Post by Samppa on Oct 20, 2012 18:19:20 GMT 2
Oisko kukaan kiinnostunut Sampan ja Rikun vetämästä maastoköpököpö-tunnista hoitoponillansa tai yksityisellään? Sellaisen aion nimittäin pitää, jos osallistujia tulis tarpeeksi.
Infoa sen verra, että:
- Tunti pidetään, jos tulee edeskaksi yksi osallistujaa. Perinteiset tarinat/kuvat käy maksuksi tai jotain niiden väliltä (esim. sarjakuva). Ylärajaa en pidä, kaikki halukkaat siis mukaan.
- Ei mikään kamalan rankka tunti tule olemaan. Jonkinsortin laukkailuja saa halutessaan revitellä, riippuen tien kunnosta. Aika paljon ravailua tulee olemaan. Saatamme levähtää jossain vaiheessa. Popparikin voi tulla mukaan, sovelletaan sitten tuota miten rankaksi ja pitkäksi menee. Tunnin pituus tulisi olemaan 1 - 1,5 tuntia. Reitti on suurimmaksi osaksi avointa maastoa - käymme kävelemässä pellon reunaakin pitkin. Myös vähän matkaa kinttupolkuja tulee olemaan vaihteluksi.
- Itse en Rikulla satulaa käytä, joten teilläkin vapaaehtoista tuon kapistuksen käyttö. Mainitkaa, käytättekö satulaa vai ette.
- Viim. ilmottautumispäivä on 25.10, itse maasto taas 27.10. Lokakuun aikana saataisiin miun osalta tarina kirjoiteltua (kenties jonkin sortin kuvan lisäksi) ja ajattelin pitää rennohkoa meininkiä, joten ei siis kiirettä tarinoiden/kuvien suhteen. Kuitenkin olisi kiva jos nyt ennen uuttavuotta ne ilmestyisvät.
Tunti pidetään.
Porukka:
Samppa - Riku (vetävät joukkoa. Ilman satulaa)
Miska - Nuotta (Ilman satulaa)
Selma - Alisa (ilman satulaa)
Eve - Crime (ilman satulaa)
Camilla - Minni (ilm. satulaa)
Viola - Poppari (ilman satulaa)
Lynn - Hani (ilm. satulaa)
TARINA:
Väkeä alkaa virtaamaan ulos. Kellään ei ole satulaa, edes pukkikone Crimellä.
Ponnistan orin selkään omalla tyylilläni. Kuitenkaan en selkään pääse vaivatta, sillä Riku syöksähtää alta pois ja roikun lihaksikkaassa kaulassa. Puntaroin itseni selkään ja käännän Rikun voltille steppailemaan. Odottelen jonkin aikaa, että muutkin pääsevät poniensa selkiin. Britta, Nora ja Enni auttavat tarvittaessa.
"Järjestys ois semmone ainaki alkuu et öö tuo Poppari meiä taakse, Minni, sitte Crime. Jaa öö se... Lynnyrdin koni, Alisa ja Nuotta perän pitäjäks. Jos onkelemia tulee, ni sanoo si reippahasti."
Niin lähdemme matkaan. Riku tuntuu aivan kamalalta ratsastaa, se vain pomppii ja pomppii ja haluaisi vain juosta, esittää ja juosta. Pidätteet, pidätteet... Ei toimi, joten sahaan.
Päästyämme jonkin matkaa alkukäynneiksi alkaa Crime jo porukassa temppuilemaan, mutta Eve saa hallittua poninsa mahtavasti ja ruuna saakin tyytyä olemaan nätisti.
"Onks kaikkie ponit nyt hallinnassa, kävelly tarpeeks ja sillee?!" kailotan katsoen taakse. Omalle heposelle kun riittää lyhyemmät alkukäynnit yleensä.
"Popparia voisin vähä viel verryttää", sanoo Viola. Nyökkään.
Kävelemme suurin piirtein sata metriä, kunnes Violakin on Popparin kanssa valmiina. Lunta tulee naamalle vähän voimakkaammin kuin selkään noustessa, mutta ei kuitenkaan liikaa, joten otan ohjat kunnolla käsiini.
"Eiköhä ravata!" kailotan ja maiskautan Rikun kevyesti liikkeelle. Vilkaisen taakseni - kaikki sujuu vallan mainiosti, jotkut pomppivat ponien selässä enemmän, Crime taas tekee aivan minimaalisen pienen pukin ja Miska horjahtaa Nuotan ravisa alkuun, mutta kaikilla sujuu muuten hyvin.
Riku painaa tavallista enemmän ohjalle ja puksuttaa jääräpäisesti eteenpäin sahailusta huolimatta. Se niistä jarruista sitten.
Ravattuamme jonkin matkaa hiljennämme. Riku pomppii pienesti pystyyn ja vikuroi, mutta hiljentää vauhtinsa steppailuksi.
Hiljennän orini Popparin vierelle.
"Onks se Poppari mite rankas ollu ny lähiaikoin?" kysyn nopeasti Violalta.
"No ei se kamalan rankassa oo ollu, eile oli justiisa vapaapäivä", nainen vastaa hymyillen. Hymyilen takaisin ja hidastan joka ponin kohdalle kysymään kuinka sujuu.
Kuulemma ihan hyvin kaikilla, joten maiskautan Rikun jonon eteen. Hytkyn kuin hyytelö selässä parilla askeleella, kun Riku mahtailee vähän Nuotalle ja Crimelle.
Ratsastelemme käyntiä, kunnes pääsemme heinäpellon varteen. Pysäytän ravurin ja samoin tekevät muutkin. Hani näyttää menevän oikein nätisti pehmeällä ohjalla.
"Tää pelto o iha jees kunnnossa, ni voi laukata hiljasesti, ravata tai iha vaa köpötellä tonne toisee päähä. Ootetaa loppui si siel", sanon. Kaikki nyökkäävät. Hurjapäisimmät lähtevät laukkaamaan hiljaista vauhtia, mutta itse tyydyn raviporukkaan. Tosin, Riku innostuu turhankin paljon ja ravaa laukkureiden rinnalle kepeästi ja siitä ohikin. Jarruista ei orilla ole jälleenkään aavistusta, joten käännän voltille. Pikkuhiljaa vauhti tippuu.
Viimeistenkin tullessa pellon laidalle odottelin pienen pulinan loppumista.
"Joo tota ny me si mennää tonne", sanon ja näytän lievässä ylämäessä olevaa ryteikköä, jossa on pienen pieni kinttupolku. "Muistakaa ottaa ny välimatkat ettei risut lyö edellisistä."
Tuumasta toimeen. Riku on ehkä turhankin korkea semmoiseen maastoon, mutta silti käppäilemme reippaasti. Ori kulkee ilman ohjaavia apuja polkua pitkin, joten saan vain keksittyä kyyristelemään ja hiljentelmään vauhtia silloin tällöin. Vilkaistessani taakse kaikki näyttää olevan hyvin. Minni tosin jää pieneksi hetkeksi herkuttelemaan heinää lumen lomasta, samoin Alisa. Crime koittaa tapansa mukaisesti olla vähän pomo, muta Eve pitää orin hanskassa.
Pitkän matkan jälkeen pääsemme laukkasuoralle suoraan metsiköstä. Jotkut ponin lurjukset alkoivat innostumaan ja ratsastajat saivat pidätellä toden teolla.
"Saa irrotella!" sanon ja painan kevyesti oman hevoseni kylkiin laukka-avut. Riku lähtee puksuttamaan eteenpäin omaa nelitahtilaukkaansa ja saavummekin ensimmäisinä laukkasuoran päähän. Seuraavaksi tulee pukkilaukkaa Crime, nätisti Nuotta ja Minni. Lynn tulee Hanin kanssa myöskin mukavaa vauhtia samassa lössissä. Selma kaasuttelee Alisalla ja Viola ravaa Popparilla.
Vilkaisen kelloa - on aika lähteä tallille päin. Ja myöskin järjestyksen vaihto.
"Saatte päättää et kuka o missäki välissä. Ainut vaa, et orit vois pitää tammoje luonta vähä ehk erillää ja takana joku semmone reipas, joka ei jää jälkee ja myö edellee Rikun kaa ekana", sanon. Miska kääntää Nuotan peräämme, sitten tuleekin Hani, Crime, Minni, Poppari ja lopuksi Alisa.
Kävelemme jonkin aikaa. Vastaamme tulee auto, mutta kukaan hevonen ei vakavasti säikähdä
"Lähetää ravaamaa", sanon kuuluvasti ja maiskautan Rikun raviin. Vähän alkuun saa puolipidätteitä tehdä, mutta ihan mukavastihan koko ravailu sujui ainakin meidän kohdalta. Tosin, Crime ei olisi kai halunnut hidastaa ja alkoi pelleilemään Eveliinan kanssa, joten tyttö oli vähällä tippua.
"Nyt vaa kävellää tallille rennsti, voitte vaik venytellä siel seläs ja jos uskallatte ni voitte antaa pitkää ohjaaki", selitän kuuluvasti. Annan Rikulle pitkät ohjat, samoin tekee muutama muukin. Alan venyttelemään jonkin ajan päästä. Rikukin venyttelee kaulaansa paljon.
Tallipihalla jokainen on varmastikin kokemusta rikkaampi, eihän sitä aivan joka päivä mennä hoidokillaan yli tunniksi maastoilemaan seitsemän hengen porukassa ilman satuloita. Lysähdän viimeisenä alas hevosen selästä.
"Kiitosh täst et sain vetää näiki mukavalle porukalle tän tunni", kiitän ja kumarran. Taputan Rikua kaulalle tyytyväisenä ja kuiskaan. "Ja et siäki oot näi mukava vetoravuri."
Anteeks kirjoitusvirheet, oikeinkirjotus o yliarvostettua. :'DD
Infoa sen verra, että:
- Tunti pidetään, jos tulee edes
- Ei mikään kamalan rankka tunti tule olemaan. Jonkinsortin laukkailuja saa halutessaan revitellä, riippuen tien kunnosta. Aika paljon ravailua tulee olemaan. Saatamme levähtää jossain vaiheessa. Popparikin voi tulla mukaan, sovelletaan sitten tuota miten rankaksi ja pitkäksi menee. Tunnin pituus tulisi olemaan 1 - 1,5 tuntia. Reitti on suurimmaksi osaksi avointa maastoa - käymme kävelemässä pellon reunaakin pitkin. Myös vähän matkaa kinttupolkuja tulee olemaan vaihteluksi.
- Itse en Rikulla satulaa käytä, joten teilläkin vapaaehtoista tuon kapistuksen käyttö. Mainitkaa, käytättekö satulaa vai ette.
- Viim. ilmottautumispäivä on 25.10, itse maasto taas 27.10. Lokakuun aikana saataisiin miun osalta tarina kirjoiteltua (kenties jonkin sortin kuvan lisäksi) ja ajattelin pitää rennohkoa meininkiä, joten ei siis kiirettä tarinoiden/kuvien suhteen. Kuitenkin olisi kiva jos nyt ennen uuttavuotta ne ilmestyisvät.
Tunti pidetään.
Porukka:
Samppa - Riku (vetävät joukkoa. Ilman satulaa)
Miska - Nuotta (Ilman satulaa)
Selma - Alisa (ilman satulaa)
Eve - Crime (ilman satulaa)
Camilla - Minni (ilm. satulaa)
Viola - Poppari (ilman satulaa)
Lynn - Hani (ilm. satulaa)
TARINA:
Väkeä alkaa virtaamaan ulos. Kellään ei ole satulaa, edes pukkikone Crimellä.
Ponnistan orin selkään omalla tyylilläni. Kuitenkaan en selkään pääse vaivatta, sillä Riku syöksähtää alta pois ja roikun lihaksikkaassa kaulassa. Puntaroin itseni selkään ja käännän Rikun voltille steppailemaan. Odottelen jonkin aikaa, että muutkin pääsevät poniensa selkiin. Britta, Nora ja Enni auttavat tarvittaessa.
"Järjestys ois semmone ainaki alkuu et öö tuo Poppari meiä taakse, Minni, sitte Crime. Jaa öö se... Lynnyrdin koni, Alisa ja Nuotta perän pitäjäks. Jos onkelemia tulee, ni sanoo si reippahasti."
Niin lähdemme matkaan. Riku tuntuu aivan kamalalta ratsastaa, se vain pomppii ja pomppii ja haluaisi vain juosta, esittää ja juosta. Pidätteet, pidätteet... Ei toimi, joten sahaan.
Päästyämme jonkin matkaa alkukäynneiksi alkaa Crime jo porukassa temppuilemaan, mutta Eve saa hallittua poninsa mahtavasti ja ruuna saakin tyytyä olemaan nätisti.
"Onks kaikkie ponit nyt hallinnassa, kävelly tarpeeks ja sillee?!" kailotan katsoen taakse. Omalle heposelle kun riittää lyhyemmät alkukäynnit yleensä.
"Popparia voisin vähä viel verryttää", sanoo Viola. Nyökkään.
Kävelemme suurin piirtein sata metriä, kunnes Violakin on Popparin kanssa valmiina. Lunta tulee naamalle vähän voimakkaammin kuin selkään noustessa, mutta ei kuitenkaan liikaa, joten otan ohjat kunnolla käsiini.
"Eiköhä ravata!" kailotan ja maiskautan Rikun kevyesti liikkeelle. Vilkaisen taakseni - kaikki sujuu vallan mainiosti, jotkut pomppivat ponien selässä enemmän, Crime taas tekee aivan minimaalisen pienen pukin ja Miska horjahtaa Nuotan ravisa alkuun, mutta kaikilla sujuu muuten hyvin.
Riku painaa tavallista enemmän ohjalle ja puksuttaa jääräpäisesti eteenpäin sahailusta huolimatta. Se niistä jarruista sitten.
Ravattuamme jonkin matkaa hiljennämme. Riku pomppii pienesti pystyyn ja vikuroi, mutta hiljentää vauhtinsa steppailuksi.
Hiljennän orini Popparin vierelle.
"Onks se Poppari mite rankas ollu ny lähiaikoin?" kysyn nopeasti Violalta.
"No ei se kamalan rankassa oo ollu, eile oli justiisa vapaapäivä", nainen vastaa hymyillen. Hymyilen takaisin ja hidastan joka ponin kohdalle kysymään kuinka sujuu.
Kuulemma ihan hyvin kaikilla, joten maiskautan Rikun jonon eteen. Hytkyn kuin hyytelö selässä parilla askeleella, kun Riku mahtailee vähän Nuotalle ja Crimelle.
Ratsastelemme käyntiä, kunnes pääsemme heinäpellon varteen. Pysäytän ravurin ja samoin tekevät muutkin. Hani näyttää menevän oikein nätisti pehmeällä ohjalla.
"Tää pelto o iha jees kunnnossa, ni voi laukata hiljasesti, ravata tai iha vaa köpötellä tonne toisee päähä. Ootetaa loppui si siel", sanon. Kaikki nyökkäävät. Hurjapäisimmät lähtevät laukkaamaan hiljaista vauhtia, mutta itse tyydyn raviporukkaan. Tosin, Riku innostuu turhankin paljon ja ravaa laukkureiden rinnalle kepeästi ja siitä ohikin. Jarruista ei orilla ole jälleenkään aavistusta, joten käännän voltille. Pikkuhiljaa vauhti tippuu.
Viimeistenkin tullessa pellon laidalle odottelin pienen pulinan loppumista.
"Joo tota ny me si mennää tonne", sanon ja näytän lievässä ylämäessä olevaa ryteikköä, jossa on pienen pieni kinttupolku. "Muistakaa ottaa ny välimatkat ettei risut lyö edellisistä."
Tuumasta toimeen. Riku on ehkä turhankin korkea semmoiseen maastoon, mutta silti käppäilemme reippaasti. Ori kulkee ilman ohjaavia apuja polkua pitkin, joten saan vain keksittyä kyyristelemään ja hiljentelmään vauhtia silloin tällöin. Vilkaistessani taakse kaikki näyttää olevan hyvin. Minni tosin jää pieneksi hetkeksi herkuttelemaan heinää lumen lomasta, samoin Alisa. Crime koittaa tapansa mukaisesti olla vähän pomo, muta Eve pitää orin hanskassa.
Pitkän matkan jälkeen pääsemme laukkasuoralle suoraan metsiköstä. Jotkut ponin lurjukset alkoivat innostumaan ja ratsastajat saivat pidätellä toden teolla.
"Saa irrotella!" sanon ja painan kevyesti oman hevoseni kylkiin laukka-avut. Riku lähtee puksuttamaan eteenpäin omaa nelitahtilaukkaansa ja saavummekin ensimmäisinä laukkasuoran päähän. Seuraavaksi tulee pukkilaukkaa Crime, nätisti Nuotta ja Minni. Lynn tulee Hanin kanssa myöskin mukavaa vauhtia samassa lössissä. Selma kaasuttelee Alisalla ja Viola ravaa Popparilla.
Vilkaisen kelloa - on aika lähteä tallille päin. Ja myöskin järjestyksen vaihto.
"Saatte päättää et kuka o missäki välissä. Ainut vaa, et orit vois pitää tammoje luonta vähä ehk erillää ja takana joku semmone reipas, joka ei jää jälkee ja myö edellee Rikun kaa ekana", sanon. Miska kääntää Nuotan peräämme, sitten tuleekin Hani, Crime, Minni, Poppari ja lopuksi Alisa.
Kävelemme jonkin aikaa. Vastaamme tulee auto, mutta kukaan hevonen ei vakavasti säikähdä
"Lähetää ravaamaa", sanon kuuluvasti ja maiskautan Rikun raviin. Vähän alkuun saa puolipidätteitä tehdä, mutta ihan mukavastihan koko ravailu sujui ainakin meidän kohdalta. Tosin, Crime ei olisi kai halunnut hidastaa ja alkoi pelleilemään Eveliinan kanssa, joten tyttö oli vähällä tippua.
"Nyt vaa kävellää tallille rennsti, voitte vaik venytellä siel seläs ja jos uskallatte ni voitte antaa pitkää ohjaaki", selitän kuuluvasti. Annan Rikulle pitkät ohjat, samoin tekee muutama muukin. Alan venyttelemään jonkin ajan päästä. Rikukin venyttelee kaulaansa paljon.
Tallipihalla jokainen on varmastikin kokemusta rikkaampi, eihän sitä aivan joka päivä mennä hoidokillaan yli tunniksi maastoilemaan seitsemän hengen porukassa ilman satuloita. Lysähdän viimeisenä alas hevosen selästä.
"Kiitosh täst et sain vetää näiki mukavalle porukalle tän tunni", kiitän ja kumarran. Taputan Rikua kaulalle tyytyväisenä ja kuiskaan. "Ja et siäki oot näi mukava vetoravuri."
Anteeks kirjoitusvirheet, oikeinkirjotus o yliarvostettua. :'DD