Post by Suvi on Aug 3, 2013 23:12:08 GMT 2
Maastoilua ja uittoa
*********************
Keskiviikko ~ 31.7.2013
*********************
Keskiviikko ~ 31.7.2013
Ajoin pyörällä Ruolammen pihaan. Kate juoksenteli vieressäni. Mitäköhän kivaa tänään keksittäisiin? Eilen olin puuhannut koko päivän kotona leipoen ja siivoten, rippijuhlat nääs häämöttivät vajaan kolmen viikon päässä. Tänäänkin olin pyyhkinyt keittiön kaappeja, mutta Katen lenkittämksen jälkeen olin vihdoin vapaa lähtemään tallille.
Wrindiä olin käynyt maanantaina moikkaamassa, mutta muuten Linnea on yksinään koukuttanut sitä kaksi viikkoa kun me reissattiin Turussa ja olin leirillä. Rippileirillä. Norjassa käytiin Allin kanssa koulukisoissa, oli taas mahtavaa. Alli vaan oli hieman pullukka silloin, kun pari viikkoa laitumella mussutti. Niin, Wrindi on varmaan ehtinyt opetella jo pohjeapujakin, saa nähdä.
"Mitäs me tänään tehtäisiin?" kysyin Pampulalta joka ilmestyi viereeni pyörällä.
"Kerätäänks porukka ja lähetään uimaan?" hän ehdotti.
"Mut on aika vilponen sää, ja..." koetin takellella. Olin hieman nuhanen, tai pahin nuha meni jo ohi, mutta silti. Järvi ei hirveämmin houkuttanut.
"Ja eihän meillä oo ees uikkareita mukana."
"Tyttöjähän täällä vaan on, vaikka kuulin huhuttavan jostain pojasta jonka pitäs alottaa Tiitin hoitaminen", Pampu sanoi.
"Ja voihan siel uida vaikka topilla, ei siitä kannata tehdä ongelmaa."
"No joo, pääseepähän Katekin uimaan", riemastuin.
"Pampu, aja nyt eteeni, ihan kun takaa tulis auto", sanoin ja tiukkasin Katekan hihnaa.
Auto hurruutti ohitse, kuski oikeen vilkutti vielä. Ja tunnistinkin sen Linneaksi, kun käännyimme Ruolampeen päin. Jonkin ajan kuluttua olimme mekin tallilla ja veimme pyörät sen taa telineelle. Päästin Katen irti, ja se lähti innokkaana tutkimaan paikkoja.
"Moi Linnea", sanoin kaverilleni.
"Moi vaan Suvi! Et arvaakaan kuin paljon Wrindi on kehittyny, kun Latu on auttanu meitä."
"Noo..? Kerro ihmeessä."
Odotin Linnean vastausta innolla, koska se ratkasee pyydänkö häntä uimaan.
"Eilen mä ratsastin Wrindillä maneesissa ilman satulaa, kun ensin juoksutettiin", nainen sanoi hymyillen.
"Mahtavaa! Lähdetkö tänään maastoon?"
Linnean virne hieman hiipui, naamavärkki muuttui mietteliääksi.
"No ensin mä kyl juoksutan Wrindiä."
"Maastos voi vähän vierähtää aikaa, keksin jo minne mennään", sanoin.
"No meen nyt juoksuttaa vartiks kentälle, Wrindi saa pitää pari päivää vapaata vaikka sitten."
"Ookei", sanoin ja lähdin metsästämään muita maastoilijoita.
"Nuppu lähtee kanssa maastoon", Pampula sanoi kun olin kääntymässä yksityishevosten puolelle.
"Ja tiesitkö vielä, ettei Ruolammes pidetä enää tunteja?"
"En tienny! Sittenhän saan ratsastaa Allilla enemmän", sanoin unohtaen Nupun kokonaan.
Sinnahdin yksityispuolen perälle, missä Samppa jutteli Seran kanssa.
"Tulkaa tekin maastoilemaan", ehdotin ja he nyökyttelivät takasin.
Annoin heidän jatkaa jutusteluaan, ja lähdin tarhalle sininen riimu narun kera mukanani. Alli hörähti minulle jo kaukaa. Soffikin näytti olevan liikkeellä, ottamassa Kikkaa kiinni.
"Moikka rakas Alli", sanoin. "Soffi, lähetkö maastoon?"
"Ookei, ajattelinkin lähteä rasastamaan."
Otimme hoitohevosemme kiinni ja lähdimme taluttamaan niitä kohti tallia.
"Ootsä kuullu et Ruolammes ei enää pidetä tunteja?" kysyin Soffilta, joka varmaan ei ollut asiasta edes kovin kiinnostunut.
"No, nyt mä sen kuulin", hän naurahti.
"Ilmeisemmin yksityisiä majoitetaan edelleen, mutta tuntihepat siirtyy siitoskäyttöön tai jotaan sellasta", sanoin aika innokkaasti.
"Sittenhän saat ratsastaa Allilla enemmän", Soffi nosti hyvän asian keskusteluun.
"Niinpä, muttei mulla aika riitä kun tuntiin päivässä, sit kun koulu alkaa."
"Paitsi lauantaisin", Soffi sanoi kun suljimme karsinoiden ovet.
Noin tunnin päästä olin pihalla Soffin kanssa, ja odottelimme että muu poppoo saapuisi paikalle. Niinhän niitä yksi toisensa jälkeen pyllähteli pihalle, ja jossain vaiheessa Sera ilmaantui Marsan selässä kiikkuen viereeni.
"Moi Sera", sanoin niinkuin eräälle ystävälleni jolle minulla oli tapana sanoa moi ainakun näkee koulussa.
"Moi vaan", hän naurahti takaisin.
"Missäs Samppa?" kysyin.
"Ei se tuu, se lähti kaupunkiin kaveriaan auttamaan", Sera vastasi ja ilmeeni synkkeni.
"Voi harmi... No, taidampa huomenna kysyä häntä maastoon, eli olla juteltu pariin viikkoon."
"Jaha, Linnea saapi johtaa joukkoa, vai mitä?" kysäisin mustan orin selässä heiluvalta naiselta. Hän nyökytteli vastaukseksi.
"Jospa Sera jäis hännille, kun Marsa on sen verran luotettava ratsu?"
"Joo, sopii mulle."
Kuuden ratsukon joukko asettui äkkiä, minä ratsastin Linnean vierellä jotta voisimme jutella samalla Wrindistä. Nupun ja Pampulan kikatus alkoi kuulua aika äkkiä kun kävelimme Ajotietä. Viimeisenä tuli Soffi ja Sera, ilmeisemmin he olivat tutustuneet Sampan kautta ainakin sen verran, että juttua ravureista riitti.
Juttelimme Linnean kanssa Wrindin koulutuksesta, ja totesin yllättäen:
"Ens viikon torstai on vika päivä kun hoidan Wrindii. Mut mulle jää Alli..."
"Niinpä, enää muutama kerta kun oot auttelemassa mua. Mut Latu auttaa sit lopussa", Linnea sanoi pirteämmin.
"Mä muutenkin oon miettiny etten jaksais käyä täällä", sanoin yllättäen. Koko ajan vissiin yllätin Linnean jotenkin.
"Aijaa", kaverini sanoi hieman pölmistyneenä.
"Mut Alli..."
Meidän keskustelu jatkui, ja päätimme, että saisin ratsataa Wrindillä perjantaina. Ja seuraavalla viikolla katsottaisiin enemmän ajamiseen liittyviä.
"Nostetaankos ravi?" kysäisin porukalta.
Vastaukseksi sain muutaman riemastuneen joon, joten annoimme pohkeita ratsuillemme.
"Tossa olis kiva pelto, ei vissiin ees viljelykäytössä", Linnea huomasi ja päätimme porukalla kurvata hetkeksi koulua vääntämään.
"Tehdään niin, et mie meen edellä ja teen jonkun liikkeen, ja te teette perässä", ehdotin ja hidastin käyntiin.
Annoin Allin kävellä ihan rauhassa ja löysäsin hieman ohjia. Jalkani heiluivat hieman, mutta se johtui siitä ettei satulaa ollut. Painoa siirtämällä käänsin Allin kähdeksikolle, ja poppoosta toiset teki pelkän voltin ja tarkkaavaisemmat kahdeksikon, osa jotain siltä väliltä... Mitä he nyt ehtivät kattoa mun tekemisiä.
Seuraavaksi lähdin tekee sinsakkii, kiemurauran tyylillä. Vähänkun ompelukone, en mitää taivutuksii vaan sellasta järjestelmällistä siksakkia. Seuraajani pysyivät hyvin kärryllä, ja ravasin jonon hännille.
Linnea teki muutaman voltin ja suunnanvaihdoksen, koska Wrindi oli vielä hieman hukassa apujen kanssa. Pampulakaan ei tehnyt sen vaikeempaa kun peruurusta, sillee et ensin mentiin vasemmlle "leikkaa" ja sitten peruutettiin ja uudestaan.
Nuppu laittoikin meidät tekemään pohkeenväistöä. Soffilta ja Kikkikseltä se onnistui jotenkuten (en oo teittin tasosta varma), Sera sai Marsan vääntämään sen helposti, minäkin sain Allin nätisti väistämään mutta Linnea ei yrittänyt sitä Wrindillä. Pampu ei osannut, joten Breakin meni vaan leikkaa (mitä lienee).
Soffi keksi lähinnä siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista pysähyksiin, nehän sujuivat jokaiselta tavallaan. Sera vielä täräyttytti Marsalla pari koululiikettä ja siirryimme takaisin teille.
"Ollaanko lisää seuraa johtajaa?" kysyin poppoolta mikä oli varsin innoissaan.
"Kuka uskaltautuu ensimmäiseks? Joku rauhallinen hevonen", sanoin ja kuulin vastaukseksi:
"No Marsa on niin rauhallinen kulta että me tullaan."
Sera tuli kärkeen ja kysyi:
"Niin millasta seuraa johtajaa ollaa?"
"Anna Marsan päättää minne mennään", ehdotin ja Sera antoi vapaat ohjat ja ajoi hieman eteen.
Odotetusti Marsa hämmästyi tilannetta ensin, mutta jonkin ajan päästä se jo tallusti nätisti tietä pitkin. Yllättäen se pysähtyi ja kiikaroi metsään.
"Mitä poitsu kuikuilet?" Sera sanoi ja sai Marsan korvan heilahtamaan äänen suuntaan.
Lopun laitan koneella kun ei mahu puhelimel...
Suvi ♡ Alli 67 HM