Brillan päiväkirja

[Deleted]

wA-t. Brilla

Brillan omistaa Beatrice, joka kirjoittaa päiväkirjaan.

[Beatrice]

Welcome home, pony!

15/12/2012

"I guess you can leave the car here", sanoin isälleni, joka siltä seisomalta sammutti Range Roverimme moottorin. Astuin ulos autosta, ja tein pikatsekkauksen maisemiin. Aika erilaistahan tämä oli, kuin Englannissa, mutta kai näihin loputtomiin kuusimetsiin tottuisi. Ajan kanssa, jos ei muuten.

"You must be Beatrice!" kuulin iloisen äänen takaani. Hemmetin pitkä blondi nainen pepsodent-hymyllä varustettuna käveli kohti, ja ojensi kättään. Kättelin naista kohteliaasti "yup":in kera.
"Do you speak Finnish?" nainen kysyi, hieman oudosti ääntäen. Ilmeisesti joku suomiaksentti, who knows.
"Joo, kyllähän mä aika paljon. Äiti kun on puoliksi täkäläinen", hymyilin.
"No hyvä, itelläni tää enkku kun ei oo ihan ominta alaa", blondi naurahti. "Ainiin, unohdin ite esittäytyä! Maria Kuusisto."
Nyökkäsin ja hymyilin.
"Koskas se siun poni olikaan tulossa?" Maria kysäisi.
"Emm... Parin tunnin päästä, aateltiin ensin tuua varusteet ja kaikki muut, ja jättää poni naapuriin siks aikaa", kerroin.
"Okei, sitten varmaan pitäs näyttää sulle vähän paikkoja", nainen hymyili.

Kävelimme talliin, ja vilkaisin matkalla autoon. Dadillä ei kovin tylsää näyttänyt olevan, siellä se jammaili jonkun sen oman ihmebändin tahtiin, ja selasi lehteä.

"...ja tohon se sun ponis sitten muuttaa. Heivattiin Eetu siitä pihattoon, kun Inkeri - onks se muuten sun serkku tai jotain - kävi kertomassa, että Brilla ei oo ihan pihattoponiks meinattu", Maria nauroi.
"Joo, no se nyt on tosiaan vähän sellanen... Eemm.. Snob", hain vastaavaa suomenkielistä sanaa, mutta tyydyin lopulta englantiin. "Ja joo, Inkeri on mun serkku", jatkoin hymyillen.

Juttelimme Marian kanssa vielä hetken, lähinnä Brillasta, Ruolammesta, tallin tavoista ja hevosista yleensä. Lopulta se lähti hoitamaan paperiasioita toimistoon, ja itse menin hakemaan isän autosta.
"It's time to wake up", nauroin, ja ravistelin päivätorkuille käyneen harmaahapsen hereille.
"Oh, did I fall asleep.. Oh dear, sorry", daddy vastasi.
"No problem, but could you please help me a bit?" naurahdin. Isä nousi ylös, ja avasi automme takakontin. Yhdessä aloimme purkamaan Brillan massiivista varustekasaa, ja kiikuttamaan sitä satulahuoneeseen Marian aiemmin osoittamille paikoille.

Kaksi ihmistä purki varusteet melko nopeasti, tosin daddyn piti silti koko ajan päivitellä, miten yksi pieni poni tarvitsi niin monet varusteet, eikä se voinut ymmärtää mitenkään, että poni oikeasti tarvitsi neljä erilaista loimea. No, isä oli kaupunkilainen. Englannissa asuessamme daddy oli viettänyt viikot Lontoossa, sillä se ei halunnut ajaa kahta tuntia junalla joka päivä.

Varusteet, check. Sitten ei auttanut kuin odottaa. Isä lähti hakemaan Brillaa naapurin papan luota (let's hope that the grandpa speaks English) ja meikä oli jäänyt odottamaan. Kävelin tarhojen luona, ja katselin Brillan tulevia laumakavereita. Kaipa welshini sinne mukaan ihan hyvin sopisi, muiden vain pitäisi tottua sen vahvoihin mielipiteisiin ja vielä kovempiin, mutta sentään satunnaisiin PMS-kohtauksiin.

Ruolammesta kyllä löytyi ihan kaikenkarvaista sakkia, ei pelkästään hevosista, vaan myös ihmisistä. Ohitseni ehti kulkea tyyppi, joka oli yltiölävistetty ja tatuoitu, eikä sen sukupuolesta oikein saanut varmuutta, mutta myös aika perinteisen suloisen näköinen blondi pikkutyttö mustaa ponia taluttaen. Plus kaikkea siltä väliltä. Veikkaisin, että porukan keski-ikä kiikkui jossain 15 vuoden tienoilla, ja sehän oli vain hyvä. (Terveisin neiti ensi vuonna 16-vuotias)

Lopulta musta Range Roverimme kaasutti jälleen Ruolammen pihaan, tällä kertaa traileri mukanaan. Juoksin (joo, tiedän, että tallin pihassa ei saa juosta) innostuksesta sen luokse, ja ajokin pysähdyttyä tungin itseni sisään trailerin etuosasta. Irrotin Brillan, ja talutin kerrankin rauhallisen ponin ulos takaluukusta. Tamma katseli ympärilleen korvat hörössä, eipä sekään näköjään suomalaismaisemiin ollut vielä kotiutunut.

"Alright Brilla, try to live with the fact that's your new home", sanoin ruunikolle, ja taputin sen kaulaa.

- Beatrice & Brilla 1HM -

\\ Fainöli! No ei vaa, jee eka tarina! Krijotusvihreitä ei löytyny ja kiva tarina, vaikka juur mittää ei tapahtunukkaa (; peeäs. omg vaan neljä loimea D: - M