|
Post by Tatu on Nov 30, 2014 22:55:38 GMT 2
Berrylove "Luppa"VH00-000-0000 Lämminverinen ravihevonen, tamma 27.4.2010, 6v Musta, 153cm Om. Evia Laakso (VRL-06066) Asuu karsinassa nro. 1 Tarhailee metsätarhassa Viikko-ohjelmaMa maasto tai koulu Ti esteitä tai maasto Ke maasto To koulu Pe vapaa La maasto Su koulua RuokintaAamuReilu sylillinen heinää 2L BHF Soft Meal Omena tai porkkana (puolitettuina) 1dl pellavaa turpoamaan kuumaan veteen! (illaksi) PäiväVapaa heinä tarhassa Ilta2L BHF Soft Meal Turvotetut pellavat 0,5dl BHF Mineral Mix Mitallinen biotiinia Mitallinen elektrolyytteja ja BE-vitamiinia Omena tai porkkana + näkkäriä tai ruisleipää Sylillinen heinää LoimitusSade- ja kurakelillä lila-pinkki sadeloimi. Nollakelillä ja kevyellä pakkasella ei loimea -10°c pakkasta, tavallinen punainen toppaloimi. -10°c - -20°c pakkasta, paksu musta-punainen toppaloimi + harkinnan mukaan kaulakappale. -20°c - -25°c pakkasta, mennään ulos mutta päälle paksu toppis ja alle villaloimi + kaulakappale. -25°c -> saapi mennä ulos mutta harkinnan mukaan. Kovassa tuulessa/lumipyryssä jää sisälle.
|
|
Evia
Kävijä
Lupan omistaja
Posts: 66
|
Post by Evia on Dec 6, 2014 17:35:34 GMT 2
1.12.2014Uusi koti Ruolammessa "Tänne te nyt sitten jäätte, mutta varmasti tullaan tai mä tuun käymään sitten kylässä, en mä teitä unohda. Jotenka.. kiitos vielä kuluneista vuosista " huikkasin avonaisesta ikkunasta auton ulkopuolella seisovalle Annelle, joka oli juuri hetki sitten auttanut meikäläistä lastaamaan Lupan koppiin. Käynnistin auton ja lähdin hiljalleen ajamaan kohti uutta kotitallia. Muutto tuli hieman odotettua nopeammin, mutta kyllä tämä helpottaa asioita paljon, kun uusi talli sijaitsee lähempänä. Isossa tallissa emme ennen ole majailleetkaan, joten varmasti kestää hetki tottua kaikkeen hälinään. Luulen kuitenkin, että viihdymme kunhan asetumme taloksi. Pian jo kurvasimme uuden, "hieman" isomman tallin pihapiiriin. Tarhoista meitä katsoi muutama silmäpari ja kentällä näytti olevan jonkin sortin tunti käynnissä. Tallista saapui ulos kolmen nuoren naisen joukkio, jotka huikkasivat hakevansa tallin omistajan, Ennin paikalle. Pian nainen saapuikin ja tarjoutui auttamaan meitä talliin siirtymisessä. Enni itseasiassa veikin Lupan karsinaansa ja minä sitten siirtelin tavaroita autosta talliin. Muutaman hetken päästä kaikki tavarat olivat paikoillaan ja menimme yhdessä Lupan luokse. Enni kyseli hieman tamman ulkonäöstä.. korvasta oikeastaan ja saapui siihen muutama muukin ihmettelemään. Onneksi tamma ei ollut moksiskaan ihmismäärästä ja vaikutti rauhallisen oloiselta, se varmasti kotiutuukin nopeasti. Kauaa en tallilla saapumisemme jälkeen ehtinyt olla, mutta tutustuin Ennin opastuksella tarkemmin tallin tiloihin ja hetken katselin käynnissä olleen tunnin lopputohinoita. / Tervetuloa vielä kerran teillekin Ruolampeen! Pakolliset pari sanaa kommentoinnista näin alkuun. Me Tatun kanssa kommentoimme jokaisen ensimmäisen tarinan, jonka jälkeen kommentointi on fiilispohjaista - kommentin saattaa saada vaikkapa erityisen kauniisti kuvaillusta tarinasta. Kaikki tarinat me kyllä luetaan, vaikkei kommenttia ilmestyisikään päiväkirjan puolelle!
Ja sitten itse tarinaan. Tarina alkoi mukavasti jo ennen Ruolampeen tuloa, ilmeisen hyvissä fiiliksissä vaikka jouduittekin vanhan tallin hyvästelemään. Hyvä, että selvisitte turvassa perille, vaikka enemmän extemporemuutto tämä olikin! Kivan rentoa kerrontaa, jossa otit hyvin porukkaa mukaan. Varmasti Lupan korva herätti alkuun kysymyksiä, mutta nytpähän ainakin tiedämme, mistä lempinimi juontaa juurensa!
Luppa kotiutuu varmasti, ja hyvä, että se oli jo näin alkuun rauhallinen. Kiva, että päädyitte asumaan meille!
- Enni
|
|
Evia
Kävijä
Lupan omistaja
Posts: 66
|
Post by Evia on Dec 8, 2014 0:56:26 GMT 2
Kiitos kommentoinnista, näitä on ihan kiva saada. Edellisistä aikaa varmaan 10 vuotta! 7.12.2014 - Ei mitään ihmeellistäTänään olikin mulla vapaapäivä ja suuntasin tallille heti aamusta. Eipä siellä paljon muita ollut, ipanat koulussa ja muut varmaan töissä. Enni sentään oli paikalla ja taisin Tatunkin nähdä vilaukselta, mutta ei muita. Mepä ei sitten tamman kanssa tehty oikeastaan mitään ihmeellistä. Viikko-ohjelmasta poiketen, kun en sitä muutenkaan orjallisesti noudata, kävimme maastakäsin rauhallisella maastokäppäilyllä. Ja Lupasta oli näköjään niin kiva olla virkeällä tuulella.. se nääs poukkoili välillä vähän sinne sun tänne.. mitä lienee mörköläisiä sitten näki tai oli muuten vaan trolli. Mutta kyllä se sitten jossain välissä seikkailua palautui maan pinnalle ja pysyi käsissä, kun kuitenkin tallille saavuttiin yhtä matkaa ja ehjin nahoin. Aamureippailun jälkeen päästin sen sitten tarhaan ja neitipä alkoi heti pelleilemään ilmeilemällä :> Otin siitä sitten kuvan ja täytyy sanoa, että on tää tamma vaan niin hemaisevan kaunis!
|
|
Evia
Kävijä
Lupan omistaja
Posts: 66
|
Post by Evia on Dec 8, 2014 23:44:51 GMT 2
8.12.2014 - Omatoimista estehömpöttelyä"Ihan tosissaanko oot menossa hyppäämään? Ethän sä ees tykkää siitä.", siskoni Alina kysyi epäuskoisena. "No joo joo, vähän vaihteluu ja mennään sinne lähihallille kun ei olla vielä siellä käyty. Voit ottaa pari kuvaakin.", sanoin. "No niin kai sitten. Luulin että menisit vaa kouluu tos kentällä.. en mä jaksa kävellä sinne asti ", siskoni valitti. "Mennään sitte tandemilla niinku viime kesänä, kyllä Luppa jaksaa. Jos et kerta viitti kävellä." ehdotin siskolleni ja homma oli sillä selvä.
Niinpä varustimme tamman yhdessä, ja lähdimme kohti Merjan tallia. Matka ei ollut onneksi kovinkaan pitkä ja sujui rauhallisesti. Hallilla ei ollut - ihme ja kumma - muita juuri sillä hetkellä, eikä myöhemminkään joten saimme olla ihan rauhassa. Oli muuten ensimmäinen kerta Lupalle maneesissa eikä se ollut asiasta mitään mieltä. Ei tietenkään kun neiti pääsi tekemään lempipuuhaansa, hyppäämään. Verryttelyssä se oli mukavan pirteä ja liikkui kivan kevyesti. Puomityöskentely sujui nätisti ja tamma malttoi ravata hienosti puomien yli ilman että oli tulta hännän alla.
Hypyt aloitimme ihan parilla neljänkympin esteellä, jotka Alina meille pystytti. Luppa piristyi hieman liikaa ja rummutti hallin pohjaa kuin mikäkin suurten luokkien estehirmu juuri ennen hyppyä. Ei se silti oikein sitä miniestettä hypännyt vaan laukkasi yli.. muutaman kerran tulimme näitä esteitä ravissa ja laukassa, ja sitten sisko nosti ne kuuteenkymmeneen. Seuraavat esteet Luppa hyppäsikin jälleen tapansa mukaan suurella ilmavaralla, sen verran niillä oli jo kokoa tamman mielestä.
Mutta kokonaisuudessaan omatoiminen estetunti sujui ihan mukavasti. Luppa liikkui hyvin ja pysyi käsissäkin, mitä nyt alussa niillä pienillä esteillä innostui juoksemaan. Lisäksi siskokin sai ihan kivoja kuvia ja yhden laitoin esillekin. Hallista on myös hyvää sanottavaa, kun se oli mukavan valoisa ja jämäkän oloinen vaikka olikin sellainen kaarihalli. Sinne siis mennään vielä uudestaankin.
|
|
Evia
Kävijä
Lupan omistaja
Posts: 66
|
Post by Evia on Dec 11, 2014 19:28:55 GMT 2
Kuraa, lunta ja onnistumisia 11.12.3014
Aamu oli varsin väritön ja harmaa, linnutkaan eivät laulaneet ja liekö niitä enää hetkeen näillä nurkilla ollutkaan. Aurinkokin oli jälleen kerran karannut teille tietämättömille eikä sääilmoitusten mukaan ollut tulossa takaisin ihan hetkeen.. Surullista kyllä, mutta jatkuva harmaus ja pimeys nostatti vanhaa kaamosmasennusta esille, ja olisi todella tehnyt mieli jäädä kotiin, peiton alle. Mutta ei. Edes masennus ei ollut mikään syy jättää lähtemästä tallille, sillä siellä odotti joku joka yksinkertaisesti vaatii huomiota osakseen.
"Muutama apukäsi ei kyllä olis pahitteeks", ajattelin avatessani narisevan tallin oven. Ilmoitustaululla roikkuva ilmoitukseni oli näemmä vaihtanut paikkaa, joten oli sentään joku nähnyt sen. Siitä huolimatta puhelinnumerot repsottivat paperin alareunassa koskemattomana. "Kyllä mä yksinkin pärjään..", huokaisin syvään ja jatkoin matkaa kohti tammani karsinaa. Satulahuoneesta astui käytävän puolelle Suviksi tunnistamani naurava tyttö sekä Alexiksi arvelemani poika, joka puhui puhelimeen.
"Moi!", sanoi Suvi iloisesti. "Moikka", vastasin itse takaisin, ohittaessani kaksikon. En kuitenkaan ehtinyt ottaa kuin askeleen, kunnes tyttö vielä kysäisi onko Lupalle ehtinyt tulla hoitajaehdokkaita. Hetken jo luulin, että hän tarjoutuisi hoitajaksi, mutta kyseessä oli vain tuttavallinen kysymys. "Eipä niitä liiemmin oo tarjoutunu, enkä usko tarjoutuvankaan. Kyl mä silti pidän ton hakuilmoituksen vielä hetken tuolla roikkumassa, ja viemässä tilaa", sanoin tytölle hänen nyökätessä vastaukseksi.
Jatkoin jälleen matkaani kohti Lupan karsinaa ja vihdoin saavuttuani sille, nappasin ovesta riimunnarun ja lähdin hakemaan tammaa sisälle. Avatessani tallin oven, huomasin taivaalta leijailevan hiljalleen lumihiutaleita. "Toivottavasti tuo ei ylly eilisen kaltaseks myrskyks..", elättelin tietenkin toivetta mielessäni, sillä olin aikeissa lähteä neidin kanssa maastoilemaan hieman pidemmälle. Me osallistumme ensiviikon keskiviikkona ja perjantaina matkaratsastuskilpailuihin, ja vaikka maastoilua onkin takana jo monia kymmeniä kilometrejä, ei lisäharjoitus koskaan ole pahitteeksi.
Avatessani tarhan portin, eteeni kirmasi kolme innokasta kaviollista, jotka selvästi halusivat päästä talliin. Sen sijaan oma karvakasani makoili hieman kauempana ruunikon suomenhevostamman kanssa, pitäen silmiään ummessa. Hetken jo ehdin peloissani ajatella, että sinnekö se nuori neiti on kupsahtanut, mutta ei sentään. Luppa avasi silmänsä ja nosti päätään jo ennen kuin ehdin sen luokse. "Näytät olevan kotonas.. vai mitä?", kysyin hevoselta, ihan kuin se olisi ymmärtänyt ja vielä vastaisi.. juupa juu. Ei se nyt puhumaan ruvennut, mutta ynähti laiskan oloisesti, kunnes nousi ylös ja ravisteli kurapaskat loimestaan maahan, minua unohtamatta. "Kiitos", sanoin ja pyyhin kuraa naamaltani.
Tarhan portille mentäessä muut hevoset näemmä väistivät meitä, lieneekö sitten minun oma tossukka laumassa ylempiarvoinen? Epäilen, tai mistä sitä tietää.. Mutta epäilen silti. Ehkä minä olin vain tarpeeksi pelottava kuranaama.. Tallin pihalla meitä vastaan käveli Tommi, joka oli aikeissa hakea sen ruunikon suokkitamman sisään. Kerroin pojalle siellä olevan melkoisen kuraista ja hevoset samaa sarjaa maan kanssa, ja jatkoimme takaisin talliin. Lumisade näytti pikkuhiljaa yltyvän ja samaa aikaa tuulikin kasvoi.
Tarrasin jo ennestään kohmeisilla käsilläni tallin oven jäätävän kylmään kahvaan, jolloin kylmät väreet kulkivat oitis päästä varpaisiini. Samalla hetkellä mieleeni juolahti ajatus. "Kuule Luppa. Jospa vaan mentäis kentällä vähän koulua ja mennään sinne metsälle sitten vaikka huomenna?", kyselin jälleen hevoseltani, joka ei edelleenkään osannut vastata takaisin. Se katseli vain mustanruskeilla silmillään minua, ja odotti selvästi, että riisun siltä paskaisen loimen pois.
Nostaessani loimea tamman selästä, katsahdin samalla karsinan ikkunasta ulos. Lunta satoi sen verran, että mukavuudenhaluisena ihmisenä tein päätöksen ja todella jätin maastoiluaikeet sikseen. Sitäpaitsi pian tulisi kuitenkin hämärää ja sen jälkeen yhtä pimeää, kuin siellä minne ei aurinko todellakaan paista. Niinpä hain Lupan varusteet ja rupesin puunaamaan tammaa ratsastuskuntoon. Uusi kuraloimi oli osoittautunut nappiostokseksi, sillä tamma oli loimen alta täysin puhdas. Sen sijaan kaulassa ja jaloissa oli hoidettavaa. Tällä kertaa en viitsinyt suojia Lupan jalkoihin laittaa, mutta sen sijaan neidin voisi pukea kokovartalosukkaan, niin pysyisi täysin puhtaana. "Noh, jospa vain tuo lumi nyt vihdoin alkaisi pysymään maassa niin kurakelitkin väistyisivät pois", ajattelin mielessäni.
Muutaman tovin jälkeen siirryin Lupan kanssa kentälle. Siellä oli joku muu hevosensa kanssa, en tuntenut, mutta tervehdimme. Siirryimme keskilinjalle ja hyppäsin tamman selkään. Se oli heti aikeissa lähteä toisen hevosen perään, mutta minä pysäytin sen kerta toisensa jälkeen. Saapi vain opetella pysymään aloillaan ennen kuin toinenkin osapuoli on valmis lähtemään liikkeelle.
Kevyillä avuilla liikkuvaa tammaani ei tarvinnut paljon eteenpäin pyytää. Se selvästi nautti jälleen kerran tekemisestä. Vaikka ei kentällä esteitä näkynyt, sen korvat oli silti suuntautuneet eteenpäin ja ikään kuin tanssahteli kävellessään rennon letkeästi uraa pitkin. Minustakin tuntui, että tänään sujuu hommat hyvin, vaikka muuten tänään kaikki onkin tähän asti tuntunut vaikealta ja raskaalta. Keräilin pikkuhiljaa ohjia ja siirryin kokoamaan askelta. "Wau", pääsi suustani kun tamma vastasi apuihini ja askelsi niin tarmokkaasti pienessä paketissa. Mieleni piristyi hieman ja pystyin jopa aavistuksen rentoutumaan. Teimme ravissa kolmikaarisia kiemurauria ja hieman pohkeen väistöä.
Luppa liikkui niin nätisti, etten heti uskonut alla olevan minun oma lämminverihevoseni. "Mikähän siihen on mennyt, kouluratsastus sujuu..?!", kummastelin mielessäni, kun nostin yllätyksekseni rauhallisen ja tarmokkaan laukan. Hevoseni ei tavalliseen tapaan kiitänyt altani kuin mikäkin kuuraketti, vaan melkein laukkasi paikallaan. No ei ihan mutta melkein kuitenkin. Edes yltynyt lumisade ja ympärillä ollut täysi pimeys ei saanut enää mieltäni surulliseksi, oikeastaan olo tuntui jälleen ihan hyvältä ja kiitos siitä kuului tietenkin maailman parhaimmalle luppakorvalle.
Ratsastuksen päätin lopettaa hyviin laukkoihin ja rauhallisiin loppuverryttelyihin. Olimmehan sentään olleet kentällä lumituiskussa 45 minuuttia. Taputtelin tammani kaulaa ja halasin sitä vielä oikein pitkään, ennen kuin siirryimme kentältä takaisin tallin lämpöön.
|
|
Evia
Kävijä
Lupan omistaja
Posts: 66
|
Post by Evia on Dec 12, 2014 16:07:43 GMT 2
12.12.2014 - Vapaapäivä ...hevosellaTänään tammalla oli vapaapäivä, mutta saavuin siitä huolimatta tallille. Visiitti ei ollut kuitenkaan kovin pitkäkestoinen, kävin vain tuomassa Lupalle toisen kuraloimen, jonka tilasin pari päivää sitten varsin edullisesti FB:n hevostarvikekirpparilta. Loimen jätin tamman karsinan oveen, ja lähdin hakemaan sitä väliaikaisesti sisään. Pitihän sen saada uusi loimi päälle, jotta minä pääsisin pesemään sen vanhan, joka oli ollut aivan kamalassa kurassa jo tovin.
Kun olin saanut vaihdettua loimen ja hepo oli jälleen tyytyväisenä tarhassaan, siirryin vielä jatkamaan kesken jäänyttä siivousurakkaani. Järjestin Lupan varustekaapin uuteen uskoon, nyt varusteet eivät ole miten sattuu siellä sun täällä, vaan kaikki on siistissä järjestyksessä. Lopuksi vielä puhdistin suitset ja suojat perusteellisesti. Kotiin lähdin tämän jälkeen, kurainen loimi matkassani.
|
|
|
Post by Linnea on Dec 13, 2014 17:07:03 GMT 2
Estetreeniä hallilla Linnean kanssa 13.12.2014
Serkkuni piti huolta tänään omasta hevosestani, sillä itse tänään suuntasin hallille Evian lämminveritamma Lupan kanssa. Berryloven omistaja kun kuulemma ei ollut mitään kovin esteihmisiä, niin sain sitten luvan hypätä hieman mustalla suloisuudella. Oma Gifkini kun ei vielä estekammostaan ole päässyt eroon, niin mikäpä siinä jos sain tilaisuuden hypätä hieman toisella otuksella. Evia itse oli laittanut tammansa kuntoon ja kävelimme yhdessä Ruolammen hallille. "Se on tosi kiva ratsastaa ja esteitäkin se hyppää innolla", Evia hymyili kertoessaan Lupastaan ja hevonen pärskähti astuessamme sisälle halliin. "Mä en vaan itse tosiaan esteitä kauheesti hyppää, niin ihan kiva jos joku toinen voi aina välillä."Hymyilin itsekin."Ihan hyvä diilihän tää tämmönen on!" totesin ja säädin samalla jo maasta jalustinhihnoja ja vatsaremmiä sopiviksi. "Oma hevonen kun jännittää puominkin yli astumista, niin jos pääsee hyppäämään sellaisella nelijalkaisella, ketä tykkääkin hommasta, niin se on tosi kiva."Evia nyökkäsi ja lupasi kantaa esteet jo paikoilleen, jos minä kävelisin Lupan kanssa alkukäyntejä."Miten sä muuten haluat nää esteet?" punatukkainen kysäisi ja katsahti minuun pikaisesti.Mietin hetken kaikenlaisia vaihtoehtoja ja päädyin simppeliin sarjatreeniin."Jos laitat tuohon keskilävistäjälle pari estettä, niin, että esteiden väliin mahtuisi Lupalla kaksi laukkaa ja ensimmäisen esteen eteen laitat ravipuomin. Sitten eka este vois olla matalampi ristikko ja toinen este saa olla vielä maapuomina." sanoin ja nousin penkin päältä Berryloven selkään.Tamma ravisti rennosti päätään ja luvastani lähti kävelemään pitkin ohjin ympäri hallia.Evian kasatessa esteitä pyyntöni mukaisesti tein Lupalla hieman väistöjä pienissä pätkissä, ympyröitä ja pysähdyksiä. Hain vähän tuntumaa, että millainen se tämä hevonen oli. Kun lämminverinen tuntui mukavan pehmeältä ja terävältä ratsastaa käynnissä, niin jatkoin ratsastusta ravissa. Tulin muutaman kerran maapuomin ylitse ja Luppa astui sen yli hyvinkin innokkaasti. Sain pidättää neitokaisen menoa välillä aika paljon istunnallani, mutta se vastasi kaikkiin apuihin reippaasti ja sainkin kehua sitä useaan otteeseen. Yritteliäs tamma tosiaan oli!Laukassa otin verryttelyyn mukaan itse tehtävänkin. Tulin ravipuomille ja ristikolle kevyessä ravissa ja Luppa meinasi kiihdyttää vauhtiaan aina vähän turhankin paljon. Tamma tuntui hyvin säpsäkältä ja jos se meinasi nostaa laukkaa ennen kuin halusin, niin käänsin sen voltille. Lämminverisen tullessa toivotusti rauhassa ravissa tehtävälle, nousin puomilla itse kevyeeseen istuntaan ja myötäsin reilusti Lupan hypyn mukana. Sen hyppy kun oli erittäin ilmava, mistä Evia olikin jo minulle aiemmin maininnutkin. Silti hyppyyn oli ihmeen helppo mukautua.Ristikon jälkeen Luppa nosti halutusti aina laukan ja tuli vielä maapuominkin ylitse laukassa. Sitten annoin tamman vielä laukata päätyyn, josta käänsin sen ensin vasemmalle ympyrälle ja siitä suoraan seuraavalle ympyrälle, vaihtaen suuntaa. Tällä taktiikalla tulin vielä muutamaan kertaan, mutta kun hevonen tuntui tosi rehdiltä ratsastaa, eikä se enää lähtenyt liian kiireesti estettä kohden, vaan odotti minun apujani, niin pyysin Eviaa nostamaan maapuomin pystyksi. Edes pystyn ilmestyminen ristikon jälkeen ei huonontanut suoritustamme, eikä edes hankaloittanut sitä. Luppa tuntui vain innostuvan lisää ja se hyppäsi tehtävää varsin upeasti. Evia pääsikin nostamaan pystyn korkeutta 60cm asti ja silti olin sitä mieltä, että se olisi pystynyt hyppäämään korkeampaa. Pidimme kuitenkin estekorkeuden sillä tasalla, sillä vaikka Luppa nautti selvästi hyppäämisestä, niin se alkoi väsähtämään ja halusin ehdottomasti lopettaa onnistuneisiin suorituksiin. Annoin tamman ravata lopuksi hallin ympäri puolipitkin ohjin ja pyysin siltä samalla pidempää askelta, hidastaen itse kevennykseni tahtia. Luppa pärskähteli ja kulki kivasti pohkeen edessä. Pian kuitenkin siirsin sen jo käyntiin laskeutuen itse hevosen selästä alas. Kiitin tammaa vielä hurjasti hienosta estetreenistä, eikä itse nelijalkainenkaan olisi voinut näyttää tyytyväisemmältä.Evia heitti viltin tammansa selkään ja lähdimme kävelemään kohti Ruolampea."On sulla kyllä upea hevonen!" naurahdin punatukkaiselle. "Niin ihanat askeleet ja se meni niin luottavaisin mielin, vaikka minä istuinkin vieraana sen selässä."Eviakin virnisti nyökäten."Se on."
------ Te ihanat <3 Kiitos, kun pystyit lähtemään kuskiksi esteille - Evia
|
|
Evia
Kävijä
Lupan omistaja
Posts: 66
|
Post by Evia on Dec 15, 2014 14:13:29 GMT 2
15.12.2014 - Pikaisesti ratsaille ja kisaamaanHuomasin eilen illalla, istuessani koneen ääressä, että tänään olisi lähitallilla harjoitusestekilpailut.. Noh, vähän sitä sitten mietiskelin ja päätin kuitenkin ilmoittaa meidät mukaan. Jotenka täällä sitä nyt ollaan, Jukolan pihassa ja ihan kohtapuoliin verryttelyyn menossa. Luppa on aika rento, ja on täällä näkynyt myös tuttuja meidän edelliseltä kotitallilta Me hypätään ensimmäisessä, 60 cm luokassa neljäntenä, joten pitäkäähän peukkuja pystyssä! Kerron sitten myöhemmin, miten meni.
|
|
Evia
Kävijä
Lupan omistaja
Posts: 66
|
Post by Evia on Dec 17, 2014 15:34:14 GMT 2
Kisatunnelmia 17.12.2014Noniin, eli kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, me käytiin vähän extempore-tyylillä lähitallin estekisoissa. Paikalla oli jokunen kisaaja, meidän luokassa kahdeksan. Nähtiin myös Rasmus ja Lara paikan päällä, harmi että en tiennyt heidänkin tulevan, oltaisiin menty sitten samaa matkaa..
No mutta asiaan, meidän päivä meni ihan hyvin. Verkassa Luppa oli oma itsensä, hyppäsi esteet suurella ilmavaralla varoen jalkojaan ja jarruja säästelemättä laukkasi jälleen sitä isoa rumpulaukkaansa Tätä se teki myös sitten radallakin, tosin harmillisesti pisti leikiksi viimeisen esteen kohdalla. Epäilemättä neidin mielestä rata oli ollut turhan helppo, joten ei niitä jalkoja enää viimeisen esteen kohdalla tarvinnut nostaakaan. Siispä viimeisen esteen tamma hyppäsi vähän sinne päin. Okei kyllä minäkin asiassa syyllinen olen, kun ajattelin homman sujuvan kuin leikki ja että loppusuora sujuu itsestään. No eipä suju niin.
Ylin puomihan siitä sitten tulikin alas ja saldona lähes puhdas rata, neljällä virhepisteellä. Ei tämä kuitenkaan haitannut, koska ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pystyin itse olemaan koko radan ajan täysin rentona. Nyt ei ollut pelkoa siitä, että lentäisin niskat edellä päin seinää, kuten vuosia sitten kävi kilpaillessani ystäväni hevosella. Luppa on hieno, järkevä ja varma hyppääjä ja uskallan luottaa tammaan. Tästä on hyvä jatkaa, ehkä vielä joskus nappaamme luokkavoiton?
|
|