|
Post by Enni on Mar 4, 2013 10:48:21 GMT 2
sh-t. VanamoVanamoa hoitaa annika, joka myös kirjoittaa hoitopäiväkirjaan.
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 4, 2013 14:16:06 GMT 2
Kävelen tallia kohti. Näen iloisen hevosen ulkona tarhassa. Arvaan heti, että se on Vani! Olen niin innoissani tästä päivästä. Unelmistani alkoi tulla totta! Päätin mennä etsimään Sinnan heti käsiini. Haluaisin äkkiä ratsastamaan. Hetken etsiskelyn jälkeen löysin kuin löysinkin Sinnan. - Hei! Oletko sinä siis se uusi Vanamon hoitaja? Sinna kysäisi. - Olenhan minä! Voisinko heti mennä ratsastelemaan sillä? - Tietysti voit Bansku! Hae vain se tarhasta ja laita valmiiksi! Minne muuten ajattelit mennä? - Menen varmaan kentällä koulua. - Selvä!
Kävelen tallin käytävää pitkin. Kurotan käteni Vanin violetteja riimuja kohti. - Nyt hakemaan Vani! ajattelin.
Vani näytti todella iloiselta, kun menin sitä hakemaan. Aluksi se oli hieman varautunut, mutta käveli silti hienosti vierellävi sisälle talliin. Hain varustehuoneesta Vanin hoitopakin ja aloin heti harjaamaan Vania pitkin ja rauhallisin vedoin. Vani näytti tyyväiseltä. Se melkein nukkui. Harjan ja hännän hoidin pikaisesti alta pois. Kun Vani oli harjattu, vein hoitopakin takaisin varustehuoneeseen ja otin samalla Vanin varusteet mukaan. - Ensimmäisenä satula, puhuin itsekseni.
Nostin Vanin violetin huovan selkään ja asetin satulan oikeaan kohtaan. Satula vyön kanssa oli hieman ongelmia, mutta sekin meni hienosti kiinni. Seuraavana vuorossa olivat suitset. Vani nosteli ensin hieman päätän, mutta kyllä se siitä rauhoittui. Olin vihdoinkin valmis!
Talutin Vanin ulos kentälle ja nousin sen selkään. Tunnilla testasin Vanin taitoja. Hienosti se asettui ja väistikin aivan mahtavasti! Tunnilla oli kaunis sää. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Huomasin, että kevät oli saapumaisillaan ruolampeen! Tunti kului aivan liian äkkiä!
Kun olin saanut Vanilta varusteet pois, vein sen jalkakylpyyn hetkeksi. Vani nautti siitä täysin sydämmin! Kun lopetin, Vani näytti tosi surulliselta, mutta kun se tajusi, että pääsisi pian laiduntamaan kavereittensa kanssa, virkistyi se kuin taika iskusta! Minun piti tietysti kuivata jalat ennen kuin päästin sen ulos tarhaan. Sillä aikaa, kun Vani oli ulkona, päätin siivota sen karsinan. Hommaa riitti kyllä, mutta valmiiksi se lopulta kuitenkin tuli! Ennen lähtöäni, kävin sanomassa Vanille ja Sinnalle heipat. Nyt oli aika lähteä kotiin! Mietin illalla, kuinka ihana päivä tänään oli ollut!
|| Olipa positiivisuutta hehkuva tarina, josta huomasi, kuinka innoissasi olit. Kirjoitit välillä preesens-aikamuodossa eli tässä hetkessä ja välillä imperfektissä eli menneessä, se oli hieman hassua ja joitakin kirjoitus- ja/tai ajatusvirheitä löytyi mutta keskimäärin tarinaa oli kiva lukea. Kerroit hyvin, mitä sinä päivänä tapahtui ja hienoa, että pääsit heti hoitamaan! :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 5, 2013 14:24:58 GMT 2
Kohta koulun kello soi ja pääsen tallille tapamaan Vania.
-Prrrrr..... Koulun kellot kajahtivat ja kaikki ryntäsivät ulos! - Nyt hakemaan kotoa Nana ja sitten tallille! Ajattelin
Lähdin kävelemään kohti kotia. Nanan haukunta kuului pitkälle. Kotiin mentyäni tein heti läksyt ja laitoin jotain suuhuni. Sieppasin Nanan hihnan mukaan ja lähdin tallia kohti. Ilma oli kaunis. Aurinko paistoi tänäänkin. Nana pysähtyi nuskimaan vähän väliä jotain lumikasaa, mutta tuli äkkiä mukaani kun lähdin. Tänään menisin ensimmäistä kertaa maastoon Vanilla!
Pitkän kävelyn jälkeen pääsin tallille! Jätin Nanan leikkimään pihalle. Hain Vanin tarhasta. Tällä kertaa se juoksi heti luokseni rapsutettavaksi. Otin sen kiinni ja vein talliin. Sidoin sen vetosolmolla kiinni käytävälle ja hain Vanin harjapakin. Vani ei olisi millään malttanut odottaa paluutani, koska tiesi harjauksen alkavan kohta. Kun pääsin Vanin luo, oli tämä jo todella innoissaan! Se tepasteli innoissaan paikallaan ja hörähteli välillä. Kun olin harjannut Vanin, kävin hakemassa sen suitset. Tänään menisin ilman satulaa. Laitoin suitset Vanille päähän ja talutin sen ulos. Hain Nanan ja hyppäsin Vanin selkään. Matka alkoi nyt!
Ensimmäisenä menin metsäpolkuja pitkin, kunnes päädyin pitkälle, lumiselle tielle.
- Nyt laukataan, sanoin Vanille.
Kiihdytimme vauhtia ja menimme täysiä. Nana oli löytänyt matkalla kepin, jota se näytteli minulle ylpeänä. Kävelimme pellolle paria polkua pitkin. Pelolla oli lumoavan näköistä! Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja hanki kimalteli kirkkaana. Päätin ottaa pari kuvaa tästä upeasta hetkestä.
Kun pääsimme maneesin kohdalle, menimme sinne sisälle. Kasasin pari estettä ja hyppäsimme niiden yli onnistuneesti. Vani oli intoa täynnä, eikä olisi halunnut lopettaa, mutta silloin kuiskasin Vanin korvaan:
- Nyt mennään talliin porkkanalle.
Silloin Vani reipastui! Sidoin sen hetkeksi kiinni, kun vein esteet takaisin varastoon. Lähdimme takaisin tallia kohti. Kun olin tallissa, otin Vanilta varusteet pois ja annoin porkkanat. Sitten vein sen takaisin ulos. Menin kysymään Sinnalta, olisiko tallilla mitään tekemistä.
- No nyt ei taida olla, mutta huomenna tekemistä kyllä riittää! Sinna sanoi. - Selvä! Nähdään huomenna! Moikka! - Moikka!
Lähdin hakemaan Nanan ja talsimme suorinta tietä kotiin. Kun menin sänkyyn, nukahdin heti. Niin väsynyt olin!
|| Iloinen tarina taas! Käytät tarinoissasi paljon huudahduksia ja se on hauska juttu, kun yleensä niitä käytetään vähän, vain maustamassa tarinaa. Tässäkin tarinassa sinulla oli sama preesens-imperfekti-asia kuten jo edelliseen kirjoitin ja muutama kirjoitusvirhe. Tarinasi ovat ytimekkäitä ja kerrot tiiviisti päivän tapahtumat iloisella mielellä. :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 6, 2013 13:58:48 GMT 2
- Heipä hei Vani! huikkasin Vanille tarhaan.
Vani nosti päänsä iloisesti ylös ja lähti ravaamaan luokseni.
- Odota hetki, niin haen riimun, sanoin Vanille.
Lähdin kävelemään tallin käytävää pitkin. Otin Vanin riimun käteeni ja huomasin samalla tutun hahmon.
- Pampula! huusin. - Ai moi Bansku! - Hoiatsä jotain hevosta täällä vai...? - Joo, hoian Breaa. - Ok! Mentäskö joskus yhessä maastoon? - Joo, mennää vaa! Käviskö tiistaina? - Käy! Nähään sitte sillo. Otan sinne Nananki mukaan. - Joo! Moikka! - Moikka!
Jatkoin matkaani Vanin luo tarhaan ja otin sen kiinni. Kiinnitin sen käytävälle ja lähdin hakemaan harjat ja varusteet. Tällä kertaa otin myös pintelit, sillä ajattelin hypätä vähän esteitä maneesissa. Aloin harjata Vania ja laitoin sille myös varusteet. Olin äkkiä valmis! Vein Vanin ulos ja hyppäsin selkään. Lähdin kävelemään kohti maneesia. Kun olin perillä, hyppäsin Vanin selästä alas ja menin kasaamaan pari estettä. En tehnyt niistä kovinkaan korkeita. Vain 50cm. Hyppäsin Vanin selkään ja kiihdytin ensin raviin, sitten laukkaan. Kun lähestyimme estettä, maiskutin ja Vani liisi esteen yli. Ilmavaraa jäi paljon! Hyppäsin vielä pari muutakin estettä. Meille ei tullut yhtään virheitä! Vani oli vireessä tänään! Minun jälkeen tuli toinen hyppääjä, joten en laittanut esteitä pois. Lähdin kävelemään kohti tallia. Kun olin perillä, otin Vanilta varusteet pois ja vein sen tarhaan. Lakaisin vielä lattioita ja siivosin karsinoita aikani kuluksi. Menin myös katselemaan toisten tunteja. Muidenkin hevoset olivat tänään kilttejä! Kun olin ollut aikani tallilla, lähdin kotia kohti. Päivä oli ollut todella upea!
// Olipa vauhdikas hyppäystarina! Mielestäni teksin alkuosan olisi voinut kirjoittaa yhteen ja jättää siitä ylimääräiset välilyönnit pois. Yhteenkirjoitettu teksti on siistimpää, ja helpompaa lukea kuin riveillä hyppivä. Olisit saanut tarinaan hiukan pituutta kirjoittamalla yksityiskohtaisemmin: kuvaile vaikka ympäristöä kerronnan mukana (-: adjektiiveja (= kuvailevat sanat, esim. punainen, kaunis, tuulinen) käyttämällä tarinaan saa helposti lisää pituutta. - Sinte
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 8, 2013 7:07:18 GMT 2
Otin Nanan mukaani ja lähdin lompsimaan tallille. Päivä oli kaunis ja taivas pilvetön. Linnut lauloivat ja tekivät pesiään. Nana nuuski jokaisen tien penkan. Lumi oli jo alkanut sulaa. Onneksi minulla sattui olemaan kumisaappaat jalassa. Kuljin Nanan kanssa tallille oikein pitkän kautta, jotta Nanakin saisi liikuntaa. Kiersimme polkuja pitkin, kahlasimme pelolla ja juoksimme teillä. Talliin saavuttuani jätin Nanan leikkimään muiden koirien kanssa pihalle. Menin hakemaan Vanin tarhasta. Vani tuli luokseni ja otin sen kiinni. Kiinnitin sen tällä kertaa ulos varustus puomiin ja hain sen harjat. Vani tykkäsi harjailusta tosi paljon. Harjasin hännän ja harjankin huolellisesti. Harjauksessa meni jonkin aikaa, mutta sain sen lopulta valmiiksi. Lähdin hakemaan Vanin varusteet. Ne olivat varustehuoneen ylimmässä naulassa ja ne oli vaikea saada, mutta kun käytti hieman penkkiä apuna, onnistui se hyvin. Vein Vanin varusteet ulos ja aloin laittaa satulaa selkään. Vani kiemurteli tänään paljon. Jotenkin sain silti laitettua satulan sen selkään. Mutta kun yritin kiristää satulavyötä, pullistelu alkoi. Jouduin hakemaan Sinnan kutittelemaan Vania, jotta saisin hihnan kiinni. Seuraavaksi oli vuorossa suitset. Se menivät suuhun hyvin. Nousin Vanin selkään ja lähdin matkaan. Menisin tänään maastoon! Mutkittelin polkuja pitkin maneesille ja menimme sieltä takaisin tallille. Aikani ei valitettavasti riittänyt pidempään lenkkiin, sillä läksyt olivat vielä tekemättä... Kun palasin tallille, laitoin Vanin varusteet pois ja harjasin sen. Vein Vanin tarhaan ja siivosin pari karsinaa. Käärin pinteleitä ja siivosin tallia. Nyt oli aika lähteä kotiin! Hain Nanan ja lähdimme kävelemään kotia kohti. Jokainen hetki Vanin kanssa oli täydellinen!
|| Tarinan alku oli ihanan kuvaileva ja siitä sai heti tietynlaisen alkutunnelman koko tarinaan. Pituus oli väliin mukavan ytimekäs - aina ei tarvitse olla pitkä tarina, jotta se voi olla hyvä. Vani on välillä vähän tuollainen törttö, mutta ihanaa, että jaksat ajatella koko ajan positiivisesti ja kärsivällisesti. Kerroit hyvin reitin, mitä pitkin kävitte maastossa. Tarinan loppu jätti hyvän tunnelman ilmaan. :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 8, 2013 15:35:54 GMT 2
Kurkotin käteni Vanin riimuja kohti. Otin violetit riimut käteeni ja lähdin hakemaan Vania tarhasta. Vani tuli luokseni heti. Lähdin viemään Vania talliin kiinni. Kävin hakemassa Vanin harjat ja varusteet. Hoidin kaikki perustoimet ja laitoin pintelit. Laitoin kentälle pari estettä: okseri, pystyeste ja trippeli. Okseri oli puna-valkoinen, 60cm korkea este kentän oikealla pitkällä sivulla. Pystyeste oli kokonaan sininen, 80cm korkea. Se sijaitsi kentän vasemmalla sivulla. Trippeli oli vaaleanpunainen este keskellä kenttää. Se oli 50cm korkea. Hain Vanin ja hyppäsin sen selkään. Päivä oli kaunis ja pilvetön. Välillä hento tuulen puuska tuli luokseni. - Moi Bansku! Sinna huudahti. - Moi! - Tulisitko tunnin jälkeen putsaamaan varusteita? - Tottakai!
Nostin laukan ja hyppäsin okserin ylitse. Sitte vielä trippeli ja pystyeste. Hypyt onnistuivat täydellisesti! Hyppäsin ne vielä pariin kertaan. Joka kerta onnistui hyvin! Välillä tuli tiputuksia, mutta tosi harvoin! Kun olin hypellyt jonkin aikaa, hyppäsin alas ja keräsin esteet pois. Vein Vanin talliin kiinni ja otin varusteet pois. Loimitus vielä ja eikun tarhaan! Sitten menin varustehuoneeseen putsailemaan varusteita. Putsaus onnistui hyvi, mutta kokoaminen oli aika hankalaa! Aina jokin osa meni väärään paikkaan tai jotain muuta sellaista tapahtui. Kun varusteet oli putsattu lähdin kotia kohti. En olisi halunnut lähteä, mutta alkoi jo olla aika myöhä. Huomenna taas uudelleen talille!
|| Tarina alkoi hauskasti tietystä tapahtumasta, keskeltä päivää. Kuvailit hyvin, millaisia esteitä ja missä kohtaa kentällä niitä oli. Vani on kyllä kiva esteillä kun sitä osaa ja itse tykkää ratsastaa, eikä se tosiaan pahemmin esteiden läpi juoksentele. Hyvä, että jaksoit auttaa Sinnaa vielä ratsastuksen jälkeen varusteiden putsauksessa, koska ne täytyy pitää hyvässä kunnossa, että niiden käyttöikä pitenisi. En löytänyt hirveästi virheitä ja tarinasi oli positiivinen. :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 10, 2013 12:04:21 GMT 2
Tänään taluttelin vain Vania. Kummaltakin oli vähän veto pois. Kävelimme metsässä. Kentällä hyppäsimme pari pientä estettä. Kävelimme maastossa. Menimme taas samoja polkuja pitkin kuin ennenkin. Kävelimme todella pitkän lenkin! Tänään ei ollut kovin kiva ilma:(( Lunta pyrytti melkein koko ajan, mutta se ei matkaamme estänyt! Kun pääsimme maneesille, menimme sinne sisälle. Laitoin pari irto hypytys estettä ja annoin Vanin hyppiä niitä. Siitä Vani riemastui paljon! Se hyppi ja hyppi, eikä olisi halunnut lopettaa ollenkaan! Siivosin esteet pois maneesista ja lähdin tallille. Harjasin Vanin ja puhdistin sen kaviot. Vein sen tällä kertaa karsinaan. Ulkona oli niin kylmä ilma, että Vani ei halunnut astua jalallankaan ulos tallista. Menin putsaamaan Vanin varusteet. Siinä meni aika kauan, mutta kyllä sekin tuli valmiiksi ajallaan. - Hei Bansku! Sinna huudahti minulle. - Ai, hei Sinna! - Voisitko maalata kärryt? - Tietysti voin Sinna! Menin hakemaan maalit varastosta ja menin kärryjen luo. Maalasin kärryt huolellisesti ja lakkasin vielä maalin päälle. Siinä meni aikaa melkein 5 tuntia! Menin sanomaan Sinnalle, kun olin valmis. Sinna ihmetteli, miten olin jaksanut tehdä työn niin huolellisesti. Katsoin kelloa ja se näytti jo seitsemää illalla! En tajua miten aika vierähti niin nopeasti. Menin ulos katsomaan ilmaa. Lunta pyrytti niin paljon, että en nähnyt edes metriä pidemmälle. - Voinko jäädä tallille yöksi? En näe mennä kotia, kysyin Sinnalta. - Tietysti voit! Voit lainata minulta petivaatteita. - Soitan vain kotiin. - Okei! Menen hakemaan lakanat. - Selvä! Soitin äidille ja hän suostui. Petasin itselleni pedin ylös heinävarastoon. Petivaatteeni oli vaaleanpunaiset ja lämpimät. Siellä oli kotoisa tunnelma. Hevoset rouskuttivat alaalla ilta ruokiaan. Se kuulosti ihanalta! Unta ei ollut vaikea saada. Välillä kuului hirnahduksia. P.S. Kerron huomisesta huomenna päiviksessä. Siihen asti, moikka! // Mahtuipa tarinaan paljon tapahtumaa! Kerroit vauhdikkaasti, ja välillä tarina eteni minun makuuni hiukan liiankin nopeasti. Jos haluat, voit saada tarinan kulkemaan hitaammin kertomalla yksityiskohtia esimerkiksi ympäristöstä, tai muusta vastaavasta (-: Hauskaa, että sait jäädä tallille yöksi! Eikö tallivintillä ollut pelottavaa nukkua yksin? Minä olisin ainakin ollut melkoinen arkajalka, jos minun olisi pitänyt nukkua yksin tallivintillä. ^^ - Sinte
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 11, 2013 14:39:37 GMT 2
Heräsin heinävarastosta pirteänä! Olin nukkunut tosi hyvin. Ulkona oli jo ihan kaunis ilma. Kiipesin portaat alas ja menin sanomaan Sinnalle:
- Voisinko mennä ihan jo aamusta ratsastamaan Vanin? - Tietty voit Bansku!
Lähdin hakemaan Vanin varusteita ja harjoja. Harjasin sen huolella. Tänään se oli aika virkeä. Tepasteli paikallaan, samalla kun harjasin sitä. Tänään menisin laukkailemaan. Onneksi tallille oli tehty uusi laukkasuora. Päästäisiin Vanin kanssa testailemaan sitä. Varustin Vanin ja vein sen ulos. Laitoin jalustinhihnat normaalia lyhyemmälle. Nousin Vanin selkään ja lähdin kohti laukkasuoraa. Ilma oli kaunis. Lunta satoi hiljalleen. Aurinko paistoi ja linnut tekivät pesiään. Lähdin kävelemään suoraa kohti. Kun pääsin suoralle, kiihdytin heti laukkaan ja annoin vain palaa! Se oli ihanaa! Vani kiisi kuin suihkukone ja heitteli välillä pieniä pukkeja. Silti se oli ihanaa! Vani oli aivan väsynyt kun tulimme tallille takaisin. Otin varusteet pois ja vein Vanin tarhaan. Sitten lähdin kotiin.
// Ihana aamuherätys heinävintiltä! Mielestäni käytit laukkasuoralla kiihdyttävästä Vanista hauskaa nimitystä "suihkukone". Mukava pieni tarinanpätkä! -Sinte
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 12, 2013 14:37:09 GMT 2
Olin innoissani!Tänään pääsisin Pampulan kanssa maastoon. Menisimme ilman satuloita. Menin tallille ja hain Vanin tarhasta. Tein normaalit rutiinit ja menin pihalle. Hyppäsin Vanin selkään odottelemaan Pampulaa. Kun Pampula tuli, lähdimme. Hevoset olivat virkeitä tänään. Ainakin Vani oli villillä päällä!
- Otetaanko laukka pätkä, jos Vani sen jälkeen rauhoittuisi? - Joo! Otetaan vaan!
Kiihdytimme vauhtia ja lopulta laukkasimme. Laukan jälkeen Vani ei enää riehunut. Ilma oli tänäänkin aika kiva. Palasimme tallille polkuja ja teitä pitkin. Vani olisi halunnut lyhemmän lenkin. Vaikka kerroinkin aika lyhyesti, oli maastomme ollut tosi pitkä. Otimme hevosilta suitset pois. Minä vein vielä Vanin tarhaan ja lähdin kotiin.
(nyt tuli aika lyhyt, koska olin kaverilla.)
// Kiva nähdä, että sait Pampulasta maastoseuraa. Kaverin kanssa maastoilu on aina hauskaa, vaikka joskus kaipaakin maastolenkkejä kaksin hoitsunsa kanssa! "Laukka suora" on yhdyssana, sillä se on yksi kokonainen asia. -Sinte
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 14, 2013 16:18:58 GMT 2
Tänään menin Vanin kanssa koulua. Tein taas samat perusrutiinit ja aloitin koulun väkerryksen. Vani meni tosi kivasti. Alussa se oli hieman vireä, mutta rauhoittui pohkeen väistön myötä. Vani kulki hyvin peräänannossa, ympyröistäkin tuli täydellisen pyöreitä! Tänään Vani halusi tehdä kaiken todella hienosti. Se totteli minua tänään paremmin kuin koskaan ennen! En tiedä olinko itse kehittynyt paremmaksi, vai oliko joku keijukainen kuiskannut Vanin korvaan:"Ole tosi kiltisti ja tottele." Päätin käydä loppukäynnit maastossa, ja siitä Vani ilahtui! Kävelin maneesin takaa ja sieltä teitä pitkin takaisin tallille. Vani sai tunnin jälkeen oikein kunnon rapsuttelut! Porkkanoitakin se sai pari, sillä meillä oli kotona niitä aivan liian paljon. Vanin mielestä porkkanat olivat herkkua! Ihan kuin nenä päähän, sopi porkkana Vanin suuhun. Näytti tosi hassulta, kun Vani yritti kiemurrella ja tehdä vaikka mitä temppuja tarhassa. Mitä kaikkea se tekikään yhden ainoan porkkanan eteen!? Sain makeat naurut katsellessani Vania. Olin tuonut tallille myös pari leivän kannikkaa. Heitin yhden niistä keskelle Vanin tarhaa. Ensin se tuli lähelle leipää ja nuolaisi sitä. Sitten se sai laukka kohtauksen ja veti pukki laukalla koko tarhan poikki! Ja sama rumba uudestaan! Taas nuolaisu ja laukka, nuolaisu ja laukka. Lopulta se tajusi, että leipä ei alkaisi leikkiä hippaa, vaikka Vani kuinka sitä ärsyttäisi. Lopulta se söi leivän hyvillä mielin, kun ensin vain tajusi, että se oli ruokaa, eikä mikään uusi heppa kaveri. Olisin halunnut jäädä nauramaan Vanin tempuille, vaikka koko päiväksi, mutta se ei onnistunut. Äippä huutaisi jos en menisi viideksi kotiin siivoamaan huonettani... Se oli kuin pommin jäljeltä. Mutta tässä oli tämä päivis! Hellurei ja huomiseen! XDXDXD // Tässä kirjoituksessasi kiinnitin huomiotani erityisesti kohtaan, jossa mietit, oliko Vanin hyvään päivään syy sinulla vai jollakin sen korvaan kuiskanneella keijukaisella! (: Hyvä kysymys, joskus sitä tulee mietittyä kun hevosen luonne tekee täyskäännöksen normaalista (vaikka enhän mitä tiedä millainen Vani yleensä on luonteeltaan). Pukkilaukka on yhdyssana. Mukava, lyhyt tarinanpätkä! -Sinte
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 15, 2013 16:37:36 GMT 2
Minua jännitti ihan hirveästi kun harjasin Vania! Tänään menisin kokeilemaan vikellystä. Se olisi elämäni ensimmäinen vikellys kertani! Harjasin Vanin loppuun. Ihmettelin vikellysvyö kädessäni. Onneksi Sinna sattui juuri silloin kulkemaan käytävällä!
- Tarvitsetko kenties hieman apua? Sinna kysyi. - Joo, vastasin iloisena. - Tämä laitetaan täältä ja tämä pujotetaan tänne... Sinna kertoi minulle.
En tajunnut siitä kyllä vieläkään yhtikäs mitään, mutta pääasia oli se, että vyö oli paikoillaan. Talutin Vanin liinassa maneesille. Siinä tulisi alku verryttelyt. Sinna oli jo valmiina maneesissa odottamassa minua. Ojensin Sinnalle liina ja loikkasin Vanin selkään. Olinhan tietysti tehnyt tätä harjottelu hevosella, mutta en koskaan oikealla. Ensin kokeiltiin perus venyttelyjä ravissa. Siis käsien heilutteluja yms. Sitten siirryttiin tosi toimiin! Aluksi nousin Vanin selän päälle seisomaan. Yritin pitää tasapainoni kurissa, mutta välillä horjui niin paljon, että oli pakko mennä kyykkyyn. Seuraavana oli vuorossa selkään nousua ja sieltä laskeutumista VAUHDISSA! Aluksi en pysynyt kunnolla edes vauhdissa mukana, mutta lopusta alkoi jo sujua paremmin. Pääsin jotenkin hyppäämään selkään, mutta välillä lensinkin vain yli. Hups..! Lopputunnista alkoi mennä jo tosi hyvin! Minäkin aloin vetreytyä. Lopuksi otin Vanin varusteet pois ja vein sen tarhaan. Tänään oli ollut vauhdikas päivä!
// Wautsi, vikellystä! Aina on hienoa kokeilla jotain uutta; jospa vaikka löysitkin uuden mukavan tavan puuhailla hevosten kanssa (: Ei haittaa, vaikka alussa ei jotain osaisikaan: taidot karttuvat harjoitusten myötä, eikä kukaan synny ammattilaisena. Kiva, etät uskalsit kokeilla Vanin kanssa jotakin uutta! Vikellyskerta ja alkuverryttelyt ovat molemmat yhdyssanoja. -Sinte
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 16, 2013 9:31:04 GMT 2
Olin alkanut joka päivä kokeilla jotain uutta ratsastus lajia. Tänään kokeilisin länneratsastusta. Se olisi kivaa! Hain Vanin harjat ja samalla törmäsin Sinnaan. - Moi Bansku! Mitäs aiot tänään mennä? Sinna kysäisi. - Aion kokeilla lännen ratsastusta. - Okei. Meillä onkin vain yksi lännensatula, mutta voit käyttää sitä tänään. - Joo, kiitos! - No, hyvää ratsastusta! - Menin Vanin luo ja harjasin sen rauhallisesti. Aloitin kaulasta ja liikuin kohti häntää. Välillä kävin rapsuttelemassa Vanin päätä. Siitä se piti! Menin hakemaan varusteet ja samalla viemään harjat pois. Asetin harjapakin penkille muiden pakkien viereen. Sitten kävin katseellani läpi koko huoneen, etsiessäni lännensatulaa. Se oli aivan katon rajassa, joten jouduin nousemaan penkille kurkottelemaan sitä. Sen ottamisessa meni tosi kauan, mutta sain sen kuitenkin lopulta alas. Se oli aivan pölyinen, sillä sitä ei oltu käytetty varmaankaan moneen vuoteen. Vein satulan putsaus telineeseen ja hain pölyrätin. Etsin pölyrättiä melkein joka paikasta, kunnes löysin sen satulahuoneesta. Sehän oli ollut aivan nenäni edessä. Olimpa ollut tyhmä! Vein sen satulan luokse ja aloin puhdistella siitä pölyjä pois. Se kesti jonkin aikaa, koska se oli aivan villakoirien peitossa. Vein sen Vanin luokse ja aloin laittaa sitä sen selkään. Vani kiemurteli ja kaamurteli pois satulan alta koko ajan. Monen minuutin jälkeen sain kuin sainkin sen selkään. Sitten alkoi armoton pullistelu. Jouduin taas hakemaan Sinnan kutittelemaan Vanin turpaa. - Hei Sinna! Voisitko tulla kutittelemaan Vanin turpaa? Se pullistelee taaskin. - Tietty voin Bansku! - Vani on kiinni tuolla käytävällä. - Okei! Vani lopetti pullistelun heti, kun Sinna alkoi kutitella Vanin turpaa. Kiristin satula vyön mahdollisimman äkkiä. Kun Vani huomasi sen kiristyneen, lopetti se temppuilun heti. Seuraavaksi hain lännen suitset. Nekin olivat aivan halkeilleet, joten pesin ja rasvasin ne. Piti odottaa hetki, että ne kuivuivat. Kuivumiseen ei mennyt kauaa aikaa, joten vein ne Vanin luo. Laitoin kuolaimet Vanin suuhun ja kiristin hihnat. Irrotin Vanin ja talutin sen ulos. Hyppäsin sen selkään ja lähdin matkaan. Kävelin maneesille tietä pitkin. Siinä tuli alkukäynnit. Sain samalla myös harjoitella yhdellä kädellä ratsastusta. Se oli yllättävän vaikeaa! Menin sisälle maneesiin ja aloin harjoitella ensin ravissa, sitten laukassa. Pyöreät muodot onnistuivat tosi hyvin! Olin ilonen onnistumisistani. Niin taisi Vanikin olla, koska korskui välillä. Kun lähdimme maneesista, olimme kumpikin väsyneitä. Kävelimme rauhassa. Meillä ei ollut kiire mihinkään. Ilma oli kaunis. Linnut lauloivat, aurinko paistoi, lumet sulivat ja hanget kimaltelivat. Kun olimme tallilla, otin Vanin varusteet pois ja vein se varuste huoneeseen. Suihkuttelin sitä vähän, jotta liika hiki lähtisi pois. Kuivasin vielä Vanin huolella ja vein sen tarhaan. Heitin sille pari omenaa ja yhden porkkanan. Katselin vähän aikaa Vanin touhuja. - Moikka! Sinna huudahti takanani. - Ai moi! - Mites Vani? - Ihan hyvin! Meni tosi kivasti. Uusia lajeja on varmaan kiva kokeilla. - Niinmpä! Vaihtelua elämään! - Mmm. - Vani taitaa jo luottaa sinuun, vai? - Joo, se tykkää minusta, mutta keksii kyllä koiruuksiakin joskun. - Hmm. - No minun täytyy tästä lähteä kotiin. Moikka Sinna! - Joo moikka! Lähdin kävelemään kotia kohden. Kuulin Nanan haukunnan jo kauas. Illalla nukahdin melkein heti. Pitihän minun vain kirjoittaa tämä päiväkitjä sängyssäni! // Ensin vikellystä, nyt lännenratsastusta. Hienoa edistystä, tosi kiva että kokeilette Vanin kanssa kaikenlaista uutta (: Vai oli Vani tänään satulanvastainen! Onneksi saitte kuitenkin pullistelun loppumaan, ja länkkärin Vanin selkään. Ratsastuslaji on yhdyssana. -Sinte
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 19, 2013 19:28:07 GMT 2
Jätin Nanan tallin pihalle ja hain Vanin talliin. Kaviot kopisivat tallin kovalla lattialla. Kiinnitin Vanin käytävälle ja lähdin kävelemään varuste huonetta kohden. Ulkovaatteeni kahisivat, kun kopsuttelin käytävää pitkin. Avasin varustehuoneen oven ja otin harjapakin mukaani. Katselin samalla varustehuonetta ja näin siellä naisratsastussatulan. Tänään voisin kokeilla sitä! Vein harjat Vanin luokse ja aloin harjata.
Kun olin harjannut Vanin, vein harjat pois ja hain varusteet. Otin naissatulan ja normaalit suitset. Vein varusteet Vanin luo ja aloin sovittaa niitä Vanille. Muut varusteet sopivat hyvin Vanille, mutta satulavyö oli liian pieni. Kävin ottamassa Vanin satulasta satulavyön ja kiinnitin sen toiseen. Sain kuin sainkin varusteet paikoilleen, vaikka aikaa siinä meni melkein ½tuntia!
Lähdin tänään kentälle. Se oli aivan tallin vieressä. Nousin Vanin selkään ja kokeilin ensin käyntiä. Se oli vaikeaa, koska mulla oli niin paljon vaatetta päällä! Ravissa pysyin juuri ja juuri kyydissä, mutta laukassa tipuin. Vaikka laukassa oli paljon helpompi istua kuin ravissa, naissatulalla se oli aivan hullua! Tyydyin ensin vain käynnissä kiemurteluun, mutta halusin lopettaa onnistuneeseen laukkakertaan. Otin vielä yhden laukan ja pari ravi pätkää. Sitten menin vielä loppu käynnit ja menin takaisin talliin. Kiinnitin Vanin käytävälle ja vein varusteet pois. Kun olin menossa takaisin, Sinna moikkasi minulle:
- Moi Bansku! Mitäs tänään menit? - Moi! Menin naisratsastusta. Se oli vaikeeta! - Uskon! - No oliks sulla vielä jotain muuta vai? - Ei ollu. Moikka! - Joo, moikka!
Vein Vanin tarhaan ja hain Nanan. Sitten lähdimme kotia kohti.
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 20, 2013 16:46:41 GMT 2
Sieppasin kaviokoukun käteeni ja aloin puhdistaa Vanin kavioita. Vein harjat pois ja otin riimunnarun mukaani. Kiinnitin narun riimuun ja vein Vanin ulos. Hyppäsin sen selkään ja lähdin kohti metsää. Kävelin polkuja pitkin, laukkasin teitä pitkin ja ravasin pelloilla. Vani oli rentona, sillä sai mennä ilman suitsia. Emme tehneet kovinkaan pitkää lenkkiä, koska molemmat olivat väsyneitä. Vein Vanin tarhaan ja lähdin kulkemaan kotiin.
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 23, 2013 20:44:23 GMT 2
Koulutunti runona 23.3.2013
Talliin Vanin talutin, varusteet selkään väsäsin. Ulos menin maneesiin, rakastuin maneesin kuosiin.
Siellä koulua ratsastin, pohkeenväistöä, voltinkin. Kaikkea kivaa touhuttiin, ja kenttä läpi koluttiin.
Rankkaa oli treenata, mutta Vani oli mukava! Teki kaiken hienosti, eikä yhtään kehnosti.
Talliin mentiin takaisin, lattiatkin lakaisin. Tarhaan Vanin talutin, kotiin nytten tallustin.
Kotona päiviksen raapustin, myöskin kynän teroitin. Päiviksen pois laitoin, ja nukkumaan itseni pakotin!
|
|