Popparin päiväkirja

[Enni]

til-r. Poppari

Poppista hoitaa Julia, joka myös kirjoittaa hoitopäiväkirjaan.

[viola]

Ensimmäinen päivä tallilla
Pyöräilin kovaa vauhtia tietä pitkin, jonka tiesin vievän Ruolammen tallille. En millään malttanut odottaa että pääsisin tutustumaan paikkaan paremmin. Pari iltaa aikaisemmin olin puhunut puhelimessa tallin toisen omistajan kanssa, Sinna taisi olla naisen nimi. Olimme puhuneet ainakin tunnin verran, Sinna oli kertonut tallista ja hevosista ja oli myös maininnut että siellä oli vielä hevosia ilman vakituisia hoitajia. Puhelin keskustelun perusteella yksi polleista oli jymähtänyt ajatuksiini, Poppari, pieni ressukka jalkavaivainen, joka ei varmaankaan hirvittävän suosittu ollut, kun täysipainoitteisisti sitä ei voinut liikuttaa.

Päästyäni tallin pihapiiriin, vilkaisin ympärilleni, osa hevosista oli laitumella, kentällä näytti olevan tunti meneillään, ja yksi onnettoman näköinen poni seisoi tarhassa. Kummempia ihmettelemättä kävelin tallia kohti, astuin sisään talliin tien puoleisesta ovesta. Oih mikä ihana heinän ja hevosen tuoksu tulikaan ovella vastaan. Kaunis musta shetlanninponi tamma oli käytävällä kiinni ja vaalea tukkainen nainen harjasi sitä. Reippaana kävelin naisen luo tervehtimään ja esittelemään itseni.
- Hei, olen Viola.
- Ai hei, sinun kanssasi siis juttelin toissa iltana puhelimessa. Olen Sinna ja tämä tässä on Bella.

Sinnan harjattua Bellan loppuun, hän vei ponin laitumelle ja lähti esittelemään minulla paikkoja. Ensimmäisenä kävimme vanhassa tuvassa, jonne sain jättää tavarani, niitähän on turha koko ajan raahata mukana. Pikaisen pihapiirin esittelyn jälkeen suuntasimme takaisin talliin josta sain mukaani riimunnarun, jos sattuisi tuleva hoitoponi "kävelemään vastaan". Tallissa kiinnitin huomiota toimistoa vastapäätä, kulmassa olevaan karsinaan, jonka ovessa luki tuttu nimi: "Pop & Corn, Poppis"

Päästyämme pihalle kävelimme suoraa suuren laitumen aidalle, pikaisesti Sinna esitteli minulle tallin hevosia, ja itsekseni ihmettelin kuinka oppisin kaikki tunnistamaan. Käytyämme melkein kaikki hevoset pikaisesti läpitte päädyimme tallin takana oleville tarhoille. Pienimmässä tarhassa nökötti nurkassa rautias, sabino kuvionnilla varustettu pieni ruuna. Se seisoi tarhan nurkassa takamus meitä kohden toista takastaan lepuuttaen.
- Siinä se meidän Poppis nyt sitten on, etkös sä siihen silloin puhelin keskustelun perusteella ihastunut? Sinna kysyi.
- Juu Poppishan se, minä myötäilin.
Sinna kertoi minulle oikeastaan kaiken Popparin jalkavaivasta, ja osakseen minun kävi sääli pientä ponia. Siinä ponia ihmetellessämme Sinnan puhelin alkasi soida, ja ennen vastaamista kehotti, että mikäli tahdon niin voin tehdä Popparin kanssa lähempää tuttavuutta tallissa harjauksen muodossa. Minuapa ei kahdesti tarvinnut käskeä, vaan tottunein ottein avasin portin niin että jätin yhden lankun varuuksi viel pidättelemään jos poni päättäisikin kokeilla villiä ja vapaata elämää.

Kävelin puoleen väliin tarhaan ja vähän kysyvällä äänellä huhuilin Poppista, poni vain käänsi päätään ja katsoi minua. Kutsuin uudelleen jolloin Poppis lähti laiskan puoloisesti tallustamaan minua kohti, hieman se näytti aristavan toista takajalkaansa mutta laski sille varsin paljon painoa, eli kovin kipeä se ei voinut olla. Laitoin riimunnarun kiinni Popparin riimuun ja lähdin taluttamaan sitä portille, kävellessämme talliin huomasin jotta nyt se askelsi kunnolla, kaikille jaloille normaalisti painoa laskien, taisi olla vain alkukankeutta nivelis paikallaan seisomisen jälkeen. Kiinnitin Popparin käytävälle, sen oman karsinan lähettyville, jonka etualalla huomasin harjakopan, Sinna sen varmaankin on tuonut odottamaan meitä. Poppari oli selkeästi aikaisemmin päivällä piehtaroinut tarhassa, sillä takamuksen päällä ja ponin kirjavassa harjajouhissa oli kuvaneita kurapaakkuja. Olihan siinä jonkin verran työtä että paakut sai ponin karvoista irti, mutta samalla kumisukaa käyttäen Poppari sai kevyen hieronnan. Pölyharjalla puhdistaessani ponia pölyistä ja irto karvoista huomasin tämän alahuulen roikkuvan rentona, taisi poika nauttia harjauksesta. Lopetettuani harjauksen hetkeksi, vaihtaakseni kaviokoukkuun, Poppari päästi vaativan hirvahduksen, ilmeisesti harjausta ei sais kesken kaiken lopettaa. Puhdistettuani kaviot otin vielä harjan käteen ja jatkoin mukamas kesken jäänyttä harjaus urakkaa Poppiksen mieliksi. Lopuksi vielä jonkun aikaa rapsuttelin popparia korvan takaa josta se ilmiselvästi aivan nautti, kaivoin takataskuni syövereistä pari porkkanan palaa ja annoin ne kiitollisen näköiselle ahmatille.

Talutin Popparin takaisin tarhaan ja annoin sille hieman heinää mussutettavaksi, harmi ku se ei pääse laitumelle muiden kanssa, ettei riehuessa pahentaisi jalkojensa tilannetta. Hetken vielä nojailin tarhan aitaan ja katsoin suloisen ponin ruokailua. Palattuani talliin Sinna tuli toimistosta ja pirteällä äänellä kysyi mitä tykkäsin Popparista. No eihän siihen muuta voinut vastata kuin:
- Kyllä Poppari on se, jonka vakituiseksi hoitajaksi haluan.
-Tämä on sitten sovittu, tervetuloa talliporukkaan, Sinna toivotti.
Ollessani onneni kukkuloilla, tajusin sentään vielä kysyä yhtä tärkeää asiaa, nimittäin sitä sopiiko talliporukalle että mäyräkoirani Tara tulee mukanani tallille, se kun ei hevosia paimenna eikä muutenkaan ole vaivaksi. Sinna tuumasi että se sopii mainiosti, mikäli Tara tulee toimeen tallikoira Sissin kanssa. Siispä huomenna sen näkee, miten ne tulevat juttuun. Tyytyväisenä lähdin pyöräilemään kotia kohti ja innolla jo odotin huomista, jolloin saisin tulla taas Popparia hoitamaan.

// Mukavan tuntuisesti kirjoitat! Ja kiva kun Popparikin sai kaverin, kun ei heppaporukkaan nyt pääse. Kyllä se siitä, parantumaan päin! Ja tarinaa kommentoidakseni, se oli juuri sitä mitä hyvä tarina on: napakka aloitus, ei mitään turhanpäiväisiä jaaritteluja liiemmin, ja sujuvasti etenevä! - Klara

[viola]

#2 Kävelyretki metsässä

Pyöräilin tallille suorastaan harvinaisen hidasta vauhtia, normaali pyöräily tahtihan on että niin lujaa mennään ku pyörästä irti saa, mutta tällä kertaa vauhtia hidasti pieni maastomakkarani Tara.
- Voi iesus sun kanssas, pitääkö sun ihan tosissaan joka puskaa jäädä haistelemaan..
Pikku hiljaa alkasi jo ärsyttää koiran hidastelut, joten kaappasin koiran syliini, laitoin sen pyörän koppaan istumaan, ja näin saimme jatkaa matkaa huomattavasti nopeampaan tahtiin. Pienen koiran korvat lepattivat ilmavirrassa, kuin koira olisi pian lähdössä lentoon, omat ajatukseni pyörivät kirjavan Popparin ympärillä ja suunnittelin jo päivääni sen kanssa. Tallin pihassa oli pari autoa ja muutama pyörä ja tallista kuului iloista puheensorinaa. Laittaessani pyörää telineeseen kuului tallin ovelta pari iloista haukahdusta ja ruskea villakoira syöksyi jalkoihin tervehtimään. Laskin Taran maahan ja tyttöset haistelivat toisiaan perusteellisesti. Taran ison egon tapaisesti sen karvat olivat nousussa ja häntä lipun tavoin pystyssä, tiukalla äänellä komentaessani Taran karvat laskivat ja koira vilkaisi anteeksi pyytävästi minua, eihän meillä ole lupaa aiheuttaa riitoja, muutenhan pienellä maastomakkaralla ei olisi lupaa tulla tallille. Aikansa haisteltuaan Sissi innostui kutsumaan Taran leikkiin ja iloisten haukahdusten saattelemana koirat kirmasivat pihassa toisiaan takaa ajaen. Koirien ilakointi oli kiinnittänyt tallissa olleiden huomion ja tallin oveen ilmestyi kolmen tytön uteliailla ilmeillä varustetut kasvot.
- Mitäs täällä mekkaloidaan? Heij, kenen toi pienempi koira on? Kysyi joukon vaaletukkaisin tyttö.
- Se on mun kääpiömäyräkoirani Tara, ei siitä tartte niinkää välittää, ei sitä yleensä edes huomaa. Todennäköisesti se peuhaa suurimman osan päivästä Sissin kans nyt niin ei sitä varmaan hetkeen näy missään.
- Okei, mun nimi on Inkeri, toi Viveka on mun poni, tyttö esitteli itsensä osoittaen samalla käytävällä seisovaa shettistä.
- Mä oon Eve, mä hoidan sitä komeaa vaaleanrautiasta suokkioria, Marsaa. Esitteli kolmikon vanhin tyttö jolla oli ruskeissa hiuksissa punaisia raitoja.
- Ja minä oon Soffi, mä hoidan Tiitiä. Ootko käyny täällä tallilla aikaisemmin? Kyseli poninhännällä varustettu tyttö.
- Joo siis mä oon käyny jo eileen täällä tota Popparia harjailemas ja tutustumas, oon siis Viola, hauska tutustua. Te varmaankin olette kuitenkin sen verran enemmän jo täällä aikaa viettäneet että osaatte tarvittaessa neuvoa mistä mitäkin löydän vai mitä.
Tytöt nyökkäsivät myöntymisen merkiksi ja vilkaisin vielä koirien touhuja ennen kuin astuin tallin ovesta sisään.

Haettuani riimunnarun kävelin samaisen tarhan luo, jossa Poppari eileenkin aikaansa kulutti. Tytöt olivat kertoneet että tänään Poppari ei osallistu tunneille ollenkaan, joten pääsisimme kulkemaan metsä polkuja pitkin ilman huolen häivää. Ensi töikseni vein ponin talliin, jossa sitä harjailin jonkun aikaa, vaikka se ei tarpeellista ollutkaan, kun jalan Popparin olin päättänyt liikuttaa. Hoitotoimenpiteiden jälkeen vaihdoin ponille suitset varuuksi päähän ja laitoin riimun päällimmäiseksi, koskaanhan ei voi olla varma mitä tapahtuu, niin ompa ainakin sitten varauduttu "kaikkeen". Koirat olivat jo juoksemisen lopettaneet ja nyt makasivat vierekkäin lähimmän puun alla, on siinä meillä ahkeria vahtikoiria, ajattelin itsekseni ja naurahdin. Tara oli jo tallille tullessa pitkän matkan juossut, mutta kokemuksesta tiesin että se ei pientä koiraa väsyttänyt, illalla se kuitenkin olisi taas normaali hybereneginen itsensä ja minulta vain palaisi sen kanssa käämit. Joten helpottaakseni yhteiseloa koirani kanssa päätin ottaa sen mukaan maastoon. Sissikin olisi tullut mutta tiukan kiellon päätteeksi villakoira melkein loukkaantuneen oloisena poistui talliin.

Ilmoitettuani maastoilu aikomukseni Sinnalle ja arvioidun ajan kauanko reissulla olisin, sekalainen seurakuntamme lähti tallustamaan kärrytietä pitkin metsään. Olimme kävelleet varmaan kymmenen minuuttia, kun päätin että kääntyisimme pienemmälle polulle, löytäessäni tarpeeksi leveän ja esteettömän polun lähdin eläimellistä porukkaamme johdattamaan sitä pitkin.Tarahan tästä innostui ja pieni koira suorastaan syöksyi edellemme häntä villisti vispaten. Kävelimme erilaisia polkuja pitkin, ja painoin jokaisen risteyksen tarkasti mieleeni. Olimme kävelleet kaikkinensa varmaan puoli tuntia kun päädyimme keskellä metsää olevalle kesantopellolle. Sen verran mukavan näköinen aukeama että päätin pitää tallustelusta pienen tauon. Aurinkokin oli taas pilvien lomasta tullut näkyviin ja taas lämmitti mukavasti monen viikon tauon jälkeen. Poppari oli koko reissun ajan ollut varsin pirteällä tuulella ja kuuliainen, niin päätin helpottaa ponin oloa ja otin siltä suitset pois, onneksi olin jättänyt riimun Popparin päähän niin poni saisi riimunnarun päässä rauhassa laiduntaa, kun itse istuin takkini päällä maassa ja katselin pilviä ja Taran touhuja. Pieni punaturkkinen makkara syöksähteli pellolla välillä kesän viimeisten perhosten perässä tai hyökki maata kohden, ilmeisesti myyrien perässä, kun niinkin innoissaan ojanpiennarta kaivoi. Huonosti nukuttu yö verotti osansa ja rauhallinen ilmapiiri ja auringon lämpö teki tehtävänsä, eipä aikaakaan mennyt kun nukahdin takkini päälle.

Heräsin erään erittäin suloisen ponin pehmeän turvan kosketukseen. Tara oli tullut makoilemaan vasemman käteni päälle ja se oli nyt aiva puuduksissa. Poppari oli ilmeisesti sitä mieltä että nyt lähdetään kotiin katsomaan kavereita, ja lähti kulkemaan oma-aloitteisesti tulosuuntaamme. Vilkaisin vielä kelloa ja otin takkini ja suitset olalleni, olin näemmä nukkunut vartin verran, no eipä tuo poniakaan näyttänyt haitanneen. Ainakin tuli huomattua ettei Poppari ihan heti tilaisuuden tullen ihmisen läheltä poistunut. Kotimatka tuntui sujuvan paljon joutuisammin ja Poppari kulki vierellä löysällä narulla. Tara juoksenteli pääosin edellämme, välillä loikkien metsän puolella ja välillä palaten polulle. Myös Popparia, Tara kävi tervehtimässä välillä, ilmeisesti ne olivat ehtineet ystävystyä sillä välin kun minä nukuin. Nimittäin aina kun Tara kävi Poppiksen lähellä, poni laski päänsä maanrajaan niin että Tara pääsi tökkäämään kuonollaan tai nuolaisemaan ponin silkkistä turpaan. Voi miten söpöä, ajattelin, mikäs sen iloisempi asia kuin koirani ja hoitoponini olivat ystävyksiä jo. Kärrytielle päästyämme otimme pienen ravipätkän, ponilla kun haluja kovempaan nopeuteen oli. Pihaan päästyämme Sinna tuli juuri tuvasta ja pirteällä äänellä kysäisi, oliko lenkkimme ollut onnistunut, ainakin puolitoista tuntia kun olimme sillä viipyneet. Olihan reissumme ollut oikein onnistunut, enkä millään viitsiny mainita peltoa jolla olimme aikaa viettäneet, se voisi olla minun ja Popparin yhteinen rentoutumispaikka siellä kun ei näyttänyt muita kavion jälkiä olleen.

Vein Popparin pesupaikalle ja suihkuttelin sen kintereille viileää vettä, enimpiä kuvattuani siirsin ponin käytävälle ja harjailin sitä jokusen tovin verran. Tara oli heti pihaan päästyämme syöksynyt Sissin seuraan tallin taakse, mitä lie löytäneet sieltä. Kävin viemässä Popparin tarhaan ja takkini taskusta kaivoin vielä porkkanan tyytyväiselle ponille palkaksi. Tallissa vielä siivosin välineeni pois käytävältä ja lakaisin jälkeni myös peruspaikalta. Tallin pihassa vislasin Taran luokseni, nostin pienen koiran pyöränkoppaan, ja ajattelin että huomenna taas pääsee puuhastelemaan popparin kanssa. Pihassa olleelle Evelle vielä huusin heipat, ja lähdin polkemaan kotia kohden. Kotosalla kulutin vielä iltani piirtäen Popparista pääkuvaa paremman tekemisen puuttuessa, Tarakin vain nukkui loppuillan kopassaan, taisi olla silläkin mukavan vauhdikas päivä

<3: Viola



// Kiva huomata, että olette kaikki ystävystyneet näin lyhyessä ajassa! Mitään erikoisempaa kommentoitavaa ei tekstiin ole, sillä en viitsi itseäni alkaa toistamaan! Kuva oli kuitenkin älyttömän hieno ja ihan ponin näköinen! - Klara

[viola]

#3 Josko meistä ratsukko tulisi...

Ahh, perjantai aamu, mikäs sen parempaa, ensimmäinen lomapäivä ennen koulun alkua, ja tätä ihanuutta kestää yli kaksi viikkoa. Kello näytti kymmentä ja tallin pihassa oli raikas syksyinen ilma tuntui hieman viileältä, aurinko oli pilvien takana ja laidun ruoho oli vielä märkää. Hevoset olivat jo päässeet pihalle, tallista kuului kottikärryjen kolinaa. Pitkin harppauksin kävin viemässä vanhaan tupaan tavarat ja jatkoin matkaani talliin, Tara juoksi edelläni ja saikin iloisen tervehdyksen tallissa olevilta Sinnalta ja Klaralta. Pieni mäyräkoira aivan meni kahdeksikkoa onnesta hännän vispatessa tuhatta ja sataa, osaisipa itsekkin olla yhtä onnellinen ja iloinen tavatessaan tuttuja, vaikka heitä monta kertaa viikossa näkisikin.
- Huomenta, mistäs saan aloittaa karsinoiden siivouksen? kysäisin naisilta. Ja vastaukseksi ilmoitettiin että yksäripuoli oli siivottu mutta tuntihevosten puolta ei oltu vielä. Joten kävin siis hakemassa itselleni kottikärryt ja talikon, pirtein mielin aloin uurastamaan karsinoiden parissa.

Saatuamme tallin siivottua, päätin käydä puhdistamassa Popparin harjoja. Vilkaisin ulos ikkunasta, keli oli jo kuivahtamaan päin eikä tuullutkaan, aurinkokin yritti pilkistää pilvien välistä. Tallin omistajattarien lisäksi tallilla ei nyt muita näkynyt. Päätin että josko kokeiltaisiin Popparin kanssa tuota ratsastuspuolta kentällä, kun ei ahdastakaan olisi vähän hitaamman pari valjakon takia. Hain ponin tarhasta, jossa se oli aamuheinänsä jo mussuttanut. Popparia harjaillessani sitä ajattelin että onni on oma hoitoponi. Voiko sitä ihanammin lomapäiväänsä viettää kuin ponin seurassa. Satuloin ja suitsitin Popparin ja lähdimme tallustamaan kenttää kohti. Laitoin kypärän päähäni, säädin jalustin hihnoja ja nousin ponin selkään. Täytyy aivan todeta että yksi hyvä puoli ponissa lisää, sen selkään pääsee tosi helposti, jopa tälläinen hieman kankeampikin akka. Vaikka ponilla tuntui virtaa olevan niin todella rennosti ajattelin ottaa, kun en vielä ponin jalkojen "rasitusrajaa" tiennyt, ettei huomenna olisi sitten paikat kipeänä.

Alkuun kävelimme todella kauan, ainakin 15min, ja aloimme tekemään taivutuksia kulmissa sekä kiemurauraa pitkillä sivuilla. Käynnin tahtia vaihtelemma, koitin saada Popparin entistäkin kuuliaisemmaksi. Kun Poppari ei enää tuntunut kankealta ja nosti käynnissäkin jalkoja kunnolla, päätin ottaa jonkun verran ravia. Teimme voltteja kevennetyssä ravissa, jolloin Poppari taipui tosi hyvin. Virtaa ja meno haluja pojalla selkeästi oli, mutta joutui nyt tyytymään vain raviin ja käyntiin. Jotta tästäkin tunnista hyödyttäisiin enemmän treenasimme pohkeenväistöä käynnissä sekä etu- ja takaosa käännöksiä. Myös askellajin vaihdokset pienillä avuilla onnistui todella hyvin, Poppari liikkui suorastaan kuin ajatus. Juuri tälläisen ponin kanssa tykkään työskennellä, turha säätäminen ja vääntäminen vievät vain aikaa ja energiaa. Pitkien loppukäyntien jälkeen ohjasin ponin kentän keskelle ja laskeuduin takaisin maankamaralle. Tara oli kuuliaisesti makoillut kentän reunalla koko sen ajan kun olin ratsastanut, ilmeisesti Sissi ei nyt ollut pihalla kun ei sen kanssa ollut peuhaamassa. Tallissa otin satulan ja suitset pois ja vein Popparin pesupaikalla. Suihkuttelin sen jalat viileällä vedellä ja kuivasin hyvin. Onneksi ei ole tällaisena päivänä mihinkään kiire niin sai ihan rauhassa harjailla ponia ja nauttia tämän seurasta. Rauhallisen harjailutuokion keskeytti rehuvarastosta kuuluva kolina, täytyihän sitä mennä tarkistamaan mikä sielä touhuaa. Tarahan se siellä häntä vispaten oli tyhjien ämpäreiden keskellä, ja yllätys yllätys kuollut hiiri suussaan. Ei sitten ylpeämpää näkyä voinut olla, ku pieni maastomakkara lähti kulkemaan ympäri tallia ylvään näköisenä jopa Popparille saalistaan näyttäen. Heh, taitaa Tara korvata tallikissaa varsin hyvin.

Saatuani Popparin harjattua vein ponin tarhaan ja annoin sille päiväheiniä, itse siirryin takaisin talliin siivoamaan sekä omia että Taran jälkiä ja päätin nauttia Ruolammen lähiympäristön maisemista vielä sen verran että lähdin Taran kanssa käymään lenkillä. Sieltä palailtuani sanoin Popparille heipat, ja lähdin kotia kohti mäyräkoira pyörän vierellä juosten.



(Äää, iekanan huono surkee tietokone, ku onnistui tilttaamaan just ku olin saamas ratsastuspiirroksen valmiiksi)

|| Tosi mukava tarina! Kiva että sait kokeiltua Poppista selästä käsin, ja voit pari kertaa viikossa ottaa laukkatehtäviäkin. Kuvailit hyvin kaiken, mitä teitte. Ja voi harmi, että koneesi tilttasi, se on tuttu ja hyvin ärsyttävä juttu. - Britta

[viola]

#4 "Hurjat maastohirmut"

Huristelin uutuutta kiiltävällä uudella autollani tallin pihaan, tai no ei se uusi ollut, käytettynä ostettu, mutta uusi minulle. Olipas ihanaa kun ei tarvinnut pyöräillä, vaikka ei tallille montaa kilometriä ollutkaan. Pihassa oli vilske ja vilinä, pieniä lapsukaisia pyöri ja hyöri ympäri pihaa, ja ihastuneita kiljahduksia kuului joka puolelta kun toinen toistaan suloisempi poni haettiin talliin harjattavaksi. Tätähän se on joka lauantai kun pienet heppatytön ja heppapojan alut tulevat talutustunneilleen. Tallissa oli jo Eetu ja tallin uusi tulokas Brea harjattavana ja Minniä ja Disaa myös tuotiin. Tutkin tämän päivän tuntilistaa, Poppari näytti olevan kahdella 45min kestävällä talutustunnilla. Hain ponin tarhasta käytävälle, ja aloitin harjauksen, eipä aikaakaan kun Popparin ensimmäisen talutustunnin ratsastaja ilmestyi viereeni ihastelemaan ponia. Tämä pieni tyttö esitteli itsensä Ellaksi, kovin utelias hän oli ja kyseli kaikenlaista hevosiin ja Poppariin liittyvää. Kysyin tytöltä että haluisiko hänkin harjata, mutta tämä sanoi ettei uskaltanut vielä. Hetken vierestä seurattuaan Ella uskaltautui silittämään Popparia jolloin hymy valaisi tytön kasvot täysin. Satuloituani ja suitsittuani Popparin, laitoin viel riimunnarun toiseen kuolameen ja annoin narun Ellalle, joka saisi itse ylpeäni taluttaa ratsuaan, tietenkin itse varmuuden vuoksi pidin ohjista kiinni. Kentällä autoin Ellan Popparin selkään, ja aloitimme tunnin Klaran käskyttämänä. Toiselle tunnille Popparin ratsastajaksi tuli pieni poika, joka kertoi nimensä olevan Lauri. Poika ylpeänä kertoi että oli ratsastanut jo kuusi kertaa, joista kaksi kertaa oli jo päässyt Popparilla. Olihan minun pakko kysyä että oliko Poppari pojan lempiponi Ruolammessa, no olihan se, kun nimiki oli pojan lempiherkun mukaan.

Hikisten tuntien jälkeen (tai ainakin minä hikoilin, kun sai juosta ravatessa ponin vierellä) sain Klaralta luvan jatkaa matkaani Popparin kanssa maastoon, turha ponia varusteista riisua kun kuitenkin maastoon oli suunnitelmani mennä. Koska kenttä oli hetkellisesti tyhjillään nousin siellä Popparin selkään ja kiersin muutaman kierroksen kaviouraa pitkin varmistaakseni että jalustinhihnat olivat sopivan pituiset. Tämän jälkeen lähdimme löntystelemään kärrypolkua pitkin metsään. Teimme pieniä pätkiä kevennettyä ravia, ja välillä jatkoimme käyntiä. Puolentoista tunnin talutustuntien jälkeenkin Poppari oli pirteällä tuulella ja menohaluja tuntui löytyvän. Levemmällä pururadan tapaisella polulla päätin nostaa laukan, eipä ponia kahdesti tarvinnut käskeä ja Poppari ilo mielin nosti ihanan pehmeän ja keinuvan laukan, harvemmin näin ihanasta laukasta pääsi nauttimaan. Pitkää pätkää emme laukanneet, sen verran vain että Poppari päästeli enempiä energioita ja hidastimme takaisin ravin pariin. Pitkää maastolenkkiä emme tehneet, mutta omasta mielestäni ihan riittävän, saimmepa yhdessä nauttia luonnonhelmasta. Erittäin virkistyneinä palasimme tallille.

Normaaliin tapaan riisuttuani ponin varusteista, suihkuttelin ponin jalkoja viileällä vedellä, jolloin Poppari yritti näykkiä vesisuihkua, eihän sille näylle voi muuta kuin nauraa. Harjailtuani ja kiitettyäni ponia ihanasta maastohetkestä vein ponin tarhaan. Itse lähdin kotio viettämään lauantaita perheeni kanssa, sekä saunomaan ja rentoutumaan paljuun. Huomenna on taas päivä uusi, johon varmasti Ruolammen polletkin kuuluvat.



// Oli vähä laimean puoloinen tarina, mutta korvatkoon sen tuo piirrustus, jonka tinypic muutti pikselimössön tapaiseksi... :P

|| Tosi kiva tarina taas! Hyvä, että kerkesit auttamaan talutustunnilla, kun niitä on meillä kohtuu paljon ja ei aina auttajia ole. Sinäkin sait siinä liikuntaa... ;) Maastonne kuulosti tosi mukavalta ja hyvä, että sait kokeiltua Poppiksen ihanaa laukkaakin! Sillä kun on tuollaiset ponimaisen pehmeät askeleet, joihin mukautuu hyvin. Kuva oli tosi hieno, ja hiirelläpiirtämisesta respectiä! - Britta

[viola]

#5 Liinatyöskentelyä

Ohhoijaa, jalat olivat hieman puuruksissa useamman tunnin seisomisen ansiosta. Suuren osan päivää olin viettänyt poikakaverini kanssa raveja katsomassa. Sen siitä saa kun poikakaveri omistaa ravureita, no ei vaiskaa, kivaahan siellä oli. Mutta nyt kello näytti jo puoli viittä, ei muuta kuin pika pikaa Ruolampea kohti. Pihapiirissä näkyi porukkaa, olivat ilmeisesti juuri tulleet ratsastamasta. Tuntilistan mukaan enää tällä päivälle ei enempää ollut tunteja ja Popparikin oli ollut vain yhdellä alkeis tunnilla mukana. Omien jalkojen olotilaa ja alkavaa väsyä mietittyäni päätin itse pysyä maankamaralla ja ottaa liinan käyttööni Popparin liikutukseen.

Sen kummempia miettimättä hain varustehuoneesta pitkän juoksutusraipan ja -liinan ja lähdin hakemaan ponia tarhasta. Poppari portilla mulkaisi huomatessaan liinan, ilmeisesti poni ei arvostanut narun päässä juoksentelua, kun ihmisen ei juurikaan tarvinnut töitä tehdä. Naurahdin ponin ilmeelle ja talutin ponin kentälle. Aloitimme uurastuksemme myötäpäivään, Popparia ei alkuunsa meinannut tajuta mitä tarkoitin koittaessani hätistellä sitä kauemmas isommalle ympyrälle, vaan tuli aivan minuun kiinni ja alkoi hinkkaamaan päätään kylkeäni vasten. Tätä en todellakaan aikonut hyväksyä sillä A) meidän pitäisi harrastaa liikuntaa ja B) SE SATTUI! Pienellä ärähdyksellä tuntui viesti menevän perille ja Poppari lähti tallustamaan isompaa rinkiä.

Alkulämmittelyn jälkeen pyysin ponia nostamaan raville. Sulavaliikkeisen ravinsa ansiosta Poppari näytti kaikkea muuta kuin "sekarotuiselta". Teimme muutamia askellajin vaihdoksia, myös laukan Poppari nosti todella hyvin pari kertaa. Hetken kuluttua vaihdoimme suuntaa vastapäivään, jossa teimme samoja asioita kuin toiseenkin suuntaan. Vasemman laukan ylläpidon kanssa Popparilla tuntui olevan hieman vaikeuksia, no toisaalta se ei yllättänyt minua yhtään, todella monella hevosella se vasen laukka tuntui olevan vaikeampi. Ainakin nyt tiedämme mitä treenaamme selästä käsin seuraavaksi. Loppukäyntien jälkeen vein ponin jäähdyttelemään jalkojaan viileään veteen, niinkuin jo tapanamme oli. Erityisemmin ei ponissa likaa näkynyt olevan, joten en harjaamaan ruvennut, tuntilaiset olivat jo päivällä hyvin ponin puhdistaneet. Vein ponin tarhaan ja palautin lainaamani tavarat paikoilleen. Josko sitten huomenissa ehtisi paremmin treenaamaan sitä vasenta laukkaakin.


//tää ny oli tälläne lyhyt ja laiskan pulskea hoitokerta. : D

|| Wau, oletpa sä ollut aktiivinen! Mutta eikö se niin mene, että lyhyt ja ytimekäskin on hyvä? Tämä oli juuri sellainen, ja kuvailit päivänne tapahtumat turhia hienostelematta. Nice! - Britta

[viola]

#6 Säätöä ja vääntöä

Kello näytti puoli kymmentä, kun huristelin tallin pihaan. Ilma oli kirpeä, viime yönä taisi olla pakkastakin. Hevoset ovat jo pihalla ja tallissa on karsinoiden siivous meneillään. Tarahan nyt ensimmäisenä syöksyy talliin ja itse vielä vähän unenpöppöröisenä tallustan perässä. Sinnan pää ilmestyy Nuotan karsinasta ja Klaran kolistelee Vallen karsinassa.
- Voi iesuksen ori. Aina sen kans pitää tätä ruokakippoa heitellä ajankulukseen... Klara kiroaa.
- No on se sentään kauemman pysynyt ehjänä kuin se seinään ruuvattu. Sinna huikkaa viereisestä karsinasta.
- Hyvää huomenta poppoo, kaunis aamu ja sillee, vielä ku itte heräis kunnolla tähän päivään niin kaikki on hyvin, tokaisen naisille.
- Huomenta huomenta, siinä sulle talikko, sen kanssa touhatessa piristyt varmasti, mä meen nyt kattomaan noitten uusien yksityisten sopimus asioita. Sinna sanoo, ojentaen samalla talikkonsa minulle.
Katson hömistyneenä naisen perään, kun taas Klara vinkkaa että kannattaa miettiä mitä sanoo.

Siivottuamme kaikki karsinat, ja lakaistuamme käytävän. Kysäisin vielä Klaralta että onko tähän aikaan maneesi vapaa, johon nainen naurahti ja veikkasi että muutamaan tuntiin sielä ei oo ristin sieluakaa. No sehän kelpasi minulle ja lähdin hakemaan suloista karvaturpaa tarhasta. Poppari oli vähän hölmistyneen oloinen, ja sen ilme ihan selkeästi kysyi että: "Oletko aivan hullu? Ei tähän aikaan vielä töitä tehdä"
- Ei Poppari täs nyt rutinat auta, mehän tehdään töitä silloon ku minä niin sanon. Tuumasin ponille kiinnittäessäni sitä käytävälle.
Harjasin ponia pitkin vedoin, jonka ajan Poppari roikotti päätään lähinnä käytävän molemmin puolin kiinni olevien riimunnarujen varassa ja perinteisesti alahuulikin roikkui rentona. Itsekseni naureskelin ponille, voiko mikään olla yhtä tyhmän ja suloisen näköinen yhtä aikaa. Satuloin ponin, jolloin sain kettuuntuneen mulkaisun, joku ei vieläkään tainnut suopua ajatukselle työnteosta. Vielä suitset Popparille ja itselle kypärä päähän ja menoksi.

Matka maneesille ei onneksi ollut pitkä, mutta melkein vilu ehti jo itselle tulla, kun sen verran kovaa tuulee. Maneesissa ei ollut muita, kuten Klara oli vakuuttanut, saisimpahan käyttää vapaasti koko hallia. Kiersimme kaviouraa pitkin vielä muutaman kierroksen lämmittelyksi kulmissa taipuen, jonka jälkeen kehotin raville. Kevennetyn ravin ansiosta itsellekkin tuli mukavan lämmin, saas nähdä tuleeko niinkin kuuma että pitää takki ottaa pois. Ravatessa teimme isompia ympyröitä ja voltteja, Poppari taipui jo hyvin ja aikasemmin havaittavissa ollut alkukankeus oli täysin poissa. Teimme askellajin vaihdoksia puolin ja toisin, ravin ja käynnin välillä. Poppari myötäsi jo hyvin kuolaimelle ja työskenteli hyvin peräänannossa, joten käänsin ponin pääty-ympyrälle, ja nostin laukan myötäpäivään. Poppari laukkasi tapansa mukaisesti pehmeästi ja sulavasti, vaihtelin laukan tempoa muutamaan otteeseen. Oikean puolen laukassa ei selkeästikkään ollut minkäänlaisia ongelmia laukan ylläpidon suhteen. Joten siirryimme takaisin raviin, jonka jälkeen vaihdoin suuntaa ympyrällä, ja nostin vasemman laukan. Puoli ympyrää Poppis laukkasi suht hyvin mutta sitten se aivan väkisin tiputti takaisin raviin. Komensin Popparin uudelleen laukkaan, mutta ei taas sama homma. Kolmas kerta toden sanoo, mutta ei, tällä kertaa Poppari ei tiputtanut raviin vaan vaihtoi oikealle laukalle. Tästä hieman harmistuneen vaihdoin suuntaa ja jatkoimme oikealla laukalla. Teimme pari ympyrää jonka jälkeen lähdimme jatkamaan kahdeksikolle vaihtaen laukkaa. Melkein saimme koko ympyrän tehtyä, mutta sitten tipahti taas raville.

Hidastin Popparin käyntiin ja annoin pitkät ohjat, poni venytti kaulansa pitkäksi ja piti sitä alhaalla. Katsoin kelloa, olimme jo yli puoli tuntia vääntäneet maneesissa. Päätin että saisin vielä tänään yhden kokonaisen pääty-ympyrän vasemmalla laukalla ja siihen lopettaisimme tällä erää. Kokosin ohjat, Poppari terästäytyi jälleen ja pian olikin taas peräänannossa. Ohjasin ponin pääty-ympyrälle myötä päivään kiertäen, kokeillaan vielä sit kahdeksikkoa se kun tuntui olevan tehokkaampi. Kentän keskellä nostin ravin kautta laukan, pehmeä hyvin jatkuva laukka oli mukava istua. Kentän keskellä vaihdoin laukan ja jatkoimme toiselle ympyrälle. Tunsin miten Poppari aikoi pudottaa raviin, karjahdin, jolloin poni kohensi laukkaansa ja jatkoi kokonaisen ympyrän verran. Pudotin takaisin raviin, josta edelleen käyntiin. Kiitin Popparia runsain taputuksin ja kehuin. Olihan meillä vielä paljon tekemistä vasemman laukan kanssa, mutta tästä on hyvä jatkaa. Kiersimme maneesin pitkillä ohjilla vielä pariin kertaan, jonka jälkeen lähdimme tallustamaan takaisin tallille.

Tallilla meitä oli vastassa uljas tallikoiramme Sissi ja mukana hääräävä Tara.
- Ei kai susta oo ollut harmia sillä aikaa täällä kun olin ratsastamassa, kysyin Taralta, joka vain heilutti iloisena häntäänsä.
Talutin Popparin talliin ja riisuin sen varusteet. Poni oli aika paljon hionnut, varsinkin satulan alta, joten virutin koko ponin lämpimällä vedellä, ja jaloille suihkuttelin taas viileää vettä. Samalla itsekseni mietin että hevoshieronta kurssi olisi tarpeellinen, ihan Poppariakin ajatellen. Ja hevoshierontahan toisi mukavasti lisätienestiä. Kuivasin ponin huolellisesti hikiviilalla ja pyyhettä apuna käyttäen. Harjasin ponia kuivaksi kauan, mutta katsoessani pihalle, huomasin että tuuli ei ollut ollenkaan tyyntymään päin. Poppari saisi siis jäädä talliin kuivattelemaan hikiloimen alle.

Kello ei ollut vielä juuri mitään, vasta puoli kaksi. Eikä kotiokkaan ollut mitään kiirusta, joten päätin aikani kuluksi putsata Popparin varusteet. Pesin suitsetkin osa osalta lämpimällä saippua vedellä, kuivasin ja rasvasin. Tallin omien hevosten satulahuovat vaihdoin tarpeen mukaan puhtaisiin, ja vein likaiset vanhaan tupaan pesuhuoneeseen, joista osan laitoin jo pesukoneeseen. Tallissa laikaisin käytävältä ja pesupaikalta omat sotkuni pois. Tyytyväisen näköinen Poppari seurasi karsinastaan touhujani, ja pysähdyin rapsuttelemaan ponia toviksi. Meidän hempeily hetken keskeytti kaksi telmivää koiraa. Sissillä oli köysilelu suussaan, jota epätoivoisen näköisena Tara yritti riuhtoa itselleen. Naurahdin ja kumarruin ottamaan lelua Sissiltä. Pitkällä talli käytävällä koirien oli mukava juosta heittämäni lelun perässä. Tallissa kun ei muita hevosia nyt ollut, ja Popparikin vain ihmetellen katsoi koirien touhuja. Olin niin keskittynyt koirien kanssa touhaamiseen, että pieni kokoinen ruskea tukkainen Selma pääsi yllättämään, ja säikäytti minut pahan päiväisesti. Pieni muotoisen, sanoisinko järkytyksen jälkeen, pääsi naurun remakka valloilleen. Jonkun aikaa hekotettuani pystyin vasta tervehtimään tyttöä kunnolla.
- Heh saimpa säikäytettyä, olit niin uppoutunu puuhiisi, että en pystynyt vastustamaan kiusausta. Selma naureskeli.
- Joo totaalinen yllätys oli.. Oletko menossa ratsimaan Alisalla?
- Enpä vielä oo varma, ehkä, ehkä en. Mutta ainakin sen harjattavaksi haen, sen verran paljon se on tuolla laitsalla piehtaroinut ettei sen oikeaa väristystä enää kuran alta tiedä. Kävitkö ja ratsastamassa Popparilla? Selma päivitteli.
- Juuh, käytiin vasenta laukkaa vääntämäs, aikamoista säätämistä se ny oli, mutta kait se siitä sitten seuraavilla kerroilla paranee. Pitäis vähän enempi kohottaa Popparin kuntoa, niin se laukan ylläpito ei olisi niin kamala työlästä, pitää vain toivoa ettei takajalaat rasitu liikaa... Selostin Selmalle, samalla kuin vilkaisin kännykästä kelloa. - Jaha se olis sitte niinku ruoka-aika, mutta pitäkääpä hauskaa Alisan kanssa.
Kutsuin Taran mukaani ja vielä moikkasin autolta laitumelle päin kävelevää Selmaa.

|| Oletpa sinä aamuvirkku! Esimerkillistä toimintaa tuo omistajattarien auttaminen, ettei naikkosten tarvitse aivan yksin tallia pyörittää... ;) Vaikka onhan melkein koko Sinnan puolen suku auttamassa, heh. Mukava, että pääsitte nyt käyttämään hienonhienoa halliamme, ja tuohon aikaan siellä ei Merjakaan ole hästäämässä. Poppari toimi varsin hyvin, ja kyllä se vasen laukkakin rupeaa toimimaan myöhemmin. Joitakin pieniä kirjoitusvirheitä bongasin tekstistä, mutta eivät ne maata kaada. Tarinaa oli kiva lukea, hyvä hyvä! :) - Britta

[viola]

#7 - 18.9. Uittoreissu feat Selma, Soffi ja Katja

Kello näytti jo neljää, loputkin ahkerat opiskelijat olivat päässeet kouluista ja ilmestyneet tallille. Pihassa oli kaksi maasturimallista autoa trailerit perässään. Nora luetteli reissuun lähtevälle kolmikolle listaa mitä mukaan pitäisi ottaa, kun itse kannoin jo eilen pakkaamaani varustearkkua isäni autoa kohti, jonka oli saanut lainaan uittoreissua varten. Hikiloimi, sadeloimi, hikiviila, pyyhe... Kaikki taitaa olla mukana. Selma, Soffi ja Katja kuskasivat vielä viimeisiä tavaroita autoon ja lähdimme hakemaan hevosia laitumelta. Matka oli sen verran lyhyt, vain vartin verran suuntaansa, että kuljetussuojia emme laittaneet. Poppari luonnollisestikkin tuli minun kyydissäni ja koska reissuun lähtee Selma Alisan kanssa, kokonsa puolesta pieni shettistamma pääsee Popparin kaveriksi samaan koppiin. Poppoon suomalaiset sekä Soffi ja Katja matkaavat Noran kyydissä uittopaikalle. Uittopaikalle ei kauaa tarvinnut ajella, mutta Selman kanssa ehdin varsin paljon höpistä ja pongailla matkan varrella laiduntavia hevosia ja poneja.

Paikan päällä hevosten purku kopeista oli helppoa, vaikka pari vanhempaa miestä olivatkin viereisellä treeniradalla ravureineen ajamassa. Päätimme että vain Soffi ja Katja kävisivät radalla tekemässä muutaman kierrokset, koska todennäköisesti Poppari ja Alisa olisivat vain jääneet ravureiden jalkoihin. Pihassa olevissa tarhoissa kuitenkin oli sen verran paljon tilaa että pystyi ponit liinaamaan tai ratsastamaan. Popparin kanssa olin edellisenä päivänä tehnyt varsin rankan treenin, joten se saisi vain uiskennella tänään. Sovimme että uittojärjestyksessä Poppari olisi ensimmäinen, jonka jälkeen Alisa, Alli ja Tiiti. Laitoimme Popparille pidemmät liinat ja ohjasimme ponin uitto-uomalle, Nora toisella puolella uomaa ja minä toisella puolella ohjaamassa Popparia uimaan keskellä. Poni ei ilmeisesti alkuunsa ajatuksesta tykännyt ja jarrutti rannalle. Pienen maanittelun jälkeen se suostui kävelemään veteen niin että puoleen sääreen oli vettä, ja pysähtyi siihen juomaan. Pienen maanittelun jälkeen Poppari suosti uimaan, varsin sulavasti se ui nopealla tahdilla eteen päin sieraimet levällään vettä välillä pärskien. Uoma ei ollut kovin pitkä, joten Poppari ui uoman pituuden kolmeen kertaan. Vesi oli jo sen verran kylmää että enempää ei uskaltanut ponia uittaa. Tuntui että itse olin kastunut uiton päätteeksi enemmän kuin poni, joka ravisteli kaikki vedet minun päälleni. Kuivailin Popparia huolellisesti hikiviilalla ja pyyhkeellä, ohi mennen kuulin pienen kiljahduksen taustalta mitähän sielä oikein tapahtuu. Soffi ja Katja ilmaantuivat pian suokkien kanssa kopeille, ja riisuivat satuloita. Saatuani Popparin kuivaksi ja tälle hikiloimen lisäksi sadeloimen päälle suojaamaan tuulelta, laitoin sen tarhaan jossa jonkun verran kasvoi heinää.

Tässä kohtaa voi tuumata että hyvillä eväillä on hyvä lähteä reissuun, nimittäin kuuma kaakao ja leipä maistuu ulkoilmassa aivan erityisen hyvältä. Pikku hiljaa loputkin tytöt valuivat autolle saatuaan hevoset uitettua ja laitettua tarhaan. Tarjosin heillekkin kaakaota ja leipää, ja siinä jonkun aikaa höpöteltiin hevosista ja päivän touhuista. Kotimatkalle lähdettiin iloisin mielin ja hevoset olivat onnellisen väsähtäneitä reissusta.

Kuva uitosta: Tässä

//Aikas laimian puoloonen tarina, samainen joka löytyy uittoreissu topasta. :P mutta kaippa toi piirros korvaa jotain.. :D

|| Näin pikaisesti kommentoiden, kiva ja selkeälukuinen tarina. Hyvin olit selitellyt mitä olette tehneet, ja ei aina tosiaankaan tarvitse pitkiä tarinoita olla, arkisenkin aherruksen kuvailu riittää. Kuva on piste iin päälle, onnistunut kivasti! :) - Britta

[viola]

#8 Laiskottelua

-Hei poika, tervehdin Popparia, joka hörisi tullessani tarhan portille.
Aika on huristanut todella nopeasti muutaman viimeisen päivän aikana, ei ole ollut muilta kiireiltä aikaa käydä tallilla. Poppari ei onneksi siitä näyttänyt olevan pahoillaan, vaan tyytyväisenä hinkkasi kovaa päätään kylkeeni. Sinna oli kertonut minulle että Popparilla on pari päivää sairaslomaa, kun oli alkanut hieman toista takastaan ontumaan.
-Noh kait me pärjätään pari päivää laiskana, virnistin ponille.
Talutin ponin talliin ja harjailin sen kuraista mahan alustaa ja jalkoja, näytti aivan siltä että poni olisi kävelly mahaan asti ulottuvassa kurakossa. Upotin ponin harjailuun reippaan tunnin verran, että sain sen puhtaaksi. Popparilla oli sen verran ilkikurinen ilme, että jos se osaisi puhua niin varmasti tuumaisi, että "näin ihanan rapsuttelu/harjaus tuokion takia voisi useamminkin pyöriä kurakossa". Vein ponin takaisin tarhaan ja siivoilin vielä jonkin aikaa tallissa paikkoja, kunnes lähdin pyörällä kotia kohti.


//Tää ny on tämmönen aiva minimini-hoitokerta, ku inspis ollu taas hukassa. :S

|| Minimini-hoitokertakaan ei ole pahitteeksi! Jos ei enempää inspiroi niin ei sitä tekstiä pakolla tarvitse ruveta kirjoittamaan, siitä menee mieli koko asiasta. Hyvä että kirjoittelit pienenkin tarinan, peukut! ;) - Britta

[viola]

#9 Ehtoo 30.10.

Poppari tervehti tarhasta sadeloimen alta. Keli oli surkea, satoi ja paikka paikoin vielä oli lunta ja jäätä, mutta muuten oli sula maa. Huomenna lähden Ponun ratsastajana Halloweenvaellukselle tallin muun porukan kanssa Norjaan. Siitä tulee mukavaa, harmi vain että Popparia ei sille reissulle voi mukaan ottaa. Saanpahan vaihtelua hevosten suhteen. Otin Popparin kiinni tarhasta ja talutin sen talliin. Vein loimen telineeseen kuivamaan ja harjailin ponia. Sade hieman laantui ja päätin lähteä pienelle köpöttely lenkille Popparin kanssa. Satuloin ja suitsin ruunan, talutin ponin pihalle ja nousin selkään.

Käveltiin ja vähän ravailtiin metsätiellä, n. 20min ratsastuksen jälkeen alkoi vettä ripotella taas joten käännyimme tallille päin. Ehdimme nipinnapin takaisin talliin kun alkoi sataa aivan kaatamalla vettä, sateesta Sinna ja Selma juoksivat äkkiä talliin.
- Hei, ehditkö ennen sadetta takaisin? Selma kyseli.
- Joo, juuri ja juuri, oli kyllä tiukilla. Mut ei me pitkää lenkkiä edes tehty, aattelin että voisin hieroa Popparin nyt, kun saan sen eka kuivaksi. Sehän jää meidän reissun ajaksi kotiin, joten ehtii hyvin palautua rauhas hieronnasta, kerroin suunnitelmistani tytölle.
- Aivan joo, harmi ku Popparilla on jalat siinä kunnos ettei paljoa vaelleta.
- No ei se ny niin hirveesti haittaa. Sain muuten meidän hieronta opelta pari vinkkiä miten sais hieronnalla edes vähä parannettua jänteiden joustavuutta ja kestävyyttä. Eihän se ihmeitä aikaan saa, mut jos edes joskus saatais Poppari siihen kuntoon että sen kans vois tehdä enemmänkin eikä tarvisi koko aikaa miettiä kestääkö jalat.
- Kaikki vinkit on kokeilemisen arvoisia, eihän sitä muuten tie, toimiisko ne. Ois se kyllä hienoa jos Poppari pääsisi muillekkin tunneille edes silloin tällöin osallistumaan kuin vain pelkästään talutustunneille, Sinna mietiskeli.

Kuivailin Popparia hikiviilalla ja pyyhkeellä karsinassa jonkun aikaa. Kun poni oli suurin piirtein kuiva, tutkin Popparin lihaksia paljain käsin ja etsin pinnepaikkoja, niitä löytyikin sä'än kohdalta ja lannerangan paikkeilta. Aloitin hieronnan ponin vasemmalta puolelta ja katsoin kelloa, tässä kuluisi seuraava puolitoista tuntia. Hetken hierottuani Poppari haukotteli voimakkaasti vähän väliä ja roikotti päätään riimunnarua vasten täysin rentona. Eipä ole poika tainnut pitkiin aikoihin saada hierontaa jos silloinkaan. Hieronta ja venytyksetkin sujuivat hyvin, Poppari nautti täysin rinnoin eikä laittanut yhtään vastaan. Ensi kerralla voisinkin vähän kokeilla mobilisointia, että mitäs Popparin jalat siitä meinais. Otin ponilta riimun pois ja jätin sen unisena nuokkumaan ja mutustelemaan heiniä karsinaan.
- Hei sitten Poppis, parin päivän päästä taas mennään lenkille, sanoin popparille joka vastasi hörähtämällä...

|| Mukava lukea tekstiäsi pitkästä aikaa! Kiva kertomus päivän kulumisesta. Popparin jalatkin alkavat tosiaan parantua (kiitos varsinkin sinun!) ja sillä voi pikkuhiljaa ruveta pyytämään vähän enemmän. Mukavaa, että kerkesit ponia hieroa, se varmasti tekee sille hyvää. Minullakin on hieman aavistuksia, että Poppista ei olisi ennen hierottu. Ja jalkojen mobilisointi kuulostaa hyvältä (vaikka minulla onkin vain todella vähän kokemuksia näistä asioista). Pari kirjoitusvirhettä huomasin mutta ne eivät ole niin vaarallisia. :) - Britta

[viola]

#10 Hierontaa hierontaa

- Oivoi, ei voi muuta sanoa, ku paska tuuri, mumisin Popparille tämän karsinassa.
Olin viikko takaperin ollut töissä eräässä navetassa ja sielä sattui pieni onnettomuuden tapainen, ja kaaduin käytävällä. Selekä oli jonkun verran siitä kipeytynyt niin etten seuraavana päivänä ollut sängystä päässyt ylös. No nyt ku selkä jo muuten salli touhuamisen, muttei ikävä kyllä vielä ratsastusta, päätin jatkaa Popparin hieronnalla. Harjailin ponilta enimmät kurat pois ettei siihen myöhemmin tarvitsisi kuluttaa aikaa. Olimme koulun hierontatunneilla opiskelleet tunnistamaan hevosten virheliikkeitä liikutuksen aikana, ja näin ollen paikantamaan kipu/vikapaikkoja. Siispä Popparin kanssa suuntasimme kentälle juoksutusliina kainalossa.

Kun olin liinan päässä jonkun aikaa Popparia kävelyttänyt pyysin sitä nostamaan ravin. Myötäpäivään eli oikealle kiertäessä ravi sujui lähes ongelmitta, kulki suorassa taipui suht hyvin, näinkin lyhyen lämmityksen jälkeen. Ulompi takajalka eli tässä kohtaa vasen teki hieman lyhyempää liikettä, mutta muuta ei tähän suuntaan ollut havaittavissa. Vaihdoimme siis suuntaa, vastapäivään eli vasempaan ravatessa, ponin askeleet välillä meinas mennä sekaisin, se käänsi jatkuvasti päätään oikealle eli ulospäin, nojaten liinaan. Nyt vasen takajalka teki selkeästi lyhyempää ja töksähtävämpää liikettä. Varmistin tekemäni havainnot vaihtamalla suuntaa vielä pariin otteeseen. Kävelytin Popparin takaisin talliin ja tutkin samalla sen askellusta käynnissä. Varsin vakaalla askeleella poni nyt käveli, mutta pää oli edelleen lievästi oikealle käännettynä.

Vein Popparin karsinaansa ja aloitin käsin tutkimisen, kireyksiä löytyi kaulan ja sä'än seudulta sekä varsinkin vasemman reiden ja lautasen seudulta. Kun aloitin hieronnan, Popparilla oli jälleen sama kysyvä ilme, kuin viimeksikin, ei reppana ilmeisesti vieläkään ymmärtänyt miksi tätä tehdään. Pian kuitenkin poni alkoi haukotella ja roikottaa alahuultaan. Hieronta sujui hyvin, pahimmat pinteet alkoivat helpottaa ja venyttelytkin onnistui lähes ongelmitta, mitä nyt Poppari yritti nojata koko painollaan juuri siihen jalkaan jota pidin ilmassa venytyksessä. Hierottuani molemmat puolet, laitoin fleeceloimen ponin selkään ja kävimme vielä pikaisesti kävelemässä pihalla, jonka jälkeen jätin ponin mussuttamaan heiniä karsinaansa. Itse lähdin kotia kohti suunnittelemaan Popparille hieronta/liikutuspäivyriä, jotta saisimme ponin jalat pikaisesti hyvään kuntoon.

|| Kuulostaapa todella hyvältä! Mukavaa, että sinulla on tällainen hoitsu, jonka kanssa pääset soveltamaan IRL-elämässä oppimiasi asioita. Popparin jalka on jo paremmalla mallilla, mutta jotakin siellä vielä on, kuten huomasitkin. Jatka samaan malliin, mukavan ytimekäs tarina! :) - Britta

[Akku]

Poppari tarhassa..

A&P 1

ps. väritys pissii, ja toinen jalkakin näyttää puuttuvan...

|| Oi, ompa suloinen kuva Poppiksesta! Väritys on kiva ja poni näyttää ihan ponilta. Toinen etujalkahan voi olla toisen takana piilossa, se on ihan luonnollista. :) - Britta

[Akku]

Ratsailla

Kiitos kiireiden, en ole ehtinyt käymään tallilla pitkään aikaan. Saapuessani Ruolampeen, näin Popparin tarhassa. Lähdin suoraan hakemaan sitä. Sain Popparin napattua nopeasti talliin, ja aloin harjata sitä. Poni oli aivan luminen, joten se oli totta kai myös vähän märkä. Kun olin saanut sen harjattua, aloin ottaa siitä isoimpia märkiä kohtia hikiviilalla. Kun se oli suurinpiirtein kuiva, putsasin kaviot. Selvitin vielä harjan ja hännän, ja lähdin hakemaan varusteita.

Nostin ruskean satulan Poppiksen selkään, ja laitoin satulavyön ensimmäisiin reikiin. Sitten siirryin pää-puolelle, ja laitoin suitset ponin päähän. Poppari oli ihanan rauhallinen ja mukava poni. Laitettuani suitset hain kypärän ja raipan, sekä kiristin satulavyön.
Talutin Popparin ulos ja kentällä nousin selkään. Laitoin jalustimet jalkoihin ja annoin pohkeita, ilmeisesti turhankin kovaa, sillä Poppari säpsähti ja potkaisi ilmaa takajalallaan.
- Hups, sanoin ja annoin pohkeita hieman hellemmin. Poppari lähti kävelemään kenttää ympäri ja istuin selässä.

- Ravi, maiskautin ponille ja se nosti ravin kevensin ravissa, ja aluksi otin vain pitkät sivut ravia. Aloin tekemään voltteja ja ympyröitä. Keskiympyrällä nostin laukan. Aluksi Poppis ei olisi laukannut, vaan jähmettyi keskelle ympyrää ja hirnahti pitkään ja kuuluvasti. Sitten se jatkoi matkaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tulin uudelleen ympyrälle ja paukautin pohkeeni reippaasti Popparin kylkiin. Poni laukkasi, ja sen laukkaan olikin helppo päästä mukaan. Laukan jälkeen otin vähän ravia, ja hidastin käyntiin. Päästin ohjat löysiksi, ja suuntasin kohti maastoa ja loppukäyntejä.

AP kakkonen

|| Mukavan ytimekäs ja sisällöllinen tarina! Vaikka tarina ei ollut "romaanimittaa", se ei haitannut, ja kerroit hyvin selkeästi päivän tapahtumat. On myös hyvä, että "tunnustat virheesi" myös tarinoissa. Jatka samaan malliin! :) - Britta

[Akku]

Tervehdin Samppaa, Eveliinaa ja Serafinaa jotka istuvat satulahuoneessa. Heittäydyn itsekin sohvalle, ja potkin toppahousut pois jaloistani, ja heitän takin tuolin selkänojalle. Vedän jumpsuitin hupun päähäni, nostan Popparin hoitokirjan ja alan kirjoittamaan…

” 7.2.2013
Tulin tallille noin kello 15, ja menin tarhaan rapsuttelemaan Poppista. Koska ulkona pyrytti lunta, otin Popparin sisälle. Talutin karsinaan, ja otin loimen pois ponilta. Sitten aloin harjaamaan, suht. kuivana pysynyttä ponia. Putsasin kaviot lumesta yms. Huomasin, että Poppari menee talutustunnilla, joka on puolen tunnin kuluttua! Pian 6-vuotias ratsastaja tuli karsinalle innoissaan, koska saisi mennä Popparilla. Noh, tyttö halusi harjata Popparia, joten annoin harjata. Sitten kävimme hakemassa varusteet, ja kun tulimme takaisin, Poppari seisoi keskellä käytävää sankan ihailijajoukon keskellä! Facepalm! Jätin varusteet siihen, ja lähdin hakemaan ponia otsatukasta takaisin karsinaan”
” Mitä sä hymyilet?” Eveliina kysyy.
” Näkikö kukaan teistä, kun mä lähin talutustuntilaisen kans hakeen varusteita, ja unohdin ilmeisesti lukita karsinan oven! Kun tultiin takas, Poppari seiso keskellä tallia nauttien pikkulasten rapsutuksista!” selitän.
” Aaa, sikskö sä talutit Poppista otsiksesta ilman mitään riimuu tai muuta tulipunasena?” Samppa hekottaa.
” Hiljaa nyt! Ei tartte kaikkia yksityiskohtia kertoo!” sihahdan nauraen Sampalle, ja muistan nolon bussivälikohtauksen kesälomalla Serafinan kanssa.
” No hei, arvatkaa ku me lähettiin jahtaan jotain koiraa kaupungilla, kun me luultiin että se on irti! Houkuteltiin sitä luoksemme Serafinan kans!” nauran.
” Älä muistuta!” Serafina parahtaa.
” Mitä sitte tapahtu?” Eve kysyy.
” Joku mummo alko raivoon, että miks me yritetään sen Murree varastaa!” sanon.
” Serafina selitti, et me luultiin, että se on vapaana, ja mummeli alko vaahtoon: ’ ettekö te nää, minähän talutan Murrea heijastinnauhalla varustetulla vleksitaluttimella!’” sanon ja saan porukan nauramaan.
” Älä muistuta!” Serafina parahtaa nauraen maha kippuralla.

Naurujen jälkeen uppoudun taas kirjoittamaan.
” Noh, karsinassa tyttö kysy, että miks Poppari karkas. Selitin, että ovi oli varmaan jäänyt huonosti kiinni. Laitoin satulan, koska tyttö ei osannut, ja myös suitset. Olimme valmiina jo viittä vaille, joten letitimme Popparin otsiksen ja hännän. Talutin Poppiksen kentälle, ja Sinna autto tytön selkään. Tunnilla ei menty kuin käyntiä, ja kaksi kertaa pitkä sivu pientä ravia. Poppis oli tosi nätisti, vaikkakin vähän leikki pelkäävänsä heinäpaalia. Tunti loppui neljältä, ja sitten oli oma vuoroni nousta Poppiksen selkään! En mennyt kuin puoli tuntia, mutta meni hyvin. =) Kävin kaikki askellajit läpi: ensin käyntiä vähän aikaa, sitten ravia ja ympyröitä ja asetuksia, sekä laukkaa kahdeksikolla. Meni ihanasti, ja sitten olikin loppukäyntien aika. Menin kentällä 5 min ja pienen maastolenkin, 10 min, eli pitkät loppukäynnit. Tallissa otin varusteet pois, harjasin, loimitin ja jätin karsinaan. Nostelin talikolla suurimmat lannat pois karsinasta, ja vein vettä ponille. Kävin viemässä varusteet, ja sitten menin rapsuttelemaan Poppista. Myöhemmin kävin ottamassa loimen pois. Oli ihana poitsu! <3 – Akku” laitoin päiväkirjan kiinni ja aloin juttelemaan tyttöjen kanssa. Pompin vielä talliin katsomaan Popparia, ja lähdin odottelemaan kyytiä kotiin.

AP 3

|| Erityylinen tarina, koska kirjoitit välillä "päiväkirjan sisältöä" ja välillä "oikeita tapahtumia". Alussa hieman häiritsi, kun aloitit imperfektillä mutta jatkoit preesensiin. Muista kiinnittää asiaan seuraavalla kerralla huomiota. :) Tarina eteni selkeästi ja siinä oli ihania epävirallisempia (jos niin voi sanoa) hehkutuskohtia, jotka toivat suloisen mausteen tarinaan. En oikeastaan huomannut sen suurempia virheitä, hyvä tarina! - Britta

[Heidi]

11. toukokuuta 2013 ~ Tutustumista hoitoponiin

Odotus palkittiin, kun satuin saamaan hoitoponin lähitallilta, Ruolammesta. Innostus kuplii sisälläni, enkä malta odottaa, että pääsen tutustumaan hoitoponiini tarkemmin. Rehellisesti sanottuna en ollut uskoa korviani, kun kuulin että hoitajahauissa onni oli osunut minun kohdalleni. Pakkaan tyytyväisenä ja innokkaana tallilaukkuani. Vesipullo, pari voileipää, ratsastusvarusteet ja porkkana. Heitin tallilaukun olalleni ja lähdin kohti Ruolampea. Äidin hyvän tallipäivän toivotus ei kantautunut kuin puoliksi korviini, sillä niin täpinöissäni olin lähdössä pyörälläni Ruolampea päin. Hyppäsin pyörän satulaan ja niin alkoi ensimmäinen ajomatkani uudelle tallille.

Parkkeerasin pyöräni pyörätelineille, jotka olivat tallipihan laidalla. Muutama muukin pyörä oli telineessä, mutta kenelläkään ei näkynyt olevan samanlaista pyörää kuin minulla. Suorastaan heitin pyöräni telineeseen ja lukitsin sen ripeästi. Katselin uteliaana tarhoissa heinää syöviä hevosia. Kaikki olivat toinen toistaan suloisempia. Erään tarhan perällä oli kirjava, hullunkurisen värityksen omaava poni. Tunnistin sen heti Poppariksi. Puolijuoksua kipitin lähemmäs ja aloin kutsua ponia nimellä.
- Poppariiii! Kutsuin kirjavaa poniruunaa, joka vain käännähti ja höristi vähän korviaan. Loin Poppariin vähän nyrpeänpuoleisen katseen, vaikka en tosin odottanut sen ravaavan portille höristen. Kävelin hölmistyneenä talliin. Jos joku olisi tullut vastaan, olisi tuo varmaan luullut minua tietämättömäksi aloittelijaksi. Tallissa ei ollut kuitenkaan kamalasti väkeä. Katselin ympärilleni uteliaana ja näin pitkän karsinarivistön. Jotkut karsinat olivat tyhjiä, mutta osassa oli hevonen.  Karsinoiden ovissa oli nimikyltit, joissa luki karsinassa asuvan hevosen nimi. Ehdin jo kauhistua hevosten määrästä, mutta mieltäni piristi se, että ajanoloon kyllä oppisin kaikkien hevosten nimet, kunhan alkuaikojen tietämättömyydestä päästäisiin. Hetken tuumailtuani päätin pyytää jotakuta esittelemään minulle vähän Ruolampea, joka oli minulle uusi talli. Juuri sopivasti toimistosta astui ulos nuoren ja mukavan oloinen, blondi nainen.
- Moikka! Olen Heidi ja Popparin uusi hoitaja, aloitin puhumaan blondille.
- Hei vaan! Minä olen Sinna ja omistan puolet Ruolammen tallista, Sinnaksi esittäytynyt nainen sanoi pirteänä.
- Voisitko kenties esitellä minulle tallia? Sanoin ja tunsin punastuvani hieman. Miksi minun piti nolostua niin helposti?
- Toki, tänne päin! Sinna sanoi hymyillen ja lähdin hänen vanavedessään kenttää kohti.

Kentällä oli varsin kaunis ratsukko vauhdissa. Voikko, suurikokoinen suomenhevonen tanssahteli bruneten, melko pienikokoisen ratsastajan alla. Meno oli kauniin näköistä.
- Ruolammen pihapiirissä ei ole maneesia, mutta saamme ratsastaa Merja Koiviston maneesille, koska sinne on vain kilometrin matka, Sinna sanoi. - Ja samalla saamme kätevästi lämmiteltyä hevoset, jotta pääsemme hallilla suoraan asiaan!
Nyökkään, mutta katseeni on tarttunut voikkoon hevoseen, joka taipuu hienosti ratsastajan apujen mukaan. Voi, kumpa minäkin olisin noin hvyä ratsastaja!
- Tuon voikon hevosen nimi on Marsalkka ja ratsastaja on Eveliina, Marsalkan hoitaja, Sinna sanoi huomattuaan, kuinka seuraan lumoutuneena ratsukon menoa. Hetken kuluttua jatkoimme matkaa tarhoille ja sieltä sitten takaisin talliin.

Tallikierroksen jälkeen päätin hakea Popparin tarhasta. Kiitin tietysti ensin Sinnaa, joka esitteli minulle tallin. Ulkona ei ollut mikään maailman paras sää, mutta ainakin sain olla hoitohevoseni kanssa säästä riippumatta. Talsin kohti tarhaa, jossa olin nähnyt Popparin syövän heinää. Avasin portin varovasti ja suljin sen perässäni, jotteivat hevoset pääsisi karkuteille. Poppari ei lähtenyt karkuun, kun kävelin sen vierelle ja laitoin riimun sen pieneen poninpäähän. Poppari oli noin 130cm korkea, joten sopivan kokoinen minunlaiselleni pikkutytsylle. Talutin Popparin karsinaansa ja se seurasi kiltisti perässä. Kehuin Popparia hyvästä käytöksestä. Liu'utin karsinan oven kiinni, kun Poppari oli sisällä. Käväisin viemässä tallilaukun kaappiini ja sujautin avaimen melko ohuen, sinisen tuulitakkini taskuun. Otin samalla matkalla harjat mukaani ja menin takaisin Popparin karsinalle.

Suin Popparia pölyharjalla. Ponia ei edes tarvinnut sitoa kiinni, sillä se pysyi hyvin paikallaan ilman kiinni sitomistakin. Popparin karva oikein pöllysi, kun harjasin sitä. Poppari tuuppi minua välillä herkkujen toivossa, mutta antaisin porkkanan sille vasta hoitotoimenpiteiden jälkeen. Siihen ruuna vastasi vaativalla hirnahduksella.
- Saat porkkanaa ihan pian, sanoin rapsuttaen Popparia korvan takaa.
Kävin Popparin huolellisesti läpi pölyharjalla ja käytin myös vähän kumisukaa harjausoperaatiossa. Poppari oli valloittava persoona kirjavine jouhineen. Puhdistin kaviot oikeaoppisesti, eli nojasin olkapäälläni Popparin lapaa vasten, liu'utin kättä sen jalkaa pitkin ja nostin jalkaa päättäväisesti. Sitten rapsuttelin liat pois kaviokoukulla ja laskin jalan alas taputtaen Popparia. Kävin viemässä harjapakin paikoilleen ja kaivoin tallilaukusta Popparille tarkoitetun porkkanan.
- Oleppa hyvä, sanoin Popparille, kun annoin porkkanan sille. Ruuna rouksutti porkkanan nopeasti parempiin suihin. Halasin lopuksi Popparia.
- Nähdään taas! Huudahdin ja lähdin kohti pyörätelineitä. Tästä se hoitajanurani sitten alkaa.

Heidi & Poppari - ensimmäinen hoitokerta ♥


|| Hieno aloitustarina! Kirjoitustyylisi on todella miellyttävä, helppolukuinen ja virheetön (miten nyt pari pikkuvirhettä). Jossakin vaiheessa menin vain sekaisin, kun käytit sekä preesensiä ja imperfektiä - valitse jompi kumpi per tarina, niin tarina on selkeämpi. =) Oikeaoppista työskentelyä ja ihanan positiivinen asenne! - Britta