|
Post by Enni on Sept 3, 2012 8:29:14 GMT 2
sh-t. KikkaKikkaa hoitaa Soffi, joka myös kirjoittaa hoitopäiväkirjaan.
|
|
Kuovi
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Kuovi on Dec 15, 2012 23:20:22 GMT 2
Tulin tänään ensimmäistä kertaa varsinaisesti hoitajan roolissa tallille ja sainkin mukavasti heti alkuunsa opastuksen tallin tavoille, mistä löydän mitäkin ja mitä kaikkea minun on lupa ja mitä ei ole lupa tehdä. Päivä oli sen verran pitkällä, että hevoset olisivat kohta olleet jo tulossa sisälle syömään päiväheiniänsä ennen tuntien alkua, joten lähdin hakemaan Kikkistä sisälle, jotta ehtisin sen kanssa hieman tutustua ja touhuta ennenkuin tammalla on ruoka-aika.
Hevoset katselivat minua tarhanperältä vähän hölmistyneinä, selkeästi sillä mielellä, että olen eksynyt sinne aivan väärään aikaan, ihan vielä ei ole heiniä tiedossa. Sainkin kävellä koko matkan portilta lähes perimmäiseen nurkkaukseen reippaassa lumihangessa - hevosten luo päästyäni sainkin sitten osakseni jo enemmän uteliaita silmäyksiä ja useampi kaviokas tuli tutkiskelemaan, mitä minulla olisi mielessä, ja olisikohan minulla ehkä jotain tarjottavaa. Silittelin ensin vähän jokaista luokseni tullutta ja lopuksi napsautin narun kiinni Kikkiksen riimuun ja vielä pienen säänrapsutuksen jälkeen lähdin johdattamaan tammaa portille päin. Ihan halukkaasti se sentäs lähti mukaani, kuten osa tarhakavereistaankin, ja sainkin portilla toimia hetken järjestysmiehen roolissa, että siitä tuli aidan toiselle puolelle vain yksi nelijalkainen.
Käveltiin kaikessa rauhassa tallille, mikään suurempi kiirus ei Kikkikselläkään vielä ollut sisälle ja talliin päästyämme vein tamman lähelle omaa karsinaansa tallin perälle ja laitoin käytävälle naruihin kiinni. Tässä vaiheessa tamma sentäs näytti hieman happamalta, kun tajusi että ollaan ehkä sittenkin tekemässä jotain muuta, kuin menossa päivälliselle.. noh, kauniisti se seisoi jotakuinkin paikoillaan, kun hain harjat ja rupesin sutimaan karvoja ojennukseen. Eipä tuo kovasti likainen ollut, hieman heinää tukassa ja irtolunta pyllyn päällä, siitä tämä talvi on kyllä mukavaa aikaa, kun ei tarvitse joka ikinen päivä kaivaa hevosta mutakerroksen alta esiin :D Selvittelin kaikessa rauhassa Kikkiksen harjan ja hännän ja putsasin vielä kavioista pienet jääklimpit pois, ennenkuin palautin harjat paikoilleen. Koska en ollut tajunnut kysäistä, saako taluttelulenkille lähteä pelkällä riimulla vai tarviiko päähän laittaa suitset, kävin varmuudeksi hakemassa neidin ratsusuitset sekä juoksutusliinan näin ensimmäistä retkeämme varten.
Kuolaimet lämmiteltyäni avasin riimun turvalta ja sujautin suitset hevoselle päähän, tamma ottikin varsin kiltisti ja eleettömästi kuolaimet suuhunsa, eikä häiriintynyt, vaikke hetken tappelinkin korvien ja otsatukan kanssa, ennenkuin sain ne järjestykseen niskahihnan ja otsapannan väliin.. vielä juoksutusliina kuolainrenkaan läpi ja niskan yli toisen puolen kuolainrenkaaseen kiinni ja olimme riimun poistoa vaille valmiit pienelle talvikipsuttelulle.
Ulos päästyämme Kikkiksellä tuntui jo hieman uteliaisuus heräävän, että mitäs tässä nyt ollaan oikeasti tekemässä, mutta se vaikutti kovin ilahtuneelta, kun suuntasimme kentän ohitse ja kohti Ajotietä. Kävelimme rennon reipasta vauhtia ja välillä Kikkis meinasi hieman sipsuttaa ravillekin, mutten antanut sen ruveta hösöttämään mihinkään suuntaan. Varsin helpolla se pienestä äänimerkistä rauhoitti askellustaan ja tyytyi lopulta muutaman raviyritelmän jälkeen siihen, että nyt ollaan kävelylenkillä, eikä sen kummemmin kiituroida. Poikettiin metsäpolulle hieman ennen Hallia ja samoiltiin jonkun aikaa metsän siimeksessä polkuja pitkin, kunnes käännyimme takaisinpäin - minulla kun ei ollut mitään käsitystä, kuinka pitkälle kyseinen polku meidät johdattaisi ja tekeekö se lenkin vai ei. Kikkis tuntui tykkäävän tällaisesta toiminnasta ja kulki vierelläni ja välillä perässäni polkua pitkin, välillä lumen alta törröttäviä heinänkorsia ja pieniä lehtipuiden rankoja hamuillen, välillä kuusenoksia havitellen. Mahtavan rento persoona!
Takaisin Ajotielle päästessämme rupesi kyllä myös Kikkiksellä olemaan jo vähän kiirumpi tallin suuntaan, ehkä muut hevoset olivat jo syömässä? Tehtiin kuitenkin paljon pysähdysharjoituksia ja käännyttiin takaisin poispäin tallista, jos kiire vain jatkui, aika monet käännökset sitä ehtiikin tehdä moisella matkalla! Onneksi tamma ei hermostunut moisesta treenistä, vaan tuntui kyllä käsittävän pikkuhiljaa, että kotiinpäin pääsee, kunhan malttaa kulkea sivistyneesti. Tallipihan häämöttäessä edessämme huomasimmekin, että viimeisiä hevosia oltiin juuri hakemassa tarhasta sisällepäin, joten tulimme takaisin juuri parahiksi, ettei Kikkis menettänyt yhteistä ruokahetkeä tallitoveriensa kanssa. Ohjasin tamman tallissa suoraan omaan karsinaansa ja käänsin ovelle päin ennenkuin rupesin riisumaan suitsia pois sen päästä. Jätin sen odottamaan heiniään, joita tallityöntekijä jo jakoikin ja kävin hakemassa pölyharjan, että sutaisin nopeasti vielä karvat ojennukseen ja jalkoihin jääneet lumikoppurat irti.
Kun tamma sai heinät eteensä, menin putsaamaan suitset ja juttelemaan hieman sekä tallityöntekijän että muutaman muun paikalla olevan hoitajan kanssa ja sainkin jo lupauksia, että jos satutaan yhtäaikaa tallille, saan ajo- tai ratsastusreissulle kyllä halutessani jonkun kaverin! Jäin vielä hetkeksi kuuntelemaan tyytyväisten hevosten ääniä, kun ne rouskuttelivät heiniänsä ja sanoin sitten heipat tallille. Lähipäivinä taas tavataan.
\\ Jee, eka hoitotarina! Kivastihan näytitte Kikan kanssa tulevan toimeen :) Mä en löytänyt virheitä ja sä nyt oot muutenki huippuhyvä kirjottamaan, vau! Jatkoa odotellessa ;) - Maria
|
|
Kuovi
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Kuovi on Dec 18, 2012 0:54:31 GMT 2
Olin jo alkuun suunnitellut, että voisin käydä Kikkiksellä kärryttelemässä kun toisen kerran tamman luokse pääsen, mutta tänään tallille ajellessani totesin, että pakkasessa ja kevyessä lumisateessa en kyllä todellakaan ole aikeissa istuksia kärryjen kyydissä, jos sitten vaikka ensi kerralla ei satelisi, niin silloin sitten! Olin tallilla jo ennenkuin hevoset pääsivät pihalle ja viimeisiä heinänkorsiaan karsinanpohjalta hamuilevan tamman morjestettuani autoin muutaman hevosen ulosviemisessä, kiva olla välillä hyödyksikin.
Kun hevosia oli sisällä enää muutama, kävin kipaisemassa tamman harjat sekä ratsastusvermeet karsinalle ja menin kunnolla moikkaamaan Kikkistä. Ressukka oli vissiin sitä mieltä, että jee, vihdoin pääsee pihalle, kunnes suljin karsinanoven sen nenän edestä ja pienen rapsuttelun jälkeen rupesinkin harjailemaan yön jäljiltä melko puruista tammaa puhtaaksi. Alkuun neiti meinasi hieman olla rauhaton, kun viimeisetkin tallikaverit häipyivät pihalle, mutta kohtalaisen nopeasti se tyytyi tilanteeseensa ja rupesi nautiskelemaan harjauksesta. Päätinkin sitten harjata oikein pitkän kaavan mukaisesti, pyörittelin sualla, pöläyttelin vähän pölyharjalla ja lähmin lopuksi vielä pehmeällä harjalla päätä ja jalkoja myöten. Harjan ja hännän selviteltyäni tarkistin vielä kenkien ja hokkien kunnon sekä putsasin kaviot, paria hokkia piti myös kiristellä ja kävin kipaisemassa työkalun itselleni hommaa varten. Kun Kikkis vihdoin lähes loisti puhtauttaan ja oli varsin raukeassa tilassa, rupesin esittelemään sille satulaa ja suitsia ja pukemaan niitä ylle. Satulan kanssa tamma näytti hieman happamalta ja heräsi pöhnästään luodakseen minuun tuimahkon katseen, mutta ihan kevyesti vain alkuun kiinnitin vyönkin, jolloin tammakin antoi asian olla. Suitsimisen jälkeen puin vielä itselleni kypärän, kiristin asteen verran huopaa ja lähdin taluttamaan tammaa kohti kenttää.
Pihalla tamman piti vähän huudella tarhakavereilleen, mutta muutoin se seurasi nätisti perässäni ja kentälle päästyämme seisotin sen jotakuinkin keskihalkaisijan tuntumaan kiristääkseni vielä hieman vyötä ja rupesin sitten mallaamaan jalustimia itselleni sopiviksi ennen selkäännousua. Kikkis ei olisi ihan täysin malttanut seisoksia paikoillaan sitä aikaa, mikä minulla jalustinten säätämiseen meni ja sainkin jutella sille rauhoittavia sekä muutaman kerran vähän kiristää ohjiakin, että kaviot pysyivät lumessa. Itse selkäännousu sujui kuitenkin ongelmitta ja sen jälkeen tamma malttoi vielä seistä muutaman hetken, kun kiristin vyötä vielä yksien reikien verran ja sohelsin vielä hanskat käsiini ennen liikkeellelähtölupaa.
Reippahasti tamma rupesi askeltamaan kohti aidanvierustaa ja hetken aikaa annoinkin sen vain harppoa menemään, kunnes otin hieman ohjia käteen ja rupesin kunnolla lämmittelemään ja tutustumaan tamman ratsunominaisuuksiin. Kauniisti tamma otti vastaan ohjilla niin pidättävät kuin kääntävätkin avut, istuntaan ja pohkeisiin se ei niinkään tuntunut kauhiasti vielä reagoivan, myös asettuminen lienee vielä vähän hifistelyä, mutta pyrin kuitenkin ratsastamaan niin, että tammalla olisi kaikki edellytykset siltä osin pyrkiä oikeaan muotoon ja myös taipumaan sekä asettumaan. Kun molempiin suuntiin oltiin jumppailtu erikokoisilla ympyröillä käynnissä, pyysin tammaa ravaamaan - jännittävä hetki, koska odotin sen lähtevän ravihöykytystä eteenpäin :D Vauhti pysyi kuitenkin maltillisena ja etenkin puolipidätteillä siinä oli aika paljon tolkkuakin - ja löytyihän sieltä aavistuksen hätäisestä menosta huolimatta myös sitä taipumista ja jopa asettumista pikkuhiljaa! Kikkis vain tarvitsi aikaa lämmetä ja mikäs sen tehokkaampaa, kuin höökätä ravissa menemään, vaikka onneksi sitkeyttäni palkittiin ja ravi muuttui kierros kierrokselta ja ympyrä ympyrältä tahdikkaammaksi ja ratsumaisemmaksi.
Siirstin tamman taas käynnille ja otin ohjia aavistuksen paremmin vielä tuntumalle sekä rupesin pyytämään siltä pitkillä sivuilla aina muutamaa väistöaskelta kerrallaan ja taas suoristin. Meinasi tamma kiihtyä hieman ja ruveta hätiköimään, mutta nopeasti se oppi saavansa ohjasta myötäyksen vain jos tekee rauhassa ja miettii, mitä ollaan tekemässä. Kun homma sujui, tehtiin samaa harjoitusravissa (ehkä vähän meinasi pompottaa, tarvii totutella taas uudenlaiseen raviin!) ja taas suurin työ mitä itse sain tehdä, oli pitää vauhti kurissa. Pikkuhiljaa rupesi tamma myös antamaan satunnaisia myötäämisiä niskastaan, kun joutui väistöjen takia ottamaan takajalkoja paremmin alleen, rupesi myös etuosassa tapahtumaan positiivista muutosta. "Muoto" oli matala ja kohtalaisen pitkä, mutta varmasti Kikkikselle varsin hyvä työskentelymuoto, kun pyritään tekemään rauhassa ja rentona.
Tuntui, että tuuppasin väistöpätkiä, siirtymisiä ravin, käynnin ja pysähdysten välillä sekä erikokoisia ympyröitä ja niilläkin välillä muutamia väistöaskelia, niin kauan, että tunti ainakin olisi pian jo ratsastusta takana! Tammakin rupesi hieman hikoamaan, luultavasti tuosta takaosan alle saamisesta. Päätin, ettei meidän tarvitse mitään laukka pätkiä väkisin mahduttaa tämänpäiväiseen ratsastukseen ja annoin aavistuksen ohjaa tammalle ottaakseni vielä kevyttä ravia pääty-ympyröillä, joita välilä vaihtelin samalla suuntaa vaihtaakseni. Kikkis tuntui varsin tyytyväiseltä venyttäessän kaulaansa vielä pidemmäksi alas ja pysyi oikein kivasti tahdikkaassa työskentelyravissa pyrkimättä kaahottamaan tai nostaamaan päätään ja jännittymään. Siirtäessäni tamman käyntiin taputin sitä reippaasti kaulalle ja ohjasin loppukäyntien ajaksi Ajotielle, jossa se sai kävellä omaa rivakkaa vauhtiaan vapain ohjin lähes Hallile asti ja takaisin.
Laskeuduin selästä tallin pihassa, nostin jalustimet ja löysäilin vyötä, avasin myös Kikkiksen turpahihnan jo tässä vaiheessa, ennenkuin sitten suuntasimme sisätiloihin ja karsinaan. Tamma tutkiskeli putsatun ja purutetun karsinan pohjaa sillä välin kun purin siltä varusteet, harjasin piikkisualla hikiset karvat suoriksi, rapsuttelin hieman ryntäistä ja jätin tamman karsinaansa siksi aikaa, että veisin varusteet pois ja hakisin loimen. Samalla kerroin tallitytölle, että Kikkis on hieman hikinen ja loimitan sen - jos he vaikka päiväheinille sitten heittävät tamman pihalle muiden seuraan. Nappasin matkaani vielä muutaman leivänpalasen ja niiden kanssa venyttelin tamman kaulaa ja kylkiä karsinassa. Oli kyllä mukavaa ja Kikkis on niin hellyyttävä persoona! Kutitteli minua vähän kyljistäkin, kun koetti vielä huulella tutkiskella, löytyisikö leivänpalasia mahdollisesti lisää takkini taskuista.. jätin tamman karsinaan kuivamaan loimensa alle ja menin puhdistamaan ratsastusvarusteet ja laittamaan satulahuovan kuivumaan.
Poislähtiessäni lumisade tietenkin oli jo loppunut.. mutta oli kyllä antoisa ratsastuskertakin, ei voi moittia! Ensi kerralla voi sitten hurjastella.
|| Tarinasi ovat mukavan "täyteläisiä", pidän siitä! Kappalejaot on tehty selvästi ja juoni on hyvin ymmärrettävä. Kerroit yksityiskohtaisesti työskentelystänne, hyvä! Virheitä löysin muutaman, mutta nekin olivat todella pieniä. Tarinoissasi on erilaisuutta muihin nähden; et nimittäin kirjoita (ainakaan nyt) lähes ollenkaan vuorosanoja vaan kirjoitat ne tekstin sisään. Hyvä tarina, tästä on hyvä jatkaa! Vastasin muuten ht.netissä kysymykseesi. ;) - Britta
|
|
Kuovi
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Kuovi on Dec 19, 2012 18:04:09 GMT 2
Ahhah, mä piirsin niiiiiin hienon kuvanki.. tosin siitä tuli "vähän" kevytpäinen ja -kaulainen ja pään ja kaulan liittymä on aika avoin.. noh, se on tuherrus! Enkä osaa värittää. Joten, tadaa! || Oijjj, en tiennyt, että oot kunnostautunu piirtäjänäkin! Reippaasti jaksoit tämän tänne pistää vaikka koiria vähän jahtailitkin :D Mutta tosi kaunis Kikka! - Maria
|
|
Kuovi
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Kuovi on Dec 22, 2012 16:45:03 GMT 2
Pakkasen paukkuessa ajattelin vihdoin lähteä ajolenkille, kun muutoin oli niin ihanan aurinkoinen keli. Tallille päästessäni hevoset olivat pihalla ja kävinkin sitten ensimmäisenä hakemassa kärryt tallin takaa ja muutoinkin laitoin varusteet valmiiksi esille. Nappasin myös yhden viltin kärryihin lisälämmikkeeksi jaloilleni, ajaessa kun tulee niin helposti kylmä, kun vain istuksii.
Tarhalla sain taas hakea Kikan lähes perimmäisestä nurkasta, jossa hevoset olivat vissiin viettämässä jonkunsorttista päivälepoa, kun niin uneliaita olivat kaikki. Hieman hihkuttuani ja maaniteltuani Kikka sitten löntysti parin kaverin kera luokseni ja siinä taas vietin pienen hetken rapsutellen ja silitellen, ennenkuin kiinnitin narun tamman riimuun ja lähdin portin suuntaan. Muut hevoset jäivät kyllä varsin tyytyväisinä vielä toiseen päähän tarhaa ja Kikkis seurasi aavistuksen yrmeän näköisenä minua, taisi jäädä ikävästi lepohetki kesken :D Tallissa tamma pääsi käytävälle seisomaan ja tarkistin ensimmäisenä kengät sekä hokit ja pyyhkäisin pienet tilsanalut pois kavioista. Kikkis jatkoi nuokkumista käytävällä harjauksen ajan, mutta kun rupesin sille suojia laittamaan, alkoi homma kiinnostaa tammaakin. Valjastaessa se oli jo täysin hereillä ja liikehti levottomasti, taisi olla malttamaton pääsemään lenkille. Avasin riimusta vain turpahihnan suitsiessani ja kiinnitin vielä ohjat kuolainrenkaisiin, ennenkuin puin riimun taas kunnolla päähän. Vatsavyön tarkistus, itselle kypärä päähän ja sitten tamman kanssa pihalle, jossa sitaisin sen kiinni hoitopuomiin ja rupesin kinnittelemään kärryjä perään. Muutaman kerran sain vähän komentaakin tammaa olemaan paikoillaan, mutta lopulta kärrytkin oli tukevasti kiinnitettynä ja vielä kerran tarkistin kaikkien muidenkin remeleiden kiinnitykset, ennenkuin nappasin ohjat käteeni ja päästin tamman riimustansa.
Kikkis lähti heti reippaasti kävelemään, mutta pysähtyi vielä onneksi sen verran, että pääsin hyppäämään kärryille - lähti tosin myös heti istahtamiseni tuntiessaan takaisin liikkeelle ja täten pysäytin uudelleen, ettei vallan luule, että voi tehdä täysin oman päänsä mukaan. Annettuani sitten luvan lähteä, oli tamma hyvin virkeänä menossa ja valmistauduin heti puuttuman peliin, jos se olisi aikonut siirtyä raville. Siinä kun rupesin vilttiä asettelemaan vielä jalkojeni päälle lämmikkeeksi tamma ottikin muutaman hölkkäaskeleen, mutta jo pelkästä ääniavusta siirtyi kiltisti takaisin käynnille. Oli kyllä mahtava fiilis istuksia kärryillä kun pakkanen nipisteli poskia ja aurinko osaltaan vähän jopa mukamas lämmitti.. oli kyllä todella kirkas keli!
Ajotieltä pois kääntyessämme annoin Kikkikselle merkin siirtyä raville ja humputtelimme rauhaksiin vähän matkaa, ennenkuin pyysin siltä pätkän "kunnon" ravia ja taas siirryimme rauhallisempaan raviin jonkun ajan kuluttua. Kikkis oli aika kivasti kuulolla, energisen oloinen, mutta malttoi silti odottaa aina lupaa lähteä reippaampaan. Kun pääsimme sitten eräälle tielle, joka tekee kivan parin kilsan lenkin, käskytinkin tammaa sitten jo näyttämään todellista osaamista ja otimme melko reippaan pätkän koko tuon lenkin pituudelta - ja Kikkis kyllä meni, ei tarvinnut pahemmin käskyttää sitä liikkumaan, vaikka ihan yksinämme oltiinkin liikenteessä. Teimme vielä toisen kierroksen kyseisellä lenkillä, mutta rauhallisempaa ravia (ratsulle sekin olisi tosin ollut aika reipasta), vielä olisi kuitenkin ollut paukkuja mennä reippaamminkin, mutta vähän rauhoittelin tamman menoa. Kun sitten lähdimme takaisin tallin suuntaan annoin luvan ottaa vielä lyhyen pätkän kunnon vauhdilla ja loppumatkasta sitten hölkkäiltiin niin, että Ajotietä jonkun pätkää tallin suuntaan vihdoin siirryttiin takaisin käynnille ja käveltiin hoitopuomin tykö, jossa Kikkis kuuliaisesti pysähtyikin.
Riisuin kärryt kohtalaisen ripeästi ja nappasin viltin mukaani, jonka jälkeen suuntasin hikisen tamman kanssa suoraan pesupaikalle. Ei ihme, että tuon karvamäärän kanssa tulee vähän lämmin reippaammalla lenkillä :D Pesarilla riisuin ensin varusteet tammalta ja sitten letkuttelin lämpöisellä vedellä hikisimmät kohdat, ettei jää pahasti Kikkistä kutittelemaan kuivuessaan. Vedin lisäksi koko hevosen hikiviilalla, jotta karvat suorenevat ja tietenkin, että letkutetut paikat vähän edes kuivahtaisivat. Samalla kun vein ajovarusteet pois, hain tammalle kaulakappaleellisen fleeceloimen päälle ja sen puettuani saattelinkin Kikkiksen karsinaansa kuivumaan. Saatuani suitset sekä valjaat putsattua hiestä ja laitettuani siltatyynynkin kuivumaan, kävin vielä hakemassa pari leivänpalasta tammalle ja menin hyvästelemään sen tältä erää. Oli kyllä kivan kirpakka lenkki! Vielä kärryt takaisin katokseensa ja sitten auton nokka kohti kotia.
|| Oi, kävit lenkillä ajaen! Mukavaa "vaihtelua" Kikallekin. Tamma kyllä osaa juosta, ja onpa siinä vähän pidättelemistäkin kun haluaisi vain mennä, heh. Hyvin jaoteltu tarina, kirjoitusvirheitä ei mielestäni ollut. Tarinasta sain mukavan lämpimän tunnelman, ja tästä on mukava lähteä jatkamaan jouluaattoani! :) - Britta
|
|
Soffi
Uusi tuttavuus
Posts: 40
|
Post by Soffi on Jun 24, 2013 19:37:22 GMT 2
#Nauruaisen Joskus Aika Pettää Meitä Kaikkia# -Niin mikä oli? kysyin naurahtaen Sinnalta. -Nauruaisen Joskus Aika Pettää Meitä Kaikkia, nainen toisti itsekin hymyillen. -On siinä hevosella nimi, totesin, -odotan innolla että tamma pääsee starttiin, siinä saa kyllä kuuluttaja hikoilla, jatkoin tyrskien. Sinna hymähti ja näytti tietä Kikan tarhalle. Vihdoin olin taas Liekkijärvellä. Muutto isän työpaikan perässä yllätti koko perheen täysin. Isän ja äidin ero yllätti kyllä sitäkin enemmän. Olihan sitä riitaa ja huutoa riittänyt aina välillä, mutta en mä silti osannut kuvitella sitä, että ne eroaisivat. Tässä sitä nyt kuitenkin oltiin. Muuttokamojen kanssa entisessä kodissa. Ihan huonosti ei kuitenkaan käynyt. Olin päässyt takaisin Ruolampeen. Takaisin tuttujen tyyppien ja hevosten luo. Sinna oli vieläpä ottanut mut takaisin hoitajaksi. Ratsua en kuitenkaan huolinut. En enää nyt kun ravurit olivat vieneet mut mennessään. Sinna oli kertonut, että sillä oli mulle ravuri. Vähän raakile ehkä vielä, mutta ravuri kuitenkin. Odotin innoissani Kikan näkemistä. Samoin kuin entisten hoitsujeni Allin ja Tiitin. -Sinnaaa! Sä kävelet niin tuskallisen hitaasti, voisitko ottaa vähän kierroksia? -Hahhhah! Yritähän nyt pysyä housuissas! nainen naurahti. En yrittänyt, vaan juoksin edeltä tarhoja päin. Jo kaukaa näin Tiitin ja Allin tarhoissaan. Myös musta sabino suomenhevonen maiskutteli päiväheiniään. Sinnan kertoman perusteella sen täytyi olla Kikka. Ensimmäisenä suunnistinkin katsomaan tulevaa hoidokkiani. -Ai, että se on nätti! huokaisin hiljaa. -Kikka on varmasti tallin kaunein tamma, Sinnakin nyökytteli. -Onko se juossut kilpaa? -Vain koelähdön, mutta olisi tarkoitus päästä starttaamaan pian. Saatkin alkaa treenata sitä ihan tositarkoituksella. Hymyilin ja katsoin tarkemmin mustaa tammaa. Heti ensimmäiseksi huomasin herasilmät, joissa oli tietäväinen katse. Kikka selvästi huomasi, että ihastelimme juuri sitä. -Voisitkin liikuttaa Kikan jo tänään, se on lähtemässä laidunlomalle pian, joten pieni liikutus ei olisi pahitteeksi Sinna sanoi. -Voin vaikka juoksuttaa sitä liinassa, totesin. Nainen katsoi puhelintaan ja mutisi sitten jotain saapuvasta kaurakuormasta. Jäin yksin tarhoille ja päätin samantien käydä moikkaamassa vanhoja heppakavereita. Niin Alli kuin Tiitikin näytti muistavan minut ja rapsuttelin niitä hetkisen. Sitten oli aika käydä operaatio nimihirmun kimppuun. Riimunnaru roikkui tarhan puisen portin pielestä, josta se oli helppo napata mukaan kun lähdin kalastamaan Kikkaa muiden suokkien joukosta. Aurinko lämmitti mukavasti ja nukkaantunut vihreä hupparini meinasi olla vähän liikaa kesäisessä säässä. Kikka ei turhia temppuillut. Se katsoi minua ensin hetken vähän epäluuloisena, mutta lähti kuitenkin matkaani. Muut hevoset eivät välittäneet Kikan lähdöstä, vaan jatkoivat rauhassa auringossa paistattelua. Laitoin Kikan käytävälle. Ehkä se olisi kaikista järkevintä näin ekalla kerralla, kun en tuntenut tamman temppuja. Sinna oli kyllä kertonut Kikan olevan hyvin kiltti ja luottavainen, vaan mitäpä jos mä olinkin poikkeustapaus. -Eestä pois, me tullaan, pörröpäinen tyttö tokaisi suuren orlovin rinnalta. Muistin tytön Sampaksi. Ei me oltu keretty tutustua kovin hyvin, ennen kuin meidän perhe muutti, mut kyllä mä nyt Sampan muistin. Sitä ei kyllä ihan helposti voinut unohtaa. Pari läväriä ehkä lisää, mutta muuten entinen Samppa. -Moi, sanoin vähän ujosti. En yleensä ujostellut, mutta Samppa oli jotenkin semmonen tapaus, jonka ei voinut olettaa olevan heti kättelyssä avoin ja ystävällinen. -Moi, Samppa sanoi ja katsahti mua hiuksiensa alta, -Ootsä SE Soffi? se jatkoi ja kurtisti kulmiaan. -Joo, me muutettiin vasta takas tänne, sanoin ja yritin hymyillä. -Mmm, mut voisit sä siirtää vähän tota tammaa, Samppa sanoi ja yritti pitää hallinnassa tempoilevan orinsa. -Anteeks, joo.. mumisin ja siirsin Kikan lähimpään karsinaan. Talutin Kikan takaisin käytävälle ja aloin harjata sen kuraista karvaa. Hmfh, ei ainakaan mikään hienohelma. -Mitenkäs teillä menee Rikun kanssa, kysyin, yrittäen saada kasaan kuivuneen keskustelumme rippeitä henkiin -Treeniä pukkaa, treeniä pukkaa, tyttö mutisi. -Sitäpä sitä, mäkin alan laidunloman jälkeen vähän niin kuin reenata Kikkaa, totesin. Samppa loi minuun kiinnostuneen silmäyksen. -Ai niin ku ravitreenata? se kysyi. -Joo, ois tarkotus ajaa mahdollisimman pian ravikortti kun viistoista oli ja meni. -Okei, siinä onkin sulle työnsarkaa. Kikka tykkää juosta ja kyllä se pääseekin lujaa, mut ei se missään parhaassa kunnossa just nyt oo, Samppa naurahti. -Sitä se Sinnakin, irvistin. -Käydään joskus yhes lenkillä, voin näyttää sulle hyviä teitä, kun et sä viimeks täällä ollessas ridannu ennemminki. -Sopii mulle, nyökkäsin ja tartuin Kikan jalkaan. Kaviot putsattuani hain suitset, liinan ja juoksutuspiiskan. Ohjia suitsissa ei ollutkaan, ilmeisesti ne oli tarkoitettu ajoon. Leppeä tuulenvire puhalsi tallipihan yli astuessamme tallista ulos. Samppa kiskoi Rikun kärryjä talliin ja moikkasi mustaa shettistä taluttavaa vaaleaa poikaa. Kukakohan se oli? En muistanut ennen nähneeni tyyppiä. Asiasta pitäisi kyllä ottaa selvää, olihan poika hyvännäköinenkin ja silleen... Tuntui siltä etten tiennyt mistään mitään. Tallilla pyöri paljon uutta porukkaa, eikä vanhoja naamoja näkynyt. Helpotuksekseni tunnistin kuitenkin pari entisestään tuttua kaveria. Osa hevosistakin oli uusia. Hyi, että se tunne oli ärsyttävä! Pitäisi saada joku tuttu kertomaan, missä mennään. Kenttä oli vapaa, enkä jahkaillut vaan talutin Kikan hiekalle ja suljin portin. Eka käyntiä myötäpäivään. Kikka liikkui hyvin. Ehkä vähän laiskasti, vaan sitä en näin lämpimänä päivänä ihmetellyt. Tammalla oli joustavat askeleet. Maiskautin Kikan raville. Se ei tarvinnut piiskaa. Se oli hyvä merkki, että kuunteli ääntä ja keskittyi siihen mitä teki. Kikan ravi oli juuri sellaista ravurimaista. Eipä kyllä tehnyt mieli sen selkään harjoittelemaan harjoitusravia. Vaihdettiin suuntaa ja annoin tamman kävellä hetken toiseen kierrokseen. Sitten käskin sen taas raville ja teimme pari siirtymistä ravista käyntiin ja käynnistä raviin. Käskin tamman nostaa laukan. Laukka kulki hyvin molempiin suuntiin. Osasi se siis muutakin kuin ravata. Laukan jälkeen ravattiin vielä hetki ja sitten taluttelin Kikkaa kenttää ympäri. Se oli rauhallinen, eikä säikkynyt vaikka kahiseva muovipussi lentää liihotteli pihan läpi. Hymyilin tyytyväisenä, nyt mulla oli kyllä fiksu hevonen hoidettavana. Vein Kikan talliin ja riisuin suitset sen päältä. Hevonen oli hionnut pikkuisen, joten otin kädenlämpöistä vettä mustaan ämpäriin ja pyyhin sitten märällä sienellä hikisiä kohtia. Harjasin vielä Kikan kiiltelevän mustan karvan pehmeällä harjalla ja selvittelin jouhet. -Mitäköhän sitä vielä keksis, mutisin itsekseni Pitkästä aikaa viihdyin tallilla, eikä tehnyt mieli vielä pois. Kipaisin siinä sitten hakemaan riimunnarua. Voisin syötellä tammaa tallin vierellä hetkisen. Pitäisihän sitä valmistella laitumelle, ettei tulisi kaviokuumetta sun muuta. Ja kyllähän rouvalle vihreä kelpasi. Tyytyväinen ilme silmissään se kiskoi tallin seinustalta rehottamaan päässyttä ruohoa. Silittelin sen mustaa kylkeä hajamielisesti. Täällä mä nyt sit olin taas, ja jotenkin olo tuntui oikealta, vaikkei meidän perhe ollutkaan enää ehjä. 1HM
Soffi & Nauruaisen Joskus Aika Pettää Meitä Kaikkia
edit. Heei Britta muuten, eihän se ois ihan hirveetä jos mä olisin Kikan "treenarihoitaja", eli mun "tavoitteena" olis ihan tosissani treenata sitä raveja varten. Tietty tulee muutakin väliin, mut kumminkin:) Ja vielä se, että jos tämä käy, niin aloitan tavallaan pohjalta, eli kunto ei olis mikään kovin hyvä jne jne.
|| Jep, Kikka on kyllä melkonen nimihirviö, mutta se on muuten kyllä tosi hieno, värityksineen kaikkineen; ei nimi hevosta pahenna! Oli tosi mukava lukea tekstiäsi pitkästä aikaa. Se on virheetöntä ja selkeää, ainut vaan, että kappalejakoja ei juuri ollut - vahingossa jäänyt jonnekin? Hieman oli sen takia hankalampaa lukea pelkkää pötköä, mutta ne kun saat kohdilleen niin oikein mallikelpoista tarinointia. Ja käy tosiaan - voidaan sitten yhdessä katsoa vaikka VRER:stä sopivia startteja, laitetaan sut sinne jonnekin väliin ajamaan Kikalla, jos tahdot! - Britta
|
|
Soffi
Uusi tuttavuus
Posts: 40
|
Post by Soffi on Jun 25, 2013 16:37:15 GMT 2
#The Ravietana# -Toi sun ravuris juoksee yhtä nopeeta ku etanat, Samppa totesi. -Juokseeko etanat? kysyin huuli pyöreenä. -No, ainakin ravietanat, Samppa hekotti Rikun kärryiltä. 2HM Soffi & Kikka the Ravietana [Anteeks Britta, muttä tää oli niin pakollinen:'D Tylsyyksissäni tuhersin, ja mun oli vaan pakko:P] || Ei yhtään mitään anteeksipyytelemistä, toihan on aivan mahtava! Nauroin kyllä ääneen, tosi kuvaava piirros huonokuntoisesta Kikasta. Söpö sarjakuvamainen piirros, etana on erittäin suloinen yksityiskohta! Tulin tästä kyllä todella hyvälle mielelle. - Britta
|
|
Soffi
Uusi tuttavuus
Posts: 40
|
Post by Soffi on Jun 26, 2013 22:41:40 GMT 2
#Radalle# -S***anan romuläjä! Voi [sensuroitu] [sensuroitu] sentään! raivosin keskellä tallitietä. Läheisestä vesakosta lähti lentoon varpunen noitumiseni saattelemana. Tämä oli jo kolmas kerta tän päivän aikana. Ei ole kuulkaas kiva juuttua antiikkimopedinsa kanssa keskelle keskustaa, pahimman aamuruuhkan aikaan. Ei todellakaan! Toisella kerralla onnekseni olin kotipihassa, mutta eikös se olekkin niin, että kolmas kerta todes sanoo. Romuläjä joutaa siis kaltaistensa joukkoon. Kaatikselle. Ei auttanut kuin taluttaa peltikasa tallille. Kilometrin matka ei tuntunut missään. Ei toki, olinhan reenannut juuri tätä varten koko alkukesän ahmien rasvaista grilliruokaa... -Soffi kuule, jos sulle on mopo hankittu niin miksi sä et tyttö hyvä aja sillä? Vesku naureskeli tallin nurkalta. Mieli olisi tehnyt näyttää keskaria, mutta hampaita kiristelemällä hillitsin itseni ja loin naamalleni oikein nätin hymyn, joka pois päin katsoessani muuttui oikein esimerkilliseksi irvistykseksi. Nakkasin moporähjän tallin viereen. Isä saisi tulla vaikka traktorin kanssa sitä hakemaan, kunhan se vain saataisiin mahdollisimman nopeasti kaatopaikalle. Ennen talliin menoa käväisin hoitajien mökissä. Moni minulle yhä tuntematon tyyppi istuskeli pöydän ääressä ja sohvilla naureskellen ja jutellen. Tervehdin pikaisesti kaikkia ja istahdin vapaalle nojatuolille huoneen perimmäiseen nurkkaan. Kaivoin repustani sääntövihkosen, josta saatoin harjoitella raviurheilun pyhiä sääntöjä syksyn korttikoetta varten. Olin varannut paikan kurssilta heti kun varmistui, että se järjestettäisiin. Vielä en kuitenkaan tiennyt, mistä saisin kurssille ajokin. Olin ajatellut käydä kysymässä Artsilta, lainaisiko hän minulle hevosta viikoksi, mutta toisaalta olisihan mulla Kikka. Pitäisi varmistaa Sinnalta kävisikö tämä. Tuvan ovi aukeni jälleen ja sisään astui Allin hoitaja Suvi. Olin tutustunut tyttöön jo eilissä päivänä ja hän vaikutti oikein mukavalta. Suvi istahti mua lähimpään tuoliin ja vilkaisi sääntönivaskaa. Se kohotti kulmiaan ja kysyi: -Onks tossa ne teidän kymmenen käskyä -Kai sen niinkin voi sanoa, vaan tässä on muutama käsky yli kymmenen, naurahdin ja pläräsin vihkoa. -Näytä vähän, Suvi sanoi ja ojensi kättään raamattuani kohti. Tyttö selaili sitä hetkisen ja katsahti muhun sitten: -Vitjat, mitä pilkunviilausta! -Jep, ja arvaa vaan kuinka hyvin noita valvotaan! nyökkäsin silmiäni pyöritellen. -Varmaan tosi hyvin... Suvi tuhahti. Lähdin toimittamaan korttikoe-asiaani Sinnalle ja Suvi sanoi tulevansa samaa matkaa. Hän tokaisi, että haluaisi kuulla Sinnan vastauksen ja kertoi pitävänsä puoliani. Sinna löytyi kentän laidalta juttelemasta Britan kanssa. Kertasivat ilmeisesti hevosten kuulumisia. Puhuttuaan asiansa loppuun Sinna katsoi mua ja hymyili kysyen oliko mulla ollut jotain asiaa. -Niin mä vaan sitä, että syksyllä olis se korttikurssi ja ajattelin, et voisinko mä lainata Kikan siihen kurssille ajokiksi? Kun en kehtais keneltäkään ihan tuntemattomaltakaan jaa.. niin, selitin kieli solmussa. -Pitää katsoa, harkitsen asiaa, ja kerron sulle sitten, mutta eiköhän se onnistu, nainen sanoi mietteliäästi. Jatkoimme juttelua ja Sinna totesi, että hevosten laidunloman jälkeen voisin alkaa treenata Kikkaa ihan tosissani. Rento juttelutuokiomme keskeytyi Sampan suusta päässeeseen karjaisuun: -SOFFI pirskutarallaa TÄNNE! Pyysin Sinnaa ja Brittaa odottamaan hetken ja harpoin sitten Sampan luo, lähinnä kengänkärkiäni katsellen. Mitäköhän mä olin tehnyt? -Sähän muuten tulet nyt heti laittaan Kikan ja lähetään lenkille Arselaan, tyttö tokaisi. Nyökkäsin ja katsahdin Samppaan. Sen keesi oli aika järisyttävä näky. Jotenkin semmoinen kunnioitettava, se halus olla omanlaisensa ja sen se myös teki. Kävin pikapikaa ilmoittamassa Sinnalle, että lähtisin lenkille Sampan kanssa ja suunnistin sitten tarhoille. Kikka oli jo tottunut muhun, eikä enää ihmetellyt kun kaapasin sen mukaani sisälle. Harjasin jokaisen pienimmänkin pölyhiukkasen sen majesteetillisen väriseltä karvapeitteeltä ja kuurasin sen ei-niin-majesteetillisen kuraiset jalat. Putsasin kaviot nopeasti samaan syssyyn. Nyt pitäisi olla huippunopee, Samppa ei tykkäis kun se joutuis oottelemaan mua. Tai sit ei... Koko tyttöä, saatikka sitten hevosta, ei vielä näkynyt tallissa, vaikka se oli jo viisi minuuttia sitten suunnannut kulkunsa tarhoille. Ehkä mä voisin vähän löyhätä tahtia, etten sitten itse joutuisi turhia odottelemaan. Samassa kaksikko Samppa&Riku ilmestyikin ovesta, tytön hehkuttaessa sitä kuinka nopeasti Riku oli antanut kiinni. -Juu, nopeasti, sanoin hiljaa, niin, että vain Kikka saattoi sen minun lisäkseni kuulla. Mikäköhän mahtoi sitten Sampan silmissä olla pitkä aika hevosen kiinniottamiseen. Puol päivää, vaiko vuorokausi, mietin itsekseni. Irrotin ketjut Kikan päitsistä ja hyppäsin kärryille, ohjaten rennosti kävelevän hevosen pois tallista. Samppa oli kerennyt mua ennen ulos ja yritti pitää steppailevan orinsa paikoillaan pienen mustan ponin rinnalla. -Niin tota, Jiri lähtee mukaan, ei vastaväitteitä, Samppa sanoi. Vilkaisin blondia poikaa nopeasti. -No samapa se mulle on. Onpahan ainakin toinenkin, joka saa _yrittää_ pysytellä tein vauhdissa mukana. Ehdimme kävellä vain hetken Sampan ja Jirin rupatellessa, kun tyttö tokaisi, että ajaisi oriltaan turhat höyryt pois ja menisi edeltä Arselaan. Ehdin nähdä vain Sampan anteeksipyytävän (tai no, olikohan se liiemmin anteeksipyytävä..) virnistyksen, ennen kuin hän surautti pois lämminverisellä formulallaan. Se helvatan huijari oli suunnitellut koko jutun! Piru soikoon, se saisi kuulla kunniansa, jos mä vielä saisin sen joskus kiinni jajajajjajaa...! -Niin totaaa, sähän olit Soffi? Jiri sanoi enemmän todetakseen kuin kysyäkseen. -Joo, mä oon ja sä oot Jiri, mumisin. Mielessä pyöri vieläkin tuhat erilaista tapaa kostaa Sampalle tämän petturuus, mutta Jirin kysymykset ja rupattelu veivät mun huomion kostosuunnitelmista. Me juteltiin niitä näitä hölkätessämme minä ja Kikka edellä ja Jiri ja Bella perässä pitkin rauhaisaa metsäautotietä. Kikka selvästi nautti ajopuuhista ja välillä se pärskähti tyytyväisenä, saaden joka kerta Bellalta vastauksen Kikan raviaskel oli ajoittain tosi hieno, mutta silti vähän ponneton. Sen pitäis saada harjoittaa ensin kuntoaan rauhassa ja sitten päästä hiittaamaan omantasoisen ja yhtä nopean hevosen kanssa. Juoksupäätä sillä selvästi oli, tai näin ainakin halusin uskoa, sillä Bellan säikkyessä männyssä kieppuvaa, ruskeaturkkista oravaa ja yrittäessä tulla ohi, otti Kikka heti vähän reippaamman vaihteen päälle. Tai ehkä Kikka säikähti oravaa myös... mutta mistäs sitä ikinä tietää. Artsin ravitalli alkoi siintää metsän keskeltä, juuri kun Jiri oli päässyt oma-historiikissaan Norjaan. Pojalla riitti kertomista, ja nauroimme yhdessä monelle Jirin kertomalle jutulle. Tallin pihassa meitä odottivat Samppa, Riku, Ros ja Rosin hevonen Pimu, satuloituna zilcolla ja montéohjilla varustettuna. -No kylläpä teillä kesti! Mihin ihmeeseen te jäitte? Samppa sanoi vihjailevaan sävyyn. -Minkäpä mä sille mahdan, et mun piti oottaa tuota yhtä minikokosta ferraria. Itekseen jos oisin tullut, niin varmaan olisin ollut täällä jo kymmenen minaa sitten, puhalsin yhteen menoon. -Juupa juu, kukapa se siinä edellä hidasti meidän menoa, Jiri naurahti. Ros ja Pimu näyttivät tietä radalle. Lähdin hölkkäämään kilpailusuuntaa vasten Kikan kanssa. Bella seurasi mun perässä, mutta Riku ja Pimu ohjastajineen jäivät pyörimään etusuoran paalun kohdille. -YKSI...KAKSI...AJA! Ros kajautti vähän ajan päästä ja molemmat lähtivät hirveää kyytiä painattamaan kohti ensimmäistä kaarretta. -Parempi ehkä siirtyä ulkoradoille, tokaisin yhä perässä kulkevalle Jirille. Poika nyökkäsi ja väistimme lähestyvää parivaljakkoa. -Miten muuten, ootkos sä ajanut kilpaa? kysäisin pojalta. -No joo onhan sitä tullut poneilla ajettua, Jiri naurahti. -Mäkin oon startannut pari kertaa poneilla ja syksyllä ois tarkotus käydä ajaa kortti, mikäli Sinna vaan antaa tän mulle lainaan, selitin Jirille ja kurkotin taputtamaan Kikkaa lautasille. Jiri nyökkäsi ja alkoi kertoa eräästä startistaan, jossa mikään ei tuntunut onnistuvan. Hölkytellessämme etusuoraa uudemman kerran, kilpailijakaksikko pyyhälsi täyttä vauhtia ohitsemme. Päätimme kääntyä ympäri ja ohjastaa hevoset ulos radalta. Samppa ja Ros tulivat takaa rinnalle kävellessämme varikon läpi ja molemmat tivasivat heti, kumpi oli ollut ensimmäinen. -Emmä nähny kunnolla, mutta näytti tasapeliltä, sanoin vähän arasti. Kumpikin nyökytteli tyytyväisenä. Ja Jiri kehotti pisteliäästi, mutta leikillään Samppaa käymään kuntosalilla, jotta saisi pidettyä venäläisensä hallussa. -Mutta hei, ajattekos te? Samppa kysyi kävellessämme Ruolampea kohti. En ollut ollenkaan ajatellut, että Jirikin saattaisi haluta hiitata, sitä varmaan ärsytti kun... -Ainiin joo... Hups, meni kuitenkin jo, Jiri sitten sanoikin. Ehkä se oli unohtanut, eikä mulla ollut osaa, eikä arpaa koko asiaan. -- Vielä kotiin lähtiessäni muistin kiittää Kikkaa. Se todellakin oli kiitoksensa ansainnut, ensimmäistä kertaa mun kanssa radalla, ja niin hienosti meni! 3HM Soffi & Kikka || Hienosti otit huomioon Sampan tarinan! Kikkaa saa lainata ajokiksi, kuten laitoitkin Sinnan ihan oikein sanomaan. =) Hauskaa ja lähes virheetöntä kerrontaa (joistakin kohtaa oli jäänyt viimeinen merkki jonnekin), jossa kuvailit tunteitanne selkeästi. Lopun selostus oli hyvä tapa lopettaa, kun kerroit tiivistelmän päivän fiiliksistä. - Britta
|
|
Soffi
Uusi tuttavuus
Posts: 40
|
Post by Soffi on Jun 27, 2013 19:24:52 GMT 2
#Niin selkeetä tää Liekkijärven maasto# Mä istuin taas hoitajien tuvassa ja jutustelin muiden hoitajien kanssa. Tänään olin kerennyt tutustua jo Heidiin ja Banskuun, ja tällä hetkellä juttelin Alexan kanssa. Välillä tytöltä lipsahti muutama englanninkielinen sana suomenkielisiin lauseisiin ja aksentista saatoin päätellä, että jonkun verran se ainakin oli britti. Pian Alexa itse paljastikin, että oli englantilaissyntyinen. -Olispa jännää asua ulkomailla, vaikka Amerikassa, sanoin Heidille haaveilevaan sävyyn. Tyttö nyökytti pontevasti päätään. -Tai mieti nyt, jossakin lämpimässä maassa, niinku Espanjassa, ikuinen kesä, se sanoi, -Ja uhh, mieti niitä miehiä! Heidi jatkoi tirskuen. -Mä haluun suomalaisen miehen! Semmosen jolla on vaaleet hiukset ja siniset silmät, ja se on tosi harteikas ja vahva ja sillä on pari omaa ravuria jaja, ja tietty se on rikas ja omistaa jonkun upean kartanon ja niin, unelmoin. -Ai niinku Jiri? Heidi kysyi, -Sillähän on oma ravuri, se jatkoi vihjailevasti. -Pöhh! Onks Jiri sun mielestä vahva? Saatikka rikas? irvistin. -No ulkonäkö korvaa fyysiset heikkoudet, Heidi totesi nyökytellen. -Joo, siitä vois tulla vaikka malli, ja sit ansaitsisitte paljon rahaa sen kuvista, Suvikin liittyi keskusteluun. -Kiitti mulle riitti! Mä en nää Jirissä mitään, se on vaan kaveri, totesin nuivasti ja heitin tyttöjä tyynyllä. Tytöt vaihtoivat tietäväisen katseen, ja se oli mulle liikaa. Painelin suoraa päätä tarhoille, Kikkaa etsimään. -Vai että Jiri, pöh sanon minä, murisin itsekseni. Olihan Jiri mukava ja kieltämättä hyvänäköinen, mutta Sampalla ja blondilla oli selvästi jotain säätöä. Mä en koskisi varattuun mieheen, sen päätöksen mä olin tehnyt äidin ja isän erotessa. "Isällä on joku toinen" äiti oli nyyhkyttänyt mulle, vailla parempaa, tukevaa olkapäätä. Äiti oli pannut kerrasta poikki, ja kahden päivän päästä muuttoauto tuli hakemaan meidän kamoja. Niin, että se Jiristä sitten. Ehkä mun unelmien prinssi tulis vielä jonakin päivänä, lämpösen ferrarin ja Masterin kiiltävien kilpakärryjen kyyditsemänä. Sit mun kelpais. Kikkis seisoskeli Allin kanssa portien pielessä. Molemmat näyttivät autuaan onnellisilta siinä kärpäsiä yhdessä hätyytellen ja toisiaan säästä rapsutellen. Hymähdin. Toiset oli niin söpöjä, melkein säälitti kalastaa Kikka riimun päähän ja sulkea portti kaverusten välistä. Alli päästi valittavan hirnahduksen, mutta onneksi Suvi riensi juuri ripein askelin hoitajien tuvasta naru kädessään. Talutin tamman pesupaikalle. Harjasin sen, ja puhdistin kaviot. Olin suunnitellut lyhyen lenkin täksi päiväksi, ehkä saataisin rouvan kunto pikkuhiljaa kohoamaan. Kikan silat näyttivät hirrrrveän likaisilta. Suorastaan hävetti laittaa ne neitokaisen selkään. Rintaremmikin oli kurainen. Ja voi missä kunnossa häntäremmi olikaan, hyh sentään! Mun pitäisi hevosten laidunloman aikana putsata kaikki Kikan varusteet, ihan kaikki. Jos äiti suostuisi, niin voisin ehkä pyöräyttää tekstiilit pesukoneessa. Ruolammesta kun en ollut vielä pesukonetta paikantanut. Laitoin hevoselle päävehkeet päähän, ja kiskaisin koppakärryt perään. Tänään koppikset riittäisivät hyvin, mutta eilen radalla mulla oli ollut vanhuuttaan kitisevät hiittarit alla. Ohjat kiinni kuolainrenkaisiin ja vielä sopivan mittaisiksi, hiittarit kun olivat olleet vähän koppiksia pidemmät. Kiskaisin oman kypäräni päähän ja päästin Kikan irti. Talutin sen ulos tallista ja loikkasin vauhdista kyytiin, jos vielä joskus pääsisin starttaamaan niin tää taito pitäis olla hallussa. Lähdettiin kävelemään rauhalliseen tahtiin yhdelle Sampan näyttämistä hiekkateistä. Se tie kiersi muutaman kilsan lenkin mehtän keskellä. Eka pitäis lähtä ratsastushallille päin ja siitä kääntyä vasempaan. Sitten tie kiertäis ilman haarapolkuja metsän keskellä ja takaisin hallille. Iisii, ei tarviis kun muistaa yks risteys, mistä pitää lähtä vasempaan. Jatkoimme käynnissä kulkuamme aina ratsastushallille saakka. Hallilla näkyi muutama ei-ruolampelainen hevosineen. Tervehdin kuitenkin kohteliaasti, vaikka en tyyppejä tuntenutkaan. Pyysin Kikan raville näpäyttämällä vasenta ohjaa vasten sen lautasta. Kikka vastasi halukkaasti pyyntööni ja lähti hölköttelemään mukavan letkeään tahtiin pitkin hiekkatietä. Pilvet peittivät taivaan ja tuuli puhalsi, mutta kylmä tässä ei silti tullut. Nautin rennosta vauhdistamme, ja ahmin silmilläni Liekkijärven käuniita maisemia. Risteys tuli, ja risteys meni. Varis raakkui kuusen oksalla. Hiekkatie jatkui, jatkui ja jatkui. Se tuntui jatkuvan aina ikuisuuksiin saakka. Katsoin kelloa. Se näytti vartin yli viittä, vaikka mun laskelmien mukaan meidän piti olla perillä noin viiden minan päästä, niin hallia ei näkynyt. Hiekkatie muuttui soratieksi ja pyysin puhaltavan Kikan käyntiin. Terävä sepeli saattaisi vahingoittaa sen kavioita tai muuta mukavaa. Autotie vilahti mun vasemmalla puolella. Kuinka helvatan kaukana mä neuvotusta reitistä olin? Nyt mä aloin olla ihan oikeesti säikkynä. Haarapolkuja lähti soratiestä aina kymmenen metrin välein, ja eikös Samppa ollu nimenomaan sanonut, ettei haarautuvia teitä ollut? Mun oma säikkyys hermostutti myös Kikkaa. Se vilkuili sinne tänne, ja oli valmis lähtemään kuin tykin suusta, pienimmästäkin kimmokkeesta. Mä säpsyilin entistä enemmän, olin oikeesti tosi hermona. Varis raakkui taas. Sitten se sit tapahtui. Traktorin rytmikäs ääni kuului meidän takaa, ja Kikka otti hatkat. Mä yritin kaikin voimin pidättää sitä, mut arvatkaapa vaan onnistuuko kuuskyt kilonen pikkulikka pidättämään täyttä laukkaa pitkin maastoa rynnivää kylmäveristä? Ei oo kuulkaa ihan niin helppoa, sanokaa mun sanoneen. Pikkuhiljaa mä aloin hermostua hevoselle. Mitään ei ollut kuulunut pitkään aikaan, ja putte vaan puksutti etiäpäin. -Pysähy, mä karjasin sille niin, että koko metsä raikas. Kikka höristi vähän korviaan ja alkoi hiljakseen höllätä vauhtia. Hevonen oli kuskannut mua arviolta kilometrin eteenpäin sepelitietä, ennenkuin antoi mun pidättää sen käynnille, mikä röyhkimys! -Kikka, tää tietää sit sitä, ettei herkkupaloja heru pitkään aikaan, saarnasin sille. Hevosen korvat luupahtivat sivuille ja se puuskutti nyt jo ihan tosissaan. Voi itku! Mitähöhän Sinna sanois? Varmaa tappais mut... Ois ehkä parempi kääntää Kikka ympäri, ja palata omia jälkiä takaisin tallille. Ihan sama vaikka tulis satamiljoonaakaks traktoria vastaan! Nyt Kikka ei taatusti lähtis mihkään. Traktori tuli vastaan, ja kuskina toiminut ukonkääpä tervehti mua. Nostin kättä ärtynyt ilme kasvoillani ja jatkoin matkaa. Me käveltiin varmaan kakskytä minuuttia, ennen kuin sora vaihtui jälleen hiekaksi. Varis raakkui taas, ja mun olis tehny mieli kivittää se alas tarkkaan valikoidulta tarkkaamispaikaltaan. Mä uskalsin nostaa ihan pikkupikku ravin, että päästäs vähän joutuisammin. Tie jatkui ja mä olin näkevinäni jonkun punasen vilauksen metsän keskeltä. Mua alkoi taas epäilyttää, et olinko oikeella tiellä, mut sillon kuulin äkäisen pojan äänen vähän matkan päästä. Jiri se siellä kiros voimakkaasti punaisia kärryjä kiskovalle Bella Bonanzalle, joka oli seisahtunut tielle. Mun suunpielet kääntyivät ylös, ja venyivät varmasti korviin asti. Mä olin oikeilla jäljillä! -Noinko ilonen sä oot mun näkemisestä? Jiri naurahti. -No ei tää nyt ihan susta johdu, mutta melkein, tokaisin. -Mitäs, loppuko miniferrarilta bensa, vai mikä on? kysyin ja vilkaisin huvitsineena Kikalle hörisevään Bellaan. -Joo, en muistanu tankata lähtiessä, pitää varmaan lähtee kyliltä hakemaan kanisterin kanssa, Jiri tokaisi. Hymähdin. -No mitenkäs täältä metästä pääsee pois? Oon varmaan kohta puolitoista tuntia harhaillu noilla Liekkijärven synkillä maastoreiteillä, sanoin ja yritin lyödä leikiksi eksymiseni. -Sun sisäinen navigaattori sit kuitenkin lopulta johdatti sut mun luo, Jiri veisteli. -Joo, eiku mä haistoin sun ominaistuoksun, iskin takaisin ja katsoin merkitsevästi tuoretta läjää tien keskellä. -Nii-in, nii-in, sä et voi vastustaa mun charmikasta tuoksuani, Jiri totesi. Pudistin päätäni naurahtaen. -Olisiko Mr. Charmikas kuitenkin nyt niin kiltti ja ohjastaisi mut pois täältä synkän metsän keskeltä? -Saanko mä pusun palkkioks? Jiri sanoi leikillään. -Älä viitti, kyllä mä tiiän et sulla ja Sampalla on jotain, tokaisin nyt jo vakavana. Jiri meni vähän hiljaseks ja käänsi Bellan ympäri. Lähdettiin perätysten kulkemaan kohti Ruolampea, käynnissä. Mä yritin vielä ylläpitää meidän keskustelua, mutta poika vastasi lyhyesti joko juu tai ei. En jaksanut jatkaa parin yrityksen jälkeen, vaan pysyin vaiti. Huokaisin helpotuksesta, kun käännyimme tallin pihaan. Olin jo kerennyt pelätä etten ikinä löytäis takaisin. Hyppäsin pois kärryiltä ja pysäytin Kikan. Sitten nakkasin ohjat silojen päälle ja irrotin kärryt. Nostin ne pystyyn seinustalle ja vein hevosen suoraan pesukarsinaan. Pitäisi ehkä varalta kylmätä sen jalat. Olihan tämänpäiväinen kuitenkin ollut aikamoinen ponnistus! Riisuin valjaat pois tamman päältä ja löysin niden alta hikisen hevosen. Samapa se oli samalla suihkuttaa koko Kikka. Käänsin letkun veden kädenlämpöiselle ja suihkuttelin tamman joka puolelta. Se nautti pienestä virkistävästä suihkustaan. Käänsin veden kylmemmäksi ja kylmäsin kaikkia jalkoja vuorotellen noin viisi minuuttia. Sitten kuivasin hevosen ja nakkasin kevyen fleeceloimen sen päälle. Tamma saisi nyt jäädä talliin. Kohtahan muutkin hevoset haettaisiin sisälle. Vein Kikan karsinaansa ja tarjosin sille palan ruisleipää, unohtaen antamani uhkauksen. Lähdin kuskaamaan valjaita satulahuoneeseen, ja olin törmätä blondiin poikaan. -Ööö, kiitti et näytit mulle tietä, olin aika hukassa tuolla metässä, mumisin puoliääneen. -Joo, eipä mitään, se vastas vähän ei-niin Jirimäiseen tyyliin. Nakkasin Kikan romppeet omille paikoilleen ja lähdin vielä käymään hoitajien tuvassa miettien samalla Jiriä. Kumma jätkä. 4HM Soffi & 'Varmajalka'-Kikka || Oi, romantiikkaa! Jiri on tosiaan vapailla markkinoilla, sitä saapi jututtaa! Sait hyvin jännitystä aikaan tarinaan, ja keskityttyäni miettimään kuvailemiasi maisemia, meinasin itsekin unohtaa, että luin risteyksen menneen ohi. Onneksi Jiri sattui metsikköön ja pääsitte Kikan kanssa ehjinä perille! Kyllä se Kikankin kunto siitä pikkuhiljaa kasvaa... =) - Britta
|
|
Soffi
Uusi tuttavuus
Posts: 40
|
Post by Soffi on Jun 27, 2013 19:36:19 GMT 2
#Freedom!# tarkoitettu päivälle 1.7.2013 Hevoset laidunlomalle:) 5HM Soffi & Kikka || Mukavan rennosti toteutettu kuva, Kikka näyttää söpöltä itseltään! Hienosti olet jättänyt lihaksia valkoiseksi ja tällä tavalla (sekä värittämällä eri suuntiin) olet saanut muotoja näkyviin. Tausta tukee kokonaisuutta ja antaa tilaa Kikalle. Selkä on vaan kovin suora, siihen pientä kaarta ensi kerralla niin hyvä tulee! =) - Britta
|
|
Soffi
Uusi tuttavuus
Posts: 40
|
Post by Soffi on Jul 6, 2013 9:23:30 GMT 2
#Kesäpäivä# 6HM Soffi & Kikka || Ihanan kesäisiä kuvia, tosiaan! Kikan silmät ovat kyllä huiput, kiiltävät oikein. Kuvissa on tosi rento ja lämmin tunnelma. Piirrosjälkesi on ihailtavan rentoa ja tosi suloista. Mukavan erinäköinen kynänjälki näkyy kuvassa edukseen. Hienoa työtä! - Britta
|
|
Soffi
Uusi tuttavuus
Posts: 40
|
Post by Soffi on Sept 15, 2013 15:08:18 GMT 2
#Maksu uittoreissusta# 31.7.2013 Mä oottelin jännittyneenä muuta porukkaa tallin pihassa. Suvi kertoili jotain lomansa kulusta, mutten oikein jaksanut keskittyä kuuntelemaan, niin paljon mua hirvitti Kikan selkään kiipeäminen. Kikalla ratsastaneet olivat kaikki kertoneet sen olleen mukava ainakin kentällä, mutta mitä mä olin lähdössä tekemään? Mä olin menossa maastoon, ilman satulaa... Siihen kun vielä lisätään se, että mä olin ratsastanut viimeksi viime tammikuussa niin... Varmaan viimeistään paluumatkalla lentäisin tamman kyydistä kuin leppäkeihäs. Sillä oli tapana lähteä kotiin päin aina hurjaa kyytiä. -No niin porukka alkaa olla koossa, Suvi totesi, -Linnea varmaan johtaa Wrindin kaa, eikö? hän jatkoi. Kaikki nyökkäilivät päätökseen tyytyväisinä. Ilmassa oli jännitystä, kun alettiin nousta hevosten selkään. Kikka tuntui olevan ihmeissään siitä, että sen selässä ei tuntunut silojen painoa, eikä perässä kärryjä. Se oli vähän levoton normaalista poikkeavassa tilanteessa, muttei suuremmin näyttänyt sitä. Mä kiipustin Kikan selkään jakkaran päältä. Tamma tuntui hirmuisen korkealta! Todettiin, että porukan luottoratsuna Marsa saisi jäädä häntäpäähän. Mä jäin Kikan kanssa toisiksi viimeisiksi, koska musta tuntui että tulin Seran kanssa aika hyvin juttuun. Tyttö nimittäin tykkäsi myös ravureista. Mun mahan pohjassa kieppuneet perhoset alkoivat pikkuhiljaa rauhoittua. Eihän tää ollut ollenkaan paha! Kikka tuntui muuttuneen ravurista täyteen ratsumoodiin, eikä mulla ollut valittamista sen liikkeistäkään. Ne tuntuivat yllättävän pehmeiltä siihen nähden, että tamma oli ravuri. Kuten olin toivonutkin, me tultiin Seran kanssa tosi hyvin juttuun. Juteltiin ravureista ja vähän muustakin. Pääpuheenaihe tuntui kuitenkin olevan tulevat Kuninkuusravit. Me spekuloitiin osanottajia, ja lueteltiin suosikkiemme heikkouksia ja vahvuuksia. Mä kerroin siitä, minkälaisen treeniaikataulun olin suunnitellut Kikalle, ja Sera kertoi miten Rikun kanssa oli mennyt. -Nostetaankos ravi? Suvi kajautti jonon kärjestä, ja porukka oli pelkkää myöntävää vastausta. Mun lihakset jännittyivät, kun edellä kulkeva Valo vauhditti askeliaan. Rentoudu, rentoudu! Käskin itseäni ja hipaisin pohkeillani Kikan kylkiä. Muuta ei tarvitsikaan, kun tamma jo siirtyi raviin. Tarrasin tiukasti Kikan olemattoman lyhyeen harjaan. Eihän siitä mitään apua ollut, mutta kun tajusin, ettei vanha kunnon Kikka hötkyillyt yhtään, en enää kaivannut tammalle yhtä pitkää harjaa kuin mitä Marsalla oli. Puuskautin ilmat keuhkoistani, ja sen jälkeen mä olin enää yhtä leveää hymyä koko tyttö. -Kaikki hyvin? Sera huikkasi mun takaa. -Joo, on nyt, naurahdin. Musta tuntui siltä, että näytin lähinnä perunasäkiltä yrittäessäni tasapainotella Kikan ravissa, mutta enpähän ainakaan tippunut! Sain siis olla ylpeä itsestäni. -Toihan on kuin tehty kouluratsastusta varten! Nuppu huudahti yht'äkkiä mun edestä. -Vähä siistii! Ei siinä varmaan mitään viljelläkkään? Linnea totesi. -Joo, ei siinä mitään viljellä. Toi on lähinnä semmoinen "tää on niin idyllinen maalaiskylä, että täällä on pelto" -pelto, murjaisin. -Sinne siis! Sera sanoi, purskahtaen helisevään nauruun. Koko porukka oli yhtä hymyä kun kurvasimme pellolle ja aloimme tehdä erinäisiä kouluratsastusliikkeitä. Mä toljotin hetken muita sormi suussa kentän keskeltä, muistaen vasta hetken päästä, että kyllä se Kikkakin jotain osaisi. Käänsin Kikan "uralle" ja lähdin Suvin ja meidän koulupron, Allin, perään tekemään kahdeksikkoa. Eihän se sitten loppujen lopuksi mitään kahdeksikkoa muistuttanut. Kiemurreltiin vain Allin perässä, mahdollisimman rauhallista ravia. Joka ikisessä kaarteessa mä lähdin valumaan Kikan pyöreää selkää pitin sisälle päin, ja sain aina hetkisen etsiä tasapainoa, ennen kuin taas saatoimme jatkaa. Pelleiltiin pellolla hetki sillä tavalla, että toistettiin aina jonkun tekemä koululiike. Mä en oikein keksinyt mitään muuta kuin siirtymisiä, mutta sitten repäisin, ja vedin yhdelle pitkälle sivulle kunnolla lisättyä ravia. Ja siitähän Kikka piti! Ei se enää kyllä mitään lisättyä puolessa välissä peltoa ollut... Lähinnä innostuneen ravurin pitkäaskelista ravuritöhötystä. Mutta sitähän mä en muille kertonut, annoin heidän kuvitella, että olin saanut kaivettua Kikasta oikean kouluratsun esiin. En mä kyllä oikeen tasapainotellessa kerennytkään. Peruutukset sujuivat Kikan kanssa ihan yllättävän hyvin, vaikka mikään muu liikkeistä ei sitten oikeen sujunutkaan. Marsa johti meidät ryteikön läpi Liekkijärven rannalle. Kikka maisteli välillä vähän pajupuskaa, mutta tuumasin että antaa vaan maistella, sen verran hienosti se oli käyttäytynyt. Suvi ehdotti laukkakisaa rannalla. Mä irvistin itsekseni. Mitä luultavimmin en saisi Kikkaa laukkamaan, vaan me pajatettais pitkin rantaa ravissa, kauheaa kyytiä, kun neidille iskis eroahdistus. -N, Y, T... NYT! Pampula laski, ja sitten kaikki ampaisivat yhtenä rintamana, kuin tykin suusta, eteenpäin pitkin vesirajaa. Kikka seisoi hetken paikoillaan korviaan heilutellen, ja katseli muiden loittonevia hahmoja. Sitten se kiiruhti muiden perään, kuten mä olin epäillytkin, hirveän pomppuisessa, hirveän nopeassa ja muutenkin kertakaikkisen hirveässä ravissa. Mun naama vääntyi irveeseen, kun mä yritin kaikin voimin pysyä kyydissä. Yritin epätoivoisesti antaa Kikalle laukkapohkeita, mutta tottuneesti se ravasi pitkää raviaan ja lisäsi vain vauhtiaan, eikä edes yrittänyt kuunnella mua. Saavutimme pikkuista Breaa ja Pampulaa ryteikön lähetessä. Kikka rauhoitti raviaan itsekseen, ja vetäisi loppuhuipennukseksi meidän einiinonnistuneelle-laukkapätkällemme taidokkaan liukupysähdyksen. Liukupysähdys se oli lähinnä minun osaltani. Kikka pysähtyi kuin seinään, mutta mä vain tunnuin jatkavan matkaani Kikan kaulaa pitkin. Hevonen täräytti päänsä ylös juuri sopivasti niin, etten liukunut maahan asti. Silmät pyöreinä kaikki tuijottivat meitä, ja repesivät sitten hervottomaan nauruun. Säikähdyksestä selvittyäni mäkin saatoin nauraa asialle. Jäimme rannalle pulikoimaan ja viettämään aikaa. Mä ohjasin Kikan veteen. Hetken, vain hetken, se katsoi vettä epäröiden, mutta totesi sitten, että kun nyt tässä oltiin niin... Kikka kauhoi vettä aivan ihastuksissaan. Se pärskytteli polviaan myöten jo hieman viilenneeseen veteen, ja pärskytteli sitten kyllästymiseen asti. Mä nauroin vatsalihakseni kipeäksi katsellessani muiden hevosten ja Kikan touhuja. Ne näyttivät niin hassuilta porskiessaan vedessä, kuka milläkin tyylillä. Takaisin kotiin lähtiessämme Kikka sai johtaa porukkaa. Se ravaili rennosti joukon kärjessä. Hymy säilyi jokaisen kasvoilla koko reissun ajan. Tällaisia ikimuistoisia retkiä ei tämän porukan kanssa oltu vielä paljon vietetty, mutta toivottavasti niitä tulisi lisää! Soffi & Ratsu-Kikka Tämmöisiä maksuja ei varmaan voi oikein laskea hoitomerkinnöiksi?
|
|