Eetun päiväkirja

[Nuppu]

Saavuin tallille koulun jälkeen. Äiti ei kyllä pitänyt ajatuksesta, mutta antoi kumminkin periksi. Väittelymme takia melkein myöhästyin koulusta, ja opettajamme ei hyväksy myöhästelyä. Siksipä minä pistin töppöstä toisen eteen ja kerkesin nippa nappa tunnille.
"No, kuitenkin olen täällä." ajattelin ja suuntasin pihatolle Eetua hakemaan.
Lähestulkoon jähmetyin paikalleni nähdessäni Eetun. Ponihan istui maassa!
- Heippa kaveri! Oletkos ollut nätisti? tervehdin ponia.
Eetun koran kääntyivät ja se katsoi minua kauan. Laitoin sille riimun ja talutin sen puomille.
- Tänään opetan sinulle temppuja, sanoin Eetulle ja lähdin hakemaan sen harjoja. - Niinpä, josko se tekisi saman tempun minun käskystäni, jonka se teki pihatossa, ajattelin ääneen.

Menin takaisin Eetun luokse ja aloin harjata sitä.
- Susta senkun vaan paljastuu uusia puolia! melkein voihkaisin, mutta nauroin silti.
Poni vain katsoi minua ja käänsi lopulta päänsä tallin suuntaan.
Olimmekin pian valmiina, ja talutin Eetua metsää kohti. Suuntasimme samalle aukiolle, jolla lihansyöjäpeurat jahtasivat meitä.

Aukiolla aloin opettaa Eetua. Ei se tietenkään ymmärtänyt käskyä "istu". Eihän se ollut koskaan edes kuullut sitä taikka voinut yhdistää sitä istumiseen. Lopulta se istui alas ja jäi katsomaan minua ymmärtävästi. Olin sanonut samaan aikaan "istu". Kokeilin temmpua toisen kerran ja se onnistui! Palkitsin Eetun rapsutuksin ja namilla. Palasimme tallille, sillä äiti soitti minulle, että minun täytyisi mennä syömään.

Nuppu ja Eetu 15 HM

|| Voi että, tykkään kovasti rennosta kirjoitustyylistäsi. Tarinasi ovat napakasti tiivistettyjä, joten johonkin kohtaan voi lisätä kuvailevampaa tekstiä jos tahtoo tarinasta pidemmän. Jokunen kirjoitusvirhe oli, ja alku oli tosi hauska! Nauroin todella paljon (taas kerran) lihansyöjäpeura-vertauksellesi. Shetlanninponille onkin helpompi (ja kiva) opettaa temppuja, kun ne ovat niin pieniä. - Britta

[Nuppu]

Sainpa sittenkin juosta tallille, kiitos bussikuskin. Olin juuri tulossa bussin ovelle ja naks! Sen kuskin päässä naksahti, että mut olisi ihan kiva jättää koululle. No sittenhän minä juoksin koko matkan tallille asti ja olin vieläkin vihainen kuskille, jonka takia minulta meni kallisarvoista aikaa Eetuni kanssa.

- Voi Eetu! Et arvaakaan kuinka inhottava meidän bussikuski on! Se jätti mut koululle, ja mä sain juosta tännä jos aioin tulla sua hoitamaan! selitin ponille ja talutin sen pihatosta.
Mietinkin siinä samalla kostoa kusille. Minä kyllä niin mielelläni vaikka puhkoisin bussin renkaat, mutta sitten joutuisin itsekin kärsimään. Niinpä hylkäsin sen idean.

- Ehkä minun kannattaa hylätä ideat kostosta ja olla kuskille niin kiltti, että siitä tuntuu pikkaisen pahalta ihan vähäsen vain, kun se jätti mut koululle, mietin ääneen ja hain Eetun harjat.
Aloin harjata ponia ja mietin samalla olisiko muita hyviä vaihtoehtoja kilttiä esittämisen sijasta.
- Tai ehkä voisin pitää mykkäkoulua. Ei, ei ehkä sittenkään, mietiskelin.
Eetu ravisteli ja sai mietteeni palaamaan takaisin sen harjaamiseen. laitoin ponille myös varusteet ja lähdin maastoon.

Menimme reipasta käyntiä pitkänmatkaa, ja sitten ravattiin. Eetu oli hyvällä tuulella ja oli oikein kiltti minulle.
- Onneksi mulle tulee aina niin hyvä olo kun olen sun kanssa! huokaisin Eetulle joka nyökäyttää päätään myöntävästi.
Ratsastin hiljaisuudessa ja Eetu vaikutti tyytyväiseltä. Kun palasimme tallille, olin oikein hyvällä tuulella. Harjasin vielä Eetua ja päästin sen pihattoon.

Kävin vielä varusteiden kimppuun ja aloin putsata niitä. Otin varustehuoneesta satulasaippuaa. Saippua vain vähäsen kiukutteli minulle, kun vein sitä ulos penkille, jolla puhdistin varusteet. Sääkin oli oikein ihana, ainakin vähän aikaa.
Varusteet olivat tuossa tuokiossa kiiltävänpuhtaat.

- Mähän voisin pestä Eetun, kun se on aika likainenkin, mietin ja vein varusteet takaisin sisälle.
Hain Eetun pesukarsinaan ja aloin kastella sitä. Eetu ojensi kaulaansa ja minä aloin hangata sitä saippualla. Kun huuhdoin saiippuan pois, Eetu pärskähti ja tömähti letkuun. Samalla kastelin tietysti itseni! Nauroin vatsa kippuralla Eetun hölmistyneelle ilmeelle ja sammutin veden tulon.

- Sulla näyttääkin olevan hauskaa! Sinna sanoi.
- Ai joo! Onhan mulla, vastasin ja otin Eetun irti.
- Näyttää siltä, että sun täytyy vaihtaa vaatteet, Sinna tutuki minua.
- No, kesä kuivaa minkä kastelee! nauroin ja lähdin taluttamaan Eetua pihatolle.
- Mutta nyt ei ole vielä kesä, Sinna miettii.
- No, minä tahdon uskoa, että on!

Päästin Eetun pihattoon ja menin Sinnan kanssa talliin.
- Voi että! Kello on taas jo kolme! Mun täytyy mennä, moikka! sanoin ja lähdin.

Nuppu ja Eetu 16 HM

|| Hauska tarina kaikkine kommelluksineen! Juoni oli hauska, samoin kuin alku"kertomus". Selkeät, hyvän mittaiset kappalejaot ja kivoja kielikuvia. Muutama kirjoitusvirhe, jotka saa korjattua esim. niin, että kirjoittaa tarinan ensiksi teksinkäsittelyohjelmaan (esim. Word), joka tunnistaa kirjoitusvirheet. Tämän jälkeen voit helposti liittää tarinasi tänne. Olet todella aktiivinen hoitaja! =) - Britta

[Nuppu]

- Tänään, mä aion sitten oikeasti pistää Eetun niin nätiksi kuin vain voin! julistin kaverilleni juuri ennen kuin olin kääntymässä kotipihallemme.
- No, sittenhän voit ottaa siitä kuvan ja laittaa sen minulle! kamunikin innostui.
- Jep! Aion letittää sen harjan kokonaan, vaikka se onkin aika iso homma! nauroin ja heilautin kättäni hänelle ja käännyin kotiin.

Söin nopeasti ja kaadoin vahingossa mehulasini sisällön syliini kiireessä.
- Äh, pitää vielä kirjoittaa se himskatin lappu! mutisin. - Ja taksi Ruolammelle lähtee kymmenen minuutin päästä!
Repäisin matikanvihkostani sivun irti ja kirjoitin siihen olevani tallilla.
- Saan siis aina juosta joka paikkaan! nauroin ja säntäsin ulos.

- Eikä! huudahdin ja juoksin takaisin sisälle.
Unohdin lukita ovet ja ottaa tallikassini mukaan. Laitoin oven lukkoon ja heilautin tallikassini olalle.

Pysäkillä oli vain minä ja Pampula.
- Oletko sinä menossa tallille myös? hän kysyi.
- Jep! Tänään on Eetun kauneus-päivä! vastasin ja me molemmat nauroimme päiväni nimelle.
Taksi saapuikin ja nousimme kyytiin.
- Mä aion ratsastaa tänään, Pampula sanoi.
Juttelimme koko matkan ajan tallille asti.

- No, minä menenkin tästä hoitamaan Eetua! sanoin ja lähdin talliin vaihtamaan vaatteita.
Olinkin jo tuossa tuokiossa pihatolla Eetua hakemassa.

Vein Eetun nopesti puomille ja aloin harjata sitä.
- Tänään sinusta tulee maailman hienoin poni, juttelin Eetulle koko ajan.
Harjailin sitä noin 30 minuuttia.
- Nyt on harjasi vuoro! tokaisin ja aloin selvittää sen harjaa.
Harja oli kuin harakanpesä! Se oli niin takussa, että tuskailin sen parissa toiset 30 minuuttia. Ja vihdoinkin letittämään!

Eetu alkoi tylsistyä todenteolla, ja minä sainkin letit hiitaan puoleisesti valmiiksi.
- Eetu! Jos olisit paikoillasi minä olisin jo valmis, nurisin ponille.
Ja kuin ihme olisi tapahtunut, Eetu oli lopun aikaa hiljaa paikoillaan.
Kun olin valmis, otin ponista kuvan ja lähetin sen kamuilleni. Päästin Eetun tarhaan ja lähdin kotiin.

Myöhemmin kotona:
- Voi että Eetu näytti nii söpöltä siinä kuvassa! Mäki haluun ponin! Pikkusiskoni kiljui, kun näytin hänelle kuvaa Eetusta.
- Ei Eetu oo mun poni, se on mun hoitsu. Koita nyt vaa ymmärtää, mutisin ja työnsin siskon ulos huoneestani.
- Äitiii!! Mä haluun ponin! se vain kiljuu kuin palosireeni.
Enempää en sitten sitä kuunnellut, vaan laitoin huoneeni oven lukkoon ja soitin kaikki kaverini läpi.

- Moi! Voitko sä tulla meille? kysyin.
- En mä voi nyt. Mun täytyy siivota yläkerta ja pestä vessa, ja käyttää koira lenkillä, minulle vastattiin.
- Ok, no mä koitan jos joku toinen pääsis meille, mä niin kuolen jos mä joudun kestää tota palosireenii vielä yhtään sekuntii! No moido, vastasin ja suljin puhelimen.
Sama juttu toistui kaikilla kerroilla.

- Plaah! Äiti, voinko mä mennä käymään tallilla? huusin äidilleni keittiöön.
- Mene vain, mutta tule viideksi kotiin, hän vastasi ja minä säntäsin ulos.

Tallilla minä tietenkin hoidin Eetua, mutta äiti olikin jujuttanut minua. Kello oli jo viisi! Ja eiku kotiin vaan.

Nuppu ja Eetu 17 HM

[Nuppu]

- Kotoa luvan olla tallilla viiteen asti koulun jälkeen, kerroin Sinnalle.
- No sehän on hyvä. Voitkin sitten auttaa minua varusteiden pesussa, palkaksi voin pitää sinulle tunnin Eetulla, Sinna vastasi.
- Kyllähän mä sua autan, en ookkaan putsannut niitä varusteita vähään aikaan, myönnyin ja lähdimme yhdessätuumin varustehuoneeseen satuloita ja suitsia pesemään.

- No onpas nämä likaiset! Onkin jo korkea aika siistiä nämä, mutisin Eetun varusteiden siistimistä aloitellen.
- Siltä näyttääkin. Voisimme samalla pestä vähän loimia ja riimuja, Sinna sanoi.
- Eetun riimu kannattaakin siistiä, se poni on kyllä semmone temppuilia ja sottapytty että huhuh! voihkaisin ja aloitin varusteiden pesua.
- Hahhaa! Sinna naurahti ja aloitteli myös varusteiden pesua.
Olimme ihan hiljaa hetken, ähkimme kyllä, ja sitten kaadoin vahingossa veden lattialle.

- Arghh! Siirrytäänkö ulos aurinkoon kun ollaan siivottu tämä sotku, jonka MINÄ aiheutin taas vaihteeksi, nurahdin ja aloin kuivata vettä lattialta.
- Siirrytään vain ei täällä näe kunnolla, kun on niin varjoisaa, Sinna vastasi ja alkoi kerätä tavaroita ja lähti ulos.
Kipitin nopeasti perään kuivattuani lattian.

Aurinko lämmitti ihanasti!
- No nyt on parempi, huokaisin ja jatkoin suitsien hinkkaamista.
- Hidasta hommaa! Sinna puuskahti.
- Jep, ja hiostavaakin, vastasin ja otin satulan esille.

Kun olimme pesseet varusteet, veimme ne sisälle, ja haimme riimut ja loimet tilalle. Haimme samalla Eetun harjat. Eetun varusteet me jätimme hoitopuomille. Haimme sisältä riimut ja aloimmekin sitten pestä niitä vedellä ja saippualla. Loimet me pesimme siksi, että ne olisivat taas syksyllä puhtaina käyttöä odottamassa.

- Oletko jo valmis? Sinna kysyi kaataessaan oman pesuvetensä maahan likakaivon viereen.
- Joo, mennäänkö nyt ratsastamaan? vastasin Sinnalle.
- Mennään vain. Hae sinä Eetu, niin minä odottelen, Sinna sanoi.

Eetu olikin kivalla tuulella, tai niin minä ensin luulin. Näin siinä sitten kävikin:
- Heippa pikku ponini! Haluaisitko tunnille? puhelin sille.
Samassa Eetu läksi juoksemaan ja sain jahdata sitä viisitoista minuuttia.
Onneksi sain sen kiinni ja harjattua.

Ratsastin kaviouralle käynnissä. Sinna tarkkaili Eetun liikkeitä ja kommentoi välillä. Kohta ravasimmekin ja Eetuhan oli muuten sitämieltä, että hänhän ei ravaa. Ainakaan minun käskystäni. Kamppailin ponia vastaan ja sain kuin sainkin sen ravaamaan. Laukkasimme vähän ja ähersimme koulukiemuroita.
Onneksi tunti meni hyvin, lukuun ottamatta paria pukkihyppyä ja ilkikurisia temppuja:)

Nuppu ja Eetu 18 HM

|| Tarina alkoi hieman jännästi, kun en saanut ensimmäisestä lauseesta täysin selkoa. Loppujen lopuksi ymmärsin mitä hait takaa, ja tarinan lukeminen saikin jatkua. Kerroit mukavasti tallin normihommista, jotka on nekin tärkeä suorittaa. Hyvä, tiivistetty tarina, jossa kerroit lopussa myös kivasti tunnista. - Britta

[Nuppu]

Tallilla on aina hauskaa. Ihan aina, paitsi silloin, kun joutuu ottamaan siskon mukaan. Se oli lähellä tällä kertaa. Onneksi takiaisen kaverin äiti soitti juuri silloin, kun aioin kieltäytyä viemästä häntä tallille. Hän ei ymmärrä asioista pätkääkään. Onneksi takiainen oli tahtonut kamunsa luokse eikä enää minun mukaani.

- Jes! Yhtä lomaa vain tämä tallilla oleilu, huokaisin Eetun pihatolle mennessäni.
Poni oli siisti ja pirteä.
- Moikka kaveri! mentäisiinkö tänään maastoon kävelylle? kysyin ponilta ja se pudisteli hanakasti päätään.
- Ai ei vai? Entä jos laukkaamme maastossa? kysäisin siltä.
Nyt Eetu nyökytti päätään itsepäisen näköisesti.
- Selvä mennään kovaa, sanoin ja talutin sen hoidettavaksi.

Kiinnitin Eetun puomiin ja hain hoitovälineet, sekä satulan ja suitsetkin. Aloin harjata ja ponista irtosi vain vähäsen pölyä.
- Oletpas sinä siisti jo ennestään, kuiskasin sille laittaessani satulaa.
Eetu ei edes pullistellut, mutta näin sen silmäkulmassa sellaisen ilkikurisen pilkkeen, josta tiesin, että se hautoi jotakin.

- Ja nyt matkaan! sanoin ja poni lähti kiltisti liikkeelle.
Matkasimme käynnissä metsässä. Pyysin Eetulta ravia ja se ravasikin nätisti. Siispä jain puolet huomiostani maisemille, jotka olin tietysti nähnyt ennenkin, mutta ne ovat aina yhtä kauniit. ja tottakai, silloin minä annoin ponilleni tilaisuuden tehdä suuren pukkihypyn, johon en ollut varautunut. Laensin Eetun sälästä kuin leppäkeihäs ja poni otti jalat alleen.
- Voi hyvät hyssykät sun kanssas Eetu! huudahdin, mutta Eetu ei kuullut.
Se oli juossut kauas tallille päin.
- Voihan murmeli! Nilkkaa vihloo, mutisin noustessani ylös. - Se on varmaan tärähtänyt.

Ja niinpä minä lähdin jalan tallille. Varmaan aika hullunkurinen näky, tyttö vaaleissa vaatteissa, tai housut olivat ennen vaaleat, itsellen jupisten matkalla tallille.

Tallilla oli pienehkö säätö päällä ja minähän sitten sain ympärilleni Sinnan ja Pampulan, ja oli Sarahkin siinä.
- Oletko sinä kunnossa? Sinna kysyi.
- Niin oletko? kysyi Sarah.
- Miksi Eetu juoksi tänne yksin? kysyi poulestaan Pampula.
- Hei rauhoittukaa! Olen ihan kunnossa, Eetu vain temppuili. Se heitti mut selästään maastossa ja minä lensin. Tokaapas poni tänne niin me menemme kentällä vähän aikaa, rauhoittelin ystäviäni ja Eetu saapui ilkikurinen ilme turvallaan.

Kentällä menin laukkaakin ja nyt Eetu ei edes yrittänyt temppuilla. Ratsastuksen jälkeen, kun olin taluttamassa Eetua tarhaan, sanoin sille:
- Olet sinäkin temppuilija! Aina pitää hautoa jotakin toisten pään menoksi.

Nuppu ja Eetu 19 HM

|| Mukavasti etenevä tarina! Vaikka tipuit, oli hyvä, että uskalsit vielä mennä uudelleen selkään reenaamaan. Hyviä kielikuvia (mm. takiainen), mutta aika paljon näppäilyvirheitä. Niitä sattuu, mutta Word auttaa tässä asiassa; kirjoitat tarinan ensin Wordiin ja sitten liität tänne, niin löydät kirjoitusvirheet, kuten aikaisemmin selitinkin. Muuten tosi kiva ja monipuolinen tarina! - Britta

[Nuppu]

- Jipii!! kiljaisin tallille tullessani.
- No mikäs on nyt noin kivaa? Sinna kysyi minulta.
- No, äitini sanoi, että saan jatkaa Eetun hoitajana niin pitkään kuin tahdon! Ja tiedäthän sinä, minä en anna pikku Eetustani palaakaan toiselle hoitajalle, kerroin hänelle.
- Sehän on mukavaa, Sinna sanoi ja hymyili leveästi. - Kyllä Eetukin pitää siitä, että se ei joudu kokemaan paljon muutoksia, siitä olen varma.
- Jep, ja minäkin pidän siitä. En halua vaihtaa hoidokkia, vastasin ja kaappasin tallista Eetun riimun ja riimunnarun.

Matkasimme Sinnan kanssa pihatolle nauraen, ja minä tervehdin taas heppoja.
- Voi että sä olet niiiiiiiiiin söpö! kuiskasin Eetulle, aika kuuluvasti kylläkin.
- Niin se onkin, mutta tänään sinä et tipu sen selästä! Sinna nauroi.
- Selvä, johtaja! nauroin lisää ja Eetu katsoi meitä ihmeissään.

Laitoin sen kuntoon ja talutin maneesiin.
- Minä jään katselemaan ja voin auttaa jos on tarve, Sinna sanoi vielä ennen kuin aloin mennä alkukäyntejä.
- Joo, käy mulle.

Aloitimme ja Sinna istuutui katsomoon.
- Me tehään tänään vaa perusjuttuja, huusin Sinnalle, joka oli kysynyt minulta mitä teemme.
Ravasimme voltteja ja kiemurauria. Tein pysähdyksiä ja peruutuksia, ihan vain että poni kuuntelisi minua.
Lopuksi otimme vielä laukkaa. Hienostihan sekin meni.

- Hienoa Eetu! kehuin kaveriani ja talutin sen hoitopuomille.
Sinna oli lähtenyt auttamaan jotakin toista, joten tein loput hommat itse. Vein varusteet ja hoitovälineet paikalleen ja talutin Eetun pihattoon.

- Taidanpa lakaista vielä tallikäytävän, mietin ennen lähtöä.
Se oli helppoa hommaa ja kerkesin vielä ajoissa kotiinkin.

Nuppu ja Eetu 20 HM

|| Mukava perustarina! Alku oli ihanan positiivinen ja tarina jatkui samalla meiningillä loppuun asti. Virheetön tarina, joka painottui vuoropuheluun. Voit joskus kokeilla lisätä hieman tekstiä (kuvailua) vuoropuheluiden väliin, niin saat tarinalle pituutta ja mukavaa lisäperspektiiviä. =) - Britta

[Nuppu]

-Ja tänään on luvassa tietenkin.... opettaja sanoi, mutta hänet keskeytettiin.
- No ei ainakaa läksyi! joku luokkamme pojista kiljaisi.
- Minua ei keskeytetä, ja läksyjä on todellakin luvassa. Matematiikasta sivut 167-168, tehtävät 3,4 ja 6, opettaja puhui hieman viileään säävyyn ja vieressäni istuva oikein hiljainen tyyppi, en muista edes hänen nimeään, voisiko sanoa, että hän on luokkamme näkymätön oppilas, säpsähti kuullessaan open puhuvan siihen sävyyn.

- ...Ja sitte se tyttö säikkyi opettajaa! pojat nauroivat taksissa.
- Voitteko olla edes joskus solvaamatta toisia, ja käyttäytyä kuin oikeat ihmiset? sanoin siihen väliin.
- Aha, pikku neiti Valopää puhuu! ne nauroivat vain.
Tuhahdin äkäisesti ja nojasin penkin selkänojaan.
" Voi että noi on tyhmiä!" mietin itsekseni. " Pikku neiti VALOPÄÄ, VALOPÄÄ! Aaarghhh!!! Kyllä minä niille vielä valopäät näytän".
Ja kyllähän minulle tarjoutuikin hyvä tilaisuus siihen taksin pysähdyttyä. Pojat säntäsivät ovelle kiittämättä kyydistä ja alkoivat rempoa ovea auki.
- Kiitos kyydistä ja hyvää päivänjatkoa! huikkasin kuskille ennen ovelle menoa.
- Miksei tää ovi aukee?! pojat huusivat.
- Käännätte kahvaa väärään suuntaan, Valopäät! tokaisin äänekkäästi pojille ja kävelin ovesta ulos. Ja voi että! Niiden ilmeet olivat niin näkemisen arvoiset. Koko taksilastillinen koululaisia ja kuski mukaan lukien, repesivät nauruun. Pojan vain pällistelivät siinä.

Tallilla oli ihanan rauhallista, eikä kuulunut yhtään riitaista sanaa tai lausetta.
- Vihdoinkin rauhaa, mutisin mennessäni Eetuliinini luokse. - Moikka ihku ponini! Sää oot ihan paras koko maailmas! nauroin pikkuiselle ja annoin sille kunnollisen karhunhalauksen.
Taluttelin ponderria puomille, sidoin sen kiinni ja hain hoitokamppeet.

- Tänään mennään esteitä maneesis, kerroin Eetulle hoitaessani sitä. Se katseli minua iloisesti, ja nautti selvästi auringosta.
Olimmekin pian maneesissa keskellä kenttää, jolla oli muutama pystysarja ja ristikoita. Aloitimme käynnissä ja teimme kaikenlaisia verryttely juttuja.

- Ja nyt raviin! pyysin Eetua ja annoin pohkeita.
Ensimmäisen kerran elämässäni sain kokea niin ihanan ravin. Se oli pehmeää ja tasaista. Tunsin, että Eetu pani parastaan minua miellyttääkseen.
- Nyt mennään toi este, mutisin sille hiljaa ja käänsin Eetun ensimmäiselle ristikolle.
Eetu ravasi hienosti yli ja palkistsin sen rapsutuksin esteen toisella puolella. Ravasimme muitakin esteitä, ja sitten oli laukan vuoro. Eetu laukkasi hienosti ja hyppäsimme sarjan ja ristikon.
- Upeaa Eetu! hihkaisin loppukäynneillä ja taputin sitä.
Raivasin esteet tuntimme jälkeen pois, ja hoidin Eetun.

- Nyt sä paljastit sun tottelevaisen ja kuuluiaisen puoles, jonka mää oon jo huomannut! SÄ OLET MAAILMAN PARAS PONI!

21 HM

[Nuppu]

Karvapallo tallille. 14.5.




- Tääänään laukaaaataan! rallattelin tallille tullessani.
Rottweilerini Diego loikki innostuneena. Ensimmäinen kerta Ruolammella! Onhan se jännää.
Minulla on tapana keksiä kaikenlaisia iloisia rallatuksia, tietysti silloin kun olen iloinen, ja Diego pitää niistä paljon.
- Moikka pikku Eetu-Peetu! Tänään on pieni laukkakisa, kelloa vastaan kun ei ole muita, ja voisinkin kysyä Banskulta ja Pampulalta tahtoisko ne meijän kaa maastoon, lallattelin ja mietin ääneen ja Diego istui kiltisti pihaton ulkona ja läähätti.
Eetu pärski ja nykäisi narun kädestäni.
- Eetu! kiljaisin ja suljin pihaton portin, ettei muutkin pollet mielisi pakomatkalle. - Voi hyvää päivää sun kanssas! nurisin juostessani sen perään.
Diego innostui leikkimään hippaa Eetun kanssa. Ensin Diego jahtasi Eetua, sitten toisinpäin. Että se näytti hauskalta!

Päätin sittenkin vaihtaa suuntaa, hakea tallista kauroja ja vaikka Sinten apuihin.
- Sinte! Oletko sä täällä? huhuilin kaurojen kanssa.
- Joo, kuinka niin? hän vastasi.
- No kun mä tarttisin vähän apuja, sanoin.
- Mitäs duunia olis luvassa? Sinte kysyi.
- Tarttin auttavia käsiä pienen ilkikurisen lihansyöjäpeurille kiukuttelevan natiaisen ja hippaa leikkivän rotikan nappaamisessa, sanoin samalla kun menimme ulos tallista.
- Selema, Sinte sanoi vain ja lähti juoksuun.

Juoksimme sen ilkikurisen ponin ja hullun koiran perässä kauraämpäriä kahisutellen, mutta ei! Minä hain laukustani makkaravoileivän ja houkuttelin sillä Digoa, se on tosi helppo lahjoa ruoalla! Eetu ei antanutkaan kiinni ennenkuin minä istuin penkille, ja se tuli eteeni. Diego läähätti innoissaan.
- Voi elämä minkä temppun teittekin, kiljaisin ja vein Eetun harjattavaksi. - Kiitos Sinte, kun sä autoit, lisäsin.
- Ole hyvä vain, hän vastasi ja lähti töihin.

Satuloin Eetun ja lähdin maastoon. Nyt ei ollut niin hiljaista kuin tavallisesti. Joka puolelta kuului kaikuvaa naurua ja linnunlaulua, ja tietysti Digon haukku ja läähätys.
- Eiks olekin ihanaa? kysyin Eetulta ja Diegolta.
- Pärsk! sanoi Eetu
- Hau, sanoi Dibi.
Naureskelin siinä itsekseni vähäsen ja silitin Eetun kaulaa. Ravasimme paljon ja innostuin keksimään lisää rallatuksia. Diego juoksi täysillä edessämme.
- Nyt laukataan Eetu! kiljaisin iloisesti ja kannustin Eetua eteen.
Digo lähti hinosti mukaan. Poni ponnahti laukalle ja heitti pari ilopukkia. Nauroin sydämeni kyllyydestä. Minulla oli oikein hauskaa. Ja niin oli ponilla ja koirallakin.
Laukkasimme pitkän aikaa ja käännyimme ravissa tallille.
- Se oli tosi kivaa! Vai mitä? kysyin ponderrilta ja hauvalta.
Ne eivät vastanneet mitään tällä kertaa, vaan Eetu nosti laukan ja Diego juoksi perässä..
- Hui! Sinähän oot kova menijä! sanoin Eetulle kun hiljensimme ennen tallille kääntyvää metsäpolkua.
Menimme käyntiä tallille asti. Diego haukkui iloisena.

- Olikos kivaa? Sinna kysyi meiltä kun harjasin Eetua. - Niin, ja kukas hän on?
- Jep. Eetu onkin niin hikinen, että taidanpa pestä sen. Niin ja tämä on Diego, mietin samalla ääneen kun vastasin Sinnalle.
- Ok. Voit huuhtoa sen tuossa ja kuivata sen vaan kevyesti pyyhkeellä kun on niin lämminkin, hän sanoi ja meni auttamaan jotakin tunnille tulijaa.

Huuhdoin siis Eetun ja päästin pihattoon.
- Moikka Eetuliini! huikkasin ja lähdimme Diegon kanssa kotia kohti.

Nuppu ja Eetu 22 HM

[Nuppu]

Takiainen! 15.5.


- Taasko sä meet tallille? Mäki haluun!!!! pikkusiskot ovat kyllä niin ärsyttäviä, roikkuvat mukana kaikkialla eikä niiltä saa hetken rauhaa, ellei häippää " näkymättömästi".
- Et sä voi tulla tallille! Sä olet ihan liian pieni ja sä meluat, mutisin viimeiset sanat.
- Annahan nyt Nupun lähteä, nyt! äiti sanoi äkäisellä äänellä.
Hän ei tykkää ollenkaan kun tappelemme, kukapa nyt tykkäisi. En ainakaan minä. Aina se on jaloissa, pikkusisko.
Siispä läksin tallille pyörälläni niin nopeasti kuin vain suinkin kerkesin.

Tallilla on aina niin ihanaa, ei kiljuvia pikku hyyppäreitä. Laitoin pyräni sivuun ja hain Eetun riimun ja riimunnarun tallista. Käppäilin tarhalle ja näin Eetun.
- Moikka kamu! Mitä mieltä olet, pitäisikö meidän osallistua jollekin tunnille? Minusta Pampulan ohjas-ajo kurssilla oli kivaa, ja opn paljon uutta, puhelin pikku hepalle ja odotin siltä vastausta. Hetken kuluttua se pärskähti.
- Eli joo. Katotaas tunti-listasta jos olisi joitakin tunteja... mutisin.

Talutin Eetun hoidettavaksi ja aloin harjata sitä. Harjasin sen niin puhtaaksi kuin vain sain.
Menin hakemaan Eetun satulaa ja suitsia tallista ja poikkesin samalla ilmoitus-taululla.
- Sarahin tunti, sinne siis! kirjoitin minun ja Eetun nimet ilmoittautumislappuun ja menin hakemaan ne varusteet.

- Arvaa Eetu, me mennään nyt Sarahin tunnille. Voidaan tehä taas jotain missä on mukana muitakin, selitin ponille, jonka ilme oli kyllä niin pro!
Heivasin satulan Eetun selkään ja kiristin satulavyön toiseen reikään. Ja sitten suitset. Kun Eetu näki suitset, se laski päänsä niin alas kuin vain poni pystyy. Kun kumarruin, se nosti päänsä niin ylös kuin mahdollista ja peruutti.
- Voi että! Ja taasko pelleilyä, sanoin ja koppasin ison tukon otsaharjaa käteeni.
Sujautin kuolaimet sen suuhun ja kiinnitin remmit. Nyt oltiin valmiina. Talutin Eetun kentälle joka oli tyhjänä.

Nousin selkään ja kiristin satulavyön. Aloitimme käynnissä ja verkkasimme normaalisti. Ravailimme ympyröitä ja kahdeksikkoja. Nostin laukan ja laukkasin pitkän sivun. Sitten yritin hidastaa, mutta Eetu vain jatkoi kulkua kovempaa ja kovempaa. Se taisi vähän innostua. Sitten käänsin ponin ympyrälle ja pienensin ympyrää kokoajan. Pian Eetu lopetti laukan ja hidasti käyntiin.
- Hyyyvä, venytin sanaa ja annoin Eetulle pitkät ohjat.
Kiersimme kenttää ja lopetimme tältä päivältä.

Vein Eetun harjattavaksi ja otin siltä varusteet pois. Harjasin sitä ja annoin porkkanan.
- Olet aika hassu, mutta kiva, sanoin sille ja otin suan käteeni.
Harjasin Eetua vielä vähän ja vein sen pihattoon.

- Karvanlähtö kausi on loppumaisillaan, mietiskelin. - Voisin kai pestä Eetun harjat.
Hain tallista ämpärin ja lämmintä vettä. Kannoin harjat ja veden nurmelle ja aloin siistiä. Kesti varmaan puolituntia ja olin valmis. Heitin veden pois ja vein harjat nurmikolle kuivumaan. Hain Eetun varusteet, jotka olin sittenkin vienyt turhaan sisälle. Päätin huuhtaista ne nopeasti ja rasvata myös.
Hankasin liat pois ja levitin silleen kivasti vahaa itsenikin päälle.

- Mitäs olet tehnyt tänään? Sinte kyseli minulta saapuessaan tallille kassi mukanaan.
- No kävin ratsastamassa Eetulla ja metiinkin aika kovaa tossa kentällä. Kaveri ei oikeen tahtonut pysähtyy. Pesin äsken sen harjat ja vahasin varusteet, ja myös itsenikin! nauroin kertoessani vaha-kokemuksesta.
- No ainakin tuoksut nyt nahkalta! Sintekin naurahti ja istui viereeni.
- Mites sun päivä? kysäisin Sinteltä.
- Ihan hyvin voisin sanoa. Sitä tavallista menoa, niinkuin joka päivä, hän vastasi.
Hankasin vahaa vielä vähän suitsiin ja kyllä ne näyttivätkin puhtailta.
- Taidankin tästä menää tonne tallin puolelle, Sinte sanoi ja nousi ylös.
- Joo, moikka!

Vein kuivuneet harjat ja varusteet satulahuoneeseen.
- Nyt voisin vielä viiä Eetuselle namin, mietin ääneen ja talsin pihatolle.

- Tässä porkkana, Eetuliini!

Nuppu ja Eetuliini 23 HM

[Nuppu]

Ruolammella tuntiapulaisena. Outoako? Kenties minulta?! 16.5.





- Tänään on Ruolammella joku tunti, ja voisinkin sitten vaikkapa auttaa sitä, joka saa Eetun tunnille, mietin Sinnan kanssa, kun hän kertoi tunnista.
- Sehän olisi hyvä. Voisit sitten sillä aikaa vaikka auttaa tallissa, vaikka vain lakaisemalla ja siivoamalla varustehuonetta, Sinna vastasi.
- Kyllähän se käy, mutisin ja näin joukon tuntilaisia saapuvan paikalle.

- Moi! Kuka teistä menee Eetulla tänään? kysyin, kun he olivat saaneet tietää ratsunsa.
- Mää, oleksä sen hoitaja? kysyi lyhyt tyttö, jolla oli saparot.
- Joo, kyllä mä olen Eetun hoitaja. Oon muuten Nuppu, entä sä? kysyin tytötn nimeä.
- Ai mä? hän katsoi minua ja nyökkäsin. - Mä oon Maiju.
- No mennääks hoitamaan Eetuliini sulle kuntoon, sanoin ja nyökkäsin pihatolle päin.
- Joo, Maiju sanoi

Kävelimme pihatolle ja menimme sisään.
- Saanks mä pyydystää Eetun? Maiju kysyi.
- Joo, hae vaan, vastasin ja jäin portille odottamaan.
Maiju käveli Eetun luokse päättäväisesti. Eetu antoi helposti kiinni ja totteli Maijua kuin pieni lammas.

- Onpas Eetu tänään kiltti, Maiju tuumi viedessämme Eetua hoidettavaksi.
- Kuinka niin? kysyin. - Siis tarkoitan, että onko se ollut jästipää teidän tunnillanne?
- Joo, se oli ihan hassu kun Aino ratsasti sillä, Maiju vastasi.
- Aa... Mä voin olla tässä vieressä vain jos sä tahdot hoitaa Eetun ite, sanoin ja kävin istumaan ruohikolle.
- Joo, jos vain näytät mulle Eetun varusteet ja harjat, Maiju tokaisi ja lähti talliin.

Näytin varustehuoneesta ponin satulan, suitset ja harjat.
- Tässä ne on. Eetun satula on tässä, saatko sen ite. Se on aika korkeella, kerroin.
- Joo voitko auttaa? hän kysyi.
Nostin satulan alas ja otin harjat. Maiju kantoi satulan ja suitset.

- Voit alkaa jo harjata, niin saat toiset kiinni, joku oli jo valmis tuolla tallissa Brean kanssa, sanoin Maijulle ja annoin hänelle kumisuan.
Maiju harjasi Eetun huolellisesti ja otti kaviokoukun.
- Nosta Eetu, hän sanoi ja Eetu nosti jalkansa.
Maiju sai kaviot puhdistettua ja katsoi minua kysyen:
- Mitä sitten, voinko jo laittaa satulan?
- Joo, laita vain, vastasin ja nyökkäsin.
Maiju satuloi taitavasti ja otti suitset. Eetu avasi nätisti suunsa ja haukotteli.

- Oletteko te valmiina? Sinna tuli kysymään.
- Ollaan, Maiju vastasi.
- Menkää sitten maneesiin.

Maiju talutti Eetun tottuneesti keskelle maneesia kaartoon toisten hevosten viereen. Jäin katselemaan tuntia.
Katsoin kun tuntilaiset nousivat ponejensa/hevostensa selkään ja lähtivät alkukäynneille. He tekivät pysähdyksiä ja voltteja lämmittelykierroksilla.
- Nyt raviin! Sinna huusi ja oppilaat tottelivat.
He odottivat seuraavia käskyjä ja niitähän tulikin.
- Siirtykää pääty-ympyrälle tähä päätyyn. Tehkää ympyrästä pyöreä, Sinna ohjeistaa.
Jollakin oli hankaluuksia ravin alkupuolella, mutta onnistui kuitenkin saamaan taas tasapinonsa kuntoon.
He tekivät pääty-ympyröitä ravissa ja käynnissä. Tunti eteni mallikkaasti, eikä ongelmia tullut.

Tunnin jälkeen autoin Maijua.
- Oliko kiva tunti? kysäisin.
- Joo, Eetu totteli niinku unelmapolle! hän ylysti.
- No sehän on kiva, sanoin ja istuin taas alas.
Maiju otti Eetulta suitset pois ja laittoi sen riimuun. Sitten hän nosti satulan pois ja laittoi sen maahaan. Maiju alkoi harjata Eetua ja se alkoi kuoputtaa.
- Ei Eetu! komensin sitä ja Maiju ei ollut millänsäkään. - Jos se tekee noin toiste, kiellä sitä. Se ei saa tehdä noin.
- Ok, Maiju mumisi ja näytti olevan muissa maailmoissa.
Autoin häntä nostamaan satulan varustetelineeseen, kun veimme harjat, suitset ja satulan pois.

- Mä lähen ny, Maiju sanoi.
- Vietkö sää Eetun pihattoon? kysyin.
- En. Sä voit viiä, kun sä oot sen hoitaja. Saisit sen kaa hetken, Maiju sanoi minulle ja hymyili.
- Okei. Moikka, Maiju! hymyilin takaisin ja lähdin taluttamaan Eetua.

- Sä toimit tosi hienosti Eetunen! kehuin sitä kun talutin sen pihatolle.
Puhelin sille ja Billy tuli tervehtimään Eetua.
- Sun kaverikin odottaa! hymyilin ja menin pihaton sisäpuolelle niin, ettei Billy pääsisi ulos.
Päästin ponin irti ja menin lakaisemaan tallia.

Lattialla oli olkia ja likaa hevosten kavioista. Toisiakin hoitajia oli lakaisemassa.
Kunsaimme tehtyä sen loppuun lakaisin myös varustehuoneen ja lähdin.


Nuppu ja Eetu 24 HM

[Nuppu]

Rasti seinään!!! 18.5.

Tallilla kävi vilske. Vanhemmat toivat lapsiaan talutus-tunneille.
- Rauhallisesti, nyt jaamme hevoset, Sinna komensi tallikäytävällä hyöriviä ihmisiä.
Kaikki pysähtyivät niille sijoilleen ja kääntyivät katsomaan Sinnaa. Joidenkin vanhemmat lähtivät.
- Aloitetaan Breasta. Brean ottaa Emilia, Eetun voisi ottaa Eemil, Sinna aloitti.
- Eetun hoitaja on jo paikalla, joten Eemil mene tuonne Nupun luokse, niin voitte lähteä hakemaan Eetua, Sinna puhui.

Pieni poika käveli luokseni ja sanoi:
- Mennää jo, mä haluun latsastaa inkkaliponilla.
- Selvä, sanoin ja näin pojan vanhempien saapuvan luoksemme.
- Hei, eihän se intiaaniponi ole oikea inkkarien poni? Eemilin äiti kysyi hieman peloissaan.
- Hei, ei Eetu ole oikea inkkariponi, se vain on laikukas shettis, vastasin hymyillen ja Eemilin äiti huokaisi syvään.
- Hienoa, ja minä olen muuten Amanda, hän sanoi.
- Ja minä Nuppu. Eiköhän mennä hakemaan Eetu, sanoin viimeisen lauseen Eemilille joka tutkaili kissaa.
- Joo, mennää jo! hän vastasi ja lähti pihatolle.

Menimme pihattoon rauhassa ja Eetu tuli meitä vastaan.
- Ota sä se kii, nii mä tulvaan sun selustan, tuolta tulee Lonja, Eemil sanoi ja katsoi lähestyvää tyttöä.
- Selvä, mutta sä talutat Eetun hoidettavaks, nauroin ja laitoin Eetulle riimun.
- Ok, Eemil sanoi ja tarttui riimunvarteen.

Eetu tulikin hoidettua aika nopeasti, opetin Eemiliä satuloimaan ja... Voisinkin kirjoittaa siitä:
- Miten päi tää loju menee ton inkkaliponin selkää? Eemil kysyi minulta.
- Katsos satula laitetaan näin. Kokeile valuttaa sitä tähän kohtaan, ohjeistin poikaa.
- Ahaa, entä noi, mä oon nähnyt, että noissa on semmoset pitkät hihnat, Eemil tokaisi ja osoitti suitsia.
- Ai suitset vai, joo ne laitetaan näin, näytin hänelle ja kappas, olimmekin jo valmiina.

Kentällä oli paljon sählinkiä.
- Laitan sulle nää jalustimet oikeen kokosiks, nosta jalka tohon, pyysin Eemiliä.
- Ok, hän tokaisi nopeasti ja tarkkaili toisia oppilaita. - Onko tiellä mitää vihollisii? Vaikka losvoja tai tuhopolttajii?
- Ei ole, sanoin ja katsahdin tallille päin.
Eemil oli tainnut katsoa liikaa rikos-sarjoja. Samassa Sinna tuli kentän keskelle.
- Käynnissä uralle! hän huusi ja kaikki hoitajat opastivat talutettaviaan.
Teimme pysähdyksiä ja Eemil ähisi aloittaessamme pääty-ympyrällä.
- Ja nyt ravia, Sinna komensi.
Nämä oppilaan olivat aika edistyneitä, sillä Sinna juoksutti meitä kierros tolkulla ravissa. Tunti kesti vain 30 minuuttia, ja hoidimme Eetun nopeasti pois, olihan meillä kaikilla kiire.

- Kato avaat ensin satulavyön, ja sitten laitat sen näin, opastin Eemiliä, kun olimme ottaneet suitset jo pois.
- Tää on ihan hilveen hankalaa! hän tuhahti, mutta onnistui silti.

Jouduimme kaikki lähtemään nopeasti, sillä Eemilillä oli kiire mumminsa luo ja minulla kotiin.

Nuppu ja Eetu 25 HM

[Nuppu]

Alkeistunti apurina:) 21.5.

- Voi onpas kivaa kun sinulla on noin kiva ja vastuullinen harrastus! tätini riemuitsi meillä, kun olin lähdössä tallille.
- No, ajattelen sen kuitenkin tosi kivana työnä, vastasin hänelle kun vedin tallikenkiäni jalkoihin.
- No mutta! Silloinhan se on vielä ihanampaa! täti hehkutti hehkuttamistaan.
- Kyllä Nuppu nyt sinun pitäisi jo mennä, jos aioit kerran keretä auttamaan sillä alkeistunnilla, äiti hoputti minua.
- Joo joo! Kyllä mä kerkeen, jos vaan saan lainata sun pyörää? kysyin äidin pyörää lainaan.
Omasta pyörästäni kumi oli kulunut puhki, veli sanoi, että käyn liian usein tallilla kun pörän renkaistakin kuluu kumit! Vastasin siihen vain, että se on niin vanha ja inähän pyöräilen vain taksille asti. Veli vain nauroi ja äiti pyöritteli silmiään.
- Ota se sitten, mutta tulet aikaisin kotiin, eikä tekosyitä! äiti myöntyi huokaisten.
- Kiiti! huudahdin ovelta ja pyyhälsin matkaan äidin pyörällä.

Matka taittui aina niin hitaasti, vaikka siihen todellisuudessa menikin vain kymmenen minuuttia. Puut vilistivät ohi, ja puro solisi kivasti. Olisi ollut täydellinen päivä maasto lenkille. No, eipä minun auttaisi murehtia, olihan Eetu sentään tuntiponi, eikä minun omani. Olisipa se niin! Se olisi kaunis ratsu, ja ihan iki omani. Aina ei voi saada haluamaansa, mietin. Ei kai auttaisi kuin toivoa, että ihme tapahtuisi, ja Eetu olisi omani. Toisaalta, kasvaisin sille liian isoksi joskus, ja joku toinen saisi sen hoidettavakseen. Omasta hevosesta olisi haikeampaa luopua. Olen siis tyytyväinen näin.

Talli ihan kiilteli aurongossa, ja ponien karva säteili.
- Heippa! Täällä on juuri jaettu ratsut. Kaisa odottaa sinua pihatolla, hän haki jo hoitovälineet, Sinna tuli minua vastaan.
- Ai joo, mä tulen ihan heti! nauroin ja menin pihatolle.

- No niin. Oletko sinä Kaisa? kysyin tytöltä joka katsoi minua hieman arasti.
- Joo. Onko toi täplikäs poni Eetu? Ja mikä sun nimi on? Ja oletko sä sen hoitaja? Kaisa hymyili.
- Joo se on Eetu. Mä olen Nuppu, jotkut sanoo mua nykysin Nyytiks, kun mä olen niin pieni. Ja mä oon Eetun hoitaja, hymyilin hänelle takaisin.
- Moi Nyytti. Mennäänkö hakee Eetu? Kaisa kysyi.

Menimme pihattoon ja Kaisa sai Eetun helposti kiinni.
- Eetu on aika söpö, onko kivaa olla Eetun hoitaja? Kaisa kuiskaa minulle.

- On tosiaankin! Se on niin ihku, että sen hoitajana oleminen on kivaa, vastasin hänelle ja ojensin hänelle sukaa.
- Kiitos. Mä uskon. Koska puhistetaa kaviot? Kaisa nauraa.
- Kun olet harjannut Eetun mahan alusen ja setvinyt sen häntää vähäsen.
Kaisa kumartui ja käänti selkänsä Eetun päätä kohden. Hän harjasi Eetun mahaa, ja se alkoi hamuta Kaisan peppua! Repesin täysin ja Kaisa säpsähti ylös. Samassa Eetulla oli jo Kaisan paidan helmasta kiinni.
- Voihan! Kylläpä se on hassu, Kaisa alkoi nauraa kovaa ja Eetu hämmentyi niin, että päästi Kaisan paidasta irti.

- Nyt voit putsata sen kaviot, sanoin vieläkin nauraen.
- Ok! Jos sä vahit sen suuta, ettei se tee noi uusiks! Kaisa vastasi pyyhkien vettä silmistään.
Ojensin hänelle koukun ja seurasin valppaana Eetua. Poni käyttäytyi nyt hyvin j asiirryimme satuloimiseen. Näytin Kaisalle kuinka satula laitetaan oikealle paikalleen ja vyö laitetaan oikein.
- Ahaa. Tämä onkin helppoo. Mä osaan jo mitata jalustimet hyvän mittasiksi, Kaisa kertoi.
- Selvä. Näytähän minulle, pyysin Kaisaa näyttämään, miten hän laittaa jalustimet oikeaoppisesti.
- Hienoa! Ne ovat laitettu oikein, hymyilin hänelle ja Kaisa huokaisi tyytyväisenä.
Laitoimme vielä suitset. Kaisa meni vähän sekaisin niiden kaikkien hihnojen kanssa, mutta kukapa nyt ei olisi mennyt niin nuorena, ja kun ei ole ratsastanutkaan niin paljoa. Autoin häntä pitämään suitsia niin, etteivät ne sotkeutuisi uudestaan. Kaisa sai kuolaimet Eetun suuhun, mutta Eetu nosti päänsä niin ylös ettei hän ylttänyt laittamaan niskahihnaa korvien taakse. Hihnat menivät oikein.

Olimmekin sitten valmiina ja menimme kentälle. Sinna ja toiset olivat jo siellä.
- Menkää käyntiä pitkin ohjin ja tehkää voltti joka nurkkaan, Sinna komensi.
Jokainen aloitti eri kohdasta kenttää, ja me aloitimme nurkasta. Voltti oli hieman vimpulainen, mutta voltti silti. Ratsastajia oli kaiken kaikkiaan viisi, ja jokainen oli lähes samalla tasolla. Kaikki ratsastivat aika hyvin, ja voltitkin menivät hyvin. Tässä tehtävässä piti kättää enemmän painoapuja, kun ohjat olivat vain hellästi käsissä. Kaisa paransi volttejaan joka kerta, kunnes Sinna käski koota ohjat.
- Nyt otatte ohjat käsiinne ja lopetatte volttien tekemisen. Kierrätte uraa vieläkin käynnissä, Sinna huusi keskeltä.
Kaisa kokosi ohjat hienosti ja istui rentona satulassa.
- Laita kantapäät alas, ennen kuin Sinna huomaa sen, kuiskasin Kaisalle.
Hän nyökkäsi ja laski kantapäitä enemmän.
- Hyvä, supisin ja Kaisa huokaisi taas.
- Nyt ravia! Sinna komensi ja kaikki alkoivat keventää.
Ravi oli aika nopeaa ja kaikki taluttajat olivat hikisiä. Päivä oli niin helteinenkin.
- No mutta, nythän onkin niin, että on kuuma ja metsässä on viileää. Me menemme maastoon, Sinna huudahti hymyillen.

Kaikki tuulettivat ja järjestyttiin jonoon. Aloitimme matkan rannalle. Hevosetkin huokaisivat kun mentiin metsään. Kaikki olivat huojentuneita kun ei tarvinnut enää mennä pylyisellä kentällä. Vaikka kentää kasteltiinkin pölyämisen estämiseksi, tällaisina päivinä se oli kuitenkin pölyinen.
- Haluaako joku ravata rannalle? Sinna kysyi ja kaikki hihkaisivat joo!
Ravattiin rannalle asti ja hevoset saivat kahlata vedessä. Jokaisella oli niin hauskaa, että kukaan ei olisi halunnut lähteä takaisin tallille.
- Mutta hevosten täytyy päästä lepäämään, Sinna perusteli ja hevoset asetettiin jonoon.
Matka kului niin nopeasti, kun mentiin tallille. Kaikki narisivat tallilla kun kaikkien täytyi hoitaa hevoset pihattoihin ja tarhoihin.

Kaisa ähisi hikisenä puhdistaessaan Eetua.
- Haluatko apua? kysyin ja Kaisa nosti päänsä.
- Joo, kiitti!
Tartuin satulaan ja suitsiin ja vein ne varustehuoneeseen paikalleen. HArjasin varustehuoneen lattian samalla, kun olin tuonut mukanani vahingossa olkia tallikäytävältä ja havunneulasia metsästä.

Menin pikaisesti takaisin Eetun ja Kaisan luo.
- Oletko saanut kaviot otettua? kysyin Kaisalta.
- En. Mehän otimme ne jo ennen ratsastusta, Kaisa ihmetteli.
- Koska maastoilun jälkeen on tärkeää katsoa kaviot, ettei niissä ole esimerkiksi kivia tai muita sellaisia juttuja, jotka voivat vahingoittaa ponien kavioita, seliti hänelle ja hän tarttui kaviokoukkuun.
Kaisa oli pian valmis ja vietyämme Eetun pihattoon, lakaisimme tallinkäytävän.

Nuppu ja Eetu 26 HM

[Nuppu]

Ihanaa maastoon Eetulla:) 22.5.

Tulin tallille ratsastamaan Eetulla! Jes! Vihdoinkin saan ratsastaa pikku ponillani! Eli jatketaas nyt rauhallisemmin. No niin, tallilla menin sisälle ja otin harjan. Aloin lakaista olkia ja hiekkaa käytävältä.
- Mitäs ahkera työläinen täällä puuhaa? Etkö aio ratsastaa Eetulla? Sinna tuli talliin.
- No aion kyllä mennä sillä maastoon. Ja mä vaa lakasen, että oon tehny jotain muutakin hyödyllistä, kun vaa hoitanu Eetua, jatkoi hiema hiljaisemmalla äänellä.
- Minä voisinkin jatkaa tästä, niin sinäkin pääset ratsastaa ja vaikka siistimään Eetuakin... Sinna mutisi viimeiset sanat.
Ojensin Sinnalle harjan ja viiletin varustehuoneeseen.

Varustehuone oli aika sotkuinen. Sinne oli jäänyt jonkun kengät ja muutamat suitset olivat penkeillä.
- Taidanpa sitten siivota täällä, ennen kuin menen ratasastaa.., mietin ja aloin laittaa suitsia paikoilleen. Nostin joitakin satuloita telineisiin ja laitoin kenkiä oven viereen. Lakaisin lattian ja katselin tulosta.
- Näyttää jo paremmalta, mietiskelin lisää. - Mutta ei se ole vielä saman lainen kuin ennen.
Aloin järjestellä hyllyjä ja laitoin satula-saippuat omalle hyllylleen.

- Ja taas siivoamassa! Eikö äitisi olekin sanonut sinulle, että sinun pitää olla viideksi kotona? Kello on nimittäin neljä, Sinna saapui paikalle.
- Se sääntö pätee vain päiviä, jolloin sisko pitää hakea hoidosta, tai meillä on siivouspäivä. Onneksi, vastasin Sinnalle ja katsoin vielä työni tulosta.
- No, sinun kannattaa silti lähteä ratsastamaan jo. En halua, että puurrat täällä itsesi puhki, Sinna tokaisee.'
- Okei, otan vain tästä Eetun hoitovälineet ja varusteet...
- ... ja menet ulos Eetun luokse! Sinna keskeytti minut ja patisti ulos.

Jätin hoitovälineet ja varusteet puomille ja menin hakemaan Eetua pihatosta.
- Moikka Eetuliinuni! tervehdin ponia ja taputin sitä.
Eetu katsoi minua ja laittoi päänsä suoraa riimuun.
- Oletpas sinä innokas. Ja hassu! naurahdin ja lähdin taluttamaan Eetua hoidettavaksi puomille.

Aloin harjata sitä. Eetu seisoi hiljaa paikallaan kun hoidin sitä. Harjasin sen oikein perusteellisesti ja tarkistin kaviot. Ei kiviä eikä onnu.
- Ei riviä eikä tuvotusta tai kuumotusta jaloissa, totesin tunnusteltuani ponin jalat.
Tänään aioin olla oikein perusteellinen ja tarkka. Mitää ei saisi sattua tällaisena päivänä. Aloin satuloida Eetua.
- No niin nyt minä kiristän vielä satulavyötä.., mutisin Eetulle varoitukseksi ja kiristin vyötä kahdella reiällä.
Mittasin jalustimet oikean kokoisiksi ja aloin suitsia ponderria.
- Otahan nyt nää kuolaimet suuhun!! ähisin ponille, kun se ei suostunut avaamaan suutaan.
Lopuksi se sen avasikin, ja saatoin hakea kypäräni, ja nousta selkään.

Menimme metsään käynnissä ja kuuntelimme molemmat lintuja ja tuulta.
- Nyt ravataan! sanoin Eetulle ja painoin pohkeitani sen kylkiin.
Ravasimme rannalle. Eetu kahlasi suoraan veteen.
- Rauhassa poniseeni! HUPS! hulahdin veteen.
Nousin pintaan ja uin Eetun luokse.
- Sinä senkin höppänä, nauroin ja Eetu alkoi pärskyttää vettä päälleni.
Nousin seisomaan ja tartuin ohjiin.
- Tulehan, mennään tallille päin. Voimme mennä kiertotietä, sanoin ponille ja se seurasi minua rannalle.
Nousin Eetun selkää ja kannustin sen ravaamaan polulle. Menimme ristiin ratstiin metsässä ja päädyimme tallille.

- Mitäs te olette tehneet, kun olette noin märkiä? Sinna kyseli minulta.'
- Käytiin rannassa kahlaamassa. Eetu heitti mut selästää järvee, selitin hänelle.
Otin varusteet pois ja kuivasin ne ennen varustehuoneeseen viemistä.
Harjasin ponia vielä vähän ja vein sen pihattoon.

Nuppu ja Eetu 27 HM

[Nuppu]

Tunti... Voi mun EETUNI! 28.5.

Saavuinkin sitten tallille karvapörriäisen kanssa. Sain siihen erikois-luvan ja siinä oli taka-ajatuksena se, että minä kouluttaisin sitä. PLAAH! Ja kun se osaa jo käskyt istu, paikka, tänne, ei tule, seuraa ja hiljaa. Ihan tarpeeksi käskyjä. En koskaan tarvitse esim. pelastuskoiraa, joka hakee pois uimasta, vaikka ei ole edes hätä. No tulin siis Diegon kanssa tuntilaisia auttamaan ja menin rauhallisesti talliin Diego perässäni.

- Ai hei Nyytti. Tulitkin juuri sopivasti auttamaan Eetua laittamaan Eetun kuntoon, Sinna tervehti minua ja taputti Diegoa, joka nuolaisi häntä kasvoista, kun Sinna kumartui sen tasolle.
- Joo, aika hauskaa, että ratsastaja on saman niminen kuin ratsunsa, sanoin ja muistin yhden asian.
- No mikäs nyt tuli Nyytti? Sinna kysyi minulta, kun olin niin kauan hiljaa.
- Ei mikään. Muistin vain yhden asian, joka tapahtui aamulla. Kuten tiedät asumme keskellä korpea, niin kuin siskoni tapaa sanoa. Eli me nähään aika paljon villielukoita. Ja sä tiedät myös, että peurat on aiknoita eliämiä joista mä en tajua mitään. Niin, mä menin aamulla ulos hakemaan pyykkejä narulta, ja tadaa! Siellä oli peuroja natustelemassa äidin alushousuja!! Jo kolmas kerta kun joudun oleen niitten elukoitte kans. Ekan kerran talvella, kun olin hiihtämässä, tokan kerran sillo kun ne lihansyjäpeurat yritti popsia Vani, ja tänään, kerroin Sinnalle.
- Aika hassu sattuma, Sinna hekotti. - Varmasti näytti hullulta.
- Jep, ja ielä hullumpaa on se, että äiti kilahti jus mulle, vaikka minä en tehny yhtään mitään, selitin.
- Mutta nyt alahan auttaa Eetua, Sinna komensi ja metsästin Diegon katseellani.

Menimme puomille, johon Eetu oli sidottu.
- Moi Eetu, tervehdin pientä poikaa, joka harjasi Eetua.
- Moi. Oletko sä se Nyytti? hän kysyi.
- Joo. Tarviitko apua? kysyin häneltä.
- Kiitti. Tulisitko harjaa toiselta puolelta, tää poni onki nii iso, Eetu mutisi viimeisen lauseen.
Tartuin harjaan ja aloin sukia. Eetu-poni nautti selvästikin hoidosta. Eetu-poika taas huhki kovasti.

- Tahdoks sä ottaa Eetun kaviot? kysyin häneltä.
- Okei, Eetu sanoi ja otti kaviokoukun.
- Mihinköhän Diego on mennyt? ihmettelin katsellessani tallipihaa.
- Tarkotatko sä sitä mustaa koiraa, joka oli sun mukana? Se meni nimittäi tonne lantalalle, Eetu tokaisi ja jatkoi työtä.
- Odota siinä hetki, sä voit ottaa ne kaviot sillä aikaa kun mä haen sen koirn tänne, huokaisin ja hölkkäsin lantalalle.

Siellähä se rontti oli. Nuuskimassa likaisia olkia.
- Voi elämän kevät sun kanssas Diego! huudahdin ja tartuin sen pantaan
Koira totteli minua ja lähti seuraamaan. Mutisin kävellessäni takaisin Eetua hoitavan pikku tyypin luokse.

- Mitä sä jupiset? Eetu kysyi, siis se ihminen.
- Äh, en mä mitää, komentelen vaan Diegoa, selitin hänelle ja nosti satulan. - Laita se sille, mä voin auttaa.'
Eetu otti satulan ja asetti sen ponin selkään.
- Odotas laita se tähän näin, ja liu'uta se tuohon. Noin, nyt on hyvä, nyökkäsin ja laitoin ponille suitset opastaen Eetua.

Olimme valmiit ja Eetu talutti ponderrin kentälle toisten seuraan.
- Nouskaa selkään ja laittakaa ponit kulkemaan käynnissä uralla, Sinna ohjeisti ja hoitajat siirtyivät kentän ulkopuolelle katsomaan.
Lapset ratsastivat kohtalaisen hyviä voltteja ja kiemuroita.
- Tehkää nyt pysähdys! Sinna huusi.
Kaikki ratsut pysähtyivät, paitsi Eetu, joka läht ravaamaan kiidyttävin askelin.
- Pysäytä Eetu! Sinna huusi ja juoksi apuun.
Poni kiihdytti tahtiaan ja sai Sinnan hermostumaan.
- Tulisitko avuksi Nyytti? hän pyysi ja loikkasin kentälle.
Toiset hitajat menivät omien hoidokkiensa luokse rauhoittamaan niitä, sillä ne olivat hieman kiihtyneitä.

Juoksin Eetun rinnalle ja otin kiinni ohjista.
- Hyyyyyvä, kehuin Eetua, kun se oli pysähtynyt.
Loppu tunti eteni hienosti, jotkut olivat pyytäneet hoitajat taluttamaan.

Autoin vielä lopuksi Eetun hoitamisessa ja metsästin Diegon matkaani kotiin.

Nuppu ja Eetu 28 HM

[Nuppu]

Kentällä pelleilyä Keksittiin kiva näytös sitte vahingos... 29..5.

- Heippa pikku pelle ponderrieri! huikkasin Eetulle ja menin pihattoon riimun kanssa.
Kaappasin ponin suureen karhun halaukseen. Eetu rimpuili irti. Kuulin yhtäkkiä läähätystä takaani.
- Mit...? mutisin ja suuri karvapeikko kekeytti minut loikkaamalla päälleni. - DIEGO! Mähän jätin sut kotiin keittiöön!?
Koirani läähätti kovaa ja katsoi minua iloisesti. Eetu katsoi Diegoa niin kuin se olisi ollut maailman upein koira. Minullehan se tietysti olikin, mutta myös välillä typerä. Eli tänään on siis vuorossa sirkusta. Mietiskelin itsekseni ja pyöräytin silmiäni.

Harjasin Eetua puomilla ja katselin metsään, minne joku hävisi ratsain. Huokaisin hiljaa ja mietin voisinko joskus omistaa ponin tai hevosen.
- Ehkä se voisi olla mahdollista, sitten joskus, mutisin Eetulle ja Diegolle.
- Ai mikä? Eetun omistajuusko? Sinte kysyi.
- Ei. Ihan minkä vaan ponin tai hevosen omistajuus, tai vaikkapa oma talli... jatkoin vieläkin unelmoiden.
- Öö... Niin mitä tarkoitat? Sinte kysyi ihmeissään, taisin puhua liian hiljaa.
- Ohops! Ai moi Sinte. Niin mitä sä kysyitkään? säpsähdin hereille haaveistani.
- Joo, mä tarkotin sitä, että mitä sä tarkotit sanoessas sen jutun "Että ehkä sitten joskus..."? Sinte tarkensi tälle haaveilevalle BLONDILLE.
- Ai niin. Mä tarkotin mitä vaan ponia tai hevosta, tai vaikka omaa tallia, uppouduin taas haaveisiin, mutta Sinte nosti minuta takaisin kuivalle maalle.
- No ehkä sun pitäis vielä miettiä vaan tota Eetua ja sitten vaikka jotain toista hoitopollee, hän selitti ja minä nyökkäsin.
- Kai se olis parasta.
Jatkoin Eetun harjausta ja tunnustelin sen jalat. Nappasin kaviokoukun maasta ja nostin Eetun jalan. Tai ainakin nostin sen, mutta Eetu laski jalkansa heti alas. Nostin sen uudestaan. Onneksi sain pidettyä siitä jalasta kiinni ja siistittyä sen. Siirryin näin edeten jalasta jalalle ja lopuksi nostin satulan ponin selkään.

- Saatat nähdä tänään rodeota, jos jäät katsomaan, sanoin Sintelle, joka istahti alas kentän laidalle.
Nousin kakaran selkään ja huomasin Diegon aidan toisella puolella.
- Paikka siellä Diego! huusin koiralle ja ohjasin Eetun uralle.
Lämppäsimme normaalisti ja teimme ravi kiemuroita. Sitten se rodeo alkoi. Eetu teki hurjia pukkihyppyjä ja nousi pystyyn. Yritin hillitä Eetua, mutta en onnistunut heti ainakaan.
- Soojaa... hoin Eetulle, joka tanssahteli allani.
Se teki äkkipysähdyksen ja olin lentää sen selästä. Sinte oli saanut naurukohtauksen ja hekotti kentän laidalla silloinkin, kun me menimme puomille.

Hoidin Eetun kuntoon ja vein sen pihattoon. Raahauduin vielä lenkille Diegon kanssa.

Nuppu ja Eetu 29 HM