|
|
Post by Suvi on Apr 21, 2013 16:19:15 GMT 2
Simaa, pullaa, ilmapalloja, leikkejä, kisoja...
Näistä kaikista kivoista asioista on Ruolammen Vappu tehty! Toivon, että mahdollisimman moni ottaa osaa tapahtumaan. Kaikki - hoitajat, yksityisen omistajat, ylläpitäjät - otetaan enemmän kuin mielellään mukaan! Tässä ohjelmasuunnitelma:
13.00 Koska kaikilla on vapaapäivä, alamme jo yhdeltä koristelemaan tallia. Hoitajien talossa laitetaan tarjottavat valmiiksi jääkaappiin, ja kaikki valmistellaan valmiiksi. Tällöin ei ihan kaikkien tarvitse olla paikalla -ainakin Sinna, Suvi ja Pampula.
15.00 Hevoset haetaan sisälle, harjataan ja tuunataan vappuaiheisesti. Osallistujat vaihtavat vappupukunsa päälle.
N. 15.45 lähdetään maneesille.
16.00 alkaa tapahtuma - pujottelu ja perunalusikka. Näiden kisojen tulokset arvotaan.
17.00 Pampulan suunnittelema ohjasajo, siihen osallistuu ne ketkä on ilmottautuneet, muut siirtyvät katsomaan tai kävelyttävät ratsujaan lähimaastossa.
18.00 Osallistujat pääsevät hetkeksi eroon puvuistaan seuraavassa ohjelmanumerossa. Sen jälkeen on vielä yksi leikki.
19.00 Palataan tallille
20.00 Ilta jatkiu hoitajien talossa, tarjottavaa ja kaikkea kivaa. Mahdollisesti jotain karaokea tms.
22.00 Viimeisimmät sokerihumalaiset passitetaan kotiin.
Eli siis Sinna tavallaan järjestää tämän, mutta minä suoritan arvonnat kisoista ja kirjoitan pohjatarinan. Toivon, että osallistujat tekisivät jotain maksuksi, esim. kuva, tarina tai runo. Runon kuitenkin kuuluisi olla pitkä - mikään kymmenrivinen ei riitä.
Jos mielessäsi on ideoita, tai toiveita, antaa tulla ilmottautuessa. Nyt kaikki mukaan, eikö?
|
|
|
|
Post by Suvi on May 11, 2013 17:52:54 GMT 2
Hauskaa Vappua!
- Pistähän sitä ruokaa poskeen, äiti hoputti kotona puoliltapäivin. - Toiset siellä taas joutuu odottaa mattimyöhästä! - Mä kyllä oon ajoissa, kun pyörällä meen. Pajukaan ei ole vielä lähtenyt! sanoin kivakasti takaisin. Olihan mulla tapana jättää kakki viimetippaan, mutta en minä tallilta aio myöhästyä. - Sitten puoli yhdeltätoista olette kotona, äiti teroitti. - Joo joo, sanoin kyllästyneenä ja vein astiani tiskipöydälle. Vedin vaatteet päälleni ja hain huussistamme tallivaatteet. Pampulan naulakko oli jo tyhjä, mutta sain hänet pyörällä nopeasti kiinni. Hän tykkäsi ajaa aika madellen. - Et sitte yhtää voinu oottaa mua, huohotin ajaessani siskoni rinnalle. -Paitsi miksi sä mua oottaisit, kavereiden luohan oot menossa. - No en mä jaksa aina oottaa sua, mokoma tokaisi saman vastauksen kun aina ennenkin.
Tavarakori keikkui pyörän tarakalla. Katselin peilistä että se pysyy kasassa. Hiekkatie oli aika epätasainen, eikä peilistä näkynyt oikein mitään, mutta kun tulimme asfaltille, pystyi tunnistamaan takaa tulevat autotkin. Naapuri ajoi autollaan, tunnistin sen rekisterikirjaimista. Muistan hyvin nuo kolmikirjaimiset "sanat", ne jää helposti mieleen.
Ajoimme Seppeleen ohitse ja käännyimme Ruolammelle päin. Muutama auto näytti käyneen Ruolammella ja tuli meitä vastaan. Pian kaahasumme pyörillä itse Ajotien mäkeä ylös tallipihalle. Siellä ei näkynyt ketään, mutta hoitajien talosta löysimme Sinnan ja Vesan. - Terve! sanoin heille ja lösäytin kassini lattialle. - Vai on Veskukin tullut jeesaamaan meitä? - En voinut olla tulematta, kun kuulin vappujuhlista, hän sanoi ja naurahtaen jatkoi ilmapallojen puhallusta.
Minä ja Pampula kipitimme vessaan vaihtamaan tallivaatteita. Minkäs sille voi kun ainoatakaan hevosenkarvaa ei saa viedä tuliaisina astmaatikko-äidin nenään. Eikä tässä kauaa kestänyt. Sitten myökin alettiin hakemaan simapulloja Sinnan opastuksella kellarista. Kerrankin on joku muistanut tehdä kunnon simaa, kaupasta saa pelkkää limsaa. Ja vihaan limsaa hiilihappoineen. Odotin siis innolla että pääsee juomaan oikeeta simaa. Munkit oli tarkoitus paistaa heti, kun tullaan tallilta iltaa viettämään. Kuitenkin laittelimme pullataikinaan tarvittavia astioita sun muita jo valmiiksi keittiön pöydälle.
Puhalsimme serpentiiniä ympäri taloa ja puhalsimme lisää ilmapalloja. Pian alkoi hoitajien talo näyttää kelvolliselta, joten menimme talliin. Siellä ei ollut ketään - hevosetkin olivat ulkona. Laitoimme serpentiiniä sellasiin paikkoihin, etteivät hevoset karsinoistaan pääse syömään niitä. Muutenhan koko talli tuntui hetkessä olevan serpentiiniä täynnä. Kahden jälkeen ensimmäinen juhlija saapuikin. - Pöö kaikille, hän sanoi. - No moi, Samppa! Kiva kun tulit ajoissa, pääset puhaltamaan ilmapalloja. Mutta ei tänne tallin puolelle, koska hevoset säikkyy jos ne pamahtaa. Viedään varustehuoneeseen, mutta muualle ei varmaan tarvii viedä. Laitoin Samoan töihin ennen kun hän ehti sanoa mitään...
Kolmelta sitten väkeä alkoi saapua nyytteineen. Klara, Sinte ja Maria tulivat. Nora ja Britta tulivat, myös Enni, Jiri, Sarah ja Bansku. Pian oltiin kaikki kaksitoista tallilla.
Alli hörähteli tarhan aidalla minulle. Lämmin ilmavirta sai turpakarvat heilumaan - ne kutittivat kämmentäni. Hymyilin. Alli antoi helpolla ottaa kiinni, kuten aina. Talutin sen iloisena talliin, ja aloin valmistautua neljältä alkavaa ohjelmaa varten.
Neljältä oltiin maneesissa. Viimeisimmät tuli vähän myöhässä, mutta me nopeat laitettiin serpentiiniä seinille. - Nonniin, aloitetaan. Ensimmäisenä esitellään kaikille vappuasumme! Tulkaa tähän yleisöksi. Sinnalla oli oma pieni pöytä maneesin oven vieressä, josta hän kuulutti asioitaan. Nyt pöydän luona ei kuitenkaan ollut ketään, koska Sinna tuli eteemme. - Saanko esitellä - Tuttiritari ja Rusinantte! Minulla ei ole ratsua tästä tallista, vaan suoraan sadusta! Me nauroimme, kun hän keikutteli lanteitaan, ja esitteli heppoista tekoa olevaa ratsuaan. Sinnalla oli siis jonkun pikkupojan pieni ritarikypärä päässään, kuminauhallakiinnitetty kun muuten tippuu päästä. Hänellä oli harmaa paita ja joku nahkainen liivi tai joku vastaava. Olkapäästä vastakkaiselle lanteelle kiertyvällä olkaimella roikkui vanhoja, purtuja tutteja. Sinna oli ommellut hieman pienen, nopeamman version Rusinantesta. Jalat roikkuivat säären kprkeudella, ja päätä piti pitää pystyssä ohjilla, mutta näin ratsastuskoulun vappuasuksi se kelpasi hyvin. Nauru oli herkässä itse kullakin, kun uljas ratsukko ratsasti pois.
Seuraavana Samppa huusi: - Jiihaa! Tuulen nopea "villimustangi" allaan hän laukkasi ympäri maneesia huutaen omaa kieltään. Hänen päässään keikkui sulat, ja pukunaan hällä oli nahkainen "paita" ja housut, koska jollain lyhyellä pocahontastyylisellä mekolka olisi ilkeä ratsastaa. Intiaanihuudot saivat sulin koristellun Salaman laukkaamaan yhä hurjemmin Istuvan Härän alla. Heidän meno vaan loppui kesken, kun Salama ajatteli iskeä seinään ja Istuva Härkä päätti istua maahan.
- Seuraavana meille esittäytyy Pampula! Pampula kokosi Brean ohjat, ratsasti nättiä ravia Tuttiritarin eteen, pysähtyi kuin kouluohjelman alkutervehdykseen, otti hännästään kiinni, kumarsi ja naukaisi: - Black Pony with Black Cat. Nauroimme sille, miten hyvin Black Cat naukui ja liehutti häntäänsä. Hänen korvansa olivat hiuspannassa kiinni ja huppu oli vedetty pannan alle. Mustatvaatteet tekivät kokonaisuudesta perfektin.
- Sitten Bansku ja Harmaan Vanamo! Sinna kailotti. Bansku tuli kevyttä laukkaa eteemme ja sanoi: - Minun täytyy ehtiä mummoni luo ennen pahaa sutta, niin otin itselleni menopeluin. Punahilkalla oli punaiset vaatteet ja vappuväriä hiuksissa. Kori roikkui käsivarrella rekvisiittana.
Sarah karautti kiitoravia shettishoitsullaan. Hiwman gaisi olla ongelmia, kun sedältä lainatut ajokamppeet olivat liian isot. Kypärä meinasi silmille valahtaa, mutta Sinna lupasi laittaa sen paremmin asunäytöksen jälkeen. - Me ollaan kuitenkin Ari Moilanen ja Brad De Velue, Sarah sanoi ja nosti kypärän silmiltään. - Älkää kuitenkaan lähtekö kovin kauas kisaamaan, Paju sanoi. - Sitten Sinte! Sinte tuli pohkeenväistöä Valon selässä. - Saanko esitellä, Kyra Kyrklund ja hänen ratsunsa Max. Nauroimme Sinten asianmukaiselle pukeutumiselle - hänellä oli kilpa-asu päällä, hiukset siististi ja kaikki. Ihan kun olisi väärässä paikassa Seuraavana Britta karautti Kikalla "näyttämölle" ja sähäti: - Minä keitän teistä maittavaa lientä. Hänellä oli musta hattu ja naamari, mikä peitti silmät ja nenän. Koukkunenä ha hapsottavat houkset, musta viitta ja pieni luuta raipan tilalla. Onneksi kukaan ei säikähtänyt järkyttävää ilmettä, minkä hän yritti suupieliinsä saada, jotta leuka ei erottuisi naamarin rypyistä.
- Sitten Suvi, Sinna hiidahti. Mietin kummalla vimmalla vieläkin osuvaa nimeä itselleni. En voinut muuta kun ratsastaa katsomorivistä areenalle. Otin lassoni satulannupista ja heilutin sitä jotenkin pääni päällä. Se ei ihan toiminut, mutta jotenkin. - Mikä lehmä lassotaan ekana? kysyin yleisöltäni. - Cowboy ratsullaan, nähdään rodeossa. Minulla oli Latulta lainaamat lännenvarusteet Allilla, vaikka normaaleilla avuilla ja nivelkuolaimilla ohjasin Allia. Olin kietonut Allin harjaan erivärisiä nahkanaruja ja harjannut lautasille kuvioita. Itselläni oli ylisuuri stetsoni kypärän päällä, nahkasaappaat ja kannukset vain koristeena. En aio osuakaan niillä Alliin. Ruskeat ratsastushousut olivat olleet mielessäni ekana asua luodessa, mutta päädyin isoihin farkkuihin ja ruutupaitaan. Punainen huivi suojasi kaulaa. Maneesin peilistä ihailin itseäni palatessani katsomoriviin.
Jiri ja Bella esittäytyivät - ritari ratsuineen. He näyttivät siltä, kun olisivat turnajaisiin lähdössä. Nora taas istui Nuotan selässä vieletti mekko yllään taikasauva kädessä - kuin Tuhkimo-sadun haltija. Ennillä oli valeanpunainen hörhelömekko, ja Korkki oli sonnustautunut prinsessan ratsuksi. Maria ratsasti Kaisulla huutaen: - Suomi on uusi maailmanmestari, hei! Hänellä oli kaiken maailman fanituotteet, naama sivivalkoinen ja kypärän alta pilkisti sininen, kihara peruukki. Kaisuunkin hän oli ripustanut vaikka mitä. Klarakin oli sininen - hänellä oli sininen, uninen paita, ja siniset uniset housut, myös sininen uninen lakki. Ja siniset uniset tossut. Vertillä oli sininen uninen ratsastusloimi. Kaikki oli sinistä.
- Noni herätkääpä jo, Sinna laski leikkiä kun Klara oli laulanut tuutulaulunsa. - Vielä on korvaamaton apukäsi esittelemättä! Niin sieltä oven takaa astui sisään... öö... ekana tulee mieleen kukkanen. Kukka. Auringonkukka? Aivan, Vesa oli laittanut vaaleanvihreät housut ja paidan, ja päähineenä hänellä oli pahvista tehty auringonkukka. Kuka liene askarrellut. Vesa käveli Ennin luo. - Tässä teille kaunis kukka, hän sanoija kumarsi. Enni repesi nauruun. - Voih, olen niin hento, etten yhtä kukkaa jaksa nostaa. Tarjoa jollekin toiselle.
Ei se Vesa enää kenellekään halunnut itseään antaa, vaan pääsimme aloittamaan ohjelmamme. Sinna ja Vesa laittoivat maneesiin kahdelle joukkoeelle pujottelukepit. - Olen arponut joukkoeenne, Sinna sanoi. - Joukkoe A tulee tähän, hän sanoi osoittaen toista lähtöpistettä. - Klara aloittaa, sitten Suvi, Sinte, Nora, Enni ja Britta. Menimme jonoon lähtöpisteeseen. - Joukkoe B on tämmöinen: Jiri, Sarah, Paju, Maria, Samppa ja Bansku. Vesku vahtii kääntymisen tuolla, minä vahdin tässä. Kapulan tulee kulkea aina liikkuvan mukana, elikkä kyseessä on pujoitteluviesti.
Pian pääsimmekin aloittamaan. Sinna puhalsi pilliin ja Klara ja Jiri ampaisivat matkaan. Tai siis Klara ampaisk matkaan, Jiri joutui ajamaan Bellaa hirveesti eteen ja oikeen neuvottelee että lähetäänkö liikkeelle. Joka ikinen kääntyminen piti neuvotella shettiksen kanssa, jolloin Klara ehti hieman isomman poninsa kanssa jo luovuttamaan kapulan minulle. Alli pujoitteli tasaisen rauhassa, ja pääsin esittämään rooliani. Otin ohjat toiseen käteen ja toisella taputtelin sitä kaulalle. Alli tiesi mitä pitää tehdä, ja ehkä sekin sai juonesta kiinni, että tehtäväni oli esittää karjapaimenta. Kun annoin kapulaa Sintelle, oli Sarah jo melkein toisella puolella maneesia. Sinte näytti tempolisättyä raviaan meille, kun Sarah koetti "ajaa" Miksua yhä kovempaan vauhtiin. Sinte kuitenkin oli antamassa kapulaa samaan aikaan Sarahin kanssa - olihan minulla ja Sintellä suomenhevoset, jotka olivat nopeampia kun Jirin ja Sarahin shettikset. Elikkä Paju ja Nora starttasivat yhtä aikaa - taas isompi hevonen oli nopeampi. Elikkäs prinsessa-Ennimne lähti aavistuksen ennen Suomifaneja, mutta samoihin aikoihin hevoset tulivat maaliin. Nyt siis oli Britasta kiinni, onko hän nopeampi kun Samppa ja Bansku. Rikulla kyllä oli hurmaavan kova ravi, mutta Samppa oli vähällä kiljua törpöt kumoon. Britta oli jo kääntynyt, kun Bansku lähti, mutta sitten kapula tippui häneltä - ei auttanut kun hypätä selästä ja poimia se. Niinpä hän ei ehtinyt muyta tehdä kun loikata Kikan selkään, mutta Kikka hämmästyi hieman outoa pysähdystä, eikä saanut Banskua kiinni. Kun kapula oli Jirillä, alkoi mieletön huuto: - Me voitettiin!
Kyllä siinä vähän Britalta kyseltiin, miksi sormet petti, mutta onneksi nämä olivat leikkimieliset kisat. Sinna ja Vesku purkasivat törpöt pitkille sivuille riviin muutaman metrin välein. - Jokaisella on siellä oma sukkula, joka kierretään. Me vahditaan maalilinjaa.
Sinna jakoi jokaiselle lusikan ja perunan. - Tehtävä siis on seuraavanlainen. Lähdette ratsastamaan pitäen lusikkaa toisessa kädessä. Jos peruna tippuu, peruutatte sen kohdalle ja käytte poimimassa sen. Puolessavälissä matkaa kääntöpaikalle teette mahdollisimman pienen voltin tai piruetin. Sitten tuolla törpönluona poimikaa maasta pehmolelu ja heittäkää se muutaman metrin päässä olevaan sankoon hevosen selästä. Jos menee huti, nousette selästä alas ja haette lelun ja takaisin selkään yrittämään. - Voi ei, huoahti useampikin. Sinna jatkoi: - Ja takaisin tullessa saatte sitten molemmat kädet loppukiriin kun lusikan pää on suussa. - OMG!
Niin me lähdettiin matkaan. Onneksi Allin kyyti oli tasaista ja varmaa. En nähnyt, miten muilla meni, koska keskityin vain perunaan. Alli hoiti vauhdin puolestani. Puolessavälissä muistin onneksi tehdä takaosakäännöksen ympäri asti, ja törpön vieressä hyppäsin alas selästä. Sivusilmällä näin muutaman heittävän nallejaan. Niin minäkin nousin selkään ja heitin nallen koriin. - Moikka, Nalle, ja hyvästi, sanoin ja käännyin lusikka suussa takaisin maalille päin. Nyt keskityin jopa vähän Allin ajamiseen, ja äkkiä olin maalissa. - Mones olin, kysäisin tuomarilta Vesalta ja vilkuilin maalia. Hämmästyin, kun en nähnyt ketään. - Taisit kuule voittaa, hän nauroi. - Hienoa työtä, Alli! Loppujen maaliintulojärjestys oli seuraava: Sarah, Maria, Bansku, Klara, Jiri, Nora, Samppa, Paju, Britta, Enni ja Sinte.
- Maria, Klara ja Sinte jäävät vahtimaan teitä tänne, ja minä otan ohjasajokilpailijat mukaani. Lähdetään käymään kentällä! Sinna sanoi vapunviettäjille.
- Mitä järkee on uhrata puoltuntii matkoihin kentälle, hymähdän. Siskon älyväläykset. Olihan se kuitenkin ihan kivaa kävellä hallilta kentälle, mutta eipä tuu kisoissa olemaan yleisöä... Koetin vaan keskittyä maisemiin, en ajatellut kisoja ollenkaan. Kyllä mä Allin kanssa pärjäsisin, koska Wrindinkin kanssa oli mennyt varsin nätisti.
Tallinpihalle noustuamme menimme vaihtamaan varusteet. Vaihdoin Allille Vesalta lainaamani ohjakset ja laitoin satulan tilalle ravivaljaiden selustimen, johon ei vaan laiteta nyt aisoja kiinni. Kiinnitin kuitenkn aisojen kiinnitykseen tarvittavat remmit huolella, etteivät ne häiritsisi meitä. Talutin Allin karsinasta kentän laidalle, ja se puhalteli turhautuneena niskaani.
- Mä hankin tälläsen mekafonin sulle, Pampula sanoi Sinnalle joka istuutui tuomarinpöytänsä taakse.
- No voinhan mä ottaa sen, säästän ääntä loppua iltaa varten.
Sinna rykäisi ja testasi rähisevää mekafonia. Vani ja Eetu eivät ilmeisestikään pitäneet Sinnan äänestä, joka yleensä kuulosti ihan siedettävältä. Olihan kuitenkin kyseessä ihan tavallinen tuntitilanne, ei mikään suuriyleisöinen kilpailu.
Minä, Bansku ja Nuppu lähdimme harjoittelemaan hetkeksi pihamaalle vilkuillen samalla Sarahin hermoilua. Pian Sinna kutsui meidät kentälle.
Ajoin Allin Sinnan eteen ja hän näytti olevansa valmis. Aloin suorittamaan ajo-ohjelmaamme, jota olin viikon harjoitellut schleich-hevosillani jotka nykyään ovat koristehevosina muutaman vuoden takaisten leikkien jälkeen. Allia kuitenkin laiskotti hirveästi, ja ihmettelin suuresti mikä sillä on. Ajoin reippaammin eteen, mutta Alli vain heilautti korvaansa. Tekemämme voltit olivat järkyttävän pieniä, vaikka käänsn Allia minimaalisesti. Se ei keskittynyt ollenkaan. Kun tulimme löysällä ravilla lävistäjälle, horjahdin askeleissani ja käänsin Allin lävistäjän ulkopuolelle. Oikaisimme kuitenkin mutkayöt melko nopeasti, mutta kyllä alkoi epätoivo hiljalleen hiipiä. Ei meillä mennyt oikein mikään muukaan hyvin, ja poistuin harmissani radalta. Mutta minkäs sille voi, joku nyt on pielessä.
Halasin Allia karsinassa, missä vaihdoin satulan takaisin sen selkään. Lännensatula oli painava kapistus, mutta jaksoin kuitenkin nostaa sen kyytsään.
- Ei se mitään Alli, sanoin ja halasin tammulia uudelleen. - Koetan selvittää mikä oli pielessä.
Palkintojenjako meni ihan hyvin, tuntui Allikin pirstyvän. Olimme sentäs kolmansia! Että ihan viimesiä ei kuitenkaan.
Lähdin matkaan muita aiemmin, koska toiset vaihtoivat varusteensa vasta jakotilausuuden jälkeen. Me menimme hiljaisina, hieman pettyneinä karjapaimenina tietä pitkin. Lintujen viserrys ja päivän jatkumisen odotus saivat kuitenkin minut piristymään hallille tullessa.
- Noh, miten meni? Samppa kysäisi. Hän ilmiselvästi oli tarkoituksella odotellut oven lähellä.
- Toisiks viimesiä oltiin, harmittelin. - Meni pyllylleen Allin laiskottelun vuoksi.
- Onhan Alli ollut varsin hereillä täällä, Samppa ihmetteli.
- Niin minäkin sitä mietin, vastasin. - Me ollaan harjoitelleet ihan sikana, ja osattiin se tosi hyvin ennen kisaa.
- No justiinsa, Samppa ärähti melkein ennen kun sain lauseen loppuun. - Alli oli kyllästynyt samaan rataan, niinkuin tuntipollet kehän kiertämiseen.
- Niinpä tietysti... sanoin nolona Sampalle. - Anteeksi Alli kun tylsistytin sut, sanoin hymynkare kasvoillani Allimammalle.
Alli hörähti ikäänkuin anteeksiannon merkiksi, ja minä ja Samppa katsoimme toisiamme naurahtaen.
Sitten seurasikin päättämistäni ohjelmanumeroista paras. Törpöt laitettiin takaisin lähtö- ja kääntymisviivoiksi. Sinna alkoi opastamaan. - Valitkaa itsellenne pari, hän sanoi. Minä kysyin vieressäni olevalta Istuvalta Härältä, haluaako hän olla lehmitytön pari. - Kyllä sinä olet niiden maamme vallottaneiden valkosten jälkeläisiä, muta tuollainen viaton tyttö kelpaa kyllä minulle. Me vaan naurettiin toisillemme, oli vaan niin hauskaa. - Sun sulka on taittunut, kihersin. - Kuinka julkeat puhua Istuvalle Härälle? parini kysyi ja kääntyi peilaamaan itseään maneesin peilistä. - Pissis. Huulipunaa siellä varmaan laitat, töksäytin. Istuva Härkä kääntyi ja näytti lävistellyn naamansa. - Ok ei huulipunakaan saa susta kaunista, sanoin muualle vilkuillen. - Istuva Härkä on luonnollisesti kaunis. Silloin me taas revettiin...
Olivat toisetkin löytäneet parit: Sarah ja Paju, Bansku ja Maria, Jiri ja Britta, Enni ja Nora sekä Klara ja Sinte. - Sitten toinen pareista vie hevosen tuonne puomiin kiinni, Sinna jatkoi ohjaistustaan. - Vie sä Seisova Härkä pois, eiku Salamahan se oli... Juokseva härkä! Taas naurettiin, ja Härkänen teki työtä käskettyä. - Nyt sitten pareista molemmat tuovat vaatteistaan kaiken mikä kestää käyttöä ja minkä ottaminen pois ei paljasta mitään niin tänne luokseni. Pitkin tätä seinää. Minä otin huivini, stetsonini ja chapsiviritelmät pois. Ja kannukset. Istuva Härkä taas vei päähineensä, jousipyssynsä ja kaiken muun irtotavaran. - Noniin Vesku, tulepas tänne! Niin Vesku raahasi pari jätesäkkiä maneesiin ulkoota. Hän avasi ne - mitä sieltä paljastuikaan? Vaatteita... Mekkoja, jakkuja, lakania, hörhelöitä, pitsiä... Miekkoja ja muita rekvisiittajuttuja. Hän levitti ne meidän vaatteiden sekaan. - Nyt sitten hevosettomat tulevat pukeutumaan morsiammiksi sulhasilleen! Sinna huudahti. - Kaikki vaatteet tulee olla pois tuosta viiden minuutin päästä!
Sinna tuli ohjaistamaan meitä sulhoja lähtöviivalle. - Ratsastatte morsiammenne eteen ja hän hyppää kyytiin. Jos ei onnistu, niin nostakaa. Jos ei vieläkään onnistu niin keksikää jotain. Sitten karautatte maaliin.
Minä, Sarah, Bansku, Jiri, Enni ja Klara nauroimme morsiammillemme. Inkkari oli vetänyt vaaleanpunaisen prinsessamekon, joka ylettyi maahan. Hän löysi nopeana myös hunnun ja lierihatun. Valkeat käsineet, käsilaukku ja kukkakimppu - ihan morsiamen näköinen. Ei näyttänyt itseltään yhtään. Kaivoin kännykkäni taskustani ja hiivin lähemmäs kuvaamaan häntä. Sainkin hienon kuvan, missä hän epäonnekseen kääntyi esittelemään pukuaan. - Poista se kuva! hän karjui. - Katsotaan... mumisin toisen tuskastellessa mekkoa, kun ei voinut juosta kimppuuni.
- Noniin, ollaanko valmiita? Paikoillenne, valmiit, hep! Olimme tosi tasaväkisiä nopeudeltamme. Kuitenkin minulla oli ongelma saada Samppa kyytiin. Tipautin Allin ohjat - kyllä se pysyy. Vapautin toisen jalustimen. - Hyppää nupin eteen! Niin Samppa tuli jalustinta käyttäen eteeni istumaan ja ajoimme Allin maaliin. - Hienoa tytöt, Sinna kehaisi. Jiri ja Britta tulivat jälkeemme, sitten Sarah ja Paju, Bansku ja Maria sekä Klara ja Sinte. Nora ei millään päässyt Korkin selkään, koska hänellä oli haltijamekon päällä vaikka mitä.
Minä puin itselleni henkselihousut ja yksiosaisen mekon. Ei mitään alusmekkoja tai muuta. Laitoin varsin sopivia vaatteita, jottei Riku säikähdä. Kuitenkaan en päässyt sen korkeaan selkään, mutta samalla lailla jalustimen avulla ehdin satulan taakse makaamaan perunasäkiksi. Kyllä Rikun ravi höykkyytti minua niin, että tipahdin juuri ennen maalia. - Voihan häntäluu, nyt ei taas voi istua vähään aikaan. Onneks lännensatula on pehmeä. Kyllä Samppa auttoi nyt mut kunnolla satulaan, ja tällä kertaa pysyin siellä. Sinte kyyditti itsensä ja Klaran voittoon, toisena Enni ja Nora, Bansku ja Maria, Sarah ja Paju, Jiri ja Britta sekä me.
Meni meillä yli viisi minuuttia löytää omat vaatteet ja kerätä löput säkkeihin, mutta loppuajan leikimmekin talli palaa -leikkiä. Siinä oli 11 törppöä joiden luona oli yksi ratsukko. Kahdestoista oli maneesin keskellä ja huusi talli palaa, jonka jälkeen kaikki siirtyivät ja joku muu jäi keskelle.
Siistimme itsemme ja hevosemme ennätysvauhdissa ja olimme hoitajien talolla aloittamassa munkin paistoa jo ennen kahdeksaa. Tarjolla oli simaa, munkkeja ja mehuakin löytyi ja karkkiahan lähes kaikki olivat tuoneet. Siellä syötiin, juotiin ja pelattiin. Enimmäkseen olin Sampan kanssa, mutta peleissä oltiin koko porukalla. Kaksi tuntia vierähti äkkiä, ja odotetusti kaikki olivat vielä paikalla. Käytiin laittamassa vevoset yökuntoon ja minä ainakin Pajun kanssa kiiruhdin kotiin ettei äiti hermostu. Ei ollut nälkä, pesi vaan hampaat ja kellahti sänkyyn pitkän päivän jälkeen.
|
|
Koitan ehtiä ja muistaa tarinoida.
Kyllähän sitä tässä tarinoida vois, ei siihen tallin sivuja tarvita!