|
Post by Enni on Dec 24, 2012 21:14:10 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 25, 2012 22:28:20 GMT 2
PIPPURIPONIIN TUTUSTUMISTA - 25.12.2012
Vedin raskaan tallinoven auki. Ulkona oli jälleen hirveä lumituisku, joten tuntui mukavalta päästä vihdoin sisälle. Tallissa ei näkynyt ketään. Olin eilisiltana kysynyt Britalta, kävisikö, jos hoitaisin Bellaa - Alli ei vain tuntunut oikealta, minullahan oli jo Allin kaltainen hevonen... Bella oli ollut toinen ykkösvaihtoehdoistani, joten ajattelin, että se saattaisi olla oikea minulle. Britalle asia kävi, joten päätin heti tänään tulla tutustumaan hoidokkiini. - Hellou, onks täällä joku? huhuilin, mutta vastausta ei kuulunut. Päätin kulkea tallin päähän, yksityisten puolelle. Ajattelin, että Bella olisi vielä ulkona, mutta tajutessani kaikkien muidenkin hevosten olevan sisällä, tiesin Bellankin olevan. En löytänyt tammaa ensin, mutta pian huomasin mustan möykyn erään karsinan perällä. Bellahan se siellä...
♫ Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy; sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy. Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa, itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa. ♫
Avasin karsinanoven ja kutsuin Bellaa nimeltä. Tamma ravisteli päätään, sitten se pärskähti ja nousi ylös. Kun shetlanninponi oli saanut itsensä tasapainoon ja pääsi haistelemaan uutta tulijaa, minä puolestani tutkailin Bellaa, ja juttelin sille mitä mieleen tuli. Pikkutamma alkoi pian mutustella heiniään, minä otin fleeceloimen pois ja laitoin sen karsinanovelle. Kävin hakemassa Bellan harjat. Varustehuoneessa en voinut estää itseäni kiljaisemasta, pelästyin nimittäin Samppaa. Tämä istui rauhallisena penkillä ja puhdisti Rikun ajosuitsia. Hän näytti ihan siltä, kuin olisi nähnyt hullun avaruusolennon.
♫ Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä. ♫
- Mooi... Samppa sanoi hämmentyneenä. - Lynnikö se siel säikkyy? - Mähän tässä, vastasin pyyhkien hikeä otsaltani. - Mä oikeesti luulin, että tääl tallissa ei oo muita, mut kissanviikset! Kun mä tulin tänne nii arvaa kun joku sit istuskeleeki siinä ihan normisti ja... Puuh... Mä pelästyin. - Hahah, tiedän tunteen! Samppa nauroi. - Tulitkos sä nyt Allii hoitelemaa? - Itse asiassa en... Mä päätin valita sittenki Bellan, hymyilin. - Nyt sä pidät mua ihan pimahtaneena, mut tää on mun valinta... Samppa katsoi minua hämmästyneenä. - Vai Bellan sä otitki? No mehä voidaaki tästä lähin käyä yhessä lenkillä kun molemmil on aikaa, vai mitä? - Niinhä me voidaanki, naurahdin. - Mut mä meen nyt, huikkasin ja nappasin Bellan harjapakin mukaani.
♫ Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista, kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista. Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan. ♫
Avasin karsinanoven, pujahdin sisään ja laitoin oven kiinni perässäni. Bella nosti päänsä ja hirnahti. Se luuli, että minulla oli herkkuja mukana. Katselin tammaa hetken, laskin harjapakin maahan. Sitten aloitin harjaamisen pölyharjalla. Bella koikkelehti milloin mihinkin, yritti luikahtaa pois harjan ulottuvilta. Pian päätin napata kiinni riimusta, jolloin Bella alkoi armottomasti heiluttaa päätään puolelta toiselle. - Ilta on vielä nuori, Bella. Kyllä mulla on aikaa harjata sua niin kauan kuin lystää. Joten valitse: vikurointi ja riimussa pysyminen niin kauan kuin tota jatkuu, tai siivosti oleminen ja ongelmaton harjaussessio niin, että pian pääset rauhassa napostelemaan niitä heiniäs.
♫ Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta, Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä. ♫
Kun olin saanut harjattua Bellan läpikotaisin pölyharjalla, se rauhoittui hieman - ihan kuin olisi ottanut opikseen käskystäni. Tamma tyytyi polkemaan jalkaansa paikoillaan, koska oli tajunnut, että muuten olisi riimu kireällä. Se heilutteli kuitenkin päätään aina välillä, jos tahtoi huomauttaa, että ei tahdokaan niitä jalkoja harjattavan nyt tai sitä häntää selvitettävän juuri tällä hetkellä. Päätin kuitenkin pitää pääni, ja osoitin napakasti, että ihminen on tässä hommassa pomo. Bella kuopi pariin otteeseen maata, liikehti levottomasti ja pärskähteli - se ei malttanut odottaa iltaheinille pääsyä. - No niin, sanoin vihdoin. - Nyt on pääharja, pölyharja, kumisuka, pehmeä harja, ja piikkisuka käytetty. Viel kaviot, kuules pikkuneiti. Otin kaviokoukun harjapakista, ja kumarruin Bellan viereen.
♫ Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä, mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä. Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha, itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha. ♫
Kun olin saanut Bellan kaviot puhdistettua, heitin kaviokoukun takaisin harjapakkiin ja vein pakin varustehuoneeseen. - Heippulis, Lynn, Britta huikkasi, kun saavuin varustehuoneeseen. - No moi, naurahdin samalla, kun laitoin harjapakin paikalleen. - Menikös hyvin? tyttö kysyi. - Ihan kivasti, alkuun vähän erimielisyyksiä, mut sit se ymmärs mun marmatukset ja alko tottelee. - No kiva! Mä taidan nyt mennä tonne oleskeluhuoneeseen juomaan, Britta hymyili. - Moikka!
♫ Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä. ♫
- Nonni, Bella-ponski, hymyilin. Tamma pärskähti. Astuin karsinaan ja silittelin tammaa hetken. Se painoi päänsä alas ja napsi heiniä suuhunsa. Nostin fleeceloimen karsinanovelta ja heitin sen Bellan selkään. Shettis ei ollut moksiskaan. Kiinnitin remmit, jäin hetkeksi Bellan kanssa karsinaan. Otin riimun pois tamman päästä ja ripustin sen karsinan ulkopuolelle. Silittelin tammaa oman aikani, kunnes tepastelin ulos ja suljin karsinanoven.
♫ Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista, kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista. Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan. ♫
Riensin pian oleskeluhuoneeseen, jossa Britta hörppi kaakaota Hevoshullu kädessä. - Moi taas, hymyilin. - Mä otan jälleen kerran vähä joulukoristeita... - Juu, ota rauhassa, Britta nauroi. - On niitä vielä ihan tarpeeks siellä. Virnistin, otin mukaani sylillisen koristeita. Minun mielestäni kauneimmat koristeet olivat ne, mitkä olin Allille laittanut - mutta halusin ne Bellalle... Hain nopeasti jakkaran, sitten siirryin Allin karsinalle. Jätin oleskeluhuoneesta hakemani koristeet karsinan eteen ja nousin jakkaralle. Keräsin jouluvalot ja nauhan pois, nappasin piparikoristeet ylhäältä kulmista. Sitten tiputin koristeet hieman kauemmas toisesta kasasta. Nostin tuon kyseisen koristekasan ylös ja mietin hetken, miten nuo koristeet laittaisin. En ollut halunnut, että Alli jää ilman, joten ripustin nuo koristeet karsinan ylle. Vaikka ne eivät olleetkaan minusta ihan yhtä hienot kuin pois ottamani, ne olivat silti kauniit, varsinkin Allille. Menin koristeineni ja jakkaroineni Bellan luo.
♫ Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta, Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä. ♫
Ripustin joulukoristeet Bellan karsinalle ihan samalla lailla kuin aiemmin Allille, ja nyt sen koko karsina suorastaan hehkui iloa. Naurahdin itsekseni ja rapsuttelin Bellan kaulaa hetken. Vein jakkaran paikalleen, jäin ihailemaan tallia ja kuuntelemaan joulumusiikkia tallin radiosta. Sitten sanoin sekä Britalle että Bellalle heipat ja lähdin kotimatkalle.
♫ Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä, mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä. Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha, itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha. ♫
Lynn & Bella / 1 hm
|| Olipas kiva tarina! Sillä oli sopivasti pituutta ja "perusjuonta", jossa kerroit päiväsi tapahtumista sen ihmeemmin yksityiskohtiin takertumatta. Hyvältä lähti näyttämään tämä teidänkin yhteiselo, ja kiva, että Bellakin sai joulukoristeita karsinaansa! Britta ei kylläkään vastaa hoitohevosjutuista vaan Sinna, Britta toimii vain piskuisena apukätenä kun noin nuorikin vasta on. ;) - Britta
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on May 23, 2013 15:36:01 GMT 2
” Lita’s Bella Bonaza ‘Bella’ om. Jiri” koristi lappunen karsina numero yhdentoista ovea. Kurkkasin sisälle. Ei ketään. Otin riimun ja narun karsinan ovesta ja kävelin tarhaan, josta bongasin tuon mustan pikkutamman. - Hei Bella, sanoin kurottaen käteni sille. Tilaisuuden koittaessa sujautin riimun sen päähän. Lähdin taluttamaan sitä, ja se menikin ylälangan ali. Laittaessani alalankaa kiinni, tamma lähti vetämään. Luojan kiitos, narun päähän tehty solmu ei päästänyt liukumaan hanskatonta kättäni narusta, ja sain kuin sainkin langan kiinni. Nappasin lähempää riimua kiinni, ja lähdin taluttamaan tammaa. - Akkuu! kuulin tutun äänen takaani. - Samppaaa! hihkaisin takaisin ja käänsin Bellan turvan Samppaa kohti. - Tulit takasin, hän totesi. - Jep… Jotenki mä aina vaan päädyn Ruolampeen hoitaan jotain ponia, naurahdin. - Saatte Bellan kaa lähtee mun ja Rikun seuraks ajolenkille joku päivä, hän virnisti. Harjattuani Bellan aloin putsata kavioita. Vasen etunen pysyi visusti maassa. Jouduin siirtymään tamman toiselle puolelle, josko saisin ensin oikean, ja sitten vasemman etusen. Suostuihan tamma siihen, ja sain muutkin kaviot suhteellisen ongelmitta. - Hei, säkö oot Bellan hoitaja, se.. se.. se Akku? noin seitsemännentoista ikävuoden kieppeillä oleva poika kysyi. - Joo, vastasin ruskeasilmäiselle blondille. - Jeesjees. Mä varmaan koitan Veskun kans joku päivä lyödä Bellan kesäkenkiin, niin sitten päästään ajeleen kunnolla! Tai ainakin Sinna puhu jotain, että sä oot kans ravi-ihminen, Jiri puheli. - Joo, kyllähän mä.. A- ja B-lupa ajettuna, sanoin tyypille. Vihdoin sain ponitamman hoidettua, ja talutin sen takaisin tarhaan syömään. PÄTKÄ :'D Njoo, ylläpitoponin (joka sattumoisin on myös musta, raviponi & shettis ) ollut vähän kiirettä, joten nyt vasta tulee eka tarina || Hauska tarina, lyhyt ja ytimekäs. Tarina kertoi mielestäni tarpeeksi ensimmäiselle kerralle, varsinkin jos sinulla on uuden ylläpitoponisi kanssa hommia - onnea siitä! Helppolukuista ja muutenkin selkeää tekstiä, aika paljon vuoropuhelua ajoittain. Mukava tarina kokonaisuudessaan, hienoa että saitte Bellan kanssa taipaleen aloitettua! =) - Britta
|
|
|
|
Cora
Uusi tuttavuus
Posts: 19
|
Post by Cora on Dec 23, 2014 16:33:25 GMT 2
Cora saapuu..23.12.14Rakas päiväkirja, tämä päivä oli ihan hanurista. Inhoan kaikkea sillä saastaisella tallilla! Päivä meni jokseenkin näin:"I can't believe that! I hate you mom!" huusin ulos rynnistäessäni. "Sammy come here, now!" jatkoin, ja juoksin kohti autoamme. Se saastainen ämmä pakottaa mut tallille.. Joudun laittamaan rumat vaattetkin! En jaksa. Onneksi Sammy saa tulla mukaan. Ja joku "shettis" "hoitsuna". No hitto soikoon! En oo mikään pentu enää. Argh. Äiti astui autoon ja käynnistu auton. Hän ei edes vilkaissut minua, vaan lähti ajamaan päättäväisenä. Mökötin ja yritin laittaa huulipunaa samalla kun äiti ajoi töyssyistä pikkutietä pitkin. "Stop that!" karjahdin, kun hän ajoi suurimmista kuopista tarkoituksella. Mulkoilin häntä ja sain huuleni loistamaan punaisina. Sammy haukahti iloisena ja tunki kuonoaan korvaani. Ajelimme komealla pinkillä kuplalla. Juuri minun tyylini sopivaa, haha. Tallin pihassa minua vastassa oli tyttöjä, jotka selvästi kadehtivat ulkonäköäni ja koiraani. "Okay, come on Sam", pyysin ja halasin koiraa. "Here is your pony, Cora", joku suomijuntti yritti vääntää. Mulkaisin häntä ja sanoin jokseenkin ärtyneenä:"Thanks". Sitten otin riimusta kiinni, heilautin hiuksiani 'bitch please' tyyliin ja lähdin tyylikkäästi paikalta. Yritin pysyä saapikkaideni kanssa pystyssä. Sammy jäi suomijunttien luo, joka ärsytti minua. Siksi karjuinkin Sammyn luokseni. Tytöt katsoivat minua myrkyn vihreinä. Kateuttahan se vaan on. Tiedän kyllä kuinka upea olen! Äiti jutteli tytöille innoissaan ja kertoi kaikkea Kaliforniasta. Pyöräytin silmiäni ja kiinnitin ponin karsinan renkaaseen. Joku tuli karsinan eteen ja sanoi:"Hei vaan, taidat olla uusi. Saisko sua auttaa?" Katsoin häntä kysyvästi ja vastasin:"Sorry, i don't speak Finnish. English only." Tyttö nyökkäsi ja lähti. Tässä se nähtiin, kukaan ei oikeasti halua olla tällaisen ulkomaalaisen kaveri. Katsoin ettei kukaan nää, kyykistyin ja halasin Bellaa. Pieni kyynel vierähti poskelleni. Sitten säpsähdin. Säikähdin että laitoin tavallista mascaraa, mutta onnekseni olinkin käyttänyt veden kestävää. Nostin Bellan pakista muutaman harjan ja aloin harjata sen selkää. Se alkoi paukuttaa kaviollaan seinää ja luimi minulle. "Okay okay don't eat me little monster..", sanoin naurahtaen ja menin ponin luo. Harjasin selkää uudelleen ja sama toistui. Kielsin sitä vähän turhankin voimakkaalla äänellä ja toistin samat aikeeni. Poni yrittikin nyt hääriä ja tallata varpaani. Naru oli sen verran löysällä että se pääai liikkumaan paljonkin. Saappaissani ollut korko oli ehkä vähän turhankin pitkä, ja onnistuin astumaan niin että kaaduin. Kiljaisin ja kaaduin suoraan pask.. Siis kakkaläjään! "Oh my... I hate you! Stupid pony!" huusin ja lähdin pois karsinasta. Paiskasin harjat pakkiin ja vein pakin pois. Irrotin ponin, ja vein sen määräteitoisesti takaisin sille naiselle, joka ponin minulle tyrkkäsikin. Lähdin takaisin talliin, ja kun käännyin kaikki purskahtivat nauruun. Kiristin tahtiani, ja syöksyin tallin pimeimpään nurkkaan. "Oh I hate you mom! Why did you done that to me?" kuiskin hiljaisuudessa ja aloin itkeä. Hetken kuluttua terästäydyin. Pyyhin varovasti kaikki kyyneleet pois ja naurahdin. Kukaan, ei kukaan voi lannistaa minua. Nainen seisoi yhä Bella kädessään, jolloin minä nappasin narun itselleni ja menin talliin. Näytin ponille kuka on pomo ja sain sen harjattua muutaman kipeän mustelman kera. Sain vietyä ponin yksin tarhaan, vaikkakin kaaduin kolmesti ja poni vei kerran. 4-0 siis. Kävin vessassa siisteytymässä ja olin taas oma itsevarma itseni. Sammy oli kadonnut. Tajusin sen vasta äsken, kun kukaan ei ollut lohduttamassa minua. Ulkona tosin oli kylmä, eikä Sammy oikein piittaa kylmästä. Se röyhkimys taisi olla autossa. "Sammyy! Come here! Come to mum!" huusin, tytöt katsoivat minua ja hilpeys loisti heidän kasvoiltaan. Mulkaisin heitä ja taisin vahingossa vilauttaa keskisormeanikin. Se sai tytöt taas nyrpistelemään. Nainen, joka piteli Bellaa, tuli luokseni. "Did you like Bella?" hän kysyi. Nyökkäsin vaisusti ja rapsutin Sammya. Nainen näytti kysyvältä ja nyökkäsin taas. Ymmärsin sen niin, että hän halusi silittää Sammya. Ilmeisesti ymmärsin oikein, koska heti sen jälkeen nainen alkoi paijata koiraani. Hymyilin ja toivoin että kaikki olisivat minulle kateellisia. Vaikkakin sitten hymykuopistani. Siltikään mielipiteeni hevosista ei ole muuttunut! Nyt se vain paheni, sillä se hiton saastainen ja ruma poni pilasi kauniin valkean takkini, saapikkaani ja no, ratsastushousuni. Niillä ei kuitenkaan ole väliä. Joku tyttö tuli luokseni hetken kuluttua kun odottelin äitiäni. Hän esittäytyi Suviksi ja jutteli jotain suomeksi. En kiinnittänyt häneen huomiota, koska en ymmärtänyt eikä minua kiinnostanut. Hän taisi kysäistä jotakin Sammyn silittelystä, sillä kun nyökkäsin, hänkin oli jo koiran kimpussa. "Sorry, my mom is here so i have to go", sanoin jotenkin kylmästi ja kävelin tyylikkäästi (kuten aina) pois. Miksi talleilla ei ole poikia? Ainiin, koska tallit ovat maailman kauheimpia paikkoja!! Love Cora ~ 1HM
/ Moikka Cora, kiva kun pääsit heti aloittamaan hoitamisen!
Ensin pari pakollista sanasta kommentoinneista. Kommentoimme Tatun kanssa jokaiselta ensimmäisen hoitotarinan, jonka jälkeen kommentointi on fiilispohjaista - kommentin voi saada vaikkapa erityisen hauskasta hoitotarinasta. Jokainen tarina me kyllä luetaan, vaikkei kommenttia tulisikaan, eli siitä ei kannata huolestua!
Ja sitten itse tarinaan. Ensinnäkin, on tosi hauskaa lukea tarinaa, jossa kaikki ei menekään ihan kuin elokuvissa, ja päähenkilö on jopa pakotettuna laitettu tallille. Aivan erilainen näkökulma, joka herättää kiinnostuksen heti. Samoin tämä päiväkirjamainen aloitus eroaa massasta, tykkään!
Jospa saisit pian kavereita talliporukasta - emme me ihan toivottoman kamalia loppujen lopuksi ole, ainakaan toivottavasti! Eiköhän hommat Bellankin kanssa ala pian luistamaan, vaikka se osaa ärsyttävä ollakin, ja karvaa lähtee melkein enemmän kuin isoista hevosista. Sopeutuminen on aina hankalaa, ja esiintyyhän meillä jokaisella luonnollista muutosvastarintaa - mutta kyllä se siitä, pikkuhiljaa!
Vielä kerran paljon tervetuloa Ruolampeen!
- Enni
|
|
Cora
Uusi tuttavuus
Posts: 19
|
Post by Cora on Dec 26, 2014 18:31:13 GMT 2
Coran oikea "minä" esittäytyy 26.12.14 Argh! Tämäkin päivä pilalla. Ne suomijuntit yrittää varmasti tuhota koko elämäni. Sammykin on jo aivopesty niiden puolelle, joten jätin sen tänään kotiin. Päivä oli jotakuinkin tällainen: "All right, now we can go", äiti sanoi hymy huulillaan. Minun huuleni taas olivat enemmänkin alaspäin. Sammy vikisi koko ajan kun en ottanut sitä mukaan. Mitäs on niin typerä, että menee suomijunttien puolelle. Saavuimme pian saasta-tallin pihaan. Haistoin lemun jo kotiin saakka. Ne rasittavat tallitytöt" siellä haisivat. Kaikkea muuta ne olivat kuin ystävällisiä "tallityttöjä". Varmasti hakkaavat hevosiakin. "Cora, have fun", äitini sanoi hymyillen. Hymähdin ja häivyin autosta. Olisin halunnut vilauttaa erästä sormeani äidille, mutten viitsinyt. Olin käynyt laitattamassa uudet, täydelliset rakennekynnet. En halunnut tehdä mitään, joten seisoin keskellä tallinpihaa. Otin kännykän taskustani ja aloin naputella tekstaria. Äiti oli kyllä kieltänyt viestittämästä Lilylle, mutta hän on paras kaverini! Mitäs itse äiti pakotti muuttamaan johonkin rumaan Suomeen. Laitoin Lilylle viestin, jossa luki näin: Moi Lily! Et arvaakkaan mitä oon joutunu kokemaan täällä!! Ensinnäkin, joudun käymään säännöllisesti HEVOStallilla, toisekseen KAIKKI täällä inhoavat minua ja kolmanneksi Sammy on niiden junttien puolella!!! En jaksa. Minulla on ikävä sinua ja Jeremyä. Äidin takia menetin myös poikaystäväni, parhaan ystävän lisäksi. Onneksi isä sanoi, että saatamme muuttaa takaisin jo pian. Kerro Jeremylle terveisiä, olette rakkaita! Napautin tekstarin lähtemään ja laitoin kännykkäni taskuun. Seisoin yhä paikoillani tekemättä mitään. Taas se viime kertainen tyhmä juntti tuli luokseni. "Hello, i'm Suvi", juntti sanoi ystävällisesti hymyillen. Nyökkäsin ilmeettömästi ja kylmästi. Meinasin sanoa, että ei kiinnosta, mutta juntti alkoi selittää jotakin:"I'm not good at English. You maybe take care of Bella. Am i right?" Nyökkäsin taas, mutten yhtä kylmästi. "Yea, but i hate Bella." älähdin ja katsoin taas tyhjyyteen. Suviksi esittäytynyt suomijuntti nyökkäsi. "Now, come with me", hän sanoi ja veti minua mukaansa.
Pitihän se arvata. Suvi käski minun hakea Bella tarhasta hänen kanssaan. Tuijotin häntä happamana, enkä puhunut juuri mitään. Olin vihainen, koska en tykkää Bellasta. Vaikkakin tamman riimu ja naru olivat kauniit, niin mikään muu siinä ei ollut. Suvi auttoi minua ottamaan sen rasittavan pellen kiinni. Hän myös piti kiinni ponista koko talutuksen ajan, ettei se vain pääsisi karkuun. Esitin etten edes huomaisi suomijunttia vierelläni. "You is good with horses", Suvijuntti yritti solkata. Hymähdin ja jatkoin eteenpäin. Kiinnitin ponin karsinaan, hain sen harjat ja aloin harjata kiukkuisena. Harjasin ehkä vähän turhan lujaa, sillä Bella ainakin heitti päätään. Harjasin hieman hellemmin, jolloin sain ponin taas hallintaani. Suvi meni harjaamaan sen "suomenhevosta". Ylläpitäjä siis. Minun sisälläni kaihersi joku outo tunne. Olinko kateellinen sen juntin omasta hevosesta? Ei se todellakaan voinut olla niin, hyi. Kumarruin silti ja halasin Bellaa, joka leikkisästi näykkäisi pipoani. Nauroin ja taputin ponin kaulaa hellästi.
Hetken kuluttua olin jo harjausosiolta valmistunut. Siirsin tamman käytävälle ja hain sen ravivarusteet. Ensin silat. Suvikin oli jo harjannut tyhmän kaakkinsa. Hän varusteli sitä. "Suvi, why do you.." keskeytin, kaivoin sanakirjan taskustani ja jatkoin:"Why do you varustaa your hevonen?" kysyin ja yritin hymyillä. Hän kirjoitti google kääntäjään, että aikoo tulla kanssani maastoon. Nyökkäsin ja jatkoin Bellan varustelua. Suvi käveli pian luokseni, koputti olkapäätäni ja sanoi:"You speak good finnish." Hymähdin ja kiitin. Suvijuntti oli ihan ok juntiksi. Sain viestin. Arvasin sen olevan Lilyltä, joten päätin lukea sen myöhemmin. Bella kiukutteli varustaessa jonkun verran, mutta Suvin mukaan se kiukuttelee enemmän ratsastustamineita laitettaessa. Antoi se kuitenkin ihan kiltisti laittaa mahavyön kiinni ja kiinnittää koppakärryt, joilla on kivempi maastoilla. Laitoin Bellan riimunnarun koppakärryihin kiinni, jotta pystyn pitämään siitä kiinni, jos sattuu niin, että meinaan tippua. Letitin Tamman hännän ja otsaharjan. Se näytti vähän häpeävän lettejään. Nauroimme Suvin kanssa sen ilmeille hetken, ennenkuin istahdin jo kärryn kyytiin. Pyysin Suvijunttia irrottamaan Bellan, jolloin odottaisimme häntä sitten pihassa. Tyttö irrotti meidät ja kävelytin innokkaan Bellan tallinpihaan.
Kun molemmat olimme pihalla, päätimme lähteä kohti "laukkasuoraa". Molemmat halusimme mennä kovaa. Suvi oli oikein hyvä ratsastaja, ja hän pyysi päästä mukaan joskus kärryttelemään. Lupasin tehdä niin, ja hän ehdotti myös, että vaihtaisimme hoitohevosia joskus keskenämme. Lupasin harkita asiaa, sillä olen aina ratsastanut ja käsitellyt vain shetlanninponeja, joten tuollainen jättiläinen oli minun silmissäni hieman pelottava. "Haluatko ravata?" Suvijuntti sanoi. "What? I didn't understand you.." sanoin melko anteeksipyytävästi. Suvi näytti nolostuvan ja yritti sanoa uudelleen:"Do you wanna trot?" Nyökkäsin innoissani ja maiskautin Bellalle muutaman kerran. Se innostui heti kerta heitolla, ja oli pyrkimässä ihan kunnon vauhtiin. Sain sen kuitenkin rotiin ja jolkottamaan kiltisti ja tasaisesti. Juttelimme niitä näitä Suvin kanssa, ja hän sai minut melko helposti nauramaan. Se oli hauskinta, kun puhuimme vakavista asioista ja Bella päästi mojovan paukun naamalleni! Nauroimme ihan katketaksemme. Pian saavuimme laukkasuoralle, ja Suvi katsoi minua kysyvästi. Nyökkäsin ja se oli menoa se. Sain vähän väliä toppuutella Bellan takaisin raviin, kun se nosti laukan. Suvi laukkasi Allin kanssa jo pitkällä. Bella juoksi korvat hörössä ja innoissaan perässä. Näin Suvin jo hiljentävän tahtiaan, joten minäkin päätin hieman höllätä. Bella puuskutti onnellisena, kuten Allikin. Taisi olla poneilla patoumia! Käännyimme takaisinpäin ja annoimme hevosten kulkea pitkin ohjin.
Tallinpihaan päästessämme nauroin niin paljon, että tipahdin kärryistä. Suvi säikähti siitä ihan mielettömästi, mutta minusta se oli vaan hauskaa. Silloin muistin, että olin saanut Lilyltä viestin. Avasin sen ja siinä luki jotakin tällaista: Heippa muru! Meilläkin ikävä sua! Jeremyllä varsinkin. Mulla ja Robertilla menee muuten hyvin. Siis sillä, jolle en uskaltanut mennä puhumaan.. HEVOSET on hyihyihyi! Jeremy sanoi että heppatytöt voi olla herkkuja, mutta keskustelu jäikin siihen sitten.. Haha. Jeremy laittoi tähän kuvan itsestään ja äänitteen, jossa sanoo rakastan sua. Pärjäile!! T. JEREMY JA LILY <3 Kuuntelin äänitteen, ja Suvikin kuuli sen. Minua alkoi itkettää. Niin kova ikävä minulla oli poikaa. Suvi tuli viereeni, laittoi kätensä harteilleni ja sanoi jotain, mitä en ymmärtänyt. Jotain "kaikki järjestyy". Katsoin sen kääntäjästä, jolloin tajusin sen ja vastasin:"Can you promise it?" Silloin purskahdin itkuun. En pystynyt katsomaan pojan kuvaakaan. Niin kova ikävä minulla oli heitä. Suvi yritti lohduttaa minua, josta olin jotenkin hyvilläni, mutta koska en edes ymmärtänyt hänen puhettaan, niin se ei paljon auttanut. Tunsin kuinka vedenkestävä" mascarani valui poskiani pitkin. Nyyhkytin yhä, kaivoin kännykän taskustani, aukaisin Jeremyn kuvan, ja oli todella lähellä etten purskahtanut uudestaan itkuun. Kuvassa Jeremy oli ilman paitaa (kuten hän on aina..) ja huulet törröllään. Hän näytti hassulta, mutta silti niin hyvältä. Suvi katsoi kuvaa ja kysyi:"Who is he?" Olin hetken hiljaa, ennenkuin vastasin:"He's my boyfriend. Jeremy." Suvi nyökäytti ja kehui poikaa. Hymyilin ja lähdin vessaan. Kohta ottaisin Bellalta varusteetkin pois. Puhdistin ja korjasin meikkini ja tulin onnellisena ulos. En keskittynyt mihinkään, joten törmäsin johonkuhun. Se sattui ihan törkeästi, sillä päämme kolahti yteen. "You idiot!" huudahdin ja katsoin kuka siinä oli. Joku poika.. "Puhu suomea pelle", hän sanoi ilkikurisesti ja hymyili. "Sorry?" kysyin ymmärtämättä mitään. Poika ilmeisesti tajusi, etten osaa hänen kieltään, ja lähti. Kävelin Bellan luo ja otin varusteet pois. Se vaikutti väsyneeltä, mutta sitä se varasti olikin tuon juoksulenkin jälkeen. Olihan se ihan hikinenkin. Ulkona oli kymmenisen astetta pakkasta, joten nopean harjauksen jälkeen iskin ponille fleeceloimen päälle, ja vein sen karsinaansa. Kuulin auton ääniä, ja sieltähän se äitikin jo tuli. Keräsin tavarani, siivosin jälkeni tallissa ja juoksin pois. Hähää, kotona menen suoraan koneelle ja skypeen! Love, Cora ~ 2HM
|
|
Cora
Uusi tuttavuus
Posts: 19
|
Post by Cora on Dec 27, 2014 15:43:05 GMT 2
Coraa harmittaa 27.12.14 Nythän vasta kaikki onkin kunnossa!! Ainakin joltain osin. Rakas päiväkirja, Jeremy on varannut tammikuulle liput Suomeen. Hän jää kuukaudeksi ennen kuin lähtee takaisin. Lily ei päässyt, koska hänen äitinsä on vähän turhankin tiukka, eikä luota minuun tai Jeremyyn.. Tänään jouduin taas JunttiRuolampeen junttien luo. Varsinkin se itseään täynnä oleva ämmä, joka luulee olevansa nerokaskin sanoissaan.. Hahha nauran hänelle, ja hänen säälittävyydelleen. Noniin, tuo oli pientä eilisen kertailua, mutta tässä tämä päivä.
"Oh you are beautiful my darling!" Jeremy huudahti. Hymyilin pojalle ja kiitin. Rakastin jutella pojan kanssa enemmän kuin mitään muuta. "What did you do yesterday?" Hän kysyi, ja selitin kaiken sitä ämmää myöten hänelle. "Sorry babe, but you should to apologize.." hän sanoi ja katsoi muualle. Hän tiesi millainen olin, jonka takia hän ei halunnut katsoa minua. Olin pitkän aikaa hiljaa, kunnes avasin suuni:"But i don't want. But okay. Only in this time." Jeremy katsoi taas minua ja hymyili. "But now i had to go. Bye!" Sanoin ja juoksin alakertaan.
Hetken kuluttua tälläydyin vessassa. Ensin meikin pohjustus, sitten kunnon meikki, ja vielä vähän hienosäätöä. Jouduin etsimään lempihajuvettäni kauan, sillä äitini oli ilmeisesti lainannut sitä. En tajunnut miksi äiti pakotti minut heti seuraavana päivänä tallille taas.. Sammy ei saisi taaskaan tulla mukaan. Mokomakin. Suihkautin viisi kertaa hajuvesipullostani päälleni ja itsevarmuus huokui ylitseni. Hahaa kukaan ei pysäytä mua! Paitsi se ämmä jolta minun on pyydettävä anteeksi. "Are you ready, honey?" Äiti huusi. Juoksin alakertaan. Yskin rajusti, olikohan minulle tulossa nuha? Toivottavasti, eipähän tarttis mennä tallille.
Äiti kurvasi tallin pihaan ja käski olla varovainen. Lupasin ja jäin taas seisomaan pihaan. Mitä minun muka pitäisi tehdä? Sitten se ämmä jolta ohitseni. Jeremyn takia minun oli tehtävä tämä. "Hey you! Wait!" Huusin. Ämmän kuultua ääneni, hänkiristi tahtiaan. Yritin hölkätä 6cm korkojeni kanssa. Yhtäkkiä tyttö käännähti ja sanoi:"What now, bitch?" Se sai vereni kuohahtamaan, mutta yritin Jeremyn takia. Hän tietää millainen olen oikeasti, joten en voi vastustaa jos n sanoo jotain. Olen liian herkkä.. Sitten n todellisuuteen ja vastasij ämmälle:"I'm so sorry.. I was so stupid.." Ämmä katsoi minua jonkun aikaa ihmeissään, ennenkuin vastasi:"It's okay. I was stupid too." Sitten halasimme, kuin olisimme olleet ystäviä jo monra vuotta. Näin ämmän, joka muuten esittäytyi Fleuriksi, nyrpistävän nenäänsä. Tuoksahdin kai vähän liikaa.. hehe. Huomasin myös hänen aksentistaan, ettei hänkään ollut suomalainen. Se teki ämmästä, siis Fleurista siedettävämmän. Suvia ei näkynyt tallilla. Tuli haikea olo, muttei voinut mitään. Saisin tai no, joutuisin olemaan Bellan kanssa kahden. Siitä sitten päätinkin, että aion juoksuttaa palloponia.
Haettuani tammamamman, aloin harjailla sitä. Se alkoi taas kiukutella. Hääri häärimistään, ja koitti päästä näykkimään. Kirosin ja kiinnitin Bellan. Ei se vieläkään ollut kiva minulle. Purin hampaani yhteen ja esitin ettei minua kiinnosta. Harjasin ponin päättäväisenä ja kiinnitin juoksutusliinan sen riimuun. Lähdin viemään ponia ulos. Näin sen eilisen pojan kävelemässä Fleurin kanssa kenttää kohti. Ne kaksi olivat kai kimpassa. Koko ajan he olivat yhdessä. Jatkoin silti matkaani kohti kenttää. Tuskin ne kaksi siellä rupeavat mitään hevosia leikkimään. Kentällä oli muuten erittäin vaikeaa kävellä koroilla. Suutahdin jo ennen puoliväliä. Bella onneksi käveli ihan semi kiltisti vieressä. Päästin liinaa kädestäni niin, että Bella pystyisi juoksemaan hyvin. Päätin etten anna sen laukata nyt ollenkaan. Maiskutin sille ja se lähti ravaamaan tasaista hölkkää. Annoin sen jolkottaa jonkun aikaa, ennenkuin oli jo aika nostaa tahtia. Bella oli helppo juoksutettava, joka jollain tapaa ihmetytti minua. Se oli muuten aina niin hankala ja kaikkea.
Talliin päästyäni olin ihan väsynyt. Nukuin huonosti viime yönä. En taaskaan tajunnut mistään mitään. Sain viestin, itseasiassa eilen lataamaani whatsapp sovellukseen. En viestin, joka oli tullut minun, Lilyn, Jeremyn, Robertin ja Jeremyn parhaan ystävän, Derekin yhteiseen ryhmään. Se oli ääniviesti. Päätin kuunnella sen vasta pian, koska Bella piti saada tarhaan. Harjasin tamman nopeasti, mutta perusteellisesti ja lähdin taluttamaan tarhaan.
Viimein tamma oli tarhassa, ja minä pääsisin kuuntelemaan viestin. Median ääneni iPhonessani olivat melko isolla, joten varmasti kaikki lähellä olijat kuulivat mitä viesti sisälsi. Kaikki olivat selvästi kännissä. Viesti meni jotenkin näin:Heeei Cora. Minä ja Derek ollaan ihan pihkassa suhun kultu. En minä oo. Justhan sä niin sanoit! Niin onhan se likka aika kuuma! Lilylläkin on sanottavaa! Oho ei ookkaan sillä on herkkä hetki Roben kanssa. *naurua*. Nähdään pian rakassss!. Huomasin kuinka joku tuli luo kseni. Se oli sen Fleurin poikakaveri. Hän varmasti kuuli viestin! Jos edes ymmärsi kääniläisen amerikkalaisen jorinaa. Nauroin yhä heidän viestilleen, enkä pystynyt lopettamaan. Ei se edes ollut hauska! Sain pari uutta viestiä. Ne olivat kuvia. Muutamassa kuvassa oli Derek ja muutamassa Jeremy. Jeremy.. Taas ilman paitaa. Jäin katselemaan hänen kuvaansa jokseenkin lumoontuneena, kun en huomannut Fleuria ja sen poikakaveria. Poika nappasi puhelimeni. Vatsassani muljahti. Se sika!! "Kukas se tämä on?" Poika kysyi irvistäen ja jatkoi:"Justin Bieberkö?" Räpäytin silmiäni hitaasti muutaman kerran, sillä olin täydessä raivossa. "Ainakin ääni oli kuin Bieberillä!" Hän sanoi nauraen. Avasin suuni ja vastasin hänelle kylmällä ja liiankin rauhallisella äänellä:"Give it back." Poika hymyili ja katsoi muutkin kuvat. Näin Jeremyn lähettämän kyvan, joka oli otettu juuri ennen lähtöämme. Siinä olimme me yhdessä. Se oli yhteinen selfiemme, joka muuten löytyy myös pojan instasta. Fleurin poika alkoi nauraa, mutta nauru loppui siihen, kun Fleur nappasi puhelimeni hänen kädestään ja ojensi sen minulle. Katsoin kuvaa ja purskahdin itkuun. Miksi aina silloin, kun kaikki katsoo?? Fleur ja sika katsoivat minua. Sika oli aivan hölmistynyt, ja luuli kai itkuni olevan hänen syytään. Fleur koitti selvittää itkun puuskahukseni syytä, ja sainkin kerrottua. Minun vain oli niin ikävä kaikkia, varsinkin Jeremyä. Olimme tunteneet aina, koko ikämme! Vauvasta saakka kun vanhempamme olivat hyviä ystäviä. Poika tuki minua aina, hänen lohduttava ääni, ja silmät saivat minut aina toipumaan nopeammin. Jopa silloin, kun mummoni kuoli vierelleni. Pyysin Fleuria vielä selventämään sialle, ettei tämä ollut sen syytä, enkä inhoa häntä. Fleur lupasi, ja olin kiitollinen. Fleur oli oikeastaan todella rento ja ihan ok tyyppi aussiksi. Kävin tallissa siivoamassa vielä sotkuni ja sitten lähdin. Rakas päiväkirja, kaikki varmaan luulee, että olen toivoton draamakuningatar ja itkupilli. Harmi. Love, Cora ~ 3HM
|
|
Cora
Uusi tuttavuus
Posts: 19
|
Post by Cora on Dec 28, 2014 12:05:15 GMT 2
Cora ja Suvijuntti maastoilee 28.12.14 Rakas täydellinen päiväkirjani. Tämä päivä oli elämäni kauhein päivä! En ole koskaan ennen ollut näin kauhuissani mistään kuin nyt olen! Jouduin kokemaan sellaista kaameutta, etten ole koskaan joutunut. Päivä oli kaiken kaikkiaan tällanen: Revin itseni sängystä ylös jo kahdeksalta. Tyhmä-äiti päätti viedä minut tallille jo kahdentoista aikaan. Raahustin vessaan, otin pyyhkeeni naulasta ja suuntasin kohti suihkua. Sammy tuli vastaan ja nuoli paljaita sääriäni. Hymyilin ja kyykistyin koiran viereen. Rapsutin sitä rinnasta, koska se rakastaa sitä ja lähdin suihkuun. Oleskelin suihkussa ehkä tunnin ja sitten pitikin jo kiirehtiä kuivaamaan hiukset. Siinäkin kun menee aina se puoli tuntia. Meikkauksessa meni puolitoistatuntia.. hups heijaa! Sitten näytinkin jo itseltäni. Enään piti vaihtaa vaatteet. Valitsin kaapistani pillifarkut ja yhden t-paidan. Söin pikaisesti salaatin ja katsoin kelloa. Puoli kaksitoista. Miten tämä on mahdollista? Vaikka heräsinkin aikaisemmin. Nojaa. Hei muru, kuinkas jakselet? Toivottavasti et enään ikävöi liikaa. Nähdään pian. Robert on koko ajan Lilyn kimpussa, Lily alkaa jo hermostua. Hehe, vastaa pian! luki juuri saamassani tekstarissa. Aina se jaksaa ajatella minua. En kyllä tajua kuinka sain edes hänet, miksi juuri minä? Minulla ei ole yhtään oikeaa ystävää. Lilykin on vain semmoinen.. No koulukaveri, eikä hänkään varmasti halua olla kunnon paras ystävä. Kohta alkaa koulukin.. Onneksi Jeremy on kanssani.
Tallin pihassa minun tuli paha olo. Minua ahdisti. En edes tiennyt mistä se tuli, aloin vain tuntea levottomuutta ja vatsan kipristelyä. Aivan kuin jännittäisi, mutta tiesin ettei se ollut jännitystä. En kuitenkaan osannut sanoa miksi minulla oli se tunne. En melkein koskaan ahdistu. Juuri silloin Suvi tuli luokseni. Hän varmisti onhan kaikki ok, ja valehtelin että on. Tosi asiassa ahdistukseni vain paheni. Minua alkoi itkettää ja oksennuksen maku velloi suussani. En kestänyt enään ja minun oli pakko liikkua. Kävelin koko ajan eri tahtia ja yritin ajatella hetken vain kaikkea mukavaa. Mikään ei auttanut. Suvijuntti yritti tulla lähelleni, mutta tönäisin hänet, vahingossa melko rajustikkin pois luotani, sillä nyt laatta lensi. Oksensin koko mahani tyhjäksi. Tuntui ettei se loppunut lainkaan. Lisää vain tuli. "Cora are you ok?" Suvijuntti kysyi ja nyökkäsin. Päätäni alkoi jomottaa. Tosin sitä oli särkenyt jo koko päivän. Otin vain buranaa. Toivottavasti tämä ei johtunut miutamasta siideristä, jotka join.. Suvijuntti auttoi minut maasta ylös ja talutti talliin. Hän laittoi penkin minulle ja istutti minut siihen. Sitten hän haki fleeceloimen ylleni ja lasin vettä. "Thank you very much", sanoin ja yritin hymyillä. Tältähän se krapula pitkästä aikaa tuntui. Junttis (Suvijuntin uusi lempinimi) katsoi minua ja sanoi:"Can you ride today?" Katsoin häntä kysyvästi, koska enhän minä Bellalla voisi ratsastaa. En tosiaankaan. Olen liian pitkä. Junttiksella oli muovikassissa hänen vanhat ratsastuskengät ja housut. Hän pyysi minua pukemaan ne. Vastustelin erittäin kauan, sillä ne eivät sopineet tyyliini sitten ollenkaan. Lopulta puin kamppeet ylleni. "Jaahas draamakuningattarella on rytkyjä päällä", Sika sanoi ja nauroi päälle. Se ei ollut ilkeä, vaan ehkä vähän kiusoitteleva tai ilkikurinen nauru. Onneksi en ymmärtänyt sanaakaan. Katsoin vain Junttista ja yritin olla irvistämättä pääkivulleni. "Let's fetch horses", Junttis sanoi ja lähdimme yhdessä hakemaan hoitohevosiamme. Kuinka suloista ja kivaa. Ei, se ei ollut suloista ja kivaa. Ensinnäkin, näytin kaamealta. Toiseksi laidun oli täynnä lunta ja Bella toisessa päässä sitä. Kolmanneksi näytin hirveältä ja neljänneksi inhosin hevosia, niiden hajua, kaikkea. Avasin pihaton portin juuri kun Junttis juoksi luokseni. "Come with me", hän sanoi ja ohjasi minut toiseen päähän tallipihaa. Oliko tämä joku koe, että saako Cora hermoromahduksen joutuessaan nolatuksi? Siltä näytti. Pysähdyimme isojen petojen laitumelle. Junttis huusi allia, mikä hitto se semmonen on? Tarkastelin taskukirjaa, josko vaikka sieltä löytyisi alli-sana. Suuri ja murhakatseinen ihmissyöjä hevonen asteli luoksemme. Junttis osoitti kättäni ja murhaajaa. Pitikö minun lyödä sitä? Hän yritti demostroida monella tapaa minulle sitä, että minun piti hakea se peto tarhasta. Tajusin sen vasta viidennellä kerralla. Junttis avasi portin ja talutti minut tarhaan. Yritin vastustella kaikin tavoin, mutta mikää ei auttanut. Kiinnitin narun erittäin hitaasti pedon riimuun, annoin sille koko narun verran kävelytilaa ja itse kävelin narun toisessa päässä.
Talliin päästyäni sain suurpedon laitettua karsinaan ilman sen suurempia kohtauksia. Junttis toi Bellan luokseni ja vei karsinaan. Hän käytti taas google kääntäjää apunaan, kun halusi kertoa, että harjaamme ja varustamme kuitenkin omat hoidokkimme. Kiitos Jumala. En olisi pystynyt koskemaan tuohon petoon. Harjasin Bellaa kerrankin erilaisen tunteen kera. Se ei ollut inhoa, vaan iloa. Pidin siitä. Tai siis en pitänyt, luulin pitäväni. Olin saanut Bellan pysymään vähän aisoissa, mutta sain silti olla koko ajan kieltämässä. Letitin taas tamman otsaharjan, sillä se näkee paremmin pehkonsa alta, kun sillä on se. Tai no, se oli enemmänkin kouluratsastus pallero. Mikä lie onkaan oikealta nimeltään. Sitten siihen ns. loppuharjaan tein koko harjan mittaisen palmikon, joka loppui pieneen yksinäiseen lettiin. Halasin pikku ponia ja hain silat. Suitsiminen oli asia, josta Bella ei pitänyt missään muodossa. Sain aina taistella niiden kanssa, mutta onneksi olen Bellaa pidempi. Kiinnitettyäni koppakärryt Bellan perään, Junttis asteli luokseni. "You will ride Alli and i drive Bella", se solkotti. Pudistin päätäni, en minä uskaltaisi! Junttis antoi minulle jonkun klöntin, mikä minun olisi pitänyt pukea ylleni. Pyöräytin silmiäni, puuskahdin ja puin sen takkini päälle. "What about you?" Kysyin kun tajusin mikä klöntin tarkoitus oli. Junttis vain hymyili ja pyysi minua irrottamaan Bellan. Hain suurpedon ja talutin ulos. Junttis osoitti koroketta, minun siis piti tosiaan nousta sen selkään. Pidätin parahdukseni, ja nousin erittäin huonosti selkään. Istuntakin oli ihan vino, en minä osaa!!
Puolen tunnin käppäilyn jälkeen istuin yhä kankeana pedon selässä. Halusin pois ja vähän äkkiä! Nyt ainakin inhoan hevosia. Suvi nosti Bellan kanssa ravin, jolloin laiska peto teki samoin. Hölskyin satulassa ja tein kaikkeni etten tippuisi. Ei nyt ja näin korkealta! Pian olinkin selässä niin, että roikuin vasemmalla puolella hevosta. Tein kaikkeni etten tippuisi, mutta kun mhikään ei auttanut (peto oli jo tässä vaiheessa käynnissä), niin päätin kiljaista. Sen jälkeen makasinkin maassa ja voit vaan kuvitella pääkipuni. Onneksi lumi pehmensi putoamiseni. Junttis tuli katsomaan sattuiko minuun. Tottakai sattui! Jalka varmasti murtui. "I'm gonna die." sen sanottuani toden totta kuolin. Näin tunnelin ja valoa, juoksin kohti valoa ja näin kirkkaasti loistavan taivaan portit. Kävelin niitä kohti, kaikki oli hyvin. Mihinkään ei sattunut. Kokeillakseni onko tämä unta suljin silmäni, ja avasin ne uudelleen. Avattuani ne, huomasin makaavani lumihangessa, jonne oltiin juuri ajamasssa autolla, se oli ilmeisesti äiti. Tai siis ainakin äiti. En päässyt ylös, vaikka yritin. Olin tunnoton! "Hän on shokissa, nostakaa varovasti ylös", kuulin pehmeän äänen sanovan. Tunsin kuinka minua alettiin nostaa ja parkaisin. Sitten huusin ja huusin ja huusin. Se teki kipeää! Junttis katsoi kauhuissaan minua ja hymyilin jänelle, kunnes järkyttävä kipuaalto sivalsi lävitseni. Huusin ja itkin. En ole koskaan joutunut tuntemaan tällaista! Äiti lohdutti minua kylmän auton takaosassa hiljaa itkien. Kuolenko minä? Siltä ainakin tuntui. Auto hurisi hiljaa ja yritin olla ajattelematta silmitöntä kipua. En oikein osannut paikantaa suurimman kivun aiheuttajaa, sillä jokapaikkaan sattui. Harmi sen suomipellen puolesta. Junttis varmasti ajattelee tämän olleen hänen syytään.. Omaanihan se oli. Sitten kaikki pimeni.
Heräsin sairaalasta. Olin yksin. Nousin ylös ja kipu juoksi koko kehoni läpi. Katsoin vatsaani, joka oli leikattu auki! Näin omat sisäelimeni ja aloin kiljua, kiljuin niin lujaa kuin vain suinkin pystyin! Sitten heräsin huohottaen. Onneksi se oli vain paha uni. Lääkäri oli onnellinen nähdessään että olen hereillä. Hän auttoi minut istumaan ja sanoi äidille jjotain. Äiti tuli heti sen jälkeen viereen ja piti kädestäni tiukasti kiinni. Äiti kuiskasi jotain, mutten kuullut kuin sanan polvi. Polvi? mitähän sekin meinasi? Sen jälkeen ymmärsin mitä se meinasi. Lääkäri niksautti polveni paikoilleen, se oli siis lähtenyt paikoiltaan tippuessani. Se muuten sattui. Sattui niin pirusti! Onneksi se oli hetkessä ohi ja pääsimme kotiin. Ennenkuin käännyimme kotiin, käskin äidin ajaa tallille. Hän ihmetteli moista, mutta suostui kuitenkin. Pihaan päästyämme astuin autosta ulos ja nilkutin talliin. Löysin Junttiksen pedon luota. Tiesin näyttäväni kauhealta, Junttiksen antamat retkut päällä ja meikit valuneena. Yiritin salassa korjata niitä ennenkuin menisin Juntin luo. Avasin hitaasti karsinan oven ja kävelin Junttiksen luo. "I'm fine now." sanoin, ja Junttis kääntyi. Nähtyään minut elävänä, hän hihkaisi ja halasi minua. Halasin ttakaisin. Junttis oli uhrautunut soittamaan minulle apua ja riisunut Bellankin vielä. Äiti sanoi että hän oli myös ollut vartin ilman takkia, sillä oli laittanut sen varovasti minun alleni, etten paleltuisi! Kerrankin tuntuu, että joku välittää. Näytin housuja ja kenkiä, jotka meinasin vaihtaa. Junttis kstsoi minua ja sanoi:"You can keep them if you want." Hymähdin ja kiitin. Sitten minun olikin jo lähdettävä. Heihei kaikki, en ehkä enää ikinä tule tallille. Okei okei eipä liioitella. Äiti pakottaa minut kuitenkin. Juhuu. Ai niin ja pitää vastata Jeremyn viestiinkin. En uskalla kertoa hänelle tämän päivän tapahtumia, ettei hän huolestuisi turhaan. Love, Cora~ 4HM
|
|
Cora
Uusi tuttavuus
Posts: 19
|
Post by Cora on Dec 29, 2014 9:54:31 GMT 2
29.12.14Olin Junttiksen kanssa jututtamassa Bellaa, ja se ryökäle nappasi minun puhelimella tämmösen kuvan! Miksi juuri Bellan takalistosta? Poistin sen omasta puhelimesta, mutta Junttis otti vielä omalla puhelimella minun puhelimesta kuvan, kun kuva oli auki ja lähetti sen minulle, joten tulostin sen ja liimasin tänne. Nyt muistan tuon aina! Onhan se kieltämättä aika hassu. Huomenna joudun ajamaan mopolla tallille. Ei huvittaisi kun ulkona on liikaa pakkasta. En jaksa muistella päivän tapahtumia enää tähän aikaan. Öitä.
|
|
Cora
Uusi tuttavuus
Posts: 19
|
Post by Cora on Dec 30, 2014 10:09:22 GMT 2
Cora, Sammy ja Bella
30.12.14 Rakas päiväkirjani. Tai no, et ole kovin rakas, mutta sisällät ihania muistoja. Polvi voi jo tosi hyvin. Sain uuden päiväkirjan, mutten tajua miksi kannessa pitää olla Harry Styles. Mies, muttei minun makuun. Tänään Sammy oli aivan tosi tyhmä! Se nolas mut koko talliväen edessä! Se ei enää ikinä koskaan ikinä ikinä tuu mun mukaan!!!
Heräsin aamulla myöhään. Tai no se mikään aamu enää ollut. Kello näytti jo kahta. Äiti oli käynyt herättelemässä jo viisi kertaa, mutta olin aina nukahtanut uudelleen. Hups. Nousin extra laiskasti sängyltäni ja köpötin alakertaan. Söin jotain vanhentunutta jugurttia. Nam. Sitten olikin taas joka päiväisten aamurutiinieni aika. Ensin suihkuun siis. Päätin tehdä ennätyksen ja olla alle 45 minuuttia suihkussa. Onnistuin. Melkein. Se jäi vain minuutista kiinni! Sitä ei siis lasketa. Meikkasin itseni vähän erilaiseksi tänään. Rajasin silmäni, jota teen tosi harvoin. Laitoin eri hajuvettä, joka tuoksui erittäin hyvältä! Taas itsevarmuus kohisi ylöspäin vauhdilla. Sammy tuli luokseni ja hyöri jaloissa. "Lounas", huusi äiti. Mitähän himputin rimputtia senkin meinasi? Haha himputin rimputti! Okei, palataan tarinaan. Näin kuinka muut söivät jotain äidin "herkullista" vihannespataa, luojan kiitos en joutunut syömään sitä. Se kai oli se "lounas". Uusi ruokalaji ehkä? What ever. Lähdin pois ja suihkutin hiuksiini vähän glitteriä. Hah, se näytti niin kivalta! "Oh Sammy. My little boy!" huudahdin ja aloin riehua koiran kanssa. Sammy innostui haukkumaan ja äiti suuttui. Se käski ottaa Sammyn tallille. Hohhoijaa. Pääsevätpä suomijuntit vähän rapsuttamaan koiraa. Hemmetti soikoon! Puin ulkovaatteet ylleni, niitä vähän ei-niin-muodikkaita, vaikka ilmeisesti Suomessa nämä olivat kunnon massamuoti vaatteita. Tjaa. "Mom! I go to stables! Bring Sammy to me later!" karjuin. Äiti kuittasi. Taputin Sammya, annoin sille herkun ja lähdin matkaan aivan törkeän hienolla Yamaha DT:lläni! Hahaha en voisi olla ylpeämpi. Kun katsoin ettei kukaan nää, päätin vähän keulia. Olin harjoitellut sitä kaaauan, ja nyt se onnistui. Buahahaha! Hiukseni hulmusivat takana ja ajoin komean ajoneuvoni kanssa kohti Junttilaa.
Hiljensin vähän vauhtiani ennen Junttilan pihaan saapumistani. Miksi pirussa muuten menin sinne vapaaehtoisesti? Olinko ihan idiootti?? Näköjään. Parkkeerasin DeeTeen pihaan ja jäin odottelemaan äitiä. Aina sitä sai odottaa. Pian onneksi kuulin pientä auton hurinaa, ja sieltä se meidän upea kuplamme huristelikin. Näin Sammyn istuvan etupenkillä. Se riemastui nähdessään minut, joten yritin olla huomaamatta sitä, ettei se tee mitään kauheuksia autossa. Kuten äidin häiritseminen. Äiti ajoi pihaan, ja minä kävin avaamassa Sammylle oven. Koira syöksähti luokseni ja hyppi vasten. "Haha you little.." sanoin ja hyökkäsin koiran päälle. Taistelimme aina leikkisästi, koska Sammy oli niin pentumainen vieläkin. Kiitin äitiä ja vilkutin hyvästit. Ainiin latasin instaan yhden uuden kuvan. Siinä on jo 201 tykkäystä. Lisää vaan! (; Ainiin, tähän päivään. Lopetettuamme reuhaamisen, päätin lähteä katsomaan Bellaa. Sammy seurasi minua vaitonaisena, eikä oikein välittänyt ohikulkijoista. Piponi oli ihan luminen. Arvatkaa mistä tiesin? Lunta tippui niskaani. Että kun se oli kylmää! Kaliforniassa oli aina lämmin. Melkein aina siis. Siitä tulikin mieleeni, että päätin laittaa Jeremylle kuvan Sammysta (hän on ihan hullu Sammyn suhteen.. Koirarakas tai jotain..?) lumessa. Lunta oli ehkä 5-8cm maassa. Järkyttävät määrät. Pyysin Sammyn vierelleni, kyykistyin ja otin kuvan meistä yhdessä. Kuvatekstiin kirjoitin jotain tämän tapaista:Täällä on ihan pirun kylmä! Kaipaan takasin sinne lämpöön. Sammy ei tunnu huomaavankaan! Lähetin kuvan. Tarkastelin Sammya kuvasta ja myös vieressäni. Olihan tuo melkoisen pelottava koira, vahdiksihan se meille hankittiin. Kukaan ei silti koskaan ole sitä pelännyt. Paitsi koirakammoiset, jotka pelkäävät mitä vain koiria. Niitä ei lasketa. Täällä olen pelkkä nolla, Kaliforniassa olin oikeastaan melko suosittu. Olen vain luullut olevani yksinäinen, mutta vasta nyt olen oikeasti sitä. Kotona sain aina shoppailu seuraa, leffaseuraa ja meillä oli aina hauskaa! Varsinkin Hollyn kanssa. Hänellä oli hyvä huumorintaju ja tyylitajukin oli 9+. Koska kukaan ei voi ylittää omaani. Päätin laittaa Hollylle saman kuvan kuin Jeremylle samoin kuvatekstein. Ainiin, minunhan piti mennä katsomaan Bellaa. Huokaisin ja lähdin kävelemään kohti pihattoa.
Avatessani porttia, Sammy syöksähti pihattoon kuin mikäkin jänis. "Sammy! You bitch, come here!" huusin suuttuessani. Muutama tallilainen katsoi minua ja nauroi. Katsoin takaisin ja kilahdin heillekkin:"Haahaa, go to hell!" Sittenhän tyypit vasta alkoivatkin nauraa. Äänestä kuulin että he olivat poikia. Katsoin tarkemmin ja toinen oli Sika. Toinen taas. Joku ruskeahiuksinen. En tunnistanut häntä. En kuitenkaan aikonut pyytää anteeksi päiväni pilaamisesta. Oliko Sika minulle tahallaan noin ilkeä, vai oliko se sen tapa vain kiusoitella? Nojaa, eipä se minuun kovin vaikuttanut. Ihmeellistä kuitenkin että juuri minä! Minä kun olin juuri täydellinen! Sen kummemmin miettimättä pujahdin pihattoon Sammyn kanssa. Kytkin koirani nahkaiseen naruun, jottei se säikyttelisi hevosia. Menimme Bellan luo. Se näytti uniselta, eikä vaikuttanut halukkaalta lähtemään luoksemme. Siksi menimmekin sen luo. Herättelin sitä silittelemällä ja rapsuttamalla, kunnes päätin haluavani leikkiä sen kanssa. Ensin vähän härnäsin, en kuitenkaan mitenkään härnäämällä härnäämällä, vaan no, en osaa selittää. Sen mielenkiinto kuitenkin heräsi ja sain sen lähtemään leikkiin mukaan. Juoksimme Sammyn kanssa sitä karkuun ja se jahtasi meitä leikin kiilu silmissään. Ei se niitä potkuja tehnyt osuakseen. Kuulin tirskahduksen, mutta ajattelin sen olleen vain lumen narinaa. "Hah Bella, come here! We are here! Bad Bella, hhahah. Iiik!" huutelin ja nauraen juoksin taas Bellaa karkuun. Olin kenenkään huomaamatta käyttänyt Junttiksen lainaamia kenkiä. Ne olivat kamalat, mutta saivat nyt kelvata. Sammy juoksi minua kohti ja kaatoi minut johonkin pirun ojaan. Vierin sinne ja kuinkas ollakkaan, täynnä lunta ja ilmeisesti (myös toivottavasti) kuraa. Räpyttelin silmiäni suu auki ja lähdin ajamaan Sammya takaa. Koira juoksi innoissaan minua karkuun, ja luuli minun kai leikkivän. Bella seurasi meitä niin lujaa kuin pääsi pää korkealla. Se hirnahti, joten pysähdyin. Kävelin rauhallisesti sen luo, kyykistyin ja halasin sitä. Halasin salaa aina Bellaa, ettei kukaan saisi tietää. Sammy tuli ja nuoli poskeani. Siinä samassa räpäyksessä otin koiran kiinni. Sitä ärsytti, joten se nykäisi niin lujaa, että kaaduin ja paiskauduin suoraan lantaan. Taas. Voi per..tti sentään. Nostin katseeni, ja varmasti koko tallin väki katsoi meitä. He katsoivat hymyillen, mutta myös hieman kummissaan. Aina minulle käy näin, aina!! Olin todella vihainen. Nappasin Sammyn hihnasta kiinni ja tömistelin junttikenkieni kanssa pois pihatosta. "What are you looking at!?!" huusin kiukkuisena. Mulkoilin Sammya, joka käveli verkalleen vierelläni. Soitin äidin hakemaan koiran ja lähdin itse ajamaan jo kotiin. Mokoma koira! Oikein sille että jäi yksin sinne. Tyhmä idiootti ääliö koira. Olin niin vihainen, että olin kiihdyttänyt vahingossa liikaa. Jouduin jarruttamaan melko paljonkin, että pääsin nopeusrajoitusten mukaisiin nopeuksiin.
Kotona katsoin puhelintani. Olin jättänyt sen pieneen laukkuun, jonka olin piilottanut mopon luo. Näyttö ehjänä. Huh. Olin saanut viestin molemmilta. Hannahilta ja Jeremyltä. Hollyn viestissä luki näin: Voi kauheeta, voiko siellä Suomessa olla tuollasia määriä lunta?? Hyi. Ootpa nättinä kuvassa! Oletko jossain hevospaikassa kun taustalla näkyy jonkun elukan jalat? Terkkuja Lilyltä ja multa (:! hymyilin kun luin viestiä, mutta vastaisin myöhemmin. Jeremyn viestiä en halua tänne kirjoittaa, ettei kukaan lue sitä vahingossa.. Jutut eivät sovi kenelle vaan! Love, Cora ~ 6HM
|
|
Cora
Uusi tuttavuus
Posts: 19
|
Post by Cora on Dec 31, 2014 9:38:39 GMT 2
Junttis laukoo totuuksia.. 31.12.14 En olisi siitä idiootista uskonut tälläistä.. Kai mun nyt sitten pitää viettää yksin aikaa tallilla. Jos edes aion mennä sinne ääliölandiaan! Kaikkihan ovat jo lisänneet minut inhokki listalleen. Miksi siis enään edes yrittäisin? Ei sieltä listalta niin vain pompata pois. Ei kiinnosta. Bella ei kiinnosta. Junttis ei kiinnosta. Mikään ei kiinnosta. Riudun vain itsesäälissä kotona kun en voi tehdä mitään. Olen täysidiootti ja kaikkien vihaama. Hienoa äiti, kiitos kovasti! Toivottavasti olet nyt tyytyväinen Suomeen muuton päätöksestäsi. Entäpä koulu sitten? En varmasti aloita täällä koulua, en todellakaan! Jään sielläkin yksin. Yritin tulla Junttiksen kanssa toimeen, mutta näköjään hänkin vain ajattelee omaa suosiotaan. Jaa, no, en halua enää mennä tallille. En halua!!!! Miksi edes pitää? Se on täyttä tuskaa koko tallille, että käyn siellä, miksi sitten käyn? Haluan vain olla poissa, jossain kaukana täältä. Kotona. Lähden Jeremyn mukaan pois täältä. En jaksa enää, en osaa olla junteille mukava, ärsyttää olla yksin. Varmasti hekin tuntisivat samaa jos olisivat minun tilanteessani, eikö? Ei tee mieli muuttaa junttimaahan, kun on asunut Amerikassa. Ei tee mieli harrastaa jotain, mistä ei oikeasti pidä. Ei tee mieli menettää kaikkia ystäviään, ja puhua täysin eri kieltä muiden kanssa. Olen täysi nolla näiden silmissä. Haluaisin vain, että kaikki olisi taas ennallaan. Minun on mahdoton yrittää edes tutustua kehenkään, sillä kaikki vihaa minua. Jee, ihanaa saatana soikoon! Anteeksi kielenkäyttöni. Ei kiinnosta.
Valmistuttuani aamutoimistani, suuntasin kohti ulko-ovea. Minun pitäisi valmistella Bella ja sen tavarat Jeremyn tuloa varten. Ei hän saisi nähdä likaista ponia likaisten varusteiden kera. Otin valkoisen ja omasta mielestäni tyylikkään mopokypäräni pöydältä, ja lähdin ulos pakkaseen. Hemmetti kun osasikin olla kylmä! Vedin hihoja alemmas ja istahdin mopon selkään. Jätin kännykkäni kotiin, sillä en todellakaan halua rikkoa sitä. Käynnistin mopon ja kaarsin tielle. Olen aina tiennyt miksi pojat ovat mopojen perään. Ne ovat cooleja, niitä on kiva virittää ja muuta. Tosin, se on vain salaisuus. Kukaan ei saa tietää siitä, ei edes Jeremy. En halua että minua pidetään poikamaisena. Tie alkoi olla kuoppainen ja möykkyinen. Kyllä ketutti ajaa koko ajan tärisevän mopon kyydissä. Jäätävä tuuli tuiversi takkini läpi. No perskele sentään, miksi ei mikään pidättele tätä kylmyyttä? Joudunko lopun ikääni kärsimään? Ainiin, kyllä joudun, sillä asunhan Suomessa!! Onneksi minulla oli edes yksi ystävä. Junttis. Se edes yritti, vaikka tiesinhän minä olevani melko rasittava. En kuitenkaan ole sitä tahallani, olen vain tottunut erilaiseen. Sitä paitsi, minua on haukuttu nartuksi täällä. Se taas. On menneen kesän juttuja. Haha, sanoinhan että juntit tulevat aina myöhässä. Sen ajateltuani, kiihdytin vauhtia ja rellestin kunnolla. Haa, tämä se vasta oli elämää! Pian kuulin kun hevonen ilmeisesti säikkyi jossain, joten hiljensin suosiolla vauhtia, ja yritin pidätellä itseäni painamasta kaasua. Se olisi vain ollut niin kivaa! Pian ruma Ruolampi jo siinsi edessäni. Hiljensin vauhtiani entisestään. Eilinen muistui mieleeni, ja teki mieli kääntyä kotiin. Minua alkoi itkettää. Aloin itkeä. Tietty. Nössö itkupillihän se tässä taas, tulkaa hei katsomaan!! Pidätin itkuni, ja parkkeerasin moponi. Laitoin kypärän kypäräpussiin, ja jätin sen vähän suojaisempaan paikkaan.
Hetken käveltyäni tallin sisätiloissa, ihmiset katsoivat minua eri tavalla kuin ennen. Ei kuitenkaan paljon. Olin itsekin paremmalla tuulella, johtuikohan se siitä? Fleur tuli luokseni, katsahti minuun ja sanoi:"You were so cute with Bella yesterday." Hän hymyili, ja katosi. Siksikö kaikki katsoivat minua noin? Tuollainen vieno hymy kasvoillaan. Huusin kiitoksen Fleurin perään, en halunnut olla hänelle niin epäkohtelias. Ei hän sitä ansainnut. Junttis tuli luokseni. "What you thought to do today?" hän kysyi. Hymähdin tytön ääntämiselle. Näytin talikkoa ja kottikärryjä. Junttis taisi ymmärtää, sillä hän nyökkäsi ja lähti Allin luo. Otin karsinansiivous vehkeet mukaani, ja lähdin Bellan karsinan luo. Katsahdin ympärilleni ja kun varmistuin ettei kukaan ollut tallissa, aloin laulaa hiljaa. Laulaminenkin oli yksi salaisuuksistani. Mielestäni olin jo melko hyvä laulaja. Nostelin lantakasoja kottikärryyn, ja erottelin likaiset ja puhtaat kuivikkeet erikseen, ja koitin laulaa samalla hyvällä vireellä. "You have beautiful voice", joku sanoi takanani. Sydämeni jysähti. Sitten nousi se nolous vaihe. Käännyin hitaasti. Takanani seisoi se eilinen mies. Tatuko se oli? "Tha.. Thank you", sopersin hiljaa. "I.. I'm so sorry that what I sayd to you. I was so stupid. Sorry", sen sanottuani mieleni vähän keveni. Tatu nyökki, ja hymyili. Olihan hän kai ihan ok. En osannut oikein päättää. Olin kyllä melko idiootti häntä kohtaan silloin. "It's okay, everyone make mistakes", mies sanoi lempeämmällä äänellä. Hymähdin ja jatkoin karsinan siivoustani. "Well.. What do you like our stables and Bella?" hän kysyi. "Well.. I like Bella, but i hate stables. I'm allways alone. I can't be anybodys friend. They hate me", sanoin hiljaisella äänellä ja Tatu näytti ymmärtävän. Nyt minua hävetti erittäin paljon. Miksi kerroin tuon kaiken tuntemattomalle?? Juuri silloin Junttis tuli luokseni, ja Tatu lähti. "What he sayd to you?" Junttis kysyi. "Nothing." Junttis nyökkäsi. En voinut kertoa hänen kehuneen ääntäni, muutenhan Junttis olisi saanut tietää, että laulan yksinäni. Sain vihdoin Bellan karsinasta likaiset kuivikkeet pois ja lähdin viemään niitä lantalaan. Junttis seurasi minua vaitonaisena. Se oli vähän ärsyttävää, mutten sanonut mitään. Hain puhtaat kuivikkeet, ja kuivitin Bellan karsinan. Puhdas kuin mikä.
Vähän ajan päästä olin jo laitumella kutsumassa Bellaa luokseni. Se seisoi kaukana ja ei tehnyt elettäkään tullakseen lähemmäs. Rämmin lumessa Junttikselta saamissa kengissä ja pillifarkuissani. "Bella baby, come to mee!" karjuin. Onneksi kukaan ei ollut kuulemassa, olisin taas saanut nolostua. Sain Bellan melko pian kiinni, ja talutin sen tallinpihaan. Kerrankin harjaisin sen pihalla! Hain tammulin harjat, (okei, perun sanani. En käyttänyt sanaa tammuli vaan tamma) ja aloin harjata sitä kumisualla. Vaikka poni oli pieni, sen harjaaminen oli varmasti kymmenen kertaa haasteellisempaa, kuin miltä näytti. Ensinnäkin, se riehui koko ajan. Toisekseen, se oli erittäin pieni ja kolmanneksi, siitä lähti ihan tuhottomasti karvaa. Sain sen vaivoin harjattua, mutta onnistuinpa kuitenkin. Pian Junttis taas ilmestyi luokseni. "I have tell something to you.." hän sanoi ilmeettömästi. "Yea?" Junttis katsoi minua ja yritti hymyillä. "Everyone hates you, if you don't be kinder", hän hiljeni taas. Pysähdyin liikkeissäni, ja käännyin Junttikseen päin. "I know. But you don't know how much i have tried. They just hate me. They just don't wanna be with me. Did you thought that I didn't know that?" puhetta tuli ja tuli suustani, kunnes se yhtäkkiä loppui. En enää ollut äänessä. Ihmettelin omaa käytöstäni. En huutanut, vaan puhuin nopeasti, hillitysti ja ehkä hieman surullisesti. "It just don't seem like that." sen sanottuaan Junttis katosi. Eikö oikeasti näytä siltä, että yritän? Olenko vain luullut yrittäväni. Tokihan minä Tatulle ja Fleurille kilahdin, mutta pyysin jo anteeksi. Riittääkö se? Pitääkö minun alkaa nuoleskella kaikkia että pääsen porukoihin? Pitääkö minun alkaa palvoa jokaista, että saisin seuraa? Miksi kaikki on niin vaikeaa? Pystyn kyllä myöntämään, etten aina ole niinkään mukava, mutta hitto vie olen kyllä yrittänyt! Omalla tyylilläni ehkä, mutta yritystähän sekin on. Itku kuristi kurkussa. Oikeasti olen vain nössö, enkä uskalla jutella muille! Ei minun käytökselläni ansaitse hoitaa Bellaa, eikä saada ystäviä! Esitän vain koko ajan olevani jotain muuta kuin olen, sekään ei auta. En halua olla oma itseni, sillä sitten vasta olenkin hyljeksitty. Olen kauhean poikamainen kakara, vaikka onhan minussa se naisellinenkin puoli. Sain harjatua Bellan, mutta varusteita en enää jäänyt puhdistamaan en pystynyt..
Bellan jäätyä tarhaan kävelin hitaasti mietiskellen. Tosiaanko olin niin ilkeä? Minullekkin ollaan ilkeitä. En tahdo olla täällä enää hetkeäkään, kaikkien mielestä olen vain tyhmä lissu, jolla ei ole muuta elämää kuin tälläytyä. Ei minulla olekkaan muuta elämää, koska ei ole ketään, kenen kanssa voisin hengata vapaa-ajallani. Nykyään käyn tallilla vain, koska se sai oloni paremmaksi. Taisin erehtyä pahemman kerran. Oloni on nyt pahempi kuin koskaan. Nousin mopon selkään ja lähdin huristelemaan kohti kotia. Jeremyn takia huomenna on pakko. En halua tulla enää.. Love, Cora ~ 7HM
|
|
Cora
Uusi tuttavuus
Posts: 19
|
Post by Cora on Jan 1, 2015 1:49:49 GMT 2
Onni voi kääntyä koska vain 1.1.15 Eiikä! Miksi kaikki vaan vaikeutuu koko ajan? Ensinnäkin, Jeremy tuleekin vasta 4.1, koska lennot jouduttiin jostain syystä perumaan. Toiseksi, sain kuulla että äiti on raskaana! Perhana vie, olihan minulla jo isovelikin! Olinhan minä huomannut hänen pyöristyvän, mutta miksi vasta tänään kerrotaan? Ja joo, onhan tänään synttärini, joita kukaan ei muista, mutta oliko pikkuveli lahja minulle? En minä sitä meinaa synnyttää, enkä minä siitä ole onnellinen. Saisin siis junttiveljen. Jepjep. Juntistun ihan silmissä. Minusta varmaan tulee koulukiusattukin. Olisin ihan hikari englannissa ja äidinkielentunnit repuuttaisin. Miksi en vaan voinut mennä englanninkieliseen lukioon? Hetkonen, nyt muistankin. Siksi, että muutimme tämmöiseen tuppukylään, eikä kaupunkiin, jossa siihen olisi ollut mahdollisuus! Sitä paitsi, luokalleni tulee varmasti jotain tallilla käyviä juntteja, jotka kertoisivat kaikille vain pahaa. En ikinä tule sopeutumaan tänne! En vaan tule, tiesin sen jo lentokoneessa matkalla tänne. Haluan kotiin, haluan jonnekkin, minne tunnen kuuluvani! Tiedän että saan olla koko lopunelämääni yksin. Hienoa! Tämä oli juuri sitä, mitä toivoin. Toivottavasti isän työt loppuvat pian ja pääsen takaisin. Kesään asti joudun ainakin kärsimään. Awesome.
Mua harmitti lissun tilanne, kävi sääliksi sitä, kun lissulla oli niin kova ikävä amerikkaan. En kuitenkaan ymmärtänyt, miksi se teki sopeutumisesta niin vaikean ja ylitsepääsemättömän itselleen. Se kuvittelee, että kaikki vihaa sitä, ja että kaikki menee pieleen, se on niin pessimistinen! Jos se yhtään yrittäisi suhtautua tähän junttimaahan positiivisemmin, olisi kaikki helpompaa. Sen pitäs uskaltaa kokeilla uutta, jutella ihmisille ja olla heille mukava. Mä halusin olla sille ystävä, halusin olla sille tukena, mutta en ilmeisesti tahdo kelvata. Noh, kattoo nyt, mitä tänään tapahtuu - uusi vuosi ja uudet kujeet.
Silmäni olivat aivan turvonneet. Itkin itseni uneen viime yönä. En vain tahdo olla täällä. Haluan yrittää, mutten kuitenkaan. En halua kiintyä ihmisiin liikaa, silloinhan lähtö täältä tekisi kipeämpää. Eli, jos en tunne ketään, voin lähteä nauraen pois. Pelkään vain päivä päivältä enemmän sitä, että isä ei halua takaisin. Koska silloin minun on jätettävä kaikki ystäväni taakseni. En halua sitä, en todellakaan. En usko saavani hyviä ystäviä täältä, haltijakieltä puhuvien joukosta.
Mä oottelin tallilla lissua, aattelin, että se tulisi taas pakosta. Kun lissu ei ilmestynyt tavalliseen tapaansa iltapäivällä, ja olin jo ratsastanut Allin, päätin etsiä Ennin käsiini. "Ai sä oot vielä täällä?" Enni kysäisi ja katsoi ulos hämärään. "Joo, oon oottanut aika kauan Coraa, mut se ei ilmeisesti tuu. Onks sulla sen äitin numeroa, haluisin soittaa sinne?" "Hmm on mulla, mutta ooksä ihan varma? Se puhuu varmaan aika vaikeeta enkkua ja sillee, siitä ei kunnolla tiiä", Enni mietiskeli. "Kyllä mä haluun yrittää, pitää tähän joku järki saada." Mua jännitti ihan kamalasti, mietin joka sanan mitä voisin sanoa ja painelin keskittyneesti numeroita kännykkään. Tallensin numeron ja kiipesin heinävintille muita piiloon - oon niin surkee puhumaan enkkua. Ja jos kaikki menee pieleen. Voi apua, mihin olin ryhtynyt?
Revin itseni ylös sängystä ja suuntasin nokkani kohti suihkua. Piru vie sanon minä. Kuulin äidin puhelimen soivan. Sitä ei vain voinut olla kuulematta. Joku 1900-luvun biisi kun alkaa soimaan täysillä, niin kyllä sen koko talo kuulee. Äiti kuulemma ei kuule. Hänestä sen pitäisi olla lujempaa. Jaa, ihan sama mulle. Oma puhelimeni oli hiljaa. Lentokentällä ei ollut nettiä, eikä kenttää. Isä lähetti minulle paljon viestejä päivän mittaa, mutta tänään en ollut saanut vielä yhtäkään. Aika kului nopsaa suihkussa. Viileä suihku aamulla piristi päivääni jonkun verran. Ei tosin tarpeeksi. Pitäisikö mennä tallille ja pyytää Junttarilta anteeksi? Nääsh, saan varmasti parempiakin kavereita. Lähdin meikkaamaan itseäni.
"Hi here is Suvi, Cora's friend from stable", sanoin kun tuuttaus vihdoin loppui. Tärisin lähes kauttaaltaan, koska tilanne oli niin omituinen. "Hei Suvi, äiti Coran tässä", nainen yritti vääntää hoono soomella. "I think it is better than I speak English cause you maybe won't understand me", naurahdin. "Hyvä minä yritä suomi puhua", Coran äiti sanoi kuitenkin. No, niinhän se menisi paremmin. "So I wanna ask is Cora coming to stables today? I have waited her." "Hmm hän... hmm.. woken up nyt", Coran äiti sanoi. "Minä think hän ei olla friend in stables", Coran äiti sanoi ja kuulin surun hänen äänestään. "Jaaha, I try to be her friend but Cora hate us, every of us, she is so temperamently", sanoin hieman epäröiden. "I would like to speak with her in stables today, please ask her can she come here", koitin sanoa. Hieman hämmensi se, että kello oli kolme iltapäivällä ja Cora vasta heräsi. Noh, ehkä se ei saanut illalla unta kun päivitteli itelleen tyhmiä juntteja.
Kuivattuani hiukseni, aloin meikata. Kuulin alakerrasta kuinka äiti koitti puhua hänen ah-niin-hyvällä haltijakielellään. Pyöräytin silmiäni ja aloin rajata huuliani. "Minä haluta Coran paras. Pyyta hänet kohta tanne. Coralla syntymapäiva tanan", sanoin yrittäen kuulostaa iloisemmalta. Ääneni kuitenkin kuulosti hieman suruisalta. Cora oli niin yksin ja tuo tyttö halusi välttämättä olla hänen kanssaan. "I'm very happy of that, thank you." Puhelimen toisesta päästä vastattiin. Äänsin yhä ä-kirjaimen väärin. Pöh. "Ajatella Coralle yllätys!" huudahdin ehkä vähän lujaa. Onneksi tyttäreni ei osannut suomea kuin korkeintaan yhden sanan. "What have you thought for her?" Pirteä ja mukava ääni kysyi. "Minä haluta jokin special. She likes Bella very paljon! Maybe something tallissa." yritin vääntää. Toivoin, että Cora saisi pitää hoitoponinsa, ja että hänet hyväksyttäisiin tallilla. Onhan tyttöön erittäin hankala tutustua, sillä hän ei uskalla, eikä tahdo jutella uusille. Se tekee hänelle kipeää varsinkin nyt. Pitäisi kai puhua sen kanssa. "Hmm.. What do you mean?" Suvi-tyttö kysyi. "Hän haluta kavereita ja hyväksyä. Hän loves horses. Can she vuokrata Bella maybe? Why she don't have kaverit? Mikä vikana?" Kysyin ja tyttö hiljeni. O ou.. Toivottavssti Cora osaa käyttäytyä tallilla.
"Äsch it seems alleays that Cora hates everything, horses, people, winter, everything. Also clothes what I gave her, clothes what are too little for me. No one wanna be friends with her cause she hates us", paljastin ja langan päässä hiljeni. "I understand everything is so difficult now for Cora but she doesn't see anything positiv here.." "Oh what has she done... I am so sorry", Coran äiti sanoi pikaisesti. "Don't become angry for Cora, please. I think everything become better", sanoin. "And I think she can be with Bella so much than she wants, Cora is groom of Bella. You mean it would be better if she could rent Bella? It is the same thing I think. Bella isn't her but she can do anything with pony." "Ah okay", Coran äiti totesi. "Maybe you there in stable can do something what Cora loves?" "I don't know what she wants in her birthday in stables", jouduin toteamaan, koska pääni löi ihan tyhjää.
En oikein tiennyt mitään hevosista tai talleista, joten en osannut oikein ajatella mitään järkevää. "Okei, jos löytä lisää vanhat vaatteet, we take them hyvin. I can maksaa jotakin if you want." sanoin. Mietin tarkkaan mitä talleilla voisi tehdä, ja mitä Cora rakastaisi. "Yes I will look something", tyttönen sanoi ja nyökäytin epähuomiossani. Ravistin päätäni ja sanoin:"Yes, okei, kiitos. Minä halua talk with Cora pian. Cora maybe want ride, luulen. Onko possible?" Tyttö oli hetken hiljaa, ja mietti kai sanojaan. "Yea i can try to help her to ride. But if she don't want anymore?" Suvinen kysyi pieni huoli äänessään. Kaikki mitä ajattelin oli huonoja ideoita. "She like leirit ja maastot. When she was little, she käydä pitkät maastot. Asumme syrjä ja pihalla vanha vaja. Is it possible if you both tulla tänne yöksi with horses, and then go back next day? I can kunnostaa vaja. You can come look at it and I can hakea vähän tarviketta hevoset your talli." yritin, ja toivoin asian onnistuvan. Suvinen vaikutti fiksulta ja juuri sopivalta ystävältä Coraselleni. Coran vain pitää yrittää hyväksyä hänet. Vaikka hän puhuukin eri kieltä, mutta uskon että tästä voi tulla vielä jotain!
"Hey now I get idea", sanoin yllättyneenä. Yllätyin siitäkin, etten enää tärissyt. "So you can maybe take me from my home to your home and then it is present to Cora so I would come for night to you? And tomorrow we can go to long trip in forest with Cora." "Ah how nice! I don't tell Cora I come stables." Niin sovittiin ja soitin vielä äitilleni, joka suostui vastentahtoisesti yökyläilyyn. "Tää on sori vaan vähän pakko juttu, sillä tytöllä on synttärit ja se kaipaa oikeesti ystävän", manasin äitilleni. Ennikin oli iloinen kuullessaan jutun järjestyvän. Olin kertonut Coran äidille osoitteen, josta hakisi minut tunnin päästä. Lähdinkin reippailemaan vauhdilla kotiin potkurillani syömään ja pakkaamaan jotain mukaan. Kerrankin olin nopea, ehdin käväisemään suihkussakin, koska Coran kylppärissä kuitenkin haisisi vain meikeille ja hajuvesille... Pian Coran mutsi kaartoikin pihaan TomTom etuikkunalla huutaen.
Kuuntelin huoneessani radioa täysillä. Että osasikin masentaa. Äiti sanoi lähteneensä kauppaan. Ah, halusinkin vähän lohturuokaa. Kuulin auton surisevan pihassa. Olisko isä tullut? Ryntäsin ikkunalle ja näin vain kuplamme. Jaa, äitihän se siellä. Hetki sitten olimme puhuneet. Äiti halusi minun yrittävän tulla toimeen tallilla muiden kanssa. Mutta hitto sentään yritänkin. Edes pikkuisen, heh. "Hi Cora, my darling! I have bought you something, come!" Äiti huhuili alakerrasta. Puuskahdin, hiljensin radion ja rymistin alakertaan. Kävelin katse maassa, ja kun nostin katseeni, näin Junttiksen eteisessä. Mitä maanpäällistä vitt.. siä? Käännyin kannoillani ja lähdin takaisin. Kuulin äitini terävän huudon:"Cora, come back, now!" Huokaisin ja palasin hitaasti takaisin. Räpyttelin silmiäni hitaasti ja tuijotin molempia vuoronperään. Äiti avasi suunsa ensin. "Cora, be kinder to Suvi. She's your friend. This is to you", äiti sanoi ojentaen kaksi pussia minulle. Toisessa oli ratsastuskamoja ja toisessa ruokaa. Kyllä kiukutti! "Okei silly Suvi, follow me", sanoin närkästyneenä ja kannoin tavarat huoneeseeni, joka oli erittäin siisti ja pääosin mustavalkoinen. Junttis katseli huonettani nurkasta nurkkaan. Hain hänelle patjan, ja laitoin siihen petivaatteet. Huoh.. Piru vie. Äiti saisi kyllä kuulla tästä!
Istuin hämilläni patjan päällä ja Cora hääräsi huoneessaan hullun lailla, ihan kuin en olisi paikalla. Sillä oli kunnon jytä päällä kajareissaan, jotaa enkunkielistä krääsää. Käperryin peiton sisään ja odotin, että Cora sanoisi jotain. "Have you gone here only for sleep?? Hah, idiot." "No but I see you hate me", sanoin suoraan. Lissu mietiskeli hetken ja katselin, kun hänen kasvonsa muuttuivat surullisemmiksi. Hän valui istumaan lattialle sänkyynsä nojaten ja nousin hänen viereensä. Lissua alkoi taas itkettää, ja hetken päästä hän alkoi puhua. Hitaasti, surullisesti ja niin kaihoisasti siitä, miten hän pelkää joutuvansa jäämään Suomeen. Hän sanoi, että ei haluaisi kiintyä mihinkään, jos paluu Amerikkaan tulee. Hän voivotteli sitä, kuinka nyt kaikki vihaavat häntä ja hän jää yksin. "Do you see that you lie in the bottom of your self-pity and don't wanna rise to light of day? You see nothing positiv and hate everyting - yourself, other people, winter and stables." Katsoin lissua silmiin ja ääneni kuulosti huolestuneelle, ei lainkaan vihaiselle tai katkeralle. "But everyone already hates me..." lissu yritti. "You can yourself to something to that. You have said sorry to everyone, now you can take them to your friends. In stables you haven't to make up and use best clothes and so. You have now warm jacket and shoes from me, everyone use in stables clothes like them." Lissun silmät valuivat kyyneliä hänen käsilleen ja melkein tunsin ilmasta hänestä hohkaavan häpeän.
Nieleskelin kyyneleitäni ja mietin äskeisiä sanoja. Ehkäpä hän oli oikeasti oikeassa ja minä väärässä. Oikeasti en tainnutkaan yrittää. En kuitenkaan aio mitään junttivaatteita pukea, sellainen minusta ei tulisi. En kuitenkaan kehtaa olla käyttämättä vaatteita, jotka hän toi. Mutta hän ei tunnu ymmärtävän asian ydintä. Jos olet ollut kerran kusipää, on vaikea pyytää anteeksi. "Can you promise me that everything changes if i make changes?" Kysyin itkunsekaisella äänellä. "I promise, but if you promise to try" Junttis lupasi ja hymyilin. "Yes i promise too. Can you help me in this?" kysyin ja koitin hymyillä. "Yes, i will help you" Olin hetken hiljaa ja sitten aloin nauraa. Yritin naurultani saada sanotuksi että haluan sipsejä. Junttis naurahti ja ojensi pringles-purkin minulle. Käskin hänenkin ottaa omansa ja päätin tehdä suuren uuden vuoden lupauksen. Aikoisin tästä lähin ottaa haasteet vastaan ja ajatella edes jotain ihan pienen pientä positiivisuutta kaikesta. Kiitos tästä kuuluu Junttikselle. Teen liikaa virheitä, aivan liikaa. Mutta muuttaako tämä sitten minua lliikaa? Muistin erään asian.. "Suvi, I have to show something to you.." sanoin hiljaa. Raotin pöytälaatikkoani, ja kaivoin sieltä silmälasini. Minusta tuntui että lasini peittivät koko naamani. Ne olivat ohut ssankaiset mutta malli oli melko suuri. Näköni oli erittäin huono, mutta käytin vain piilareita. "I haven't use them never. I can't.." sanoin hiljaa. "Am I ugly with them?" kysyin ja hymyilin surullisesti.
"No you aren't ugly. You seem nice and clever", naurahdin ja halasin lissua. Siis Coraa. "Everything become better." Minuakin alkoi itkettää, niin sääliksi kävi Coraa. Hänen kaipuunsa puski läpi sielun syvimpiin syövereihin, enkä voinut sille mitään, että minua alkoi itkettää. "Why you cry?" Cora kysyi ja pyyhki omia kyyneliään. "It is so sad that you had to leave your friends", nyyhkäisin. "I really wanna everything become better." Voi meitä polosia, istuttii Coran huoneen lattialla - itkemässä. "Hey could we go and take my dog out", Cora ehdotti hetken päästä. "It is good idea", sanoin ja kömmimme ylös. Coran koira oli hieman pelittavan näköinen, mutta hyvin kiltti ja mukava sekä riehakas. Pidin siitä. "Sammy, come here!" Cora huuteli, kun koira yritti liian kauas meistä. Se oli innoissaan lumesta, vaikka se olikin märkää.
Minusta todella tuntui, että jotain muutosta oli tapahtunut. Päästin juntin ensimmäistä kertaa tarpeeksi lähelle itseäni, että voimme olla ystäviä. En halunnut enää itkeä, ei ollut itkettäävää. Ikävääkään ei kannata loppujen lopuksi liikaa itkeä, sillä Jeremyhän tulee pian luokseni. Onneksi Suvijuntti on niin voimakastahtoinen, että uskalsi etsiä oikean minäni ja pitää minua kaverinaan. Kaikki oli toisin. Vuosi on vaihtunut. Kaikki oli hyvin, ensimmäistä kertaa Suomessa oloni ajan sain hymyillä aitoa hymyä. Silmälasit nenän päällä keikkuen oli itsevarma olo. En enää peittelisi itseäni liikaa. Sen Suvijuntti oli minulle opettanut, ja siitä aioin pitää kiinni. Mikään ei muuta mielipidettäni! Tosin, tyylitajuani ja meikkejäni en ainakaan vielä osaa hyljätä. Ehkä vähän vähemmän vaan. Eikö sekin riittäisi, haha?
Onneksi kaikki kääntyy sittenkin parhain päin. Coran äiti oli hymyillyt helpotuksesta, kun saavuimme sulassa sovinnossa iloisina lenkiltä. Cora oli loppujen lopuksi hyvin herkän oloinen tyyppi, joka rakensi hieman virheellisin keinoin suojamuuria ympärilleen. Taisi olla hyvä, kun jyräsin puolipakolla siitä läpi - mutta aatella, selvisin huonolla enkulla ja lämpöisellä mielellä! Kyllä Cora vielä sopeutuisi ja löytäisi ystäviä tallilta ja koulusta, siihen vain kuluisi aikaa. Huomenna menisimme yllärinä pitkälle maastolenkille, ja uudenvuoden lupaukseni voisi olla kysyä, mitä Cora tahtoo. Nyt voisi hyvillä mielin oikeasti aloittaa uuden vuoden, kun asiat oli kunnossa. Love, Cora ~ 8HM
|
|
Cora
Uusi tuttavuus
Posts: 19
|
Post by Cora on Jan 2, 2015 17:11:46 GMT 2
Maasto
Yllätyksenä maasto 2.1.15 Noniin, tästä se alkaisi. "Coran täydellinen muutos". Mitäköhän muut minusta ajattelisivat? Olisin aivan erilainen ja erinäköinen. Kaikki tulisi muuttumaan. Tunteeni, tapani, kaikki. Olihan tämä nyt erittäin suuri muutos, ja siinä olisi pitäydyttävä. Melkoisen haasteen heitit, Junttis. Kävimme tallilla hänen kanssaan, ja lupasin opetella pari sanaa junttimaan haltijakieltä. Huoh, kaikkeen sitä minäkin. Sain kuitenkin Junttiksen suostumaan moponi kyytiin - tosin, taisi olla viimeinen kerta kun hän tulee kyytiin. Ainakin ilme kertoi sen, hah. Tulihan sitä hieman kaahattua. Retki, jonka teimme, oli aivan ihana. Lunta oli joka puolella! Lisäksi, hitto vie, taidan olla ihastunut. Eihän Jeremyn ja minun juttu edes kovin vakava ollut koskaan ollut. Enemmän se oli syvää ystävyyttä. Kaikki on niin vaikeaa, pöh.
"Allright, come on!" huusin Junttikselle moponi pärinän takaa. Hän näytti erittäin ahdistuneelta hieman ylisuuri mopokypärä päässään. Heh, veljeltä on mukava käydä varastelemassa tavaroita. Tiedän hyvin, että Dylan aikoo hakata minut, senkus sitten vaan. Junttis istuutui vastahakoisesti taakseni. Päräyttelin mopoa paikallani hetken, ja kaasutin menemään. Ajoin aina yli nopeusrajoitusten. Itsehän tämän ajopelin olin virittänyt. Onneksi reittini tallille oli melko syrjäinen, jolloin en voinut jäädä kiinni. Ainakaan erityisen helposti. Pian alkoi se kuoppatien osuus, johon vauhtia oli pakko hidastaa. Junttis varmaan huokaisi helpotuksesta. Minun ajotyylini kun oli mitä oli..
Tallin pihassa laitoin kypärämme suojaan ja lähdin kohti tallia. Junttis ei ollut vieläkään kertonut mitä tuleman piti, mutta hevosiin se liittyi. Junttis käski minut hakemaan Bellaa, ja laittaamaan se ajokuntoon. Hengähdin syvään ja lähdin laahustamaan kohti tarhoja. Tavallaan hevoset eivät silti kiinnostaneet niin paljoa. Silti ne kiinnostivat, en oikein tiennyt. Vedin uuden toppatakkini vetoketjun kiinni ja piilotin käteni hihojen syövereihin. "Bella, where are you? Come!" huutelin, sillä minun ei todellakaan tehnyt mieli lähteä rämpimään tuonne. Kun ponia ei näkynyt lähimaillakaan, huokaisin syvään ja lähdin rämpimään kohti varmaa kuolemaa. Kenkäni olivat jo puolessa välissä täynnä lunta, eikä Bella viitsinyt eväänsäkkään liikauttaa luokseni. Itse asiassa, kauemmashan se lähti. Puristin silmäni voimakkaasti kiinni ja yritin hallita vihaani. En saisi kilahtaa. En nyt kun yritin olla parempi ihminen. Lähdin hitaammalla tahdilla Bellaa kohti, ja yritin rapisuttaa kuittiani. Ainiin, siellähän se olikin! Minä etsinkin sitä jo kauan, että voin palauttaa ostamani kengät, en tykännytkään niistä, aivan liian isot. Hetken vielä huudeltuani epätoivoisesta, Bella suostui kiinni otettavaksi. Pujotin riimun ponin päähän ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Portin pielen luo päästyäni, se pikku pentele puraisi minua takapuolesta. Parahdin ja meinasi itkukin tulla. Se kun meni ja puraisi oikein voimalla! Teki mieleni huutaa ponille vaikka ja mitä, mutta yritin vain hillitä itseni ja kieltää sitä jämäkästi. Minusta kyllä näytti, että Bella pikemminkin nauroi, kun otti kieltoa vakavissaan.
Talliin päästyäni (vihdoin ja viimein) huokaisin helpotuksesta. Olin jo kokonaan unohatnut silmälasini, jotka nököttivat nokkani päällä, sillä näin nyt paljon paremmin kuin piilarien kanssa. Sitä paitsi, silmiäni ei enää kirvellyt. Hain Bellan harjat ja aloitin harjailemaan. Poni koitti päästä taas tilanteen herraksi, mutta tällä kerralla se uskoi ensimmäistä komentoani. Sain tamman harjattua melko vähin kiukuin, joten olin ihan tyytyväinen. Tosin, suitsiminen oli vielä edessäpäin. Hain tamman suitset ja sain aloitettua sodan sen kanssa. Kaikki oli hyvin hankalaa tämän äkäilijän kanssa. Eipä silti, suuri haaveeni olisi joskus omistaa samanlainen poni. Ei se kuitenkaan muille kuulu, sitä paitsi kaikki rahamme menevät Dylaniin ja hänen jääkiekkoiluun sun muihin. Oikeastaan hänen takiansa Junttimaa olikin maa, josta isä halusi töitä. Dylan oli käynyt vaihto-oppilaana täällä ja osasi meidän taloudessa parhaiten haltijakieltä. Lisäksi hänellä oli jo muutama hyvä kaveri täällä. Pyöräytin silmiäni. Tyhmä Dylan, hän sai aina päättää kaiken. 19-vuotias äijä ja vielä asui kotona? Ihme touhua. Harmi kun joudumme asumaan vierekkäisissä huoneissa ja joudun kuuntelemaan hänen fanittamiaan surkeita artisteja. Metallicat sun muut, phyi! Ajatuksissani kävelin silat kädessäni käytävällä, ja mottasinkin niillä suoraan vastaantulijaa. "I.. I'm so sorry! I didn't mean.. that.." sopersin ja katsoin järkyttyneenä poikaa jota mottasin. "It's okay", poika sanoi nopeasti ja lähti. Ensimmäinen asia hoidettu. En syytänyt omaa töppäystä toisen niskoille!
Jäin ajattelemaan poikaa jota mottasin. Odotin pihalla Junttista Bellan kanssa. Olin saanut ponin jo melko nopeasti valmiiksi, verrattuna siihen, että Junttis alkoi vasta varustella petoaan. Siitä kieltämättä tuli mieleen Sika - siis Tommi tarkoitan. Olisikohan hän ollut se? Kuitenkin, häntä katsoessani vatsassa liisi pari perhosta. Poikahan oli komea! No, mutta en voinut tykätä juntista. Vaikka se olisi kuinka suloinen. Hän oli selvästi minun ikiäni, kuten Tommikin. Hmm, olisinko voinut ihastua Tommiin? Kuinka muka? Havahduin mietteistäni ja näin Junttiksen köpöttävän tallista ulos petonsa kanssa. "We will go to long trip", se sanoi ja nyökkäsin. Istahdin koppakärryjen kyytiin ja maiskautin ponille vauhtia. Junttiksen jotain höpöttäessä kiinnitin huomioni vain Tommiin, joka kulki tallinpihassa kohti tarhoja. Perhoset liitelivät rajusti mahassani, ja minua alkoi oksettaa. Ravistelin päätäni ja päätin keskittyä Junttiksen jatkuvaan höpötykseen. "Can you teach me some finnish?" kysyin ja yllätin itsenikin kysymykselläni. "Okay, what do you want learn?", hän kysäisi ja hymyili ystävällisesti. "Everything, horse words.." sanoin ja luettelin vaikka mitä. "Okay, hi, is moi or hei. And bye, is moikka, or heippa", Junttis sanoi ja käski minun lausua ne. "Umm.. Moi", sanoin ja väänsin naamani ihme ilmeeseen, koska äänsin sen väärin. "Oh, pretty good! Horse is hevonen and riding is ratsastaa. Say them", Junttis käski ja vääntelin taas sekä suutani, että naamaani. En tajunnut yhtään. Dylan puhui sitä melkein yhtä sujuvasti kuin paikalliset, minä taas solkotin moita ja heitä. En osannut lausua yhtään!
Olimme jo Pöystin vuoren paikkeilla. Olimme päättäneet lähteä siitä takaisin, mutta hieman eri reittiä. Koko matkan olin pyöritellyt haltijakielen sanoja mielessäni. Suvi tykitti koko ajan lisää ja lisää jotain outoja taivutusmuotoja sun muita. Miksi minä-sanan piti taipua niin moneen muotoon? Minä, minun, minässä, mitä niitä oli ja miten ne meni? En todellakaan haluaisi puhua haltijakieltä, mutta pakko kai se oli. "Do you want try ratsastus someday?" Junttis kysyi. "Say it in finnish. Then I try answear in finnish", vastasin ja odotin, että saan kuulla kuinka ääliöltä tuokin lause kuulostaisi. "Haluatko kokeilla ratsastusta joku päivä?" hän kysäisi ja purskahdin nauruun. Voiko olla hauskemman kuuloista kuin tuo? Nauraa hörötin niin paljon, että mahaan alkoi sattua ja hikkakin iski. Murjotin, koska inhosin hikkaa. Miksi semmoinenkin kärsimys oli keksitty. Ainiin, piti vastata Junttikselle. "Joo", sanoin ja koitin hymyillä kohteliaasti. Halusin todellakin osata ratsastaa, sittenhän voisin olla valmis isompaan hevoseen, eikö? Junttis nosti petonsa kanssa laukan, joten maiskautin Bellan liikkeelle. Sehän innostui niin paljon, että sain vaivoin pidettyä sen vain ravissa. Se pikku kakara halusi laukata ja pysyä pedon tahdissa hinnalla millä hyvänsä. Pidätin sen raviin ja maiskutin ravista vieläkin tahdikkaamman. Nauroin innoissani kärryn kyydissä kun aloimme saavuttaa Junttista. Bella pärskähteli ja vaikutti erittäin onnelliselta. Saipahan purkaa sekin patoumiaan! En ollut varmaan koskaan mennyt näin lujaa sen kanssa! Siinä samassa minut valtasi taas se tunne, joka tuli tallilla minun katsellessani Tommia. Halusin vain päästä puhumaan hänelle uudestaan. Halusin olla täällä juuri hänen kanssaan. En ollut ikinä, en ikinä ennen tuntenut tällaista. Mitä tämä on? Yritin ravistella oudot ajatukseni mielestäni ja hiljensin vaahtoavan ponin käyntiin. Junttis oli tehnyt sen jo hetki sitten, joten seurasin hänen esimerkkiään.
Tallin pihassa tunsin olevani aivan eri ihminen. Osasin haltijakieltä! Minusta voi tulla haltija isona! Sanoin saman Suvillekkin, joka alkoi nauraa höröttää kanssani aivan kippuralla. Maasto oli ollut todella ihana ajatus! Kävin jättämässä kärryt paikoilleen ja talutin onnellisen ponin karsinaansa. Se pärskähteli iloisena ja kävi vieläkin hieman kierroksilla (tosi pitkien loppukäyntienkin jälkeen!), joten riisuin sen niin nopeasti kuin vain kerkesin. Talutin ponin pesukarsinalle ja huuhtelin suurimmat hiet pois. Tiedetään, nyt on talvi, mutta se auttaisi tammaa itseäänkin kun hiki ei alkaisi kutitella. Sitä paitsi talli oli lämmin. Viilasin ylimääräisen veden pois ja nakkasin fleeceloimen sille niskaan. Setvin pikaisesti vielä harjan ja hännän, jonka jälkeen jätin sen rauhaan. Poikaa ei enään näkynyt. Kai se oli lähtenyt jo kotiin. Harmi, olisin halunnut jutella sen kanssa vielä. Sen silmät olivat niin suloiset! Taas harhauduin ajattelemaan häntä. Hmph, haluan vain nähdä sen. Varmasti näen hänet vielä huomenna, aivan varmasti! Love, Cora ~ 9HM
|
|
Cora
Uusi tuttavuus
Posts: 19
|
Post by Cora on Jan 3, 2015 14:10:31 GMT 2
Sisarusrakkautta 3.1.15 Eilinen oli tavallaan pakottanut minut tulemaan tallille tänään. Minun oli vain aivan pakko saada nähdä kyseinen poika. Sain jopa tietää kuka hän on! Enään ei olisi pakko vain veikkailla. En olisi uskonut ihastuvani, (en kyllä ole varma ihastuinko) tuollaiseen tyyppiin. Kaikenlisäksi junttiin, joka puhuu haltijakieltä! Kai tästä selvitään. Pitää vain tutustua poikaan. I like shy boys (;
Noustuani aamulla ylös laitoin hieman erilaisen meikin naamaani. Se oli juhlallisempi kuin tavallinen. Tungin ylleni myös todella hyvät vaatteeni. Junttis ei tule tykkäämään kun näkee minut. Näytin niin hyvältä, että minun oli otettava muutama selfie, joista yhden valitsin instagramiin laitettavaksi. Monet luulevat, että kun omistaa iPhonen, sen äärellä tulee istumaan koko ajan. Minä taas en juuri koskaan ole puhelimen lähelläkään. Katson yleensä viestini ja soitot vain aamulla kun herään ja illalla kun menen nukkumaan. En edes tiedä miksi, eihän siinä ole mitään järkeä. Dylan oli vienyt taas moponi. Joutuisin siis odottamaan ainakin puolituntia vielä. Se paskiainen saisi kyllä heittää minut tallille! Nappasin puhelimeni pöydältä ja päätinkin soittaa vihaisen puhelun idiootti-veljelleni. Viidennellä tuuttauksella vastattiin:"Joonas Dylanin puhelimessa." Olin hetken hiljaa ja yritin saada puheesta ymmärrettävää. Empä onnistunut. "I want talk with Dylan. Now." sanoin vihaisella äänensävyllä. Kiukutti niin vietävästi! "Oh, Cora my little sister!" hän lässytti. Lässyrykset saisivat nyt riittää. Mikai pojat aina esittävät muiden edessä..? "Why did you take my moped? Tell me! I need it, now. I don't care where you are but you had to come home now!" huusin puhelimeeni. "Okay okay, I can fetch you. Where you have to go?" hän sanoi omaan rauhalliseen tapaansa. "To stables.." sanoin hiljaa. Veljeni naurahti ja kysyi kiusoittelevalla äänellä:"Is it there cute boy or something?" Naamani lehahti punaiseksi. Onneksi kukaan ei nähnyt. "How did you know? You are so good!" huusin vieläkin melko vihaisena. "Is it finnish boy? What is his name?" Dylan pommitti. "Yes it is and I don't know. I promise you will see him if you fetch me now", sanoin kärsimättömästi. Luurin päästä kuului vain hihkaisu ja sitten hän löi luurin korvaan. Hmph, ihme tyyppi.
Hetken kuluttua pääsin istahtamaan pärisevän mopon kyytiin. En saanut olla kuskina, vaikka mopo oli MINUN! Onneksi silti sain pitää oman kypäräni. Sekään kun ei perus tyttömäinen ollut. Veljeni kaahaso oikein kunnolla. Katsoin sivullepäin vihaisena ja yritin niellä vihani. "Drive lower!!" huusin pärinän läpi. Näin Dylanin huokaisevan ja naurahdin. Paitsi että jos sanoo että aja hiljempaa minun veljelleni, se päättää alkaa ajaa juuri nopeusrajoitusten mukaan. Onneksi emme olleet minkään tallin lähellä, en olisi kestänyt sitä häpeääp, jos joku olisi loukkaantunut meidän takia. Moponi kaarsi etanavauhtia tallinpihaan ja pysähtyi lempiparkkiini. "Now. That boy", veljeni sanoi erittäin isosti. Mulkaistuani ensin mottasin häntä. Dylan parahti ja nauroi. Minä olin melko lyhyt 17-vuotiaaksi, kun Dylan oli jo 179cm pitkä. Ei se pituus minua kuitenkaan haitannut. Junttis tepsutti heti luokseni iloisesti hymyillen. "You must be Jeremy", hän sanoi ja tarjosi kättään. Dylan röhähti nauruun kuten minäkin. "Ei, olen Dylan. Coran veli", Dylan sanoi, enkä ymmärtänyt kuin ei, Cora ja Dylan. Suvi naurahti ja nyökkäsi. "Osaat hyvin Suomea", hän sanoi. "Joo, olin vaihto-oppilaana täällä kaksi vuotta, mutten putkeen.", veli selvitteli ja aloin roikkua sen kädessä. Olin tehnyt niin aina kun halusin jotain, aivan pienestä pitäen. Dylan pyöräytti silmiään ja lähti mukaani. "She was so kind. Are you her friend?" Dylan kysäisi ja katsoi taakseen. "Yea she is. And yes, when you was with Joonas, Suvi was in our home", sanoin ärsyttävimmällä äänelläni. Dylania oli niin kiva ärsyttää. Kävelimme kentän vierelle ja näin poitsuni ratsastamassa ruskean hevosensa kanssa. "Did you mean that boy?!" rakas veljeni kysyi karjuen. Tuijotin tyhjään ja viha kumpusi ylitseni. Käännähdin nopeasti, ja tönäisin veljeni kumoon. Sitten lähdin ripeästi aivan kentän laidalle ja seurailin pojan ratsastusta. Hän oli hyvä. Hevonen, ei niinkään. Dylan tuli viereeni ja laittoi lunta niskaani. "Oh you are so immature!" huudahdin ja kaivoin lunta niskastani. Näin pojan kasvoilla pienen hymyn vivahteen. En enää kaivanut lunta, antoi olla siellä vaan.
Dylan roikkui yhä mukanani. Olin lähtenyt hakemaan Bellaa, jotta voisin laittaa sen kuntoon ja käydä pienellä ajolenkillä. Hän seurasi kiinnostuneena tekemisiäni. "Can i come with you?" hän kysyi ja nyökkäsin. "If you don't be stupid and immature", sanoin pienellä vihan vivahteella. Veljeni naurahti ja lähti tekemään tuttavuutta Tatuun. Molemmat olivat pitkiä ja lihaksikkaita. He juttelivat jotain haltijakielellään. Pyöräytin silmiäni ja kiinnitin huomioni talliin astelevasta pojasta. Odotin että hän oli saanut tammansa kuntoon. Harjattu ja riisuttu sun muuta. Sitten päätin käydä vähän jututtamassa poikaa. "Hi, you are so good! What's your mares name? She is cute", sopersin. Poika katsoi minua ja sitten tammaansa. "Thank you. Her name is Lara and yea, she is cute." hän sanoi. "Oh, what's your name?" kysyin jo vähän varmemmalla äänellä. "I'm Rasmus. Friends call me Rasse", hän sanoi hiljaisella äänellään. Juuri silloin ääliö Dylanin piti tulla pilaamaan kaikki! "Hei Rasmus! Cora loves you! She wants come here because of you!" veljeni huusi Rasmukselle. Valahdin aivan punaiseksi ja mulkaisin niin vihaisesti veljeäni, että hän tajusi hiljentyä. "YOU ARE SO IMMATURE!" karjaisin. Että minua nolotti. Hän oli niin lapsellinen! Hävisin paikalta niin pian kuin vain pystyin ja talutin Bellan ulos. Iskin sille kärryt perään, loikkasin kyytiin ja hoputin vauhtia. Dylanin piti aina pilata kaikki! Idiootti. Bella taivalsi nätisti lumessa ja pärskähteli vähän väliä. Nyyhkytin ja fantasioin hakkaavani Dylanin kotona. Pian kuulin jonkun hölkkäävän takanani. Dylan. Maiskautin Bellan raviin ja toivoin, että Dylan ei jaksaisi tässä lumipyryssä kauaa juosta perässä. Se pikku piru kuitenkin pysyi perässä ja saavutti koko ajan. "Go away you bitch!" huusin ja nyyhkytin vieläkin voimakkaammin. Kaikki on aina pilalla! Olen aivan yksin, nyt kaikki tietää. "Wait, i am so sorry, i think he didn't believe me!" Dylan huusi. En varmasti odottaisi. Saa luvan kävellä kotiin, minä en sitä kyyditse. Eikä se aja minun mopoa. Maiskutin Bellaan taas vähän lisää vauhtia. Tamma pärskähti ja juoksi jollain tapaa innoissaankin eteenpäin.
Loppujen lopuksi Dylan sai meidät kiinni ja pääsimme sopuun, jos saisin Dylanin GTA V:n ja yhden toisen pelin. Hän suostui, tosin erittäin erittäin vaikeasti. Hän ei halunnut minun kertovan äidille kaikkea kuitenkaan.. (; Käskin Dylanin viedä kärryt seinän viereen ja vein itse tamman talliin. Riisuin varusteet ja aloin harjata ponia. Jeremy tulisi huomenna. En tiedä olenko iloinen vai mitä olen. En osaa tuntea oikein mitään. Olen pihkassa kahteen. Mitä voin tehdä? Dylan halusi harjata Bellan loppuun, joka oli minulle ok. Bellalle tosin ei. Tamma heti heitteli päätän ja näytteli hampaitaan. Hymyilin näylle, ja tavallaan toivoin, että Dylan aloittaisi Ruolammessa kanssani. Huikkasin hänet mukaani, nousin mopon kyytiin (kuskin paikalle tietty) ja päräytin sen käyntiin. Dylan mökötti takanani. Toivoin ettei Dylan möläyttäisi Jeremylle ihastuksestani. Olivathan hän ja Dylan myös todella hyviä kaveruksia. No, uskon ettei se niin ääliö ole. Love, Cora ~ 10HM
|
|