|
Post by Paju on Apr 6, 2013 15:52:52 GMT 2
SUVIN YLLÄRITUNTI 3.4.-13
Kun jälkeen koulun tulin tallille Kävelin takaovesta pihalle Sillä sieltä kuului ääniä Ja oli kerääntynyt joukko ihmisiä
Oli Samppa Rikulla ratsastamassa Jälleen kerran tappelemassa Mut ei Riku kuolainta tahtonut totella Kuitenkin Samputin pysyi lujana
Ensin en huomannut kuinka aika kului Mutta sitten Suvi paikalle saapui Läpi väkijoukon työntyi sanoen: - Olet myöhässä, senkin Matti Myöhänen
Ja niin jätin hyvästit näytökselle Jonka Samppa ja Riku tarjosivat meille Suvin hoputtamana talliin palasin Ja Brean narun nappasin
Ei Breaa innostanut tarhasta lähtö Sanoin - Mennään nyt, pöhkö! Viimein Brean talliin sain Ja kiiltävän mustaksi suin
Satula selkään, suitset päähän Lähdetään jo talvisäähän Orava juoksee pitkin tietä Minne matkalla - sitä en tiedä
Maneesissa Linda meitä odottaa Sitten alkaa meitä opettaa Verrytellään Kuinkas muutenkaan?
Oli Bansku hieman myöhässä Oli tullut reikä auton pyörässä Nyt kiukkuaan Vaniin purkaa Vaikk tietää, se on turhaa
Sitten barrel racingia Eli tynnyrin kiertoa Linda tynnyrit kentälle raahaa Ei niitä sitten saa kaataa
Ensin Suvi näyttää mallia Ohjaten hienosti Allia Sitten kuulemma on mun vuoro Mahassa laulaa perhosten kuoro
Ensin käynnillä Kiertämään tynnyriä Hei, täähän on helppoo Tai sitten ei oo
Suunta meinaa unohtuu Sitten muistan - tuolta juu Hyvin menee eka kierros - Bansku, sun vuoros
Vanii kiitää Tahtoo tynnyrit siirtää Ei mutkat jyrkät kivoja oo Ohjiansa tempoo
Maalisuoralla pysähdys Pystyyn hypähdys Bansku lentää maahan Vani juoksee - kerrankin saahan
Sitten Bansku laittaa Vanin ruotuun Ja yhdessä puhkeamme nauruun Bansku ja Suvi jäi kentälle Minä ja Linda lähdettiin ajolenkille
Sai Brea kärryt peräänsä Taisi niistä paljon tykätä Ennen en ollut ajanut Mutta sitä oon kyllä suunnitellut
Lindan avustuksella opetellaan Pikkuhiljaa ajamaan Lähsetään pikkutielle Keväiselle retkelle
Helppoo ei oo ajaminen Mut vielä opin - tiedän sen Mennään kolmestaan yhtämatkaa Minä, Brea ja Linda, ainoastaan
Aurinko paistaa Linnut laulaa Kevät tulla saa Ja lumet sulattaa
Palattuamme tallille Suunnistimme kentälle Kärryt pois otetaan Satula takas laitetaan
Kentällä leikitään morsianta ja sulhasta Saa Suvi ja Linda mekot päälleen ensin kiskoa Minun pitää hakee Suvi Bansku Lindan ottaa kyytii
Lähtömerkki, Bansku ja Vani johtaa Ensimmäisenä morsiamen kohtaa Mutta Suvi on Lindaa nopeampi Joten Bansku ja Linda jäävät toiseksi
Seuraavan erän Suvi ja Bansku voittaa Muttei häviö mua haittaa Sitten morsiuspuvut riisutaan Metsään lähdetään tallustamaan
Tallilla vielä Brean hoidan Tarhaan laitan Käytävän harjaan Ja varusteet putsaan
Lopuksi vielä heppoja hellittelen Hauskaa päivää muistellen Tallin oven lähteissäin suljen Ajotietä kohti kuljen
Auringonlaskua katselen Kauniista väreistä nautiskelen Hämärä laskeutuu maan ylle Bussiin saattaa tulla kiire
Kotona runosuoni alkaa pulputa Ja päiväkirjani otan kaapista Kirjoitan runon, pitkänkin Ennen kuin suljen silmäni
Kiitos tunnista!
|
|
|
Post by Paju on Apr 13, 2013 13:31:17 GMT 2
Tiistai 9 huhtikuuta - Peruspullaa hepan takanaKlikkaa suuremmaksi!Harjoittelin ohjasajoa Sinnan avulla maneesissa. Mentiin puomeja ja pujoteltiin. Pampula & Brea 19 HM|| Voi miten ihana kuva! Tykkään tosi paljon sun piirrustuksista, Brea näyttää tässäkin omalta, pörröiseltä itseltään. :) Hienosti olet osannut piirtää mittasuhteet ja asennot, lampaankarvayksityiskohta on tosi suloinen! Kiva, että olet kiinnostunut ohjasajamisestakin. :) - Britta
|
|
|
Post by Paju on Apr 18, 2013 13:55:13 GMT 2
EKA OMA TUNTINI 10.4.13
Tulin jo hyvissä ajoin ennen viittä tallille, niin saisin kaiken kuntoon ennen tunnin alkua. Onneksi Sinna oli luvannut auttaa minua. Menin suoraan talliin, ja harjasin Breankin jo valmiiksi. Sidoin sen tallin ulkopuolelle odottelemaan.
Viimein Sinnakin saapui, ja tervehdittyämme jäimme yhdessä odottelemaan tuntilaisia. -Jännittääkö? Sinna kysyi. Nyökkäsin: - Vähän. Tutkin siinä odotellessamme ilmoitustaulua. - Ai niin, Sinten tunnitkin on, ja Banskun maasto... mutisin hiljaa. Vähän väliä vilkuilin ulos, joko tytöt tulisivat.
- No niin, onko kaikki paikalla? kysyin tutkien listaa kädessäni. - Bansku? - Joo oon, hän vastasi. Myös Sarah, Suvi ja Nuppu olivat saapuneet. - No niin, menkää sitte harjaa hepat, niin mä ja Sinna autetaan teitä sitte laittaa ohjasajo vehkeet poneille. Ok? Kaikki nyökkäilivät, ja lähtivät kukin hoitamaan hoidokkejaan.
- Sarahilla ja Suvilla menee hyvin, Sinna totesi, kun katselimme toisten puuhastelua. Suvi oli Allin kanssa sen karsinan edessä harjailemassa sitä. Alli heilutteli korviaan valppaasti. Kun Suvi kumartui putsaamaan kavioita, se tökkäsi häntä peffaan, ja Suvi muksahti nauraen sen jalkojen juureen. - No Suvi, nouse nyt sieltä ennen kuin se talloo sut, hoputin. - Joo joo. Pesupaikalla Sarah viimeisteli Miksua letittämällä sen harjaa. - Ei hemmetti! hän huusi, kun letti purkautui. - Se oli JUST tulos valmiiks, ja sitte... jo kolmannen kerran! Aargh... - Rauhotu nyt, huokaisin, ja menin auttamaan. - Missäs muuten Bansku ja Nuppu on? Sinna kysyi äkkiä. - Tosiaan, mikähän heillä kestää? ihmettelin. Tytöt olivat lähteneet hakemaan hoitsujaan pihatonta jo ajat sitten. - Eiköhän mennä kattoon, Sinna tuumasi. - Suvi ja Sarah näyttävät selviävän ongelmitta, joten se ei varmaan haittaa, vaikkemme olekaan vahtimassa, hän lisäsi. Niinpä me lähdimme etsimään Banskua ja Nuppua tarhoilta.
Ja siellä he olivatkin, makasivat maassa kumpikin vatsaansa pidellen, naama punaisena. Vani ja Eetu viskoivat päitään tarhan perällä. - Hei, onko ongelmia? kysäisin. Nuppu yritti vastata, mutta oli liian hengästynyt saadakseen ääntään kuulumaan, joten hän vain makasi siinä aukoen suutaan. Bansku yritti selittää, paremmalla tuloksella. - Kauheeta rallia, hän ähkäisi. Nuppukin näytti jo saaneen happea keuhkoihinsa. - Nyt riittää, ne otti mut melkee hengiltä, hän raivosi voipuneena, - Ei nyt ihan noinkaan, Bansku vastusti. - Niin, me lähettii hakee heppoi, eikä ne tieteskää antanu kiinni. Tässä me nyt ollaa viimenen varttitunti juostu kun hullut niitte perässä, hän selitti vetäen henkeä välillä. - Mutta toi vika oli kyllä… Nuppu sanoi väliin. - Siis hepat anto jo melkeen kiinni, kun oltiin ihan lähellä, mutta... - …sitten ne, tai Eetu... Nuppu jatkoi. - …Tökkäs nuppua vatsaan, ja se kaatu mun päälle, ja sitte meillä olikin ilmat pihalla, ja te tulitte, Bansku päätti vähän sekavan kertomuksen. - Että jos TE saisitte ne kiinni… hän jatkoi toiveikkaana. - Okei, oottakaas vähän, Sinna totesi. - Mä mietin. Ja sitten hän katosi talliin, tuoden samalla kauroja mukanaan. - VAANII! EETUU! hän kutsui. Ja eipä Vani voinut sietää herkkujen kutsua, vaan antoi kiinni helposti. - Koko työ, ja se olikin NOIN helppoo, Bansku mutisi. Sitten, kun bansku piti Vania tiukasti kiinni portilla, Nuppu ihmetteli: - Entä Eetu? Mietittiin tovi. - Hei mä tiiän! hihkaisin. - Ensin, mä meen tarhaan ja kutsun eetua. - Ei se tuu, Nuppu huokaisi. - Oota. sitten, te lähette kaikki tallille, ja mä kutsun edelleen Eetua. Kyllä se tulee, selostin. - OK? Kaikki nyökkäsivät, joten pujottauduin aidan lankkujen välistä, ja huusin: - EETUU! TÄNNEE! Ei reaktiota. - Menkää! hihkaisin. Pian muut lähtivät jutellen tallille. Käännyin takaisin Eetun puoleen. - No niin, parempi tulla, totesin lähestyessäni sitä. Eetu päästi minut muutaman metrin päähän itsestään, ja juoksi sitten pois. - Okei, jää sitte tänne, huusin, ja talsin portille. Kuuntelin. Hirnahdus. Töminää. Jokin pehmeä laskeutuu olalleni. - Ai, tulit sittenkin, hymähdin pujottaessani riimun ponin päähän. Talutin Eetun talliin ongelmitta, ja nuppu otti sen huojentuneena vastaan. - Sä sait sen! Hymyilin, ja jäin auttamaan häntä Eetun harjaamisessa.
Kun kaikki ponit olivat puhtaita, tuntilaiset katsoivat hieman epäröiden toisiaan. - No niin, Suvi, sä osaat laittaa Allille kamat, mä autan Banskua ja Sarahia, niin Sinna voi opastaa Nuppua, määräsin. Kaikki hajaantuivat tahioilleen, ja totesin oppilailleni: - Hakekaas suitset, niihin ajo-ohjat ja ajovyö. Mars töihin vaan! Kohta Vanilla ja Miksulla oli suitset päässään, ja oli aika laittaa vyö. - Eli kattokaa nyt tarkkaan. Ensin vyö selkään noin, siihen kohtaa mihin satulavyökin. Sitten ohjat noista renkaista läpi, ja lopuks tarkistatte vyön kireyden, ja ettei se oo kierteellä. oin, hyvä Bansku! - En mä osaa, Sarah valitti. Opetettuani häntä kädestä pitäen, olimme viimein koko sakki valmiina. - Ja sitte kentälle.
Kentällä jaoimme ryhmän kahtia: Bansku ja Nuppu, jotka olivat aika kokemattomia, sekä Suvi ja Sarah, joilla oli enemmän kokemusta. Sinna otti huostaansa Sarahin ja Suvin, ja minä opetin Nuppua ja Banskua.
- Eli, tää on samoilla avuilla kuin ratsastus ja ajo, eli ei mitää kauheen hankalaa. Muistatte vaa olla tarpeeksi kaukana hevosesta, ettei se vaa potkase. No, mennään käyntiä vastapäivään! Tytöt lähtivät liikkeelle, Nupulla meni muuten hyvin, mutta Eetu kiemurteli ja yritti rynnätä eteenpäin. - Pidätä Nuppu! muista, että sä oot pomo, neuvoin. Bansku oli epävarma, joten avutkin olivat epäselviä. Ja Vanihan tarvitsi selvät avut, tai muuten se kieltäytyi yhteistyöstä. Ja avut olivat mitä olivat, joten vani hermostui, ja jämähti paikoilleen. - Aja eteen! opastin. Mutta suokki ei liikahtanut senttiäkään. - Maiskauta, jos ei vieläkään, niin läpsäytä KEVYESTI lavoille ohjilla. Kun Bansku läpsäytti, niin Vani suuttui ja nousi pystyyn. - Senkin! Bansku ärtyi. - Nyt alas ja HETI! Ja sitä Vani kyllä totteli. Lopputunnin se yritti tehdä kaiken oikein, ja heillä menikin loistavasti. Eetukin rauhoittui, mutta Nuppu vahingossa vetäisi ohjista, jolloin se pysähtyi, kääntyi, tai muuta semmoista.
Suvi ja Sarah tekivät voltteja ja suunnan vaihtoja kentän toisessa päädyssä. Välillä Sinna saattoi huutaa: - Parempi tuntuma, Sarah! Kevyt, mutta luja ote. Välimatkat! Suurempi voltti! Tai hän neuvoi Suvia: - Aja enemmän eteen, ei mitään laiskottelua! Älä oio kulmissa! Pyöreämpi voltti, ei mitään kananmunaa! rauhassa suunnanvaihdot! Kerran tuli Pieni yhteen törmäys, ja meinasi tytöille tulla riitakin, mutta Sinna tuli väliin, ennen kuin tappelu alkaisi.
Kaiken kaikkiaan tunti meni hyvin, mutta silti, kun hepat lepäsivät tyytyväisinä ja puhtaina karsinoissaan tai tarhassa, olin aivan poikki. - Ääk, en mä tienny että tää on NÄIN raskasta, totesin Sinnalle, kun istuimme ilta-auringossa tallin seinustalla olevalla penkillä. - Siihen tottuu, kuului vastaus. Tyytyväisenä suljin silmäni, antaen auringon lämmittää mukavasti, ja vähällä oli, ettei se tuudittanut minua uneen.
|
|
|
Post by Paju on Apr 18, 2013 13:56:10 GMT 2
TOINEN TUNTI 17.4.13
Tallilla Sinnan tapasin Kun ulko-oven avasin Yhdessä lähdimme kentälle päin Siellä tuntilaiset näin
Olivat hevoset jo hakeneet Ja varusteet laittaneet Hyvin oppineet olivat Ja kentällä meitä oottivat
Jälleen ryhmä laitettiin puoliksi Ja kentälle kartiot valmiiksi Ympyröitä, voltteja sun muita Niiden tekoon avuksi kartioita
Samat ryhmät kuin viimeksi Sinna toisille opeksi Minä tällä kertaa Suvia ja Sarahia opetin Nupun ja Banskun Sinnalle luovutin.
Hyvin alkoi tunti tää Kun Suvi ja Sarah kiertävät ympyrää - Sarah anna enemmän vapaata Miksulle ei tää oo uus juttu sille.
- Suvi ja Alli nopeemmin, minä heitä opetin. Kun Suvi Allin herätti niin johan muuttui tahti.
Nuppu Eetua pidättämään joutui Kun Eetu ohjia kiskoi. Bansku apuja yritti Vanille antaa Ja Vani niitä yritti ymmärtää.
Hyvin meni tääkin tunti kun laitettiin lopuksi viel kentälle puomit. Näytin Brealla mallia Ja se alkoi katsella Allia. Lopuksi heposet harjailtiin Ja karsinat vielä siivoiltiin.
|
|
|
Post by Paju on Apr 20, 2013 15:41:40 GMT 2
MAASTOVAELLUS KEVÄÄN KUNNIAKSI! 15.4.-13
Tulen ajoissa tallille Laitan Brean kiinni käytävälle Harjoja reippaasti heilutan Ja jouhet suoristan
Sitten varusteet ponin päälle Lähdetään talsimaan kentälle Banskun ja muut siellä kohtaan Heitä iloisesti moikkaan
Aluksi alkukäyntejä Mennään hetki kentällä Brealla on liikaa virtaa Päätään viskoo, kirmaa
Kunnes sille karjaisen - Ole kunnolla tai muuten! Silloin Brea rauhoittuu - hieman, mutta silti juu
Maastoon mennään laukkaamaan Ei Brea ole laiskakaan Ensimmäisiksi kiidetään Banskua luvasta kiitetään
Syödään eväät rauhassa Kahlataan pellolla Viimein päästään hyppäämään Ei Brea tee virhettäkään
Lopuksi tallille palaamme Hepat levolle hoidamme
Kiitos kivasta tunnista Se säilyy päiväkirjan sivulla
Pampula & Brea 22 hm
|
|
|
Post by Paju on Apr 20, 2013 16:10:19 GMT 2
SINTEN KOULUTUNTI 18.4.-13
Oli aika Sinten tunnin tullut En osallistumistani siihen surrut Oli hauskaa lisää oppia Ei ratsastusta liikaa voi osata
Brean tarhasta hain Sen helposti kiinni sain Reippahasti harjailin Talvikarvoja tiputtelin
Kun varusteet olin saanut ponin päälle Lähdin taluttamaan maneesille Jossa tunti pidettiin Uusia asioita opeteltiin
Ennen tuntia viel metsään mentiin Alkukäynnit johdolla Suvin Hieman myöhäs hän oli taas Autappa lännen hitainta
Ympyröitä ja kaarroksia Lävistäjiä, halkaisijoita Niitä ennen laukkapätkä Nautin paljon siitä
Keskikäyntiä lävistäjällä Kuljin Suvin perässä Peräänanto ei helppoa ollut Mut ei Sinte turhaan opettanut
Kahdeksikolla harjoituslaukkaa Se mielestäni oli hauskaa Sitten vielä pysähdyksiä Ärrässä ja ässässä
Temmonlisäyksiä, kiemurauria Ennen kolmikaaria tehtiin niistä laajoja Ne meni ihan hyvin Kiitos edellä menevän Suvin
Ympyrällä käyntiä, Ja lopuksi vielä ravia Sitten loppui tunti tää Pian Sinte uuden pitää
Hepat tarhaan tai karsinaan Lepäämään ne laitetaan Toisillemme vilkutetaan Lähden bussille Suvin kaa Kohti kotia
KIITOS TUNNISTA!!
PAMPULA & BREA 23 HM
|
|
|
Post by Paju on Apr 20, 2013 21:48:15 GMT 2
Hermo kireällä 20.4.13 - Missä Brea on? ihmettelin, kun en nähnyt mustaa ponia tarhassa. Vilkaisin talliin ja kentälle, mutta en nähnyt pikkuista ponia missään. Samassa äkkäsin ratsukot, jotka lähestyivät tallia jonossa, Brea ensimmäisenä. - Ahaa,se oli maastossa tunnilla, tajusin. Nuori tyttö tuli luokseni taluttaen Breaa. - Ootko nähny Brean hoitajaa? Hän kysyi. Kerroin, että minä hoidan Breaa, ja tyttö luovutti sen minulle. - Se on sitten ollut toosi laiska tänään, hän tokaisi. Nyökkäsin, mutta ajattelin mielessäni, että kyllä minä sen herätän. Vein ponin kentälle, ja nousin satulaan. Tunsin heti, ettei tänään ollut Brean paras päivä. Se laahusti eteen päin välittämättä avuistani tuon taivaallista, ja mulla palo käpy, potkaisin sitä oikein kunnolla, jolloin se ryntäsi laukkaan. Pidätin sitä. Ei reaktiota. Kiskaisin ohjista, ja suuttunut pikku poni pukitti, ja olin vähällä lentää selästä. Äkkiä tunsin, että jonkun katse porautui selkääni. Käännyin ja näin Sinnan nojaamassa aitaan. - Et sinä sitä noin saa tottelemaan, hän huomautti, ja pujottautui aidan lautojen välistä kentälle. - Käyntiä, anna painon valua kantapäihin, et saa puristautua pohkeillasi hevosen kylkiin, tai se ymmärtää sen liikkeelle lähtö- käskynä, Sinna selvitti. Hän laittoi minut tekemään käynnissä ympyrää, ja kokoajan hän oli huomauttamassa istunnastani. - Kädet alemmas, älä tukeudu ohjiin, hän käski. Ponnisteli naama punaisena, pian hiki valui otsaani pitkin. Jalat turtuivat, ja hiukset liimautuivat iljettävästi kiinni päähän. Viimein Sinna sanoi: - Mennään loppukäynneille metsään. Odotas, tulen mukaan, haen vain itselleni hevosen. Kiersin kenttää, tehden joka toiseen kirjaimeen voltin, kunnes Sinna palasi tallista mukanaan kimo, hieman pallero poni. Se oli toosi söötin näköinen. - Saanko esitellä, Minni! Sinna julisti. Hän ojensi riimunnarun minulle, ja palasi talliin. Katsoin hämmentyneenä hänen peräänsä. Miksi Minnillä oli vain päitset ja riimunnaru? Miksi Sinna palasi talliin? Hetken päästä syy selvisi minulle, kun suuri ruunikko suokki ori asteli kuninkaallisesti pihalle, seisahtui ja kajautti ilmoille hirnahduksen. - Tiitiäinen! Sinna hihkaisi. - Otan Minnin käsihevoseksi maastoon, hän kertoi kavutessaan suokin selkään. Lähdimme maastoon, josta en muista muuta kuin sen, että toljotin kuin huumattu koko ajan Tiitiä. Tallilla laitoin Brean kuntoon, ja annoin sille Sinnan tuoman porkkanan anteeksi pyynnöksi kiskomisestani. Pääsin myös tutustumaan Sinnan koiraan Sissiin, joka pyyhälsi tallin pihalle, kun vein Breaa tarhaan. Hyvästeltyäni Sinnan, lähdin kotiin. sori hätäinen loppu, tuli vähä kiire... // Olipa Brealla oikukas päivä tänään. Alkutunnin hidas laahustaja muuttuikin sekunnissa hurjaksi rodeponiksi, joka ei meinaa lopettaa kiihdytystään millään keinolla! Onneksi sait kuitenkin Brean aisoihin Sinnan ohjeistuksen avulla. Maasto virkisti varmasti kummankin mieltä oikkuilun jälkeen. Ihana ajatus antaa Brealle porkkana anteeksipyynnöksi! Olit liittänyt mukaan taitavasti piirretyn kuvan, jossa koira antaa tassua. Ihana kuva, vaikka en kuvan henkilöitä tunnistakaan, kun en täällä hirveän aktiivisesti ehdi pyörähdellä. Mahdatko se olla sinä? -SinteJuu, siinä olen minä, ja Sinnan koira Sissi(: T. Pampula
|
|
|
Post by Paju on Apr 28, 2013 18:18:50 GMT 2
TALVEN VIIKONLOPPU LEIRI/ EKA PÄIVÄ
Kun eka leirini alkoi Taivasta muutamat pilvet halkoi Olin kamani yläkertaan vienyt Kotona jo ruoan syönyt
Sinnaa kuunneltiin pihalla Kun hän antoi meille ohjeita Ekalle tunnille menemiseen Leirillä olemiseen Hain Brean tarhasta pienestä Se näytti tykkäävän paljon sienestä Jolla sitä tallissa putsailin Sillä sitä se ihmetellen nuuhkaisi
Hain satulan ja suitset piakoin Brean rauhassa satuloin Reippaasti - tahdoin olla ajoissa En tältä tunnilta myöhässä
Oli aiheena siirtymiset, voltit, ympyrät Sinna tahtoi että ne kaikki ymmärtävät Ja kunnolla meitä opetti Kun alkukäynneillä aloitti
- Hevoset tuntumalle, Kääntykää voltille Jokaisen kirjaimen kohdalla Sinna opetti - tottelin innolla
Samppa ja Riku ovat jäykkiä Suvin voltit liian pieniä Akulla voltit oli kananmunia Mulla taas väärää tahtia
Siirytään raviin, vaihdetaan suunta Pian vaihdetaan harjoitusta Ravilla ympyrät päätyihin Pieni pätkä käyntiä pitkiin sivuihin
Taas Suvilla liian pientä piiperrystä Samppa kaipailee rauhallista hengitystä Mulla kantapäät alas, jalka rennoksi Popparin ravi pitää muuttaa iloiseksi
Nyt laukalla sama Mut pieni pätkä ravia Sinne pitkän sivun keskelle Hiljennetään raville
Mulla kädet on liian korkealla Selkä hieman kippuralla Asetus vaan paremmin Ei Breaa kulmissa saa päästää helpommin
Väärä laukka Suvilla Samppa hengittelee rauhassa Akulla lisää pohkeita Hyvinhän se meni kaikilla
Vielä tunnin päätteeksi ympyrää Kierretään ja kierretään Hevoset loppukäynneille Viedään vielä levolle
Oli yksi tunti vapaata Toisella ryhmällä oli koulua Sen ajan päiväkirjaa kirjoittelin Vain hieman muiden kaa juttelin Ujo kun olin
Iltapalalla lettuja Hyviä - mut ei maailman parhaita Maailman parhaat on itse tehty Eikös se niin menny
Kello puoli yhtätoista näyttää Nyt aika nukkumiseen täytyy käyttää Yläkertaan laskeutuu hiljaisuus Huomenna taas päivä uus
PAMPULA&BREA 25HM
|
|
|
Post by Paju on May 1, 2013 8:28:23 GMT 2
PUSKARATSASTUSTA 21.4.13Käytiin Banskun kanssa maastoilemassa. Brea innostui vähän laukkaamaan ja minulla taas sama virhe - paniikissa puristin jalat sen ympärille, istunta meni plörinäks ja jalustimet meinas lähtee jalasta... Muuten meni hyvin:-) // Wautsi miten taitavasti tehty kuva! Onko työ kokonaan maalattu, vai onko se piirretty ensin vesivärikynillä? Olet saanut hevosten laukka-askeleet hyvin vangittua, eikä takana oleva maisemakaan näytä ollenkaan hullummalta! Kuvassa on iloinen tunnelma - onko ratsastajilla hiukan hämmentyneet ilmeet jostakin syystä? -SinteTarkat kohdat olen tehnyt vesiväri kynillä,muuten on maalattu. Hämmentyneet ilmeet johtuu siitä, kun mulla meinas lähtee jalustimet... T.Pampula
|
|
|
Post by Paju on May 2, 2013 13:15:19 GMT 2
KOLMAS TUNTI 24.4.
Tulin tallille, ja laitoin Brean kuntoon. Kentällä tapasin Sinnan joka oli lähettänyt tuntilaiset jo maastoon alkukäynneille. - Eli tänää teemme koululiikkeitä, niin ku viimeks, mutta vaan ilman törppöjä, ilmoitin heidän tultua. Sinna laittoi tuntilaiset kahdelle eri pääty-ympyrälle, toiseen Bansku ja Sarah, toiseen Suvi ja Nuppu.Minä taas menin alkukäynnit. - Käynnillä, pyöreämpi ympyrä, Sarah ja Bansku. Suvi ja Nuppu, suurentakaa ympyrää! Sinna ohjeisti. Sitten leikittiinseuraa johtajaa-leikkiä niin, että menin ekana ja tein koululiikkeitä, sitten Suvi johti, sitten Bansku, Sarah ja lopuksi Nuppu. Se meni hyvin, lukuun ottamatta Eetun ja Miksun yhteen törmäystä ja Eetun karkmatkaa. Nupulta kyllä meinsi mennä hermo, kun Eetu temppuil.
Seuraavana Sinna laittoi meidät ympyröille, toiseen Suvi, Bansku ja Sarah, toiseen minut ja Nupun. - Mennäänpäs ravia pari kertaa ympäri, noin, Sinna ohjeisti siirtyessämme raviin. - Sarah, älä anna ohjien löystyä, yritä pitää tuntuma. Suvi ja Wrindi, pysykää ympyrällä. Nuppu, jos Eetu menee liian kovaa, pidätä sitä, että jaksat juosta sen perässä. Bansku, muista ympyrälle avut, Vani luulee muuten, että mennään suoraan eteen. Ja varo kiskaisemasta ohjia. Suvi, kuria Wrindiin - opeta sitä, Bansku pidättää vähän Vania, ettette törmää toisiinne.
- Hyvä, ja sitten käyntiä kenttää ympäri, jokaisen kirjaimen kohdalle voltti, paitsi päädyissä pysähdytte ja peruttatte neljä askelta, Sinna määräsi. Lähdimme kulkemaan hänen haukankatseensa alla. - Sarah, suurempi ja pyöreämpi voltti. Suvi, yritä tehdä voltti kirjaimen kohdalle, ei sen jälkeen. Yritäpäs nyt. Ei, tällä kertaa ennakoit liikaa, ja voltti tuli liian aikaisin. Hyvä, nyt sujuu, Sinna kehui. Sitten hän käski Nuppua, tämän täytyi pysähtyä juuri oikeaan aikaan, ja peruuttaa tasan neljä askelta. Bansku ei saanut antaa Vanin oikoa kulmissa, ja sama tahti piti pitää voltilla kuin muutenkin. Pian menimme kohtalaisesti, kun vielä minäkin sain Brean hereille.
-Seuraavaksi tehdään loiva kiemuraura tuonne pitkälle sivulle ravissa. Ensin Pampula, sitten Suvi, Nuppu, Sarah, ja vielä Bansku. Noniin, Pampula. Kannustin Brean kiemurauralle, ja suoritin liikkeen. Sinna sanoi, että minun täytyisi tehdä loivempi kaari, ja aloittaa se kulmasta, ei vähän sen jälkeen. Sarahin piti kulkea reippaammin, ja taivuttaa Miksua enemmän ulos päin. Nupun täytyi hillitä Eetua ja mennä kauemmas siitä. Suvi ei saanut antaa Wrindin kiemurrella ja Banskun piti asettaa Vani. Kokeilimme vielä ravissa, ennen kuin siirryimme loppu käynneille. Jaoin ensi viikon kisojen koulurata lappuset, mistä tuntilaiset saisivat sen opetella. Sitten lähdettiin kotiin.
|
|
|
Post by Paju on May 2, 2013 13:15:56 GMT 2
SINTEN ISTUNTAKURSSI 25.4.-13
Tulin tallille, tuunasin Brean kuntoon ja lähdin alkukäynneille maastoon. Brean lämmettyä siirryin maneesiin muiden mukana. Sinte laittoi meidät tekemään eri liikkeitä eri askellajeissa, ja aina piti säilyttää istunta hyvänä. Suurin ongelmani oli ravissa, kun Brean askel hieman töksötti. Meinasin puristautua pohkeillani siihen kiinni, sen sijaan, että olisin antanut painoni laskeutua kantapäihin. Sen takia kantapääni nousivat, ja jalustimet tippuivat. Laukassa sujui hyvin, paitsi meinasin hieman tukeuta ohjiin. Sinten mielestä istuin hyvin käynnissä, selkä suorana, mutta rentona. Tunti meni oikein hyvin, ja sain paljon tietoa siitä, mitä pitäisi tehdä toisin.
PAMPULA&BREA 28HM
|
|
|
Post by Paju on May 6, 2013 16:53:04 GMT 2
Vappu 1.5.13
- Ja nyt on ohjasajokisan aika! Sinna kuulutti. Hän istui pienen pöydän takana megafoni kädessään. - Ensimmäisenä Sarah ja Miksu! - Hyvin se menee, kuiskasin ystäväni korvaan. Sitten menin Sinnan viereen pöydän luo. Laskin puukorin kädestäni penkin viereen, jolla istuin. Tarkkailin kenttää, kun Sarah kokosi ohjat, ja ohjasti Miksun kentälle portista.
Sarah jännitti selvästi, kun hän pysähtyi eteemme. Sinna nyökkäsi, ja Sarah aloitti ohjelman. Tajusin pian, että hän jännitti liikaa, koska ensimmäinen tyktti meni pieleen. Huomasin myös syyn, hän ei antanut Miksulle tarpeeksi vapaata. Onnekseen hän tajusi sen itsekin, ja löysäsi ohjia. Niin ohjelma sujui paremmin, olivathan sekä Miksu että Sarah, aika kokeneita tässä lajissa. Lävistäjä ravilla meni hyvin, Sarah hyötyi hyvästä kunnostaan, kun ei kädet alkaneet heilua. Ohjelman päätyttyä menin onnittelemaan häntä hyvästä suorituksesta ja tsemppaamaan Suvia hänen suoritukseensa. - Seuraavaksi Suvi ja Alli, Bansku ja Vani valmistautuu! Sinna kuulutti megafoniinsa.
Suvi aloitti hyvin, mutta ekojen liikkeiden jälkeen huomasin, ettei tämä ollut Allin päivä. Se laiskotteli, teki volteista liian pieniä, ja oikoi hieman kulmissa. Lävistäjällä Suvi horjahti, ja kiskaisi vahingossa ohjasta, jolloin Alli kääntyi - ja lävistäjästä tuli mutkikas. Suvi sai vielä taitavasti suoristettua Allin, ja lävistäjä loppui oikeaan paikkaan. Suorituksen jälkeen menin tsemppaamaan Banskua. Suvi silitti Allin kaulaa ja sanoi sille: - Ei se mitään, saadaan yrittää joskus toiste. Banskulla ja Vanilla ei oikein onnistunut, kun Banskua jännitti niin, että avut menivät solmuun, ja Vani sekosi siitä. Bansku selvitti ohjelman silti kunnialla loppuun, mutta tullessaan kentältä, hän oli aika pettyneen näköinen. - Ei se mitään, jännitys vaan teki tepposet, lohdutin. Vielä olisi vuorossa Nuppu ja Eetu. Näin, kuinka Nuppu kuiskasi jotain Eetun korvaan, ennen kuin lähti radalle.
Voin sanoa, että heillä meni tosi hyvin. Eetu ymmärsi kerrankin käyttäytyä, ja Nuppu sai siitä paljon irti. Kun ge palasivat kentältä, näin ystäväni silmissä kyyneleet. Halasin häntä, ja Nuppu halasi Eetua. Kului hetki, ja sitten alkoi kuulua kaiuttimen rohinaa.
- seuraavaksi palkintojen jako, Sinna kertoi. Tartuin puukoriin, jonne olin laittanut itsetehdyt ruusukkeet. Minun oli määrä jakaa palkinnot. Sinna rykäisi. - ensimmäiseksi sijoittui Nuppu Eetulla! Ystäväni suu loksahti auki, ja sain patistella hänet kentälle. - Toiseksi Sarah ja Miksu, sitten Suvi ja Alli, ja Bansku Vanilla! Tuntilaiset asettuivat kaartoon kentälle, ja minä jaoin ruusukkeet. Lopuksi he vielä kiersivät kentän ympäri. Aplodien jälkeen vapputapahtuma saattoi jatkua, ja minäkin hain Brean.
Tähän tulee vielä kuva radasta!
En kertonut kovin tarkkaan suosituksianne, saatte itse kirjoittaa niistä. Samalla tässä on tarinan kirjoitus kisa, eli paras tarina voittaa!
Kiitos kaikille osallistujille!
Tähän tulee sitten vielä sen vappu tapahtuman tarinat!!
|
|
|
Post by Paju on May 6, 2013 17:03:24 GMT 2
"I love you, but bye bye" 6.5.13Tuuli pörrötti hiuksiani, tunsin Brean lämpimän selän allani. Kevensin rytmikkäästi, ja siinä pomppiessani huomasin, että hiuslenkkini oli irtoamassa. vedin sen irti ja laitoin ranteeseeni, mutta siinä hässäkässä meinasin jo tippua. Ihme kyllä, en säikähtänyt, vaan tarrasin luottavaisesti mustiin jouhiin. Vedin itseni takaisin Brean selkään, ja niin matka jatkui. Hiuslenkin alle jääneet jouhet kutittivat rannettani, muutten välittänyt. Nauroin onnesta, kuin ensimmäisellä laukkakerrallani. - Nyt mennään, kuiskasin Brean korvaan. Ravasimme metsästä pois, pitkälle hiekkarannalle. Istuin syvälle satulaan, ja puristin pohkeillani, kunnes laukka pyöri hyvin. Siinä sitten mentiin, vasta sulaneen Liekkijärven rannalla, kohti suurta tummaa Liekkikalliota. Pidin lujasti kiinni Brean harjasta, ja ohjasin sitä lähemmäs vedenrajaa. Pian porskuteltiin nilkan syvyisessä viileässä vedessä. Minäkin kastuin läpimäräksi, mutten välittänyt, en tuntenut kylmyyttä. Katselin tummaa kalliota edessämme, jonka taa aurinko laski. Taivas hehkui punaisen ja keltaisen eri sävyissä. Matka tuntui loputtomalta. tunsin Brean lämmön allani, pyörivät, pehmeät laukka-askeleet. Oli vain me kaksi. Minä ja Brea. Viimeisen kerran. Yhtäkkiä ranta loppui, aivan liian pian. Hidastin Brean käyntiin, ja kävelimme hiljaa hämärtyvässä illassa tallille. Läpi metsien, yli peltojen. Viimeisen kerran. Olin tehnyt päätökseni. Palailimme tallin pihalle. Kiersin vielä kerran valaistun kentän. En enää istuisi Brean lämpimässä ja pörröisessä selässä. Liu’uin maan pinnalle, kävelin talliin hitaasti ja hoidin Brean haikein mielin. Harjasin pitkiä vetoja pölyharjalla, ja paljon pöllysikin. Kumisualla pyörittelin talvikarvoja irti, enää Brea ei niitä tarvinnut. Pehmeällä harjalla suoristin karvat, ja kammalla suorin harjan, ja sormin hännän. Tarkistelin vielä kaviot. Lopulta olin valmis, ja hitaasti kävelin Brean eteen. Tee nyt se, ääni sisälläni käski. Mutta jokin pidätteli minua. Tiesin että nyt oli aika hyvästellä Brea. Tai siis kyllähän minä sen vielä näkisin, ehkä vielä ratsastaisin, mutten olisi enää sen hoitaja. - Brea, mä oon päättänyt… aloitin hiljaa. - … Että sä saat vaihtaa hoitajaa. toki rakastan sua, ekä unoha sua koskaan, sähän opetit mut ratsastamaan. Mutta haluan kehittyä, tahdon haasteita. Ja kun sä et niitä paljoa anna… paitsi huonoina päivinäs. ja niitä on harvoin. Onneks. Eli, nyt mä jatkan eteenpäin, ja sä saat opettaa jotain muuta ratsastamaan, luottamaan hevosiin, selitin. Nyt puhetta pulppusi, mutta sitten vaikenin. - Ethän sä varmaan tästä ymmärrä, tai… Kyllä Brea ymmärsi. Ei sanoja, mutta tunteeni. Halasin sitä pitkään, suukotin turpaa, ja tartuin riimuun. Kävelimme rinnakkain tarhoille, ja portilla pysähdyin. "Hän vain tanssi kanssa enkeleiden Tanssi pienen tanssin Lähti näytöksensä jälkeen Kuin tulen liekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden Tanssi yhden valssin vaan Ja tiedän etten koskaan Voi nähdä kauniimpaa"Halasin vielä Breaa, vedin riimun sen pään yli, ja avasin portin. Katselin hiljaa, kun musta poni katosi hämärän tarhan perä nurkille laukaten. Lähdin tallustamaan talliin. Etsisin Sinnan käsiini. Kyllä hän ymmärtäisi. Pampula♥Brea 30hm viimeinenVielä tulee kuva... // Voi kamala, miten surullinen, ja samalla todella hurjan kaunis tarina. Oletko päättänyt lopettaa Brean hoitajana? Todella ihana hyvästitarina, tuskin maltan odottaa kuvaa, jonka lupasit tähän liittää. Oli ihana ajatus lähteä Brean kanssa maastoon viimeisen kerran yhdessä: laukkaaminen Liekkijärven rannalla on varmasti unohtumatonta. Pystyin kuvittelemaan täysin veden roikumisen kavioiden alla laukassa! Toivottavasti saan lukea tarinoitasi vielä jatkossa, vaikka eri hevosen kanssa -Sinte
|
|
wendy
Uusi tuttavuus
Bre- Bre- Brea!
Posts: 10
|
Post by wendy on Jun 2, 2013 20:33:05 GMT 2
Ensikohtaaminen Jes jes jes jees! Olin päässyt ihanan Breetuskan hoitajaksi! Se on oikea unelmaponi, ja Ruolampi mukavan lämminhenkinen talli. Tänään pääsisin taluttamaan poniruunaa kentällä. Hain Brean riimun karsinan oven edestä, ja avasin boksin oven. Sieltä poni ryntäsi minua vastaan korvat höröllä. Lämmin hengitys puuskutti niskaani, ja huomasin ponin olevan ihan hikinen. Se oli varmaan juossut itsensä tarhassa hikeen. Puin punaisen riimun, jossa oli siniset pehmusteet valkosin hevoskuvioin Brean päähän. Talutin sen siitä käytävälle, jossa sidoin sen kettingeillä kiinni. Avasin harjapakin, jonka olin vasta ostanut sille. Sini - musta polluxin kuviolla. Otin mustan tussin käteen, ja kirjoitin pakin kanteen Wendy Lahtela. Se olisi hoitajan nimi . Olin ostanut harjapakkiin sisällöksi violetin kumisuan, turkoosin dandyharjan, mustan kovan harjan, tummansinisen "satulaharjan" joka oli melko pehmeä, limen värisen pääharjan, metallinvärisen hikiviilan, vihreän kaviokoukun, sinisen harjanselvitysharjan, vihreän harjakamman, liilan pyyhkeen, taivaansinisen pesusienen, harjan ja hännän selvitysaineen sekä ötökkäsuihketta. "Muutama hoitajan perusväline" minulla tässä oli. Aloitin siis harjaamisen kumisualla. Meitä kohti lähti kävelemään joku tyttö, jota en tuntenut. Tytöllä oli kaksi ohutta lettiä ja ruskeat silmät. Tyttö oli suunnilleen minun ikäiseni ja -pituiseni. "Onks Brea kiva?" tyttö kysyi napakalla äänellä. Minä vastasin ystävällisesti: "Miten omaa hoitoponia voisi vihata?" Vaihdoin kumisuan kovaan harjaan. "OK, Wendy Lahtela..." tyttö sanoi, oli todennäköisesti katsonut hoitopakin kannesta. Sitten hän lähti tallipihalle. Kohautin hartioitani, ja jatkoin harjaamista. Breasta lähti tosi paljon karvaa, mutta Harjasin kuitenkin jo päätä. Siinä ei ollut hirveästi likaa, joten otin kaviot. Ne se nosti kiltisti sopivalle korkeudelle. Kengät olivat jotenkin erikoisen kulmikkaat. Sitten laitoin häntään ja harjaan selvitysainetta, harjasin ne siisteiksi ja tein letit. Harjaan ja otsaharjaan sykeröt, häntään ranskalainen letti. Katsoin kelloa, ja huomasin että harjaamiseen oli kulunut yli tunti. Nyt poni näytti kuitenkin siistiltä, joten ei muuta kuin suitset päähän. Niissä ei ollut kummempia solmuja, joten varustaminen ei vienyt paljoakaan aikaa. Talutin Brean tallipihalle, ja käännyin sieltä oikealle. "Hei Wendukka, kenttä on tuolla", joku huusi. Käännyin ympäri, ja näin saman tytön joka oli puhunut minulle harjatessa. Hän huitoi kädellään vasemmalle. Vilkutin hänelle, ja tyttö näytti minulle kieltä. En edes tiennyt, kuka tyttö oli. Menimme käyntiä toisella puolella kenttää, toisella oli ratsastustunti. Kenttä oli jaettu puoliksi kouluaidoilla. Tunnilla laukkasi kaksi kimoa ponia, ja ratsastajilla oli kisavarusteet päällä. Minä talutin Breaa toisella puolella suitsilla ja ruskea - harmaalla riimunnarulla, jonka olin ostanut sille. Kimot ponit laukkasivat hyvin kuuliaisesti ja kunniallisesti. Lähdin hölkkäämään ja maiskutin. Brea lähti ravaamaan ponimaisella tyylillään. Teimme ravissa voltteja, radan poikki tehtäviä, suunnanvaihtoja, ja kaikkea. Sitten vähän peruutimme ja teimme pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa. Harjoitimme myös etu- ja takaosakäännöstä. Sitten menimme hetken käyntiä ja vaihdoimme suuntaa. Sitten otimme taas ravin, ja päätin kokeilla laukannostoa. Kimot ponit lähtivät pois kentältä. Juoksin niin kovaa, kuin pystin. Brea nosti varovaisesti laukan kiitoravista. Laukkasimme, ja lujaa. Hengästyin jo kierroksen jälkeen, sillä juoksin kovempaa kuin liikuntatunnilla. Vaihdoimme laukassa suuntaa, ja vaihdoimme myös laukan. En vaihtanut puolta, vauhti oli liian kova ja nyt mennään. Laukat kerralla paketissa. Pian muutaman kierroksen jälkeen hidastin kuitenkin raville ja siitä käynnille. Pysähdyimme, olin niin hengästynyt. Huomasin sen saman tytön joka oli ollut tallissa, kentän laidalla. Kuinkahan kauan hän oli siinä ollut? "Taitaa kunto loppua?" hän kysyi ilkikurisesti ja lähti. Huokaisin ja lähdin taluttamaan ponia laitumelle. Siellä päästin sen irti suitsista, ja se laukkasi ympäri tarhaa. Mikä dreamhorse! || Sinulla on mukava kirjoitustyyli! Kuvailet paljon, mutta käytät myös välissä vuoropuheluita. Teksti on virheetöntä, mutta kappalejaot ovat melko tuhteja ja pitkiä - voit ajatella, että kun paikka tai muu seikka vaihtuu, kappalekin vaihtuu. Totta kai kappaleita voi hieman yhdistellä, jos ne näyttävät liian lyhyiltä, mutta siitä ei tarvinnut tässä huolehtia. Teitte Brean kanssa paljon monipuolisia tehtäviä maasta käsin. Sai sekin poni lisää harjoitusta! - Britta
|
|
wendy
Uusi tuttavuus
Bre- Bre- Brea!
Posts: 10
|
Post by wendy on Jun 6, 2013 11:09:21 GMT 2
Parempaa kuin ratsastus Maailmassa oli vain yksi parempi asia kuin ratsastus. Nimittäin raviohjastus! Tänään ajaisin Breaa maastossa kilpakärryillä. Hain Brean pihatosta, ja sidoin sen tallin edessä olevaan puomiin, jossa se olisi helpompi valjastaa. Harjasin sitä uudella, liilalla kumisualla, ja ruuna heilutti päätään harjan liikkeen tahdissa. Kylläpä ponista lähtikin paljon karvaa! Sinte tuli kysymään meiltä: "Onko kaikki hyvin? Tarvitsetteko apua?" Siihen minä vastasin: " Kaikki on ok, ja eiköhän me pärjäillä." " Ok. Menen harjaamaan Valokkia, joten olen siellä jos jotain sattuu", Sinte vastasi. Nyökkäsin hyväksymisen merkiksi, ja jatkoin kovalla harjalla ja piikkisualla harjaamista. Niin irtokarva saisi kyytiä! Pian ponin karva kiilsi puhtaana. Seuraavaksi Harjasin pään pehmeällä harjalla, ja otin kaviot kaviokoukulla. Sitten laitoin Brealle valjaat, patjan, sivuohjat, suitset ja ajo-ohjat. Vyöhön sitten kiinnitin aisat, jatka liittyivät vihreisiin kilpakärryihin. Hyppäsin kärryjen kyytiin oppimallani tavalla. Otin ohjat tuntumalle, ja laitoin ponin juoksutusraipalla ja äänellä liikkeelle. Lähdimme noin neljän kilometrin edes-takaiselle matkalle maastoon kärrypolulle. Käynnissä oli kovin mukava olla. Se ei ollut nykivää, ei hypyttävää. Kärryillä laukkaamisesta on monta mielipidettä. Oma mielipiteeni on se, että harrasteponilla voi laukata kärryjen kanssa, kuhan ei mene kilpakärryillä. Me emme kuitenkaan tänään laukkaisi. Parin kilometrin jälkeen päätin kokeilla ravata. Lyhensin ohjia huomattavasti, ja läimäytin oikealla ohjalla. Poni lähti ravaamaan reippaaseen tahtiin. Sitä vauhtia me ravailimme pari kilometriä. Sen matkan jälkeen annoin vapaammat ohjat ja kehuin. Sitten tapahtui jotain ennalta-arvaamatonta. Jossakin visersi lintu, ja Brea säikähti sitä. Poniruuna lähti nelistämään täyttä kiitoa. Kerin ohjat melko lyhyiksi, ja rauhoittelin äänellä. Pian poni siitä hidastikin askellajin kerrallaan aina käyntiin saakka. Nyt olimme noin matkan puolivälissä, ja käännyimme risteyksestä sinne, jossa luki Ruolammen talli. Edessä oli pitkä ja jyrkkä ylämäki. Voisimme ravata sen. Otin ravin, ja Brea lähti kiitoravaamaan. Tuuli puhalsi kasvoihini. Maisemat vilisivät silmissä. Tämä oli ihanaa. Ylämäen jälkeen annoin pitkät ohjat tallille saakka. Hieno poni! Tallilla hyppäsin kärryiltä alas, ja laitoin puomissa kiinni olevan riimun Brean kaulalle. Otin kärryt irti, ja vein ne varastoon. Sitten otin suitset pois, ja laitoin riimun tilalle. Sitten vyö ja patja pois. Laitoin ne tilapäisesti puomiin odottamaan. Koska Brea oli hikinen, hain tallista sienen ja hikiviilan. Täytin mustan ämpärin letkusta vedellä, ja pesin koko ponin sienellä. Sitten otin suurimmat vedet hikiviilalla pois, ja talutin ponin minun sille ostamallani vihreällä riimulla tarhaan. Siellä se kävi mutaan piehtaroimaan. Hain sitten varusteet puomilta, pesin kuolaimet letkulla, ristitin suitset, laitoin sivuohjat kierteelle ja vein kamat satulahuoneeseen. Sanoin vielä heipat hoitsulleni, ja sitten kiireenvilkkaa kotiin! || Samaa, mukavan letkeää kirjoitustyyliä jatkoit tässäkin tarinassa. Kappalejaot oli päätetty parempiin kohtiin (joskos ne olivat vieläkin hieman pitkiä ) ja teksti oli nyt selkeämpää lukea. Pieni muistutus vuorosanoista, joka minullekin annettiin, kun olin nuorempi; vuorosanat tulevat jokainen omalle rivilleen, ja jos päälause on ennen vuorosanaa, se tulee ennen vuorosanaa omalle rivilleen, jos se on jälkeen, niin päälauseen paikka on vuorosanan jälkeen. Esimerkiksi näin:
Menin valjastamaan Breaa. Huomasin Sinnan tulevan minun luokseni. Sinna sanoi: "Moi Wendy!" "Moi vaan Sinna", minä vastasin.
Näin tekstistä tulee selkeämpää. Kuvailit hienosti maastoretkeänne ja väliin saatiin myös jännitystä, kun Brea säikähti. Todella selkeää ja realistista kirjoitusta, hienoa! - Britta
|
|