Post by Tatu on Nov 30, 2014 0:39:43 GMT 2
Hou hou, ja lämpimästi tervetuloa osallistumaan Ruolammen pikkujouluhulinoihin! Uunituoreen rulisporukan ensimmäinen yhteinen tapahtuma ottaa paikkansa Ruolammen tallilla kahden viikon päästä lauantaina 13.12. ja voi jatkua iloisesti sunnuntain puolelle. Pikkujouluihin ovat tervetulleita niin tallimme hoitajat, työntekijät ja yksityisenomistajat, kuin kaikki ulkopuoliset naapurin Masoja ja muita Ruolampi-faneja myöten.
Osallistumisesta ja tapahtuman kuittaamisesta on mahdollista suorittaa myös ihkaensimmäinen jaossa oleva merkki!
Osallistuneet kuittaavat pikkujouluhulinat vapaasti valitsemallaan tavalla - tarinalla, piirroksella, sarjakuvalla tai vaikkapa runolla. Ylläpidolta tulee aloitusviestiin meidän näkökulmasta kirjoitettu tarina illan kulusta, mutta sitä ei tarvitse ajatella "pohjatarinana" jollei tahdo. Voitte kuittailla omanne jo ennen tarinan julkaisua tiivistetyn ohjelman pohjalta.
Pikkujoulujen ohjelma
Kello 14 lauantai-iltapäivällä saavutaan tallille, ja kokoonnutaan porukalla taukotupaan. Siellä kerrotaan hiukan päivästä, kartoitetaan paikallaolijat, ja lopuksi jaetaan tehtävät seuraavaa hommaa varten. Joka on nimittäin tallin joulukoristelu! Koko Ruolammen tila Ennin taloa myöten pistetään joulukuntoon - käydään valikoimassa metsästä tilan komein kuusi joulupuuksi satulahuoneeseen, koristellaan, viritellään valoja ja väkerrellään tilpehööriä joululaulujen soidessa.
Kello 16 paikkeilla talli alkaa luultavasti olla koreimmillaan, joten on aika sukeltaa omien silmäterien kimppuun. Jokaisella pikkaroijalla on tunnin verran aikaa puunata ja koristella itsensä ja hevosensa hauskimpaan ja jouluisimpaan mahdolliseen malliin, sillä tallipihalla pidetään leikkimieliset joulunäyttelyt. Enni ja Tatu valitsevat parhaan ja kutkuttavimman joulupariskunnan, muistathan siis kertoa lyhkäisesti, mitä keksitkään poniparallesi päälle. Joulupukin tekoparran ja kulkuset korviin? Tässä näyttelyssä on tuomarien lahjominen sallittu.
Kello 18 eteenpäin alkaa pikkujoulujen "epävirallisempi" osuus, johon pakko ei ole osallistua, tai loppuun asti jäädä. Nämä pikkujoulujatkot siirtyvät hevosten kuntoonlaiton jälkeen Ennin talolle, jossa on tarjolla glögiboolia, pipareita ja suolaista purtavaa. Sauna puksuttaa kuumana koko illan, joten sinne saa kömpiä koska tahtoo, innokkaimmat vaikka moneenkin kertaan. Illan aikana Lucia-neito (vanhan kunnon Pukin sijasta, päivämäärän kunniaksi) tekee pikavisiitin talolle jakamaan pikkuiset lahjat juhlijoille, ja pitkän illan aikana on mahdollisuuksia niin seurapeleille, elokuvankatselulle kuin vain rennolle yhdessäolollekin!
Osallistuminen tapahtuu tähän topicciin, omalla nimelläsi sekä hevosen nimellä, jonka kanssa tapahtumaan osallistut!
Osallistujat:
Enni
Tatu
Anna - Vani
Tommi - Ämmä
Fleur - Elle
Karita - Körmy
Paju - Brea
Inna - Hattie
Anna - Vani
Tommi - Ämmä
Fleur - Elle
Karita - Körmy
Paju - Brea
Inna - Hattie
Suvi - Alli
Milena - Bee
Anni - Väiski
Alex - Droija
Laura - Pallo
Evia - Luppa
Linnea - Kisu
Enni:
Fleur ja Tommi koristelemassa Ämmän karsinan edustaa. Ämmä itse ei kuitenkaan näytä kovin innostuneelta kaikesta tästä jouluhömpötyksestä...
Palkintoa Fleurille ja Tommille!
Tatu:
Lunta tuprutti niin sankasti, että kauimmaisesta tarhasta ei erottunut aitaakaan. Mä siristelin kohti pihatietä, josta jälleen yks saapuvia pikkujoulunjuhlijoita kuljettava auto kurnutti tallin eteen vastasataneessa nuoskalumessa. Autosta nousi Suvi ja Paju leveästi hymyillen, ja heilauttivat kättään kyydilleen sen huristaessa pois. Mä ohjasin tytöt pullottavine reppuineen hoitajien talolle, sinne minne edellisetkin saapujat. Vielä pitäisi odottaa paria.
”Toivottavasti kukaan ei oo ajanu mihkään ojaan tässä pyryssä”, Cella mumisi tukahtuneesti paksuun kaulaliinaansa mun hartian korkeudelta. En vastannu mitään, vilkasin vaan siskolikkaa sivusilmällä. Siinä se pönötti isoja märkiä hiutaleita pipossa ja ripsissä. En ees tiedä mitä se täällä teki, se ei ollut osallistunut pikkujoulujuhlintaan, eikä sillä ollut täälä hevostakaan. Kai se vaan vaistosi aina missä on ilmaista ruokaa. Ja juomaa. Mokoma haaskalintu.
Seuraava saapuja oli mulle aivan vieraan näköinen, kaikista uusin tummatukkanen yksityinen joka esittäyty Linneaksi. Viimeisenä paikalle puksutti tietysti Anni. Mua hymyilytti väkisinkin kun brune potkas autonsa oven kiinni niin kostonhimoisen oloisesti, että myöhästymisen syy oli helposti pääteltävissä. Se sen auto ei ollu mitään maailman yhteistyökykysintä merkkiä.
Kun me vikatkin pölähdettiin taukotupaan, käänty kaikki huoneessaolijat oottavasti kattomaan. Oli kiva nähä että porukka oli asettautunut ja jutteli vilkkaasti keskenään: kun osa porukasta tunsi ennestään, olis ollu niin helppo syntyä pieniä kuppikuntia. Semmosta ei näkyny horisontissa.
Enni tuupahti sisälle kengät lumisina ja tukka pystyssä melkein heti meidän perään. Tyttö oli taas hösännyt koko aamun ja aiheuttanut mulle migreenin. Just kun eka auto ajo pihaan se oli sitten muistanut, että oltiin luvattu pikkariporukalle saunomista, ja että sen sauna oli toiminut muutosta asti lähinnä varastona. Sitä se oli sitten huiskinut siivoomaan.
”Moikka ja hirveesti tervetuloa pikkujouluihin!” blondi alotti hengästyneenä ja kuoriutui toppatakistaan. Alkusanojen ja pienen hulinoinnin jälkeen oli ensimmäinen homma selvillä ja tehtävät jaettu. Nyt pistettäisiin Ruolampi jouluasuunsa!
Me saatiin Tommin, Alexin ja Rasmuksen kanssa hommaksi painua metsänlaitaan hakemaan kuusta. Melkoisten ongelmien jälkeen me saatiin kaadettua yksi hyvän mittainen ja sopivan paksu yksilö, ja rahdattiin puuparka sitten tallin katokseen kuivumaan. Kun me kopisteltiin talliin, oli tytöt saanu aikaan jo vaikka ja mitä. Satulahuone, hevosten karsinoiden ovet ja kaappirivit oli saaneet jos jonkunmoista koristetta, ja jouluvalot teki nättiä säväystä ikkunoissa. Me jätkät seistiin tumput suorana, ja kun kerran koitettiin koriste ripustaa, niin aina pauhasi joku yksilahkeinen paikalle ja totesi sen olevan ihan väärin – pilasi feng shuin tai mitälienee. Niimpä me tyydyttiin lähinnä työnjohtopuoleen ja glögin särpimiseen. Joka sopi aivan hyvin.
Koristeluissa ja joulukuntoon järjestelyissä vierähti helposti tovi jos toinenkin. Kuusi rahdattiin jossain vaiheessa sisään satulahuoneeseen, ja sen kimppuun kävi kynsin hampain koko pikkujouluporukka. Mä sain kunnian tallin pisimpänä väkerrellä tähden kiinni latvaan.
Pian Enni kailotti seuraavan ohjelmanumeron lähestyvän – tallilaiset lähetettiin puunaamaan ja koristelemaan nyt hevosiaan. Mulla ja Ennillä oli aikaa hetki hengähtää ja lakaista varisseet neulaset ja koristehileet pois lattialta. Tallista kuului naurunpyrskähdyksiä, kolahduksia, ja yksi ”Voiko hevosen karvaan laittaa teippiä?” –kysymyskin, jotka sai meidät virnuilemaan satulahuoneessa keskenämme. Eihän tässä ees uskaltanut ajatella mitä sieltä tulis vastaan.
Koska lumisade oli niin sakea, meidän catwalkina toimi pihan sijasta tallikäytävä. Pistettiin musiikki hiljaiselle soimaan, ja parivaljakot käveli meidän tuomareiden luo käytävän päähän yksi kerrallaan – mä ajattelin että mulla halkeaa pää kun nauroin niin paljon. Niin ihmisillä kuin hevosillakin näkyi niin pöljiä asuja ettei sanotuksi saa, ja hevosten puhtaan järkyttyneet ilmeet kruunasi kaiken. Oli kimalletta, koristenauhoja ja soivia joulupukkikravatteja, niin paljon kaikkea, että mun ja Ennin duuni oli ihan mahdoton. Kun porukka oli riisunut hilpetöörit päältään me kerättiin kaikki vielä kerran catwalkin päähän.
”Ja meidän joulunäyttelyn voittaja on….”
Kihertävä ja kuhertava poppoo siirtyi tallista kohti Ennin taloa jo pimentyneen pihan poikki. Oli lämmin ja vetelä olo kun oli nauranut niin paljon, ja olin aika varma että se tulis vaan pahenemaan. Sisällä nätisti sisustetussa, hyvin enninnäköisessä talossa potkittiin lumettuneet ulkovaatteet eteiseen ja painuttiin kukkuraisten tarjoilupöytien luo: oli joulutorttuja, pipareita, graavilohirullia, juustoja, salaattia, sipsiä, karkkia, limua, glögiä terästettynä tai ei, olutta, siideriä… Enni painoi kotiteatterista karaokelaitteen päälle, ilmoitti mikrofoniin saunan olevan lämmin, ja päästi sitten nauravan tyttöjengin joikaamaan. Mä tungin tallinomistajan väkertämiä sikahyviä eväitä naamariin kaksin käsin, korkkasin Olvin, ja jämähdin jutustamaan Lauran kanssa pöydän ylitse. Kun Ennin merkitsevä vinkkaus saavutti mut huoneen toiselta puolen, mä nousin ja livahdin vaivihkaa yläkertaan. Virne naamalla kaivoin visusti piilossa olleen muovipussin Ennin sängyn alta. Tätä ne ei kyllä odottaisi.
”Hihhih päivää taloon! Onko täällä… öö… valoisia lapsia?”
Ennin olkkari repesi nauruun ja kiljahduksiin niin pahasti, että mä pelkäsin että katto lentää. Mä olin kieputtanut päälle ison valkoisen lakanan mekoksi, huulipunaa, blondin peruukin ja Lucian kynttiläkruunun, ja sipsuttelin nyt kimakasti puhuen tallilaisten joukossa pienen lahjasäkin kanssa. Transu-Lucia oli hitti, Enni repeili uunin edessä niin että kyyneleet valui.
”Sä oot Tatu niin hot!”
”Kuka on tämä Tatu? Olen Lucia”, vikisin ihmeellisellä sarjakuvaäänellä, ja kaivelin pussista jokaiselle tallilaiselle pikkuiset lahjat. Hilpeä porukka hiljeni hiukan pakettien avaamiseen: Anna, Alex ja Tommi kaiveli pussistaan ratsastushanskat; Anni, Linnea ja Milena ratsastussukkia eri väreissä. Rasmus, Evia ja Suvi saivat lyhkäiset yleisraipat, Paju, Inna ja Fleur poneilleen riimut, ja Karita ja Laura pienen harjapaketin. Pikkujoulupaketit oli ilmeisesti iloinen yllätys porukalle, ja idean äiti Enni katseli porukan ilmeitä tyytyväisenä. Mä keräilin helmojani, ja jouduin mekossani ja kuumassa peruukissani pariin kuvaankin. Huh, olin ottanut tätä varten ihan liian vähän olutta. Asia piti korjata.
Mä kiskoin pyyhettä reenikassistani valmistautuen saunaanlähtöön. Ilta oli päässyt täyteen vauhtiin –meteliä oli, ja kuumakin, kun sauna pohotti ja porukkaa oli paljon. Se ei menoa haitannut, laulettiin ja naurettiin ja syötiin ja juotiin. Fleur ja Tommi oli kaivaneet Ennin jääkaapista vielä yhden piparitaikinan ja poistuneet keittiöön leipomaan (lue: syömään sitä raakana), kuului iloista pikkuhiprakkaista pulinaa ja taustalla pyörivän leffan ääniä, ja kaikilla tuntui sujuvan ilta hienosti. Tunnelmallinen lumipyryinen ilta tuntui lämmittävän tunnelmaa myös yksilötasolla…
Me kömmittiin Rasmuksen, Tommin ja Alexin kanssa tilavan saunan ylälauteille. Oltiin tytöille ehdotettu sekasaunaa mutta kukaan ei kauheasti innostunut, joten tungettiin jätkäporukalla ihan vapaasti ja ilkosillaan nauttimaan kaikesta tilasta.
”Ottaaks joku?” Rasmus huuteli kylppärin puolelta, johon oltiin ovelasti tuotu kaljaa viilenemään kylmään vesisaaviin. Mä ja Tommi vastattiin ottavamme, Alex ei ainakaan vielä. En tiiä ujosteliko mua, ja aatteli että mua haittasi että se on alaikäinen, vai eikö se vaan halunnut. Ihan oli up to him mun puolesta.
Rasmus pääsi saunaan saakka, ja me oltiin just pääsemässä vauhtiin oikein kunnon locker room talkissa, kun saunan ovi lävähti auki.
”HEI!”
”MIT-”
”Cella täällä on jätkien saunavuoro!”
”Jooh I really don’t care”, systeri kapus pikkupikkupyyhkeessä ovesta sisään, vanavedessään huvittuneen näköinen Anni. Me vaistomaisesti peitettiin strategisia paikkoja kaljapulloilla eikä meinattu saada sanaa suusta. ”Tulin just Seppeleen luciamaastosta, oon umpijäässä. Me tullaan nyt. Tehkää tilaa!”
Niimpä tytöt pudotti aivan pokalla pyyhkeet lattialle, ja kapus häikäilemättä meidän sekaan. Mä tuijotin kiukusta punaisena katonrajaa. Löisin nokan sisään jokaselta, joka uskaltaisi niitä kattoa. Kumpaakaan.
Mitähän tästäkin yöstä oikein tulee…
Milena - Bee
Anni - Väiski
Alex - Droija
Laura - Pallo
Evia - Luppa
Linnea - Kisu
Enni:
Fleur ja Tommi koristelemassa Ämmän karsinan edustaa. Ämmä itse ei kuitenkaan näytä kovin innostuneelta kaikesta tästä jouluhömpötyksestä...
Palkintoa Fleurille ja Tommille!
Tatu:
Lunta tuprutti niin sankasti, että kauimmaisesta tarhasta ei erottunut aitaakaan. Mä siristelin kohti pihatietä, josta jälleen yks saapuvia pikkujoulunjuhlijoita kuljettava auto kurnutti tallin eteen vastasataneessa nuoskalumessa. Autosta nousi Suvi ja Paju leveästi hymyillen, ja heilauttivat kättään kyydilleen sen huristaessa pois. Mä ohjasin tytöt pullottavine reppuineen hoitajien talolle, sinne minne edellisetkin saapujat. Vielä pitäisi odottaa paria.
”Toivottavasti kukaan ei oo ajanu mihkään ojaan tässä pyryssä”, Cella mumisi tukahtuneesti paksuun kaulaliinaansa mun hartian korkeudelta. En vastannu mitään, vilkasin vaan siskolikkaa sivusilmällä. Siinä se pönötti isoja märkiä hiutaleita pipossa ja ripsissä. En ees tiedä mitä se täällä teki, se ei ollut osallistunut pikkujoulujuhlintaan, eikä sillä ollut täälä hevostakaan. Kai se vaan vaistosi aina missä on ilmaista ruokaa. Ja juomaa. Mokoma haaskalintu.
Seuraava saapuja oli mulle aivan vieraan näköinen, kaikista uusin tummatukkanen yksityinen joka esittäyty Linneaksi. Viimeisenä paikalle puksutti tietysti Anni. Mua hymyilytti väkisinkin kun brune potkas autonsa oven kiinni niin kostonhimoisen oloisesti, että myöhästymisen syy oli helposti pääteltävissä. Se sen auto ei ollu mitään maailman yhteistyökykysintä merkkiä.
Kun me vikatkin pölähdettiin taukotupaan, käänty kaikki huoneessaolijat oottavasti kattomaan. Oli kiva nähä että porukka oli asettautunut ja jutteli vilkkaasti keskenään: kun osa porukasta tunsi ennestään, olis ollu niin helppo syntyä pieniä kuppikuntia. Semmosta ei näkyny horisontissa.
Enni tuupahti sisälle kengät lumisina ja tukka pystyssä melkein heti meidän perään. Tyttö oli taas hösännyt koko aamun ja aiheuttanut mulle migreenin. Just kun eka auto ajo pihaan se oli sitten muistanut, että oltiin luvattu pikkariporukalle saunomista, ja että sen sauna oli toiminut muutosta asti lähinnä varastona. Sitä se oli sitten huiskinut siivoomaan.
”Moikka ja hirveesti tervetuloa pikkujouluihin!” blondi alotti hengästyneenä ja kuoriutui toppatakistaan. Alkusanojen ja pienen hulinoinnin jälkeen oli ensimmäinen homma selvillä ja tehtävät jaettu. Nyt pistettäisiin Ruolampi jouluasuunsa!
Me saatiin Tommin, Alexin ja Rasmuksen kanssa hommaksi painua metsänlaitaan hakemaan kuusta. Melkoisten ongelmien jälkeen me saatiin kaadettua yksi hyvän mittainen ja sopivan paksu yksilö, ja rahdattiin puuparka sitten tallin katokseen kuivumaan. Kun me kopisteltiin talliin, oli tytöt saanu aikaan jo vaikka ja mitä. Satulahuone, hevosten karsinoiden ovet ja kaappirivit oli saaneet jos jonkunmoista koristetta, ja jouluvalot teki nättiä säväystä ikkunoissa. Me jätkät seistiin tumput suorana, ja kun kerran koitettiin koriste ripustaa, niin aina pauhasi joku yksilahkeinen paikalle ja totesi sen olevan ihan väärin – pilasi feng shuin tai mitälienee. Niimpä me tyydyttiin lähinnä työnjohtopuoleen ja glögin särpimiseen. Joka sopi aivan hyvin.
Koristeluissa ja joulukuntoon järjestelyissä vierähti helposti tovi jos toinenkin. Kuusi rahdattiin jossain vaiheessa sisään satulahuoneeseen, ja sen kimppuun kävi kynsin hampain koko pikkujouluporukka. Mä sain kunnian tallin pisimpänä väkerrellä tähden kiinni latvaan.
Pian Enni kailotti seuraavan ohjelmanumeron lähestyvän – tallilaiset lähetettiin puunaamaan ja koristelemaan nyt hevosiaan. Mulla ja Ennillä oli aikaa hetki hengähtää ja lakaista varisseet neulaset ja koristehileet pois lattialta. Tallista kuului naurunpyrskähdyksiä, kolahduksia, ja yksi ”Voiko hevosen karvaan laittaa teippiä?” –kysymyskin, jotka sai meidät virnuilemaan satulahuoneessa keskenämme. Eihän tässä ees uskaltanut ajatella mitä sieltä tulis vastaan.
Koska lumisade oli niin sakea, meidän catwalkina toimi pihan sijasta tallikäytävä. Pistettiin musiikki hiljaiselle soimaan, ja parivaljakot käveli meidän tuomareiden luo käytävän päähän yksi kerrallaan – mä ajattelin että mulla halkeaa pää kun nauroin niin paljon. Niin ihmisillä kuin hevosillakin näkyi niin pöljiä asuja ettei sanotuksi saa, ja hevosten puhtaan järkyttyneet ilmeet kruunasi kaiken. Oli kimalletta, koristenauhoja ja soivia joulupukkikravatteja, niin paljon kaikkea, että mun ja Ennin duuni oli ihan mahdoton. Kun porukka oli riisunut hilpetöörit päältään me kerättiin kaikki vielä kerran catwalkin päähän.
”Ja meidän joulunäyttelyn voittaja on….”
Kihertävä ja kuhertava poppoo siirtyi tallista kohti Ennin taloa jo pimentyneen pihan poikki. Oli lämmin ja vetelä olo kun oli nauranut niin paljon, ja olin aika varma että se tulis vaan pahenemaan. Sisällä nätisti sisustetussa, hyvin enninnäköisessä talossa potkittiin lumettuneet ulkovaatteet eteiseen ja painuttiin kukkuraisten tarjoilupöytien luo: oli joulutorttuja, pipareita, graavilohirullia, juustoja, salaattia, sipsiä, karkkia, limua, glögiä terästettynä tai ei, olutta, siideriä… Enni painoi kotiteatterista karaokelaitteen päälle, ilmoitti mikrofoniin saunan olevan lämmin, ja päästi sitten nauravan tyttöjengin joikaamaan. Mä tungin tallinomistajan väkertämiä sikahyviä eväitä naamariin kaksin käsin, korkkasin Olvin, ja jämähdin jutustamaan Lauran kanssa pöydän ylitse. Kun Ennin merkitsevä vinkkaus saavutti mut huoneen toiselta puolen, mä nousin ja livahdin vaivihkaa yläkertaan. Virne naamalla kaivoin visusti piilossa olleen muovipussin Ennin sängyn alta. Tätä ne ei kyllä odottaisi.
”Hihhih päivää taloon! Onko täällä… öö… valoisia lapsia?”
Ennin olkkari repesi nauruun ja kiljahduksiin niin pahasti, että mä pelkäsin että katto lentää. Mä olin kieputtanut päälle ison valkoisen lakanan mekoksi, huulipunaa, blondin peruukin ja Lucian kynttiläkruunun, ja sipsuttelin nyt kimakasti puhuen tallilaisten joukossa pienen lahjasäkin kanssa. Transu-Lucia oli hitti, Enni repeili uunin edessä niin että kyyneleet valui.
”Sä oot Tatu niin hot!”
”Kuka on tämä Tatu? Olen Lucia”, vikisin ihmeellisellä sarjakuvaäänellä, ja kaivelin pussista jokaiselle tallilaiselle pikkuiset lahjat. Hilpeä porukka hiljeni hiukan pakettien avaamiseen: Anna, Alex ja Tommi kaiveli pussistaan ratsastushanskat; Anni, Linnea ja Milena ratsastussukkia eri väreissä. Rasmus, Evia ja Suvi saivat lyhkäiset yleisraipat, Paju, Inna ja Fleur poneilleen riimut, ja Karita ja Laura pienen harjapaketin. Pikkujoulupaketit oli ilmeisesti iloinen yllätys porukalle, ja idean äiti Enni katseli porukan ilmeitä tyytyväisenä. Mä keräilin helmojani, ja jouduin mekossani ja kuumassa peruukissani pariin kuvaankin. Huh, olin ottanut tätä varten ihan liian vähän olutta. Asia piti korjata.
Mä kiskoin pyyhettä reenikassistani valmistautuen saunaanlähtöön. Ilta oli päässyt täyteen vauhtiin –meteliä oli, ja kuumakin, kun sauna pohotti ja porukkaa oli paljon. Se ei menoa haitannut, laulettiin ja naurettiin ja syötiin ja juotiin. Fleur ja Tommi oli kaivaneet Ennin jääkaapista vielä yhden piparitaikinan ja poistuneet keittiöön leipomaan (lue: syömään sitä raakana), kuului iloista pikkuhiprakkaista pulinaa ja taustalla pyörivän leffan ääniä, ja kaikilla tuntui sujuvan ilta hienosti. Tunnelmallinen lumipyryinen ilta tuntui lämmittävän tunnelmaa myös yksilötasolla…
Me kömmittiin Rasmuksen, Tommin ja Alexin kanssa tilavan saunan ylälauteille. Oltiin tytöille ehdotettu sekasaunaa mutta kukaan ei kauheasti innostunut, joten tungettiin jätkäporukalla ihan vapaasti ja ilkosillaan nauttimaan kaikesta tilasta.
”Ottaaks joku?” Rasmus huuteli kylppärin puolelta, johon oltiin ovelasti tuotu kaljaa viilenemään kylmään vesisaaviin. Mä ja Tommi vastattiin ottavamme, Alex ei ainakaan vielä. En tiiä ujosteliko mua, ja aatteli että mua haittasi että se on alaikäinen, vai eikö se vaan halunnut. Ihan oli up to him mun puolesta.
Rasmus pääsi saunaan saakka, ja me oltiin just pääsemässä vauhtiin oikein kunnon locker room talkissa, kun saunan ovi lävähti auki.
”HEI!”
”MIT-”
”Cella täällä on jätkien saunavuoro!”
”Jooh I really don’t care”, systeri kapus pikkupikkupyyhkeessä ovesta sisään, vanavedessään huvittuneen näköinen Anni. Me vaistomaisesti peitettiin strategisia paikkoja kaljapulloilla eikä meinattu saada sanaa suusta. ”Tulin just Seppeleen luciamaastosta, oon umpijäässä. Me tullaan nyt. Tehkää tilaa!”
Niimpä tytöt pudotti aivan pokalla pyyhkeet lattialle, ja kapus häikäilemättä meidän sekaan. Mä tuijotin kiukusta punaisena katonrajaa. Löisin nokan sisään jokaselta, joka uskaltaisi niitä kattoa. Kumpaakaan.
Mitähän tästäkin yöstä oikein tulee…