EstetreeniäAjelin kohti Ruolampea, pakkaset olivat kiristyneet jo -20 celsius-asteeseen ja olin toppautunut tapani mukaan niin hyvin kuin mahdollista. "Hyrr, inhoan kylmiä ilmoja", hytisin autossa. Minulla oli vain vaatimattomasti pitkähihainen villapaita, kaksi hupparia, paksu untuva takki ja pinkki karvahattuni, johon oli kirjailtu Laura & Paylor, paksu pinkki kaulahuivin ja lampaankarvapehmusteiset nahkalapaset olivat parhaat ystäväni. Housuiksi olin tunkenut sukkahousut, ratsastushousut, kahdet ratsastussukat ja villasukat sekä minulla oli paksut topparatsastushousut. Jalkaan olin tunkenut kuomat. Olin ottanut evääksi termospullollisen kuumaa kaakaota sekä eväsrasiallisen kana-salaattia ja omena-pillimehun. Olin myös ostanut Pallolle esteille meksikolaissuitset, uudet kolmipalat ja kumitutit molempiin suitsiin, nyt Pallolla oli este- ja koulu puolelle omat suitset mikä helpotti minun hommaa huomattavasti. Tosin ohjat joutuisin aina vaihtamaan toisista suitsista toisiin, pitää jossain vaiheessa shopata toiset semmoiset.
Ajoin Toyotani tallin parkkipaikalle ja otin eväspussini vänkärin penkiltä ja aukaisin auton oven, nappasin vielä takapenkiltä Pallon uudet tavarat ja kiiruhdin nopeasti talliin, luojan kiitos sille joka keksi keskuslukituksen. Tallissa törmäsin Tatuun, joten tervehdinkin tallimestaria iloisesti. "Hei", sanoin ja nostin samalla kättäni. "Hei vain, näytät olevan toppautunut kunnolla", Tatu naureskelikin. "Tietenkin, inhoan pakkasta ja haaveilen Saharan lämmöstä, mutta veikkaan että Pallo ei tykkäis hiekasta joka paikassa", naurahdan samalla kun laitan ruokiani Pallon kaappiin. "Onko kuka hoitanut Pallon karsinan jouluna ja välipäivinä?" Kysäisin. "Aattona Enni siivosi aamusta. Vesku käynyt muuten siivoilemassa", Tatu kertoi. "Hieno homma, jompikumpi on varmaan sitten huomannut karsinan eteen laittamani korvauksen, kun kuorta ei näyttänyt enää karsinan edessä olevan mitä ehdin vilkaista", sanoin ja nappasin riimunarun ja suuntasin kohti ulkoilmaa hakemaan Palleroisen sisälle.
"Noniin, mennään äkkiä sisälle täältä kylmästä", sanoin Pallolle kun viimein saavutin sen. Neiti oli päättänyt että hänhän ei tule vastaan vaan joudun kävelemään hakemaan neidin laitumen perältä. Tänään suuntaisin Merjan maneesille hyppäämään muutamia esteitä, tamma oli ollut kevyemmällä käytöllä pari päivää joten toivoin ettei se sinkoilisi joka paikkaan kuten yleensä. Olin tosin suunnitellut käveleväni ensin alkukäynnit ja ravit kentällä niin voisin mennä reipasta ravia maneesille, niin ehkä Pallo saisi purettua suurimmat energiansa siinä. Pääsimme onneksi jäätävästä pakkasesta sisälle ja vein Palleroisen karsinaansa ja riisuin siltä muutaman kerroksen loimia. Tungin molemmat toppikset telineseen niin hyvin kuin taisin ja silti se näytti epämääräiseltä kasalta. "Äh antaa olla en jaksa", mutisin ja suuntasin hakemaan Pallon varusteet ja ratsastusloimen. Otin jo onneksi laittanut meksikolaisiin kumitutit ja kuolaimet paikoilleen joten pääsin nyt helpolla ja otin vain koulusuitsista ohjat irti ja kiinnitin ohjat kuolainrenkaisiin.
"Noniin neitiseni, tänään käydään vähän hyppäämässä esteitä", sanoin tammalle samalla kun aloin käydä sen kermatoffeen väristä karvaa läpi pölyharjalla. Saatuani tytön sudittua pölärillä molemmilta puolilta pariin otteeseen, vaihdoin harjan kovaan harjaan ja harjasin neidin koivet läpi. Seuraavaksi otin käteeni pehmeän harjan ja sudin Pallon mahanalusen lävitse, tammaa taas tapansa mukaan kiukutti mahaan koskeminen joten se polkikin jalkojaan ärtyneenä. "Hölmö otus", naurahdin kun Pallo mukamas yritti olla kovis ja luimisteli minulle. "Et ole uskottava kun kiukuttelet. Olet liian söpö", sanoin ja rapsutin tammaa korvien välissä. Neiti oli heti maistelemassa harjaa ja puhahteli siihen. Tammani osasi olla idiootti sille päälle sattuessaan. Laitoin pehmeän harjan takaisin pussiin ja nappasin kaviokoukun, jospa tällä kertaa kavioiden puhdistaminen ei olisi niin ylivoimainen asia. Tällä kerralla minulle jopa kävi tuuri ja selvisin kohtuu vähällä vaivalla. Etukaviot tamma laski kerran, mutta nosti sitten tosi nätisti uudelleen ilmaan.
Laitoin martingaalin Pallon kaulalle ja otin satulahuovan satulan päältä karsinan edestä. "Olit kuulemma joutunut käyttämään pinkin sijaista joulunpunaista", sanoin tammalle, kun asettelin sen arvolle sopivaa pinkkiä huopaa oikeaan kohtaan. Neitoni heilautti päätään ilmaistakseen kärsimyksensä punaisen satulahuovan käytöstä. Punainen kyllä puki Palloa, Enni oli lähettänyt minulle maaston reissun jälkeen sähköpostiin kuvan jonka Tatu oli ottanut porukasta heidän lähtiessä maastoon. "Silti pinkki on sinun värisi, arvon Trinsessa Kukkakaali", sanoin tammalle kun kävelin satulan kanssa takaisin karsinaan. Nostin satulan selkään kiinnitin satulavyön ensin toiselta puolelta ja klisautin martingaalin kiinni panssarivyön klipsiin. Pallo hieman osoitti tyymättömyyttään kun kiristin satulavyön ja hieman polkaisi jalkaansa. "Noni nyt on ohi, kentällä sitten kiristän lisää", sanoin neidille ja taputin sitä kaulalle ja laitoin vielä ringaremmin klipsut kiinni satulaan. Nappasin suitset käteeni ja lämmitin hetken kuolamia käsissäni, onneksi lapaset oli keksitty olisin kuollut jos olisin kylmään metalliin joutunut koskemaan. Kuolaimet lämpesivät nopeasti ja pääsisinki aloittamaan taistelun otetaanko kuolaimet vaiko ei. Pääsin vähällä taistelulla ja pieni hammaslovesta kutittaminen auttoi ja Pallo otti kuolaimet suuhunsa. Vetäisin nopeasti niskahihnan korvien yli, ettei tamma kerkeäisi työntää kuolaimia ulos suustaan. "Hieno tyttö", taputtelin neitosta, samalla kun se maiskutti suutaan uusia kuolaimia kummastellessaan. Onneksi olin aikasemminkin käyttänyt tammalla kolmipalaa, joten se ei jaksanut hämmästellä kovin kauaa. Aukaisin ohjat, jotta sain pujotettua ohjien päät martingaalien renkaiden läpi. Tarkistin vielä, että ohjat ovat suorassa ja kipaisin nopeasti hakemaan kypäräni ja raippani kaapista, sillä olin unohtanut matkasta. Vaihdoin myös talviratsastuskengät ja saappaanvarret jalkaan. Karsinalla vielä nakkasin Pallolle ratsastusloimen selkään ja lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää.
Kentälle päästyäni kiristin vielä Pallon satulavyötä ja kipusin selkään. Kehotin tammaa lähtemään käyntiin, annoin tamman itse vielä päättää vauhdin, mutta tein silti paljon suunnanvaihtoja ja voltteja. Neitoseni oli levoton pakkasen vuoksi ja sen takia olikin tavallista vauhdikkaammalla tuulella, muutamaan otteeseen Pallo meinasi lähteä raville vaikken pyytänyt. Kun olimme kävelleet vähän vajaa kymmenen minuuttia, pyysin neitostani lähtemään raville, tein ravissa temmonvaihteluita, suunnanmuutoksia, voltteja ja taivutuksia. Tamma reagoi apuihin hyvin ja jaksoi kuunnella tavallista paremmin, jotain hyötyä näistä pakkasista oli vaikka Pallon liiallinen energia olikin välillä uuvuttavaa. Ravailin hetken aikaa vielä ja sitten suuntasin kohti maastoa ja Merjan maneesia. Annoin tamman ravata reipasta ravia ja nautin siitä kuinka lumi narskui tammani kavioiden alla illan alkaessa hämärtymään. Maisemakin näytti oikein kauniilta ja olisin mielelläni sitä jäänyt katselemaan, mutta energisesti liikkuva hevoseni oli toista mieltä enkä viitsinyt viedä tammalta iloa, kun se ravasi niin nätisti eteenpäin. Tyttöseni puhisi innoissaan ja selkästi nautti pienestä maasto reissusta. Keskitin ajatukseni takaisin neitoseeni, sillä koskaan ei tiedä jos päättääkin sivuloikan ottaa ja minä lennnän kuin leppäkeihäs. Onnekseni aloin keskittymään kunnolla, sillä hetken kuluttua puusta tippui lunta ja Pallo ottikin pari sivuaskelta ennen kuin jatkoi matkaa suoraan. Naurahdin ja taputin tammaa kaulalle, ja hidastin käyntiin sillä olimme pian hallin pihassa.
Saavuimme pian ratsastushallin pihaan ja laskeuduin selästä, aukaisin oven ja talutin Pallon sisälle. Otin neidiltä ratsastusloimen ja pois riisuin topparatsarini ja takin. Hypätessä tulisi kuitenkin vain ihan liian kuuma sellaisilla varustuksilla. Ilmeisesti Merja oli käynyt pystyttämässä esteet valmiiksi maneesiin, kun olin soittanut että tulen hyppäämään illasta. Kello oli jo hieman yli viisi, joten saisin varmasti varautua siihen että lähtiessäni olisi pimeää. Halliin oli pysytytetty viiden laukan linja, yksi okseri ja tavallinen pysty joka oli vielä ristikkona. Ravailin tammalla vielä pari kierrosta taivutellen sitä. Laukkasin pari kierrosta hidasta laukkaa ja pidin tamman peräpään kunnolla työssä. Pallo tuntui reagoivan apuihin hyvin ja sillä oli selkeästi mielenkiintoa keskittyä tänään. Siitä olikin jo hetki kun oltiin hypätty, joten varmasti tämä olisi mukavaa vaihtelua.
Aloitin hyppäämisen ristikolla ja sainkin heti alkuun pidätellä Palloa muutamaan otteeseen vähän ronskimmalla kädellä, mutta uusien kuolaimien vaikutuksen huomasi heti eikä tammaa ollut enää niin raskas kädelle kuin aikasemmin. Hyppäsin vielä ristikon muutamaan otteeseen ja sitten siirryin hyppäämään okseria joka oli vielä noin 60cm korkea. Ensimmäisellä kerralla Pallo pääsi hieman kiihdyttelemään, joten lähestyminen meni plärinäksi ja hyppäsimme esteen miten sattuu, kaiken hyvän lisäksi en edes kunnolla päässyt myötämään sillä tasapainoni heitti hieman. Keräsin itseni ja ohjat uudelleen käteen, nyt lähestyimme okseria uudemman kerran, neiti meinasi taas ottaa hieman spurttia mutta tällä kertaa olin varautunut ja tein useamman puolipidätteen lähestymisen aikana. Tällä kerralla lähestymisemme onnistui paljon paremmin ja hyppy tuntui – ja toivottavasti näytti – hyvältä ja onnistuneelta. Taputtelin tammaa kaulalle ja hyppäsin okserin ja ristikon vielä pari kertaa ja sitten siirryin työstämään linjaa.
Annoin tamman kävellä hetken aikaa, ja sitten laskeuduin selästä nostaakseni esteitä. Nostin kaikki esteet 90cm korkeiksi ja kipusin takaisin selkään. Pallo sai kävellä pitkin ohjin samalla kun suunnittelin millaisen lyhyen radan hyppäisin. Päädyin siihen että ensin tulisi okseri, sitten linjan jälkimmäinen pysty, sitten tulisi ristikkona ollut pysty, sen jälkeen linja kokonaisuudessaan, sitten takaisin okserille ja siitä linjan ensimmäiselle pystylle ja viimeiseksi irtonaiselle pystylle. Minun pitäisi pitää vauhti hyvin kontrollissa sillä tiedossa olisi muutamia tiukempia käännöksiä.
Ohjasin Pallon tasaisessa laukassa kohti okseria ja pidin ohjat tiukasti käsissäni ettei tyttöseni päässyt kovinkaan paljon spurttaamaan esteen jälkeen. Esteet lähestyessä painon pohkeet kiinni, ja hyppymme onnistui ihan hyvin vaikka ponnistus menikin hieman turhan lähelle estettä. Pidätin tammaa ja ohjasin sen kohti linjan toista pystyestettä. Sain onneksi vauhdin pidettyä kontrollissa ja nyt ponnistuskohta osui kohdalleen ja ylitimme esteen nätisti. Sain heti esteen jälkeen tehdä ronskimman pidätteen, kun Pallo käytti hyödykseen myötäämistä esteen yllä ja sai nykäistyä ohjia hieman kädestäni. Tulimme vauhdilla kohti toista pystyä, mutta kun annoin tammalle hieman löysää se sai itse katsoa sopivan hyppykohdan ja ylitys oli tyylikäs vaikkakin vauhdikas. Heti esteen jälkeen tein monta puolipidätettä ja sain Trinsessa Kukkakaalin hidastamaan vauhtiaan ja kuuntelemaan minua paremmin. Laukkasimme kohti toisessa päädyssä olevaa pystyä ja tällä kerralla yhteistyömme pelasi ja koko linja sujui oikein tyylipuhtaasti. Vielä sitten tiukempi käännös ja kaareva linja kohti okseria. Annoin neidin lisätä hieman vauhtia ennen okseria ja se hyppäsikin oikein nätisti vaikka oma myötäämiseni olisikin voinut olla parempi, joskus vielä hankin ne sukellusvermeet kun näytän tuota sukeltamista aina silloin tällöin harrastavan. Okserilta suuntasimme vielä linjan ensimmäistä pystyä kohti, tämänkin ylitimme sulavasti ja suuntasimme kaarevan tien viimeiselle esteelle. Pidin taas pohkeet tiukasta kiinni ja tein puolipidätteitä ettei viimeinen este menisi ihan päin honkia. Pallo ylittikin esteen sulavasti ja jopa oma istuntani oli tällä kerralla hyvä.
Annoin Pallon laukata vielä pari kierrosta, kunnes hidastin sen raviin. Annoin tamman ravailla löysemmillä ohjilla ja venyttää kaulaansa. Neitiseni kävi vielä hieman kierroksilla, mutta ei kuitenkaan koittanut lisätä vauhtia itse. Ravasimme kumpaakiin suuntaan hetken ajan ja sitten hidastin käyntiin antaen tamman kävellä pitkin ohjin. Hetken kävelyn kuluttua hyppäsin alas selästä ja puin ensin Pallolle oman takkinsa ja sitten toppauduin itse vaatteisiin. Talutin Palloa esteiden luokse ja keräilin ne pois. Menomme näytti varmasti tosi tyylikkäältä, kun Pallo koitti syödä kaikki tolpat ja puomit minun tuskastellessani kuinka paljon ne painavat. Sain kuitenkin raahattua jokaisen omalle paikalleen ja ninjailin itseni takaisin selkään, joskus ketuttaa olla lyhyt. Onneksi mussukkani ei itsekään mikään iso kapistus ole.
Tässä vielä kuva esteradasta
Kävelimme takaisin Ruolampea maastoa pitkin, ja minun oli pakko pysäyttää tamma hetkeksi ihastellakseni maisemia. Valkokuorrutteiset lehdettömät koivut näyttivät tummaa taivasta vasten kauniilta ja lähes täysikuu kruunasi näkymän. ”Katso nyt kuin nättiä. Täällä on paljon mukavempi olla kuin kaupungin hälinässä, missä ei näy edes tähtiä”, sanoin tammalle samalla kun silitin sen kaulaa. Pallo veti ohjista kuin muistuttaakseen, että pian olisi ruoka-aika. ”Joojoo, mennään mennään”, sanoin ja kehotin tammaa lähtemään käyntiä kohti tallia.
Laskeuduin alas Pallon selästä tallin pihassa ja talutin sen karsinaansa. Neidillä ei onneksi ollut tullut kunnolla hikeä, hieman vain kosteutta ryntäisiin ja kaulalle. Riisuin tammalta varusteet ja lähdin hakemaan rehukaukalon vierestä Pallon pinkkiä isoa muoviämpäriä, jottain voisin tehdä sille melassivettä. Lappasin muutaman desimitallisen melassisiirappia pohjalle. Kannoin ämpärin pesupaikalle ja laskin hanaa hetken ennen kuin sieltä alkoi tulla lämmintä vettä. Kiitin onneani ettei Pallon karsina ollut kaukana pesarista, olisin muuten joutunut raahaamaan ämpäriä tuskissani. Pian ämpäri olikin täynnä ja sekoittelin vettä katkenneella harjanvarrella, ja lähdin raahaamaan täynnä olevan ämpärin neitoseni karsinaan. Onneksi en loiskuttanut vettä päälle kuten normaalisti, vaan sain ilman läikkymisiä ämpärin turvallisesti karsinaan. ”Dodi, siinä olisi”, sanoin Pallolle, kun nostin ämpärin sen turvan eteen. Otin pölärin harjapussista ja aloin harjailemaan otustani, samalla kun se ryysti vettä naamariinsa. Käväisin tamman vain nopeasti läpi harjalla, ja sitten puhdistin kaviot ja tarkistin ettei jaloissa tai kavioissa tuntunut mitään epämääräistä. Melassivesi nopeutti hommaani huomattavasti, sillä silloin neitokaiseni ei viittinyt kiukutella turhia vaan teki kaiken nopeasti. Tartuin arnika pulloon ja hieroin sitä tamman lihaksiin, jotta niihin ei tulisi jumeja niin helposti. Nakkasin vielä Pallolle tallitoppiksen niskaan ja lähdin viemään varusteita.
Satulahuoneessa pesin kuolaimet huolella, ja kasasin suitset nättiin pakettiin. Irrotin satulasta satulavyön ja –huovan. Laitoin satulaan suojan ja nostin satulavyön sen päälle. Harjailin satulahuovan läpi, onneksi tamma ei ollut hionnut juurikaan, joten minun ei tarvinnut huopaa viedä kuivumaan. Nakkasin sen vain väärinpäin satulan päälle, se riittäisi siihen että pieni kosteus lähtisi. Menin vielä laittamaan Pallon seuraavan päivän ruoat sekä tämän illan ruoat valmiiksi pieniin kannellisiin ämpäreihin. Hetken jouduin taas miettimään että mitenkäs se ruokinta menikään, aina ei muisti pelitä vaikka olettaisihan sitä että kun puoli vuotta on omistanut hevosen sen ruokinnan muistaisi. Laitoin aamu- ja päiväruoan rehulaarin viereen päivittäin, nappasin iltaruuan ja pellavaämpärin mukaani ja kävin laittamassa pellavan sekaan kuumaa vettä. Vein molemmat ämpärit Palleroisen karsinan eteen.
Hain kaapistamme ruokani ja menin hoitajien kokoontumistilaan pikavauhtia. Istahdin pöydän ääreen ja söin nopeasti ruokani, vielä pitäisi karsina siivota ja sitten pääsisin kotiin. Olihan kello jo melkein seitsemän illalla, ja minulla olisi epäonnekseni töissä aamuvuoro. Kaupankassan tuloilla oli hieman tiukkaa elättää hevonen, itsensä ja avopuoliso. Kaiken hyvän lisäksi avokkini oli alkanut vinkumaan uutta koiraa, kun edellinen oli menehtyt jo pari vuotta sitten. Katsellaan, ehkä pian mukanani pyörisi pieni corgin pentu! Rentouduin hetken syömisen jälkeen ja hörpin pari kuppia kaakaota ennen kuin suuntasin takaisin talliin.
Nappasin käteeni kottarit ja talikon, jotka vein Pallon karsinan eteen odottamaan. Avasin karsinan oven ja Pallo oli heti työntämässä päätään ulos, joten naksautin riimunnarun sen päitsiin kiinni ja talutin tamman käytävän toiselle puolelle pesarille odottelemaan, että saisin karsinan siivottua. Onneksi minulla olisi tammaan kokoajan näköyhteys, se kun ei tykännyt hirveästi kiinni olemisesta. Aloin nopeasti töihin ja nappailin ensin näkyvät kasat pois ja sen jälkeen aloin kääntämään karsinaa. Nakkelin vauhdilla puruja seinää vasten ja keräilin näkyvät jätteet pois. Pallo kuopi hermostuneesti pesarilla, joten karjahdin sille: ”Jos tuo nyt ei lopu niin susta tullee ratsastuskouluponi!” Jatkoin karsinan siivoamista ja olin juuri tulossa karsinasta ulos kun Pallo aloitti taas kuopimisen. ”NYT METUKKA, tuo on ihan turhaa. Asiat ei tapahdu nopeammin kun kuovit sitä lattiaa”, murahdin tammalle, kun lähdin pukkaamaan kottareita ulos. Tyhjensin kottikärryt lantalaan ja lappasin sen täyteen uutta puhdasta purua. Talliin päästyäni tyhjensin purut karsinaan ja vein kottarit pois. Levitin vielä talikolla purut ennen kuin vein sen pois ja menin pelastamaan Pallon pesarilta. ”Aika meteliä se piti, kun kävit ulkona”, Enni tuli toimistostaan ulos. ”Voi elämä, häiritsikö se kamalasti sun työtä”, sanoin hieman nolona. ”Eipä juuri, oli vain huvittava kuunnella kun se yritti ensin kaivautua Kiinaan ja sitten paukutti kaviolla lattiaan”, Enni naureskeli. ”Oikeasti teen susta pihvejä ens kerralla”, murisen tammalle. ”Älä nyt! Neiti Malttamaton rauhoittui heti kun Tatu kävi antamassa sille vähän heinää, se ei jaksanut kuunnella sen mekastusta”, tallin omistajatar naureskeli. ”Justjoo, neiti Herkkupeba”, sanon mutten voinut olla vilkaisematta tammaa katse hehkuen ylpeyttä. ”Mää tästä suuntaan tekeen nuo paperihommat loppuun, niin pääsee joskus niistäkin eroon”, Enni sanoi ja suuntasi kohti toimistoaan. Vein Pallon karsinaansa ja laitoin karsinan oven huolella kiinni. Kävin vielä nopeasti lakaisemassa karsinan edustan, sillä siihen oli levinnyt puruja siivouksen aikana.
Auton ratissani huokaisin tyytyväisyydestä, että pääsisin pian kotiin. Tietenkin jouduin palaamaan takaisin, kun olin ajanut muutaman kilometrin, olin näppärästi unohtanut ottaa termarini ja eväsrasiani mukaan. Kirosin kun harpoin tallikäytävää pitkin kaapille. ”Noniin, nyt sitten kotiin”, sanoin Tatulle joka naureskeli minulle jakaessaan iltaruokia hevosille. ”Noni, ajelehan turvallisesti”, Tatu sanoi kun painelin tallinovesta pihalle ja takaisin autolle.
2HMTäällä Papukaija-merkki jokaiselle joka jaksaa lukea!