|
Post by Enni on May 31, 2013 15:04:20 GMT 2
TÄSTÄ VAIN YKSI MAKSU, että saadaan leiri "loppuun". Saa keksiä tunneillekin toimintaa. =)
|
|
|
Post by Suvi on Jun 2, 2013 16:31:01 GMT 2
Perjantai 08.03.2013
- Nähdään sitten sunnuntaina, sanoin iskälle ja läimäisin auton oven kiinni. Pampu nosti kassinsa takaluukusta ja laski sen kiinni. Kipitimme hoitajien talolle, toivottavasti emme ole myöhässä. - Moi kaikki, täältä saapuvat mattimyöhäset, huidahdan ovella ja potkin ratsastuskenkäni pois jalasta. - No kyllä Lynn tuntii vielä puuttuvan, että ei se haittaa, Maria sanoi. - Viekää tavaranne yläkertaan niin päästään pian aloittamaan.
Jätin kassini yläkertaan, katsoisin illemmalla kenen viereen joudun nukkumaan. Tai pääsen, mistä sitä tietää...
Aluksi kertasimme ketä kukakin on, jotta uusimmat ruolampelaiset muistaisivat nimet. Sitten Sinna höpötti leirin ohjelmista ja luki madonluvut, eli kertoi mistä poistutaan tulipalon syttyessä ja miten toimitaan muissa hätätapauksissa ja vielä ne tylsää tylsemät säännötkin piti kerrata.
Äkkiä kuitenkin hilpasimme tallille laittamaan hevosia kuntoon. Allin löysin tarhasta ja hoitaessani sitä ihmettelin vastapäätä olevassa karsinassa käytävää taistoa nuoren puoliveriorin ja aikuisen naisen välillä. Palautin ajatuksenikuitenkin pian Allin hoitamiseen ja varttia vailla kuusi lähdimme maneesille.
Sinna rullasi pyörällään ja rupatteli Akun kanssa. Pampu uskaltautui välillä naurahtamaan hheidän jutuilleen ja pääsi itsekin ujoudetaan huolimatta keskusteluun. Samppa tappeli Rikun kanssa ja minä katselin hieman oudoksuen hänen lävistyksiään. - Sulla on kyllä koruja ja paljon, aloitin keskustelua. Samppa sai Rikun hallintaansa ja vilkaisi minua. - Joopa joo, onhan näitä tullut keräiltyä vuosien varrella. Samppa oli sysimusta - mustat vaatteet ja lössö, musta pipo päässä. Ei ees kypärää. - Eikö oo tylsää olla aina musta? Silloin sattui takin kaulus sen verran heilahtamaan että huomasin Sampan arvet kaulassaan. En ollut huomannut niitä aiemmin, koska Samppa on aina piilotellut kauluksensa sisällä, vaikka kerran käytiin ravaamassa maastossa ja muutenkin ollaan jo hieman tutustuttu. - Ei se ole tylsää, pidän mustasta. Oon tälläne punkkari, musta kuuluu mun tyyliin. Sen kyllä huomasin... Juttelimme vielä hetkisen, kunnes saavuimme maneesiin ja aloimme tehdä voltteja jokaisen kirjaimen kohdalle. - Suvi, suurenna voltteja! Sinna ohjeisti minua ja pian voltit suurenivat.
Seuraavassa harjoitteessa ravasimme ja kevensimme, teimme molempiin päätyihin ympyrät. Ympyräni oli liian pieni ja Sinna käski minun tehdä se uudelleen. Toisella kerralla Sinna hyväksyi voltin ja pääsin kokeilemaan neljän askeleen ajaksi käyntiin siirtymistä. Teimme pääty-ympyröitä laukallakin, mutta tein sen jälleen uusiksi väärän laukan vuoksi. Siirryin raviin ohjeistettua aikaisemmin, mutta ympyrä oli sopivan kokoinen.
Alli alkoi hiljalleen heräämään ja työskentelemään itsekin, jolloinka kevyellä ravilla suoritettu keskiympyrä sujui hyvin. Marian saattettua seuraavan ryhmän maneesille lähti hän takaisin valvoen meidän paluuta. Keskustelimme porukalla mitä keksimme hevoset hoidettuamme.
Tallityöntekijä Sinte lupautui ruokkimaan hevoset illalla, kun kysyimme milloin ne ruokitaan ja saammeko auttaa. - Aamuvirkut voisivat tulla huomenaamuna auttamaan, hän sanoi. - Joskus seitsemältä.
Pelailimme viisistään Afrikan tähteä. Pampukin uskaltautui mukaan kunhan sai päiväkirjansa raapustettua. Aika kului nopeasti ja iltapala-aika tuli liian nopeasti vastaan. Lettuja oli kiva paistaa, mutta Pampu väitti syöneensä parempiakin. Pyh, nämähän olivt aivan sikamageita. Ihania!
Käväisin suihkussa ja menin katselemaan yläkertaa. Osa vielä nauroi pelaillessaan alakerrassa, mutta itse otin pinosta patjan ja jysäytin sen ikkunan viereen. Näpelsin hieman vielä latauksessa olevaa kännykkääni, kunnes säikähdin matalaan ääneen. - Onko kukaan tulossa tähän? Jaa se oli Samppa, huomasin kurkistaessani makuupussista. Kolautin itseni vahingossa seinään, mutta vastasin: - Ei oo kukaan varannut sitä paikkaa, näyttää olevan huoneen toinen pää jo valloitettu. Samppa jätti pienen hajuraon patjojemme väliin ja hautautui omaan makuupussiinsa. - Etkö siekään jaksanut valvoa pidempään? hän kysäisi minulta. - Oon hieman aamuvirkku niin päätin käydä nukkumaan aiemmin. Ja toivottavasti tekin saatte nukuttua, kun otin yörautani mukaan. En ainakaan ala kuorsaamaan, mutta ken tietää jos Pampu kävelee ylitsenne... Samppa naurahti kun vedin raudat suuhun ja kiskot pään taakse. - Ihan kuin siulla olisi suitset ja kuolaimet, hän totesi, ja minä mylvin suu täynnä muovia. Pian kuitenkin nukahdimme emmekä edes huomanneet kun toiset tulivat sisälle huoneeseen.
Lauantai 09.03.2013
- Hui kamala, sanoin säikähtyneenä ja avasin silmäni. Ketään ei näkynyt lähettyvillä. Oli täysin pimeää... Yllättäen joku läimäsi kätensä hartioilleni kun istuin. - Hyi kamala, älä nyt säikytä enempää kun en ees nää täällä mitään. Heti seuraavaksi kirkas taskulamppu häikäisi silmiini. - Joko nyt näkyy? Samppa kysäisi. - No ei todellakaan! kivahdin hieman ärsyyntyneenä. - Elä nyt huuda, Samppa sanoi ja nousi ylös. - Kello on vähän yli kuusi, oletin että olet tarpeeksi jo nukkunut kun kaheksan tuntiahan tässä jo ollaan uinuttu. - Joo mä vedän vaatteet päälleni niin lähdetään talliin, sanoin ja nousin itsekin.
Joku oli onneksi jo avannut tallin oven lukosta, kun puoli seitsemän aikaan hiipparoimme tallikäytävällä. Toiset olivat vedelleet sikeitä unia kun lähdimme yläkerrasta, jopa Maria ja Sinna. - Harmiksi heppamme ovat ihan eri puolilla tallia, valittelin. - Käydäänkö katsomassa ensin Allia? Alli otti tyynesti vastaan varhaisen aamun toivotukset ja rapsuttelut. Riku sen sijaan ei oikwin tykännyt yövieraista, ja nälissään paukutteli karsinan ovea. Hilpasimme varustehuoneeseen hakemaan harjapakkeja ja menimme molemmat omiin karsinoihin harjailemaan hopusia.
Tallin ulko-ovi kävi ja Sinte astui vihellellen talliin mennen suoraan rehukaukaloille. Pian hän taapersi Wrindin karsinaan, jolloin minä livahdin salaa Allin karsinan käytävänpuoleisen seinän taakse. Muutaman minuutin jälkeen Sinte tuli heinäkasan kanssa ovenpieleen, ja minä näytellen nukkuvaa säikäytin hänet. - Mitä kummaa sä täällä teet? Sinte tokaisi hieman vihaisena. - Tulin ruokkimaan hevosia kanssasi, koska heräsin jo kuuden jälkeen. - Tuollanen säikyttelijä saakin jakaa heinät loppuun, Allin kokosille tällänen syli ja pienemmille vähemmän, isommille enemmän. Onko täällä muitakin säikyttelijöitä? Sinte palasi rehulaareille kaura-annoksia mittaamaan ja Samppa onnistui säikäyttämään hänet takaapäin. Sinte oli kuitenkin varautunut. - Et sinäkään saa kauroja mittailla, vettä sat kantaa karsinoihin. Siis pesarista jääkylmää vettä kippoihin.
Kun hevoset olivat ruuissa niin palasimme harjaamaan Allia ja Rikua. Pyllähdimme aamupalalle juuri kahdeksalta - ulkoota. - Ja missäs te kaksi olitte? Sinna kysäisi. - Sporttisella aamulenkillä, vastaan salamana ja saan koko huoneen nauramaan. - Minä vaadin kunnon selitystä, Maria totesi. - Äh, Sinte vaan pyysi eilen apureita aamuhommiin, Samppa selitteli ja istuimme pöytään. - Ainiin, mehän unohettiin kokonaan herätä ajoissa, Lynn harmitteli.
Ehdimme hyvin aamupalan jälkeen siivota karsinat ja varustaa hevoset, kun toiset vasta harjasivat niitä. Pajulle ja Akulle tuli siis hieman kiire, mutta ihan hyvin oltiin yhdeksältä kentällä. Pienten alkukäyntejen ja verryttelyjen jälkeen Sinna alkoi rääkkäämään meitä - kevyttä ravia jalustimitta puomien kanssa. Allille oli kaikki niin helppoa, mutta minä olin tyystin poikki tunnin jälkeen. Riku oli niin hikinen vauhkoilun takia, että Samppa sai kävelytellä sitä melkoisesti Pajun ja Akun siivoillessa karsinoita. Itse järjestelin Allin hoitajalle suunnattua kaappiani.
- Seuraavaksi kokeilemme hiihtoratsastusta, Sinna ilmoitti. Kahdeksan hengen porukkamme jakaantui rivakasti pareihin. Tunsin Briannan, Pampulan, Sampan ja Serafinan. Bea, Akku ja Lynn olivat itselleni vielä hieman vieraita, mutta Lynn suostui parikseni kun vain menin kysymään. Vaikka kun olin kuullut Lynnistä puhuttavan, olin luullut häntä pojaksi. Nimi petti...
Lynnin hoitsu Disa tuntui olevan maht
|
|
|
Post by Suvi on Jun 2, 2013 16:33:32 GMT 2
Lynnin hoitsu Disa tuntui olevan mahtava poni, ja sitä itsekin tekisi mieli hoitaa. Päätin kuitenkin kysäistä, josko menisimme Allilla. Lynnille sopi vallan mainiosti olla jälleen Allin kanssa lyhyeksi jääneen hoitajataipaleen jälkeen. Harjoittelun jälkeen pääsimme kokeilemaan Marian suunnittelemaa rataa, pieni kisakin otettiin. Kasissosekeitto maistui mahtavalle lumeen kaatuilun jälkeen. Yhden jälkeen oli teoriatunti, jolla opimme paljon uutta. Teoria ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, kun pääsimme lähtemään hevosia valmistelemaan Marian pitämälle estetunnille. Saimme harjoitella jumppasarjaa ja kaarevalla uralla hyppäämistä oman tason mukaan, ja neljän hengen porukka oli sopivan pieni jolloin Maria ehti opettamaankin meitä yksilöinä. Kun hevoset oli viety tarhoihin, meillä näytti olevan tunti aikaa. Tällä kertaa otimme Aliaksen esiin ja Sintekin ehti pelaamaan meidän neljän ja Sinnan kanssa Aliasta. Peli josta selviää vain selittämällä... Puoli viideltä oli herkulkunensen ruuan aika. Ruokailuun oli tunti aikaa, ja vähän ennen kun kello näytti puolta, alkoi Sinna jakamaan ohjeita. - Puolelta lähdemme saunomaan ja uimaan, ja kahden tunnin päästä maastoilemaan. Huolehtikaa siis itsenne ajoissa valmiiksi! Ja omalla vastuulla uitte, ei oo meiän vika jos tulette flunssaan. Me ei myöskään sukelleta kylmän vuoksi hukkuvien perään, ettei tule kerralla kahta kuollutta, Sinna sanoi virnistäen. Pöytä tyhjeni pian ja laitoimme saunakamppeet kokoon. Minä vihaan kuumaa ja siksi en edes käynyt saunan puolella kun jo hilpasin rantaan kokouikkarissani, minkä olin salaa ottanut mukaan. Vesi oli jäätävää. - Eikö täällä ole muita hulluja? huudahdin saunaväelle, ketkä ilmeisesti kuulivat minut ohuen ikkunan läpi. Se höyrystyi kovasti mutta innokkaana ikkunaa pyyhkivä Brisu ainakin näki minut, välillä. Pian pari muutakin tuli koettamaan vettä, mutta syöksähti salamana pakkasesta saunaan. Pakkanen sai minut turtumaan, minkä vuoksi vesi tuntui yllättävän siedettävältä lumeen verrattuna. Kiljuen pakotin itseni säntäämään veteen ja kaulasta alaspäinhän siinä rytäkässä kastuin, koska kaaduin konttausasentoon juodtessani... Ja äkkiä saunaan... Lumessa kävi pyörimässä yks sun toinenkin, kunnes porukka alkoi hiljalleen paeta talolle. Itse tykkäsin jäädä peseytymään viimeiseksi haalistuneilla vesillä, ja tälläkin kertaa se oli juuri sopuvaa minulle. Vihasin kuumaa. Ilta alkoi jo hämärtää, kun lähdimme kymmenen hengen joukolla maastoon. Oikeaataan menimme suorinta tietä läpi pellon jäälle, olihan hevosille laitettu kunnon hokit. Ehdimme ratsataa rupatellen Liekkisaarelle asti, missä Sinna tarjoili kaakaota kaikille ja Marialla oli suklaata. Takasinpäin tullessa hieman ravattiinkin, mutta laukkaamaan ei sorruttu jäällä. Veimme hevoset talliin uinumaan ja menimme itse iltapalalle Sinten jäädessä hevosia ruokkimaan. Purin puffiin käärityt yhäti kosteat hiukseni, jotka olivat hieman jäätyneet maastoillessa mutta ei pahemmin. Iltapala maittoi hyvin ja olimme jälleen ennen muita käymässä nukkumaan. Vaikka iltamme jatkui rupatellen pitkälle yöhön... Minulla ja Sampalla oli jonkin verran yhteistä, vaikka ihan erilaisia oltiinkin. Sunnuntai 10.3.2013Elikkä kuvassa on meneillään leikkitunti, ja Riku ei halunnut morsianta...
|
|