Disan päiväkirja

[Enni]

wC-t. Disa

Disaa hoitaa Suvi, joka myös kirjoittaa hoitopäiväkirjaan.

[Suvi]

Hiekan Bedisa

Lempinimi: Disa
Syntymäaika: 11.11.2010
Ikääntyminen: satunnainen
Ikä: 12v
Koulutus: ko. heB, re. 80 cm
Painotus: yleis
Rotu: walesincob
Skp: tamma
väri, merkit: kimo, lsi, otj vsk, vtj rv


Luonnekuvaus:
Disa on kiltti ja kuuliainen pikku tamma joka toimii useimmiten kuin unelma. Tulee loistavasti toimeen muiden hevosten kanssa ja tämän neidin voikin laittaa melkein kenen tahansa tarhakaveriksi. Tottunut kaikenlaiseen käsittelyyn joten ongelmia ei ole kengityksen eläinlääkärin tai munkään muunkaan vastaavan kanssa. Kuljetuskoppi on välillä jännä joten koppiin menoon kannattaa varata hetki aikaa. Päättäväisesti kun Disaa koppiin vie ja tarpeen tullen ohjaa ponin tietä liinanarulla niin tamman saa kyllä suostuteltua koppiin.

Hoitaessa ei pitäisi olla mitään ongelmia ja Disa onkin sopiva hoidokki jopa aivan aloitteleville hevosharrastajille. Ulkona saattaa hieman katsella ympärilleen ja säpsähdellä äkkinäisiä liikkeitä joten taluttaessa kannattaa olla varuillaan ja valmiina toimimaan. Pesuboksissa ei ole ongelmia ja Disan saa pestä ihan rauhassa.

Ratsuna Disa on kuuliainen ja rehellinen ja yrittää parhaansa mukaan tehdä ratsastajan toiveiden mukaan. Liikkeet ovat kivat ja mukavat istua ja tällä ponilla on varmasti vielä tulevaisuutta jäljellä koulukentillä. Disa on kehittynyt paljon, ja se on fiksu, todella yhteistyönhaluinen ja työstä pitävä. Esteitä Disa hyppää mielellään, ja nuoruusaikojen hauskat mutta epämiellyttävät kameliloikat ovat vaihtuneet rutinoituneeseen suorittamiseen. Silti Disan selässä esteillä täytyy olla kohtuullisen osaava kuski, koska vieläkin tamma tarvitsee hyvät tiet ja muita pieniä apuja. Maastossa Disa on vieläkin aika säpsy ja saattaa lähteä käsistä jos ratsasta ei ole valmiina.

[Suvi]

Tutustumista ja muuta kivaa 20.3.2013

Saavuin tallille iloisin mielin, vaikka oli myöskin hieman haikea olo, koska enää en hoitaisi Allia. Mutta odotin suurella innolla Disan tapaamista. Se on Allia pienempi, mutta varmasti sen kanssa olisi kivaa. Allissa saattoi sinänsä olla enemmän haastetta herättelemisen vuoksi, mutta toisaalta Allille voi tehdä hyvää saada välillä hoitaja, joka osaa enemmän. Alli ja Disa ovat itseasiassa lähes samanlaisia luonteeltaan.

Tarhojen luona näkyi paljon porukkaa - siis lähinnä hevosia, mutta muutama hoitajakin. Brianna oli viimein saapunut tallille, ja haki Billyä tarhasta. Lynn taas toi Hania tarhaan liikutuksen jäljiltä.
- Moi Brisu ja Lynn, sanoin.
- Moi, Brianna sanoi ja jatkoi matkaansa.
- Oot ilmeisesti menossa Disaa hakemaan? kysyi Lynn. Nyökkäsin ja hän jatkoi: - Disa on kyllä ihana, en vain ole ehtinyt tänne kovin usein, niin laitoin siksi sen takaisin hakuun. Nyt sillä on aktiivinen hoitaja, ja minä saan keskittyä Haniin.
- Oikeassa olet. Haluaisitko jossain vaiheessa lähtä kanssani ratsastamaan? kysäisin. Minähän kaipasin kovasti aina seuraa.
- Katsotaan, hän sanoi ja lähti tallille.

Disa söi rauhassa heiniään tarhassa. Pujahdin tarhaan, ja Disa tuli luokseni kerjäämään huomiota.
- No moikka, Disa! Tulitko kerjäämään rapsutuksia? Joo...
Puhelin kaikkea kivaa Disalle, kunnes hain riimun ja riimunnarun tallista. Yarkistin samalla, mihin karsinaan Disa kuuluisi viedä. Palasin tarhaan. Tarhoista oli alkanut hevoset kadota, ilmeisesti Sinna ja Maria pitivät ratsastustunteja. Disalla olisi tänään yksi puolen tunnin mittainen talutustunti muutaman meäuun kiltin ratsun kanssa joskus illalla, joten meillä oli hyvin aikaa lähteä maastoileman.

Tallin ilmoitustaululla näin Sinten.
- Moikka, Sinte! sanoin iloisesti.
- No moi, Suvi!
- Mitäs sinä puuhailet? Minä aion lähteä maastoon.
- Laitoinpahan tässä koulutunnistani ja istuntakurssista ilmoitukset. Oletko sinä tulossa mukaan? hän kysyi toivekkaasti.
- Tulen toki istuntakurssille, minua kiinnostaa tietää istunnasta yhtä sun toista.
- Etkö tulisi koulutunnille? Taso on vain heB.
- Niin, se on matala, tiedän.
Toisaalta, jos osasin askellajit, keskiravin, peruutuksen, laukanvaihdon ja pohkeenväistön, en kovin pitkälle tunnilla selviäisi. Ratsastajan tasolla ei ole mitään merkitystä, ilmoituksessa luki. Käännyin katsomaan toivekkaasti odottavaa Sinteä.
- Hyvä on, minä tulen.
- Hienoa Suvi, noin sitä pitää! Onkos sinulla maastokaveria tänään?
- Ei ole, mutta sinähän voisit tulla! Tuolla näyttää olevan Alli sua varten vapaana.
- No, kohta nähdään!

Sinte lähti tarhalle hakemaan Allia, ja minä talutin Disan karsinaansa. Otin sen päitsistä narun irti ja jätin roikkumaan karsinan oven viereen. Hain Disan harjat.

Huomasin, että alkoi tulla kesä. Disalta nääs lähti ihan mielettömästi karvatuppoja kumisualla harjatessa. Pölyharjalla sutiessa tavalliseen tapaan pölysi niin ettei metriä eteenpäin nähnyt. Jouhia oli kiva selviä. Disa oli hoidettaessa kiltti kuin enkeli, mutta olin kuullut juttuja maastossa ja esteillä Disan selästä laskeutuneista ihmisistä. Hieno juttu, hieman haastetta, vaikkei estekentän purut ja tienpientareiden jäiset lumipenkat oikein houkuta. Koulussa tämä hevonen muutamien tuntilaisten mukaan on paras. Jotkut pienemmät minulle niin kerran sanoivat.

Varustamisessa ei ollut ongelmia, ja kun pääsin ulos, oli Sinte jo odottelemassa Allin selässä. Sinte oli saanut lainaksi pikkujoulumaaston kartan. Lähdimme käynnillä ajotietä pitkin loivaa alamäkeä, jota normaalisti kapuamme ylös hikisinä. Ajotien alussa käännyimme vasemmalle uimarantaa kohti ja nostimme ravin.

Kun ylitimme jokea, hidastimme käyntiin. Kohta olisimme rannalla.
- Niin, sinulla oli jotain ongelmia kouluratsastuksen kanssa? Sinte kysäisi.
- Öö, nuo tempovaihdot ja lisätyt ravit ja vastaavat. Pitäisi opetella, vaan en osaa.
- No minä opetan, ehdimme ennen rantaa harjoitella vähän.

Siinä Sinte opetti minulle tempojuttuja sun muita. Rannassa pysähdyimme ihailemaan maisemia, jotka olivat aivan mahtavat.
- Emme ole taineet kumpikaan nähdä vielä rantaa, Snte totesi ja minä nyökkäsin.
- Joo ei, on kyllä Liekkijärvi vaan niin mahtava.

Kalliolla ei pahemmin lipsunut, kun siellä ei oltu paljoa ratsastettu. Liekkikalliolta oli myöskin taivaalliset maisemat ympärille. Kalliolta laskeuduimme metsään, missä eloa riitti - jäniksiä, oravia, lintuja...

Taukopaikalle pysähdyimme ottamaan hieman evästä. Se näytti oikein sopivalta etapilta pidemmällekin vaellukselle, koska puita oli jätetty kaatamatta sopivasti hevosten kiinnitystä varten.
- Harmi ettei lähiaikoina olla oltu yhdessä maastoilemassa ihan kunnon porukalla, sanoin.
- Olisihan se kivaa, voitaisiin kutsua porukkaa muualta messiin, ainakin minulle on kulkeutunut vain hyvää palautetta pikkujouluista, Sinte sanoi Allin selästä.

Minulla alkoi hyrrätä ajatukset päässä, kunhan Linda ja Mara saavat maastoreitit merkittyä, voisi Linda kutsua Ruolampelaiset vaellukselle. Ehdotankin asiaa heti Lindalle.
Kuljimme taas metsäpolkua pitkin, ja noin puolen tunnin päästä näkyi maamerkki josta tiesi matkaa olevan jäljellä kilometri. Hiljensimme sen kohdalla nostamamme ravin takaisin käyntiin.

- Kiitos maastoseurasta, sanoin Sintelle tallipihalla.
- Kiitos itsellesi, hän vastasi ja hyppäsi alas Allin satulasta.
Me molemmat hoidimme ratsumme ja jatkoimme omaa päivää eteenpäin.

Suvi & Disa 1 HM

|| Ihanan tunnelmallinen ja lähes virheetön (näppäilyvirheitä pari) tarina! Kappalejaot olivat sopivan mittaisia ja pidin varsinkin siitä, miten selostit maastonne kulun. Kiva, että otit Sintenkin mukaan maastoilemaan, sai hänkin raitista ilmaa. ;) Selkeää kerrontaa ja hienoa kieltä! - Britta

[Suvi]

Esteratsastusta runosuonen sykkiessä

Oli tänään päivä pilvinen,
mutta kuitenkin läpöinen.
Pakkasta ei ollenkaan,
eikä onneksi suojaakaan.

Oli tallitien vieressä,
lintuja pötöissä pienissä.
Ne pesiään niihin rakensivat,
ja keväällä niihin munisivat.

Oli orava pieni oksallaan,
siellä istui käpy tassuissaan.
- Hyvää, orava varmaan sanoi,
kun pienen siemenen suuhunsa laittoi.

Jo talli näkyi mäellä,
tarhat ja pihatto sen vieressä.
Minä talliin kiiruhdin hymyillen,
otin päitset ja riimunnarun lyhyen.

Tarhassa olivat hevoset ja ponit,
Disa, Alli, Poppis ja muu moni.
Niitä hetken rapsutin,
kunnes Disan mukaani valitsin.

Disa on karsinassaan vannomatta paras,
- ei, oli Allikin kiltti ja mulle rakas.
Alli vaan seisoi aina kuin suolapatsas,
oli Disassa eloa muttei hyörinyt kuin mustarastas.

Otin käteeni pölyharjan,
metallikammalla selvitin harjan.
Hellästi harjasin mahan herkemmän,
ja käsin selvitin harmaan hännän.

Liinalla lähti liat silmistä,
pyyhkäisin sotkut sieraimista pienistä.
Koukulla kavioita kaivelin,
hännänalusen sienellä putsasin.

Oli Disa piakkoin aivan putipuhdas,
ja rapsutuksia se kerjätä meinas.
Mutta ennen kun se ehti kerjäämään,
oli sormeni rapsuttamassa Disaa pientä.

Lähdin varusteita Disalle hakemaan,
oli Disalla ollut hauskaa sillä aikaa,
koska sen harjat multa jäivät karsinaan.
Sanoin: "Disa, ei harjoja syödä saa!"

Vein harjat ja laitoin Disan selkään satulan,
suitset myöskin ja hain martingaalin haastavan,
koska ennen ei ole ollut mulla rintaremmiä tässä,
paikalleen menemös mut viel mun käsissä.

No meni martingaali paikalleen vielä,
kun Sinna auttoi mua varusteiden tiellä.
Oltiin vihdoin molemmat kentällä,
ja alettiin siinä alkulämmitellä.

Kuului lämmittelyymme ensin pelkkää käyntiä,
sillä lämmittely käynnissä on tosi tärkeää.
Kyllä me myös ravattiin, ja sitten laukattiin,
ympyröitä, tempovaihtoja, suunnanvaihdoksii.

Alkoi verryttely olla jo valmiina,
vaan siihen lisäsin hieman haastetta.
Pohkeenväistöjä, keskikäyntiä, lisättyä ravia,
peruutuksia, pysähdyksiä, kiemurauroja.

Pianhan jo siirryttiin puomisarjoille,
ensin ravilla, mut sit nostin Disan laukalle.
Pari kavalettia ja ristikkoa siinä hypättiin,
kunnes rakentamalleni radalle siirryttiin.

Me lennettiin yli, eikä menty ali,
vastaan tuli okseri, sen jälkeen pikahali,
kun hieman retkahdin, sai Disa lisämoottorin,
jolloin liian kovaa juostiin mutta siitäkin selvittiin.

Alkoi olla yhteinen tuokiomme tämä
lopussa mutta ei muistosta tule mätä.
Pari pientä pystyä vielä hypättiin,
kunnes loppukäynneille maastoon lähdettiin.

Harjojen kanssa taas Disaa hyväilin,
otsaa silitin ja säkää rapsutin.
Pian oli kotiinlähdön aika,
muistoihimme jää tämä ihana taika!

Suvi & Disa 2HM

|| Oi ihanaa, runo! Itse rakastan runojen kirjoittamista (ja lukemista!), koska olen itsekin tämmöinen "pieni" runotyttö, jokaisesta asiasta tekisi mieli vääntää pikkuinen runonpätkä. Kerroit ihanasti riimitellen päiväsi tapahtumat ja sain siitä hellän tunnelman. Pari kirjoitusvirhettä huomasin, mutta kokonaisuutena runo oli ihanan tunnelmarikas ja virheetön! :) - Britta

[Suvi]

Maastoilua Lynnin ja Hanin kanssa 24.3.2013



Suvi & Disa 3 HM

|| Vautsi, onpa hieno talvikuva! Maisema on mukavan yksinkertainen ja saa siten huomioni kiinnittymään hienosti toteutettuihin hevosiin. Tosi hienoja yksityiskohtia kuvassa, ja kokonaisuutenakin todella hieno ja toimiva! :) - Britta