Post by Eveliina on Nov 17, 2012 9:49:07 GMT 2
Heilautin itseni Crimen pyöreään selkään jakkaralta. Kerään ohjat ripeästi käsiini ja ruuna alkaa pyöriä paikallaan. Se päästää pärskähdyksiä ja katselee muita hevosia silmät pullollaan.
- Noo, onks kaikki valmiit lähtöön? Samppa kysyy Rikun selässä istuskellen.
-Joo, kajautamme yhteen ääneen.
-Okei.. Järjestys ois sellanen ku ensin mä ja Riku, sit Poppari, Minni, Crime, Hani, Aliisa ja Nuotta. Sopiiko kaikil? hän kysäisee.
-Jep, vastaamme yksitellen ja niin lähdetään matkaan. Crime rauhoittuu hieman, mutta poukkoilee kuitenkin sinne tänne. Istun kuitenkin sen kyydissä rentona ja pian ruunakin rauhoittuu. Hetken kuluttua lähdemme ravailemaan. Kokoan ohjat ja puristan pohkeeni Crimen kylkiin. Ruuna pukittaa pari kertaa ja lähtee sitten vaapottamaan kuin joku ravuri kisaradalla. Teen pidätteitä varmaan joka sekuntti monta kappaletta ja vähitellen se rentoutuu hieman. Kovaa vauhtia se kuitenkin pitää yllä.
Siirrymme takaisin käyntiin ja kävelemme heinäpellon alkuun. Crime hyppii ja pukittelee melkein koko ajan, kun näkee peltoa. Se rakastaa yli kaiken pellolla/laitumella/suurella aukealla kiitopukkilaukkaamista. Niimpä tiedän varautua kaikkeen. Samppa kertoo että saa ravata tai laukata toiseen päähän, niin tietenkin laukkaan. Pidän kuitenkin ohjat tiukasti kädessä. Kun annan laukkapohkeet Crime vetää kerrassaan jäätävät pukit ja lähtee kiitämään eteenpäin. Istun itse sen kyydissä rentona ja teen paljon pidätteitä. Lähestymme pellon reunaa niin joudun kääntämään laukkapolleni ympyrälle että saan sen hidastamaan. Rauhoittelen ruunaani ja siirrän sen käyntiin ja sitten pysäytän. Käsken kuumakallea peruttamaan muutaman askelta ja sitten alamme kävellä ympyrää jotta loputkin tulevat pellon päähän. Siitä lähdemme kävelemään pientä metsäpolkua, jossa Crime yritää lähteä livohkaan ja on säikkyvinään joka ikistä kiveä ja kantoa. Crime hyppii pää korkealla ja ihmettelee kaikkea.
Hetken päästä saavumme mahtavalle laukkasuoralle. Kehotan Crimen laukkaan ja herra vetääkin melkoiset rodeot ja minä meinaan lentää. Sinnittelen kuitenkin ruunani selässä ja annan sen laukata. Saavumme laukkasuoran päähän ja Samppa ilmoittaa että voimme lähteä kotiin päin ja vaihtaa järjestystä. Tyrkkään itseni Crimen kanssa siihen Hanin perään ja jatkamme matkaamme tallille päin. Vastaan tulee autokin mutta eden Crime ei säiky ollenkaan. Hetken päästä siirrymme raviin ja Crime ravaa vain kauhealla vauhdilla eteenpäin pää ylhäällä. Myötään ohjasta ja pidätän. Pidätä, päästä, pidätä, päästä hoen mielessäni. Kun viimein hidastamme käyntiin Crime on jo ihan väsynyt ja hikinen. Annan ruunalle pitkät ohjat ja kävelemme takaisin tallille.
Kun saavumme tallille, laskeudun alas hikisen ratsuni kyydistä ja taputan sen kaulaa tyytyväisenä.
- Hieno Crime, kehun sitä.
-Tä oli muute eka kerta ku olin Crimel maastos, virnistän ja katsahdan Samppaan.
-Et oo tosissas? Ja viel ilman satulaa, tuo naurahtaa. Kiitän vielä tunnista ja vien Crimen talliin. Otan siltä suitset pois ja harjaan sen ripeästi. Laitan ruunalle fleeceloimen, jottei raukka vilustu.
Kiitos ihanasta ja vauhdikkaasta maastoreissusta:)
- Noo, onks kaikki valmiit lähtöön? Samppa kysyy Rikun selässä istuskellen.
-Joo, kajautamme yhteen ääneen.
-Okei.. Järjestys ois sellanen ku ensin mä ja Riku, sit Poppari, Minni, Crime, Hani, Aliisa ja Nuotta. Sopiiko kaikil? hän kysäisee.
-Jep, vastaamme yksitellen ja niin lähdetään matkaan. Crime rauhoittuu hieman, mutta poukkoilee kuitenkin sinne tänne. Istun kuitenkin sen kyydissä rentona ja pian ruunakin rauhoittuu. Hetken kuluttua lähdemme ravailemaan. Kokoan ohjat ja puristan pohkeeni Crimen kylkiin. Ruuna pukittaa pari kertaa ja lähtee sitten vaapottamaan kuin joku ravuri kisaradalla. Teen pidätteitä varmaan joka sekuntti monta kappaletta ja vähitellen se rentoutuu hieman. Kovaa vauhtia se kuitenkin pitää yllä.
Siirrymme takaisin käyntiin ja kävelemme heinäpellon alkuun. Crime hyppii ja pukittelee melkein koko ajan, kun näkee peltoa. Se rakastaa yli kaiken pellolla/laitumella/suurella aukealla kiitopukkilaukkaamista. Niimpä tiedän varautua kaikkeen. Samppa kertoo että saa ravata tai laukata toiseen päähän, niin tietenkin laukkaan. Pidän kuitenkin ohjat tiukasti kädessä. Kun annan laukkapohkeet Crime vetää kerrassaan jäätävät pukit ja lähtee kiitämään eteenpäin. Istun itse sen kyydissä rentona ja teen paljon pidätteitä. Lähestymme pellon reunaa niin joudun kääntämään laukkapolleni ympyrälle että saan sen hidastamaan. Rauhoittelen ruunaani ja siirrän sen käyntiin ja sitten pysäytän. Käsken kuumakallea peruttamaan muutaman askelta ja sitten alamme kävellä ympyrää jotta loputkin tulevat pellon päähän. Siitä lähdemme kävelemään pientä metsäpolkua, jossa Crime yritää lähteä livohkaan ja on säikkyvinään joka ikistä kiveä ja kantoa. Crime hyppii pää korkealla ja ihmettelee kaikkea.
Hetken päästä saavumme mahtavalle laukkasuoralle. Kehotan Crimen laukkaan ja herra vetääkin melkoiset rodeot ja minä meinaan lentää. Sinnittelen kuitenkin ruunani selässä ja annan sen laukata. Saavumme laukkasuoran päähän ja Samppa ilmoittaa että voimme lähteä kotiin päin ja vaihtaa järjestystä. Tyrkkään itseni Crimen kanssa siihen Hanin perään ja jatkamme matkaamme tallille päin. Vastaan tulee autokin mutta eden Crime ei säiky ollenkaan. Hetken päästä siirrymme raviin ja Crime ravaa vain kauhealla vauhdilla eteenpäin pää ylhäällä. Myötään ohjasta ja pidätän. Pidätä, päästä, pidätä, päästä hoen mielessäni. Kun viimein hidastamme käyntiin Crime on jo ihan väsynyt ja hikinen. Annan ruunalle pitkät ohjat ja kävelemme takaisin tallille.
Kun saavumme tallille, laskeudun alas hikisen ratsuni kyydistä ja taputan sen kaulaa tyytyväisenä.
- Hieno Crime, kehun sitä.
-Tä oli muute eka kerta ku olin Crimel maastos, virnistän ja katsahdan Samppaan.
-Et oo tosissas? Ja viel ilman satulaa, tuo naurahtaa. Kiitän vielä tunnista ja vien Crimen talliin. Otan siltä suitset pois ja harjaan sen ripeästi. Laitan ruunalle fleeceloimen, jottei raukka vilustu.
Kiitos ihanasta ja vauhdikkaasta maastoreissusta:)