Post by Enni on Dec 26, 2014 22:33:48 GMT 2
"Merja Koivisto on 52-vuotias entinen hienon puoliverisiittolan omistaja. Siittola kuitenkin paloi tulipalossa, eikä Merjalle jäänyt enää muuta kuin harjoitus-/kilpailuhalli, jota hän antaa Ruolammen asiakkaiden käyttää. Merja on luonteeltaan tiukka, näpäkkä ja perfektionisti, joka valmentaa satunnaisesti myös tallimme asiakkaita. Merja on kova suustaan - ei puheliaisuudella, vaan sanansa terävällä säilällä."
Ratsastushallin omistaja Merja Koivisto on luvannut pitää ruolampelaisille hallillaan kovan koulurääkkivalmennuksen heti uuden vuoden toisena päivänä. Toivottavasti olette jo silloin ratsastuskunnossa - Merja ei nimittäin päästä ketään helpolla, sen voin kokemuksesta luvata!
Tunnista tulee Merjan näkökulmasta kirjoitetut kommentit jokaiselle osallistujalle. Nämä kommentit kirjoitetaan niin, että ne täydentävät hyvin hevosten päiväkirjojen valmennusosioita - valkan saa siis napata hevosen omille sivuille, jos muistaa merkitä valmentajaksi Merja Koiviston ja lisätä vielä linkin sähköpostiin etupihan_@hotmail.com . Jokaisella teetetään hieman erilaisia tehtäviä ratsukon tason mukaan, joten ilmoitathan osallistuessasi ratsusi lisäksi oman ja ratsusi tason, mikäli kyse on yksityisestä hevosesta. Jos yksärinomistajan hevonen ei ole vielä valmennuksiin sopiva, on hän vapaa lainaamaan Ruolammesta ratsua!
Osallistujat: 4/4
Laura - Pallo; heC-B
Anni - Väiski; heA
Linnea - Kisu; vaB
Tommi - Ämmä; heB-A
Laura & Pallo:
Alkuverkassa Pallo näytti siltä, kuin se olisi ollut pieni lapsi ihmettelemässä maailman menoja. Tamma nimittäin haahuili pää taivaissa, ympärilleen katsellen ja pari kertaa jotakin säpsähtäen. Ratsastajan olo oli siinä vaiheessa varmasti avuton – Palloa kiinnosti kaikki muu, paitsi selässä istuva ratsastaja, jota tamma ei näyttänyt edes huomaavan. Sekä minun että Lauran onneksi Pallo terästäytyi, kun se sai kunnon tehtäviä. Kun kulmavoltit alkoivat näyttää liian helpolta, eikä Pallon keskittymiskyky enää riittänyt, siirsin ratsukon tekemään samaa kahdeksikkotehtävää, kuin suomenhevosratsukko oli aiemmin tehnyt. Askellajista toiseen siirtyminen kahdeksikolla sai Pallon keskittyneemmän oloiseksi, ja pikku hiljaa se alkoi hakeutua parempaan muotoon näyttäen jo miltei kouluhevoselta. Lopussa halusin vielä nähdä, kuinka Pallo suoriutuisi pohkeenväistöistä, ja alun hangottelun jälkeen ne sujuivat ihan mallikkaasti.
Anni & Väiski:
En voinut olla hymyilemättä, kun pörheä suomenhevonen ja tämän ratsastaja saapuivat maneesiin. Vaikka yleensä suomenhevoset kuuluivat mielestäni hieman alempaan kastiin, oli tämä suokki saatu jalostettua sporttirunkoiseksi, ja mielenkiinnolla odotin, miten se liikkuisi tositoimissa. Alkuverkoissa sain muistuttaa Annia omien käsien paikasta ja niiden rentoudesta, koska Väiski vastasi ratsastajan käsien häseltämiseen jännittämällä oman niskansa. Kun Anni sai korjattua omat kätensä, rentoutui koko ratsukko silmissä, ja oli hyvä aloittaa tehtävien teettäminen. Väiskin kanssa treenattiin erään toisen ratsukon tapaan taivutuksia, lähinnä avoja, joissa Väiski meinasi ensin juosta liiankin lujaa kuuntelematta apuja näyttäen siltä, ettei se oikein tiennyt, mitä piti tehdä. Pyysinkin Annia keskittymään itse vielä tiukemmin ja antamaan alkuun ylikorostetun selvät avut, jotta Väiski ymmärtäisi tehtävän tarkoituksen. Kun avot sekä käynnissä että ravissa näyttivät hyviltä, halusin nähdä vastalaukkaa loivalla kiemuralla. Alkuun Väiski pyrki hoitamaan vastalaukan lisäämällä vauhtia, mutta läksytettyäni Annia alkoi tyttö keskittyä ja myös Väiski rauhoitti tahtiaan. Sainkin hymy huulilla päästää ratsukon verryttelemään – hyviä pätkiä löytyi enemmän kuin huonoja.
Linnea & Kisu:
Kisu oli epäilevän näköinen, kun Linnea talutti sen maneesin ovista sisään – kun olin kuullut tamman taustasta, en ihmetellyt epävarmuutta ollenkaan. Päätinkin, ettemme haluaisi vaatia Kisulta vielä liikoja, vaan keskittyisimme ensin perusratsastuksen kuntoonsaamiseen. Tamma oli oikein terhakkaana, mutta ei vetänyt päätään taivaisiin, kuten useimmat, vaan lähinnä yritti kovasti roikkua ohjalla. Pyysinkin Linneaa kiinnittämään huomiota siihen, ettei hän jäisi kannattelemaan Kisua – siinä ”muodossa”, missä tamma yritti kulkea, ei ollut mitään oikeaa. Kisu vain halusi juosta pois niinkin inhottavasta tilanteesta, kuin valmennuksesta. Kisun kanssa treenattiin ahkerasti taivutuksia, joissa tamma meinasi koko runkonsa sijasta taivuttaa vain kaulaansa, tarjoten esimerkiksi käyntiavossa jotakin käynnin ja ravin väliltä. Kun avot sujuivat molempiin suuntiin sekä käynnissä että ravissa, annettiin Kisun huokaista, ettei sille tulisi liikaa ajateltavaa kerralla. Lopussa treenattiin vielä laukanvaihtoja, jotka eivät alkuun meinanneet luonnistua, koska Linnea päästi Kisun laukkaamaan apujen läpi. Saatuamme aikaiseksi parit hyvät laukanvaihdot, jätimme treenin siihen, että kaikille jäisi hyvä maku suuhun.
Tommi & Ämmä:
Kun näin ratsukon, tiesin, ettei valmennus tulisi olemaan heille helppo. Pieni suomenhevonen nimittäin näytti siltä, että haluaisi syödä jokaisen vastaantulijan, ja kyseltyäni ratsastajalta heidän taustastaan, kertoi poika puna poskillaan tippuneensa muutaman kerran, koska Ämmä ei kuulemma ollut mikään helppo tapaus. Alkuverkoissa kiinnitin huomiota Ämmän jäykkyyteen, ja sanoinkin ratsastajalle, Tommille, että tämän oli oltava napakka ja vietävä pyydetyt avut läpi loppuun saakka. Tommi saikin Ämmän kanssa pyöritellä paljon voltteja, jotta meno alkoi näyttää yhtään miltään. Varsinaisen valmennusosuuden alkaessa jouduin monta kertaa huomauttamaan Tommille rentoudesta – jos hän jäisi vetämään ja jännittyneeksi, ei ihme, että Ämmäkin oli aivan samanlainen. Valmennukseen sisältyikin paljon voltteja, kahdeksikkoharjoituksia ja ympyrätyöskentelyä. Laukassa Ämmä protestoi pariin kertaan, mutta neuvojeni avulla Tommi sai tamman hyvin ruotuun, ja lopputunnista se alkoi näyttää jopa joustavalta ja taipuisalta.
Tunnista tulee Merjan näkökulmasta kirjoitetut kommentit jokaiselle osallistujalle. Nämä kommentit kirjoitetaan niin, että ne täydentävät hyvin hevosten päiväkirjojen valmennusosioita - valkan saa siis napata hevosen omille sivuille, jos muistaa merkitä valmentajaksi Merja Koiviston ja lisätä vielä linkin sähköpostiin etupihan_@hotmail.com . Jokaisella teetetään hieman erilaisia tehtäviä ratsukon tason mukaan, joten ilmoitathan osallistuessasi ratsusi lisäksi oman ja ratsusi tason, mikäli kyse on yksityisestä hevosesta. Jos yksärinomistajan hevonen ei ole vielä valmennuksiin sopiva, on hän vapaa lainaamaan Ruolammesta ratsua!
Osallistujat: 4/4
Laura - Pallo; heC-B
Anni - Väiski; heA
Linnea - Kisu; vaB
Tommi - Ämmä; heB-A
Laura & Pallo:
Alkuverkassa Pallo näytti siltä, kuin se olisi ollut pieni lapsi ihmettelemässä maailman menoja. Tamma nimittäin haahuili pää taivaissa, ympärilleen katsellen ja pari kertaa jotakin säpsähtäen. Ratsastajan olo oli siinä vaiheessa varmasti avuton – Palloa kiinnosti kaikki muu, paitsi selässä istuva ratsastaja, jota tamma ei näyttänyt edes huomaavan. Sekä minun että Lauran onneksi Pallo terästäytyi, kun se sai kunnon tehtäviä. Kun kulmavoltit alkoivat näyttää liian helpolta, eikä Pallon keskittymiskyky enää riittänyt, siirsin ratsukon tekemään samaa kahdeksikkotehtävää, kuin suomenhevosratsukko oli aiemmin tehnyt. Askellajista toiseen siirtyminen kahdeksikolla sai Pallon keskittyneemmän oloiseksi, ja pikku hiljaa se alkoi hakeutua parempaan muotoon näyttäen jo miltei kouluhevoselta. Lopussa halusin vielä nähdä, kuinka Pallo suoriutuisi pohkeenväistöistä, ja alun hangottelun jälkeen ne sujuivat ihan mallikkaasti.
Anni & Väiski:
En voinut olla hymyilemättä, kun pörheä suomenhevonen ja tämän ratsastaja saapuivat maneesiin. Vaikka yleensä suomenhevoset kuuluivat mielestäni hieman alempaan kastiin, oli tämä suokki saatu jalostettua sporttirunkoiseksi, ja mielenkiinnolla odotin, miten se liikkuisi tositoimissa. Alkuverkoissa sain muistuttaa Annia omien käsien paikasta ja niiden rentoudesta, koska Väiski vastasi ratsastajan käsien häseltämiseen jännittämällä oman niskansa. Kun Anni sai korjattua omat kätensä, rentoutui koko ratsukko silmissä, ja oli hyvä aloittaa tehtävien teettäminen. Väiskin kanssa treenattiin erään toisen ratsukon tapaan taivutuksia, lähinnä avoja, joissa Väiski meinasi ensin juosta liiankin lujaa kuuntelematta apuja näyttäen siltä, ettei se oikein tiennyt, mitä piti tehdä. Pyysinkin Annia keskittymään itse vielä tiukemmin ja antamaan alkuun ylikorostetun selvät avut, jotta Väiski ymmärtäisi tehtävän tarkoituksen. Kun avot sekä käynnissä että ravissa näyttivät hyviltä, halusin nähdä vastalaukkaa loivalla kiemuralla. Alkuun Väiski pyrki hoitamaan vastalaukan lisäämällä vauhtia, mutta läksytettyäni Annia alkoi tyttö keskittyä ja myös Väiski rauhoitti tahtiaan. Sainkin hymy huulilla päästää ratsukon verryttelemään – hyviä pätkiä löytyi enemmän kuin huonoja.
Linnea & Kisu:
Kisu oli epäilevän näköinen, kun Linnea talutti sen maneesin ovista sisään – kun olin kuullut tamman taustasta, en ihmetellyt epävarmuutta ollenkaan. Päätinkin, ettemme haluaisi vaatia Kisulta vielä liikoja, vaan keskittyisimme ensin perusratsastuksen kuntoonsaamiseen. Tamma oli oikein terhakkaana, mutta ei vetänyt päätään taivaisiin, kuten useimmat, vaan lähinnä yritti kovasti roikkua ohjalla. Pyysinkin Linneaa kiinnittämään huomiota siihen, ettei hän jäisi kannattelemaan Kisua – siinä ”muodossa”, missä tamma yritti kulkea, ei ollut mitään oikeaa. Kisu vain halusi juosta pois niinkin inhottavasta tilanteesta, kuin valmennuksesta. Kisun kanssa treenattiin ahkerasti taivutuksia, joissa tamma meinasi koko runkonsa sijasta taivuttaa vain kaulaansa, tarjoten esimerkiksi käyntiavossa jotakin käynnin ja ravin väliltä. Kun avot sujuivat molempiin suuntiin sekä käynnissä että ravissa, annettiin Kisun huokaista, ettei sille tulisi liikaa ajateltavaa kerralla. Lopussa treenattiin vielä laukanvaihtoja, jotka eivät alkuun meinanneet luonnistua, koska Linnea päästi Kisun laukkaamaan apujen läpi. Saatuamme aikaiseksi parit hyvät laukanvaihdot, jätimme treenin siihen, että kaikille jäisi hyvä maku suuhun.
Tommi & Ämmä:
Kun näin ratsukon, tiesin, ettei valmennus tulisi olemaan heille helppo. Pieni suomenhevonen nimittäin näytti siltä, että haluaisi syödä jokaisen vastaantulijan, ja kyseltyäni ratsastajalta heidän taustastaan, kertoi poika puna poskillaan tippuneensa muutaman kerran, koska Ämmä ei kuulemma ollut mikään helppo tapaus. Alkuverkoissa kiinnitin huomiota Ämmän jäykkyyteen, ja sanoinkin ratsastajalle, Tommille, että tämän oli oltava napakka ja vietävä pyydetyt avut läpi loppuun saakka. Tommi saikin Ämmän kanssa pyöritellä paljon voltteja, jotta meno alkoi näyttää yhtään miltään. Varsinaisen valmennusosuuden alkaessa jouduin monta kertaa huomauttamaan Tommille rentoudesta – jos hän jäisi vetämään ja jännittyneeksi, ei ihme, että Ämmäkin oli aivan samanlainen. Valmennukseen sisältyikin paljon voltteja, kahdeksikkoharjoituksia ja ympyrätyöskentelyä. Laukassa Ämmä protestoi pariin kertaan, mutta neuvojeni avulla Tommi sai tamman hyvin ruotuun, ja lopputunnista se alkoi näyttää jopa joustavalta ja taipuisalta.