|
Post by Enni on Jan 24, 2013 21:19:27 GMT 2
sh-o. VenjamiVenjamia hoitaa Elina, joka myös kirjoittaa hoitopäiväkirjaan.
|
|
Serafina
Uusi tuttavuus
hei tunnenks mä sut jostain pösilö?
Posts: 47
|
Post by Serafina on Jan 25, 2013 14:37:22 GMT 2
Kamala suttu Venjamista paintilla. (Tässä selvisikin, että piirtotaitoni ovat... hmm.. aasin takamuksesta) || Pyhhyh, hienohan se on! Kiva että pääsit näin pian hoitelemaan ja kuva on todella hieno, etenkin hiirellä piirretyksi (mun hiirellä piirto on toivotonta). - Maria
|
|
Serafina
Uusi tuttavuus
hei tunnenks mä sut jostain pösilö?
Posts: 47
|
Post by Serafina on Jan 26, 2013 10:36:22 GMT 2
26.1.2013
Darraa ja bensan pummausta
Ei. Saa. Yrjötä. Kauhea krapula, päässä huimaa ja pihalla pakkasennätys rikki! Huokaisten parkkeerasin autoni Ruolammen pihaan ja sammutin virtakytkimestä virran. Hitto! Bensakin oli lopussa.. Millä himskatilla pääsee nyt kotiin? Lähin asema on ties kuinka kaukana. Huoh, tyypillistä tuuriani. Otin niskasta itseäni kiinni ja onnistuin juuri ja juuri hoipertelemaan talliin. Löysin lopulta itseni karsinan edestä katsoamassa Venjamia, uutta hoidokkiani.
- Hei Venjami, et sie haluais vaihtaa riimus väriä, kun toi kirkkaan oranssi ottaa vähän silmiin? murahdin ja tervehdin samalla Samppaa, joka maleksi käytävällä. - Morjes! Taidat olla uus täällä? Tyttö virnisti ja haroi varsin kunnioitettavaa tukkapehkoaan. - Jep, yritän hymyillä, mutta sappi nousi kurkkuun yllättäen kesken lauseen ja juoksin tuulispäänä ulos pihalle oksentamaan. - Hyi saasta! Rääkäisin ja tunsin yhä kitkerän polttelevan maun suussani. - Ootsä kunnossa? Taitaa olla kunnon darra? tyttö irvisti myötätuntoisena. - Valitettavasti. Oon muuten Serafina, sie? huokaan ja pujahdan takaisin Venjamin karsinaan. Ori hörähti kysyvästi ja aloitti hermostuneesti kuopimisshow'nsa. - Joo joo, kyl mä tiän, että sä haluut jo ulos, puhisin ja aloitin mokoman kurapyllyn harjauksen. - Mä oon Samppa, mutta nyt on pakko mennä, Sampaksi osoittautunut neiti huikkasi ja lähti jonnekkin huitsin nevadaan. Mistä minä kaiken nyt tietäisin, krapualinen ihmisparka.
Nyökkäsin vastaukseksi ja jatkoin harjaamista rauhallisin, pitkin vedoin ja uskomatonta, mutta totta se oli jo hevosen näköinen. Lopulta, kun pölyharja ja kumisukakin olivat tehneet hommansa uskalsi sanoa, että ori kiilteli. Taputin Venjamia kaulalle ja rapsutteli jonkun aikaa. Mietiskelin syvällisiä ja huokailin vähän väliä. - Tästä alkaa meijän taival, Venjami, henkäisin hiljaa. Venjami päätti päästää kunnon aasinpierun asian kunniaksi. - Kasvatkohan sie koskaan aikuiseksi? naurahdin väsymyksen uuvuttamalla äänellä.
Olin jo palaamassa autolleni, kun totuus iski salamana päähän. - BENSAT, älähdin kuin hirttotuomion saanut rotta. Pitäisikö nyt työntää auto kotiin? Samassa silmiini piirtyi pelastava enkeli, Maria käppäilemässä tallille päin. - Maariaaaa... huhuilin ja näin naisen kysyvän naamavärkin lähestyvän. - Niin mitä? Maria kysyi kärsimättömänä, kun hommia oli ilmeisesti tehtävänä. - Ömm.. Tota.. Multa loppu bensa, niin ettei teillä olis missään? pyysin avuttomana ja tajusin kuulostavani idiooteista idioottioimaisimmalta. - Täh? Bensaa... No sitä on siinä kanisterissa. Ootas vaan, kun muistelisin missä, Maria mietti hiuksiaan haroen. - Ai niin se kanisteri on heinävintillä. Käyn hakeen sen sulle, kun se on yhdessä kaapissa, nainen tarjoutuu auttamaan ja nyökkään kiitollisena. Huh, kävipä hyvä tuuri.
Maria palasi lopulta, vaikka aikaahan siinä kului, kun ei kuulemma ollutkaan siellä missä oletti. - Kiitti oikeesti tosi paljon. En tiä mitä olisin tehny... Maksan sitten ens... Lause jäi kesken, kun Maria nauroi väliin. - No mitäpä pienistä. Ei sun tarvii mitään maksaa, hän sanoi ja hymyili ymmärtäväisenä. - Ai, no kiitos kovasti, virnistin ja palasin autolleni. Moottori ärähti pahaenteisesti. - M-ma-ma-maria... Eihän toi ollu dieseliä? - Kuinka niin? - Herranjumala! APUA MÄ RÄJÄHDÄN!
|| Haha, nauran ääneen! :D Tarina oli läpikotaisin hauska ja suhteellisen virheetön. Mukavaa, että pääsit hoitamaan Venjamia uudelleen jo näin aikaisin. Sinulla kävi kyllä aika huono tuuri koko päivänä, mutta sekös sai tänne päähän naurunaihetta ja myötätuntoa. Loppu oli hauska, mutta jotenkin tuntui, että tarina jäi hippusen kesken, varmaan tarkoituksellisesti. - Britta
|
|
Serafina
Uusi tuttavuus
hei tunnenks mä sut jostain pösilö?
Posts: 47
|
Post by Serafina on Jan 26, 2013 12:09:25 GMT 2
Piirtopöydällä tehty... Tuli vähän liian tumma, mutta koittakaa kestää. : D Ps. Nyt tekis vahvasti mieli poistaa toi ensimmäinen postaus. XD || Voi Venjami! Kuva on onnistunut hyvin ja olet saanut Venjamin liikkeen hyvin vangittua. Pieni tummuus ei haittaa omaan silmään, ja muutenkin kiva piirtiskuva! Ja ei sitä nyt mitään poistamaan, pöhpöh! ;) - Britta
|
|
Serafina
Uusi tuttavuus
hei tunnenks mä sut jostain pösilö?
Posts: 47
|
Post by Serafina on Jan 31, 2013 14:02:36 GMT 2
31.1 LoskasäätäTänään oli taas yksi niitä päiviä, kun jouduin raahaamaan pèrsèeni väkisin Ruolampeen. Autokin melkein posahti taivaan tuuliin viime vierailulla. Onneksi jouduimme soittamaan Arselaan, josta tulikin pian reiska remonttimies, Tappi. Tuomion mukaan polttoainetankki oli kuumentunut liikaa ja siihen pitäisi tilata uusia osia ja viedä kunnon korjaamolle. Eipä sitten auttanut muuta, kun että Tappi soitteli korjaamolle ja sieltä tuli hinaaja viemään auton. Sinne meni sekin opintotuki AUTOON. Jes jes... Ja nyt eletään tämä tuleva kuukausi vedellä ja näkkileivällä. Juuri nyt kuitenkin siirsin harmaat, kurjat ajatukseni johonkin positiiviseen. - Venjami poniiiponiponiponiiiii... huhuilin tarhalla, mutta ori ei korvaansakkaan lotkauttanut. Vähän mulkaisi aidalle päin ja jatkoi märehdintäänsä. Huokaisin syvään ja avasin portin. Maiskuttelin hieman ja Venjami tuntui vihdoin tajuavan, että pääsisi karsinan lämpöön suojaan kamottavaa loskasadetta - Ainakin hetkeksi. Päätin nimittäin hetken mielijohteesta putkahti ajatus lähteä Merja Koiviston hallilla ratsastelemassa. Kilometrin kävelylenkki tuulessa ja kuurasateessa käykin mainiosti alkukäynneistä. Kliksautin riimunnarun jo Venjamin päässä olleeseen riimuun. - Maisk maisk metwursti! Kehotin ja raahasin perässäni suomenhevosta. Hermostuneisuuteni ja stressi vaikuttivat selvästi Venjaminkin mielialaan ja se tuli melko alistuneesti perässä korvat luimussa. - No joo joo.. Eihän se nyt sun syy oo, että mun auton moottori on roviokunnossa, hymähdin ja taputin orin lihaksikasta karvaa. - Yh! Märkä sä kyllä olet, täytyy myöntää, nostin märän, hevosen tuoksuisen käteni kasvojeni korkeudelle. Kuin huomaamatta tallin ovet jo aukenivat silmieni edessä. Käytävillä oli melko hiljaista tänä torstaina. Vain muutama hoitaja paikalla. Suvi, Akku ja Eve ponnahtivat näkökenttääni. Aikaisemmin olinkin jo tutustunut koko hoitajakööriin, mutta varsinaisia ystävyyssuhteita ei ollut syntynyt kuin Akun ja Sampan kanssa. - Terve serkkutyttö! Akku huikkasi pilke silmäkulmassa. - No moi, virnistin ja virittelin Venjamia käytävälle. Ori sulki silmänsä ja keikkui itsekseen, varsin koomisen näköisenä. - Alkoko väsyttään jo? Pahin on kuule viellä edessä, naurahdin ja hain hikiviilan Venjamin harjapakista. Kun koni oli suht koht kuiva ja puhdas vetäisin sadeloimen, koska pihalla satoi yhä. Hain viellä satulan ja suitset ja varustin hevosen reippain ottein. Kun viimeinenkin remmi ja vyö oli kiristetty, talutin Venjamin pihalle sateeseen. Ori nyrpisteli nokkaansa inhoten ja yritti juosta altakin, kun satulaan nousi. - Rauhotu nyt herra isä! huokaisin ja loikkasin satulan penkkiin. Otin hyvän istunnan ja ohjat rennoiksi ja matka sai jatkua, kohti reipasta lenkkiä. - Kiihkee sä oot, mutta en vaihtais kehenkään toiseen! nauroin ja taputin Venjamin lämmintä kaulaa. Ori hirnahti ja ryösti, kuin vastaukseksi virkkeeseeni. - Senkin mokoma! // Hyvä ettei vastoinkäymiset lannista! Hevonen ei ainakaan jätä tielle (yleensä) toisin, kuin autot. Kiva, lyhyt ja ytimekäs "päivitysmuotoinen" tarina. Helppolukuinen. - Klara
|
|
Serafina
Uusi tuttavuus
hei tunnenks mä sut jostain pösilö?
Posts: 47
|
Post by Serafina on Feb 14, 2013 18:10:58 GMT 2
Happy Valentine's Day!
Oli ihana, kevättä orastava nollakeli aamupäivällä. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi, jos nyt halutaan kuvailla tätä helmikuista päivää. Oli ystävänpäivä. Päivä, jona ystävät jakoivat keskenään lahjoja ja pitivät yhtä. Minusta tämä päivä oli oiva keksintö, koska kukapa ei haluaisi viettää ystävällistä päivää kevättä rinnassaan!
Lupauduin järjestämään Ruolammen kaartille tänä ystävänpäivänä maastolenkin, joten tallilla oli puuhaa kerraksensa. Olin koko aamupäivän siivoillut tallia juhlakuntoon Britan, Marian, Sampan ja Suvin kanssa.
- Plääh! Kuinka kauan täytyy viellä siivota? huokaisi Suvi ja pyyhki hikikarpaloita otsaltaan. Karsinoiden siivoaminen ei ollut herkkua, sen tiesi jokainen tallilainen. - Eiköhän täällä ala olla pikkuhiljaa jo siistiä, puhisin, kun viimeinenkin oljenkorsi käytävältä oli lakaistu. - Koristelut ja siivoomiset onkin jo järjestetty. Pihalla on "lämmintä mehua" koju pystytettynä ja lahjat ostettuna, joten eiköhän aloiteta pirskeet, totesin hymyillen talkooporukallemme ja pyyhkäisin punaisen suortuvan kasvoiltani korvan taakse. - Jep! Me voidaan kyllä olla ylpeitä tästä meijän talkooporukasta. Kiva, kun emännöit näitä juhlia, kun mä ja Sinna ei nyt ehditä kiireiltämme, kun pitää lähteä hoitamaan paperijuttuja toimistopuolelle, Maria ylisti kuin naantalin aurinko.
Kaikki oli tosiaan valmista ja tallilaisia alkoi vyöryä, kuin huomaamatta sisälle. - Tervetuloa kaikille ja hyvää ystävänpäivää! Kiva, että ootte päässy tänne! tervehdin kaikkia ja virnistin. - Eli tosiaan kaikki varustaa ratsunsa ja pihasta lähdetään maastoon, kun kaikki on valmiita, jatkoin ja muut nyökkäilivät.
Kun kaikki olivat saaneet ongelmitta hevosensa varustettua (lukuunottamatta Popparia, joka oli melko äreällä päällä tänään), kuin huomaamatta oltiinkin jo maastossa. Nyt päästiinkin jo asiaan, kun kaikki oli laskettu ja ystävänpäivän maasto alkoi virallisesti. - Ärgh... Tää koni ei liiku! Akku valitti ja yritti saada ruunaa liikkeelle. Poppis hyppi pystyyn ja pakitti melkein ojaan. Sinne mätkähti Akku. Tyttö melkein itku kurkussa hyppäsi ojasta ja otti pakenevaa ruunaa suitsista kiinni. - Mikä tällä on? parahti Akku ja pudisteli päätään. - Ei edes onnu, mutta riehuu silti, hän ihmetteli. Akku tarkasti varusteet ja huomasi satulavyön olevan ylikireällä. Tyttö löysäsi satulavyötä, jonka johdosta ruuna rauhoittui ja lenkki jatkui rauhallisin merkein.
- Nyt olis hyvä laukkapätkä edessä! Onko halukkaita? Lähes kaikki olivat halukkaita. Billy ja Brianna kaasuttivat keulaan ja loput tulivat perässä. Ujo Suvikin uskaltautui ottamaan pikku pätkän laukkaa Alli-hoidokkinsa kanssa.
Pian olikin jo aika kääntyä takaisin. - Mulla on garsee vilu, Samppa valitti Rikun selässä hytisten. - Ihan just ollaan perillä, vastasin ja totta se oli. Mehupiste häämötti jo ja koko kaari ravasi kaviot heiluen tallin pihaan.
- Tulkaa ottaan lämpöstä mehua! Britta kehoitti ja niin teimme. Kun kaikki olivat juoneet lämmintä mustaviinimarjamehua oli aika jakaa lahjat. - Tästähän tuli ihan mukava ystävänpäivä, totesin vieressä tönöttävälle Suville. - Jep!
|
|
alexa
Uusi tuttavuus
Posts: 3
|
Post by alexa on May 1, 2013 22:24:28 GMT 2
1.5. Jotain uutta ja mielenkiintoistaVappupäivän vietto alkoi osaltani rauhallisesti, ilman jopa hirveää darraa ja päänsärkyä varsinkin, eipä tullut pahemmin juhlittua eilen aivan älyttömässä kaatosateessa. Minun osaltani päivän oli tarkoitus jatkua uudehkolla heppailupaikalla, jonka olin löytänyt viikko sitten. Olin myös sopinut hoidokista, ja tänään oli ensimmäinen päivä kun piti mennä tutustumaan Venjami-suokkiherraan.
Vihdoin loivaan ylämäkeen kaartaessa Ruolammen tallirakennus näkyikin jo. Pian tajusinkin olevani jo tallin pihassa, ja pysäköin skootterini harmahtavan, pienen talon luo joka oli kuulemma hoitajien käytössä. Kurkistin sisään, ja kun en parempaakaan paikkaa löytänyt, jätin eväslaukkuni sinne, ja suuntasin kohti tallia saappaiden ja kypärän kanssa.
Tallissa minua vastaan tuli iloisia ja avuliaan oloisia ihmisiä. Oikeasti, joka ikinen - tätä ei ollut koskaan aikaisemmin missään tallilla tapahtunut ! Iloisena etsin käsiini jonkun, joka näyttäisi minut uuden hoidokkini karsinalle. Sinna-niminen nainen löytyi lopulta varustehuoneesta, ja hän lupasi auttaa minua. Talli vaikutti tiloiltaan myös hirmu kivalta. Valoisaa ja avaraa, sekä puhdasta. Ja miten hurmaava voi olla yksi ainut suomiori. Venjami rakastutti minut heti itseensä ulkonäöllään. "Voit ihan hyvin mennä sinne karsinaan, harjailla ja touhuta sen kanssa", sanoi Sinna ja jätti meidät kahden. Hän oli varoittanut, että kaapin paikka piti näyttää heti, eikä turhaan. Orihan oli kirjaimellisesti aikamoinen energiapakkaus, ja höselsi sen minkä kerkesi. Venjami luuli myös, että mua voisi kohdella aikalailla miten tahansa, mikä ei tietenkään käynyt. Hyvä kumminkin, että ori uskoi muutaman napakan komennuksen jälkeen. Hain jostain orin harjat, ja aloin pitkin, pyörittelevin vedoin harjata sitä. Näki kun toinen nautti ! Se oikein lörpötti alahuultaan, ja lepuutti lopuksi päätään minua vasten. Kiitokseksi hyvästä käytöksestä tuli lahjottua oria myös porkkanoilla. Päätin jättää ratsastamatta vielä ekalla kerralla, mutta eiköhän sillekin aikaa riittäisi tulevaisuudessa ! Näin oli kumminkin korkattu uusi hoitohevoseni, ja hyvillä mielin saatoin hakea eväskassini ja lähteä kevätillan hämärtyessä skootterilla kotia kohti.
Aika kökkö tämmönen aloitustarina, myönnän mutta jotain piti väsätä Tarinat tulee pitenemään kyllä, lupaan sen !
Alexa&Venjami 1HM || Olipa mukava aloitustarina! Aina tarinoiden ei tarvitse olla pitkiä ollakseen hyviä, ja tässä sekin kävi ilmi. Selkeää, virheetöntä tekstiä, jonka tunnelma oli kiva. Puhuit tarinassa välillä ruunasta ja välillä orista; Venjami on tosiaankin vielä orinpötykkä, on niin hieno tapaus että siitä on tulevaisuudessa saatava varsoja! Hienoa, jatka samaan malliin. - Britta
|
|
alexa
Uusi tuttavuus
Posts: 3
|
Post by alexa on May 27, 2013 19:36:20 GMT 2
27.5 Kesän tuloa ei voi estää(runo)
Ruunikon vatsa heinällä käy loppua ei ruuan tulolle näy Venjami on hyvinkin tyytyväinen kun ympärillä on naisia sen
Alexa oria silittää hellästi se pärskähtää tyytyväisyydestä selvästi tyttö selkään ponnistaa tänään ainakin myös auringonpaisteen suhteen onnistaa
Venjamin käynti on hiljaista virtaa ei tänään taida ori mistään riipaista Kun raviksi askellaji muuttuu Niin kummasti jalka uupuu Väsyttää
Laukkaan kun ori siirtyy se ensimmäiseksi villiksi heittäytyy pukki toisensa perään eikä Alexa voi välttyä enään tippumasta selästä
Erehdyksiä sattuu ja niihin varmasti tottuu rakastuneena tyttö hevosta lopulta silittää ja sitten hiljaa korvan juureen sitä kiittää.
Venjami ♥
Alexa&Venjami 2HM
|| Tosi kiva runo! Itse olen hirveän kateellinen ihmisille, jotka onnistuu kirjoittamaan edes suhteellisen järkeviä runoja, koska itse en osaa ollenkaan ): Runo oli hienosti toteutettu osittain vapaamuotoisena ja osittain riimiparien avulla, tykkäsin siitä. Kivasti myös tuo tippuminen, niitähän sattuu kaikille joskus. (: - Maria
|
|
elina
Uusi tuttavuus
Posts: 2
|
Post by elina on Nov 24, 2013 17:08:07 GMT 2
Ensimmäinen tarina Aamulla olin kovin kiireellinen. Pitäisi olla 10 valmis, jotta saisin autokyydin tallille. Ulkona nimittäin satoi vettä ja oli kylmä. Minua jännitti kovasti uusi talli ja uudet hevoset, mutta toisaalta olin innoissani Venjamista. Olinkin pian valmis. Päälläni minulla oli mustat verkkarit, mariininsininen takki ja valkoinen tupsupipo. Olin vetäissyt kumisaappaani jalkaan, ennenkuin lähdin lampsimaan kohti mustaa bemaria. Matkaan ei mennytkään kuin n.10min, ja äitini jätti minut parkkipaikalle. Katselin hetken aikaa ympärilleni ja paikansin tallin. Lähdin kumisaappaat lonksuen lampsimaan tallia kohti ja avasin oven. Vasemmalla puolella näin ilmoitustaluun, jota jäin katsomaan hetkeksi. Tallissa oli kova vilinä menossa, ja etsiskelin Venjamin karsinaa yli 20 karsinan joukosta. Osassa karsinoissa oli hevosia, osassa ei. Pian tunnistin Britan, jonka kanssa olin sopinut Venjamin hoitajuudesta. Meninkin esittäytymään tälle, ja hän sanoi orin olevan vielä pihalla. Samalla Britta esitteli kaiken tarpeellisen tallissa. Otin riimun ja narun, astelin ulos sateeseen ja tiirailin tallin taakse, jossa oritarhojen kuuluisi olla. Onneksi suurin osa hevosista oli jo haettu sisään, joten tunnistin Venjamin nopeasti. Menin tarhaan ja varoin märimpiä kohtia huudellen samalla oria. Sain aika nopeasti Venjamin kiinni, ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Kun olin saanut orin karsinaan, menin hakemaan sen harjoja satulahuoneessta. Karsinaan saapuessani Venjami pökkäisi päällä minut melkein kumoon, en ollut varautunut siihen ollenkaan. Toruin sitä hieman ja otin hikiviilalla enimmät liat pois. Sen jälkeen harjailin oria jonkin aikaa ja tajusin vasta, kuinka sählä tämä oikeasti olikin! sain koko ajan keräillä harjoja ympäri karsinaa! Kun lopulta olin valmmiis, vein harjat pois ja rapsuttelin tätä hetken aikaa. Brittan pyynnöstä laitoin vielä ohuen loimen jotta se kuivuisi nopeasti. Silittelin sitä vielä jonkin aikaa ennenkun äiti haki minut ja menin kotiin. //tuli vähän kiireine toi loppu mut kaipa toi kelpaa Miten muuten pystyy laittamaan kuvia? (: || Mukava aloitus! Kuvailit kivasti asioita, esim. mitä puit päällesi ja kuinka jokin asia tapahtui. Kappalejaot olivat sopivan mittaisia, ja tarinassa oli tiiviissä paketissa paljon asiaa. Britta ei ole tallin elämässä oikea omistaja - hieman hämäävää, kyllä, mutta Sinna ja Klara omistavat tallin (ks. Henkilösivu nettisivuilta). Kuvia voit laittaa tuolta Add Attachment-kohdasta, viestilootan oikeasta yläreunasta, näin esimerkiksi. Voit myös ladata kuvan jollekin sivustolle (esim. Tinypic) ja laittaa sen kuvakoodilla/osoitekoodilla tänne. - Britta
|
|