|
Post by Enni on Sept 9, 2012 11:59:09 GMT 2
sh-o. MarsalkkaMarskia hoitaa Kinukki, joka myös kirjoittaa hoitopäiväkirjaan.
|
|
|
Post by Eveliina on Sept 9, 2012 12:30:33 GMT 2
9.9.2012 Rakkautta ensi silmäyksellä<3 Joo, ihmisen kädet vammaa ja Marski näyttää ihan tammalt... Mut silti ihan OK kuva:DD Eve ja Marski 1hm || Oi että suloinen kuva! Ns. sarjakuvamainen piirtämisesi tuo vaihtelua, ja se on mukavaa. Kiva että meidän komistus-Marsa miellyttää! ;) - Britta & Klara
|
|
|
Post by Eveliina on Sept 17, 2012 15:51:27 GMT 2
17.9.2012 Ratsaille (Asento otettu oikeasta kuvasta, muuten oma piirtämäni) Tänään sitten menin Marskilla ratsastamaan ensimmäisen kerran. Herra oli kyllä uskomattoman ihana. Kuunteli apuja todella hyvin ja meni kauniisti. Oli todella kiva päivä. 2hm Sori et kaks kuvaa peräkkäin. En oo ehtinyt kirjottaa mitään ni oon vaan piirrelly. Pian kyllä tulee tarinaa:D || Tosi kiva kuva! Asennot osaavat kyllä olla vaikeita, mutta niissäkin tarvitaan paljon harjoitusta. Hyvä, että Marsa miellytti, onhan se aivan mahtava kouluratsu! Ja kuvat eivät haittaa, on kiva katsella, kun jotkut piirtävätkin paljon. :) - Britta
|
|
|
Post by Eveliina on Nov 15, 2012 16:52:46 GMT 2
15.11.2012 Poseerausta;) Kaverini Sara(Crimen vanha omistaja) oli tänään Crimeä moikkaamassa niin päätettiin hänen kanssaan lähteä maastoon kuvaamaan Marskia ja Crimeä. Kuva: lh6.googleusercontent.com/-SqAZKCpDcnk/UKUBFphXU7I/AAAAAAAAACk/tcBPX8TyUHc/s962/DSC_0979.JPG Eve ja Marski 3hm ps.. Huomasin vast nyt etten oo kirjottanu Marskil yhtään tarinaa:/ || Oi, kiva kuvausreissu varmasti ollut! Ja hyvä ja oikein suloinen kuva on tullut. ;) Ja eipä tuo mitään, hoitelet kuten haluat! - Britta
|
|
|
Post by Eveliina on Nov 16, 2012 20:34:03 GMT 2
16.11.2012 Kultainen Marsalkka ja mammanmussukka Crime
Hyräilen mielessäni jotain täysin outoa melodiaa ja naputan kynällä matikanvihkoni yläreunaa. Istuskelen taukotuvassa läksyjä tekemässä. Matikan läksyistäni ei tunnu tulevan mitään, joten tungen vihon ja kirjan laukkuuni. Ei huomenna kuitenkaan koulua ole, joten läksyt saavat odottaa. Samassa taukohuoneen ovi aukeaa ja sisään astelee vieraan näköinen neitokainen. Tuo tervehtii minua ystävällisesti. -Mooi, vastaan ja hymähdän pienesti. -Sä taidat olla Eve? Tarjosit mul hoitsuks kai jotain sun hepoas? tuo kysyy pienellä äänellä. -Jaa, sä ootki Neye. Joo, tarjosin mun vuonistammaa Lizzyy sul hoitsuks. Se asuu Vaahterapolus. Mut tääl asuu mun toine hepo tilastoruuna Crime. Ja hoidan Marskii, selostan virnistäen. -Kiva. Lizzy oli kyl tosi ihana, mut Tiiti vei voiton, tuo hymyilee. -Uskon. Itekki ku hain Marskin hoitajaks, mietin vaik kui kauan haluisinks mielummi Tiitin vai marskin, virnistän. -Ja enköhän saa Lizzyl hoitajan jostain viel. Tietenki hoidan sitä myös ite mielellään, naurahdan. -Jep. Mut hei, mä meen hoitaa nyt sitä hoitsuani, Neye sanoo. -Juup. Mäki meen hakee Marskin talliin ni meen sen kaa nopee ratsastelee, virnistän ja nousen. Heilautan laukkuni sivuun ja lähden tarhoille. Crime päästää hirnahduksen nähtyään minut. Se ravaa portilla edes takas. Katsahdan ruunaan ja astelen sen tarhalle. Pujahdan sisälle tarhaan lankojen välistä ja ruuna töytäisee minua turvallaan. Silitän sen kaulaa ja ruuna rauhoittuu. -Mikäs sulla nyt on? kysyn Crimeltä, joka hamuaa huulillaan taskuni vetoketjua. Virnistän pienesti ja rapsutan ponini otsaa. -En ota sua viel, vaan hoidan Marskin eka. Sen jälkeen voin juoksutella sua irtona hiukan jos kenttä on tyhjä, selitän ruunalleni hymyillen. Sujahdan pois tarhasta ja Crime jää katsomaan perääni. Astelen kuitenkin Marskin tarhalle ja sujahdan orin tarhaan ja klipsautan riimunnarun tuon riimuun. Lähden taluttamaan suokkioria talliin päin.
Päästän Marskin karsinassa irti ja suljen liukuoven perässäni ja suuntaan hakemaan tuon harjoja. Palaan harjapakin kanssa Marskin luokse ja sujahdan sisälle karsinaan. Lasken harjapakin varovaisesti maahan ja avaan sen. Nappaan käteeni juuriharjan ja alan jynssätä Marskin kylkiä sillä. Ori on tainnut piehtaroida tarhassa, joten sen kyljissä on melkoisen paksut mutakerrokset. Vaihdan juuriharjan kumisukaan ja johan alkaa mudat pöllytä. Viimein Marski on taas kultainen, eikä harmaa kuin savi. Taputan orin kaulaa ja harjaan vielä koko pollen pölyharjalla. Kun harjailu on valmis, suuntaan varustehuoneeseen hakemaan orin varusteet. Palaan karsinalle varusteiden kanssa ja ripustan suitset roikkumaan karsinan oveen. Satulan rahtaan sisälle karsinaan ja nostan hellävaroen Marsalkan selkään. Suoristan satulahuovan ja kiinnitän vyön. Nappaan vielä suitset käteeni ja puristan kuolaimet nyrkkiini lämmittäen niitä. Hetkessä olen valmis ja heilautan ohjat orin kaulalle. Otan suitsien niskahihnasta kiinni ja pujotan kuolaimet hoitohevoseni suuhun. Nostan niskahihnan korvien ylitse ja suorin harjan hyvin. Kiinnitän kaikki remmit sopiviksi ja vedän kypärän päähäni. Potkaisen oven auki ja lähden taluttamaan oria kentälle päin. Taluttelen Marskia muutaman kierrosta ja kentän pohja tuntuu melko hyvältä ja sopivan pehmeältä. Pysäytän heposen kentän keskelle ja nostan ohjat pollen kaulalle. Kiristän satulavyötä ja säädän jalustimet hyviksi. Nostan vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistan satulaan. Puristan pohkeeni ratsuni kylkiin ja Marski lähtee etenemään keinuvassa käynnissä.
Kokoan ohjat käsiini ja kehotan Marskin raviin. Lähden keventelemään orin kyydissä rauhallisesti ja ohjaan tuon ympyrälle. Ori taipuu koko ympyrän ajan kauniisti, kunnes uralle tullessamme taas suoristan sen. Teemme ympyröitä joka sivulle ja kun olemme jonkin aikaa sitä tehneet vaihdan suuntaa kokorataleikkaan kautta. Teemme tähänkin kierrokseen muutamia ympyröitä ja istun sitten harjoitusraviin. Kääntelen oria kiemurauralla ja Marskikin alkaa mukavasti myötäämään niskasta. Kun kaikki menee hyvin nostan yhdestä kulmasta laukan ja ohjaan Marskin keskiympyrälle. Laukka pyörii hienosti ja kehun Marskia. Vaihdamme suunnan laukassa laukanvaihdon kera ja laukkaamme toiseenkin suuntaan muutaman ympyrää. Sen jälkeen teemme ripeät loppuverkat kevyessä ravissa hieman pidemmällä ohjalla. Marski myötää hyvin ja venyttää selkäänsä. Loppuverkkojen jälkeen istun harjoitusraviin ja siirrymme käyntiin. Annan pitkät ohjat ja taputan ratsuin kaulaa.
Pysäytän Marskin keskelle kenttää ja laskeudun maan kamaralle. Nostan jalustimet ja löystän satulavyötä. Sitten lähdemme astelemaan rauhaksiin takaisin talliin, jossa sitten otan Marskin varusteet pois ja harjaan Marskin huolella. Naputan orin kaulaa ja annan sille palkkioksi pari porkkanaa ruokakuppiin(?). Kun porkkanat on syöty laitan Marskille riimun päähän ja talutan sen tarhaan. Crime näyttää olevan iloinen paluustani ja antaa kiltisti kiinni. Lähden taluttamaan sitä talliin ja poni seuraa minua kuin lauhkea lammas. Välillä se tuuppaisee kättäni hellästi ja pääsätä pienen hörähdyksen. Tulemme talliin ja päästän Crimen karsinaan. Otan ruunalta riimun pois ja ripustan sen karsinan oveen. Haen nopeasti ruunan harjat. Palaan karsinalle ja sujahdan karsinaan jättäen kuitenkin harjat ulkopuolelle. Otan käteeni pehmeän harjan ja alan harjailla Crimen pehmeää karvaa. Ruuna seisoskelee rauhallisesti paikoillaan. Se on totta tosiaan harvinaisen rauhallinen.
Kun olen harjannut ponini puhdistan sen kaviot ja laitan sille riimun päähän. Lähden taluttamaan ruunaa kentälle päin, joka onneksemme on täysin tyhjä eikä tallillakaan näytä paljoon porukkaa olevan. Kun tulemme kentälle suljen portin ja päästän ruunan vapaaksi. Se jää vain seisoskelemaan viereeni. Kun itse lähden kävelemään sekin lähtee. Samassa mieleeni tulee ajatus.... lähden juoksemaan rauhallisesti ja Crime tekee samoin. Kun otan vuorostani laukkaaskeleita, ponini tekee samoin perässä. Niimpä juoksemme peräkkäin kentällä.
Kun olemme juoksennelleet pysähdyn keskelle kenttää ja istahdan alas. Crime tulee haistelemaan takkiani ja tuuppaa hellästi olkapäätäni. Samassa ruuna laskee turpansa lähes maahan ja laskeutuu hitaasti ja varovaisesti maahan makaamaan. Sitten se katselee minua suurilla silmillään. Hymyilen kuin naantalin aurinko ja hivuttaudun ruunan viereen. Kiedon toisen käteni sen kaulan ympäri ja nojaan ruunaan. Crime laskee päänsä varoen syliini. Istun siinä aivan hiljaa ja onnenkyyneleet valuvat poskilleni. Olen tainnut voittaa ponini luottamuksen jo näin pienessä ajassa. Samassa näen kentän laidalla jonkun seisomassa. Se on Britta. Tuo hymyilee minulle iloisesti. -Teillähän meneeki hyvin, tuo naurahtaa ja lähtee astelemaan tallille. Naurahdan ja nousen vähitellen seisomaan. Istahdan ponini selän päälle ja ruuna nousee vähitellen seisomaan, minun istuessa sen selässä. Taputan ruunan kaulaa ja liun alas maankamaralle. Halaan Crimen kaulaa onnellisesti ja kiitän sitä. Crimestä tulee vielä hieno hevonen.
Eve ja Marsalkka 4hm // sama tarina Crimen päikyssä:)
|| Oli kyllä todella ihana tarina! Hyvä, yhtenäinen ja koskettava tarina, varsinkin lopussa sinun ja Crimen irtojuoksutus. Hyvä että Marskikin toimi hyvin, hieno herrahan se on! Hieno kuvaus tallipäivästäsi. Muutamia virheitä löysin, mutta ne eivät ole vakavia, kun ihmisethän osaavat lukea sanan jos ensimmäinen ja viimeinen kirjain on oikein, eikö se niin mene? ;) - Britta
|
|
|
Post by Eveliina on Nov 17, 2012 9:14:17 GMT 2
|
|
|
Post by kinukki on Jun 2, 2013 21:18:53 GMT 2
Vettä tihkutti ja tuuli piiskasi kasvojani, mutta en olisi voinut olla iloisempi. Britta oli valinnut minut hoitamaan isoa suomenhevosoria, Marskia. Aukaisin tallin painavan oven ja astelin sisään. Hevoset oltiin otettu sisälle, suojaan koiranilmalta. Harpoin tallikäytävää pitkin Marskin karsinalle. Siellä se rouskutti rauhallisena heiniään, kun muut hevoset kuopivat karsinoidensa lattioita hermostuneina ja säpsähtelivät ukkosen jylinää. Pujahdin karsinaan rapsuttamaan sitä sään kohdalta. Marski nosti heti päätään ja sen ylähuuli venyi pitkäksi. Se sulki silmänsä ja näytti nauttivan. "Taidat tykätä tästä, poika?" Minä mutisin ääneen ja jatkoin rapsuttamista vähän aikaa. Marski kääntyi minua kohti ja nuuhki taskujani. "Ei ole nyt herkkuja mukana," minä sanoin ja taputin oria. Se pärskähti, nuuhki käsiäni vielä hetken ja jatkoi sitten heinien parissa. Luikahdin ulos karsinasta juuri, kun pieni pyörremyrsky pöllähti tallikäytävälle. Se räksytti ja sai hevoset luimistelemaan. Osa hevosista peruutti karsinansa takaseinään ja jäivät tuijottamaan käytävälle ilmestynyttä karvapalloa. "Hilla!" Kuului ankara ääni ja pian tyttö, jota en ollut aiemmin nähnyt, tuli ja kaappasi koiran kaulapannasta kiinni. Koira haukahti kimeästi vielä kerran, jonka jälkeen se istahti tytön viereen ja antautui talutushihnaan. "Mitäs rotua toi on?" Minä kysyin oitis ja katsoin koiran mustiin nappisilmiin, joista loisti ilkikurisuus. "Suomenlapinkoira," tyttö puuskahti ja nousi seisomaan. "Sen nimi on Hilla," hän jatkoi. "Olen Marskin uusi hoitaja, hauska tutustua," minä sanoin hymyillen ja puristin tytön kättä. Tyttö oli hieman hämillään näin muodollisesta tervehdyksestä, mutta esitteli itsensä; "Olen Akku, Bellan hoitaja," hän ilmoitti. Olin löytänyt tieni hoitajien oleskelupaikkaan, vanhaan taloon, jota oltiin kunnostettu majoituskelpoiseksi. Istuin pöydän ääressä parin muun tytön kanssa ja hörpin teetä. Vilkaisin seinäkelloa ja yllätyin, kuinka nopeasti aika oli kulunut. "Oho, jäin taas suustani kiinni. Meenkin tästä kohta hoiteleen sitä Marskia, pitäis päästä kotiin ennen pimeää," minä sanoin ja hörpin teeni kurkusta alas. "Nähdään," sanoin terpat tytöille ja suuntasin kohti tallirakennusta. Sää oli hieman selkeytynyt ja aurinkokin pilkotti pilvien välistä, mutta tuuli kaivautui luihin ja ytimiin saakka. Tallissa suuntasin Marskin kaapille. Kaapinovessa oli vanha, kulahtanut kylttinä toimiva pahvinpala ja siinä, missä koristeet olivat joskus olleet, näkyi vain liimajäljet muistuttamassa nyt jo pudonneista rakkaudenosoituksista hevosta kohtaan. Aukaisin kaapin ja otin sieltä Marskin harjapakin, jonka kiikutin sitten sen karsinan viereen. Valitsin käteeni pölyharjan, sillä ori oli ollut sisällä koko päivän, eikä näin ollen ollut paljoa likaantunut. Marski seisoi kiltisti paikallaan kun harjasin sen läpi pölärillä. Se katseli minua hyväntahtoisesti ja töykkäisi minua välillä turvallaan. Pian Marski oli hoidettu. Rapsutin sitä hetken ja luikahdin sitten karsinasta. Katsoin kelloa, minulla olisi vielä tunti aikaa. Samassa muistin Marskin kaapin nimikyltin. Idea alkoi kehittyä päässäni... Leikkasin punaisesta pahvista sydäntä. Taustalta kuului vaimeana radiosta soiva biisi, kuului paperin rapinaa ja kahinaa. Pöydän ympärille oli kerääntynyt viisi tyttöä, jotka jokainen työstivät vaiteliaina paperia. Olin kertonut muillekin paikalla olleille tallitytöille ideastani; miksemme tekisi hoitsujemme kaappeihin uusia nimikylttejä? Olin saanut Sinnalta ylimääräisiä valokuvia Marskista, jotka odottivat pöydällä. Pian olin saanut sydämet tehtyä, joten siirryin valokuvien muotoilemiseen. Rajasin ylimääräiset pois ja tein kuvista sydämien, tähtien ja pelikorttien kuvioiden muotoisia. Glitter-kynillä koristelin "Marsalkan kaappi" tekstin ja alleviivasin tekstiä rankasti. Tunnin aherruksen jälkeen nousin seisomaan ja tarkastelin aikaansaannostani kauempaa. Hymyilin itsekseni. //Tämä ensimmäinen hoitotarina on lyhyt, mutta toivottavasti kumminkin kelpaa. c: || Olipa mukavaa lukea ensimmäinen hoitotarinasi! Osaat kuvailla hyvin ja tekstisi oli helppolukuista. Tarinan juoni kertoi normaalista tallipäivästä, mutta keksitkin loppuun hauskan jipon. Tosi kiva idea ruveta askartelemaan! Alussa vain huomasin, että kirjoitit Britan antaneen luvan Marskin hoitamiseen - oikeastihan Sinna luvan antoi (todella hämäävää, tiedän), koska Sinna omistaa osan tallista. =) Huomasin vuorosanojen kirjoituksessasi erään (todella pienen) korjattavan asian; pilkku on sinulla väärällä puolella lainausmerkkejä. Jos vuorosanasi kuuluisi loppua pisteeseen, kirjoitetaan näin:
"Minusta on kiva, kun Marsalkallakin on hoitaja", sanoin Kinukille.
Jos puolestaan huutomerkki tai kysymysmerkki, toimitaan näin:
"Olipa hauska päivä!" huudahdin iloisesti. "Millainen teidän päivänne oli?" kysyin muilta tytöiltä.
Todella pientä viilausta, mutta se helpottaa sinua muuallakin, kun näin korjaat. Ihana aloitus! - Britta
|
|
|
Post by kinukki on Jun 6, 2013 20:13:37 GMT 2
KlikKäsillä piirtelin Marskista lyijykynäversion. c; Omasta mielestäni aika ponimaisen näköiseksi tässä tullut. Siinä herra tuijottelee hienosti suoraan "kameraan." Skannerihan meni ukkosessa rikki, joten kännyllä otin kuvan ja latasin nettiin. c::: || Wow, sinä todellakin osaat piirtää! Pään varjostukset ovat kohdillaan ja tyylisi on hienon realistinen. Huomio kiinnittyy Marskin päähän (on ehkä pään pienuuden takia hieman ponimaisen näköinen, muuten sopivan jykevä), jonka piirteet on tuotu hienosti esiin. Kaula on toteutettu hienosti hieman yksinkertaisemmaksi, jotta pää olisi näyttävämpi. Ainoa kritiikkini tähän on, että pää/silmät näyttää katsovan eri suuntaan kuin turpa, joka on piirretty edestäpäin, kun muu pää on piirretty sivusta. - Britta
|
|
|
Post by kinukki on Jun 7, 2013 13:19:38 GMT 2
Siisti Marski
Nautin viileästä aamupäivästä, kun kävelin tallille päin. Sääennusteessa oltiin luvattu puolipilvistä ja sitähän oltiin myös saatu. Aurinko pilkotti aika-ajoin pilvien välistä. Äitini olisi kyllä toivonut sadetta, sillä puutarhamme kasvit olivat nuupahtaneet kastelusta huolimatta. Maakin olisi kaivannut vettä, se oli rutikuiva, joka synnytti tietenkin tulipalovaaran.
Tallille päästyäni menin suoraan sisälle ja kävin hakemassa Marskin riimun. Ihailin samalla Marskin kaappia, jonka oveen olin tehnyt nimikyltin eilen. Marski oli oritarhassa, vähän kauempana tallista. Sinne päästyäni huomasin, että Marski nousi juuri piehtaroituaan ylös hiekkaisesta maasta. "Marski, oot ihan pölyssä!" Minä puuskahdin. Minun oli pitänyt mennä ratsastamaan, mutta toisaalta olisi parempi jos pesisin sen. Kyyristyin aidan ali ja menin sujauttamaan sille riimun päähän. Se pärski hiekkaa sieraimistaan ja seurasi minua portille.
Olin päättänyt harjata Marskin hyvin ja pestä sen ratsastuksen jälkeen. Talliin päästyämme vein sen pesukarsinaan ja hain harjapakin sen kaapista. Marski lepuutti takastaan ja nautti harjauksesta, kun minä hiki niskassa puunasin sitä. Suurin osa ajasta kului pölysuan käyttelyyn, enkä puolessa tunnissakaan saanut sitä kunnolla puhtaaksi. Lopulta luovutin ja tarkistin hoitsuni jalat. Ensin tunnustelin, ettei niistä löytynyt patteja tai turvotusta, jonka jälkeen tarkistin vielä ettei kavioissa ollut kiviä. Marski alkoi liikuskella levottomasti, kun harjaamiseen ja muuhun puuhailuun oli mennyt jo melkein kolme varttia. "Joo joo, kohta lähdetään," minä mutisin orille joka kuopi betonilattiaa. "Sanoitko jotain?" Kuului ääni käytävältä. Käännähdin ja näin Suvin käytävällä Allin kanssa. Marski hörisi tammalle. "Puhun Marskille," minä vastasin tytölle. "Jaa.. Onkos tää eka kerta kun ratsastat Marskilla?" Suvi kysyi. "Kävin sillä joskus tunnilla, mutta siitä on aikaa," minä vastasin. "Jos et tiedä siitä mitään, kuinka uskalsit ottaa sen hoitsuksi?" Suvi ihmetteli ja laittoi Allin karsinaan. "Mä vaan tiesin, että se olisi mulle just oikea, en oikeen osaa selittää," minä vastasin ja nostin orille satulan selkään. Marski hörisi uudestaan Allille. Kovaan ääneen. "Lakkaas nyt huutelemasta naisille hupsu," minä jupisin orille, koska kuolainten laitto meni hankalaksi kun ori vain heilutti päätään ja vilkuili tammaa hermostuneena. Viimein sain jätille suitsetkin päähän ja remmit kiinni. "Noniin, me mennän nyt," minä ilmoitin Suville joka oli juuri penkomassa harjapakkia käytävällä. Suvin väistyttyä tieltämme, lähdin taluttamaan Marskia kentälle. Keskiviikkona tallilla ei näkynyt juuri ketään muita kuin hoitajia. Kentälläkään ei ollut ketään, joten pääsisimme tutustumaan toisiimme keskenämme. Marski ei suhtautunut minuun kielteisesti, mutta se ei myöskään välittänyt minusta. Tästä lähin lähtisin joka päivä tallille viettämään aikaa Marskin kanssa, että se oppisi lopulta tunnistamaan minut. Kentälle päästyäni laskin jalustimet ja mittasin ne oikean pituiseksi, sekä kiristin satulavyön. Kun oikein venytin jalkaani kohti jalustinta, pääsin juuri ja juuri sen selkään ilman jakkaraa. Marski otti askelen eteenpäin, mutta pystyin pelkällä istunnalla pidättämään oria. Saatoin jo aavistaa että se toimisi kuin unelma.
Työskentelin käynnissä oria muotoon. Tein paljon voltteja ja temponvaihteluja. Se kulki hyvin kuolaimella, mutta sen etupää oli hieman raskas. Pian sain kuitenkin työskenneltyä orin kevyemmäksi ja olihan alkukankeuskin vaikuttanut asiaan. Vaihdoin suunnan ja pienillä pohjeavuilla ja istunnalla sain orin siirtymään tasaiseen raviin. Ori toimi kuin unelma, mutta sitä piti myös ratsastaa, eihän tässä ihan selässä istumalla pärjännyt. Ravailin keventäen uraa pitkin, parin kierroksen jälkeen istuin harjoitusraviin. Aloin tehdä harjoitusta, jossa kokeilin, kuinka Marski väistäisi pohjetta. Ohjasin sen pituushalkaisijalle ja keskellä linjaa aloin väistättää sitä ravissa kohti kulmaa, vuorotellen oikealle, vuorotellen vasemmalle. Se väisti hienosti, mutta en vaatinut siltä vielä sulku- tai avotaivutuksia. Tehtyäni harjoituksen muutamaan kertaan kokeilin avotaivutusta. Takaosa meinasi jäädä kyydistä, mutta sain lopulta orin kulkemaan oikein. Kun olin tehnyt harjoituksen molempiin suuntiin, annoin orille hetkeksi pidemmät ohjat ja rapsutin sitä harjantyvestä. Monet hevoset pitävät siitä, ja niin piti Marskikin.
Pidin Marskin pääty-ympyrällä ja kokosin laukkaa. Nyt se vain juoksi alta. Lopulta Marski alkoi tekemään kunnolla töitä ja laukka alkoi pyöriä. Ohjasin sen uralle ja laukkasin pari kierrosta uraa pitkin. Sitten tein toiseen päähän laukkavoltin ja vaihdoin asetusta. Tämän jälkeen lähdin kokorateleikkaalle ja valmistelin laukanvaihdon. Pienen haparoinnin jälkeen ori vaihtoi laukan. Laukkasin vielä pari kierrosta toiseen suuntaan ja annoin sitten orille pitkät ohjat, taputin ja rapsutin sitä tyytyväisenä. Marski pärski ja nyki ohjia vielä pidemmiksi.
Loppuravit ja -käynnit oli menty, joten löysäsin Marskin satulavyötä selästä käsin ja laskeuduin satulasta. Nostin jalustimet ylös ja lähdin hionneen orin kanssa tallille päin. Pesupaikka oli onneksi edelleen tyhjä, joten riisuin Marskiltä varusteet ja vein ne varustehuoneeseen, jonka jälkeen aloin pestä Marskia letkulla. Suihkutin ensin Marskin jalkoja, jottei se hermostuisi vedestä joka suihkuaisi suoraan sen kaulalle, vaan nostin vasta sen jälkeen letkun lavan kohdalle. Pian Marski oli pesty ja pääsin kuivaamaan hevosta hikiviilalla. "Noniin poika, haluut varmaan takaisin laitumelle," minä sanoin ja napsautin Marskin riimunnarun jatkoksi. Pian olimme tarhan portilla. Jätin orille riimun päähän ja päästin sen irti. Se lähti kohti heinäkasaa, mutta kaarsikin sitten oikealle ja alkoi kulkea pää maassa. Katsoin otsa kurtussa suokin menoa. Samassa sen polvet taittuivat ja se kellahti piehtaroimaan. "Ääh! Mää pesin sut juuri äsken!" Minä kiukküsin.
|| Sinulla on todella miellyttävä kirjoitustyyli, jota on todella helppo lukea ja tulkita. Kirjoitusvirheitä ei juurikaan ole (paitsi edellisessä viestissäni mainitut vuorosanajutut, ja näiden lisäksi myös se, että vuorosanan jälkeinen sana (esim. viimeisessä lauseessa minä), tulee pienellä, ellei se ole erisnimi). Hyvä ja realistinen tarina, jossa pidin erityisesti ratsastusosiosta, jonka kerroit todella tarkasti ja huomioit myös huonommat yritykset. =) - Britta
|
|
|
Post by kinukki on Jun 14, 2013 19:20:27 GMT 2
14.6. TunnilleOlin saapunut tallille laittamaan Marskia tunnille. Päivä oli sateinen ja kolea, minulla oli ylläni tuulitakki ja vanhat, rispaantuneet farkut. Marski menisi tänään Helppo B tunnilla. Ori oltiin otettu sisälle koirankelin takia. Tallilla oli jo muutama muukin hoitaja laittamassa hevosia. Minä menin Marskin kaapille ja otin sieltä sen harjat ja muut hoitovälineet. Harjapakissa päällimmäisenä lojuivat uusi kaviokoukku ja harja, jotka olin hoitsulleni ostanut. Kaikissa varusteissa luki Marskin nimi vedenpitävällä tussilla. Marski ei ollut kovin pölyinen, joten sen harjaamiseen ei kulunut pahemmin aikaa. Jalat eivät olleet turvonneet ja ori näytti muutenkin varsin pirteältä. Talliin virtasi jatkuvasti lisää porukkaa, melkein kaikki hoitajat olivat jo paikalla laittamassa hoitsujaan tunnille. Marski katseli uteliaana tallin arkista vilskettä, kun ihmiset kävelivät käytävää suuntaan jos toiseen varusteita hakien, rupatellen, kiirehtien tai hevosia rapsutellen. Pian Marski oli harjattu ja hoidettu, joten katsoin kelloa. Minusta varusteiden laitto olisi turhaa puoli tuntia ennen ratsastustunnin alkua, joten vein harjapakin ja muut kamat takaisin kaappiin ja jäin rapsuttelemaan Marskia. Vihdoin kello oli varttia vailla neljä. Hain Marskin varusteet satulahuoneesta ja ripustin ensin suitset karsinanoveen killumaan. Marski seisoi ja katseli käytävän menoa ja sain laittaa satulan rauhassa selkään ja satulavyön kiinni. Suitsetkin Marski otti kiltisti suuhun. Remmit oli kiinnitetty, kun karsinanovelle saapui tyttö kypärä kainalossaan. "Ratsastatko Marskilla tällä tunnilla?" minä kysyin tytöltä. "Joo", hän vastasi ja katseli valmiiksi laitettua ratsua. "Okei, no hyvä että vihdoin tulit. Tuntiin on kymmenen minuuttia aikaa", minä sanoin. "Joo", hän vastasi uudelleen. Seisoin kentän laidalla ja seurasin tuntia. Marskilla ratsastava Minttu (olin kuullut tytön nimen Sinnan suusta) ravasi juuri pääty-ympyrällä kahden muun ratsukon kanssa. Toisessa päässä olivat toiset kolme ratsukkoa. Sinna neuvoi ratsastajille taivutusta ja asetusta. Marski ravasi letkeää ravia, mutta kuuliaisesti taivutettuna. "Minttu, enemmän ravia! Ratsasta niin eteenpäin että vatsalihaksiin sattuu, muuten Marski ei työnnä kunnolla takajaloillaan", Sinna ohjeisti kentän keskeltä ja kääntyi toisen ratsastajan puoleen. Mintun huulet oli puristettu yhteen ja hän näytti hyvin keskittyneeltä. Hän pystyi istumaan satulassa isossakin ravissa, kun oikein keskittyi. "Muistakaa taivutus", Sinna huudahti keskeltä "sitten taas rentoa ravia ja voitte keventää." Mintun posket olivat punaiset ja hän näytti uupuneelta, mutta tyytyväiseltä. Menin kentälle ratsukon viereen. "Haluatko hoitaa sen itse kuntoon vai hoidanko minä?" kysyin Mintulta. "Haluaisin mielelläni hoitaa sen, mutta mua tullaan hakeen autolla hetkenä minä hyvänsä, meillä on menoja",hän vastasi. "Okei, mää vien sen sit talliin", minä sanoin ja lähdin taluttamaan oria talliin. Marski oli hionnut tunnilla hieman, joten saatuani siltä varusteet pois kävin hakemassa ämpäriin vettä ja pesusienen, jolla voisin pestä hikiset kohdat. Hikiviilakin tarttui käteen matkan varrella. Vein tavarat valmiiksi pesupaikalle odottamaan että saisin orin talutettua sinne. Onneksi sitä ei oltu varattu, joten pääsin heti pesemään Marskia. Varmistin vielä kerran, että vesi oli lämmintä, etten pesisi oria kylmällä vedellä jolloin se voisi sairastua. Marski kuopi betonilattiaa ja ravisteli päätään pärskien. "Ei tässä kauaa mene", minä mutisin orille ja tartuin hikiviilan varteen. Pian oli Marski pesty ja talutettu takaisin karsinaansa. Sitten vein tuomani tavarat pois ja tarkistin vielä orin kaviot. "Saat pian iltaruokaa poitsu", minä sanoin, kun ori nuuhki taskujani herkkujen toivossa. Päätin suunnata hoitajien rakennusta kohti juttuseuran toivossa. "Oon nyt käynyt täällä melkein joka päivä monen viikon ajan, Martta alkaa tuntua jo tutulta", minä sanoin ja hörpin lämmintä kaakaota. Vaikka vanhaa rakennusta oltiin remontoitu, näin kolealla ja sateisella kelillä siellä saattoi olla hieman viileää. Ilman ulkovaatteita siellä kuitenkin tarkeni, ei ihme että palelin kun jalassani olivat risat farkut ja päälleni olin laittanut vain vihreän topin. "Mikä Martta?" Pampu ihmetteli. "Se tarkoittaa varmaan Marskia", Suvi hokasi. "Joo, hän on arvon rouva Martta", minä olin tukehtua kaakaoon tuota sanoessani. Pampu ja Suvi olivat tulleet melkein samaan aikaan hoitajien rakennukseen kuin minäkin. "Mun pitää nyt lähteä lukemaan kokeisiin, niitä en tahdo möhliä, vaikka ei toi koulunkäynti kiinnostakkaan", minä mutisin ja nousin pöydästä. "Mekin voitaisiin pikkuhiljaa lähteä kotia kohti", Suvi katsoi Pampua mietteliäänä. Minä kiskoin tuulitakin päälleni ja laitoin pipon päähäni. "No, nähdään!" minä sanoin ja astelin ulos. Tihkutus alkoi yltyä rankkasateeksi... || Ajattelin ensin, että olisit itse mennyt tunnille, mutta laitoitkin Marskin valmiiksi! Hauska otsikko sinänsä. Mutta asiaan. Olit ottanut neuvoistani vaarin, ja vuorosanat menivät nyt aivan oikein, hienoa! Löydän kirjoitustyylistäsi jotakin samaa, mitä itselläni on, ja se on aika jännä juttu. Hyvä perustarina, kuvailet tosi kivasti ympäri tarinaa. Tämä tekee tarinoistasi eläväisempiä. Loppu oli hauska, ja tarinan viimeinen lause oli hyvä sekä mysteerinen. Pidin siitäkin. Virheetöntä kirjoitusta ja hyvää kappalejakoa hienoa tarinointia unohtamatta! - Britta
|
|
miia
Uusi tuttavuus
Posts: 22
|
Post by miia on Jan 11, 2014 18:11:37 GMT 2
Ensimmäinen päivä 1HMHyppäsin bussiin ja aloin kuunnella musiikkia. Vaikka musiikki kantautuikin korviini, mielessäni oli silti kokoajan Marski. Käänsin katseeni ulos ikkunasta. Näin, kun pieniä lumihiutaleita leijaili ohuen lumikerroksen peittämään maahan.
Mielessäni alkoi jo piirtyä kuva, jossa ratsastan suurella ja uljaalla Marskilla laukaten huumaavaa vauhtia pitkin lumista peltoa. Vaikka maastoilu vetikin puoleensa, en heti kapuaisi hoitohevoseni satulaan vaan tutustuisin siihen ensin maasta käsin.
Bussi pysähtyi Ruolammen pysäkille. Kiitin kyydistä ja loikkasin alas kantamuksieni kera. Astelin toimistoon ja pyysin eräältä naiselta avaimen kaappiini.
- Tervetuloa hoitamaan Marskia! Nainen sanoi hymyillen. - Olen muuten Sinna, hän vielä jatkoi.
Nyökkäsin ja lähdin avain kourassani kaapeille. Kaapeilla pyöri muutama muukin hoitaja. He tervehtivät minua iloisesti, joten tervehdin takaisin. Avasin samalla kaapin oven ja työnsin reppuni sinne. Sitten muistin että olin ostanut Marskille söpöt, vaaleansiniset pintelit joissa oli vähän glitteriä. Ne olivat kuulemma jotkut lämpöpintelit. Avasin kaapin uudelleen ja otin pintelit sieltä.
- Kivat pintelit, joku sanoi.
Hymyilin. Oli kiva tuntea kuuluvansa joukkoon.
Marski ei ollut karsinassaan, kuten olin luullut. Niin, sehän olisi tietenkin tarhassaan! Laitoin pintelit sen karsinan oven viereen ja otin sen riimun ja -narun karsinan ovessa olevasta koukusta. Riimussa luki kaunein kirjaimin: Marsalkka. Lähdin reippain askelin harppomaan kohti tarhoja.
Tarhoille ei ollut pitkä matka, joten pian olin jo Marskin tarhan aidan toisella puolen. Katselin lumoutuneena suurta, kookasta hevosta. Sen kullankeltainen karvapeite ja silkkinen, valkoinen harja loistivat valoa auringonsäteiden osuessa niihin. Aurinko kuitenkin laskisi pian. Olihan nyt talvi, eikä aurinkoisia hetkiä usein ollut.
Avasin tarhan portin ja kävelin Marskin luo. Marski tunki heti suuren päänsä syliini ja alkoi intopiukeana nuuskia minua. Sivelin hevosta tyytyväisenä.
- Mä oon nyt sun uus hoitaja, kerroin sille.
Laitoin samalla riimun sen päähän. Tunsin suoranaista ylpeyttä taluttaessani suurta hevosta talliin.
Mietin, laittaisinko Marskin käytävälle vai karsinaan. Päätin laittaa sen karsinaan, kuitenkin vetosolmulla kiinnitettynä. Silittelin hevosta hieman, ennen kuin lähdin hakemaan harjoja.
Nappasin harjapakin ja talsin takaisin Marskin luo. Näytin sille pinteleitä, jotka olin ostanut sille eilen käydessäni hevostarvikeliikkeessä. Se nuuski niitä aikansa. Päätin kääriä ne sen jalkoihin. Ja voi että, kuinka söpöltä hevonen näytti!
Aloin harjata Marskia rauhallisin, pyörittelevin vedoin. Hevonen seisoi paikallaan ja katsoi kiinnostuneena tallikäytävälle. Harjasin Marskia oikein antaumuksella. Harjasin sitä puolisen tuntia, kunnes otin kaviot. Ori nosti ne ongelmitta.
Taputin vielä Marskia kaulalle.
- Toivottavasti pääsisin jo huomenna hoitamaan sua taas, sanoin.
Marski jäi karsinaansa, kun minun oli aika lähteä kotiin. Marski oli kyllä maailman ihanin hevonen!
-Miia
|
|
miia
Uusi tuttavuus
Posts: 22
|
Post by miia on Jan 12, 2014 16:41:48 GMT 2
Maastolenkillä 2HM
Odottelin kentän lumiseen puuaitaan nojaten, milloin koulutunnin ratsukot tulisivat maneesilta. Kädessäni roikkui ratsastuskypärä ja toisessa kädessä raippa. Vilkaisin odottavin mielin rannekelloani. Jee, vihdoin kolme! Tiirailin metsän siimekseen, ja pian siellä alkoikin liikuskella hevosia. Jonon keskivaiheilla käveleskeli hoitsuni Marski, muutaman muun suomenhevosen ja jonkun muun rotuisen hevosen kanssa. Ratsukkoletka oli jo melkein Ruolammen pihassa, kun kuulin takaani reippaita hölkkäysaskelia. Katsoin taakseni ja sieltä pysähtyi vierelleni pari senttiä minua pitempi tyttö. - Moi, tyttö tervehti hitusen hengästyneenä. - Terve, sanoin. - Oon just lähdössä maastoon, tyttö kertoi. - Mä voisin vaikka tulla mukaan! Innostuin. - Hoidan muuten Marskia, jatkoin. - Ja mä Vanamoa, tyttö sanoi. Vaihdomme pari sanaa, Annikaksi esittäytyneen tytön kanssa, kunnes ratsukot pysähtyivät tallipihalle. Kävelin vaalean kultakimpaleeni vierelle ja sivelin sen kaulaa. Kun nainen oli laskeutunut satulasta, nappasin ohjat ja nousin ratsaille. Mittasin jalustimia selästä käsin hieman lyhyemmiksi. Vilkaisin sitten Annikaan päin, joka oli noussut myöskin jo hoitsunsa, Vanamon, satulaan. Lähdimme kävelemään yhtä maastoreittiä pitkin. Marski venytti askeliaan ja tuntui rennolta. Kävelimme kohti uimarantaa. Puhuimme samalla niitä näitä, esim. kauanko olimme ratsastaneet ja miten päädyimme Ruolampeen yms. Tutustuimme toisiimme hyvää vauhtia. - Otetaanko ravia? Kysyin vähän aikaa käveltyämme. Annika nyökkäsi ja kannusti hevosensa raviin. Itsekin annoin Marskille reippaat avut ja aloin keventää liidokkaan ravin tahdissa. Oli kiva ratsastaa Marskilla, varsinkin kun se oli niin kuuliainen ja sillä oli hyvin, hyvin tasaiset ja pehmeät askeleet. Hetken päästä oli taas aika siirtyä käyntiin. Marski pärski ja heilutteli kiinnostuneena korviaan. Sen kaviot painautuivat vastasataneeseen lumeen. Laukkasimme loppumatkasta vähän, mutta sitten oli aika lähteä takaisin Ruolampeen. Pihassa taputin oria kaulalle ja laskeuduin satulasta. Suukotin vielä Marskia turvalle, ennen kuin vein sen talliin. Ihana, upea hoitohevoseni. Harjasin Marskia vähän aikaa ja tarkistin kaviot. Marski oli hyvässä kunnossa. Sille oli juuri annettu ruuat, joten jätin sen rauhassa syömään. Minä ja Annika menimme vielä taukohuoneeseen syömään eväät ja rupattelemaan. Sitten, viiden aikoihin, lähdin kotiin, sillä läksyt olivat vielä tekemättä. Raapustin vielä päiväkirjaani pienen kuvan Marskista. -Miia
|
|
miia
Uusi tuttavuus
Posts: 22
|
Post by miia on Jan 13, 2014 18:36:19 GMT 2
Perustallipäivä 3HM Heti koulun loputtua päätin lähteä talsimaan tallille päin. Marski kaipaisi varmasti hoitamista, ja itsekin halusin olla Marskille aktiivinen hoitaja. Siispä, kaikki koulu- kuin talliromppeetkin mukanani, lähdin kävelemään Ruolammelle. Ruolampi näkyi kauniina suoraan edessäni. Otin viimeiset askeleet tallin pihaan. Tarhat olivat lumisia, ja pakkasta oli kymmenisen astetta. Aika kylmä siis. Tallin katto oli yltä päältä lumessa, ja lumi tippui välillä pieninä ja välillä suurina palasina maahan. Marski oli tarhassa, joten menin hakemaan suokkipoikaa. Riimunnaru keikkui olallani ja riimunnaru oli kiepiksi kerrostettuna oikeassa kädessäni. Vasemmalla kädellä avasin tarhan portin säpin ja liu'uttauduin sisään. Marski hörähti pienesti, mutta kuulin sen silti. - Nytkö sinä jo alat minulle hörisemään? Ihmettelin. Halasin Marskia. Se oli maailman ihanin! Silitin vaaleanrautiasta liinaharjaa, pujottaen mustan nahkariimun sen suureen suokinpäähän. Suuri hevonen asteli ylväästi vierelläni, kuin prinssi, joka oli astumassa palatsiinsa. Muutamia tuntilaisia käveli ohi. Tunsin olevani maailman onnellisin tyttö. Olinhan sentään komean hevosen hoitaja, ja varsin ylpeä roolistani. Päästin Marskin karsinaansa ja kipaisin vilkaisemassa tuntilistaa. Alkeistunti ja estetunti. Ratsastuksen sai siis suosiolla jättää väliin. Enhän halunnut komeaa, majesteetillistä hoidokkiani rasittaa. Monet saattaisivat pitää minua ihan kilahtaneena, sanoinhan Marskia prinssiksi ja ties miksi, mutta olin vain niin onnellinen, kun sain sen hoitsukseni. Alkeistuntilaiset eivät olleet vielä näköpiirissä, joten oli runsaasti aikaa laittaa Marski valmiiksi. Kello oli puoli kolme, ja kolmelta alkaisi tunti. Harjasin Marskia pitkin vedoin, hevosen katsellessa uteliaana touhujani. - Höpsö, naurahdin. Vein harjat pois ja hain tilalle satulan ja suitset. Ori nuuski hetken kapistuksia, mutta jätti sitten homman sikseen ja sain kamat sen päälle. Juuri, viime minuuteilla, saapui nuorehko tyttö ison hevosen luo. - T-t-t-tuollako minä ratsastan...? Tyttö änkytti. - Älä pelkää, se on lauhkea kuin lammas! Tyttö piristyi selvästi ja uskaltautui jopa silittämään komistusta. Oli se Marski sellainen sydäntensulattaja että! Sinna kajautti käskyn lähteä kentälle. Pakkanen ei selvästikään haitannut pikkuratsastajia. Kenttä näytti olevan hyvässä kunnossa, aurattu ja kaikkea. Pinta oli kevyesti hiekotettu, jotteivät hevoset liukastuisi. Eikä täällä kovin liukasta ollutkaan. Tunti alkoi. Siirryin Marskin toiselle puolen ja autoin tytön selkään. - Haluatko että mä talutan? Kysyin riimunnaru valmiusasemissa. - Joo, tyttö vastasi arasti. Tytön jalat tuskin ylsivät satulan alapuolelle, mutta hyvin hän näytti Marskin liikkeelle saavan. Tyttö veti naamalleen kauhistuneen ilmeen, kun Marski lähti suurin, liitävin askelin kävelemään uraa pitkin. Pian tyttö kuitenkin rentoutui ja saattoi ihan hymyilläkin. Lumi narskui taluttajien ja hevosten kavioiden alla. Sinna napsautti kentän valot päälle, ennen kuin alkoi pitämään tuntia. - Tänään aiheena on voltit ja ympyrät, sekä ratsastusradan tiet, Sinna selitti. - Lähinnä käyntiä mennään. Kuulin, miten tyttö huokaisi. Luultavasti helpotuksesta, sävystä päätellen. Tunnilla oli kiva olla taluttajana, vaikka tietenkin olisin myös itse mielelläni ratsastanut. Kuitenkin, oli kiva vain olla tallilla ja auttaa pienempiä. Tunnin jälkeen hoidimme tytön kanssa Marskin. Tytön nimi oli muuten Maria. Maria sanoi, että Marski oli tosi kiva hevonen, vaikka iso olikin. Hellimme vielä pikkuhetken yhdessä Marskia, ennen kuin molempien oli aika mennä kotiin. Kuulin vielä, kun Maria kehui isoon ääneen Marskin mukavaa hoitajaa. Ihan puna levisi kasvoille. Niin, olin kai minä ihan kelpo hoitaja. -Miia
|
|
miia
Uusi tuttavuus
Posts: 22
|
Post by miia on Jan 14, 2014 20:34:23 GMT 2
Lyhyt kännyllä kirjoitettu tarina, aikaa ei ollut pitempään. Iltahoito 4HM Kävelin kahdenkymmenen asteen paukkupakkasella kohti Ruolampea. Ilta oli jo pimentynyt, ja kaunis täysikuu valaisi kulkuani. Taivaalla tuikki muutamia tähtiä ja lumi narskui kenkien alla. Kohensin tuubihuivini asentoa. Oli paras pistää juoksuksi, sillä varpaitani alkoi jo palella, vaikka kuomat niitä lämmittivätkin. Saavuin tallille seitsemän aikoihin. Talli oli hiljentynyt, mutta toimistosta kuului ahkeraa tietokoneen näpytystä. Sinna varmaan hoiteli laskuja tai jotain. Suuntasin satulahuoneeseen ja otin Marskin varusteet telineistä. Laitoin satulan ja suitset ja loimet penkille, jolle minun oli tarkoitus istua varusteita puhdistamaan. Hain ison sangollisen lämmintä vettä ja sekoitin siihen nahalle tarkoitettua saippuaa. Jynssäsin varusteista likoja pois ties kuinka kauan. Satula varsinkin oli puhdistamisen tarpeessa, ja loimet. Loimet puhdistin harjaamalla karvat pois ja sivelemällä niihin hieman saippuavettä. Satula ja suitset saivat perusteellisemman putsauksen. Eihän tämä tallivierailu olisi mitään ilman Marskin hoitoa. Harjat mukanani talsin oriin luo ja harjasin sen hyvin. Marski seisoi paikallaan puoliunessa. Puhdistin myös kaviot. Istuin vielä lopuksi karsinan perälle kirjoittamaan päiväkirjaani. Näppäsin myös kuvan Marskista. Se tuli suoraan taustakuvakseni! -Miia
|
|
miia
Uusi tuttavuus
Posts: 22
|
Post by miia on Jan 15, 2014 17:24:23 GMT 2
Juoksutusta 5HM
Juoksutusta talvisäässä.
-Miia
|
|