Latu
Uusi tuttavuus
"The outside of a horse is good for the inside of the man."
Posts: 27
|
Post by Latu on Oct 26, 2012 22:30:17 GMT 2
Oioioioioi meikä tahtoo mukaan Rollen kanssa, absolutely!
|
|
|
Post by Enni on Oct 27, 2012 17:43:08 GMT 2
Mukana ootte!
|
|
|
Post by Enni on Oct 29, 2012 8:00:47 GMT 2
No niin, topic lukotetaan maksujenjättöaikaan asti.
|
|
|
Post by Enni on Nov 25, 2012 12:45:22 GMT 2
Tarina Catun näkökulmasta tullut Shelyn topiciin!
|
|
|
Post by viola on Nov 25, 2012 13:45:10 GMT 2
|
|
|
Post by Samppa on Dec 28, 2012 17:01:20 GMT 2
Halloweenvaellus Shelyesin porukan kanssa norjassa 31.10 - 1.11.2012
"Mahtavaa! Eroon niistä lissupissiksistä, vaikkakin vain pariksi päiväksi, mutta silti!" olin hihkunut jo aikoja sitten. Nyt, Shelyesin ponitallin (hih, ponitallin) pihassa ylikuumana käyvän hermoheikon orini kiskoessa narun päässä turhankin voimakkaasti kaikki tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Pohjoisen maisemiin olin jo aikoja sitten tottunut Kulta-Satulassa asustellessamme, mutta kaikki tuntuu silti niin... Ihanalta!
Päässäni raikaa Guns N' Rosesin Sweet Child O' Mine, ja nyökyttelenkin tämän tahtiin talutellessani oria tallipihalla. Kiinnostuneet katseet seurasivat jokaisen vieraan touhuja, mutta enpä tiedä, ainakin joku tytön tyllerö nauliintuu töllöttämään meikää pidemmäksikin aikaa. Kunhan ei nyt pojaksi luule ja ala vehtaamaan, hekottelen kuiskien Rikun korvaan villejä ajatuksia, mitä silloin voisi käydä. Ori hörähtelee silloin tällöin vastaukseksi, juuri oikeisiin kohtiin nyökyttelee päätänsäkin. Ymmärtääköhän se mun puhetta oikeastikin?
Turhia ihmettelemättä menemme parkkipaikalta koko Ruolammen konkkaronkka talliin. Tyrkkäämme heposemme rauhoittumaan tyhjiin karsinoihin (Shelyesin ponit ovat katsos ulkoilemassa päivisin), ja pian Jassuksi esittäytynyt nainen tekee meille tutustumiskierroksen koko Shelyesin tallipihalla, myös valkoiset leirimökit mukaan lukien.
Illan lähestyessä otan Rikun käytävälle. Se puree, potkii ja uhittelee kaikkien perustoimenpiteiden ajan. Alan maalaamaan sormiväreillä väistelevään ravuriini intiaanikuvioita - kämmeniä sinne tänne, renkaita pärstään ja raitoja jalkoihin. Letitän muutamat ohuet letit orin ihanaan takunkeräyspesään, sujauttaen välikköihin kauniita sulkia. Häntään kiepautan turhankin tuttavan punaisen nauhan kertomaan potkuvaarasta. Tietävätpähän viimeistään kavioiden sohiessa, miksi nauha on tarpeen.
Vähän ennen kahdeksaa laitan Rikulle suitset todellatodellatodella vahvoilla kuolaimilla varustettuna, suljilla koristeltuina tottakai. Pihalla kipuan jakkaran avulla jälleen kerran mahdollisimman hankalana käyttäytyvän tummanruunikkoni selkää, kiikuttelen itseni tasapainoon hautautuen vähän tuuheutuneen ja pidentyneen karvanpeitteen joukkoon. Riku tanssahtelee hulluna ympyrää pää kallellaan, mua sivusilmällä pahasti mulkoillen. Eipä sitä taida koko reissu juurikaan kiinnostaa pahemmin, kun taisi aavistaa, ettei päästä kaahottamaan raviradalle tai hyvälle ajotielle. Mahassa kouraisee Rikun hypähtäessä pienesti pystyyn. Catun kailottaessa järjestystä ja sen semmoista, ahtaudumme jonoon heidän taakseen. Täysityö on pidellä ori hallinnassa, ja kaikki muu meneekin aivan ohitse.
Jossain vaiheessa alamme ravailemaan. Rikun ravi pompottaa mahdottomasti, sillä orin hitaampi ravi on todella pompottavaa, kun vauhti käytetäänkin ylöspäin nousemiseen. Ties mitkä GP-tason koulukisat voitettaisiin tällä ravilla, mikäli orlov vain lopettaisi hampaat lukossa paahtamisen. Ja taipuisi joskus.
Pian Catu kuuluttaa, että on laukan vuoro. Riku hypähtää kummallisesti, ja kevennykseni menee sekaisin. Teen pari puolipidätettä ja annan vasemman laukan avut. Riku hypähtää hapuillen ristilaukan kautta vasemmalle, heikommalle laukallensa. Saan todenteolla pidätellä oria, ettei se vain pääsee kaahaamaan pikkuponien ohitse, tai pahimmassa tapauksessa ylitse. Mitään pahaa ei onneksi tapahdu, vaikka ori onkin räjähdysalttiimpi kuin yleensä.
Hiljentelemme örkkimme takaisin käyntiin. Riku tanssahtelee hermostuneena, pää vinossa, koittaen härnätä edessä olevaa ponia. Yht'äkkiä edessämme oleva Pikachu-pokemon alias Catu kääntyi puoleemme: "Kukas tää komistus on?" hän kysyy suomeksi. Hänen ilmeessään on ihastusta, mikä saa hymyni vain levenemään entisestään. "Riku, sitä kiinnostas vähän enemmän vauhti ja jännitys -" (niin, tai mun tiputtelu) "- kuin tällainen köpöttely ponin perseessä kiinni", naureskelen. Saamme jonkun aikaa jutusteltuakin, tytöllä on hieman takeltava suomi, mutta mitään väärinkäsityksiä ei tapahdu.
"Luvassa olis pitkä suora, annetaan hevosten siis irroittaa viimeisetkin mehut itsestään! Sen jälkeen ei ookaan sitten enää pitkä matka yöpymispaikalle!" Pikachu kuuluttaa. Lyhennän automaattisesti ohjia, Rikulla kun on paha tapa kuulutuksien jälkeen singahtaa itsestään täyteen vauhtiin. Heti edessämme olevan ponin laukan siirtyessä neliksi, annan Rikulle laukka-avut. Se hypähtää malttamattomana pienesti pystyyn, tekee pienen pompun ja siirtyy hyvin sekavaan laukkaan.
Parit kiljahdukset, parahdukset ja muut ääntelyt kuuluvat takaa vauhdin käydessä hillittömän kovaksi - eli ihanaksi. Riku pärskähtää muutamaan kertaan tyytyväisenä, hidasteluissa taasen osoittaa mieltään pienesti korskahtelemalla ja uhoamalla.
Aittarakennukset - niissä me kai aiomme yöpyäkin - pilkahtavat mustaan maisemaan. Innostun kaivamaan herneaivojeni kolkista kauhutarinoita. Pari keksinkin, värittelen niitä mielessäni valmiiksi kerrottavaksi. Jostain kumman syystä Guns N' Roses alkaa jälleen soimaan päässä, ja mun onkin pakko hyräillä muutama kappale läpi. Riku rauhoittuu vähäsen kuullessaan letkeän luritteluni, keskittyy kuuntelemaan hyminääni ja unohtaa samantien hampaiden vilauttelut, puskiin pomppailut, kaahailut ja muut pahat tavat.
Päästyämme leirintäpaikallemme, alamme hoitamaan hevosiamme yöpuulle. Riku katselee ihmeissään talonväen nautakarjaa, koittaa jopa ystävyyttäkin parin kanssa tehdä. Läikkäpyllyt kuitenkin ovat varautuneita kavereita ja kipittävät utareet heiluen muiden luokse turvaan. Matka oli tainnut tehdä veronsa, sillä kamalan paljoa ei Riku enää mulle uhoa, mitä nyt korvat luimussa vilkuilee. Tosin, tarhassa se on vähällä listiä ensimmäiset ponit mitä eteen sattuu, mutta pienen rauhoittelun jälkeen ovat kaikki sulassa sovussa, mikäli niin voi sanoa, kun 22 kummajaista, osa orejakin, ovat samassa tilassa juurikaan tutustumatta.
Pian nuotiokin on pystyssä, vaahtokarkit ja makkarat tikkujen päässä paistumassa, on aika kummitustarinoille. Alamme heittelemään ties mitä suomalaisia kauhustooreja, ja saammekin Shelyt aivan kalpeiksi. Itse en juurikaan suutani käytä muuhun kuin syömiseen, ja meidän Lynnyrdi Skynnyrdi tuleekin kysymään, onko mulla joku hätänä kun olen niin vaiti. Mutisen vain heposia katsellen - Riku pomottaa ja haluaisi vähän leikkiäkin, mutta muut vieläkin tuppaavat olemaan ruuan lumoissa.
Jonkun ajan päästä kömmin makuupussiini, ja juuri kun olen saamassa unta, alkaa kamala kiljunta. Mieleni tekee huutaa ties kuinka monet ärräpäät, ja sihautankin muutamat sammakot hiljaisella äänellä tyynyyn. Alkaa kuulumaan huhuilua, seinän raapimista ja jälleen kiljumista. Itsekin menen hömpötykseen vähän mukaan, vaikkakin mietin, että kuka puuttuu joukosta - on niin ihmeen hiljaista. Jälleen valkoinen hahmo liikkuu ikkunan ohi vilahtaen, mutta pysähtyykin katselemaan meitä. Nytkähdän istumaan ja katselen pää kallellani tuota outoa näkyä. Pian kaavun alta paljastuu Jassu ja heittäydyn nauramaan tyynyäni vasten kuin mikäkin kaheli. Kauhea hälinä syntyy, naurunremakoitakin. Pian kuitenkin alamme kaikki olemaan unta vailla ja nukahtelemme, itse ensimmäisten joukossa.
***
Seuraavana aamulla olemme jälleen ratsailla. Etenemme rauhassa jotain isoa tietä pitkin, joka hieman vituttaa ainakin allani malttamattomana korskahtelevaa jättiläistä. Jotain Sinnan kanssa jutustellaan, kunnes pitää alkaa keskittymään ratsastukseenkin. Ylämäet ottavat ainakin haarovälin voimille, kun ilman satulaa ratsastelee.
Kylän, vaiko kaupungin talot pilkahtavat maisemaan ja saa Rikun entistä levottomammaksi. Köpötämme muutaman possujunaa ihmettelevän norjalaisen ohitse, ravailemmekin hiekka-alustalla. RIku nautiskelee ravipätkistä ja kuumuu mahdottomasti. Jälleen. Parit puskapomputkin se tekee, mutta hölköttelee Catun perään ilman suurempia ongelmia.
Laukkasuora koittaa. Muut laukkaavat, mutta tiedän että Riku pitää enemmän ravaamisesta, joten annan sille hieman ohjaa, painan pari kertaa kevyesti kylkiä ja ori pinkaisee vauhdikkaaseen raviin ohittaen helposti kaikki muut. Hidastan orin vauhtia jo hyvissä ajoin istunnalla Rikun pärskähdellessä tyytyväisenä allani. Odottelemme tien laidassa ohjat löyhinä, kun muut ponit alkavat tupsahtelemaan lössissä luoksemme. Virnistellen taputtelen ravuria ja se hörisee takaisin. Heittäydyn pitkään halaukseen tämän kaulalle, suukotan harjaa pariin otteeseen ja kiittelen venäjäksi, kuinka hiton onnellinen mä oon kun saan omistaa sen.
Pian jatkammekin taas matkaamme kohti Shelyesiä jumppaillen hepostemme selässä mitä kummallisimmin tavoin. Riku etenee kaula pitkällä, eikä mulla ole mitään kontaktia siihen ohjien kautta. Ne nahkahörpäkkeet vain lepäävät orin säällä. Supattelen orille edelleen hempeitä, venäjäksi ja suomeksi. Silloin tällöin tämä hörähtää, hankaahan se kengättömiä jalkojanikin turvallaan varovaisesti.
Shelyesin pihassa jään vielä kerran halaamaan orin kaulaa selästä. Riku vain hörisee alahuuli pitkällä omiaan. Tiputtaudun, silittelen oria kaulasta ja laitan kengät jalkaan. "Eiköhä näytetä niille se meiä temppu", kuulutan venäjäksi kovaan ääneen. Irrotan otteeni orista, siirryn askeleen sivulle nostaen käteni ilmaan. Riku heilauttaa innoissaan etukaviot korkealle ilmaan, laskeutuu ja kumartuu kuin sirkushevonen konsanaan. Kehun oria, joka onkin jo kipittämässä kohti uusia seikkailujaan.
Kiitos reissusta ja mahtavasta matkaseurasta!
|
|
|
Post by Enni on Dec 30, 2012 16:04:06 GMT 2
Eveltä, Lynniltä ja Latulta vielä maksut tähän topaan! :')
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 21, 2013 20:38:47 GMT 2
HALLOWEENVAELLUS 2012 / 30.10.2012 ~ 1.11.2012
Huokaisin syvään. Olin saanut Hanin kiitettävässä ajassa hoidettua kuntoon, vaikka melko pimeä ilta ja aivan uusi paikka saivat tamman hermoilemaan. Suitset olivat nyt päässä, ja ihmeen siivosti arabi piti itsensä koossa ja odotti käytävällä minnekään ryntäilemättä. - Ready? Jassu kysyi. Kaikki nyökkäsivät. Useilla hevosilla satula keikkui selässä, mutta muita enempää tutkailematta keskityin Haniin. Se lähti kiltisti kävelemään eteenpäin, ihmeen kiltisti. Etenimme kaikki jonossa tallipihalle, jossa nousimme kukin selkään avustuksella tai ilman. Vaikka Hani pyöri ja hyöri, pääsin edes jotenkin nousemaan sen pehmeään selkään ilman apua. - Hyvä tyttö, mumisin Hanille ja silitin sen kaulaa hymyillen. - Mennäänpäs.
- First you, then you, you... Jassu selosti kerrallaan kullekin, kunnes pääsimme muodostamaan sekalaisen jonon tallipihalle. Lähdimme matkaan, useat hevoset vain heittelivät päätään ja nostelivat jalkojaan. Uusia tuttavuuksia, Ruolammen koneille ihan uusi ympäristö... Vilkaisin ympärilleni. Kaikkialla, edessä ja takana, oli erirotuisia, erivärisiä, erikokoisia ja yleisesti täysin erilaisia hevosia. Hani onkin ainoa arabi, myhäilin mielessäni.
Hypistelin paidanhelmaani. Tai pikemminkin mekon. Päälläni oli vaaleansininen mekko, tummansiniset tossut, päässä turkooseja pinnejä ja jaloissa vielä heleänsiniset legginsit. Kylmä oli, mutten välittänyt. Olin päättänyt pukeutua keijuksi Hanin kanssa, hieman lapsellisella idealla tällä kertaa. Tammallani oli päällä ikään kuin koko kaulan ympäri kiepautettava koru, harja letitettynä tummansinisillä ponnareilla, karvassa ja jouhissa (pois pestävää) kimalletta, vaaleansiniset pintelit ja turkoosit koristeet hännässä. Hauskalla tarhan naamiaispäivä-idealla lähdettiin Hanin kanssa keijukaisina mukaan, ja kylmyydestä huolimatta minulla oli ihan hyvä olo.
- Aika siisti paikka, Samppa tokaisi ja kääntyi satulassaan minua päin. - Jep, Norja on, hymyilin takaisin. - Nooh, ylipäätään Shely, tämä nauroi. - Shely myös, sujautin. - Ja hevoset täällä. - Eihän ne meijän kopukoista kamalasti eroo, Samppa ihmetteli. Naurahdin. - No mut onhan sitä kiva tutustuu uusiinki koneihi, tivasin. - On tietty, tyttö hekotti.
Pehmeä selkä tuntui mukavalta, kun kuljimme synkässä, kosteassa syysilmassa. Jotkut hevoset kääntyilivät miten sattuu, kun tuulenpuuskat puhalsivat päin. Viimat olivat tiheässä, tuuli pyöritteli märkiä lehtiä joka puolelle - silti emme tietenkään lannistuneet, vaan matka taittui nopeaan tahtiin Gertrudin maatilalle, yöpymispaikkaamme.
***
Jassu herätteli meitä pitkän tovin, kunnes päätti alkaa laulelemaan sulosointujaan - kukaan ei muuten oli jaksanut nousta vällyjen alta. Ainakin minä makasin oman peittoni alla ihan väkkärässä, hiukset sotkussa ja silmät soikeina. Yö uudessa paikassa oli ollut huono, en ollut saanut nukuttua mitenkään päin. Melkein aamuyön koittaessa sain vasta kunnolla unta, ja kohtaloni huomasi ihan selkeästi silmäpusseista ja peikonhiuksista. Oli miten oli, nousin haukotellen ylös ja aloin kaavailla mielessäni päivän suunnitelmia.
Kun olimme katsastaneet hevoset ja laittaneet ne kuntoon kukin omalla tavallaan, Jassu teki vielä kierroksen kaikkien hevosten osalta. - Good. Nice. Yes, good, tämä luetteli. Hän komensi kierroksensa jälkeen kaikki tallipihalle jonoon. Tällä kertaa mentiin vähän sekalaisemmin, kuka rynni ja kuka töni. Menossa olivat tällä kertaa hevoset, jotka suorastaan roikottivat taluttajia perässään. Siinä kuitenkin ihmeen kaupalla päästiin selkään ja kunnolliseen jonoon, jolloin alkoi matka kohti Shelyesiä.
/ Kiitoksia ihan kaikille mahtavasta vaelluksesta, anteeks että näin myöhässä tuli maksu! /
|
|