Kuka toi on? - Tutustumista 14.5.13 - Kiitti kyydistä! huikkasin linkin kuljettajalle.
Hyppäsin bussista ajotien haaraan, ja lähdin kävelemään kohti Ruolampea. Koulua kesti tänään kolmeen asti, joten tulin suoraan koulusta bussilla tallille. Reppu keikkui selässäni, sen sisällä koulukirjojen ja liikkavaatteiden lisäksi oli iso muovikassi tallikamoille. Heiluttelin toista kassia kädessäni, sen uumenista löytyi ratsastuskengät ja kypärä. Matkalla mietiskelin, mitä tekisin tallilla. Minulla oli hullu idea, jota aioin kysyä Sinnalta.
Tallin piha aukeni edessäni, kun astelin esiin puiden lomasta. Suuntasin ensin askeleeni kohti harmahtavaa hoitajien taloa, jossa aioin vaihtaa vaatteet. Kolistelin portaat ylös, heilautin molemmat jalkani rappurallissa, ja tartuin oven kahvaan. Epäröin hetken. Entä jos joku olisi siellä? Sitten painoin kahvaa reippaasti alas ja kiskaisin, jolloin ovi aukeni naksahtaen.hieman epäillen astuin sisään ahtaaseen eteiseen, ja vedin oven hiljaa kiinni perässäni. Keittiöstä leijaili kahvin tuoksu, ja iloisen rupattelun takia kukaan ei tainnut huomata minua. riisuin kengät jalastani, ja kurkkasin ujosti oviaukosta keittiöön.
Pöydän ääressä istuivat Sinna, Maria, Sinte ja Klara. He joivat iloisesti kahvia, ja juttelivat rennosti. He eivät huomanneet pientä hahmoani oven suussa, enkä uskaltanut heitä keskeyttääkään. Onneksi minun ei sitä tarvinnut tehdäkään, sillä Sinna sattui vilkaisemaan minuun päin, ja huomasi minut.
- Moi Paju! hän tervehti.
- Moi…
Muutkin aikuiset hiljenivät, ja kääntyivät katsomaan minua. Vaivautuneena katselin jalkoihini.
- No mitäs Pampula tällä kertaa? Sinna kysäisi.
- Noo… Mulla ois sulle asiaa, sanoin hiljaa.
Sinna työnsi tuoliaan taaemmas niin että kirskui. Hän nousi ylös, ja muut jatkoivat rupatteluaan. Sinna tuli luokseni ja katsoi minua kysyvästi.
- No tota… Kun mähän lopetin Brean hoitamisen, mut haluisin silti käyä Ruolammella… Aloitin empien.
- Voithan sä käydä tunneilla, Sinna keskeytti.
Pudistin päätäni hieman nolona.
- Ei meillä oo varaa, tokaisin.
Sinna ymmärsi heti.
- Mutta mä ajattelin… uutta hoitsua, ehdotin empien.
Sinna hymyili:
- Sehä olisi kivaa, ketäs ajattelit?
Huokaisin mielessäni helpotuksesta. Olin jo pelännyt, ettei Sinna katsoisi ehdotustani hyvällä.
- No, aluksi mietin Minniä, aloitin.
Sinna nyökkäsi.
- Mutta sitten mietin myös Korkkia, lisäsin kiireesti.
Siina hymyili kuullessaan oman hevosensa nimen.
- Mutta päädyin lopulta… Tiitiin, kerroin.
Sinna näytti hetken mietteliäältä.
- Niin, eihän sillä ole hoitajaa, hän sanoi hitaasti. - Joten se käy hyvin!
Puhalsin jännityksen ilmana ulos, juuri kun joku rymisti portaat vintiltä alas. uuteen, säihkyvän hienoon kisa - asuun.
- Kattokaa mitä sain synttärilahjaks! hän hihkaisi.
Tunnistin tytön Britaksi. Olin nähnyt hänet pari kertaa tallilla, mutta siitä oli jo pari viikkoa.
- TADAA!
Britta pyörähti ympäri esitellen uutta vaatetustaan. Hänellä oli musta takki, valkeat ratsastushousut, kiiltävät saappaat, ja samettipäällysteinen kypärä. hiukset hän oli vetänyt nutturalle.
- Oletpa upea, sinna sanoi hymyillen lempeästi.
Britta punastui hiukan.
- Milloinkas pääset tuota käyttämään? Sinte kysyi.
Britta hymyili.
- Varmaan parin viikon päästä, siihen asti tää puku saa kyllä levätä!
Maria tiedusteli, miten kisat olivat menneet, ja Britta sanoi että hyvin.
- No mitäs meijän pikkutytölle muuten kuuluu? Klara kysäisi.
Olin nähnyt Klaraa vain muutaman kerran, kun hän oli vetänyt tuntia ruotsinkielisille, mutta tunnistin hänet hyvin.
Britta laittoi kädet puuskaan.
- Mä en oo enää pikkutyttö, oon jo 15! hän huomautti leikkisästi.
Aikuiset nauroivat.
- No mutta Britta, ehtisitkö näyttää Pajulle Tiitiä, ja neuvoa hänet alkuun? Sinna kysyi. - Minun pitää nääs tehdä vielä parit tuntilistat.
Britta nyökkäsi.
- Tuu Pampu, mennää vaihtaa vaatteet, Britta kehotti nykien minua hihasta.
Seurasin häntä portaat yläkertaan, joka olikin minulle tuttu jo viikonloppuleiriltä. Kaivoin repusta tallivaatteeni, ja kiskoin viimein saadut tummansiniset ratsastushousut jalkaani. Pian olinkin jo valmis.
- Autatko mua näitten pinnien kaa, Britta pyysi.
Hän oli tunkenut päänsä täyteen pinnejä, joilla hän oli saanut nutturan pysymään. Menin hänen avukseen etsimään niitä hänen hiuksistaan.
- Noin, eiköhän ne kaikki nyt oo… huokaisin hieman ujosti.
Britta teki pikaisen harjauksen hiuksilleen, ja sitaisi ne ponnarille. Viikattuaan vielä huolella kisa - asunsa muovikassiin, olimme valmiita lähtöön.
Hyppelehdimme portaat alas, ja astuimme raikkaaseen kevät ilmaan. Keittiöön olivat jääneet enää Sinna ja Maria. Kävelimme talliin, ja Britta suuntasi suoraan hevosten kaapeille.
- Tässä on Tiitin kaappi, hän sanoi ja avasi oven.
Hän näytti harjat ja muut perusjutut.
- Tää loimi kannattaa laittaa kesällä Tiitille, kun sillä on kesäihottumaa. Ja tota rasvaa voi laittaa, jos tulee pahaa ihottumaa, hän kertoi. - Ja aina voit pyytää apua.
Nyökkäsin, ja lähdimme kohti satula - ja suitsitelineitä.
- Nää mustat on Tiitin. Muistat sen siitä, että ne on toisessa rivissä, kolmantena ovelta katsottuna, Britta opasti.
Nyökkäsin jälleen, ja palasimme käytävälle. Menimme kohti pääovea ja ilmoitustaulua. Tiitin karsina löytyi kolmantena ovelta katsottuna, Ason ja Marsalkan välistä.
- Noh, eikös mennä hakemaan itse Tiiti, Britta virnisti.
Hän ojensi minulle riimunnarun Tiitin karsinan oven vieressä olevasta koukusta, ja lainasi itse Marsalkan narua. Työnnettyämme oven auki, lähdimme kulkemaan tarhoille.
- BREA! kiljaisin pihattotarhan kohdalla.
Pieni, pörröinen poni seisoi aidan takana korvat hörössä. Ryntäsin oikopäätä halimaan sitä.
- Voi pikku kulta, lepertelin.
Samassa tajusin, että se luuli minun vievän sen mukanaan. Kyyneleet nousivat silmiini, ja hetken melkein kaduin hoitsun vaihtoa. Yhtäkkiä minun tuli paha olla Brean luona, jotel silitin nopeasti sen kaulaa, ja kuivasin kyyneleeni ennen kuin käännyin taas Britan puoleen. Hän hymyili hieman surumielisesti, ja taputti minua olkapäälle.
- Se menee ohi, hän lohdutti lempeästi.
Nyökkäsin, ja keskityin tulevaan.
Saavuimme tarhalle, jonka toisessa päässä ruunikko ori vilkaisi meitä, ja jatkoi sitten laiduntamista.
- No, menes sinne tarhaan, ja ota se kiinni, Britta hymähti.
Tajusin vain seisseeni pari minuuttia siinä, ja tuijottaneeni uutta hoidokkiani silmät pyöreinä. Sujahdin aidan raosta tarhaan, ja huusin:
- Tiiti!
Kutsuni kuullessaan Tiiti vain lotkautti korvaansa, muttei liikahtanutkaan, vilkaisi hieman minua.
- TIITIIIII!!! hihkaisin kovempaa, niin että koko tallinpiha raikui.
Ori lähti täyteen laukkaan kohti minua. Kavioiden jylinä, hulmuava harja ja häntä. Mieleeni muistui kuva komeasta, koreilevasta orista, jonka Sinna talutti tallista lähteäkseen kanssani maastoon, silloin kun vielä hoidin Breaa. Ori lamannutti minut niin, etten voinut liikahtaakaan, vaikka Tiiti jymisteli kohti minua. Puolenmetrin päässä se pysähtyi, ja nousi takajaloilleen. Suljin silmäni, kun etukaviot vilahtivat vain parinkymmenen sentin päästä kasvoistani. kuulin tömpsähdyksen, Britan huudot, kuin jostain kaukaa. Hiljaisuuden laskeuduttua avasin silmäni. Siinä tuo äskeinen villikko seisoi, ja katseli minua lauhkeasti kuin lammas.
- Vau, huokaisin.
- Älä anna sen huumata sinua täysin, tai se ylpistyy, Britan leikkisä ääni kuului takaatani. - Otahan nyt se kiinni, Britta kehotti.
Lähestyin hieman epävarmana suurta oria, joka taisi vaistota sen. Se laski päänsä juuri oikealle tasolle niin, että minun oli helppo työntää turparemmi sen turvan ympärille, ja vetää niskahihna korvien taa. Kiinnitin vielä soljet, ja napsautin narun kiinni riimuun. Nykäisin kevyesti narusta, ja niin lähdimme liikkeelle. Britta avasi portin meille. Tunsin itseni epävarmaksi, ja ehkä hieman pelkäsinkin. Vähäsen vain. Tiiti oli näyttänyt niin… suurelta, voimakkaalta… kun se oli jymistellyt tarhassa. Epävarmuuteni taisi näkyä, sillä kun Tiiti heilautti päänsä ylös, melkein otteeni kirposi narusta. Siispä Britta kiinnitti toisen narun Tiitin riimuun, ja talutti sitä toiselta puolelta.
Kun olimme ohittaneet tarhat, aloin rentoutua, ja katsella maisemia. Koivujen pienet hiirenkorvat kasvoivat jo ujosti ulos silmuistaan, aurinko lämmitti mukavasti, ja linnut lauloivat. Muutama hassu pilvenhattara purjehti tuulen mukana taivaalla. Kävelimme rauhassa pihan yli, avasimme tallin oven, ja astuimme hämärälle käytävälle.
- Viedään Tiiti pesuboksiin, se menee ekalle tunnille, Britta selvitti.
Britan avulla sain Tiitin Peruutettua pesupaikalle, ja kiinnitimme sen yhdessä ketjuihin.
- Mä käyn hakee sulle ne harjat, niin sä voit tutustua Tiitiin, Britta ehdotti.
Nyökkäsin, ja avustajani poistui paikalta. Silittelin Tiitin kaulaa, ja rapsutin sitten sen otsaa. Aluksi hypähdin välillä säikkynä pois, jos Tiiti vaikka heilautti päätään. Rentouduin kuitenkin kokoajan, ja Britan palatessa olimmekin jo sujut toistemme kanssa.
- Mä harjaan vasemman puolen, harjaa sä oikea, Britta sanoi.
Otin harjapakista kumisuan, jolla sain viimeisimmätkin talvikarvat irti. Pyörittelin kunnon liikkeillä, ja pääsin pian vaihtamaan pölyharjaan, jolla irtokarvat ja pöly saivat kyytiä. Pehmeällä harjalla silottelin karvan, ja kammalla suoristin jouhet. Tartuin kaviokoukkuun, ja liu’utin kättäni Tiitin jalkaa pitkin. aluksi minulla meni kauan kavion puhdistamiseen, ja jouduin nostamaan saman jalan uudelleen. Loput kyllä onnistuivat paremmin.
- Brittaa! joku huusi käytävältä.
Olin niin uppoutunut työhöni, etten huomannut, että talli oli alkanut täyttyä tuntilaisista.
- Täytyy mennä, kai pärjäät loppuun ite? Laitat vaan satulan ja suitset, Britta sanoi pahoitellen.
Nyökkäsin, ja hyvästeltyämme toisemme, pakkasin harjat pakkiinja vein sen paikoilleen. Satulahuoneessa mietin hetken. Toinen rivi, kolmas ovelta päin. Löysin varusteet ja otin satulan käsivarrelleni. Heilautin suitset olalleni, ja lämmitin toisella kädellä kuolainta. Pujottelin tieni takaisin pesuboksiin. Ensin laitoin satulan. Nostin sen sään päälle, ja liu’utin oikeaan kohtaan. Tarkastin, että satulahuopa ja - vyö olivat suorat, ja laitoin vyön löysästi kiinni. Seuraavaksi tarjosin kuolaimet Tiitille. joka otti ne halukkaasti vastaan. Niskahihna korvien taa, ja remmit kiinni. Valmis!
Eräs tyttö, nimeltään Essi, tuli hakemaan Tiitiä. Luovutin hevosen hänelle, ja hain kottarit ja talikon. Talli oli tyhjentynyt, kun kaikki olivat menneet tunnille. Avasin Tiitin karsinan oven, ja aloin mättää lantaa ja märkiä olkia kottareihin. Sitten kiikutin ne lantalaan, ja palasin karsinalle. Työnsin kuivikkeet yhteen nurkkaan, ja harjasin lattian. Levitin oljet takaisin niin, että seinän vieressä oli hieman paksumpi kerros. Toin vielä hiukan puhtaita olkia, ja vein sitten kottarit, talikon ja harjan pois. Nappasin mukaani saippuaa ja laskin ämpäriin hieman vettä, ja vielä sienenkin muistin ottaa. Hiljaisessa tallissa sain rauhassa pestä ruoka - ja juomakupit. Sen tehtyäni kesti vain hetken, kun Essi jo talutti Tiitin talliin.
- Oliko kivaa? kysyin.
- Joo! Meillä oli ekstra tunti, ratsastusleikkejä. Niinku jotaa tallilla palaa ja sellasta, tyttö hihkui.
Nyökkäsin, ja tyttö hyvästeli minut. Hän lähti bussille, ja minä harjasin Tiitin. Otin nyt vain satulan kohdan pölyharjalla, ja pään pehmeällä harjalla. Tarkastin Tiitin kaviot, irrotin sen ketjuista ja laitoin karsinaan. Vein harjapakin Tiitin kaappiin, ja menin satulahuoneeseen viemään satulaa ja suitsia. Pesin kuolaimet huolella, suljin hanan ja kuivasin ne. satulaa ja suitsia vain pyyhkäisin liinalla, huolella kaikki kohdat, mutten sen suurempia, kun kentällä oli mennyt. Ja ilmeisesti varusteet oli vasta putsattu huolella, kun ne kiilsivät oikein. Nostin satulan telineeseen, ja ripustin suitset koukkuun, Sitten palailin käytävälle, jossa olikin jo seuraavan tunnin porukka hoitamassa hevosiaan. Tiiti ei mennyt kuin sille ekalle tunnille. Väistelin tuntilaisia ja hoitajia parhaani mukaan, ja viimein pääsinkin takaisinTiitin luo.
Sinna kulki ohi, ja kysyin:
- Onks sulla nyt aikaa?
Pään pudistus, kysyvä katse.
- No kun haluisin oppii hieromaan hevosii, mutisin.
Sinna mietti.
- No ootas hetki, hän sanoi ja katosi satulahuoneeseen.
Muutaman minuutin jälkeen hän palasi paksu ja kulunut kirja mukanaan.
- Tätä voit lukee nyt ensikäteen, hän kertoi. - Palautat tonne satulahuoneeseen, mut mun pitää nyt mennä pitää tuntii. Katotaan joku toinen päivä…
- Kiitti, kiitti! sanoin kiitollisena.
Sinna kulki tuntilaisten mukana ulos, ja jälleen meillä oli omaa aikaa. Istuuduin puhtaille oljille Tiitin karsinaan, ja nojasin seinään. Avasin kirjan, ja aloin lukea. Ensin oli johdanto, luin sen huolella, ja käänsin sivua. Sillä aukeamallaoli kuva hevosesta, jolle oli piirretty kaikenlaisia lihaksia, ja nimetty ne. Niin, oli kai hyvä tietää, mitä lihaksia hieroi.
Luin lihasten nimet kolme kertaa, ja muistinkin muutaman. Kestäisi kyllä kauan opetella ne kaikki, mutta ei m inun niitä kaikkia tarvinnut osata. Luin kirjaa eteenpäin, siinä kerrottiin miten käsiä piti pitää ja kaikkea muuta kiinnostavaa. Viimein kerrottiin, miten kaulaa hierottiin. Luin kohdan monesti, ja testasin vielä siinä muistiani. Sitten nousin ylös, ja jätin kirjan seinän viereen. Kävelin Tiitin luo, ja laskin käteni sen kaulalle. asetin ne sillein kuin osasin, ja liu’utin niitä pitkin Tiitin kaulaa. En viitsinyt vielä kunnolla hieroa, Sinna saisi opettaa sen minulle myöhemmin. Vein kirjan takaisin satulahuoneeseen, kuten Sinna oli käskenyt. Palasin Tiitin karsinalle, ja otin käteeni sen riimun. Pujotin ne sen päähän, ja napsautin narun kiinni riimuun. Talutin Tiitin käytävälle, ja suljin oven perässämme.
Päätin viedä Tiitin vielä tarhaan, se ehtisi olla siellä vielä pari tuntia ennen iltaruokintaa. Siinä kävellessämme nautin täysin siemauksin kauniista kevätillasta, punertavasta taivaasta, auringon laskusta. Mieleeni muistui väkisin viimeinen ratsastukseni Brealla, mutta koetin olla ajattelematta sitä. Raikas, lämmin ja lempeä tuuli viilensi kasvojani, ja pöyhötti hiuksiani, sai Tiitin mustat jouhet hulmahtelemaan kevyesti. Jossain lauloi pääskynen, ja pian tallin yli lensikin haarapyrstöinen musta, valkovatsainen lintu. Muistin tutun lorun.
Kuu kiurusta kesään
Puoli kuuta peipposesta
Västäräkistä vähäsen
Pääskysestä ei päivääkäänTarhan portilla kurottauduin kuiskaamaan sen korvaan:
- Meillä on varmasti jännittävä kesä edessämme!
Tiiti nyökkäsi, kuin sanoakseen olevansa samaa mieltä. Todellisuudessa se varmaan vain halusi jo tarhaan. Mutta halusin uskoa mitä uskoin. Ja sitten päästin sen irti. Tiiti laukkasi hämärtyvään iltaan, nautti vapaudestaan. Katsoin sitä vielä kerran, ennen kuin palasin talliin, vein narun paikalleen, ja kävelin hiljaa hoitajien talolle.
Kiipesin portaat yläkertaan, vaihdoin vaatteet. Britta oli jo lähtenyt, olin yksin talossa. Nappasin reppuni mukaani, heitin sen selkään, ja astuin ovesta ulos. Vilkaisin vielä tallia, kentällä oli loppumassa tunti. Siellä Brea meni, opetti jotain ratsastamaan. Käänsin selkäni tallille, ja lähdin kävelemään bussipysäkille.
Pampula ♥ Tiiti 1hm// Ihanaa, että sait Tiitin hoitsuksi, kun lopetit Brean hoitamisen. Muistankin vielä sun ja Brean yhteisiä aikoja, olitte kyllä ihan mahtava pari. Toivottavasti Tiiti tulee sulle yhtä tutuksi! (: Kirjoitit tosi pitkän tarinan, jota oli kiva lukea. Mielestäni "Raikas, lämmin ja lempeä tuuli viilensi kasvojani, ja pöyhötti hiuksiani, sai Tiitin mustat jouhet hulmahtelemaan kevyesti. Jossain lauloi pääskynen, ja pian tallin yli lensikin haarapyrstöinen musta, valkovatsainen lintu" kohta oli aivan ihana – kesäisen lämmin ja tunnelmallinen! Pystyin elävästi kuvittelemaan tilanteen mielessäni (: Tuttu linturuno oli hauska lisä tarinan sekaan! -Sinte