|
Post by Enni on Sept 11, 2012 18:26:04 GMT 2
sh-o. NuottaNuottaa hoitaa Lynn, joka myös kirjoittaa hoitopäiväkirjaan.
|
|
Miska
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Miska on Sept 11, 2012 21:07:31 GMT 2
11.9.2012, Kuinka kaikki oikein alkoikaan
Se oli ollut ihan kokonaan äidin idea, että siirtyisin ratsastaman Ruolampeen. Tai Ruolammelle, miten vain. Isä oli taas päättänyt löytää itselleen uuden työpaikan jonkin paperitehtaan leivistä ja Ruolampi sattui sijaitsemaan tarpeeksi lähimaastossa. "Mikä mahtava sattuma!", äiti oli hihkunut ajaessaan meitä kotiin kerrottuaan ensin, että oli jo soittanut tallin omistajalle ja sopinut minulle ensimmäisen tunnin.
Olin aina ennenkin tullut kiltisti heidän perässään kaikkialle ja silti vannonut hiljaa mielessäni, että kunhan vain saisin ylioppilaslakin päähäni, juurruttaisin itseni syvästi paikoilleen. En enää koskaan lähtisi minnekään. Lakin saaminen tosin saattaisi hieman venähtää tällä menolla. Jo toinen muuttomme lukioaikanani ja tämän hetkinen kouluni tuntui jo nyt samalta kuin alas humpsahtaminen suoraan helvetin porteilta. Matikanopettaja pommitti minua kysymyksillä vain, koska satuin istumaan etupulpetissa ja ryhmänohjaaja oli jostain syystä päättänyt, että tarvitsin kipeästi keskustelutunteja koulumme psykologinaisen kanssa.
Ruolampi sen sijaan tuntui ensin pelkästään hiljaiselta kaikkien niiden kymmenien eurooppalaistallien ja itse muuttovilinän jälkeen. Pihassa kohoavien rakennusten ympärillä ei näkynyt ristinsielua ja jostain kantautuva "tee selvä pidäte ja nosta uudelleen" vaikutti miltei olemattomalta kaiken sen luonnonrauhan keskellä, melkeinpä kotoisalta.
Sisällä tallissa sen sijaan oli meneillään kova meno ja hetken teki mieli kääntyä takaisin, soittaa joku hakemaan ja todeta ettei Ruolampi ehkä ollutkaan se oikea paikka minulle. Joku tyttö kuitenkin juoksi minua päin, kysyi tiesinkö, minne Nuotan pintelit oli laitettu ja sillä välin kun näytin hämmästyneeltä, joku vastasi. "Ota satulahuoneesta uudet. Vanhat oli niin hajonneet, että laitoin pois." Seuraavaksi kiharapehko huomasikin minut, osoitti etusormellaan ja siristi silmiään mietteliäänä. "Miskako?" Nyökkäsin. "Hyvä, mietinkin jo, että tulisitko ollenkaan. Mä olen Enni", ja sitten tyttö vaihtoi jo äkisti asiakaspalvelua vastaavammaksi, "Sä voit mennä vaikka heti Inkerin mukana laittamaan Nuottaa kuntoon. Se on ihan tosi mukava ori. Sinna, sen omistaja pitää tänään tunnitkin."
Sain pian kuulla, että tämä kymmenenvuotias tyttö oli hieman vanhempi kuin ensin oletin. Inkeri oli jo kolmetoista, aika iso persoona kokoonsa nähden. Nuottakin oli itseasiassa ensikokemuksena aika yllätys, uskomaton sellaiselle ihmiselle, joka on tottunut sinua jatkuvasti pilkkanaan pitäviin täysi- ja puoliverihevosiin. Ensimmäisen kerran Nuotalla ratsastettuani en tosin vielä ollut kovin myyty tai mustasukkainen jokaisesta toisesta selkään nousijasta. Minä vähän niin kuin kasvoin hiljalleen ihailemaan tätä niin pehmolelumaista suomenhevosta.
Eräänä syyskuun tiistaina, tunnin loputtua, minä sitten kysäisin Sinnalta, josko Nuotta vielä kaipailisi hoitajaa ja ehdotin, josko minä vaikka voisin, kun kerran vietin jo muutenkin aikani tallilla. Ja no, vastaus oli aika nopea, vieläpä myönteinen eikä siinä sitten auttanut muu kuin alkaa ympyröimään kalenterista tallipäiviä. Tästä tulisi erittäin kiireinen vuosi Nuotalle!
// Hauska kuulla, että Nuotalle tulee työntäyteinen vuosi, tai pitäisikö sanoa "tekemisentäyteinen" :D Mukava aloitus, kun kerroit, kuinka tänne asti oikein päädyitkään. Ja kiva kuulla, että tällainen hieman "rauhallisempikin" meininki kelpaa, mutta luulenpa, ettei vilinää ja vilskettäkään unohdeta! :) - Klara
|
|
Miska
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Miska on Oct 16, 2012 10:15:39 GMT 2
16.10.2012, Rauhoittavaa maastoilua
Kaksi viikkoa ukin luona Latviassa ja minut oli saatu vesittymään laiskuuden kehtoon. Ahkeroituaan koko lomansa raha ja oppi-palkalla, sitä alkoi väkisinkin tuntea ettei koto-Suomessa voinut olla yhtä avulias ja ahkera. Saatika kaikki ne saderintamat. Olin varma, että jokaikinen suomalainen oli jo lopen kyllästynyt tunkemaan jo valmiiksi märkää sateenvarjoa koulukirjojen sekaan ja toteamaan oho, sataako siellä.
Mutta ahkera piti olla. Olin nimittäin päättänyt lähteä tänään tallille Nuotan kanssa maastoilemaan, joten tallille sitä oli myös lähdettävä. Ja koska äidillä oli jotkin Tupperware-kutsut ja isä päätti aloittaa uuden harrastuksen lomapäivän kunniaksi (seinäkiipeilyn - anteeksi mitä), jouduin polkemaan isän vanhalla mummopyärällä koko matkan tallille.
Revin juuri päällimmäisiä sadevermeitä yltäni pukuhuoneessa, kun huomasin unohtaneeni niin hanskat kuin kengätkin (nyt joku nauraisi ja sanoisi, että onhan sinulla sellaiset jalassasi). Tuijotin kirkkaan vihreitä kumisaappaitani ja manasin onneani. Toimiston kypärähyllyä hetken kaiveltuani löysin sentään jotkut kohtuu ehjät ja käteen sopivat ratsastushanskat. Vein ne pukuhuoneeseen odottamaan sadevermeiden päälle ja lähdin sitten moikkaamaan Nuottaa.
"Heippa. Joko aamurehut on sulaneet?" Nuotta raotti hieman silmiään, mutta oli helppo todeta ettei sitä olisi jaksanut vähempää kiinnostaa tänään, olivatko rehut sulaneet vaiko eivät. Uni ainakin maittoi, joten epäilin jotain siltä väliltä. Harjauksen Nuotta tosin otti vastaan mukisematta, hännän ja harjan selvittelyt eikä kavioidenkaan kanssa ollut ongelmia. Piti vain osata pyytää oikealla tavalla. Sidoin Nuotan vasta tässä vaiheessa kiinni ettei se olisi käynyt pitkäkseen sillä välin, kun poikkesin pukemaan sade- ja ratsastusvermeet päälle uudelleen.
Hiki meinasin tulla samantien, kun asettelin satulaa oriin selkään. Toinen tuntui nyt viimein heränneen. Iloisesti Nuotta vilkuili ympärilleen karsinassa ja vastaili välillä jonkun kutsuhuutoihin tallin toiselta puolelta. Todellinen ilohörinä alkoi, kun Sinna tuli karsinan seinän toiselle puolelle. "Katos, pääseekös vauvakin vähän ulkoilemaan? Joo, mä tiedän." Nuotta yritti samaan aikaan sekä hamuta omistajansa käteä kaltereiden takaa että seurata varustajan touhuja satulan parissa. "Käydään vähän maastossa." "Se onkin hyvä. Nuotta kohta varmaan turtuiskin kenttäilyyn." Hetken aikaa Sinna vielä jutusteli karsinan ovella, välillä Nuotalle, välillä minulle, ennen kuin totesi, että häntäkin odoteltiin jo Korkin toimesta. Ojensin Nuotalle nopeasti kuolaimet, kiinnitin remmit ja lähdin taluttamaan oria kentälle alkukäynteihin.
Mikä olisikaan taianomaisempaa kuin lehtien hiljainen varina tienvarteen ja pienoinen, jo hellittävä sade? Nuotasta ainakin oli mahtavaa päästä kävelemään suoraan eteenpäin. Olin itsekin vain kerran aiemmin käynyt näissä maastoissa kävelemässä ja silloinkin kyse oli ollut suuresta ryhmämaastosta.
Sinna oli selittänyt päällisin puolin laukkapaikat ja maamerkit etten vain eksyisi, mutta silti olo oli koko ajan hieman turvaton. Nuotta tietenkin aisti oman mielentilani ja säpsähdykset olivat molemmilla sen mukaisia. Kannot näyttivät hämärän sumuisessa metsässä karhuilta ja lähtiessämme ravaamaan, Nuotta säpsähti jotain olematonta (vaikka olematonta se tuskin, oli oma ajatukseni).
Pääsimme kuitenkin ilman suurempia hullutuksia laukkaamaan, päästelimme ylämäkeen ja ravasimme laella vielä hieman ennen kävelemään siirtymistä. Laukkaaminen totta tosiaan helpotti oloamme ja rentoutuessani itse, Nuottakin luotti ajatukseen, että möröt oli jätetty kauas taakse.
"Hei, ratsastaja!" Nuotta steppaili hetken pysäytyksen jälkeen ja katseli hassusti meidät pysäyttänyttä miestä. Vanha ukko näytti hieman hengästyneeltä, ihan kuin olisi juossut perässämme kauankin ja helpottaakseni hänen oloaan, käänsin Nuotan ja kävelimme häntä vastaan. Hetken mies tasasi hengitystään ja Nuotta yritti esittää hermostunutta, polkien etujalallaan soraa ilmaan. "Te olette varmaan Ruolammelta?" ukko aloitti. "Mulla on kamera parin kilometrin päässä ja siinä näkyi eilen karhu. Lisäksi Kokkolan väki, asuvat tuossa viereisellä mäellä, soitti aamulla että jälkien perusteella siellä on mennyt karhu viime yönä."
Ja se siitä rauhoittavasta maastoilusta sitten. Loppumatka me nimittäin sitten ravailtiinkin kamalalla vauhdilla kohti kotitallia. Sinna meni Korkin kanssa kentällä, mutta antoi oriille pitkät ohjat, kun näki meidän tulevan kävelemään vähäksi aikaa. "Eihän teillä mennyt kuin reilu puolituntia. Eksyittekö?" Olisimmepa eksyneetkin, ajattelin. Muistelin Nuotan säpsähdystä polun varressa ja omaa vaistoani, joka oli sanonut vaikka mitä. Joka tapauksessa, jatkossa katsoisin pusikkoja entistä tarkemmin.
|| Olipa jännä tarina! Mukavaa lukea tekstiäsi pitkästä aikaa. Tarina oli selvä, siitä oli helposti löydettävissä tarinan juonen eri kohdat ja se oli ennalta-arvaamaton. Sujuvaa kerrontaa ja hyvän mittaiset kappaleet sekä itse tarina. Huh huh, pitääpä katsella itsekin tarkemmin siellä maastoissa kuljettaessa kun kerran karhujakin näkyy! ;) - Britta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 2, 2013 11:44:44 GMT 2
ENSIMMÄINEN KERTA SUN SEURASSAS / 2.6.2013
Ei tää voi olla totta, pää räjähtää kohta. Hoitajaks Ruolampeen jälleen hain, Kikkaa mä ensin meinasin vain. Mut ei ollu innostus pysyvää, ravit jälleen unhoon jää.
Nuotan puolelle kallistuin, mitä muutakaan tehdä voin? Uskomattoman täydellinen, muita enää halua en. Britalle lupasin uskollisuuden, Nuotan kanssa jatkan sen siliän tien.
Nyt mä oon hoitaja orin upean, toivoo en muuta vois, tähän rupean. Kun talliin mä astuin, seiskakarsinalle, sinne just onnennumeron kohdalle, näin sen kullankeltaisen karvan, kiiltävät silmät ja silkkisen turvan.
"Nuotta, Nuotta", en jankannut suotta. Sydän ihan suli, ori luokse tuli. Haisteli varovasti kättä mun, "pehmee on turpa kuule herra sun".
Loppuajan harjailin, en muuta halunnukkaa, pehmeel harjal tasasesti takajalan sukkaa. Hedun suin pääharjal, pölyt irti pehmeel, piikkisual kaikki jouhet, kiils ku monta helmee. Läpikotasin ku harjasin, vierähti tunti melkein, mut lopuks tääki poika saatii valmiiks hyvin elkein.
Hoitotuokion jälkeen kävin hakemassa, pari porkkanaa satulahuoneen perukoilta. Nuotan karsinalle takas kävelin, käsi suorassa ne sille ojensin. Kun yks kerrallaan oli ori saanu herkkui maistaa, jäin vielä sen kanssa hetkeks viettää aikaa.
Lynn & Nuotta - 1 hm
|| Sopivan mittainen ja hyvin sointuva runo. Jotkut kohdat sointuivat toistaan paremmin, mutta se ei häirinnyt kokonaisuutta. Hyvin kuvailtu ja kerrottu runo, alussa kerroit hyvin hoitsunvaihdon syyn. Puhekieli sopi runoon, tosi mukava ensimmäinen tarina! =) - Britta
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jun 25, 2013 17:28:11 GMT 2
AVAUTUNEITA SILMIÄ / 25.6.2013Runoa pukkaa ja runoa pukkaa, hurahtanut olen tuohon rukkaan. Väärällä nimellähän kutsun, korjaan orin ruutuun. Nuotan luona vielä tänään kävin, pitkin vedoin harjailin.
Kiirettä on pitänyt koko kesäloman, vihdoin sainkin hetken ihan oman. Pitkään aikaan en päässyt paikkaan tähän, joka paikassa kun potkii karma päähän... "Sinnalta varmaan menee hermot mun kanssa, tuntuu et mua pitää olla vaan vahtimassa".
Britta ja Sinna pian käytävältä käveli, pian pysähtyivät, molemmat peruutti. Heilautin kättä kuin mikäkin, ruudun takana naurat sinäkin. Sinna naurahti, Brittaa vilkaisi.
"Ruolampi on rento paikka, hoitaa saat millon haluat vaikka, mut jos vähän jää väliin niin ei mitään haittaa, ei kaikil ain oo inspistä, sillon saa ottaa lomaa". Mä hieman hassusti molempia vilkasin, hetken päästä voimat keräsin.
"Mistäs te tommosta repäsitte, mielentilanko mun arvasitte? Yritän tästä taas aktivoitua, toivon ettei kiireet mun haittaa sua. Nuotta on kiva ollu hoitokerran kahen, toivottavasti jatkuu hyvä mieli taas sen".
Huokaisin hymyillen ja vaihdoin piikkisukaan, sillä Nuotan jouhet nopeasti setvin mukan. "Hyvä, että paremmilla mielillä kuljet, itsekritiikki ei oo valinta myöskään sulle. Pikku tauko, pikku loma, meitä ei se haittaa, rastin ruutun voit ihan rauhassa laittaa".
"Taidatte nyt olla tosiaankin oikeessa, kritisoin vaan itteeni ennenkin turhasta. Haittaa ei teitä varmaan sekään yhtään, et osan kesälomasta taukoillen vietän?" Vilkasin heitä ajatukset mylläten, uskalsin jo arvata et vastaa myöntäen.
Molemmat hymyilivät, jatkoi sitten matkaa, sormet suussa aloin taasen Nuottaaki harjaa. "Kritiikki ittee kohtaan ei oo hyvä juttu, se ei onneks enää ole kovinkaan tuttu. Siitä oon nimittäin jo päässy vähän eroon, hyvähän se sekin on, ei tarvii alkaa mesoo".
Nuottaa vähän halasin, ori otti vastaankin. "Pian sulla alkaa loma, mulla starttasi jo oma, ota sitten rennosti, ole täysin vapaasti!"Lynn & Nuotta - 2 hm|| Voi kun suloinen runo! Ihanasti purit ajatuksiasi siihen, alku meni minulta hieman ohi (kingi-osa) mutta muuten oikein selkeää. Ei tosiaankaan haittaa, vaikkei koko ajan olisi aktiivinen, täällä me ollaan odottamassa! - Britta
|
|