Wrindin päiväkirja

[Suvi]

Ilonpukkeja ja reipasta rajojen koettelua 1.6.2013

- Hmm, matikka kymppi, äikkä ysi, biologia kymppi..., luettelin mummulleni todistuksen numeroita. - Liikunta kasi, terveystieto ysi, englanti ysi, historia ysi...
Keskiarvoksi laskin 9,3 ja sitähän alunperin veikkasinkin. Monet numerot tippuivat jo vuoden aikana tai nyt keväällä. Ei se mittään, ne saa nostettua jos jaksaa joskus tehä läksyjä tallilla käymisen ja piirtämisen lisäksi...

Vaihdoin valkean kevätjuhlamekkoni kotivaatteisiin, ja kun sain syötyä niin vaihdoin tallivaatteet huussissamme. Ei ainaskaan astmaatikkoäiti suutu hevosenkarvoista... Talvellakin oli ollut niin ihanan leutoa että pystyi hyvin ulkona tai viimeistään tallin vessassa vaihtamaan vaatetusta. Laitoin vaaleat, saumattomat housuni ja sinisen teepaian. Katsoin vielä peilistä, ettei aurinkorasvaa jäänyt paksulti minnekkään. Sitten pääsinkin hyppäämään fillarin selkään.

Tallilla löysin Sinnan toimistosta. Kello näytti puolta kahta.
- Morjensta Suvi! Oliko hieno kevätjuhla?
- Olihan se hieno, yksi ysiluokkalainen lauloi säveltämänsä laulun koko koululle. Etenkin yseille.
- Ja todistus oli varmaan hyvä?
- Ei, ei tieteskään, vitsailin.
- Muutenvaan keskiarvo oli 9,3...
- Joo'o...
- Mitens on Allilla tunteja tänään?
- No vikalle tunnille se on menossa. Voisit ratsastaa sillä nyt, Sinna ehdotti.
- Ookei, sanoin miettien milloin hevoset pääsevät laitumille.

Kaapillani minua kohtasi yllätys. Allin hoitajalle tarkoitettuun kaappiin oli nimittäin tuotu karkkirasia ja lappu. Lapussa luki, että saisin alkaa ratsastamaan Wrindillä ja että Linnea palaa tallille maanantaina. Ohhoh vai minä ratsastan pukki-Weindillä? Pitääkin kokeilla heti... Kirjoitin lapun, missä kiitin Linneaa luottamuksesta ja laitoin puhelinnumeroni alle jotta viestit hoituu nopeammin.

- Moi, kuului Sinnan ääni takaatani harjaillessani Wrindiä.
- Aiotko ratsastaa kahdella hevosella yhtäaikaa?
- En tietenkään, unohdin jo että olin menossa Allilla ratsatamaan.
- Linnea kyllä kertoi minulle antaneensa sinulle ratsastusluvan, Sinna sanoi.
- No mäpä menen etsimään jos joku lähtis Allilla hallille mukaan.

Näin kuinka Asoa talutettiin juuri talliin, varmaankin sitä oltiin juuri koulutettu. Ros ja Nora kävelivät rupatellen sen vieressä.
- Moikka! sanoin tuttuun tapaani, hoin sitä kaikille.
- Moi Suvi! Nora sanoi Rosin vain sanoessa "Hei".
- Lähtiskös joku ratsastelee Allilla hallille? kysäisin naikkosilta.
- Ei oo aikaa, Ros sanoo tavalliseen tapaan napakasti.
- Miehän voisin vaihteeksi ratsataa Allilla, sillä ei ole tarvinut tammikuun jälkeen ratsastaa, paitsi yhteen aikaan. Nora ratsasti tallin hevosilla keillä ei ollut hoitajia, ja Allilla oli nyt ollut hoitaja hieman rikkinäisesti. Mutta minä aion hoitaa sitä kauan, ehkäpä sen elämän tappiin asti...

- Oletkos ennen edes Wrindillä ratsastanut kun en ole nähnyt? Nora huikkasi Allin karsinasta viuhuttaen harjaa. Itse harjailin pehmeällä harjalla Wrindin kinttuja. Kännykkä näytti kellon olevan vähän yli kaksi.
- En ole, Linnea vaan jätti lappusen eilen kaappiini. Kiva päästä kokeilemaan kuinka hyvin lennän pukeista. Niin, turvaliivi pitänee muistaa hakea...
- Mitenkäs sie olet hevosia harrastellut? - Tammikuun 24. päivä minä Ruolampeen hoitajaksi pääsin, pari kuukautta alkeiskurssilla ja nyt viimeset pari kuukautta jatkotunneilla olen käynyt, kerta viikkoon. Ja parilla toisella tallilla olen käynyt, omakin hevonen piipahti yhdessä vaiheessa, mutta se oli liikaa. Nyt se asuu ratsatuskoulussa missä hoidin vähän aikaa, tyytyväisenä elämäänsä tuntipollena ja emänä.
- Voi kuin kivaa! Mitenkäs aiot harrastusta jatkaa?
- Noh, ens vuonna olis tarkoitus kartuttaa ratsastustaitoja ja miten nyt ehtinee koulun lisäksi. Haluaisin ysin jälkeen suorittaa ylioppilas- ja hevosenhoitajatutkinnot kaksoistutkintona, näkee vähän onko hevosista ammatiksi. En vaan tiiä miten täällä hoitamisen kanssa käy, täytyy katsoa missä kaikkialla kouluja on. Voihan se olla että lähistöllä joku koulu olisi.
- Hyvältähän tuo kuulostaa, Nora sanoi sa kyykistyi putsaamaan kavioita. Pian hän nousi ylös ja sanoi:
- Meinaatkos mitä sitten tehdä työksesi isona?
- Kouluttaa hevosia ratsuiksi keskellä mettää ylhäisessä yksinäisyydessäni, sanoin hymynkare kasvoillani.
- Jaa, vai että ratsuttajaksi pitäis päästä. Kivaahan tää on, mutta hieman tarviit kokemusta lissää...
- Tiiän, siksihän mä aion eka opiskella muita hevosalan ammatteja, jos vaan siitä on ammatiksi mulle.

---

Hallilla sain kokea ensimmäisenä sarjan pukkeja. Turvaliivi oli hyödyksi hiekkaa maistellessa. Nora kuitenkin pyydysti Wrindin aina taitavasti takaisin ja hiljalleen nuorukainen rauhottui. Harjoittelimme ihan perus koulujuttuja, kumpikaan kun ei kunnolla vielä asioita osannut. Nora ratsasti Allilla taitavasti vaativan been juttuja meidän puuhastellessa peruutuksia ja voltteja. Kaikilla oli kuitenkin kivaa.

Yli tunnin ratsastelun jälkeen palailimme tallille.
- Kiva kun sain ratsastaa Allilla, Nora sanoi. - Voit tulla milloin vaan kyselee multa ratsuttajan hommista, vaikka TET-paikkaa ensi vuonna.
- Voi kiitos, voi kuin kivaa. Mielelläni tulen sulle tettiin!
Wrindin harjat olivat yhäti karsinassa, ja harjailin leppynyttä orhia tyytyväisenä. Se oli iso, mutta olinhan sen jo kerran kunnolla harjannut. Nyt vaan pää ja jalat pehmeällä harjalla ja selkä pölyhrjalla. Kaviotkin putsasin ja tarkistin ennenkuin vein poitsun tarhaan ja siirryin Allia harjaamaan.

Ehdin juuri sopivasti siivota molempien hoitsujen karsinat, kun tuntilainen saapui kyselemään ratsuaan.
- Olen Suvi, ja Alli on tarhassa. Oletko ratsastanut sillä ennen?
- Olen olen, käyn hakemassa sen sisälle.
- Harjasin Allin kyllä juuri, että puolisen tuntia se saapi vielä tarhassa olla. Ei se ole kauaa edes ollut siellä, kun Nora ratsasti sillä haastavampaa koulua.
- Minäkin menen Allilla vaikeaa koulua, olen helpon aan tasoinen, tyttö kertoi.

Juotuamme mehut ja tarkastettuamme Allin ja Wrindin varusteet lähdimme hakemaan Allia tarhasta. Pehmeä harja näytti, miten karvat suoristuvat päästä ja selästä. Varusteet nousivat helposti suolapatsaan selkään.
- Osaisitkos itse harjailla Allin kuntoon yöpuulle tunnin jälkeen? Minun on aika turhauttavaa jäädä tänne vain tarkistaakseni että pärjäät.
- Kyllä mie osaan, ja onhan täällä keltä kysyä.
- No hyvä. Pidä hauskaa tunnilla!

Suvi ♥ Wrindi 5 HM

En tienny mitä teen kun tarina kuuluu molemmille niin laitoin molemmille. Ja hei se heppojen kesäloma??

[Linnea]

Ihan jumissa - 7.6.2013



Talutan Wrindin ulos tarhastaan. Aurinko ei paistanut tänään kovinkaan lämpimästi pilvien verhoutuessa taivaalle. Ilma oli kuitenkin lämpimän kostea. Tämä taisi olla se ilma jota inhosin eniten. Kostean kuuma ilma oli jotenkin tukahduttavaa ja sellaista jossa hikipisarat helposti kohosivat ihon pinnalle tekemättä paljon mitään. Yyh, jospa aurinko paistaisi taas huomenna.
Vien herraseni takaisin omaan karsinaansa ja aloitan teho puunauksen. Harjailen oria kaikilla harjoilla niin kauan että edes pientä pölypilveä ei tule enää näkyviin. Oli niin ihana pitää musta ori puhtaana, sillä silloin sen karva kiilsi terveän näköisenä, eikä se näyttänyt lainkaan samealta. Lisäksi oli mahtavaa hoitaa hevosta niin kauan että sellaisen lopputuloksen saavutti, sillä sitä tulosta ei heti tullut varsinkaan jos hevonen oli päättänyt piehtaroida tarhassaan ennen talliin tuloa. Eli helposti se puolituntiakin vierehti pelkkään harjaamiseen.

Pian Suvi tulee pyyntöni mukaisesti luoksemme varustepinkka sylissään.
"Hejssan!" tervehdin tyttöä helpottuneena. "Ja kiitos" huokaan. Suvi oli lupautunut tänään ratsastamaan Windervietin läpi puolestani. Mitään rankkaa reeniä ei tarvinnut, mutta olin puhki-poikki-väsynyt etten millään olisi jaksanut nousta selkään, varsinkaan kun olin ratsastanut tänään ennestään jo kolme hevosta.
"Vähän ihmettelin kun pyysit" Suvi naurahtaa keveästi. "Kun kuitenkin itsekin olet tallilla."
Naurahdan itsekin. Pakkosanoa että olin hyvä hyväksikäyttämään ihmisiä tarpeen vaatiessa. Oli se sitten hyvä tai huono asia, sitä en tiennyt.
"Mä en vaan jaksa" vastaan säteilevänä. "Ja toi ilma. Ihan karseeta, mutta jos haluat niin voin mä pitää sulle tunnin. Sellasena laimeena yksityistuntina"
Suvi katsahtaa minuun yllättyneenä kiristäessään satulavyötä kireämmälle.
"Joo. Se olis ihan kivaa ainakin näin vaihteen vuoks" tyttö hymyilee. "Mutta sun pitää jaksaa talsia hallille asti. Kentällä on tunti."
Nyrpistän nenääni. Hitsi.
"Hei, mut ajattele. Pääset hallilla taas istumaan ja siellä voi olla jopa viileämpi." Suvi taputtaa minua olalle kävelyttäen Wrindin ulos pihamaalle.

Tulen itsekin pihalle ja hyppelehdin Suvin viereen.
"Okei. Mä tuun..." vastaan epäröiden. Ei kyllä kiinnostanut liikkua oikein yhtään ja jopa kilometrin käveleminen tai nyt sen ajatteleminen tuotti tuskaa minulle.
Punttaan Suvin helposti orin selkään, sillä näin ei tarvinnut mistään etsiä jakkaraa tai jotain muuta selkäännousu välinettä. Kyllähän sitä selkään varmasti maastakin pääsi, mutta näin hihnat kärsisivät vähiten ja ne kestäisivät pidempään. Mulla ei kuitenkaan rahaa ylenpalttisesti ollut ja jos joku niin oma hevonen oli kauhea rahansyöjä.

Kävelen Wrindin vierellä koko matkan ajan hallille asti Suvin nauttiessa olostaan hevosen selässä.
"Tää tuntuu tänään ihmeen rauhalliselta" Suvi henkäisee tyytyväisenä. "Ei yhtään katsele ympärilleen vaan kävelee rennosti eteenpäin..."
Katson oria sivusilmälläni. Se tosiaan oli melkein uneliaskin, mutta sitten huomaan jotain muutakin. Kävelen edellä sisälle rakennukseen ja katselen tarkasti hevoseni askeleita. Suvi pysäyttää hopeanmustan keskelle hallia ja minä katselen edelleen oritta.
"Tuntuiko se susta yhtään jähmeältä?" kysäisen miettien. "Tai tuntuiko sen askel töksähtelevältä?"
Suvi katsoo minua ja miettii sitten.
"Askel oli ainakin hitusen lyhyemmän tuntunen kuin ennen. Ei sellanen sulava."

Asetun Wrindin eteen ja nostan sen jalkaa venyttäen sitä eteen. Tein tätä useamminkin sille, joten se oli onnekseni tottunut puuhailuuni. Toistan saman myös toiselle jalalle.
"Wrindi tuntuu olevan hieman jumissa tänään kokeile ratsastaa sillä normaalisti, mutta anna sen kulkea omaa vauhtia eteenpäin ja tehdään sille sitten kunnon verryttelyt.
Suvi nyökkää ja antaa orille avut lähteä kävelemään uraa myöten käynnissä ja pitkin ohjin. Itse istahdan penkille katsomaan heidän menoaan.

Pian annan luvan aloittaa ravityöskentelyn ja Suvi nostaa ravin puoliverisellä. Wrindi tosiaan oli jähmeänä tänään, sillä se ei ollut lainkaan yhtä virkeä kuten ennen. Se vain ravasi eteenpäin.
"Tee paljon voltteja ja ympyröitä. Yritä taivuttaa sitä sisäohjalla aina mahdollisimman paljon kulmissa ja noilla ympyröillä. Samalla paina sisäpohjetta hieman lähemmäs
kylkeä." Neuvon ja samalla tarkkailen Wrindin vetrymistä, sillä jos sitä ei kohta alkaisi tapahtua niin ratsastus pitäisi lopettaa pian. Miten ihmeessä se näin jumiin oli tullut, mietin.

Huokaisen helpotuksesta kun toivomiani tuloksia alkaa kymmenen minuutin päästä tullakin. Askel pitenee hieman, vaikka täysin normaali se ei vieläkään ole, mutta kuten epäilin : liikkuminen taitaa olla paras apu tähänkin tilanteeseen. Monilla hevosilla oli alkujähmeyttä, mutta jonkin aikaa liikuttua ne vetristyivät. Wrindin tapaista se ei kuitenkaan ollut, joten päätin pirauttaa vielä hevoshierojalle, joka saisi tulla katsomaan orhia.

Lopputunnin ajan neuvon Suville asioita mitä hänen kannattaa tehdä ja mitään erityisiä tehtävän antoja en opetuksen muodossa sittenkään tälläkertaa antanut. Tärkeintä oli saada Wrindille mukavampi olo. Pitäisi pitää se ns. yksityistunti sitten joskus toiste kun herraseni olisi oma itsensä. Silloin voisin antaa ohjeita miten pärjäisi hankalan pukkityypin kanssa paremmin.

Tallille palattuamme kerron Suville hevoshierojan tulevan huomenna ja silloin Wrindiä ei muuten tarvitse hoitaa. Eli lepopäivä orhilla olisi huomenissa.

[Linnea]

Uskalsin ihan yksin maastoon - 14.6.2013

Otan tiukan otteen Wrindin harjasta ja ohjista. Toisen käden laitan selän päälle ja ponnistan monia lihaksiani käyttäen ilmaan. Pian istun hopeanmustan hevosen kiiltävän karvan päällä taputtaen sitä kaulalle. 
Tumma ori steppaili paikoillaan yrittäen lähteä kävelemään jo eteenpäin. Automaattisesti pidätän ohjista ja vasta hevosen rauhoituttua annan sen siirtyä käyntiin.

Lätäköt loiskuvat kavioiden osuessa niihin ja sade ropisee kevyesti maanpintaa vasten. Ilma oli kuitenkin lämmin, vaikka taivas pudottelikin antimiaan. Wrindi kävelee reippaasti eteenpäin hiekkaisella tiellä ja tumma karva värjäytyy koko ajan mustemmaksi.  Sen korvat kääntyilevät tiuhaan tahtiin edestakaisin, kuin varmistaen halusinko oikeasti olla tässä ilmassa, mutta minä halusin ja pieni tihkusade ei haluani muuttaisi.

Ohjaan Wrindin pois tieltä suoraan aluskasvillisuuden valtaamaan metsikköön. Sammalpeitteisiä puunkantoja näkyi monessa kohtaa, mutta myös vanhempia kaatuneita puunrunkoja lojui maassa odottaen maatumistaan. Ori kävelee vaivatta pienienkin esteiden ylitse. Minä vain etsin parhaat ylittämiskohdat.

Wrindi ei pursunut liikaa energiaa. Ehkä sen osa energia siirtyi uuden paikan tutkimiseen ja hyvien jalansijojen etsimiseen. Se oli hyvä se , sillä se tämän lenkin tarkoituskin oli.
Maasto oli epätasaista ja ori sai käyttää lihaksistoaan kunnolla, jotta pääsisi liikkumaan reippaasti eteenpäin. Välillä tuli alamäkiä, välillä kuljettiin ylöspäin, mutta kokoajan oltiin käynnissä.

Lopulta päädyimme taas tielle. Tälläkertaa suunta oli jo kohti Ruolampea. Tuuli yltyy sateen kanssa ja vetäisen takin kaulusta korkeammalle. Pian annan Wrindin ravata reipasta letkeää ravia kohti kotia.

Housuni alkavat liimaantua yhä pahemmin ihoani vasten ja märän hevosen selässä istuminen ei tietenkään pahenna tilannetta yhtään. Oloni oli siis hyvinkin..märkä, mutta muuten olin tyytyväinen. Wrindi oli metsärymyämisen jälkeen rauhallinen. Pystyin kepeästi ratsastelemaan ilman satulaa oriillani ja vieläpä maastossa. Pitäisi ehdottomasti kokeilla uudemmankin kerran.

Jonkin ajan päästä pääsemme perille ja laskeudun alas puoliverisen selästä. Se ravistelee kunnolla heti kun jalkani koskettavat maata ja saan ihanasti lisää vettä naamalleni.
No sadepäivä mikä sadepäivä.

Talutan orhin tallissa suoraan pesupaikalle. Sidon sen ketjuista molemmin puolin kiinni ja käväisen hakemassa sen varusteiden seasta hikiviilan ja pyyhkeen. Vedän viilalla pahimmat vedet pois ja lopuksi kuivailen lisää vielä pyyhkeen avulla. Varsinkaan jalkoja en märiksi halunnut jättää syystä ja toisesta. Heitän vielä loimen sen selkään ja vien herraseni takaisin karsinaansa iltaheiniään syömään. 

Vien suitset kuolainten pesun jälkeen paikoilleen, sekä tervehdin matkalla Marskin hoitajaa Kinukkia. Monelta muulta sain ihmetteleviä katseita : miten pystyin olemaan näin märkä. Kaiketi he luulivat että olin hallilla käynyt ratsastelemassa, mutta en. En tälläkertaa.

Päätän heti jättää tallin taakseni ja suunnata kotia kohti. Vielä kun pääsee saunaan niin päivä on ollut täydellinen ja saipa Wrindikin hieman vaihtelevampaa maastoa kokeilla kuin sileät kentät tai tasaiset hiekkatiet.

|| Erittäin kuvaava otsikko! Heti alun kuvailu oli erittäin vakuuttavaa, eivätkä kuvailut siihen loppuneet. Tosi mahtavaa, että Wrindin koulutus on edennyt jo näin pitkälle, että voit käydä sen kanssa maastossa ilman satulaa! Huomasin tarinassasi hieman aikamuoto-ongelmia; käytit jossakin vaiheessa imperfektiä, mutta pääasiassa preesensiä. Yleensä tarinat kirjoitetaan joko menneessä hetkessä tai nykyisyydessä. =) Muuten oikein mukava tarina, jossa oli hirveästi laadukasta kuvailua ja hieman erikoisempaa koulutusprosessia. - Britta

[Suvi]

Maastoesteitä 15.6.

Sivu 1
Sivu 2
Sivu 3
Sivu 4
Sivu 5


Suvi ♥ Wrindi 6 HM ♥

|| Sinulla on todella paljon lahjoja piirtämisen suhteen. Piirroksesi olivat realistisia ja monesta kulmasta kuvattuja, joka teki niistä haastavia. Liikkeet olivat onnistuneita ja juoni oli hyvä. En voi muuta sanoa, kuin aivan mahtavaa työtä - sinulla on ihana piirrustustyyli! - Britta

[Suvi]

Riehakas poitsu... ~ 1.7.

Niin, Wrindi haettiin toussapäivänä laitumelta. Ja nyt pitäs sit tietää osaako se enää mitää mitä sille on opetettu... Ajatukset suristen poljin kohti Ruolampea.

Ja mitä siellä näinkään. Latu oli kanssa hakenut hevosensa lomalta ja nyt koetti ratsataa sitä. Linnea seisoskeli aidan vierellä ihan haltioituneena ja säikähti, kun tulin viereen ja sanoin:
- Moi.
- Hui hemmm... Ei saa säikytellä!
- Ketä kattelet silmä mulis?
Ilmeeni taisi olla taas tavalliseen tapaan näkemisen arvoinen - vallan ilkikurinen virnistys.
- Haha en ketää, mut kato nyt, miten ihminen voi hallita riehakasta oria ohjat löysällä? Yhellä kädellä? Ja saada sen rauhottumaan.
- Latu onkin taikuri, sanoin ja muistelin lyhyttä hoitotaivaltani Latun omalla tallilla. Mutta enhän mä voinut käyä kun yhellä tallilla, ei vaan aikaa oo rajattomiin.
- Ja miten hevonen tuntuukaan alistuvan menoon, niin luonnolliselta näyttää meno. Haluun ittekin osata!
Hetken pällistelyn jälkeen Latutus tuli moikkaamaan aidan viereen täysin rauhottueella hevosellaan.
- Mitäs leidit, tai neidit?
- Ihastellaan sun taidokkuuttas, sir.
Pidimpähän vähän hauskaa vääntelemällä sanoja. "Sir" kuulostaa vaan niin... en tiiä miltä.
- Jaha, ihailkaa rauhassa. En pelkää yleisöä.
- Hahhah en ihmettele, sai Linneakin sanottua. - Voiko mikä hevonen vaan osata tollasta?
- Tietenkin. Eivät ne ole tyhmiä vaikkeivät kirjavia ole.
- Onhan Wrindi nyt vähän samaa väriä kun sinun karvamoposi, naurahdin.
- No tuoppas se motskari tänne nii katotaa.
Latu otti ilmiselvästi haasteen vastaan ja ajateli kokeilla Wrindiä.
- Elkää laittako ku riimu, kasson vaan vähä poitsua.

Vähän ajan päästä oli Wrindi haettu tarhasta kentälle, Rolle taas oli viety tarhaan.
- Noi muuten varmaan pärjäis samas tarhas, Linnea ehotti.
- Voi olla, Latukin sanoi, mutta taisi tyytyä vierekkäisiin hakoihin. - Ja Linneaan varmaan tämän pojan pitää eniten luottaa?
- Ehdottomasti, vastasin. - Siskoni siirtyy sen hoitajaksi elokuussa.
- Lähtekää siis hallille. Mä käyn laittaa Rollelle iltasapuskat hautuu ja kurvaan autolla sinne.

Matka hallille sujui rattosasti, kun tuntiratsatajia ei tuotu autoilla tallille eikä muutenkaan väkeä juuri käynyt. Wrindi tietysti kiskoi aika lailla mutta saatiin se pysymään kurissa. Ehdimme juuri kuplamaiseen, vaaleaan rakennukseen sisään ennen Latua ja kovaäänistä autovanhusta. Wrindi olis vrmaa ottanu hatkat siinä vaiheessa.

Latu sulki oven perässään.
- Suvi tulee vahtimaan ovea, ettei muita tule. Voitte päästää pojan vapaaksi, hän jatkoi Linnealle.
Linnea laski pojan vapaaksi riehumaan.
- Me ollaan täällä reunalla, ja nyt alat sitten kohta juoksemaan kun hullu, sun olis tarkotus aggressiivisesti juoksuttaa Wrindiä kunnes se ei enää jaksa. Huuda, huido, juokse. Tai älä huuda karseesti mut vähän. Sitten kun se laskee päänsä ja lonksuttaa hampaita, käännä sille selkä ja paina pää matalaksi. Kun tunnet turpan selässäs nii nosta pää ja kävele ja silitä vähän ajan päästä. Selvä?
- Ookei, Linnea sanoi hieman epävarmasti ja teki kuten Latukainen käski.

- Nyt se ei temppuile. Huomenna Suvi juoksuttaa siltä virrat pois ja alatte kertaamaan ohjasajoa, mulla on iltapäivällä kengityskeikka niin en pääse vahtii.
- Okei ja kiitos kun autat, Linnea sanoi vielä ennen kun Latu lähti.
Linnea antoi Wrindin seurata itseään vielä kauan aikaa, kunnes poika ei ollut enää yhtään hengästynyt eikä hikinen.

Talutimme pojan tallille, harjasimme ja putsasimme karsinan. Annoimme iltasapuskat sille tarhaan, olihan sade jo lakannut niin uskalsi laittaa yöksikin ulos.

Suvi ♥ Wrindi 7 HM

Anteeks tälläne pätkä. Luvassa kuvia ja runoja (;

[Suvi]

Juoksutusta ja riehumista ~ 2.7.



Juoksuttelin kyllä Wrindiä ja kauan, mutta Linnean puuhaillessa Dimman tallilla en uskaltanut yksinäni kokeilla ohjasajoa. Katsotaan uudestaan huomenna.

Suvi ♥ Wrindi 8 HM

[Suvi]

Ohjasajon kertailua ~ 3.7.

Kuva, click

Niin pashat yhteydet täällä ettei kuvaksi saanut millään ladattua, linkkinä siis...
Tosissaan, tänään ohjasajoimme molemmat, niin minä kun Linneakin. Ratsaille noustaan pienen lisäkoulimisen jälkeen, kun Linnea on niin ihquu-länkkää -ihastunut ettäh... : D

Suvi ♥ Wrindi 9 HM

Oikeestaa mä aloin ehottelee länkkää ja sit Linnea innostu, muhaha oon itte niin ihquu-länkkää -innoissani : D

[Suvi]

Tarhailua ja taluttelua ~ 4.7.

Kuva, click

Tänään oli vähän niinkun "välipäivä", heinämahaa laihistettiin taluttelulla. Kuva Wrindistä tarhasta : D

Suvi ♥ Wrindi 10 HM

[Suvi]

Irtohyppyytystä ~ 5.7.

Kuva, click

Wrindin kanssa kerrattiin hyppäämistä maneesissa. Kuvassa verryttelee hyppäämällä puomin yli, jota ei ole vielä nostettu kannattimille. Kolmistaan saatiin homma onnistumaan - Rollekin kokeili hypätä.
Vaihteeksi piirsin hiekkaan kun serkkujen hiekkalaatikkoleikit eivät jaksaneet kauaa innostaa cx

Suvi ♥ Wrindi 11 HM

|| Vautsi, luovuutta parhaimmillaan! Hienosti olet hyödyntänyt hiekkaa piirroksessasi, joka ei nimittäin ole helppoa. Anatomia on onnistunut hyvin olosuhteisiinkin nähden. Suloinen crocksikin päässyt kuvaan. - Britta

[Suvi]

Väistä painetta, pölhö! ~ 6.7.

- Moi! huudahdin Linnean nähdessäni. Hän harjaili Wrindiä ulkona puomilla tallin edessä.
- Moikka Suvi! Latu lupasi äsken opettaa Wrindiä uusille ohjasavuille, että on ohjat löysänä. Silloo Wrindi saa pitää kaulaa mieleisessä asennostta eikä suusta tarvitse kiskoa, mikä on hyvä asia. Ei ainakaan sahatessa suupielet repsahda.
- Kivaa, päästään asiaan käsiksi. Ens viikolla kerrataan sitten ajaminen, että päästään toi möhömaha tuhoamaan.
- Jeespoks, ota nyt joku harja. Latu sano siivoavansa Rollen karsinan ja tulevan sitte kentälle, et saahaan laittaa harjat savuamaan.

Siinä sitten hinkattiin tarhan pöllyt taivaan tuuliin ja kavioista kaivettiin kivet ja ruohonkorret pois. Wrindin tarha pukkasi heinää vaikka kuinka, eikä se kuivaa heinää paljoa tarvinutkaan. Pitäs käyä tarha taas läpi, että on puuaidat kunnossa ja murkkykasvit kitkeä pois. Mitä lie niittyleinikkiä tahyoo olla joka paikassa. Nätti, keltanen kukkahan se on mutta vaarallinen heppoille, jos oikein muistan...

- Jokos oripoitsu kiiltää, vaaleaverikkö Latu kysäisi tallustaessaan ulos tallin pääovesta.
- Kyllähän tää hiljalleen, sanoin, ennen kun Linnea ehti mitään haastaa.
- Sitten vaan riimu päähän ja mennään, Latu sanoi ja talsi edeltä jo kentälle.
En kyllä ihmetellyt 26-vuotiaan kiirusta, olihan tällä iso talli valtavan hevosmäärän kanssa valvottavana. Taitaa olla onnellinen kun lähes kaikilla on hoitaja...
Mekin mentiin sitten kentälle.
- Talutappa sitä vähän lämmittelyksi, Latu sanoi.
Wrindillä oli virtaa - heinää oli tainnut upota liikaa mokoman masuun. Se nyki ja koetti jyrätä Linneaa, mutta jääräpäisyydellään Linnea sai orin pysymään nätisti. Muutaman kierroksen jälkeen Wrindi kuitenkin sanoutui irti hommasta ja alkoi viskelemään päätään ja takamustaan.
- Ei tästä tuu mitää jos se ei malta keskittyä, Latu tokaisi hetken kattelun jäljeen. - Kipase Suvi hakemaan juoksutuskamat niin saadaan sauvut pois.

Hölkkäsin talliin ja varustehuoneen ovella törmäsin Samppaan.
- Huhhui, mistä sä siihen ilmestyit, sanoin säikähtäneenä mutta ilousena siitä, että tyttö oli tallustanut tallille asti. Hän koetti vähän mumista jotaan takasin, mutta huomasin heti että ei ollut mikään parhain päivä. Annoin keesipään olla rauhassa ja etsin Wrindin vaaleanvihreän satulahuovan, juoksutusvyön, tai siis niistä Wrindin ruskeista ajovaljaista selustimen (eiks se mee ohjasajossa ja juoksituksessa???) ja pitkän liinan kapsonin kera. Tavarapaljous sylissäni matelin takaisin kentälle ja autoin Wrindin varustamisessa.

Latu halusi kokeilla juoksutusta ja hetken aikaa annettuaan ravata alkoi vaatimaan suunnanvaihtoja ja askellajin vaihtoja. Wrindi ei vieläkään jaksanut keskittyä, joten Latu heilautti pitkää piiskaa sen takana ja ori syöksähti epätasaiseen laukkaan. Hetken kaahailun jälkeen laukka tasaantui ja kun ori itse hidasti raviin alkoi Latu uudelleen verätellä sen kuuliaisuutta.

Hetken juoksutuksen jälkeenriisuimme Wrindiltä varusteet ja taluttelimme sitä auringossa jotta hiki kuivahtaisi. Musta karva kuivikin rivakasti ja Latu pääsi hommaan käsiksi.
- Tämä on ihan helppoa. Kulmissa ettevedäkään narusta vaan painatte kädellä täältä kaulan takaa, Latu neuvoi ja näytti mallia. Hän talutti oria kenttää ympäri pari kertaa, ulkopuolelta jotta sai työnnettyä oria kunnolla kulmissa.
- Leikkiikö sun käsi niinku ohjaa? Linnea kysyi.
- Juuri niin, blondi vastasi ja siirtyi tekemään muitakin teitä kun kehän kiertoa. Kymmenisen minuuttia suoria teitä talutettuaan hän teki myös voltteja ja muita.

- Tästä tämmösillä harjotteilla hiljalleen opetatte sille kaikenlaisia teitä, Latu sanoi. - Kokeilkaa ensiviikolla tätä ja sitten seuraavalla kerralla päästätte Wrindin irti juoksutuksen jälkeen ja teette samaa. Voitte tehä myös maastossa riimunnarun kaa ja tarhassa irrallaan.
- Okei, Linnea sanoi. - Ja sitten myöhemmin katotaan pohjeapuja, vai?
- No niissä ei paljoa eroa oo, harjottelet vaan ilman varusteita ratsastamista niin istuntanne kehittyvät. Paitsi pitää joku kerta kokeilla pohjeapuja paineella, samalla tavalla ulkopuohje kääntää sisälle ja sillee. Mutta siihen tarvii kaksi - toinen taluttaa ja toinen istuu seläs. Mut eka ohjasavut.
- Okei kiitti, me vielä talutellaan tää uimarannalle ja takas nii sä pääset lähtee Latulaan.
- Selvä! Nähdään!

Niin mä Linnean kanssa talutin rauhottuneen Wrindin kahlaamaan uimarannalle. Meillä oli hauskaa roiskia toisten päälle vettä, ei haitannut että sortsit ja topit vähän kastuivat. Pieni sadekuuro sai meitit hilpsimään takasin tallille ja kotiin.

Suvi ♥ Wrindi 12 HM

[Suvi]

Onhan nää ollu sulla ennekii! ~ 8.7.



Linnean kanssa palauttelin Wrindin mieleen miten kärryjen edessä käyttäydytään. Talli ei oo ihan tallin näkönen, mutta melkeen...

Suvi ♡ Wrindi 13 HM

[Linnea]

We are bestfriends..! 9.7.2013

Istun Wrindin karsinassa katsellen kuinka suuri ori hamuaa heiniä karsinan pohjalta. Välillä se katsahtaa minuun uteliaana, mutta jatkaa pian mutusteluaan rauhassa. Sen lihakset värähtävät aina kun se liikahtaa eteen- tai taakse ja näen että laidun lomasta huolimatta sen lihakset olivat kasvaneet keväästä asti todella paljon. Tehotreeni on alkanut tuottaa tulosta. 
Nousen ylös seisomaan pudistellen karsinan kuivikkeita housuistani. Astun ulos karsinasta napaten kylmät kuolaimet käteeni, puristaen niitä lämpimiä käsiäni vasten. Wrindi katselee touhujani uteliaana ja se laskee päänsä ulos karsinasta kohti suitsia. Naurahdan ja sujautan kuin pyynnöstä suitset orhi herran päähän. Varustettuani uljaan ratsuni -tai siis sitten kun olin läntännyt satulan sen selkään, talutan herraseni kohti hallia...

Hallilla Pampula ja Suvi odottivatkin jo : olin pestannut heidät nostelemaan esteitä minulle ja Windervietille. Tervehdin heitä iloisesti ja vastaukseksi tytöt vain naurahtavat ja heilauttavat kättään.
"Kuin korkeita aiot hyppiä tänään?" Pampula kysäisee istahtaen katsomoon. 
Nousen karvamoponi selkään ja annan sen kävellä pitkin ohjin uraa myöten.
"Varmaan metriä", mietin. "Syksyllä sitten korkeampaa kunhan lihasmassaa kertyisi vielä vähän."
Paju nyökkää ymmärtäväisen oloisena.

Ratsastan paljon erilaisia kaarevateitä, jotta saisin Wrindin vetrymään entistä enemmän. Kuten meillä kotipuolessa aina sanottiinkin :        "notkea ratsu on hyvä ratsu" oli juurtunut mieleeni -pysyvästi. Jos hevonen taipui hyvin niin esteradoilla pystyi tekemään lyhyempiä teitä ja näin ollen aika pieneni huomattavasti, mutta jos oli "jumihevonen" niin myös pudotukset olivat yleisempiä.

Suvi kasasi siskonsa kanssa kolmen esteen sarjan, jota hypin verryttelynä. Esteiden jälkeen herraseni innostui ja hyppi-loikki ympäriinsä nousten välillä jopa pystyyn. 
"Rodeoo..." Suvi naurahtaa kepeästi. "Pärjäätkös Linnea?"
Ähisten vastaan jotain myöntymisen tapaista ja haen takaisin tasapainoa satulan päällä kun Wrindi jatkaa matkaansa tasaisesti. Laukkaan muutaman kierroksen aika lujaa saaden pahimmat virrat pois tummasta orista ja pysäytän sen sitten katsomon eteen.

Laskeudun alas selästä Suvin puolestaan noustessa selkään. Hän nostaa pian laukan, laukaten ensin vapaasti yhden kierroksen hallin ympäri ja sitten suunnaten kohti 40cm sarjaa. Wrindi pyöräyttää häntäänsä ja suuntaa korvansa eteenpäin. Yllätykseksi orhipoitsu hyppää esteet todella nätisti ilman minkäänlaisia jälkipukkeja.
Suvi palaa luoksemme minun ollessani lähes mykistynyt.
"Se meni hyvin." 
Suvi naurahtaa ja laskeutuu alas selästä taputtaen oria kaulalle. 

Britta saapuu pian seuraksemme -kuulemma vain katsomaan onko halli vapaa, mutta käytän tilaisuuden hyväksi.
"Britta rakas immeinen", sanon muodostaen kasvoilleni sellaisen koiranpennun -ilmeen, jossa yritetään näyttää mahdollisimman viattomalta ja söpöltä. "Haluaisitkos ihan vähäsen kokeilla tätä mun uljasta ratsua", jatkan taputtaen hevosta kaulalle ja painottaen "uljas"-sanaa. 
Tyttö miettii asiaa ahkeraan ja nyökkää pian.
"Mitä haluat että teen?"
Ojennan brunetelle kypärän ja pidän orhia aloillaan kun hän kiipeää selkään.
"Hyppää vaan kerran toi kolmen sarja. Muista pidättää paljon ennen ekaa estettä."
"Okei", tyttö hymyilee ja ottaa ohjat käteensä. 

Wrindi puree kuolaintaan tytön nostaessa laukan ja suunnaten ympyrän kautta linjalle. Ori pidentää askeltaan hieman, mutta ylittää jokaisen esteen moitteettomasti taas ilman jälki probleemeja. Ratsukko ravaa luokseni Suvin ja Pajun huutaessa "Go Brittaa." Tyttö laskeutuu alas selästä kehuen Wrinduskaa.
"Eikse tykkää musta?"kysäisen mutristaen alahuultani.
"Varmasti tykkää", Britta hymyilee silittäen oria otsasta.
"Nii", Suvi puuttuu puheeseen ja taputtaa minua olalle. "Te ootte sellaset beeäffät. Kyllähän kaverit keksii toisille vaikka mitä, mutta kun joku toinen tulee niin ollaan sitä niin hienona kuin olla ja voi." tyttö naurahtaa iloisena.

Kohautan hartioita -ehkä se tosiaan meni noin, vaikka me oltiin hevonen ja ihminen. Irrotan satulan ja lasken sen kentän reunalle aidan päälle. Nousen korokkeelta selkään ja annan Wrindin lähteä ravissa liikkeelle.
"Sä sit yrität ihan uudella taktiikalla", Suvi hymyilee esteiden vieressä.
Naurahdan ja annan ratsuni siirtyä laukkaan. Suuntasimme kohti esteitä ja otin harjasta tukevan otteen. Ori hyppii nätisti esteiden yli sopivassa tahdissa ja minunkin oli helppo istua selässä säilyttäen tasapainoni. Esteiden jälkeen Windervietti (Mulle tulee Windervietti sanasta jotenkin mieleen hämähäkki vietti. Eh heh...) kuitenkin tekee äkkikiitolaukka-pyrähdyksen ja se saa minut roikkumaan puoliverisen kyljellä. Pysyn kuin pysyn ihmeenkaupalla selässä ja pysäytän hopeanmustan keskelle kenttää. Kuiskaan jotain sen korvaan (;se jääköön salaisuudeksi) ja yritän tulla esteet uudestaan.

Uudemmankerran sarja onnistuu eikä jälkijuttuja tule. Tuuletan kolmihenkiselle yleisölle voitonriemuisena onnistumisesta.
"Se selvästi lahjo Wrindin", Suvi nauraa. "Näittekö kun se kuiskas sille jotain ennen hyppyjä?"
"Joo, se lahjo sen...", Brittakin naurahtaa.
"...Tai sit se uhkasi sitä", Pampula ehdottaa vuorostaan.
"Ääh, ei Wrindiä voi uhkailla. On se sen verran jo kova äijä ettei se ku suuttuisi siitä."joku huokaa.

Suvi nostaa keskimmäisen esteen metriin ja ottaa muut kokonaan pois. Suuntaan uudelleen laukassa kohti estettä. Tunnen kuinka Wrindi oikein imee esteelle ja valtavan loikan myötä sekin oltiin kohta ylitetty. Taputan oria kaulalle onnellisena, se ei nytkään tehnyt omaperäisiä hyppyjään!

[Suvi]

//Linnean tarina oli aloitettu aiemmin, ja siksi siinä ei ollut koulutukseen liittyvää - mutta me jatketaan siitä mihin maanantaina jäätiin.

Tajuutteks te et se on refleksinomainen juttu? ~ 10.7.

Mä pyörän tallin kupeeseen jättäessäni Seraan ja Samppaan törmäsin,
En kirjaimellisesti, vaikka läheltä se piti ainakin.
"Moi Samppa ja Sera!" huudahdin, jo kaukaa heille vilkutin.
"Moikka vaan, kato Kate on päässy mukaan!" Samppa sanoi ja rapsutti Katea.
Kate hieman matalaa ääntä säikähti ja sivulle ponkaisi.
"Se pelkää pieniä lapsia", sanoin ja sain takaisin mulkoilua.
"Toinen mitä se pelkää on miehet", jo hymyyn kääntyi tytön virne.
Sera se vain naurahti kun Kate takaisin hiippaili.

Musta turkki kovin lämpöä keräsi, tosin nyt sadekarhu heräsi,
Ja kuuron viilentävän päällemme saavistaan kippasi,
Punaisella lapiolla nätisti pilven reunan yli heivasi.
Samppa sai jonkun ihme kohtauksen ja tallipihalla teki laajan kaarroksen.
Nautti ilmeisesti sateesta, musta paita on helteellä kuuma.
Sera taisi luulls olevansa sokeria, huutaen kiljui ja juoksi pihalla.
Etti ilmeisesti tallia, vaan ei näkynyt missään ovea.
Ei ehtinyt edes katsoa mihin sinkoili, kun jo jossain nokkospuskassa se valitteli.

"Hohhoijaa teitä rei'itettyjä, ei tollasta kuuluis olla elämä."
"Hah puhu ittelles vaan, säkin vaan tuolillas lorvaat,
Ja piirrät päivästä toiseen lähtemättä ees lenkille."
Se oli siskon repliikki, se jotain kummaa tallilla teki.
"Oo sä hiljaa kuule vaan, yksissäni kavereita kaipaan.
En tallilla saa aina vaan olla, ois tääl tarpeeks kavereita mulla.
Ketä siellä kotona on? Ei ketään, mee jo pois!"
Onneks äkkii rauhotuin ja Linnean käsiini etin.

"Ai sä oot jo pojan harjannut", sanoin tytölle, hups en moikannut.
"Moi vaan Suvi, työt jo tältä päivältä loppui."
"Kokeillaaks me tänää kentäl sitä Latun juttua, et puhuks se pelkkää puppua?"
"Joo", brunette vastas ja Wrindin karsinasta kaappas.
Niin me tehtiin ja kentälle mentiin,
Naru Linnean käsissä, Wrindi meidän välissä.
"Pitäskö tätä juoksuttaa, että energiaansa purkaa?"
Linnea suostui ja juoksutus alkoi.

Hetken päästä uusi yritys, kuului Wrindiltä hirnahdus.
Veti huulet hampaiden päälle avattuaan suunsa, ja hirnahti kuin eksynyt kuusta.
Korvat äkkiä tukittiin, tarkasti lukittiin.
Kai se kauniin tamman laitumella näki, tai sitten öinen uni muistoissa kävi.
Alettiin Wrindille maiskuttamaan, pian se alkoi tallustamaan.
Linnea painoi vasemmalta puolelta, mitä tapahtuikaan.
Wrindi nojasi takaisin ja Linnea yllättäen kiljahti:
"Aarrggh jään aidan ja ton väliin, ellet tuu heti hätiin!"

Wrindin houkuttelin pois, ja Linnea luitaan kokeili.
"Huh, ehjä oon, hui kuinka säikähdin tot."
"Miksköhän se noin teki, mut hei jatketaan!"
Taluteltiin vähän väljemmillä vesillä kentän keskellä.
Minä kokeilin kääntää, painetta aloin lisätä.
Heti kun öainon vähäsen, Wrindi mua kohti heilahti,
Mut kumoon maahan lennätti ja takaisin asteli.
"Mitä te teette???", tuttu ääni ihmetteli.

"Öö koulutetaan Wrindiä", vastasin ja käännähdin.
"Toi on refleksi, pöhelöt", Nora sanoi ja adan yli loikkas.
"Kevyesti näin ja vähän painetta lisää,
Muuten se tasapainoaan itse alkaa korjaamaan,
Ja päällenne vielä horjahtaa."
"Okei, Nora, saat todennäkösesti uudellenkin autella..."
Niin varmaan, kun kaksi "ammattilaista" on asialla.
Nyt paremmin onnistuttiin ja Wrindiä opetettiin.
Volttejakin kokeiltiin, ja kiemurauraa testattiin, lähes kaikessa onnistuttiin.

"Jokos lopetetaan tältä päivältä, tulee vettä taivaan täydeltä."
"Joo lopetetaan vaan, aletaan oarempia säitä oottamaan."
Wrindi vietiin tarhalle, avasin haan oven.
Varusteet riisuttiin, poitsu vapaaks päästettiin.


Suvi ♡ Wrindi 14 HM

Loppu on kökkö, ei jaksanu tehä enää kun on aikaa kun alotin.

[Suvi]

Ensimmäisen ja viimeisen kerran ~ 8.8.



Viimeinen hoitokerta Wrindille. Koska kouku ei anna periksi kahden hevosen hoitamiselle... Pääsin ekaa kertaa Wrindin selkään koulutuksen jälkeen - nyt se osaa uudet, kivemmat avut ja ajon. Ei tarvitse Linnean kun alkaa hiomaan sen päähän koululiikkeitä uusilla avuilla. Siihen minä en edes kykenisi. Ja tieteskin pitää ajaa paljon, jos vaikka valjakkoajoon joskus ryhtyvät (;

Kuvassa Wrindi kiitää luoksemme kun hain sitä tarhasta. Viimeisen kerran.

Suvi ♡ Wrindi 15 HM

[Lellen]

Lempeyttä ja kuolaa.

Kävelin joskus päivällä tallille katsomaan Wrindiä - jonka tosiaan olin koeajalle saanut, vaikkeivät noin korkeat hevoset olekaan alaani. Pitäähän sitä kokeilla kaikkea joten yritetääs! Tämä päivä menisi sitten harjatessa ja tutustuessa Wrindiin - olin tähänkin pyytänyt Linneaa mukaan, koska en tosiaankaan ole niin iso itsekään että välttämättä pärjäisin jos Wrindi olisi huonolla tuulella, en ainakaan kun en tunne hevosen käyöstapoja. 

Vein katseeni vähän matkaa eteenpäin, kunnes katseeni saavutti näemmä Linnean joka hymyili iloisesti nähtyään minut. Otin pari isompaa harppausta ja pysähdyimme katsomaan toisiamme virnuillen.
- Moi! Siinähän sä Lellen oot, ja myöhässä minuutin! Linnea naurahti leikkisästi ja vastasin siihen omalla naurahduksellani, olihan Linnea nyt aika hauska kuitenkin! Hetken me juttelimme kunnes kävelimme katsomaan Wrindin tavaroita, missä mikäkin oli jne. jotta tietäisin mitä ja mistä etsiä mitäkin. Otimme sitten Wrindin riimun sekä näemmä narun, jotka minä saisin kunnian laittaa - jos ylettäisin. Lähdimme sitten hakemaan Wrindiä sen tarhasta, ja herranjumala se oli iso! Hiukan puraisin huultani kunnes annoin hermostuneisuuteni valua hukkaan, ei sitä tarvittaisi nyt. 

Linnea huikkasi kerran, eikä tuo komea ori ottanut kuin muutaman ison laukka-askeleen kun se oli jo luonamme. Hymähdin vähän ja ojensin kättäni sille, se nuuhki sitä rauhallisesti kohottaen itsevarmuuttani aavistuksen.
- Sillä on tänään näemmä hyvä päivä, onneksi - ei tästä muuten mitään tulisi. Linnea naurahti taas, ja jouduin kipuamaan aidan päälle jotta sain orin pään alemmas, samalla sujautin riimun sen päähän sekä siihen narun kiinni. Lähdimme sitten kohti tallia, jouduin tosin askeliani vähän pidentää jotta pysyisin orin tahdissa - olin tottunut kipittämään pienten ponien vierellä. Kiinnitin herran lähes tyhjään tallikäytävään, jotta en jäisi vahingossa sen alle karsinassa tms. - varotoimenpide.

Pian Linnea asteli harjapakin kanssa satulahuoneesta, ja aloimme yhteisvoimin harjaamaan oria joka rentoutti lähes kaikki lihaksensa, mitä nyt välillä hamusi karsinan kaltereita. Hevosen koko ei kauaa minua haitannut vaan kaikki epäilykseni onnistumisestani haihtuivat savuna ilmaan - tämä hevonenhan on tosi rento, ainakin tänään. Sain kunnian putsata sen kavioita, jotka olivat aika painavat - ainakin verrattuna ponien kavioihin. Sain ne putsattua pienten vaikeusten jälkeen ja taputin hevosta kaulalle lempeästi. Rupattelimme Linnean kanssa kaikesta mitä mieleen juolahti, ja kemiat toimivat tosi hyvin! Mikäpä sen mahtavampaa? En tiedä. Linnea palasi harjapakin kanssa satulahuoneeseen, minä sen aikaa tutustuin Wrindin isoon päähän.
- Sä oot kyl.. Lempee jättiläinen? En mä sua-... Lauseeni keskeytyi kun ori pärskäytti kaikki kuolat ja räät naamalleni, nauroin pienesti ja pyyhin kasvojani. Linnea tulikin sopivasti ja näki koko tilanteen, itsekin nauraen rennosti.
- Noni, teillä synkkaa ihan selvästi. En voinut kuin nauraa tuolle Linnean kommentille, ja tuuppasin tyttöä kevyesti.

- Senkin vitsiniekka! Hymyilin niin että poskiluihin sattui samalla kun irroitin hevosen, lähdimme yhteistuumin Linnean kanssa kävelemään pienen lenkin metsässä että saisin tuntuman Wrindin taluttamiseen paremmin. Pari kertaa sain oria hidastella ja kiskoa pois heinien seasta, mutta muuten tämä aika pitkä lenkki meni lähes vaivattomasti. Palasimme tallille ja menin päästämään Wrindin tarhaan takaisin, koska vielä ei ollut "sisään tuloaika". Vein riimun ja narun paikoilleen, jonka jälkeen palasin tarhalle sekä ruokin vähän oria porkkananpaloilla - olihan se sen ansainnut, pieni.. Siis iso söpöliini. Sovimme Linnean kanssa että seuraavalla kerralla saisin hoitaa oria yksin, sillä tämä kerta meni niin hyvin. Sain vielä paljon neuvoja, sekä loput saisin mesen/sähköpostin kautta kun nekin vaihdoimme. Lähdin sitten iloisin mielin kävelemään kotiin vaikka jalat olivatkin aika väsyneet ja turtana kävelystä.