Post by Samppa on Jan 28, 2013 17:05:49 GMT 2
Pöhönäälymaastotuntinen on taas meikäläisen vetämänä, ajankohdaksi aattelin 6.2. Hoitokonillaan/omalla moottorilla mukaan voi ängetä, ketään ei käännytellä pois. Ei maksimimäärää, tasokin katotaan jokaiselle. Ajatuksena olis rennohkossa (haha, se viel nähää) vauhdissa Arselan läheltä jotenkin oikeen hienosti, reitti vielä vähän suunnitteilla täällä näin. Saa tulla ilman satulaa mikäli uskaltaa, itte otan Rikun kärryjen eteen, joten teilläkin sama juttu. Eli suomennettuna saa tulla kärryilläkin, ilman satulaa jne.
Maksut suoritettais piirrustelemalla tai kirjottamalla, runoilemalla ja laulelemalla, eli ihan kuinka vaan. Luovuus on hyvä juttu, panostus on miusta kiva asia.
Alle ilmottautumiset, toivottavasti osallistujia tulloo. Stoori ja ehkä joku mestaritaideteos tulee tuolloin 6. päivä toivonmukaan, mikäli mulle ei käy mitään ihmeellistä.
Immeine - Ötökkä
Muhahaha, miä pääpahis joka rääkyttää teitä - Paha, tosi ilikiä mörökö (kärryillä, ft. Veera)
Eveliina - Crime II (ilm. satulaa)
Selleri - Venjami
Aggu - Bobbarin jalgawamma
Lynnyrd Skynnyrd - Discoileva Disa, höhöö (ilima penkkiä)
H_o_m_o_petteri - Pissisponi (ilima ihkupenkkiä jossa on glitteriä äksdee)
Märtsy - Gäitsy (ilma kuppipenkkivä ja maastomäggärät aka mäykyt messisä)
Jo joutui armas aika ja SUVI suloinen - ALLIMAMMA (varusteet, koiruus mukana)
Brisu the mattimyöhäinen - Rokkipoika Billy (ilman s.)
Stoori:
"No jos työ tuutte toho talli ettee puole tunni piästä, ni piästää maastoilemmoo", sammalsin satulahuoneessa maastoporukallemme. Suvi, Hömöpetteri, Selleri, Märtsy, Lynnyrdi, Aggu, Brisu, Eve ja mä.
Porukka hajaantui ympäri tallia rupatellen, Akku käväisi mun luona kysymässä reittiäkin. Mä en siihen sanonu mitään, vihjasin vaan että mennään kärryillä kiitorataa.
Nappasin Rikun ketjunarun mukaani tallista ja poistuin Veeran kanssa sählingistä. Narttu - todellinen bitch - seurasi mua kuin hai laivaa vieläkin ja kovasti osoitti uskollisuuttaan katselemalla silmiin.
Pääpahis nimeltä Riku suostui kiinni yllättävän helposti. Kehuin oria, johon se vastasi napsaisemalla mua käsivarresta ihan kunnolla. Ärähdin, mutta Riku alkoi vain nakkelemaan niskojaan innoissaan.
Tallissa hoitaminen meni aivan kuten ennenkin - potkuja sinne tänne, leuat louskutti mahtavaa tahtia ja jäin välillä väliinkin. Suvi kauhisteli touhuamme, Akku facepalmasi ja muutkin ihmettelivät touhuamme. Hömöpetteri ihmetteli pissisponinsa (ottakee rakkaat kohteliaisuutena) kanssa, joka oli hirveän pieni verrattuna Rikuun.
Saatuani kaikki silat sun muut härpäkkeet Rikulle potkuremmiä unohtamatta vedin katoksesta kuumana käyvän orin perään punaiset koppakärryt. Riku hyppeli pystyyn ja koitti mahtailla, mutta antoi laittaa kärryt peräänsä melko hyvin.
Vihdoin olimme kaikki pihalla. Laskin porukkamme, ja totesin kaikkien olevan mukana. Veera hypähti mun viereen kärryille könyttyään Suvin huskyn kanssa, jolle se vähän ärähteli. Sinna otti meistä porukkakuvan Britan suostuttelemana.
"Mennää ekaa iha vaa käyntiä, et nää rasvapallot virkoo!" huusin. Naksautin kieltäni pienesti ja Riku pomppasi hölkkään. Pidätin moneen otteeseen, ja pian Riku käveli perä lennellen mun naaman edessä. Muut kuitenkin pysy mukana, ja se oli pääasia.
Köpöttelimme hallin risteykselle asti rentoja rupatellen. Akku oli mun takana Poppiksella, ja mä juttelin lähinnä sen kanssa.
"Onks Poppari nyt vetrenny, vai kävellääkö vielä?" kysyin Rikun takajalkojen viuhahtaen jälleen mun pään vieressä.
"No alkaahan tää hyvä olla, mut eihä se pahaakaa tee, vaikka käveltäskii", Akku vastasi taputtaen poniherraa kaulalle.
"Eli kävellää", virnistin.
Köpötimme vielä suurin piirtein sata metriä. Jotkin alkoivat jo kuumenemaan, mutta Riku kiehui jo yli. Se viskeli malttamattomana päätänsä ja koitti ryöstellä. Nopeilla reflekseillä pysyttiin kuitenkin hyvin porukassa, eikä lähdetty Kaliforniaan F1-radoille.
"Nyt voitas ravata!" huudahdin. Riku hyökkäsi heti raville ja paahtoi menemään kovempisuisempana kuin yleensä. Pidätyksistä ei ollut apua, eikä paineen pito tullut ravureilla kuuloonkaan, joten ajoin röyhkeästi ravaavan orin lumivalliin. Se hämmästyi, pomppasi takaisin tielle ja lähti jolkottamaan hölkkää. Hidastelin vauhtia silloin tällöin ja muut saivat meidät kiinni.
Käännyimme Pyöstin vuorelle päin. Riku tanssahteli niskojaan nakellen ja perää heittäen, kun muut jolkottivat tasaisesti perässämme. Toki Crime oli päässyt jo kuumumaan, samoin muutkin helpommin kuumeneva. Päätin tehdä tarkastuskierroksen. Ohjasin Rikun sivuun, nyökkäsin Akulle merkiksi, että jatkakaa matkaa ja ajoin orin jälleen penkkaan.
Viimeisinä olivat Lynn ja Disa. Poni oli vähän säpsyn oloinen, mutta pysyi hyvin käsissä.
Seuraavina olivat Serafina ja Venjami. Suomiputte oli oikein rauhallinen, eikä se halunnut hätiköidä. Riku tosin koitti härnätä sitä hyökkimällä, joka sai herraan luimistuksen elkeitä.
Kolmansina olivat Beatrice ja Brilla. Molemmat olivat varmaan maastoilleet siellä jossain Lontoossa, koska ei Brillaa oikeastaan muut kuin kuuset ja männyt oudoksuttaneet. Bea katseli mua vähän kulmiensa alta, en ollut varma johtuiko se mun ulkonäöstä vai mistä. Mutta enivei, matka jatkui.
Neljänsinä köpöttivät Suvi ja Alli. Huomasin heti, että Suvia jännitti. Alli kuitenkin lompsi eteenpäin oikein mukavasti.
"Jännittääkö?" kysyin vaalealta tytöltä, joka istui vähän jähmeänä mamman selässä.
"Vähä..." se empi, ja vilkuili Rikua sivusilmällä.
"Myötäile vaa sen konin liikkeitä, et sä tuu sieltä tippumaan. Jos jottaa meinaa käyä, tai pelottaa, ni laita viesti kulkemaa jonossa... Hyvä, nyt Alliki näyttää vielä rennommalta," kehaisin, "eikä tää hurja ravirääkki hypi teiä päälle."
Riku jolkotti käskystäni seuraavan ratsukon luokse. Maria ja sen maastomaggara nimeltä Kaisu. Tammalla oli meno päällä, mutta Maria sai pidettyä sitä esimerkillisesti.
Brianna ja Billy köpöttivät perusrauhallisina, mitä nyt huomasin Billyn vähän arastelevan Rikua. Vähemmästäkin säikähtäisi, kun yksi remuaa kärryt perässä.
Akku ja Poppari olivat myös kunnossa, joten jatkoimme matkaamme kuten ennen.
"Otettaisko taas vähä ravia", kuulutin ja annoin Rikun kiihdyttää tahtiaan. Mä näin, miten se nautti kun pääsi juoksemaan. Ehkä kilpailut ei vaan oo ihan sen juttu. Mä olin miettiny mun pään ihan puhki joka kerta, mutta joka kerta todennut, että mitä mä voin tietää sen menneisyydestä, kun raukalla ollut aika kurjat oltavat nuoruudessaan.
Hidastelimme pidemmän pätkän jälkeen takaisin käyntiin. Käännyimme vasemmalle risteyksestä, Seppelettä kohti. Mua lähinnä huvitti mun muistot sieltä. Vaikka eihän niitä ollut kuin ajoleiri Justuksen kanssa ja hevosenhoitokurssi, joka oli ollut mahtava Bladen ansiosta.
Käännyimme jälleen vasemmalle, laukkasuoralle johtavalle tielle. Siellä hurjapäisimmät saisivat revitellä.
Ravasimme rentoa vauhtia laukkasuoran lähelle. Hiljensimme jokainen omat konimme pysähdyksiin.
"Nyt hurjapäisimmät heput voi mennä ton pätkän päähän ja laukata tai jotai sieltä tänne. Mä käyn siellä myös kaasuttamassa. Kenenkää ei oo pakko tulla jos ei haluu", sanoin viittoen käsilläni mahdollisimman selvästi. Yht'äkkiä Veera hyppäsi mun päälle, ja mä römähdin sen alle. Riku vain vilkaisi taakseen ja piti korvansa luimussa sillä välin, kun huiskin karvapalloa pois mun päältä.
Lähdimme jolkottamaan laukkasuoran päähän. Riku pullasi koko ajan, eikä mun pienet papukäsivarret oikein meinanneet jaksaa pidätellä pitkää suoraa. Käännyimme ympäri, naksautin kieltäni ja Riku singahti täyteen raviinsa innokkaasti. Annoin sen paahtaa niin lujaa kuin jaloista irtosi. Kärryt pomppi vähän lumisella tiellä, räkää ja sylkeä lensi mun päälle. Pätkä loppui nopeasti ja hidastelin vastahakoisen orin pysähdykseen.
Me jatkettiin jälleen matkaamme, kohti Ruolampea. Riku oli kuumennut melkein mahdottomaksi, mutta sain pidettyä orin aika hyvin hallussa.
"Nyt voi antaa pitkää ohjaa jos uskaltoo, loppuvenytyksiä voi tehrä!" huusin kärryiltä antaen Rikulle ohjaa mielin määrin. Monet löyhäsivät ohjia, mutta ainakin Eve piti Crimellä vielä melko hyvän tuntuman kun ponilla tuppasi olemaan aina ketkuja ja metkuja mielessä.
Tallin pihaan päästyämme monet hevoset laiskistuivat mahdottomiksi, toiset taas olivat vähän levottomampia.
"Miä varmoo pirän taas joku kerta reissun, saa vaa nähä että koska", sanoin lopuksi.
Mahtava reissu oli, vaikka ilma olikin vilpoisa!
_______________
MUITA kuvia tulloo hiema myöhemmi, sitä mukaa ku itte kerkivän raapustelemoo. ;)
Maksut suoritettais piirrustelemalla tai kirjottamalla, runoilemalla ja laulelemalla, eli ihan kuinka vaan. Luovuus on hyvä juttu, panostus on miusta kiva asia.
Alle ilmottautumiset, toivottavasti osallistujia tulloo. Stoori ja ehkä joku mestaritaideteos tulee tuolloin 6. päivä toivonmukaan, mikäli mulle ei käy mitään ihmeellistä.
Immeine - Ötökkä
Muhahaha, miä pääpahis joka rääkyttää teitä - Paha, tosi ilikiä mörökö (kärryillä, ft. Veera)
Eveliina - Crime II (ilm. satulaa)
Selleri - Venjami
Aggu - Bobbarin jalgawamma
Lynnyrd Skynnyrd - Discoileva Disa, höhöö (ilima penkkiä)
H_o_m_o_petteri - Pissisponi (ilima ihkupenkkiä jossa on glitteriä äksdee)
Märtsy - Gäitsy (ilma kuppipenkkivä ja maastomäggärät aka mäykyt messisä)
Jo joutui armas aika ja SUVI suloinen - ALLIMAMMA (varusteet, koiruus mukana)
Brisu the mattimyöhäinen - Rokkipoika Billy (ilman s.)
Stoori:
"No jos työ tuutte toho talli ettee puole tunni piästä, ni piästää maastoilemmoo", sammalsin satulahuoneessa maastoporukallemme. Suvi, Hömöpetteri, Selleri, Märtsy, Lynnyrdi, Aggu, Brisu, Eve ja mä.
Porukka hajaantui ympäri tallia rupatellen, Akku käväisi mun luona kysymässä reittiäkin. Mä en siihen sanonu mitään, vihjasin vaan että mennään kärryillä kiitorataa.
Nappasin Rikun ketjunarun mukaani tallista ja poistuin Veeran kanssa sählingistä. Narttu - todellinen bitch - seurasi mua kuin hai laivaa vieläkin ja kovasti osoitti uskollisuuttaan katselemalla silmiin.
Pääpahis nimeltä Riku suostui kiinni yllättävän helposti. Kehuin oria, johon se vastasi napsaisemalla mua käsivarresta ihan kunnolla. Ärähdin, mutta Riku alkoi vain nakkelemaan niskojaan innoissaan.
Tallissa hoitaminen meni aivan kuten ennenkin - potkuja sinne tänne, leuat louskutti mahtavaa tahtia ja jäin välillä väliinkin. Suvi kauhisteli touhuamme, Akku facepalmasi ja muutkin ihmettelivät touhuamme. Hömöpetteri ihmetteli pissisponinsa (ottakee rakkaat kohteliaisuutena) kanssa, joka oli hirveän pieni verrattuna Rikuun.
Saatuani kaikki silat sun muut härpäkkeet Rikulle potkuremmiä unohtamatta vedin katoksesta kuumana käyvän orin perään punaiset koppakärryt. Riku hyppeli pystyyn ja koitti mahtailla, mutta antoi laittaa kärryt peräänsä melko hyvin.
Vihdoin olimme kaikki pihalla. Laskin porukkamme, ja totesin kaikkien olevan mukana. Veera hypähti mun viereen kärryille könyttyään Suvin huskyn kanssa, jolle se vähän ärähteli. Sinna otti meistä porukkakuvan Britan suostuttelemana.
"Mennää ekaa iha vaa käyntiä, et nää rasvapallot virkoo!" huusin. Naksautin kieltäni pienesti ja Riku pomppasi hölkkään. Pidätin moneen otteeseen, ja pian Riku käveli perä lennellen mun naaman edessä. Muut kuitenkin pysy mukana, ja se oli pääasia.
Köpöttelimme hallin risteykselle asti rentoja rupatellen. Akku oli mun takana Poppiksella, ja mä juttelin lähinnä sen kanssa.
"Onks Poppari nyt vetrenny, vai kävellääkö vielä?" kysyin Rikun takajalkojen viuhahtaen jälleen mun pään vieressä.
"No alkaahan tää hyvä olla, mut eihä se pahaakaa tee, vaikka käveltäskii", Akku vastasi taputtaen poniherraa kaulalle.
"Eli kävellää", virnistin.
Köpötimme vielä suurin piirtein sata metriä. Jotkin alkoivat jo kuumenemaan, mutta Riku kiehui jo yli. Se viskeli malttamattomana päätänsä ja koitti ryöstellä. Nopeilla reflekseillä pysyttiin kuitenkin hyvin porukassa, eikä lähdetty Kaliforniaan F1-radoille.
"Nyt voitas ravata!" huudahdin. Riku hyökkäsi heti raville ja paahtoi menemään kovempisuisempana kuin yleensä. Pidätyksistä ei ollut apua, eikä paineen pito tullut ravureilla kuuloonkaan, joten ajoin röyhkeästi ravaavan orin lumivalliin. Se hämmästyi, pomppasi takaisin tielle ja lähti jolkottamaan hölkkää. Hidastelin vauhtia silloin tällöin ja muut saivat meidät kiinni.
Käännyimme Pyöstin vuorelle päin. Riku tanssahteli niskojaan nakellen ja perää heittäen, kun muut jolkottivat tasaisesti perässämme. Toki Crime oli päässyt jo kuumumaan, samoin muutkin helpommin kuumeneva. Päätin tehdä tarkastuskierroksen. Ohjasin Rikun sivuun, nyökkäsin Akulle merkiksi, että jatkakaa matkaa ja ajoin orin jälleen penkkaan.
Viimeisinä olivat Lynn ja Disa. Poni oli vähän säpsyn oloinen, mutta pysyi hyvin käsissä.
Seuraavina olivat Serafina ja Venjami. Suomiputte oli oikein rauhallinen, eikä se halunnut hätiköidä. Riku tosin koitti härnätä sitä hyökkimällä, joka sai herraan luimistuksen elkeitä.
Kolmansina olivat Beatrice ja Brilla. Molemmat olivat varmaan maastoilleet siellä jossain Lontoossa, koska ei Brillaa oikeastaan muut kuin kuuset ja männyt oudoksuttaneet. Bea katseli mua vähän kulmiensa alta, en ollut varma johtuiko se mun ulkonäöstä vai mistä. Mutta enivei, matka jatkui.
Neljänsinä köpöttivät Suvi ja Alli. Huomasin heti, että Suvia jännitti. Alli kuitenkin lompsi eteenpäin oikein mukavasti.
"Jännittääkö?" kysyin vaalealta tytöltä, joka istui vähän jähmeänä mamman selässä.
"Vähä..." se empi, ja vilkuili Rikua sivusilmällä.
"Myötäile vaa sen konin liikkeitä, et sä tuu sieltä tippumaan. Jos jottaa meinaa käyä, tai pelottaa, ni laita viesti kulkemaa jonossa... Hyvä, nyt Alliki näyttää vielä rennommalta," kehaisin, "eikä tää hurja ravirääkki hypi teiä päälle."
Riku jolkotti käskystäni seuraavan ratsukon luokse. Maria ja sen maastomaggara nimeltä Kaisu. Tammalla oli meno päällä, mutta Maria sai pidettyä sitä esimerkillisesti.
Brianna ja Billy köpöttivät perusrauhallisina, mitä nyt huomasin Billyn vähän arastelevan Rikua. Vähemmästäkin säikähtäisi, kun yksi remuaa kärryt perässä.
Akku ja Poppari olivat myös kunnossa, joten jatkoimme matkaamme kuten ennen.
"Otettaisko taas vähä ravia", kuulutin ja annoin Rikun kiihdyttää tahtiaan. Mä näin, miten se nautti kun pääsi juoksemaan. Ehkä kilpailut ei vaan oo ihan sen juttu. Mä olin miettiny mun pään ihan puhki joka kerta, mutta joka kerta todennut, että mitä mä voin tietää sen menneisyydestä, kun raukalla ollut aika kurjat oltavat nuoruudessaan.
Hidastelimme pidemmän pätkän jälkeen takaisin käyntiin. Käännyimme vasemmalle risteyksestä, Seppelettä kohti. Mua lähinnä huvitti mun muistot sieltä. Vaikka eihän niitä ollut kuin ajoleiri Justuksen kanssa ja hevosenhoitokurssi, joka oli ollut mahtava Bladen ansiosta.
Käännyimme jälleen vasemmalle, laukkasuoralle johtavalle tielle. Siellä hurjapäisimmät saisivat revitellä.
Ravasimme rentoa vauhtia laukkasuoran lähelle. Hiljensimme jokainen omat konimme pysähdyksiin.
"Nyt hurjapäisimmät heput voi mennä ton pätkän päähän ja laukata tai jotai sieltä tänne. Mä käyn siellä myös kaasuttamassa. Kenenkää ei oo pakko tulla jos ei haluu", sanoin viittoen käsilläni mahdollisimman selvästi. Yht'äkkiä Veera hyppäsi mun päälle, ja mä römähdin sen alle. Riku vain vilkaisi taakseen ja piti korvansa luimussa sillä välin, kun huiskin karvapalloa pois mun päältä.
Lähdimme jolkottamaan laukkasuoran päähän. Riku pullasi koko ajan, eikä mun pienet papukäsivarret oikein meinanneet jaksaa pidätellä pitkää suoraa. Käännyimme ympäri, naksautin kieltäni ja Riku singahti täyteen raviinsa innokkaasti. Annoin sen paahtaa niin lujaa kuin jaloista irtosi. Kärryt pomppi vähän lumisella tiellä, räkää ja sylkeä lensi mun päälle. Pätkä loppui nopeasti ja hidastelin vastahakoisen orin pysähdykseen.
Me jatkettiin jälleen matkaamme, kohti Ruolampea. Riku oli kuumennut melkein mahdottomaksi, mutta sain pidettyä orin aika hyvin hallussa.
"Nyt voi antaa pitkää ohjaa jos uskaltoo, loppuvenytyksiä voi tehrä!" huusin kärryiltä antaen Rikulle ohjaa mielin määrin. Monet löyhäsivät ohjia, mutta ainakin Eve piti Crimellä vielä melko hyvän tuntuman kun ponilla tuppasi olemaan aina ketkuja ja metkuja mielessä.
Tallin pihaan päästyämme monet hevoset laiskistuivat mahdottomiksi, toiset taas olivat vähän levottomampia.
"Miä varmoo pirän taas joku kerta reissun, saa vaa nähä että koska", sanoin lopuksi.
Mahtava reissu oli, vaikka ilma olikin vilpoisa!
_______________
MUITA kuvia tulloo hiema myöhemmi, sitä mukaa ku itte kerkivän raapustelemoo. ;)