Post by Cora on Jan 5, 2015 9:17:31 GMT 2
Cora ja mieshuolet
5.1.15
Noniin Cora, kuinkas ajattelit nyt toimia? Olet aivan pihkassa Rasmukseen, mutta myös Jeremy on todella ihana. Täytyyhän tähän nyt joku järki saada, en voi tykätä kahdesta. Jeremy kylläkin asuu toisella puolella maapalloa (ainakin melkein), jolloin Rasmus olisi parempi vaihtoehto. Tosin, tiedän varmaksi, että Jeremy pitää minusta, kun taas Rasmuksesta en voi sanoa mitään. Hän vaikuttaa enemmänkin kiusaantuneelta kuin kiinnostuneelta. Kai se johtuu "entisestä minusta". Kaikki juorut on varmasti kiertänyt, enkä yhtään ihmettele. Voisipa kaikki vaan olla helpompaa.. Jeremyn haimme eilen yöllä. Se on koko ajan kihnuttanut kyljessä. Minua ei enää huvita kihnuttaa koko ajan. Haluaisin tehdä jotain erilaista. Haluaisin olla yksin.
Tallinpihassa, Jeremy mukanani katsoin vaitonaisesti ympärilleni. Poikakaverini oli innoissaan uusista ihmisistä ja teki heihin tuttavuutta. Varsinkin Junttis oli hänestä kiinnostava, minun kaveri kun oli. Minua kiinnosti enemmän Rasmus. Rasseksiko sitä kutsuttiin? Halasin kuitenkin Suvia iloisena ja juttelin niitä näitä. Esittelin Jeremynkin suomeksi hänelle. Poika ku tykittää nopeammin kuin minä, eikä tee sitä edes tahallaan. Muutamat tytöt tuijottivat haltioissaan Jeremyä. Sitten se idiootti vielä kehtasi flirtata niille! Mulkaisin poikaa joka tajusi lopettaa, ja hymyili nolostuneena. Juuri silloin näin Rasmuksen. "Wait here my darling. I will go to ask my friend to ride", sanoin Jeremylle muiskauttaessani pienen pusun tämän poskelle. Ihan vaan tyttöjen kiusaksi. Kävelin määrätietoisena Rasmuksen luo, joka nappasi Larapedon riimun ja narun naulasta. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja nappasin Bellan riimun ja narun mukaani ja ampaisin Rasmuksen perään. "Oh hi Rasmus!" huudahdin muka yllättyneenä. Aivan kuin poika olisi vain kiihdyttänyt vauhtia.. Hmm. No nyt kiihdytin minäkin ja hölkkäsin hänen vierelle. "Do you wanna come with me? To maasto? Or what is it? I think you understand", sanoin kömpelösti ja hieman vaivaantuneena ehkä. En osaa puhua. Rasmus näytti hieman oudolta. Kuin hän olisi nähnyt jotain kauheaa tai jotain. "Okay, I know that I was horrible before. But I have changed, I'm not like witch anymore", lisäsin naurahtaen päälle. Rasmuksen ilme ei oikein heltynyt, mutta hän sai vastattua. "Yes. I can come with you", sen sanottuaan poika katosi jo Laran luo ja minä jatkoin Bellan luo.
Haettuanu Bellan, ja kun olin hakemassa Bellan varusteita, Jeremy pomppasi luokseni. Hymyilin hänelle ja halasin. "I go to ride, so will you go to home with Dylan? You can take a moped, if you want", sanoin lässyttäen. Jeremy naurahti minulle ja nyökkäsi. "I go to Dylan. I don't like horses", hän sanoi ja nauroi. En yhtään ihmetellyt ettei hän pitänyt hevosista. Sen tyylinen poika ei varmasti tykkää hevosista millään tapaa. Paitsi ehkä leivän päällä. Hyvästelin Jeremyn ja katsoin kun hän päräytti mopon käyntiin. Mopon selässä se oli niin komea! Ravistin päätäni hieman ja hain Bellan harjat. Harjailin Bellaa melko nopeasti, mutta kuitenkin tarkasti. Yritin saada sen näyttämään hyvältä. Mitenköhän olin onnistunut tässä? 12 päivää Junttimaassa ja nyt jo puhuin vähän haltijakieltä ja tein tuttavuutta junttien kanssa. Kävin päivittäin hevostallilla ja mitä muuta? Hurja muutos. Vai oliko Kalifornia vain tehnyt minusta tällaisen? Kun kerran koulussa ei muulla tapaa saanut kavereita. Oliko Junttimaa oikeasti paikka, joka muuttaa kaiken hyväksi? Oliko tämä tarkoitettu tapahtuvan? Säpsähdin hereille ajatuksistani kun Bella riuhtaisi takin helmastani. "Okay okay, what you want?" kysäisin nauraen ponilta. Harjasin sen päätä kauiten. Siinä oli jotakin kökkäreitä sun muuta likaa, joka ei tahtonut irrota. Mahanalusen kanssa sainkin taistella. Sieltä kun ei Bellan mukaan tarvinnut harjata. Kyllä se kumminkin sen näköinen oli että sieltäkin pitää harjata..
Puolentunnin kuluttua harjaukseni oli valmis. Olin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja Bellan käyttäytymiseen, muutamaa jalalla polkemista lukuunottamatta. Hain tamman silat ja suitset. Nakkasin silat selkään ja aloin laittaa suitsia. Tällä kertaa ne menivät jo paremmin kuin ennen. Poni on kai alkanut oppia ettei minulle kannata ryppyillä. Aloin kiinnittää remmejä mahan alta, kun kuulin askelten lähestyvän. "Are you ready?" kuulin karsinan ulkopuolelta. Mumisin vastaukseksi jotain epämääräistä, mutta kai siitä sai selvää etten ihan vielä. Olin aina vihainen laittaessani ravivarusteita, ne olivat niin pirun ärsyttäviä jos poni pyöri koko ajan.
Hetken kuluttua istuin jo kilpakärryissä. Näillä pääsisi lujempaa, ja ilmeisesti Rasmus halusi mennä lujaa. Poika hyppäsi tammansa selkään noin vain ja lähti kohti maastoja. Maiskautin Bellan liikkeelle ja otin edellä menijät kiinni. Pysyttelin heidän takanaan alkumatkan, kunnes uskaltauduin vierelle. "Wanna trot? Ravi", yritin. En ollut varma osaako Rasmus englantia niin paljoa, joten yritin sitten vääntää haltijakieltä. Rasmus tyytyi vain nyökkäämään ja napautti Laraan vauhtia. Minulls oli hirveän pieni olo istua ravikärryissä kun toinen keikkui paljon ylempänä. Maiskautin Bellan raviin ja sehän lähti. Sain pidättää sitä vähän aikaa että se hiljentää vauhtiaan. Bella pärskähteli edessäni, ja käänteli suloisia töpökorviaan joka suuntaan. Yritin pysytellä Rasmuksen takana hyvällä etäisyydellä, mutta isommalla hevosella oli isommat askeleet, joten minkäs teet? Rasmus alkoi hidastaa vauhtiaan. "Lara is too fast for Bella", sanoin naurahtaen ja niiskautin. Nokka alkoi aina pakkasessa vuotaa. Enkä koskaan muista ottaa nenäliinoja. "Yea. Can you go fast with Bella?" hän kysäisi. "Yes, she can trot very fast. Do you wanna gallop?" kysyin ja katsahdin häntä. "Yea. Little bit." Tyydyin vaan nyökkäämään. Poika oli niin vähäsanainen, ja vastaamisessa kesti kauan. En tiennyt johtuiko se minusta, vai jostain muusta. Napsahdin todellisuuteen kun Lara loikkasi laukkaan. Bellakin. Laukkaan. Hienoa. Jouduin tekemään todella töitä, että saan ponin taas raviin, ettei käy sen pahemmin. Tamma näytti selvästi innostuneelta, joten maiskautin siihen lisää vauhtia. Lara ja Rasmus olivat jo kaukana meistä. Mutta Lara olikin paljon isompi kuin Bella.
Tallille päästyämme olin aivan tuskissani. Joka paikka oli ihan tuhottoman jäässä. Mahtavaa ajaa sitten vielä mopolla kotiin. Tai siis istua kyydissä. Kumpikaan pojista ei anna minun ajaa. Koskaan. Talutin Bellan karsinaansa ja riisuin sen varusteet. Harjasin sen kunnolla kokonaan ja kävin rauhallisesti läpi jokaisen alueen, ettei mitään kolhuja ollut tullut. Tamma oli rauhassa tarkastuksen ajan, mutta harjattaessa se mullitteli sitä, että päätin harjata kaulan ensin ja pään viimeisenä. Pyörittelin silmiäni ja kaivoin kännykän taskustani. Soitin Jeremylle, ei vastausta. Soitin Dylanille, ei vastausta. "Great!" puuskahdin kiukkuisena. Millä nyt pääsisin kotiin? Hmm.. Kehtaisinko pyytää Rasmusta heittämään? "Ra.. Rasmus!" huudahdin ja poika kääntyi minua päin. "Can you drive me to home?" kysyin ja pidin hetken tauon. "My brother didn't answear and mum is at work", sanoin ärsyyntyneenä. Jos omisat kännykän, miksi et voi siihen vastata?? "Where do you live?" hän kysyi ehkä viiden minuutin kuluttua. Kerroin hänelle missä asun, ja selvät ohjeet kuinka sinne pääsee. "Okay. I'll do it. It's in trip.." hän yritti. En oikein ollut varma mitä hän halusi sanoa, mutta ajattelin, että se oli matkanvarrella tai jotain. Hymyilin ja jäin odottamaan Rasmusta. Hän harjasi vielä tammaa. Kuinka poika uskalsi ratsastaa tuolla pedolla? Minä en ainakaan uskaltaisi. Toisaalta, mieleni tekisi päästä ratsastamaankin. Edes kerran, vaikkakin Bellalla sitten. "Come", Ramus sanoi keskeyttäen mietiskelyni. Nyökäytin ja seurasin häntä autolle. Avasin takaoven ja istahdin takapenkille. En kehdannut mennä eteen istumaan.. "Why did you bought Lara? To competitions?" kysäisin äkkiä. Rasmus oli hetken hiljaa ennen kuin vastasi:"Yea, but she isn't ready yet."
"Okay. Did you thought take part to big competition someday?" kysyin tällä kertaa oikeasti kiinnistuneena. "Maybe", sain vastaukseksi ja nyökytin. Hän pysähtyi pikkutiemme alkupäähän. "Thank you very much!" huikkasin ja nousin autosta. Saatoin ehkä kuulla sanat "you're welcome" mutta tuskin. Kävelin vähän lämmenneennä 16:sta asteen pakkasessa. Tietä oli 800 metriä pitkästi. Jipii! Rasmus oli kovin outo minua kohtaan. Oliko se oikeasti inhoa/suuttumusta vai surua? Vai kenties ujoutta? Puhui se jo enemmän kun ennen. Se oli hyvä se. Jeremy ja Dylan saavat kyllä kuulla tästä. Juuri silloin puhelin soi, soittajana Dylan. "What?" kysyin vihaisena. "You have to called us", Dylan vastasi ja kuulin musiikin soivan taustalla. "Oh right, I was froze and you didn't answear to phone! You had fetch me!" karjuin puhelimeen ja sain Dylanin kerrankin hiljaiseksi. "Sorry. I'll come to fetch you", hän sai sanotuksi. "No, you don't. I'm already at home." sanoin jotenkin tyytyväisenä. "How?"
"Rasmus, my friend brought me", vastasin ja suljin puhelimen. Idiootit.
Love,Cora ~
11HM
Wou, Cora, mahtavaa aktiivisuutta! Eihän tässä vanha pysy perässäkään 
Monta hyvää, tapahtumarikasta ja persoonallista tarinaa peräjälkeen, tässäkin tarjoiltiin innokkaille lukijoille oikein mallikelpoista draaman kaarta. Näähän on virtuaalitalleiluissa aivan parasta!
Pidän Corasta hahmona aivan hulluna, on mieleenpainuva, rehellinen ja aidon epätäydellinen, kuten oikeetkin ihmiset ovat. Samalla joka tarinan myötä lukija pääsee pintaa syvemmälle vähän enemmän. Hienoo työtä sillä saralla.
Käytät hienosti muita tallilaisia, ja uusiakin hahmoja Coran elämästä tarinoissasi, ja se elävöittää muutenkin hyviä tarinoitasi upeasti. Tässäkin tarinassa Jeremyn seikkailu alussa teki mahtavan kontrastin ja jännittävän vireen, kun lopussa Rasmus olikin valokeilassa vahvemmin.
Hei, sä oot ehdottomasti ansainnut myös tuon omakuva-palkinnon (Corasta profiiliisi samantyylinen rintakuva, kuin Ennistä ja Tatusta on Henkilöt -sivulla) pistä mulle vaan yksityisviestillä forkalla tuntomerkkejä, joita haluut kuvassa löytyvän. Esim tukan pituus, malli, kulmakarvat, kasvojen ja silmien malli, millaisen ilmeen haluat kuvaan yms.... mielellään ei mallikuvaa, mutta kyllä mää kestän sen jos on muuten hankala selittää. Mulla on Tommin, Fleurin ja Annin kuvat kanssa hitusen työn alla, joten hetki voi kuvassa kestää, mutta pistä tuntomerkkiä tulemaan niin saadaan asiaa etiäpäin.
- Tatu
