|
Post by Enni on Nov 10, 2012 15:47:47 GMT 2
© Akku dart-r. BreaBreaa hoitaa Wendy, joka myös kirjoittaa hoitopäiväkirjaan.
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Nov 10, 2012 18:44:21 GMT 2
Esimmäinen tapaaminen
" No moi Brea!", sanon iloisesti tarhan portilla kyhjöttävälle poniruunalle. Kumarrun aitojen ali tarhaan ja rapsutan ponia. Se kääntää päätään ja heilauttaa häntäänsä. " Voi kun sie ootkin söpö!", hymyilen ponille. Brea kääntyy, ja laskeutuu piehtaroimaan. " Voi Brea!", naurahdan ja lähden hakemaan ponille riimua ja -narua.
" Voi sua Brea kun sä oot nyt ihan kurassa!", sanon ponille taluttaen sitä talliin, pesupaikalle. Taputin ruunan kaulaa ja hymyilen. Suloinen hoitoponini. Hetken joudun etsimään pesupaikkaa, mutta lödänn sen nopeasti, kiitos Britan. Sidon Brean kiinni ja taputan sitä. Haen harjasangon, ja kiltisti poni odottaa pesupaikalla. Otan kumisuan käteeni ja alan pyörittelemään sitä Brean märällä ja kuraisella karvalla. Ponista irtoaa reilusti likaa, mutta onneksi ruuna ei ole moksisksaan vaikka harjaushetki on venähtänyt jo pitkäksi. " Noniin, nyt ois jo harjan vaihto kohdillaan", sanon nyppien kumisuasta likaista irtokarvaa. Otan kovan harjan ja pitkin vedoin alan harjaamaan sillä ponia.
" Nyt oot poni puhdas!", hihkaisen taputtaen ruunaa. Brean musta karva on nyt musta, eikä epämääräisen kurainen pikkuponi. Brea on söpömpi kuin tarhassa tänään. Tosin, ei poni kiiltele kuin mikäkin GP-tasolla kisaava puoliverinen, mutta tuntiponiksi Brea on ihanan siisti. " Brea, oot upee", kuiskaan ponille. " Mutta pestään vielä häntä", jatkan ja haen toisen ämpärin, ja päästän sinne vettä. Kastelen Brean hännän letkulla, ja löräytän häntään jouhille tarkoitettua shampoota. Hieron häntää käsilläni, ja upotan kasan jouhia ämpäriin. Vesi muuttuu liasta ja shampoosta sameaksi, ja kaadan sen viemäriin. Päästän sankoon uutta vettä, ja kastan loputkin ponin mustasta hännästä. Huuhtelen hännän vedellä, ja Brea vain katselee letkua ja kuopii jalallaan maata. " Rauhassa vaan" sanon ja sammutan letkun. Kuivaan ponin vartalon hikiviilalla, ja hännän kuluneella, - ilmesesti entisellä pinkillä - pyyhkeellä. Letitän hännän löysälle letille, ja lähden etsimään loimea.
Löydettyäni loimen palaan pesupaikalle ja nostan loimen Brean päälle. Kiinnitän sen ja rapsutan ruunaa. Päätän lähteä kävelyttämään ruunaa loimi päällä, ja haen suitset. Laitan ne ponin päähän ja lähden ulos taluttaen Breaa.
Käännyn takaisin ja katsahdan taivaalle pysäytettyäni Brean. " Kato Brea, tähdenlento" kuiskaan ponille kietoen käden sen kaulalle. " Toi tähti on Brea meidän tähti" sanon ponille katsoen kirkkaasti loistavaa, suurta tähteä. " Meidän tähti" toistan kuiskaten.
AKKU JA BREA, ensimmäinen hoitomerkintä.
|| Olipas suloinen aloitus teidän taipaleellenne! Brea on kyllä tuommoinen hupsu poni, joka tosiaan asuu pihatossa. Tarina oli selkeä ja mukava lukea, ainut vain, että kannattaa tästedes kirjoittaa vuorosanat seuraavalle riville - se nimittäin helpottaa lukemista. ;) Minullekin huomautettiin tästä ensimmäisien Seppele-tarinoideni jälkeen, ja sen jälkeen on itsenikin ollut paljon mukavampi lukea tekstiäni. Tykkäsin tarinassasi erityisesti lopusta, ja tuosta "toi tähti on Brea meidän tähti"-lausahduksesta. Seuraavaa tarinaa odottaen! - Britta
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Nov 11, 2012 10:05:29 GMT 2
Ruma pääkuva.. Akku ja Brea, 2 hm. || Ei se minusta ruma ole, söpö pikemminkin! Ja piirtämään ei opi kuin piirtämällä, eikö se niin mene? :) - Britta
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Nov 12, 2012 16:31:02 GMT 2
Tulin tallille kolmen aikoihin, ja kävelin suoraan pihatolle, jossa Brea asusti. Menin Brean luokse. ” Moikka poika”, naurahdin ja rapsutin ruunaa. Päätin hakea ponin harjattavaksi. Iskä ja äiti olivat tulossa tallille, sillä he halusivat nähdä ponin, josta olin puhunut lauantaista asti. ” Onneks sä et oo yhtä likanen , ku eilen, kunhan et sillä välin piehtaroi kun mä haen riimun ja narun!”, sanoin ruunalle ja kiiruhdin hakemaan riimua ja –narua.
” Noniin poitsu” sanoin ja aukaisin pihattotarhan portin. Lähdin taluttamaan ruunaa talliin, ja se kulki rauhallisesti vierelläni, eikä välittänyt pihaan parkkeeraavasta autosta. Jatkoin Bean taluttamista, ja vein sen jälleen pesupaikalle, vaikka en aikonutkaan pestä sitä, saatika sitten harjata sitä niin huolella kuin eilen. Kiinnitin ruunan, ja hain harjat. Aloin harjata ruunaa pitkin vedoin kumisualla. Pyöriteltyäni sinisellä sualla koko poni, vaihdoin harjaa. Otin esille kovan harjan, ja harjasin sillä pikaisesti Brean vartalon. Seuraavaksi otin esille jalkaharjan, ja aloin harjaamaan Brean mustia jalkoja. Välillä se tarjoutui nostamaan kaviotaan, mutta annoin sen laskea jalan maahan. Sain jalat harjattua kunnolla, ja otin kaviokoukun. ” Akkuu… Missä sä oot?”, kuulin äitini äänen. Laskin Brean kavion alas, ja tipautin kaviokoukun sankoon. ” Tääl näin!”, sanoin ja siirryin käytävälle. Äiti ja isä lähtivät kävelemään perässäni pesupaikalle. Pikkusiskoni, 4-vuotias Ann oli isän sylissä ja kurkotteli katseellaan etsien poneja. ” Ihan ku Pella!”, Ann hihkaisi kun näki Brean. Pikkusiskoni oli pari kertaa käynyt Seppeleessä. ” No jaa.. Pella on hiirakko, ja tätä pari senttiä korkeempi”, sanoin nostaen pehmeän harjan sangosta. ” Kyllä se on Pellan näköneeen!”, Ann alkoi itkeä. Oikea itkupilli. Jos kakaralle sanoi jotain, heti alkoi hirveä parkuminen. Huokaisin syvään ja taputin Breaa. ” Hiljaa nyt! Tallissa ei saa huutaa!”, tiuskaisin Analle, joka hiljentyi hetkessä. ” No, tulkaa nyt harjaan Breaa”, kutsuin ja ojensin pienen junioriharjan Analle. Ann tarttui harjaan ja kurotteli, jotta olisi pystynyt harjaamaan Breaa kunnolla. Söpöltähän tuo näytti. 4-vuotias tyttö innoissaan harjaamassa pikkuponia.
” Äiti, kato heppa kattoo mua!”, Ann hihkaisi. ” Joo” äiti vastasi. Brea vilkuili Anaa välillä, muttei suinkaan epäluuloisesti. Se seisoi kiltisti paikoillaan, kun Ann suki ponia innoissaan. Aloin selvittelemään harjaa sillä välin, kun pikkusisko harjasi Breaa. ” Moi Britta”, tervehdin tyttöä nyppien harjoista Brean karvoja. ” Moi Pritta!”, pikkusiskoni sanoi tomerasti matkien minua, ja nyppi tietäväisen näköisenä pienestä harjasta karvoja lattialle. Naurahdin pikkusiskolleni. ” Moi”, Britta vastasi jatkaen matkaa tarhoille päin. Jatkoin Brean harjan selvittelyä, kunnes se oli siisti. ” Heppa kakkii! Heppa kakkii!”, Ann hihkui nyppien vuoroin minua, vuoroin isää ja äitiä hihasta. ” Joojoo!”, mumisin ja hain talikon. Nostin lantakasan, ja vein sen kottikärryihin. ” Brea on tarpeeks siististi, niin mä vien sen tarhaan, ja voitte lähtee. Käydä vaikka kaupas, kun mä putsaan tän satulan viel” sanoin ja aloin irrottamaan vetosolmua. ” Ana haluaa kans taltuttaa!” tyttö hihkaisi ja hyppäsi hihaani roikkumaan. ” Taluttaan. Ja joo, jos otat toisen narun” sanoin painostaen ” taluttaa” sanaa. Ojensin toisen narun Analle, ja laitoin sen kiinni Brean riimuun. ” Varo varpaitas” sanoin ja lähdin kääntämään Breaa. Ann tuli toisella puolella, ja Brea vilkuili koko ajan pikkutyttöön, ettei vaan olisi tallonut pientä tyttöä.
” Noniin.. Voitte lähtee, niin mä jään putsaan sen satulan” sanoin ja suljin portin. ” Mä jään kans!” Ann ilmoitti. Pyöräytin silmiäni ja huokaisin. ” Okei” vastasin ja tartuin tytön käteen. Johdatin Anan satulahuoneeseen. ” Pysy siinä, mä haen sangon ja vettä” komensin ja pikkusiskoni jäi istumaan penkille heilutellen jalkojaan. Hain sangon, ja sinne haaleaa vettä. Kiiruhdin takaisin satulahuoneeseen, ja Ann istui yhä penkillä. ” Kattele sä, mut kai säkin saat jossain vaihees koittaa” sanoin ja kastoin sienen veteen. Puristin sen kuivaksi ja lääppäsin siihen satulasaippuaa. Aloin putsaamaan satulaa, Anan tutkiessa satuloita ja suitsia. ” Tollaset mä ostan mun hepalle!” Ann sanoi osoittaen suitsia, joidenka otsapannassa oli strasseja. ” Ja tommosen peiton!” Ann jatkoi näyttäen tähtikuvioista loimea. ” Se on loimi. Vähän niin kuin takki” selitin ja nostin satulan takaisin paikoilleen. ” Jaa, onks sillä niin paljoo välii?” tyttö kysyi. Katsahdin tyttöön ja lähdin johdattamaan häntä ulos pihatolle.
Akku ja Brea, 3hm
|| Ahahaha! :Dd Nauroin tarinassa moneen otteeseen, varsinkin Ann:n reaktiot olivat hauskoja. Tarina oli sisällöltään hyvä, ja kerroit tekemisesi välilllä pääpiirteittäin ja välillä tarkemmin. Joitakin kirjoitusvirheitä löysin, mutta sepä ei niin vakavaa ole. ;) Hyvä tarina kyllä! - Britta
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Nov 16, 2012 17:04:39 GMT 2
Vihdoin olin koulukiireiltäni ehtinyt tallille. Tosin, en ehtisi olemaan kauaa, koska tätini oli tulossa meille. Hain Brean riimun ja -narun, ja ne napattuani lähdin pihatolle.
Maiskautin Brealle. Ruuna lähti kävelemään reippaammin tallia kohti. Minua ei liiemmin huvittanut kävellä koko iltaa pientä matkaa pihatolta talliin pimeässä ja koleassa syysilmassa. " Noniin poni" sanoin hidastaen vauhtiamme tallin ovella. Lämmin ilma ja heinien tuoksu teki oloni heti kodikkaaksi. Laitoin Brean kiinni käytävälle, ja hain poniruunan harjat.
Aloin sukia ponia reippaasti, sillä nyt ei ollut aikaa hitaalle hemmotteluharjaukselle. Välillä vaihdoin harjaa, ja harjasin Brean nopeasti. Putsasin kaviot ja selvitin harjan. Parinkymmenen minuutin päästä minut haettaisiin, joten aikaa oli vielä. Aloin selvittämään häntää.
Vihdoin koko poni oli suurin piirtein puhdas. Ei tosin niin puhdas, että sen olisi voinut viedä näyttelyihin. Taputin ruunan mustaa kaulaa ja irrotin sen. Lähdin taluttamaan sitä tarhaan. " Heissan poni. Jos mä huomenna ehdin, voisin koittaa ratsastaa sulla!" sanoin ja taputin Brean kaummeas kadonnutta takamusta.
Akku ja Brea, 4 hm
Anteeks tällänen lyhyt. :P
|| Eipä se lyhyys välillä haittaa! Hyvä kertomus tallipäivän tapahtumista tiivistettynä, ja kiva, että uskaltaudut pian Brean selkäänkin. :) - Britta
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Nov 22, 2012 14:47:25 GMT 2
Taputin Breaa kaulalle. Olin saanut sen harjattua hyvin, ja lähdin hakemaan varusteita. Nostin satulan käsivarrelleni ja otin suitset toiseen käteen. Lähdin Brean luokse. Nostin satulan ponin selkään, ja laitoin vyön ensimmäisiin reikiin. Suoristin huovan ja taputin ruunaa. Irrotin riimun, ja laitoin sen ponin kaulalle. Otin suitset, ja tarjosin kuolaimia ruunalle. Laitoin kaikki remmit kiinni, ja kiristin satulavyötä. Päähäni tungin kypärän, ja käsiini hanskat. Otin riimun pois ponin kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Kiristin satulavyötä ja nousin selkään. Brea lähti kävelemään tasaisesti uralle. Istuin ponin selässä myötäillen sen liikkeitä. Otin alkukäyntejä reilut kymmenen minuuttia . Keräsin ohjat käteen, ja aloin verryttelemään volteilla. Pitkillä sivuilla ravasin, ja tein voltteja taivuttaen Breaa. Verkattuani Brean, aloin valmistelemaan laukkaa. ” Laukka!” sanoin antaen pohkeita. Istuin satulassa ja Brea laukkasi pitkän sivun. ” Pruut” hidastin ponia, istuen lujemmin satulaan, ja vetäen ohjista kevyesti. Otin taas seuraavalla sivulla laukan, tosin nyt kevyessä istunnassa. Brean laukka oli mukavaa, tosin pienempää kuin hevosilla. Aloin päästämään ohjaa löysemmälle ja ravaamaan ympäri kenttää tehden voltteja. Päästin ohjat aivan löysiksi. Brea veti kaulansa alas. Pysäytin ponin, ja nousin selästä. Otin siltä satulan pois, ja vein sen kentän laidalle tuolin päälle. Ponnistin Brean selkään, ja jatkoin kävelyttämistä. AKKU JA BREA, 5 HM. || Kiva ratsastuskertomus! Tarinasta kävi hyvin selväksi, mitä teitte, ja mukavaa tosiaan että pääsit ratsastamaan ja pidätkin kokemastasi. Brealla on kyllä kieltämättä oikein ihana ratsastaa, ja kivaa, että kokeilit ilman satulaakin karpapepun päällä. Piirrustus toi mukavan lisän tarinaan, oikein hyvä! :) - Britta
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Dec 3, 2012 17:38:04 GMT 2
Brea laukkaili tarhassa! (: Akku ja pörheä Brea 6 hm || Suloinen ja todellakin pörheä Brea! Tausta on mukavan piristävä ja Brean häntä on hauskasti pystyssä. Kehityt koko ajan! :) - Britta
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Dec 12, 2012 14:01:39 GMT 2
Kärryt perään ja menoks! 12.12.12 Istuin satulahuoneessa Sampan kanssa. Mietimme, mitä tekisimme. ” Hei! Lähetään ajaan! Eikö Breallaki oo ajettu?” Samppa ehdotti. ” Joo! On sillä ajettu, joten ei muuta, kuin kärryt perään ja menoks!” hihkaisin ja nousin tuolilta. Lähdimme kumpikin hakemaan hepoja tarhoilta. Vein Brean tallin käytävälle. Aloin sukimaan sitä. Sain lumisen ponin harjattua, ja hain valjaat. Nostin nipun ponin selkään ja aloin laittamaan remmejä kiinni, suitset sen päähän laitettuani. Samppakin oli saanut jo Rikun kärryjä vaille valmiiksi. Haimme kärryt yhdessä, ja laitoin pienemmät koppakärryt Brealle. ” Valmista?” Samppa kysyi ja nyökkäsin laittaen kypärää päähäni ja vetäen hanskoja käsiin. Otin riimun pois Brean kaulalta. Talutin ponin ulos, ja Samppa tuli hevosensa kanssa perässä. Nousin pihassa kärryille, ja päästin Sampan ja Rikun edelle.’ ” Otetaanko ravia vähän?” Samppa kysyi hyväpohjaisella ja auratulla tiellä. Se ei ollut jäinen, eikä siellä kulkenut autoja. ” Otetaan vaan” vastasin. Samppa kannusti Rikun raviin, ja minä Brean. Brea ravasi innokkaasti kärryjen edessä. Lumi narisi renkaiden ja hevosten kavioiden alla. Brea pärskähteli iloisesti. ” Käynti!” Samppa huusi ja aloin hidastamaan Brean vauhtia. Lopulta poni vain käveli reippaasti. ” Alkaa tulla jo hämärä” Samppa totesi ja nyökkäsin. ” Käännytäänkö?” tuo kysyi. ” Joo, käännytään vaan” vastasin. Samppa käänsi hevosensa toiselle puolelle tietä, ja menin Brean kanssa perään. ” Otetaan ravia vaik taas” Samppa sanoi, ja lähdimme ravaamaan. Brea oli reipas vieläkin, ja meni reippaasti Rikun perässä. Se yritti saada Rikua kiinni, ja jouduin hidastamaan ponin menoa. ” Hupsu Brea” naurahdin. Samppa ehdotti taas hidastamista, ja suostuin. Brea hörisi tyytyväisenä, ja käveli rauhallisesti. Riku käveli edellä, sille lenkki ei ollut kovinkaan rasittava. Brea puuskutti ja se oli hieman hionnut. Loppumatkan juttelimme Sampan kanssa hevosista. ” Mä etsin tallipaikkaa Atelle, kun ei oo löytyny” sanoin. ” Kelle?” Samppa kysyi ihmetellen. ” Mun shettisruunalle. Atte on sellanen hiirakko 13-vuotias ruuna. Ajo- ja esteponi” selitin. ” Aijaa. Et oo vaan ikinä puhunu siitä” Samppa sanoi. ” En olekaan. Sain sen eilen, ja nyt oon soitellu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, kun ei se meillä kotonakaan voi loppuelämäänsä asua. Meillä se on vaan leikkimökis, jossa on kivilattia” vastasin.
Alkoi lumisade. Tallinpihaan päästyämme satoi jo reilusti. Pimeäkin oli tullut varkain.
” Kiitos seurasta” sanoin Sampalle purkaessamme hevosia. Brea oli ihana poni, koko olemuksellaan, niin ratsastaessa kuin ajaessakin. Harjasin Breaa pitkään, ja se oli jo kuivunut kokonaan. Vein sen pihattoon. ” Heippa Brea!” sanoin ja lähdin kävelemään autolle.
AKKU & BREA, seitsemäs
\\ Tosi mukava tarina, tykkäsin! Kiva että päätitte lähteä ajelemaan hevostenne kanssa, tosi kiva idea (: Kirjoitusvirheitäkään en löytänyt ja kappaleet olivat kivan mittaisia. Ainut juttu on nuo vuorosanat - lainausmerkkien ja lauseen väliin ei tule väliä, ja esim. tuossa Ajo- ja esteponi” selitin.-kohdassa tulisi pilkku tuon lainausmerkin jälkeen. Noh, pikkuvikoja ;) - Maria[/color][/i]
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Dec 15, 2012 13:29:57 GMT 2
Hauskaa FT. isosisko ja Brea ”Akku.. Voitaisko mennä tallille?” isosiskoni kysyi. Silja on kyllä ratsastanut, ja omistanut ponin, mutta se myytiin ylä-asteen alkaessa. ”Miksipä ei!” hihkaisin. Ehkäpä se, että hoidin ja omistin hevosen, oli saanut kipinän syttymään. ”Minne tallille?” hän kysyi. ”Tänään Ruolampeen kattoon ja ratsastaan Breaa? Huomenna Yläkokkoon kattoon Merkkiä?” ehdotin. Se sopi Siljalle.
”Ja tosta käännyt tonne”, viitoin. Olimme menossa katsomaan Breaa, mutta minulla oli muita suunnitelmia.
”Noniin, tässäpä tämä pikku karvakasa!” taputin Breaa. ”Ooi, pikku karvapalloo!” Silja sanoi. ”Mennään harjaan tää vaikka pesuboxiin”, sanoin ja ojensin riimun ja –narun naiselle. Lähdin talliin ja käskin Siljan tulla perässä. Tekstasin Sinnalle, ja kysyin, voisimmeko hiihtoratsastaa Brealla, ja se sopi hänelle. Pian Silja tuli talliin taluttaen pientä karvamammuttia. ”Joo, mä voin laittaa sen kiinni, ja haetaan harjat”, ehdotin.
Harjasimme Breaa yhdessä. Ulkona oli mukava määrä lunta. Kun saimme Brean harjattua, lähdin hakemaan Siljan kanssa satulaa ja suitsia. Etsin myös minisukset ja hiihtoratsastusvaljaat valmiiksi. Silja laittoi Brealle suitset, ja minä satulan. Käskin Silja jo hakemaan kypärän, ja laitoin Brean valmiiksi. Kun Silja saapui, hän ei ollut uskoa silmiään. ”Tätä mä en oo tehny sitte ala-asteen jälkeen!” tuo hihkaisi. ”Mennään!” sanoin ja lähdin taluttamaan Breaa ulos. ”Sä meet eka suksilla!” sanoin ja kiristin satulavyötä. Silja laittoi suksia jalkoihinsa, ja minä nousin Brean selkään. ”Valmista!” Silja hihkaisi ja annoin Brealle pohkeita. Se lähti kävelemään reippaasti.
”Ravi!” huusin taakseni ja annoin Brealle pohkeita. Se ampaisi matkaan selvästi innostuneena. Naurahdin ja katsoin taakseni. Myös Silja näytti nauttivan. Brea ravasi ja oli valmiina ampaisemaan laukkaan. ”Laukka!” huusin Siljalle ja annoin Brealle laukkapohkeita. Brea lähti reipasta laukkaa, ja vetäisi pari pientä pukkia. Se hörisi tyytyväisenä. Istuin kevyessä istunnassa, ja Brea laukkasi. Aloin hidastamaan ruunan vauhtia. Sitten olimme pellolla, jolla sai ratsastaa. Annoin Brealle pohkeita, ja ruuna singahti liikkeelle. Nostin laukan ja Brea laukkasi tyytyväisenä. Tein äkkikäännöksen yrittäen kaataa Siljan, ja se onnistui, tosin löysin myös itseni rähmälläni lumihangessa. ”AKKU PRKL!” Silja huusi ja nousi nauraen. Nousin myös, ja lähdimme ottamaan Breaa kiinni. Se oli onneksi pysähtynyt. Silja sai vielä hetken olla suksilla, ja sitten vaihdoimme. Silja ja Brea oli söpöjä, ja onneksi Siljalta ei pituutta löydy kuin hieman reilut 160 senttiä. ”Mä oon valmis!” hihkaisin. Silja antoi pohkeita Brealle. Brea käveli reippaasti puuskuttaen.
”Ravi”, Silja sanoi ja antoi Brealle pohkeita. Tasapainottelin hetken pysyäkseni pystyssä, mutta sujuihan se ihan hyvin. Laukka oli vielä helpompaa. Pian lähdimme kotiin päin. Otimme aina välillä ravia. Silja näytti nauttivan ratsastuksesta. ”Brea on kyl hieno!” Silja huokaisi. Nyökkäsin. Silja antoi ponille pitkät ohjat. Liusuin suksien päällä Brean perässä. Alkoi tulla jo kylmä, mutta onneksi talli näkyi jo.
Olimme saaneet Brealta varusteet pois. Nyt harjasimme poniruunaa kaikessa rauhassa. Brea nautti harjauksesta täysin siemauksin.
Istuimme satulahuoneessa putsaten Brean varusteita. ”Kiitos Akku. Tänään oli tosi kivaa”, Silja sanoi. ”Ole hyvä. Mullakin oli kivaa”, vastasin hymyillen. Ehkäpä isosisko alkaisi käydä jopa tunneilla taas..
Brea ja Akku (+ Silja) 8 hm
\\ Oi, kivaa, hiihtoratsastusta! Tuli ihan hirvee hinku nyt päästä pellolle hiihtämään, tosi mukaansatempaava tarina :) Edellisellä kerralla huomauttamani virheet oli korjattu ja tekstiä oli oikein mukava lukea :) - Maria
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Dec 31, 2012 15:50:34 GMT 2
" Mitä sä teet saanen kysyä?" Viola kysyi. " Päiväkirjaa Brealle", vastasin levittäen liimaa kuvan taakse. Olin hieman muokkaillut kuvaa, jonka muutama viikko sitten olin Breasta ottanut, sitten tulostanut sen, ja nyt liimasin sitä paksun kirjan kanteen. En muokannut itse asiassa Breaa, vaan sen ympärillä olevaa tilaa. Sitten aloin kirjoittamaan tietoja Breasta. Katselin tyytyväisenä kovakantista päiväkirjaa, jossa oli kuva Breasta, ja siinä luki keltaisella tekstillä: " dart-r Bréanainn Brean päivis" Akku ja Brea, 9 hm. || Oi, päiväkirjan kansi, oikein kiva! Tuollainen pieni kuvaileva teksti oli hauska, mutta huomasin juuri erään jutun; lainausmerkkien jälkeen ei tule välilyöntiä vaan teksti jatkuu heti merkin jälkeen. :) Haluatko, että laitan päiväkirjan kannen aloitusviestiin? - Britta
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Jan 12, 2013 18:04:00 GMT 2
^^ Joo voit laittaa Britta. :)Oltiin Brean kans kävelyllä Akku ja Brea, kymppi! || Ojj, hieno kuva! Mulla vaan on tosi tummaksi säädetty näyttö koneessa niin tuo poni ei oikeen erotu tuolta taustasta :< Hieno kuvakulma ja hyvin saatu harja ja häntä näkymään :) - Maria
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Jan 13, 2013 18:43:31 GMT 2
Pikkujoulumaksu
Seisoin Sampan vieressä pihassa. Pian alkoi näkyä autojen valoja. Nostin järkkärini ja aloin napsia kuvia. Niitä olisi kiva katsoa jälkikäteen. Ensimmäinen kuva onnistui, samoin toinenkin. Kolmannessa komeili Sampan virnistävä naama. Hymyilin hänelle virnistäen takaisin. Ensimmäiset ihmiset alkoivat nousta autoista, ja Sinna olikin kertonut heitä olevan kolmetoista. Sampan kanssa pujahdimme talliin pois toisten tieltä. Riku oli jo sisällä, ja kävin rapsuttelemassa Sampan kanssa hevosta. Sampasta ja Rikusta olikin lyhyen Ruolampiurani aikana tullut tärkeitä minulle. Räpsäisin pari kuvaa myös Rikusta, ja osassa oli myös Samppa. Pian lähdin hakemaan Breaa pesuboxiin.
Astuin Sampan, the turvamieheni vierellä sisälle Sinnan taloon. Hetken katseltuamme paikkoja, oli aika alkaa syömään. Pöytä suorastaan notkui kaikenlaisia jouluruokia. Ahdettua itsemme melkein täyteen, jätimme lahjat pussiin, ja menimme valmistelemaan ratsujamme. Vaihdoin Brean satulaan joulunpunaisen huovan ja puujalkkarit. Kävin harjaamassa Brean, ja putsasin kaviot, totta kai!
Takanani kulkivat Lynn ja Hani. Samppa ja Riku olivat jossain kaukana meistä. Taputin Breaa kaulalle.
Silmäni pullistuivat melkein ulos kuopistaan, kun Liekkikalliolle noustessamme ilmoitettiin, että nyt laukataan. Ravikin oli ollut jo tarpeeksi kamalaa. Mahanpohjaani kutitti. Se oli menoa. Brea laukkasi, ja loppujen lopuksi, ei se niin kamalaa ollut. En silti tekisi sitä uudestaan vapaaehtoisesti. Noh, nyt ei ollut aikaa huolia sitä. Näkymä järvelle oli jotain niin kaunista “ Se tänne laukkaaminen oli kamalaa!” sanoin Sampalle. “ Jep, varsinkin Rikun ravurinlaukassa”, tuo vastasi.
Ravailimme kaikessa rauhassa, kunnes kauhukseni vastaan tuli puro tai joku vastaava. Ei siinä mitään, mutta kun se piti hypätä! Sekään ei ollut oikeastaan yhtään kamalaa, mitä nyt jalustimeni päätti lähteä jalasta. Tai jalka jalustimesta. Kukaan ei tipahtanut kylmään jokeen, tai en ainakaan huomannut.
“ Ja laukka!” kuului Sinnan huuto. Annoin Brealle laukkapohkeet ja annoin sen mennä niin lujaa, kun se vain tahtoi, tosin sopivan välimatkan päässä edellä kulkevasta ratsukosta. Liian pian laukka loppui.
Joku söpöllä ponilla ratsastanut tyttö tuli puhumaan minulle. Englanniksi. En ymmärtänyt kuin muutamia sanoja sieltä täältä. “ Samppa, mitä toi puhuu?”, sihahdin tytölle. “ Se kysyy Brean nimee ja ikää”, Samppa vastasi. “ Oishan mun pitänyt tajuta! He name is Brea, and he is seven years old”, vastasin. “ Menikö oikein?”, kysyin vielä Sampalta ja tuo nyökkäsi. “ He is lovely”, tyttö sanoi ja taputti Breaa. “ Yes. He is very lovely!”, sanoin ja lähdin taluttamaan Breaa pesarille. Samppa talutti perässäni Rikua. Pesarissa otin Brealta varusteet pois, ja harjasin ponin huolella. Vein varusteet satulahuoneeseen, ja otin samalla loimen, jonka olin ostanut eilen. Se oli yksi Brean joululahjoista. Loimitin Brean, ja annoin sille omenan. Brea mutusteli herkun huolella. Taputin ponia, ja laitoin sille uuden riimun päähän. Talutin ponin pihattoon, ja menin joulukuuselle missä muutkin olivat. En onneksi ollut viimeinen.
“ Samppa! Hyvää joulua sulle ja Rikulle!”, sanoin ja työnsin Sampan käteen lahjan, joka oli riimunnaru, jota Samppa oli ihaillut viime viikolla hevostarvikeliikkeen ikkunassa. “ Kiitos! Sulle ja Brealle myös!”, hän sanoi ja työnsi käteeni paketin. Sitten oli vielä toisten lahjojen vuoro.
“ Hyvvee jouluu Brea!” sanoin ponille ja taputin sitä. Olin tuonut vielä kauralyhteen poneille, ja nyt Brea tutkiskeli sitä.
Brea ja Akku, 11hm
|
|
Akku
Tallilainen
Posts: 100
|
Post by Akku on Jan 24, 2013 15:33:01 GMT 2
Istuin Brean selässä keskellä maneesia. Brealla ei ollut satulaa tai suitsia. Olin tehnyt päätökseni, ja lopettaisin Brealla. Halasin ponia pitkään ja laskeuduin alas selästä. Lähdin haikeana taluttamaan Breaa pois maneesista ja taputin Breaa ja harjasin sitä pitkään. Lopulta talutin ponin pihatolle. Halasin sitä pitkään, ennen kuin päästin sen lähtemään syömään. Kävelin satulahuoneeseen, jossa istuivat Samppa ja Lynn. - Mie lopetan, sanoin, saaden Sampan sylkäisemään jotain juotavaa suustaan. - Lopetat, oi miksi, oi miksi? Samppa kysyi. - Unelmat vaihtuu toisiin... aloin laulaa. - Mut... Samppa jatkoi. - Ei mee enään niin, ei se mee enään niin, ei mee enään niin, ei mikään mee enään niin...
ISO kiitos kaikille mua kestäneille, mä alan tekeen jo hoitajahakua parille ponskille, en mä teitä jätä rakkaat! <3 Brea ja Akku, kahdestoista ja viimeinen.
|| Voi, olipa surumielinen tarina! Virheetöntä ja koskettavaa tekstiä, vaikka olikin lyhyempi tarina. Ihanaa, että haluat kuitenkin jatkaa meillä! - Britta
|
|
|
Post by Paju on Feb 13, 2013 18:36:28 GMT 2
Keskiviikko 13.2.2013 Kävin tallin pihassa piipahtamassa (: Hieman pieni ja suttuinen kuva mutta parempi kun ei mitään (: // Onpa nätti, talvinen kuva! Olet saanut aidan päällä olleen lumen hyvin esille (: - Sinte[/color] Attachments:
|
|
|
Post by Paju on Feb 14, 2013 14:59:23 GMT 2
Perhoset lensivät vatsassani kun Ruolammen talli ilmestyi näkyviin. Suuntasin askeleeni kohti tarhoja, missä olin edellisenä päivänä Brean nähnyt. Tarhassa oli monenlaisia hevosia kuten eilenkin. Mutta mustaa pikkuponia ei näkynyt. Niinpä lähdin tallia kohti. Tullessani sisään talliin katselin epävarmana ympärilleni. En oikein tiennyt minne mennä, mutta päätin lähteä kävelemään tallin käytävää pitkin. Pian näinkin mustan ponin kurkkivan innokkaana karsinastaan. - Heippa Brea! Muistatkos mut vielä? Rapsutin ponia otsasta, ja se nojasi vasten minua. - Taidat pitää tästä, vai? - Olet näköjään jo löytänyt Brean, sanoi ääni takanani. Käännähdin säikähtäneenä ympäri. Edessäni seisoi nuori, vaaleatukkainen nainen. - Mi-minä…öö, niin… - Anteeks, ei ollu tarkotus säikäyttää, nainen pahoitteli. - Oon Sinna, hän lisäsi. - Minä, öh… Pampula. Sinna katseli minua tutkivasti. - Taidat olla Brean uus hoitaja? - Öö joo. Kävin eilen pikasee tos pihas ja näin Brean tarhas. - Hepoilla oli eilen vapaata, Sinna kertoi. - Siks Brea oli tarhas. - Aa. - Sähän voisit ratsastaa Brealla, vai? - Voisinko? Sinna nyökkäsi. - Ootko ennen ratsastanut? - En, kerran vaa talutukses pikku lenkin. Oon aloittelija, vastasin rehellisesti. - No sitte on korkea aika jo alottaa. Tuu peräs, näytän missä harjat on. Seurasin Sinnaa, joka näytti mulle missä harjoja pidetään. - Tossa on Brean harjat. Nappasin harjat, ja niin lähdimme takas Brean karsinalle. - Mä voin pitää harjoi nii ota sä toi Brea käytävälle, Sinna ohjeisti. - Tässä Brean riimu. Taluta se vaa riimusta, laitetaa se tohon kiinni. Avasin jännittyneenä karsinan oven. Brea tuli ovelle mua vastaa, ja säikähdin jo että se lähtis karkuu. - Osaatsä laittaa sen riimun? Ei se Brea mihinkää lähe, se vaa tuli siihen valmiiksi, Sinna tokaisi. - Kai mä tän saan… Näytin riimua Brealle, ja se jähmettyi paikoilleen. - Nooin Brea, paikallas vaan, jutustelin. Pujotin riimun kömpelösti Brean päähän. Koko toimituksen aikana Brea pysyi paikoillaan kuin patsas. - Hieno poika, kehuin, kun riimu vihdoin oli Brean päässä. Talutin Brean käytävälle, puristaen rystyset valkeina sen riimua. Sinna kiinnitti Brean käytävälle, ja sitten päästiin hommiin. - Harjaa ensiks tolla harjalla, sillä saat enimmät pölyt pois. Muista harjata karvan myötäisesti, pitkii vahvoja vetoja, Sinna opasti. Nyökkäsin ja alotin harjaamisen. - Ja sitte kumisualla pyöreitä liikkeitä. Mä voin sitte lopuks putsata kavoit nii näät, miten se menee. Minun viimeistellessä harjaa ja häntää, Sinna kävi hakee satulan ja suitset. - Kokeiles sää tota satulan laittoo, Sinna ehdotti. Asetin satulan varovasti Brean selkään, mielestäni suunnilleen oikeeseen kohtaan. Jostain syystä en kuitenkaan saanu satulavyötä kiinni. - Laitas sitä vähä eteenpäin, Sinna kehotti. Siirrettyäni satulaa sain vyönkin jotenkin kiinni. - Hyvä, ja sit suitset,! Otin suitset ja kääntelin niitä käsissäni. - Öö, miten nää tulee? - Katohan, mä autan. Sinnan avustuksella sain suitset laitettua, minkä jälkeen Sinna vielä tarkisti varusteet. - Ja sitte kentälle.
Kentällä Sinna punttasi mut selkään. - Eiköhän katota ekaks se istunta, Sinna päätti. - Muista, istunnan pitää olla ryhdikäs mutta rento. Kypärästä hartioiden ja lantion läpi suora linja kantapäihin. Kädet hiljaa, ota tarvittaessa tukee joko harjasta tai satulan etukaaresta, ei ohjista. Brealla se ei niin paljoo haittaiskaan, mut eri asia olis jollaa herkemmällä hevosella. Ja muista, kantapäät alas! Voidaanko lähtee liikkeelle? Nyökkäsin. Oli hurjan paljon muistettavaa. - Purista pohkeilla nii se lähtee käyntiin, Sinna opasti. Nyökkäsin taas. Puristettuani pohkeita Brea lähti niin äkkii liikkeelle, että jalustimet oli tippua jaloistani. - Kantapäät alas, Sinna komensi. Olin onnellinen, että Sinna talutti Breaa. Tarrasin kiinni etukaareen, ja yritin pitää istuntani kohtuullisena. Kantapäät alas, suora linja, rento mutta ryhdikäs, hoin mielessäni. Pari ekaa kierrosta jouduin pinnistelemään, varsinkin kun Brean käynti tuntui niin tököttävältä. Mutta sitten ratsastus alkoi sujua. Rentouduin ja sain Brean askel rytmistä kiinni. Enää käynti ei ollutkaan niin tököttävää, kun siihen pystyi sulautua. Onneks Sinna taluttaa, nii ei tartte keskittyy kääntymisiin ja sun muihin, tuumailin. - Haluutko kokeilla ravia? Kysymys tuli täysin yllätyksenä. - Öö, ehkä kohta… - Meiän pitäs kohta lopettaa ku Brea menee tänää viel tunnille… - No okei, myönnyin. - Nyt kannattaa ottaa tukee satulasta. Nyt vasta huomasin irrottaneeni otteeni satulasta. - Kannattaa nousta vähä irti satulasta, Sinna neuvoi. - Ootko valmis? - Jep. - Okei, purista taas pohkeilla. Annoin raviavut, ja hetkessä meno muuttui. Pompin sinne tänne, kunnes muistin Sinnan neuvon. Irrottauduin vähän satulasta. Se auttoi. Vähän ajan päästä aloin saada rytmistä kiinni. Mutta juuri silloin Sinna hidasti. - Vitsi se oli ihanaa! - Nyt meidän täytyy kyl lopettaa, Sinna sanoi. - Mennää viel pari kertaa käyntiä kentän ympäri että Brea jäähtyy. Ratsastus oli aivan liian pian ohi. Kun saavuimme talliin, Suvi porhalsi paikalle. - Miten meni? Oon menos Allilla ystävänpäivä maastoon! - Se oli MAHTAVAA! hehkutin. Siltä seisomalta käännyin ja halasin Breaa. - Brea on NIIN suloinen! - Joo mut mun täytyy mennä. Ja Suvi lähti vauhdilla kohti Allin karsinaa. Hoidimme Brean Sinnan kanssa. Kun se söi tyytyväisenä heinää karsinassa, huomasin olevani aivan puhki. - En tiennytkään ratsastuksen olevan näin rankkaa, tokaisin. Sinna hymyili. - Kyllä sä pian totut. - No mun pitää varmaa mennä kotia… - Ok, mullakin on töitä… - Ei kai tosta ollu haittaa? kysyin säikähtäneenä. - Ei, ja voin auttaa sua jatkossakin, Sinna toppuutteli. - Kiitti, nähää pian! - Nähää! Sinna lähti kävelee satulahuonetta kohti, mutta mä jäin viel hetkeksi Brean luo. - Tästä alkaa meidän yhteinen taival, kerroin. - Ajatteles oon nyt sun hoitaja! Silitin vielä kerran Brean sametinpehmeää turpaa, ennen kuin käännyin lähteäkseni.
// Mukava tutustumistarina! Vaikka tekstissä olikin paljon vuoropuhelua, sait tarinan silti etenemään sopivaa vauhtia. Käytät hyvin ajatusviivoja repliikkien alussa: ne sopivat lainausmerkkejä paremmin tarinaan, jossa on paljon vuoropuhelua. Mielestäni olit käyttänyt puhekieltä hieman liikaa; mutta toisaalta, vuoropuhelussa se ei haittaa. Hienoa! - Sinte
|
|