|
Post by Enni on Sept 13, 2012 17:03:08 GMT 2
sh-t. ValoValoa hoitaa Nuppu, joka myös kirjoittaa hoitopäiväkirjaan.
|
|
Miia
Uusi tuttavuus
Posts: 3
|
Post by Miia on Jan 8, 2013 19:31:48 GMT 2
09.01.2012 - Tutustuminen Valoon ja Ruolampeen keskiviikko, ensimmäinen hoitomerkintä[/center] kirjoittelen tosiaan huomenna sitten
|
|
Nuppu
Tallilainen
Posts: 184
|
Post by Nuppu on Jun 12, 2013 14:39:12 GMT 2
Kiltti, kaunis ja salaperäinen Valo. Tutustumista 12.6.
Saavuin tallille onnellisena. Digokin oli varsin kiltisti ja hiljaa. Vihdoinkin uusia haasteita ja eri elämää tallilla. Uudet seikkailut odottaisivat minua ja Valoa. Todellakin odottaisivat. Jätin koirankörilään ulos ja sidoin sen varjoon puun alle. Astelin tyytyväisenä talliin ja avasin Valon karsinan oven. - Heippa kaunokainen, kuiskasin Valolle samalla, kun se nuuhkaisi käättäni, jonka olin ojentanut. Valo alkoi hamuta käsivarttani. - Hei, älähän ny! Toi kutittaa! hihitin hiljaa ja raaputin Valoa korvan takaa. Silittelin uutta ihanaa hoitsuani vähän aikaa, kunnes kuulin jonkun olevan karsinan ovella.
- Heippa Nuppu. Mites teillä menee näin aluks? Sinna kysyi. - Tjaa-a, mä olen Valon uus hoitaja. Eetu on nii pieni, sepitin hänelle jotain, mutta ilmeeni sanoi toista.. - No, onhan se nyt kivaa, kun on Valollakin hoitaja, Sinna hymyili. - Joo, mut mä käyn hakee Valon tamineet nii pääsen käppäilylle sen kaa, sanoin ja livahdin karsinasta. - Mene vaan, varo elukoita! Ne tuntuu vainoovan sua ihan aina, olet säkin aika läheinen niille, Sinna nauroi.
- Sulla ja Valolla toimii jo ny aika hyvin. Enpäs ole nähny tollaista pitkään aikaa, Sinna ihmetteli, kun olin menossa varustehuoneeseen. - No, jaa-a. Kaipa Valo onkin se oikea, se on niin ihku, nauroin ja Sinnakin hymyili. - Hei, mitäs täällä oikee nauretaa ilman mua? Samppa kysyi tullessaan varustehuoneesta. - Sitä, että mulla ja Valolla alko oikee hyvi, selitin Sampalle, ja hän nyökkäsi. Samppa lähti Rikua hoitamaan, ja minä menin varusteita hakemaan.
Varustehuoneessa ei ollut muita, joten jouduin kurkottelemaan tuolilta Valon varusteita ylhäältä. - Hitsi, mutisin tiputtaessani suitset. Kiipesin alas jakkaralta ja nostin suitset olalleni. - Sitte herjat, tokaisin hiljaa ja siirtelin harjapakkeja Valon harjoja etsien. Ne löytyivät hetken kuluttua ja aioin lähteä Valon luokse.
Avasin varustehuoneen ovea, ja pam. Kaikki harjat olivat käytävällä, ja minä sekä Paju, istuimme lattialla. - Sori! sanoin ja katsoin aikaan saamaani sotkua. - Ei se mitään, vahinkoja sattuu. Tarviiks sä apua? Paju vastasi ja nousi ylös. - Joo, kiitti. Ne lens oikee kaaressa, kun mä törmäsin suhun, sanoin ja aloimme poimia harjoja lattialta. Siinä kestikin, harjoja oli metsästettävänä paljon!
- Kiitti vielä, Pampu, sanoin, kun Pampula kääntyi Tiitin varusteita hakemaan. - Ole hyvä vaa, hän hymyili.
Matkasin Valoliinun luo ja pujahtin karsinaan harjojen kanssa. - Taas täällä, kuiskasin Valolle, joka kääntyi kuullessaan ääneni. Aloin harjata sitä. Valo seisoin hiljaa paikallaan ja ummisti silmänsä. - Taidat sä tykätä paijaamisesta, sanoin hauskalle ja ihanaiselle Valokille. Jatkoin sen hoitamista pitkään.
- Nyt olis sitten kavioiden vuoro, sanoin Valolle, ja otin kaviokoukun. Liu'utin käteni Valon vuohisen kohdalle ja sanoin: - Nosta. Valo nosti jalkansa kiltisti ylös ja odotti lupaa laskea sen. - Hieno tyttö, kehuin sitä. Jatkoin näin jalalta jalalle ja olin pian valmis laittamaan satulan Valon selkään.
Nappasin satulan käytävältä, ja vein sen Valon luokse. - Ja ny satula, totesin ja nostin kapistuksen heppasen selkään. Valo oli rauhallinen ja avasi suunsa kiltisti, kun laitoin suitsia. Diego odotti sillä välin ulkona varjossa.
Talutin Valon ulos ja nousin selkään. Digo oli heti meitä vastassa ja Valo nuuhki sitä. Kun oli todettu, että koiruli ei ole vaarallinen Valo ajatteli matkan voivan alkaa. - Odotas vielä, sanoin ja aloin kiristää satulavyötä. Säädin jalustimet sopiviksi ja annoin luvan aloittaa matkan teon.
Metsässä raikui veden loiske ja lasten nauru. - Eikö olekin kivaa? kysyin Valolta ja Diegolta. Diego vain vöyhötti, mutta Valo hörähti tyytyväisenä.
Rannassa oli paljon leikkiviä lapsia, jotka tahtoivat välttämättä taputtaa Diegoa ja Valoa. Aivan kuin Diego olis tiennyt mitä tuleman pitää, se nimittäin juoksi metsään. Lapset jäivät kaipaamaan Valoa kun jatkoimme matkaa. Matkamme siis jatkui rannalta metsään.
Metsässä oli nyt hiljaista ja rauhaisaa. - DIEGO! huusin koiraa, joka oli jäänyt jonnekin vöyhkäämään. Sitten kuului vain paljon ryskettä ja rytinää, tiesin, että Diego olisi tulossa.
- Mitä! kiljaisin, kun metsästä saapui Diego, mutta mikä karvakasa sen perässä oli? - HIRVI! Kannustin Valon ravaamaan tallille päin ja se totteli. Diego pyyhälsi ohitse. - Laukka, sanoin Valolle, ja se laukkasi tallin pihalle.
- Mitäs ny? Sinna kysyi, kun taluttelin Valoa. - Ei hätää, me vaa törmättii hirveen, äkäseen sellasee, kerroin ja aloin riisua Valolta varusteita. Sinna jutusteli kanssani siihen asti, että vein Valon kamat varustehuoneeseen ja Valon tarhaan.
- Hirvi jäi metsään ja hyvä niin.
Nuppu♥Valo 1 HM
|
|
Nuppu
Tallilainen
Posts: 184
|
Post by Nuppu on Jun 13, 2013 21:18:20 GMT 2
Tunteja... HeC ja Seniorit este... 13.6.
Tallilla oli kova vilske. helppoC ratsastajat hääräsivät ratsujensa kimpussa. - Moikka, tervehdin poikaa, joka oli laittamassa Valolle satulaa. - Hei, viititkö auttaa? Tää satula painaa varmaan tonnin, ja mää ku oon tällane pätkä, poika pyysi. Vastasin hänelle nopeasti: - Toki, se onkin aika painava, mikä sun nimes muuten on? Mua voit kutsuu Nypyks tai Nyytiks. - Mä olen Ville, en oo kerenny ratsastaa täl tallil paljoo, jote autatko välillä, jos mä oon hukassa? Ville vastasi, ja minä otin satulan käsivarrelleni. - Kiitti.
Seurasin pojan touhuja itsekseni, ja mietin kaikkea elämässäni. - Kaipa minusta voisi tulla jotakin, mietiskelin. Olin teljennyt Diegon kotiin keittiöön äidin seuraksi, ja lähtenyt polkemaan tallille yksin. - Oijoi! joku huusi käytävältä. Olin salamana pystyssä, ja sinkosin itseni talliin.
- Auttaisiko joku? nuori tyttö kysyi, kun oli sotkeutunut Minnin riimunvarteen. - Apua tulossa, superNuppu pelastaa! nauroin ja menin apuun. - Kiitti, hän sanoi, ja hymyili. Palasin katsomaan kuinka Villellä meni.
- Oletteko hyvässä vaiheessa? kysyin häneltä. - Joo, laitan vain yhden letin Valolle, niin olen valmis, Ville vastasi. - Täh? Letitks sä sen harjaa? kysyin. - Joo, se on kivaa, hän tokaisi ja jatkoi työtä. Menin taas istumaan oljille, ja katselin Villen touhotusta. Jännää, miten toiset purkavat paineita. Ville oli toista kertaa heC tunnilla, ja oli varmasti hermona. Ja hän letitti Valon harjaa! Voi hyvät hyssykät. Sanoin sen melkein ääneen.
- Oletteko valmiina? Sinna tuli kysymään. - Täällä ollaan, Ville ilmoitti kädet täristen ja tarttui Valon ohjiin. - Ja täälläkin! joku huusi myös, ja Sinna johdatti tuntilaiset kentälle.
- Aloitamme alkukäynnit! Sinna huusi kentän keskeltä, ja hoitajat näyttivät peukkua "omalle" ratsukolleen. Hevoset olivat virkeitä, paitsi Eetu. Se känkkäröi ohjia vastaan ja uhkui kiukkuisuutta. Valo taas oli tapansa mukaan kiltti ja liikkui kauniisti.
Jäin katselemaan tuntia vähäksi aikaa, ja sitten menin talliin siivoamaan Valon karsinaa. Etsin käsiini taliko, harjan ja kottikärryt. Työskentelin rauhassa, enkä pitänyt kiirettä. Katsoin välillä rannekelloani, ja jatkoin töitä. Kävin tänään aika hitailla. Kaappasin lopulta harjan käsiini ja lakaisin karsinan lattian. Levitin vielä puhtaat oljet lattialle ja katsoin kelloa taas. - Nyt minun kannattaa mennä kentälle katsomaan jo, mutisin ja laitoin talikon lantakuorman päälle, ja aloin työntää kärryjä lantalaa kohti.
Lantalassa lemusi lannalle, niinkuin yleensä. Miksiköhän sellaista kerron, no, kuitenkin tyhjäsin kärryt ja vein talikon ja harjan paikalleen. - Nyt kipin kapin kantälle, tokaisin ja lähdin tallista.
Tunti oli juuri loppumaisillaan, ja ratsastajat käänsivät hevoset kaartoon kentän keskelle. - Tulisivatko hoitajat pitelemään hevosia sillä välin, kun seniorit tulevat? Sinna kysyi ja alkoi raahata esteitä kentälle. Osa hoitajista menivät pitämään hevosia, niiden tuntilaisten, joilla oli kiire jonnekin. Muut hoitajat auttoivat Sinnaa radan kasaamisessa.
Seniorit saapuivat, ja hoitajat luovuttivat ratsut heille. Valon luokse marssi nuorehko nainen. - Kiitos, voisitko pitää Valoa sillä aikaa, kun säädän jalustimet oikean kokoisiksi? nainen kysyi minulta. - Toki, vastasin ja tartuin ohjiin. Hän sääti jalustimet nopeasti ja nyökkäsi minulle merkiksi, että voin päästää irti.
Menin kentän laidalle odottelemaan ja katsomaan tuntia. Seniorien hyppäämistä on mukavaa katsoa. - Katsotaas, hevoset ovat olleet jo tunnilla aiemmin, ja voisitte alkaa ravata uralla. Menkää pitkätsivut ravia ja lyhyetsivut käynnissä. Tehkää voltit lyhyillesivuille, Sinna ohjeisti. Kaikki tottelivat ja siirtyivät raviin.
Kun sennut olivat lämmitellet, he aloittivat hyppäämisen. Radalla oli harjoitusesteinä matala ristikko ja 40 senttinen pystyeste. - Kaikki hyppäävät vuorollaan tuon ristikon, ja sen jälkeen tuon pystyn, Sinna sanoi. Katselin siinä, kun seniorit hyppivät esteitä taitavasti ja tottelivat Sinnaa.
- Nyt aloitetaan radan hyppääminen. Esteet on säädetty aluksi kuusikymmentä viiva seitsemänkymmentä senttimetriä korkeiksi ja niitä nostetaan aina kymmenellä sentillä, kunnes ne ovat kahdeksankymmentäviisi viiva yhdeksänkymmentä senttisiä, Sinna kertoi. Sennut nyökkäilivät ja aloittivat hyppäämisen. Ensimmäisenä oli joku ihminen Allilla ja hän suoritti radan helposti. Seuraava meni Tiitillä melkein yhtähyvin. Radassa oli seitsemän estettä. Ensimmäinen oli matalahko pysty, toinen oli korkean näköinen ristikko ja kolmas matala okseri. Neljäntenä oli matala sianselkä ja viides pieni vesihauta. Kuudes oli keskinkertainen trippeli ja viimeinen oli korkea pyty. Valo ja se nainen minivät kolmansina.
Valon ja ratsastajan suoritus oli keskinkertainen, ei niin hyvä miokä se olis voinut olla. Sinnakin huomasi sen ja sanoi ratsastajalle: - Anna pohkeitä ennen estettä, niin että kiihdytys on kolme askelta, eikä vain yhden. Äläkä anna Valon mennä noin kovaa esteen jälkeen.
Katselin tuntia vielä vähäsen, ja lähdin sitten talliin. - Toivottavasti mulla on vielä jotaan tekemistä, aika moni on täällä tallissa, mutisin ja menin rehuhuoneeseen.
Rehuhuoneessa oli kyllä lakaisulle tarvetta. Kävin hakemassa harjan ja tein perussiivouksen lattialle ja hyllyille. Palasin nopeasti kentälle, ja huomasin, että he lopettivat.
Ratsukot olivat menossa juuri tallille. Menin auttamaan Sinnaa purkamaan radan. - Meniko tunti hyvin? kysyin Sinnalata. - Joo, menihän se. Joillakin oli vain vähän huonempia suorituksi, kuin viimeviikolla, Sinna vastasi. Kello oli jo paljon, joten lähdin kotia kohti.
Nuppu ♥ Valo 2 HM
|
|
Nuppu
Tallilainen
Posts: 184
|
Post by Nuppu on Jun 17, 2013 11:34:57 GMT 2
Valo jyystää porkkanaa... 17.6.Tallilla oli aika rauhallista, siihen katsottuna, että oli sennujen koulutunti. - Moikka, tervehdin naista, joka harjasi Valoa. - Ai moi. Ääks! nainen vastasi. - Mit...? aloitin ja nainen näytti sormeaan. Sormi punoitti hieman ja älysin, että Valo oli taas uneksinut porkkanoista. - Hmmm... Sattuiko? kysyin, ja yritin olla kohtelias, vaikka minua nauratti ihan hirvittävästi. - Joo... En muistanut varoa sormiani. Ai niin, ja minun nimeni on Sandra. Ja viitsistkö pitää Valosta kiinni, ettei noin käy uudelleen, nainen mutisi. - Minun nimeni on Nuppu, mutta sano vain Nypyks, vastasin ja pidin kiinni Valon riimusta. Sandra jatkoi harjaamista, ja minä silittelin Valon päätä. Sain kyllä itsekin varoa sormiani. Sandra lähti hakemaan satulaa ja suitsia, joten minä suuntasin hakemaan kottareita, talikkoa ja harjaa. Avasin karsinan oven ja aloin kerätä kikkareita kottikärryihin. Siirsin puhtaat oljet puhtaaseen kohtaan, ja siirsin likaiset oljet kottareihin. Lakaisin lattiankin ja levitin oljet pehmusteeksi. - Nyt katsomaan miten Sandralla ja Valolla sujuu, mutisin ja kipparin kottikärryt lantalaan. Sandra oli juuri laittamassa suitsia, eikä Valo tahtonut avata suutaan. - Valo, avaa nyt se suu, Sandra nurisi, mutta ei se Valoon tepsinyt. - Voitko auttaa, olen kokeillut kaikkea, mutta ei se avaa suutaan. - Hmm... Kokeillaan porkanalla! Sehän on aikamoinen herkkusuu, hihitin ja tarjosin namia Valolle. Samassa polle avasi suunsa, ja Sandra sai ujutettua kuolaimet sen suuhun. Samalla kun Valo jyysti porkkanaa, Sandra kiinnitteli solkia. - Missä Sinna viipyy? joku kummasteli kentällä. - En tiedä, mutta kaipa hän tulee pian, Sandra vastasi hänelle, ja jäi odottamaan. Sinnaa ei kuitenkaan kuulunut, joten senirit päättivät alkaa lämpätä odotellessaan. Kun ratsukot olivat jo lämmitelleet kauan, Sinna saapui kentälle. - Olettekin jo aloittaneet, ja anteeksi, kun minulla kesti näin kauan, Sinna sanoi. - Kerätkää ohjat, ja alkakaa ravata. He tekivät kaiken maailman käännöksiä ja kaikkea, mutta minun täytyi lähteä kesken tunnin kotiin, Diego oli aiheuttanut siellä katastrofin... Nuppu ♥ Valo 3 HM|| Voi että, tarina oli otsikosta asti todella hauska! Tarina alkoi selkeästi, kun selitit, mitä oli tekeillään. Valo on tuollainen hupsu, josta todellakin saa vaikka kuinka paljon tarinaa aikaan - sillä nimittäin on noita hölmöjä tapoja, vieläkin... Hauska idea avata Valon suu porkkanalla! Jos joku hevonen ei avaa suutaan, kannattaa myös kokeilla painaa hieman hevosen suupielen kohdalta suuhun, koska siinä kohtaa hevosella ei ole hampaita. Ihana pieni tarinanpätkä, kirjoitustyylisi on parantunut huimasti! - Britta
|
|
Nuppu
Tallilainen
Posts: 184
|
Post by Nuppu on Jul 17, 2013 10:55:56 GMT 2
VALO, oi Valo!!! 17.7.
Lähes juoksin Ruolammelle, halusin nähdä Valoni pian. Talli näytti autiolta, kaikki hevoset olivat ulkona. Rymistelin varustehuoneeseen hakemaan Valon tavaroita. Siellä ei ollut ketään. Kaappasin harjat ja suitset kainalooni ja painelin ulos.
Jätin tavarat matkan varrella hoitopuomille ja hengitin syvään raikasta ilmaa ja hevosten tuoksua. Laitumella näin Valon nostavan päätään ja juoksevan muiden lailla portille herkkujen toivossa. Tietenkin Valolle oli varattu porkkana takaktaskuun.
- Heippa kaikille, sekopää on taas täällä! tervehdin hevosia ja kapusin lankojen välistä valon luokse. Halasin heppaa ja sujautin riimun sen päähän. Supisin Valolle kaikkea hassua, kunnes yht'äkkiä huomasin takamukseni polttelevan ikävästi, aivan kuin joku olisi näykkäissyt minua juuri sen taskun kohdalta, jossa Valon nami oli.
Käännähdin katsomaan taakseni. En huomannut heti mitään erikoista, mutta kun katsoin tarkemmin, näin Billyn mussuttavan jotakin. - Voi elämän kevät, Billy! Se oli Valon, voihkaisin, mutta repesin heti torun jälkeen. Billy pällisteli minua ja valoa, aivan, kuin se ei olisi tehnyt yhtikäs mitään. Lähdimme Valon kanssa tallia kohti.
Sinna oli meitä vastassa. - Heippa, Nuppu, tulitkin jo takaisin, hän sanoi. - Joo, aioin mennä ratsastamaan Valolla. Typy näyttää olevan aika paksus kunnos... Hih, hekottelin, taas kerran. - No, voitkin alkaa touhuta. Mutta, mitä sun ratsastushousuille on käynyt? Sinna kysyi. - Voi ei! Billy otti takataskustani porkkanan, ja se on varmaan repäissyt taskua samalla, voihkaisin ja katsoin housuissani ammottavaa reikää. - Onneksi se ei oo iso, Sinna hekotti. - Taidankin mennä harjaamaan Valoa, ja lähden sitten maastoilemaan, Valo tarvitsee aika lailla liikuntaa, totesin ja jätin Sinnan hekottamaan itsekseen.
Sidoin Valon kiinni ja aloin harjata sitä. Onneksi oli rauhallista, eikä minun tarvinnut katsoa, etten ala pyllistelemään toisille hajonneilla housuillani. Äiti saisi paikata ne sitten, kun pääsisin kotiin. - Nyt suitset päähän, mutisin ja livautin kuolaimet hammaslomaan. Olimme pian valmiina lähtöön, ja Valo puhkui menemisen halua.
Seuraava pulma olisi se, kuinka minä, siis minunlaiseni kääpiö, pääsisi Valon selkään ilman jalustimia. Yritin kammeta itseäni polleni selkään, mutta tipuin alas toiseltapuolelta. Valo katseli minua aivan, kuin olisin avaruusolio.
Talutin Valon jakkaran viereen ja nousin sen selkään. - Vihdoinkin, huokaisin ja kannustin Valon liikkeelle.
Maastossa oli aivan ihanaa! Olin ollut niin kauan poissa Ruolammelta, etten edes muistanut kuinka kaunista Ruolammella oli! Hyräilin hiljaa ja katselin maisemia. Valo käyttäytyi täydellisesti ja sen parhaatpuolet tulivat esille. Se kaarsi kaulansa upeasti ja astui aivan, kuin olisi kouluratsastus-kisoissa. Jos olisimme olleet näyttelyssä, Valo olisi varmasti palkittu! Tyttönen asteli hienosti ja arvokkaasti eteenpäin. Mutta sitten saikin hienostelu riittää ja Valo huomasi keltaisen perhosen.
Valo lähti loikkimaan perhosen perään, ja teki kaikista hypyistään kummallisempia. Minusta tuntui juuri sillä hetkellä, että olisin ollut rodeohevosen selässä. Valo loikki ja pyörähteli pidätteistä huolimatta, ainakin siihen asti, kunnes se sai haukattua perhosen suuhunsa. Heppa sylkäisi pahalta maistuvan karkkinsa pois suustaan. - Voi hyvää päivää sun kanssas, Valo! huokaisin ja pyysin Valon käyntiin. Käännyimme pienelle kinttupolulle ja pyysin Valolta ravia. Hepo ravasi rauhallisesti, eikä näyttänyt huomioivan perhosia enää ollenkaan.
Kohta tulimme jo mukavalle ja leveälle laukkasuoralle, jolla aioin antaa Valon päästellä höyryjään. - Nyt Valo, laukka. Valo nosti hitaan laukan, joka sittenkin kiihtyi kokoajan. Kohta Vali kiisi niin kovaa, että vedet valuivat silmistäni. Lähestyimme kapenevaa kohtaa, jolla aloin hiljentää. Valo ei olisi halunnut hiljentää, mutta myöntyi silti.
- Se oli hauskaa, sanoin Valolle, - Nyt mennään ihan rauhassa. Kiertelimme kaikenlaisia polkuja myöten, kunnes pääsimme polulle, jonka tiesin vievän tallille. - Nyt voidaan ravata, totesin ja puristin Valon kylkiä pohkeillani. Valo ravaili hiljaa, ja kuunteli käskyjäni.
Kun saavuimme tallille, Valo hirnui ystävilleen kimeästi. - Joo, joo. Pääset sinne ihan heti, kun olen päässyt alas, sanoin ja kaivelin taskustani pääharjan. Se on aina hyvä olla mukana, silloin voi ratsastaa suoraan laitumen luo, ja harjata kohdat, joiden päällä suitset olivat olleet.
Avasin portin ja riisuin Valolta suitset niin, että ohjat olivat yhä kaulalla. Harjasin sen pään vielä nopeasti ja päästin Valoliinun irti. - Minä menenkin tästä pesemään varusteitasi, sanoin vielä Valolle ja lähdin tallille.
Vein harjat takaisin varustehuoneeseen ja hain satulasaippuaa, rasvaa ja vettä. Purin suitset osiin ja aloin pestä niitä. Lopuksi vielä rasvasin osat ennen kokoamista. Vein tavarat paikoilleen ja poljin kotiin.
Nuppu ♥ Valo 4 HM
|
|
Nuppu
Tallilainen
Posts: 184
|
Post by Nuppu on Jul 23, 2013 20:12:27 GMT 2
Alkeistunnilla Valon kanssa, ilman ongelmia! 23.7.
Saapuessani tallille kuulin iloista puheensorinaa tallista. Arvasin, että kyseessä olivat innokkaat alkeistuntilaiset, ja heidän vanhempansa. Osa vanhemmista olivat ottaneet tavaksi tavata toisiaan lastensa ratsastustuntien yhteydessä. Olisipa minunkin äitini ollut keksinyt sen, silloin olisin välttynyt Alinan vahtimiselta ja kissojen kaitsemiselta, kuitenkin suuri rottweilerini nuuski innolla paikkoja. Onneksi kukaan tallilla oleskelijoista ei enää pelännyt sitä. Diego tömähti syvään ojaan jahdatessaan innolla sisiliskoja. - Tule jo, höntti, minun on mentävä katsomaan, kuka ratsastaa Valolla. Saisit olla yhtä innokas istumaan välillä varjossa, kuin sisiliskija jahdatessakin, hymähdin toopelle koiralleni.
Talliin oli miltein turha yrittää päästä. Jätin Diegon ulos puun varjoon. Kaikki olivat tunkeutuneet Sinnan ympärille, mukaanlukien vanhemmat, taikka tädit tai sedät, jotka olivat tuoneet jonkun ipanan ratsastamaan Ruolammelle. Onnekseni Sinna huomasi minut. - Ai hei, Nuppu. Tehkäähän tilaa, että hän pääsee tännä vierelleni, Sinna tervehti topakkaan sävyyn. - Oi kiitos, Sinna! Onpas täällä väkeä, kummastelin ja jäin odottelemaan hevosten jakoa. Sinna avasi paperinpalan ja alkoi lukea hiljaa. Kohta hän sanoikin: - Aivan niin. Sitten ratsunne; Olli saakoon Eetun, Sanni voisi ottaa vaikkapa Brean, Eemil, ottaisitko sinä Valon. Emmi saa Vanin ja Alli menee Tuomakselle, Tiiti on Ainon ratsu tänään. No niin, eiköhän olla valmiita laittamaan heoset ja ponit valmiiksi tunnille.
Kaikki kiiruhtivat hakemaan hoitajia auttamaan hevosten hoidossa. Minä puolestani etsin sitä villiä Eemiliä, jonka olin kohdannut alkeistunneilla jo Eetua hoitaessani. Muistaakseni hänellä oli ärrä-vika ja hän leikki cowboyta. - Siinähän sää ootki. Mä oon nähny sut sillon, kun mä latsastin sillä inkkaliponilla, Eemil pajatti nähdessään minut. - Päivää, tervehdin Eemilin vanhempia, - Kyllä, mä oon se sama Nuppu kun sillon Eetua hoitaessani. - Päivää, päivää. Pidä hauskaa Eemil, menemme juttelemaan Ainon vanhempien kanssa, tulemme sitten katsomaan ratsastustasi, Eemilin isä vastasi ja sanoi loput lauseesta Eemilille. - Moikka, mun mutsi on nössö, se ei uskalla latsastaa, mun isi latsasti joskus yhellä suokilla, mut se heitti isin selästyää, Eemil sanoi. - Mennän hoitamaan Valoa, sanoin ja lähdimme Valon luokse laitumelle.
Eemil seurasi minua laitummelle, jolla Valo oleskeli, samoin Diego, joka oli Eemilin mielestä aito poliisikoira. - Vau, onko toi sun koila oikee poliisi? Eemil kysyi Diegosta. - No ei nyt kuitenkaan. Mutta sen isoisä oli, kerroin hänelle. - Ahaa, otatks sä ton hepan kiinni nii mää talutan? Eemil varmisti. - Okei.
Menin laitumelle Valon luokse riimu selkäni takana piilossa. Valo nosti päätään ja kuunteli houkutteluani. - Tule nyt vain, Valonen. En minä mitään tee, houkuttelin, mutta Eemil rikkoi rauhan. - Ota nyt se kiinni! En mä jaksa oottaa kymmentämiljoonaa vuotta, Eemil sanoi tylsistyneenä. Onneksi Valo antoi itsensä silti kiinni.
Matkasimme hoitopuomille niin, että Eemil talutti riimunnarusta ja minä olin varmistamassa toisella puolella. - Osaatko tehdä vetosolmun? kysyin innokkaalta Eemililtä. - En, miten se tehään? hän kysyi. - Katsos niin minä näytän, sanoin ja aloin ohjastaa häntä tekemään hyvän vetosolmun, joskaan ei niin kauniin sellaisen.
- Sehän meni hyvin. Nyt voimmekin hakea Valon varusteet, kehuin poikaa ja lähdimme varustehuoneeseen. - Onko noi Valon harjat? Eemil kysyi. - On, minä voin ottaa tästä sitten satulan ja suitset, niin mennään ripeästi Valon luo, toiset ovat jo satuloimassa hevosiaan, vastasin ja lähdimme rivakkaa vauhtia Valon luokse.
Eemil osasi harjata Valon itse, joten minä laitoin satulan sen selkään heti, kun Eemil oli harjannut selän ja vatsanalusen. Laitoimme suitset yhdessä Valolle, ja autoin Eemiliä kiristämään satulavyötä.
- Nyt voit taluttaa Valon itse kentälle, niin minä autan sinua mittaamaan jalustimet sopiviksi, sanoin ja lähdimme kentälle innokkaan koirani seuraamina.
Kentällä mittasin jalustimet ja punttasin Eemilin selkään. - Nyt mun pitää lähteä kotiin syömään, pidä hauskaa tunnilla, sanoin Eemilille ja lähdin talsimaan hunsvotin koiran kanssa kotia kohti.
Nuppu ♥ Valo 5 HM
|
|
Nuppu
Tallilainen
Posts: 184
|
Post by Nuppu on Jul 25, 2013 9:55:30 GMT 2
Pomppimaan Valolla:) 24.7.
Tullessani tallille Diegon kanssa, pysähdyin ensimmäiseksi ilmoitustaululle. - Hmm... Tuntsareiden retki, sinne ainaski. Ja vaik vielä tonne uittoreissulle, sitten oon valmis pomppimaan Valon kaa, juttelin koiralle, Diego onkin siitä erikoinen, että tyyliin sen HÄNTÄ HEILUTTAA KOIRAA...
Jätin Diegon vapaaksi hoitajien kokoontumishärvelin ulkopuolelle, sieltä se ei lähtisi, varsinkin, jos sen lempi-ihmiset ovat paikalla. Tarkoitan siis Pampua, Suvia ja Banskua. Siinä on sellaiset kaverit, joita Diego ei suostuisi päästämään silmistään, jos vain saisi päättää, mutta minä olen ilkeä ilonpilaaja ja pomotan koiraa kokoajan.
Matkasin hakemaan Valoa. Minulla oli taskussani puolikas omena, ja tänään, se ei joutuisi Billyn hampaisiin. - Moikka kaikki nelijalkaset heposet! tervehdin iloisesti laitumella loikoilevia hevosia, joista vain Herkkusuu-Billy ja Vauhti-Vani, ja tietysti Valoliinu nostivat päätään.
Otin Valon kiinni ja talutin tallille. Matkalla puhelin sille, mitä aion tehdä jatkossa. - Lopetan täällä ja vien oman hevoseni jollekin tallille, kerroin hevoselle. On vain niin ihanaa, kun joku kuuntelee, eikä sano mitään.
Estetunti alkoi hauskasti, verkkasin Valoa, ja hyppelehdimme esteiden yli sievästi, ainakin siihen asti, kunnes Valo kyllästyi.
Nuppu ♥ Valo 5Hm
|
|
jassi
Uusi tuttavuus
Posts: 7
|
Post by jassi on Dec 23, 2013 13:54:45 GMT 2
23.12.-13 Astuin tallin ovesta sisäsään ja katselin ympärilleni. Pian huomasin blondin jonka arvelin olevan Maria. - Moi, mä oon jassi ja tulin hoitaa Valoa, sanoin ja hymyilin ujosti. - Moi, minä olen Maria ja on mukavaa kun Valolla on taas uusi hoitaja, Mariaksi esittäytynyt blondi sanoi. - Missä Valon karsina ja kamat on? - Minä näytän, Maria sanoi ja alkoi johdattaa minua satulahuoneeseen missä arvelin kamojen olevan. Kun saavuimme karsinalle en ollut vielä sisäistänyt kaikkea tietoa. - Tässä on Valo. Katsoin karsinaan ja pystyin sanomaan vain - Ihana. - Niin hän se on, vaikka saattaa välillä käyttäytyä kuin pikku lapsi, haluaa maistella kaikkea, joten varo sormiasi. - Juu. - Minun pitää mennä jatkamaan hommia. Ai niin, voisitko hoitaa ja liikuttaa sen maneesissa? Sinne on tulossa kaksi muutakin. - Toki voin. - Kiitos, tule kysymään jos tulee jotain ongekmia, hän huikkasi olkansa yli viilettäessä ripeästi käytävällä. Avasin karsinan oven pöläri toisessa kädessä ja punainen omena toisessa. Juttelin rauhallisella äänellä tammalle ja Valo nosti päätään. - Hei minä olen jassi, sinun hoitajasi, joten sinun on paras pitää minusta. - Minulla on sinulle punainen omena, koska huomennahan saa lahjapaketteja ja en pääse silloin tallille kun pitää olla perheen parissa.:) Aloin harjata pölyä karvasta samalla kun kuului omenan rouske vierestä. Vaihdoin pölärin kaviokoukkuun ja kun aloin putsana etukaviota, niin sitten hän siinä oltiin rungon ja kaulan välissä. Turpa hamuili taskuja ja käsiä. Tiukka komennus ja käskevä tönäisy niin hommia pystyi jatkamaan. Häippäsin hakemaan varusteita (karsinan ovi oli suljettu lähtiessä) ja siinä meni pieni hetki mutta kyllä ne lopulta löytyi. Palasin karsinalle ja taiteilin suitset koukkuun ja oven auki. Laitoin satulan selkään samalla kun tamma ihmetteli että eikö herkkuja tipu? Sain satulan selkään ja vyötä kiristettyä samalla kun hepon pitivenkuroida. Otin suitset naulakosta ja lämmitin kuolaimia sen aikaa että ne oli lämpimät. Ohjat kaulan yli, suitsen kunnolla käteen. Kuolaimet saatiin suuhun ja remmit kiinni. Menin karsinasta ulos ja vaihdoin saapaat jalkaan, kypärän päähän, hanskat käteen ja raippa kainaloon. Käännyin kun kuului kavioiden kopsetta. -Hei oletteko menossa maneesiin? kysyin hyvin ujosti. - Juu ollan me. Mä oon elina ja täs on Venjami. - Mä oon annika ja täs on Vani. - Mä oon jassi. Voitteko oottaa hetken? - Voiaanhan me, annika vastasi. Sain Valon ulos karsinasta ja sitten oli suunta kohti maneesia. Kukin kiipesi vuoroltaan satulaan vöiden kiristämisen jälkeen paitsi annika joka meni ilman satulaan. Kävelin Valon kanssa alkukäynnit ja keräsin ohjat. Hepoinen tuntui aika virkulta. annoin ravi-avut ja kun ei tullut ravia niin napautin raipalla persauksille ja tuli korkea vastalause. Siinä sitten lennettiin ilmojen halki kuperkeikalla maahan. elina ja annika nauroivat maha kippurassa lennolleni, minäkin nauroin itselleni. Nousin rohkesti ;) maasta takaisin satulaan ja loppu meni hyvin. Sain Valon karsinaan ja hoidettua, jostain löytyi vielä porkkanakin hepoiselle. Vaihdoin saapaat lenkkareihin ja muut kamat pussiin. Livahdin vielä karsinaan ja kuiskasin Valon korsaan: Merry Christmas. <3 Pian äiti tulikin hakemaan ja matka oli kohti kotia. jassi <3 Valo 1Hm
Merry Christmas!! || Hienoa, kun pääsit aloittamaan hoitamisen näin ripeästi! Kiva, selkeä aloitustarina, jokseenkin se oli melko samanlainen annikan ensimmäisen tarinan kanssa joidenkin vuorosanojen ja lauseiden osalta. Pikkuisia näppäilyvirheitä oli, mutta nekin korjaantuvat, jos kirjoitat tarinasi ensin esim. Wordiin ja liität sen sitten tänne. Ja hyvää joulua sinullekin! :) - Britta
|
|
jassi
Uusi tuttavuus
Posts: 7
|
Post by jassi on Jan 14, 2014 21:33:15 GMT 2
14.1.2014
Kävelin ripeästi autolta talliin huikattuani ensin heipat äidille. Taskua painoi pari isoa porkkana jotka Valo saisi syödä. Aikomuksena olisi hemmotella ja harjata tamma kiiltäväksi. Matkalla karsinalle tervehdin muutamaa tutummaksi tullutta ihmistä. Saavuttuani Valon karsinalle, vihelsin rauhallisesti etten vain säikäyttäisi sitä. Laskin harjat maahan, karsinan oven viereen. Nappasin päitset ja narun koukusta avatessani samalla karsinan ovea. Valo oli hetkessä ympäri ja nuuskimassa taskuja samalla kun ujutin sille riimun päähän ja laitoin narun kaulalle roikkumaan. Juttelin rauhallisesti sille niitä näitä. Mukavaa kun joku vain kuuntelee eikä keskeytä. Nappasin harjat muitten joukosta ja aloin harjata. Ihmettelen suuresti sitä miten hevosesta voi löytyä niin paljon pölyä. Välillä oli mennä sormet kun antoi porkkanan paloja. Kun harjaus urakka oli loppu ja vaihdoin kaviokoukkuun, niin pari hiki helmeä oli jo niskassa . Kavioista irtosi monta paakkua. Laitoin kaviokoukun takaisin harjojen sekaan ja aloin silitellä Valoa. Välillä ilmestyi porkkanan pala turvan alle. Tamma yritti näykkiä sormia, mutta tiukka napautus ryntäille muistutti että niin ei saanut tehdä. Noin tunnin kuluttua kaikki porkkanan palat oli hävinneet ja Valo nuokkui. Katsoin kelloa ja huomasin että alkoi olla kiire. Otin riimun pois päästä ja hyvästelin tamman nuorukaisen tältä erää. Suljin oven ja lähdin ripeästi viemään harjat pois. Menin ulos ja huomasin äidin tulleen jo hakemaan minua. jassi & Valo 2Hm
|
|