Anni
Kävijä
Posts: 58
|
Post by Anni on Apr 21, 2015 20:23:08 GMT 2
Anni & Väiski osa 14 kevättä rinnassa 21.4.2015
"Enni hei, et joutais meille puomimestariks?"
Tuntia myöhemmin mä olin jo verkannut Väiskin ja ottanut lämmittelyhypyt Ennin pystyttämälle okserille. Sää oli mitä mainioin - vaikka ilta alkoi olla jo suhteellisen pitkällä, aurinko paistoi ja tuulenvire alkoi olla keväisen lämmin. Kenttä oli jo sula ja hyvässä kunnossa paria pehmeämpää kohtaa lukuunottamatta. Eihän tästä voinut kuin nauttia! "Jaahas, ota vaan ihan kunnolla sitä möylää kiinni!" Enni huikkasi Väiskin naulatessa kaasun pohjaan ristikon jälkeen. Orilla tuntui olevan virtaa tavallista enemmän, mikä oli kyllä ihan ymmärrettävää: pohjat olivat olleet melko vaihtelevat, mikä oli vaikuttanut myös orin liikuttamiseen. Merjan hallillekaan ei enää iltaisin jaksanut lähteä, joten usein olin vain tyytynyt pyörimään pientä rinkiä kentän sulilla länteillä tai käymään pikaisen maastolenkin. Annoin Väiskin kävellä Ennin korottaessa esteitä. Tummanrautias viskoi innostuneena päätään nyppien ohjia kädestäni. Annoin Väiskille hieman ohjaa ja kuuntelin ajatuksissani satulan narinaa, kun suomipoika päätti järjestää minulle hieman ohjelmaa. "Pysy kyydissä!" Enni karjaisi kun Väiski kirjaimellisesti hyppäsi metrin sivulle aidan viereltä ja aloitti sellaisen rodeon, jota en olisi uskonut orilta saavani. "Perkele", manasin kiskoessani ohjia käsiini. Sen jälkeen hoputin orin eteenpäin lähtien keventämään reippaanpuoleisen ravin tahdissa. Väiski steppaili korvat luimussa, reilusti poikittaen. Laitoin orille vastaan lähes ääneen murahdellen ja vajaan kierroksen jälkeen allani oli nöyrä, työskentelyyn keskittymisensä suuntanut hevonen. "Mitä se nyt tolleen säikähti?" ihmettelin ääneen. Enni oli kävellyt lähemmäs Väiskin uutta lentokenttää ja naurahti päätään pudistellen. "Leskenlehteä."
Väiski oli ihan sairaan hyvä. Ori oli niin liekeissä: mun ei tarvinnut kuin ohjata tummanrautias estettä kohti, suunnata katse eteenpäin ja antaa sujua. "Hyvältä näyttää! Tuu vielä tää okseri!" Enni huuteli ohjeita korotettuaan pitkällä sivulla seisovaa estettä. Otin Väiskin kiinni parilla puolipidätteellä ja ohjasin orin okserille. Tummanrautias venytti itseään viimeisille askeleille korvat keskittyneesti hörössä ja ponnisti ilmaan niin maan perhanan kovaa, että sain tosissani keskittyä pysyäkseni itse tasapainossa. Siinä Väiskin vaalean harjan liehuessa kasvoillani hetki tuntui pysähtyvän: ori liiteli esteen yli niin helposti, että siinä hetkessä pystyin uskomaan tummanrautiaan menevän yli mistä vain. Tervetuloa kesä, tunnit, valmennukset, leirit ja kisat - me oltiin valmiita.
|
|
Anni
Kävijä
Posts: 58
|
Post by Anni on Apr 23, 2015 18:00:14 GMT 2
Anni ja Väiski osa 15 salailua 23.4.2015
Tunsin läsnäolijoiden katseen Jirin rojahtaessa viereeni taukotuvan sohvalle. En reagoinut poikaan mitenkään, vaan tuijottelin keskittyneenä vajaata kahvikuppiani. Bruneten töllisteltyä hetken muita kysyvä ilme kasvoillaan, porukka palasi puuhiinsa joko kahvinkeiton tai yleisen rupattelun parissa. "Mitkä on päivän suunnitelmat?" poika kysyi ääntään madaltaen. "Väiski pitäisi liikuttaa, maastoilu vois tehdä sille hyvää", vastasin ja kumosin loput kahvit kurkkuuni. Jiri nyökkäsi mietteliäänä. "Nähdään kohta Väiskin karsinalla", mutisin, nakkasin kahvikuppini tiskialtaaseen ja riensin pihalle.
Yllätyssynttäreiden jälkeen mun fiilis oli ollut aika ristiriitainen - miten kaikki olikaan voinut tapahtua niin nopeasti? En kokenut oloani mitenkään tukalaksi Jirin seurassa, vaan ajatukseni pyörivät siinä, miten muut suhtautuisivat asiaan. Vastahan mä Ruolampeen tulin, vastahan mä nuoleskelin Tatua mistelinoksan alla, vastahan mä Jirin tapasin. En tiennyt edes itse, miten suhtautua tähän kaikkeen. "Heipähei", lepersin tarhan portille vastaan ravanneelle Väiskille, joka työnsi saman tien turpansa taskuuni herkkujen toivossa. "Täällä toisessa", naurahdin ja kaivoin leipäpalan takin toisesta taskusta. Tummanrautias nappasi sen aikailematta suuhunsa, katsellen mua korvat hörössä. "Me taidetaan saada tänään seuraa", puhelin Väiskille pyöräyttäessäni orin tarhasta pihamaan puolelle. Körmy yritti työntyä perässä, mutta sain taiteiltua portin kiinni orin nenän edestä tarpeeksi nopeasti.
"Entä jos otetaan kärryt?" Jiri ehdotti. Lopetin Väiskin harjaamisen hetkeksi ja käännyin katsomaan poikaa hölmistynyt hymy huulillani. "Mä en oo sit mikään mestariajaja", totesin. Jiri virnuili Väiskin turpaa kutitellen. "Mä oon kuullu jotain muuta", poika naurahti ja tökkäsi mua kylkeen. Huitaisin Jiriä kädessäni olevalla harjalla, saaden tämän nauramaan jo tutuksi tullutta, iloisesti kuplivaa nauruaan. Jiri ei jäänyt odottamaan myöntävää vastausta, vaan kipaisi paikalle valjaat ja tyrkkäsi mulle käteen Väiskin suitset. Suitsin orin tottunein ottein, mutten voinut olla ajattelematta niitä paria perhosta, jotka lepattelivat mahassani. Olin melko varma, etteivät ne lehahdelleet siellä pelkästään tulevan mökkiviikonlopun vuoksi, kun suuntanani olisi Seppele. "Mitä sä mietit?" Jiri kysyi tönästen mua kevyesti kylkeen. Olin näemmä vaipunut ihan kunnolla ajatuksiini, sillä poika oli jo ehtinyt valjastaa Väiskin, joka kuopi tympääntyneenä tallin betonilattiaa. Hymähdin vastaukseksi jotain epämääräistä ja irrotin Väiskin käytävältä lähtien talutamaan oria ulos.
Jiri pidätteli Väiskiä sen aikaa, että pääsin kapuamaan kyytiin. Istahdettuani pojan viereen tämä hölläsi ohjia, jonka jälkeen kärryt nytkähtivät liikkeelle alta aikayksikön. Ruolammen pihapiiri muuttui nopeasti tiheäksi havumetsiköksi, kun Väiski marssi tiellä reippain askelin. Välillä ori polkaisi rapakkoon lennättäen kuraa ilmaan. Sää oli puolipilvinen, mutta ilmassa oli kevään tuoksu. Hätkähdin tuntiessani Jirin käden omallani. "Jotain sä mietit", poika tokaisi pieni, varovainen hymy huulillaan. Mä annoin katseeni pysähtyä Jiriin kunnolla ensimmäistä kertaa koko päivänä. "No mä nyt oon tämmöinen mietiskelijä", naurahdin lopulta. Ajatuksissani olin palannut Artsilan saunalle, tarkemmin ilmaistuna kyseisen saunan lattialle, siihen hetkeen kun olin antanut Jirin kietoa kätensä ympärilleni. Vaikka mä miten taistelin, en mä päässyt siitä yli enkä ympäri - se oli ollut yks mun elämäni hätkähdyttävimmistä illoista.
Sun silmät on vihreet tässä valossa, jostain syystä mua ei enää nukuta Kaupunkiin mahtuu satoja sanoja, mut tänään, tänään leikitään kuuroja Miks pitäis kuunnella mielipiteitä, niiltä joiden maailma on vieläkin nihkeää Vaikka muut jakautuu länteen ja itään Sä sovit mun päälle, mä en voi sille mitään Sanni - Mitä jos ne näkee
|
|