Post by Enni on Dec 3, 2014 20:15:06 GMT 2
Ruolammessa järjestetään "uuden ajan" ensimmäinen koulutunti, joka on avoinna hoitajille ja yksityisenomistajille.
Tunnin tarkoituksena on kartoittaa tuntilaisten osaamistasoa tulevaisuutta varten perustehtävin ja mahdollisesti tunnin lopussa myös tason mukaan haastavammin tehtävin. Tunnille otetaan 6 osallistujaa ja se järjestetään kentällä.
Maksut hoidetaan kirjoittamalla tai piirtämällä. Tunti ilmestyy ratsukoiden määrän täyttyessä tai tunnin päivämäärän mennessä umpeen, ja se kerrotaan Ennin näkökulmasta.
Ilmoittautua voi alle ja ratsutoiveita otetaan vastaan. Hoitajilla on etuoikeus omaan hoidokkiinsa ja yksityisten omistajat voivat toivoa myös jotakin tallin hevosta, mikäli oma ei ole vielä soveltuva ryhmätunneille. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä oma tasosi, jotta tiedämme, mitä juuri sinun kanssasi pitäisi treenata, ja millainen taso-oletus sinulle luodaan.
Osallistujat: 6/6
Anni - Väiski; heA
Fleur - Elle; heB
Suvi - Alli; heB
Rasmus - Lara; heB-A
Tommi - Ämmä; heB-A
Anna - Vani; heB
Kääriydyin tiukemmin parkatakkiini ja loin silmäyksen ympärilleni. Kaikki tuntilaiset näyttivät valmiilta, joten nappasin Iipan karsinalta enkkuviltin ja kannat kopisten askelsin ulko-ovelle.
”Mikäli kaikki on valmiina, niin voidaan lähteä kentälle päin!”
Työnsin oven syrjään ja kuulin kavioiden kopisevan takanani, kun lähdin edeltä kentälle. Ensimmäinen tunti Ruolammessa, mun pitämänä. Hymähdin, yrittäen varoa liukastumista ja itteni telomista kävellessäni alamäkeen.
Otin paikkani kentän päädystä, kun ratsastajat nousivat vuorotellen selkään.
”Käyttäkää mieluiten penkkejä hevosten selkien säästämiseksi”, ohjeistin istuttuani yhdelle nimeltämainituista penkeistä. ”Niitä on ostettu tänne ihan sitä varten!”
Tuntilaisten noustua selkään kävin keräilemässä penkit takaisin kentän laitamille ja palasin paikoilleni, vilttiin kääriytyen.
”Lämmitelläänhän ensin teitä siellä selässä! Nostakaa sisäkäsi sivulle vaakatasoon ja pyörittäkää ensin isoa ympyrää, jonka jälkeen pienennätte ja taas suurennatte. Sen jälkeen vaihtakaa kättä! Venytellä voi myös haluamaansa tapaan. Kun kädet tuntuvat hyviltä, ottakaa toinen jalustin pois jalasta, nostakaa jalka koukkuun ja potkaiskaa alaspäin. Näitäkin molemmilla jaloilla muutamat toistot, että vetristyy!”
Ratsastajien lämmiteltyä pyysin kaikkia verryttelemään itsenäisesti, kuitenkin väistämissäännöt muistaen. Halusin nimittäin nähdä, millä tavalla tuntilaisilla oli tapana lämpätä hevosiaan. En halunnut tässä vaiheessa puuttua kenenkään istuntaan tai muuhun, halusin vain heidän tunnustelevan ratsujaan kuin itsenäisestikin.
”Tommi, muista sä erityisesti olla varuillaan Ämmän kanssa, sen mieli muuttuu nanosekunnissa”, varoittelin poikaa jo etukäteen. Ämmän korvat oli liimautunu niskaan ja se näytti siltä, että haluaisi olla mieluummin missä tahansa muualla kuin kiertämässä kehää niin monen muun hevosen kanssa.
”Ja muut voi sitten vähän pitää etäisyyttä Ärmättiin, ettei se syö ketään”, jatkoin naurahtaen Ämmän kyräilylle.
”Aloitellaan sitten tehtävät. Siirrytään kaikki käyntiin oikeaan kierrokseen. Tehtävänä on tehdä jokaiseen kulmaan voltti, pitkien sivujen keskelle pysähdykset. Saa aloittaa!”
”Suvi, ratsasta läpi kaarteen! Alli hyytyy voltilla, ja kun tahti ei ole riittävä, ei pysähdyksistäkään tule hyviä. Näin, parempi!”
”Fleur, Ellen käynnin tahti on nyt hyvä, ei yhtään enempää. Pidä poni pitempään pysähdyksessä, nyt se vaan rynnii! Ota uusi pysähdys, vatsat tiukkana, stop ja hengitä. Hyvä!”
”Rasmus, jos Lara ei malta keskittyä, voit ottaa jonkun pysähdyksen lisää tai vaihtoehtoisesti siirtymisiä askeleen sisällä. Ei tylsistytetä sitä heti alkuun.”
”Anna, ota hieman pienemmät puolipidätteet. Vani näyttää juoksevan apujen läpi, joten ajattele, kuin puristaisit pesusienestä yhden pisaran kerrallaan. Noin juuri, näyttää paremmalta.”
”Hyvä Anni, Väiski näyttää kivalta! Muista vain taivuttaa sitä paremmin sisäpohkeen ympäri, nyt se on enemmän suora pötkö. Älä kuitenkaan käännä kaulaa liikaa, vain asetuksen verran. Juuri näin!”
”Tommi, älä jää kantamaan Ämmää, vaan pyydä sitä kantamaan itsensä. Joo, parempi. Älä jää vetämään, vaikka se ei heti pysähtyisikään, vaan anna vaan enemmän puolipidätteitä, joskaan ne eivät ihan hifistelypidätteitä voi olla. Tee uusi pysähdys. Hyvä, paremmin.”
Ratsukot petrasivat loppua Suunnanvaihdoksen jälkeen teetin samaa tehtävää harjoitusravissa, muokkauksena pysähdyksen sijaan ravi-käynti-siirtyminen viiden askeleen ajaksi. Ratsukot olivat ottaneet onkeensa käyntitehtävästä, ja monen osalta tehtävä alkoi paremmin kuin ensimmäinen. Paitsi Tommin, jonka alla Ämmä juputti parhaansa mukaan.
”Tommi, jalat töihin!” ehdin huikata, ennen kuin Ämmä lähti käsistä. Out of nowhere tamma veti ilmoille sellaisen pukkirodeon, etten hetkeen ollut vastaavaa nähnyt. Tommi tippui, kuten olettaa saattaa, ja Ämmä rallasi tyhjän pitkän sivun loppuun, josta pyydystin puhisevan tamman. Vilkuilin ympärilleni, ettei kukaan muu villiintynyt niin, että ratsastaja tippui, ja viitoin maasta itseään ylös ähräävän Tommin luokseni.
”Ei kai sattunut?” kysyin heti ensitekijöikseni ja hymyilin rohkaisevasti nuorelle pojalle, joka pudisti ähkäisten päätään. ”Nousehan selkään.”
Ämmän typeryydet eivät siihen loppuneet, vaan tippumisesta innostuneena se yritti vaikka ja sun mitä – tällä kertaa Tommi oli enemmän varuillaan, ja läheltäpiti-tilanteesta huolimatta poika pysyi typerehtävän suomenhevosen selässä. Samaa tehtävää tehtiin myös toiseen kierrokseen, tällä kertaa pitkän sivun keskellä oli pysähdys.
”Otetaan loppuun vielä laukkaa! Nosto pitkän sivun lopusta, pääty-ympyrä ja seuraavan pitkän sivun alusta harjoitusraviin. Sama homma taas toisessa päädyssä. Saa aloittaa!”
”Tommi, ota Ämmä heti kontrolliin. Huh, taasko se pukittaa, koeta pysyä kyydissä! Hyvä, voit vaikka kääntää pitkällä sivulla ylimääräiselle voltille jos tarve vaatii. Parempi, nyt alkaa näyttää siltä, että se on hetkittäin hallinnassa!”
”Fleur, nojaa taaksepäin nostossa! Vieläkin nojaat liian eteen, ajattele, että istut häntäsi päällä. Noin!”
”Anna, Vanilla on nyt hyvä tahti. Ympyrästä pitää vaan saada pyöreämpi, jalat töihin!”
”Anni, älä anna Väiskin ryöstää laukkaan, vaan pidätä paremmin. Käännä voltille ja uusi nosto. Hyvä!”
”Rasmus, Lara on nyt hyvä. Kokoa kuitenkin enemmän ympyrällä, samoin Lara voisi vielä hieman paremmin asettua. Jees, nyt näyttää hyvältä!”
”Suvi, älä anna Allin luistaa noston paikasta! Tee voltti ja tule uudelleen, nyt napakammat avut. Noin, hyvä, ylläpidä laukka! Ja sitten pidätteet ja rauhallinen siirtyminen. Hienoa!”
”Suoriuduitte hienosti ensimmäisestä tunnistanne, kiitos oikein paljon. Sitten vielä loppuverkkaa ennen loppukäyntejä, toivottavasti näen teidät tunneilla vielä jatkossakin!
Tunnin tarkoituksena on kartoittaa tuntilaisten osaamistasoa tulevaisuutta varten perustehtävin ja mahdollisesti tunnin lopussa myös tason mukaan haastavammin tehtävin. Tunnille otetaan 6 osallistujaa ja se järjestetään kentällä.
Maksut hoidetaan kirjoittamalla tai piirtämällä. Tunti ilmestyy ratsukoiden määrän täyttyessä tai tunnin päivämäärän mennessä umpeen, ja se kerrotaan Ennin näkökulmasta.
Ilmoittautua voi alle ja ratsutoiveita otetaan vastaan. Hoitajilla on etuoikeus omaan hoidokkiinsa ja yksityisten omistajat voivat toivoa myös jotakin tallin hevosta, mikäli oma ei ole vielä soveltuva ryhmätunneille. Kerro ilmoittautumisen yhteydessä oma tasosi, jotta tiedämme, mitä juuri sinun kanssasi pitäisi treenata, ja millainen taso-oletus sinulle luodaan.
Osallistujat: 6/6
Anni - Väiski; heA
Fleur - Elle; heB
Suvi - Alli; heB
Rasmus - Lara; heB-A
Tommi - Ämmä; heB-A
Anna - Vani; heB
Kääriydyin tiukemmin parkatakkiini ja loin silmäyksen ympärilleni. Kaikki tuntilaiset näyttivät valmiilta, joten nappasin Iipan karsinalta enkkuviltin ja kannat kopisten askelsin ulko-ovelle.
”Mikäli kaikki on valmiina, niin voidaan lähteä kentälle päin!”
Työnsin oven syrjään ja kuulin kavioiden kopisevan takanani, kun lähdin edeltä kentälle. Ensimmäinen tunti Ruolammessa, mun pitämänä. Hymähdin, yrittäen varoa liukastumista ja itteni telomista kävellessäni alamäkeen.
Otin paikkani kentän päädystä, kun ratsastajat nousivat vuorotellen selkään.
”Käyttäkää mieluiten penkkejä hevosten selkien säästämiseksi”, ohjeistin istuttuani yhdelle nimeltämainituista penkeistä. ”Niitä on ostettu tänne ihan sitä varten!”
Tuntilaisten noustua selkään kävin keräilemässä penkit takaisin kentän laitamille ja palasin paikoilleni, vilttiin kääriytyen.
”Lämmitelläänhän ensin teitä siellä selässä! Nostakaa sisäkäsi sivulle vaakatasoon ja pyörittäkää ensin isoa ympyrää, jonka jälkeen pienennätte ja taas suurennatte. Sen jälkeen vaihtakaa kättä! Venytellä voi myös haluamaansa tapaan. Kun kädet tuntuvat hyviltä, ottakaa toinen jalustin pois jalasta, nostakaa jalka koukkuun ja potkaiskaa alaspäin. Näitäkin molemmilla jaloilla muutamat toistot, että vetristyy!”
Ratsastajien lämmiteltyä pyysin kaikkia verryttelemään itsenäisesti, kuitenkin väistämissäännöt muistaen. Halusin nimittäin nähdä, millä tavalla tuntilaisilla oli tapana lämpätä hevosiaan. En halunnut tässä vaiheessa puuttua kenenkään istuntaan tai muuhun, halusin vain heidän tunnustelevan ratsujaan kuin itsenäisestikin.
”Tommi, muista sä erityisesti olla varuillaan Ämmän kanssa, sen mieli muuttuu nanosekunnissa”, varoittelin poikaa jo etukäteen. Ämmän korvat oli liimautunu niskaan ja se näytti siltä, että haluaisi olla mieluummin missä tahansa muualla kuin kiertämässä kehää niin monen muun hevosen kanssa.
”Ja muut voi sitten vähän pitää etäisyyttä Ärmättiin, ettei se syö ketään”, jatkoin naurahtaen Ämmän kyräilylle.
”Aloitellaan sitten tehtävät. Siirrytään kaikki käyntiin oikeaan kierrokseen. Tehtävänä on tehdä jokaiseen kulmaan voltti, pitkien sivujen keskelle pysähdykset. Saa aloittaa!”
”Suvi, ratsasta läpi kaarteen! Alli hyytyy voltilla, ja kun tahti ei ole riittävä, ei pysähdyksistäkään tule hyviä. Näin, parempi!”
”Fleur, Ellen käynnin tahti on nyt hyvä, ei yhtään enempää. Pidä poni pitempään pysähdyksessä, nyt se vaan rynnii! Ota uusi pysähdys, vatsat tiukkana, stop ja hengitä. Hyvä!”
”Rasmus, jos Lara ei malta keskittyä, voit ottaa jonkun pysähdyksen lisää tai vaihtoehtoisesti siirtymisiä askeleen sisällä. Ei tylsistytetä sitä heti alkuun.”
”Anna, ota hieman pienemmät puolipidätteet. Vani näyttää juoksevan apujen läpi, joten ajattele, kuin puristaisit pesusienestä yhden pisaran kerrallaan. Noin juuri, näyttää paremmalta.”
”Hyvä Anni, Väiski näyttää kivalta! Muista vain taivuttaa sitä paremmin sisäpohkeen ympäri, nyt se on enemmän suora pötkö. Älä kuitenkaan käännä kaulaa liikaa, vain asetuksen verran. Juuri näin!”
”Tommi, älä jää kantamaan Ämmää, vaan pyydä sitä kantamaan itsensä. Joo, parempi. Älä jää vetämään, vaikka se ei heti pysähtyisikään, vaan anna vaan enemmän puolipidätteitä, joskaan ne eivät ihan hifistelypidätteitä voi olla. Tee uusi pysähdys. Hyvä, paremmin.”
Ratsukot petrasivat loppua Suunnanvaihdoksen jälkeen teetin samaa tehtävää harjoitusravissa, muokkauksena pysähdyksen sijaan ravi-käynti-siirtyminen viiden askeleen ajaksi. Ratsukot olivat ottaneet onkeensa käyntitehtävästä, ja monen osalta tehtävä alkoi paremmin kuin ensimmäinen. Paitsi Tommin, jonka alla Ämmä juputti parhaansa mukaan.
”Tommi, jalat töihin!” ehdin huikata, ennen kuin Ämmä lähti käsistä. Out of nowhere tamma veti ilmoille sellaisen pukkirodeon, etten hetkeen ollut vastaavaa nähnyt. Tommi tippui, kuten olettaa saattaa, ja Ämmä rallasi tyhjän pitkän sivun loppuun, josta pyydystin puhisevan tamman. Vilkuilin ympärilleni, ettei kukaan muu villiintynyt niin, että ratsastaja tippui, ja viitoin maasta itseään ylös ähräävän Tommin luokseni.
”Ei kai sattunut?” kysyin heti ensitekijöikseni ja hymyilin rohkaisevasti nuorelle pojalle, joka pudisti ähkäisten päätään. ”Nousehan selkään.”
Ämmän typeryydet eivät siihen loppuneet, vaan tippumisesta innostuneena se yritti vaikka ja sun mitä – tällä kertaa Tommi oli enemmän varuillaan, ja läheltäpiti-tilanteesta huolimatta poika pysyi typerehtävän suomenhevosen selässä. Samaa tehtävää tehtiin myös toiseen kierrokseen, tällä kertaa pitkän sivun keskellä oli pysähdys.
”Otetaan loppuun vielä laukkaa! Nosto pitkän sivun lopusta, pääty-ympyrä ja seuraavan pitkän sivun alusta harjoitusraviin. Sama homma taas toisessa päädyssä. Saa aloittaa!”
”Tommi, ota Ämmä heti kontrolliin. Huh, taasko se pukittaa, koeta pysyä kyydissä! Hyvä, voit vaikka kääntää pitkällä sivulla ylimääräiselle voltille jos tarve vaatii. Parempi, nyt alkaa näyttää siltä, että se on hetkittäin hallinnassa!”
”Fleur, nojaa taaksepäin nostossa! Vieläkin nojaat liian eteen, ajattele, että istut häntäsi päällä. Noin!”
”Anna, Vanilla on nyt hyvä tahti. Ympyrästä pitää vaan saada pyöreämpi, jalat töihin!”
”Anni, älä anna Väiskin ryöstää laukkaan, vaan pidätä paremmin. Käännä voltille ja uusi nosto. Hyvä!”
”Rasmus, Lara on nyt hyvä. Kokoa kuitenkin enemmän ympyrällä, samoin Lara voisi vielä hieman paremmin asettua. Jees, nyt näyttää hyvältä!”
”Suvi, älä anna Allin luistaa noston paikasta! Tee voltti ja tule uudelleen, nyt napakammat avut. Noin, hyvä, ylläpidä laukka! Ja sitten pidätteet ja rauhallinen siirtyminen. Hienoa!”
”Suoriuduitte hienosti ensimmäisestä tunnistanne, kiitos oikein paljon. Sitten vielä loppuverkkaa ennen loppukäyntejä, toivottavasti näen teidät tunneilla vielä jatkossakin!