Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 24, 2013 9:58:28 GMT 2
Tänään menin tallille. Hain Vanin tarhasta ja aloin harjata sitä. Harjasin ja putsasin sen kaviot. Sitten hain länget ja muutkin kärryvarusteet tai miksi niitä nyt kutsuttiinkaan. Varustin Vanin ja vein sen ulos. Siellä kiinnitin kärryt Vaniin. Hyppäsin kärryihin ja lähdin tietä kohti. Ensin käyntiä sitten vähän ravia. Laukkaa ei saanut mennä, mutta ravi riitti kyllä. Vaikka kärryily kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei tosiaankaan ole! Vani meni kiltisti, mutta välillä se nosti vahingossa laukkaan. Se ei haitannut. Oli kiva välillä tehdä veto töitä Vanin kanssa. Vani oli ajettu ennenkin, joten Vani ymmärsi heti idean. Tänään oli ihan kiva päivä. Lumi alkoi kyllä jo kyllästyttää! Saisi se sulaa pois. Palasimme tallille. Olimme tunnilla noin 1,30h. Se ei ollut kauheasti, mutta se riitti meille kyllä hyvin! Voisin kokeilla hyvin uudestaankin. Vani oli tosi kiltti! Otin varusteet pois ja vein Vanin tarhaan jalkapesun jälkeen. Heitin Vanille pari porkkanaa ja lähdin kotia kohti.
|| Hauska päiväkirjatyylinen kertomus! Tiivistä ja tuhtia tekstiä, josta en löytänyt virheitä. Tekstistä huomasi sen, kuinka hauskaa teillä oli! Mukavaa, että lenkkinne sujui niin hyvin, että voisit kokeilla sitä vielä uudelleenkin - se on hyvää vaihtelua. :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 29, 2013 9:15:19 GMT 2
[shadow=red,left,300][glow=red,2,300]Maastolenkki 29.3.-13[/glow][/shadow]
Istuin selässä Vanamon, enkä ollut onneton. Metsään oli menossa, kiemurtelemaan vinossa.
Satulaa ollut ei, mutta se haittaa ei! Maasto oli haastavaa, muttei hermoja raastavaa.
Maasto oli kiva paikka, paljon mukavampi kuin maikka! Ravasin lalaukkasin, käyntiäkin kiemurtelin.
Tallustettiin takaisin tallille, ei me menty hallille. Alas selästä loikkasin, Vanin talliin talutin.
Suitset pois heipähei, likaa enää eipäei! Tarhaan Vanin laitoin, ja porkkanaa se maistoi.
Tallin käytävät siivosin, sitten lähdin kotihin. Matka oli pitkänlainen, mutta olikin sen arvoinen.
Päikyn illalla raapustin, yöpuvun itselleni huolehdin. Hampaat vielä harjasin, ja nukkumaan vielä menin.
|| Runo, oi, ihanaa! Tosiaan, itsekin tykkään runoilla ja näitä on kiva lukea. Riimittelit hienosti kertoen samalla maastoretkestänne (ja iltapuuhistasi muutenkin)! Yhden kirjoitusvirheen huomasin (lalaukkasin). Sanat sointuivat toisiinsa vaikka ihan kaikki eivät kirjaimesta kirjaimeen rimmanneet. Hyvää työtä! :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Mar 31, 2013 17:13:07 GMT 2
Estetunti
Mäkeä ylös tallustin, pitkää matkaa odotin. Lyhyt matka olikin, tallilla pian olin minäkin.
Vanamon tarhasta hain, ja varusteet sille puin. Ulos Vanin talutin, ja sen selkään hyppäsin.
Esteitä kentällä olikin, - Hyppäämään vain! mutisin. Esteet olivat korkeita, mutta silti kivoja!
Vauhdin kiihdytin nopeaan, uraan menin kapeaan. Esteet ylittyi oivasti, eikä yhtään kainosti.
Selästä alas hyppäsin, ja puomille Vanin talutin. Varusteet pois laitoin, ja huovan laatikkoon taitoin.
Vanin vein pihattoon, heppa-kamujen luokse, joo! Kotiin aloin kävellä, juoksinkin jo mäellä.
Valmis on tää päikky, ja mustettakin vähäsen läikky. Nytten sitten nukkuumaan, ja huomenna taas raapustelemaan!
|| Oikein hauska ja virheetön runo! Kivasti kirjoitit päivän alusta loppuun ja käytit hyviä kielikuvia. Runosuonesi näemmä oikein tykyttää, mukava lukea näitä! :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Apr 2, 2013 18:05:26 GMT 2
[glow=red,2,300]Hevos-agilitya[/glow]
Ulkoa Vanamon talutin, siitä todellakin nautin. Vani oli innoissaan, porkkanoita hamutessaan.
Harjasin ja kuurasin, kunnes aivan nuukahdin. Varusteita en laittanut, ohjaksiakaan en taittanut.
Ulos Vanamon vein, ja onnelliseksi sen tein. Maneesin esteitä olin laittanut, hökkeleitä ja vesimatonkin taittanut.
Vani loikki hienosti, ei tippaakaan miedosti. Kaikki esteet oli hypätty, ja vesimatto pois mytätty.
Tallille lähdettiin takaisin, enkä kuvittelut että makaisin. Kotiin lähdön aika on, päivä olikin aivan verraton!
|| Ohhoh, sinustahan tulee melkoinen runoniekka! Hieno ja ehjä runo, josta en löytänyt kirjoitusvirheitä. Välillä on kivaa tehdä hoitsunsa kanssa jotakin erilaista (esim. nyt agilityä), niin molempien mielet virkistyvät! :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Apr 5, 2013 14:25:46 GMT 2
Kävelin kohti tallia. Olin niin innoissani kuin vain olla saattaa! Pääsisin taas kiireiltäni tallille. Hain Vanin tarhasta ja sidoin sen käytävälle. Hain sen harjat ja aloin harjata. Vani melkein nukahti, kun harjasin sitä. Harja ja häntä olivat ainoat joissa se hätkähti ja tepasteli. Vein harjat pois ja otin suitset mukaani. Vein ne Vanin luo ja laitoin ne sille päähän. Kun aloin työntää niitä Vanin suuhun, ei se suu millään halunnut aueta! Jouduin työntämään suitsia suuhun aika kauan, jotta suostuivat lonksahtaa paikoilleen! Talutin Vanin kentälle ja hyppäsin sen selkään. Kentällä oli jo esteet laitettuna, joten minun ei tarvinnut asetella niitä paikoilleen. Aloitin verryttelyllä. Kiersin noin viisi kertaa kentän ympäri ja sitten toistin päin vielä sama juttu. Kiihdytin raviin ja hyppäsin 20cm korkean okserin yli. Seuraavana oli vuorossa hieman korkeampi pysty este. Hyppäsin sen ylitse laukalla. Hyppäsin vain näitä kahta estettä, mutta siinäkin meni puolisen tuntia. Vielä loppuverryttelyt tiellä ja talliin. Otin Vanilta varusteet pois ja suihkuttelin sitä hieman. Vani hymyili ihanasti samalla kun suihkuttelin sitä. Suihku loppui sen mielestä aivan liian nopeasti. Tarjosin sille pari porkkanaa ja sen ilme kirkastui heti! Vein sen tarhaan ja heitin sille porkkanat. Katsoin kun se nakersi porkkanat ja juoksi pihattoon. Lähdin kotiin ja raapustelin tämän päiväkirjan.
|| Mukavaa päiväkirjakerrontaa! Tarinasta meinasi hieman tulla puuroa, kun ei ollutkaan kappalejakoja, mutta onneksi olenkin jo harjaantunut lukija näissä. ;) Kerroit hyvin päiväsi kulun ja tykkään positiivisesta asenteestasi. Hienoa! :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Apr 6, 2013 7:16:44 GMT 2
Aloin vetää tallikamppeita niskaani. Ratsastushousut, paita, takki, saappaat, kypärä, hanskat, sukat... Vaatetta tuntui olevan aivan liian paljon. Tänään sain kyydin tallille, sillä vanhempieni pitäisi käydä kaupassa ja se nyt onnistui samalla. Istuin autossa... TAAS! Matka tallille kesti noin 10 minuuttia. Hyppäsin ulos autosta ja kävelin talliin sisälle. Sieppasin riimunnarun käteeni ja lähdin hakemaan Vania.
Menin tarhaan ja näin Vanin. Se sisoi tarhan toisella reunalla. Eikun kiemurtelemaan sen luokse. Juuri kun olisin saanut sen kiinni, se päättikin lähteä juoksentelemaan ympäri tarhaa! Ei kun vain omenoita hakemaan! Hain tallista pari omenaa ja menin takaisin Vanin luokse. Silloin se ampaisi täyttä vauhtia omenan luokse ja otti sen suuhunsa. Samalla ehdin juuri ja juuri ottaa sen kiinni. Talutin sen talliin ja sidoin sen kiinni tallin käytävään. Hain harjat ja aloin harjata Vania. Harjasin Vanin kauttaaltaan puhtaaksi. Hain suitset ja satulan. Yritin taiteilla satulaa Vanin selkään, mutta siinäkin meni aika kauan aikaa... Suitset vielä päähän ja valmista tuli! Vein Vanin kentälle ja hyppäsin sen selkään.
Aloitin alkukäynneillä ja sitten tein volttejä, pääty-ympyröitä, leikkauksia, taivutuksia ja kaikkea muutakin mahdollista. Seuraavana ravissa samaa. Laukassakin kaikki onnistui. Menin käymään vielä laukkasuoralla, joka sijaitsi tallin takana. Lyhensin jalustimia parilla reiällä ja kiihdytin vauhdin. Vani meni niin kovaa, kuin vain kintuista pääsi! Se tuntui ihanalta! Kävelin vielä loppukäynnit ja hyppäsin alas selästä. Talutin Vanin talliin ja otin siltä varusteet pois. Harjasin sen ja vein tarhaan. Olikin jo kotiin lähdön aika.
|| Hienosti olet harjoitellut kappalejakoja, tuossa ne olivat aivan oikeissa paikoissa! Tykkäsin tarinasta, se oli hyvin kirjoitettu, mukava tiivistetty tarina. Kirjoitat hienosti rehellistä tarinaa ja kehut paljon. En löytänyt paljoa virheitäkään - olet kehittynyt! :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Apr 7, 2013 10:47:53 GMT 2
Napsautin Vanin liinaan ja kävelimme kentälle. Tänään vain juoksuttaisin sitä. Aluksi Vani vähän vierasti liinaa, mutta parin minuutin kuluttua, oli se jo taas elementissään! Vani ravasi, laukkasi, käveli, hyppäsi... Se teki kaikkea mitä vain keksin pyytää! Se oli pari päivää sitten olleen tunnin jälkeen virkeällä päällä. Juoksutin sitä jonkin aikaa ja aloin kasata muutamia esgteitä kentälle. Vani voisi kokeilla irtohypytystä! Päästin sen irti liinasta ja ajoin sitä kohti esteitä. Ensimmäinen este sujui hyvin, mutta toinen... Vani kielsi ja teki voltin. Lopulta voltin jälkeen se hyppäsi. Se teki pienen shown siinä niin! Onneksi kentälllä ei ollut muita katsomassa. Yritin ottaa sen kiinni, mutta Vani hyppäsi vielä esteen kerran. Se tuli kiltisti luokseni ja antoi ottaa itsensä kiinni. Nappasin sen kiinni ja vein sen tarhaan.
|| Mukava, lyhyt ja ytimekäs kirjoitus! Kivaa, että kokeilitte Vanin kanssa jotakin uuttavanhaa, ettei se pääse unohtamaan juoksutusta tai irtohypytystä. ;) Huomasin yhden pikku näppäilyvihreen. Hyvä tarina! :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Apr 9, 2013 18:50:08 GMT 2
Vanin ulos kiinnitin, harjan korista nappasin. Harjasin Vanin huolella, enkä ollut vain toisella puolella.
Harjat pois laitoin, ja suitset olalleni taitoin. Suitset päähän viritin, mutta satulan kokonaan unohdin!
Satuöan käväisin hakemassa, ja ilmoitus taulun lukaisemassa. Vanin luokse tallustin, satulan selkään asetin.
Kentälle Vanin talutin, ja sen selkään kapusin. Koulun kiemuroita menisin, ja karteet loivat tekisin.
Kiemuroita taiteilin, ja hiekkaakin nyt maistelin. Selästä tuli tiputtua, ja takaisin selkään kapusin.
Jonkin aikaa vielä ratsastin, kunnes aivan väsähdin. Uraan menin kapeaan, ja verryttelyt vielä nopeaan.
Vanin pois vielä laitoin, ja tarhaan sen vielä laitoin. Kotiin lähdin linkillä, mutta en käynyt vintillä.
Kotona päiviksen raapustin, ja nukkumaan itseni pakotin.
|| Tykkään kovasti runoilustasi! Kirjoitat runoja hauskasti; vaikka ne eivät aivan riimejä kaikki olleet, niin ne sointuivat silti kivasti yhteen. Pari näppäilyvirhettä, kiinnitä niihin huomiota! :) Esimerkiksi, jos kirjoitat tarinasi ensin johonkin tekstinkäsittelyohjelmaan (esim. Wordiin), saat helposti kirjoitusvirheet korjattua, koska Word tunnistaa virheet automaattisesti. Jatka samaan malliin, kiva runo! Ja pitäähän sitä joskus käydä hiekkaa maistelemassa. ;) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Apr 20, 2013 18:41:21 GMT 2
Istuin bussissa matkalla tallille. Bussi pysähtyi ja nousin pois sen kyydistä. Tallustin kohti tallia vielä noin kilomeltin, kunnes VIHDOIN olin perillä! Menin hakemaan Vanin riimunnarua tallista ja samalla törmäsin Sinnaan.
- Moi Sinna! huikkasin. - Ai moi Bansku! Mistäs aiot tänään tehä? Sinna kysäisi. - Varmaankin harjailen sitä ja putsailen Vanin varusteita. - Okei! Tosi kiva kun jaksat putsata sen varusteita. Nekin on ihan hyvä putsata välillä. - Niin. Vanin varusteita ei ookkaan putsattu pitkään aikaan. - Eipäs muuten olekkaan! - Joo, mutta mä meen nyt hakeen sen! Moikka! - Moikka!
Kävelin ulos ja menin pihaton luokse. Siellä Vani jo hirnuikin! Otin sen kiinni ja vein sen ulos pihatosta. Kun pääsimme hoitopuomille, sidoin sen kiinni. Se alkoi tutkia taskujani, kuin ruumiintarkastuksessa.
- Hei! Saat ne sitten kun vien sinut takaisin tarhaan! nauroin.
Hain Vanin harjat ja menin takaisin Vanin luokse. Aloin harjata sitä. Harjasin sen huolella. Olin kohta itsekin aivan poni! Harjasin vielä itsenikin puhtaaksi. Vein Vanin harjat pois ja napsautin riimunnarun kiinni sen riimuihin. Talutin sen pihattoon ja päästin irti. Annoin sille omenat taskuistani. Se sai pienimuotoisen hepulin onnessaan! Näytti hauskalta, kun sen nuolaisi omenaa ja lähti ravailemaan pihatossa. Se korskui ja hirnui samalla. Ja sama rumba uudestaan! Nuolaisu, hepuli, nuolaisu, hepuli... Lopulta se päätti lopettaa leikkimisen ja syödä omenat maasta. Menin talliin ja otin Vanin varusteet. Puhdistin ne kunnolla. Kokoaminen oli pienoinen brobleemo! Onneksi Sinna sattui juuri kulkea ohitseni.
- Saatkos sinä nuo koottua? Sinna kysyi. - No pieniä! Nämä remmithän ovat ihan saman näköisiä! puuskahdin. - No minäpä näytän! Tuo laitetaan tuohon ja tuo pujotetaan tuosta läpi... Ja voula VALMISTA! - Sinä olet taikuri! - Niinpä niin! Mutta jatkat varmaan tästä! - Joo moikka! - Moikka!
Kiillotin vielä satulan ja laitoin varusteet takaisin paikoilleen. Tervehdin vielä Vania ja menin bussiin.
23 HM
|| Mukava tarinanpätkä, olet kehittynyt paljon kirjoittamisessa lyhyessä ajassa. :) Käytit kivoja vertailuja (kuin ruumiintarkastuksessa) ja kirjoitit tarinan mukavan positiivisessa ja oppimishaluisessa mielessä. Enpä huomannut montaa (näppäily)virhettä, ja kappalejaot olivat sopivan mittaisia. :) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Apr 23, 2013 13:22:41 GMT 2
- Pirrr! koulun kellot soivat ja pääsimme kotiin. Puin äkkiä päälleni pinkin kevättakin, laitoin harmaan pipon päähäni ja vedin sormikkaat käteeni. Sieppasin repun olalleni ja otin kengät hyllystä. Kävelin portaat alas ja juttelin samalla kaverini kanssa. Vetäisin kengät jalkaani ja työnsin koulun raskaan ulko-oven auki. Kävelin toisen koulun pihaan odottelemman taksia. Minun kanssani odotteli muitakin koululaisia. Taksi kurvasi vauhdilla pihaan ja hyppäsimme sen sisään. Mukava kuljettajamme alkoi kysellä nimiä. Nimien kyselyn jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään. Astuin ulos taksista ja juoksin sisään, väistellen suurempia vesilätäköitä. Heitin repun huoneeseeni ja etsin tallikamppeet kaapistani. Vaihdoin päälleni pikaisesti. Juoksin tallille pari kilometriä. Siinä saisi harjoitusta ensiviikon kuntotestiä varten. Liikka opemme piti niitä usein, joskus yllätyksenäkin! Olin tallille tullessani kuin janoinen koira! Läähätin kyyryssä, kunnes pääsin ylös. Hain Vanin violetin riimunnarun ja menin pihaton luo. Otin Vanin kiinni ja talutin sen talliin sisälle. Kiinnitin sen käytävälle ja menin hakemaan harjat ja varusteet. Harjasin Vanin pikaisesti ja asetin varusteet sen päälle. Talutin Vanin ulos ja hyppäsin sen selkään. Kävelin alkukäyntejä kentällä. Kävelin viisi kierrosta toiseen suuntaan ja viisi toiseen. Aloin tehdä lyhyillä sivuilla pääty-ympyröitä ravissa. Vani taipui hienosti ympyrällä! Pysähdyin pitkäsivun alussa ja nostin siitä suoraan laukkaan. Tein sitä muutamaan otteeseen, kunnes siirsin raviin. Ravailin kenttää ympäri ja taivutin Vanin samalla sulkutaivutukseen. Se oli aika helppoa, koska Vani totteli niin hirvittävän hyvin! Lopetin ja menin vielä samanlaiset verryttelyt, kuin alussa. Hyppäsin alas Vanin selästä ja talutin sen talliin. Kiinnitin Vanin käytävälle. Otin siltä varusteet pois ja harjasin sen vielä kertaalleen. Talutin Vanin takaisin pihattoon ja lähdin semaan kotia kohti! || Aloitit tarinan hauskasti koulupäivästä jatkaen siitä kotiisi ja tallille sekä lopuksi takaisin kotiin; tässä suhteessa kivan erilainen tarina. Hyvä, että treenasit erilailla kuin yleensä, tulee molemmille erilaista harjoittelua. Positiivinen asenteesi uhkuu tarinasta, hienoa! - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Apr 30, 2013 16:18:18 GMT 2
Pampulan kanssa maastoon 21.4 Laitoin Vanille suitset päähän ja talutin sen pihalle. Odottelin pihalla Pampulaa, joka oli "hiukan" myöhässä. Lopulta kun Pampula tuli, kysyin. - Mikäs kesti? - No kun piti kävellä tallille, kun myöhästyin linkistä, Pampula sepitti. - Okei, mut mee nyt äkkii laittaa Brea kuntoo ni lähetää! - Joo, joo "äiti"! Pampula naurahti ja meni talliin. Noin kymmenen minuutin päästä Pampula tuli Brean kanssa luokseni ja hyppäsimme selkään. Menimme ilman satuloita, joten meno oli aika keikkuvaa. Vani oli aika vikkelällä tuulella tänään, joten tuntui, kuin sen selkä olisi voideltu saippualla! Liusuin välillä minnekkin. - Ravataanko vähän? Pampula kysäisi. - Okei, mut ei karseen kovaa. Kiihdytimme vauhtia, kunnes hepat jo ravasikin. Pampula meni takanani. Katsahdi välillä Pampulaa. Hän näytti pysyvän selässä hyvin. Minulla oli aikamoisia vaikeuksia. Pompin selässä, kuin mikäkin jänis! Väistin putoamisen monta kertaa tarrautumalla Vanin harjaan, mutta lopulta tömpsähdin maahan. Voikeroin siinä vähän aikaa, sillä polveni oli osunut koivuun. Pampula pysäytti Brean ja hyppäsi vierelleni. - Tulikohan tohon mustelma, Pampula mietiskeli. - No varmaa! Mulle on joskus ennenki käyny näi, mut sillo vaan potkasin sen ite. - No nouse nii mennää rauhassa kotiin. - Eiku ravataa sama matka takas, et ei jää mitää kammoo. - Okei. Könysin takaisin selkään. Ravasimme saman matkan takaisin päin ja kävelimme lopussa. Tulimme tallille ja hoidin Vanin pikaisesti pihattoon. Menin varustehuoneeseen istumaan. Käärin housun pois polven kohdalta. Siinä oli "pieni" mustelma. Se oli noin luumun kokoinen ja siihen oli noussut pieni patti. - Pääsetkö ite kotiin? Pampula kysyi. - Joo, soitan iskän hakeen. - Okei, no mä tästä meenkin, moikka! - Moikka! Tallustin varovaisesti pihalle ja tilattu kyytini olikin jo paikalla. Istahdin autoon. || Mukavaa, selkeää kerrontaa jossa oli hyvä juoni. Tykkäsin kovasti, ja tippumiset kuuluu välillä asiaan. Hyvä, että olit reippaana menossa heti takaisin selkään! Kivaa, että käytte maastossakin ja muistatte mennä varovasti. Kavereiden kanssa on kivaa mennä! Melkein virheetön tarina, joissa hyvin erottuvat kerronta- ja puhekohdat. - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on May 12, 2013 14:10:55 GMT 2
Vanilla maastossa
Istuin bussissa ja odotin tallille pääsyä. Hiukseni olivat pompulalla ja minulla oli tallikamppeet päälläni. Painoin bussin pysähdys painiketta ja loikkasin ulos buussista. Vihdoin olin perillä! Kävelin vielä hetken tallille päin. Kiiruhdin sisälle talliin ja otin Vanin violetin riimunnarun käteeni ja lähdin kohti pihattoa. Siellä Vani jo höristelikin korviaan iloisena ja reippaana. Se antoi ottaa hyvin kiinni. Kiinnitin sen hoitopuomille ja lähdin hakemaan varusteet harjojen kera. Varusteiden laitossa ilmeni pienoisia ongelmia, mutta lopulta nekin asettautuivat hyvin Vanin päälle. Irrotin Vanin ja hyppäsin sen selkään. Kävelimme kohti metsää. Kiemurtelimme pitkin polkuja ja metsäteitä. Menimme monenlaisista eri paikoista. Noin puolentunnin kuluttua palasimme tallille väsyneinä. Tänään oli ollut aika lämmin päivä. Otin Vanilta varusteet pois ja vein sen kylpyyn. Huuhtelin Vanin huolella ja kuivasinkin hyvin. Vein Vanin takaisin pihattoon ja lähdin bussipysäkille.
|| Kiva, lyhyt tarinanpätkä, jossa kerroit oleelliset tapahtumat. Tässä tapauksessa vain yksi kappalejako oli hyvä valinta, koska muuten niitä olisi tullut turhan tiuhaan ja lauseet olisivat olleet lyhyitä. Välillä tällaiset pienetkin tarinat ovat oikein hyviä! =) - Britta
|
|
Anna
Tallilainen
Posts: 202
|
Post by Anna on Jun 6, 2013 16:46:31 GMT 2
Kursivoitu:Pampula Normaali:Bansku Uittoreissu 5.6.-13
Jes! Tänään pääsisin Pampulan kanssa uittamaan heppoja liekkijärven rantaan. Sovimme että näkisimme tallilla kello 14.30. Hotkaisin pävällisen loput suuhuni ja aloin pakata eväitä. Otin eväspussiin kaksi ruisleipää ja pillimehun. Otin myös pari omenaa mukaan ja vaasan taikaruista. Yritin välttää herkkuja, mutta siihen en kyennyt. Nappasin kaapista pari suklaa patukkaa ja kolme lakua. Otin myös pakasterasiallisen suolakaloja. - Hei iskä! Voisitsä heittää mut tallille? huusin makuuhuoneesen, jossa isäni luki kirjaansa. - Joo voin! Mee jo autoon, ni mä tuun perässä! kuului vastaus - Okei, mut tuut sit kanssa nopeesti! Pampula oottaa mua!
- Joko mä voin lähtee tallille? hihkaisin kysyvästi äidilleni. - No onko se sun puuhäkkis jo täynnä? sain vastaukseksi kysymyksen. Huokaisin. Olin taas "äidin pikku apuri", eli hän oli määrännyt minut heittämään polttopuita pari metrisiin rautaverkosta tehtyihin häkkeihin. Työ oli raskasta, aurinko porotti, ja mittarin lukemat näyttivät +18C. Heilautin vielä muutaman kalikan häkkiin, ja niistä varisi purua päälleni. Puru tunkeutui kaikkialle, korviin, silmiin, nenään ja vaatteiden alle. - No kai tää on tarpeeks täys, mutisin vastauksen äidilleni, joka ilmestyi kottareiden kanssa puupinon takaa. - No juu, eiköhän se ole nyt hyvä, hän myönsi ja alkoi lapata puita kottareihin. - Menehän nyt sitten laittamaan ittes valmiiks, hän lisäsi. Kipitin nopsaan pois paikalta, ennen kuin äitini ehtisi määrätä lisää töitä. Jätin työhanskat, housut ja T - paidan terassin ruskealle penkille ja luikahdin sisään ovesta. Pesaisin käteni kodinhoitohuoneessa ja menin keittiöön laittamaan eväät valmiksi, en enää ehtisi syömään mitään. Otin laatikosta valkean, vaaleansinisellä kannella varustetun eväsrasian ja vanhan limsapullon juomapulloksi. Leipäkorista nappasin pari sämpylää ja voitelin ne ja laitoin leivänpälliset väliin. Pakkasin ne parin kaurakeksin ja pienen rusinapurkin kanssa rasiaan, ja juomapulloon laitoin jääkaapista appelsiinimehua. - Noin, valmis, mutisin tunkiessani eväät vaaleansiniseen tallilaukkuuni. Vaihdoin vaatteet; sinisen topin, hupparin ja farkkuratsastushousut kera ruskeiden ratsastuskenkien. painuin pihalle ja laitoin tallilaukun pyörän tarakalla olevaan koriin. Hyppäsin pyörän selkään ja vilkutin äidilleni polkiessani alas mäkeä.
Saavuin tallille kello 14.10. Aurinko paistoi kirkkaasti ja linnut tekivät pesiään maasta löytyneistä roskista. Pesässä näkyi muun muassa jonkun epäonnisen nomination koru. Istahdin tallin lähellä olevalle penkille odottamaan Pampulaa. Odottelin siinä puolisen tuntia, kunnes Matti Myöhänen saapui paikalle "hitusen" myöhässä. - Mikäs nyt noin kauan kesti? Meiänhän piti olla täällä puolelta ja kello on kahtakytä vaille, kyselin Pampulalta. - No kun äippä ei päästäny mua lähtemään ajoissa, enkä saanu auto kyytiä, Pampula selitteli samalla kun menimme hakemaan hevosia. Sieppasin Vanin violetin riimunnarun käteeni ja läksin sitä hakemaan. Menin sisälle pihattoon ja siellä Vani höristelikin jo korviaan iloisena. Juuri, kun olisin saanut sen kiinni, säntäsi Vani tietysti pihaton toiselle puolelle ja hirnui siellä samanlailla kuin olisi nauranut minulle. Hain rehu varastosta kauroja ja menin takaisin Vanin luokse. Heilautin ämpäriä kerran ja Vani olikin jo luonani. Otin sen kiinni samalla kun se mutusteli tyytyväisenä kaurojaan. Vein Vanin hoitopuomille, missä Pampula jo rapsuttelikin Tiitiä. - Mikäs sulla kesti? Pampula kysyi virne naamallaan. - Vani ei taaskaan antanu kiinni, vastasin pikaisesti. - No haetaan harjat, Pampula sanoi ja lähti menenään jo talliin sisälle. Kiiruhdin Pampulan perään ja otimme harjat penkiltä. Veimme ne heppojen luo ja harjasimme ne. Haimme suitset ja ängimme ne heppojen päälle. Tällä kertaa Vani antoi laittaa suitset kiltisti päähänsä ja aikaa ei kulunut kauaa.
Kello alkoi olla jo kahtakymmentä vaille kolme, kun käännyin asvalttitieltä Ajotielle. Aurinko paistoi, ja hiki virtasi pitkin otsaani. Polkaisin vauhdilla Seppeleen tilusten ohi. - Taas myöhässä, mutisin kääntyessäni Ruolampeen päin. Päästyäni tallinpihalle bongasin Banskun heti istumasta tallin seinustalla olevalta penkillä. kädessään hän roikotti reppuaan, joka oletettavasti sisälsi hänen eväänsä. Laskeuduin pyörän selästä ja talutin Tunturini penkin viereen. - Moi Bansku, ootsä hereillä, huikkasin yrittäessäni saada pyörän asentooon, jossa se pysyisi pystyssä, - Mitä? Joo, moi, oon mä, Bansku hätkähti horroksestaan. - Mitä unikeko, kiusoittelin silmiään hierovaa ystävääni. - No iteki olisit vähä torkahtanu, kun aurinko paistaa täyeltä terältä ja sua saa oottaa puol tuntii! ystäväni huudahti. - Joo joo, rauhotu... hymähdin. - Mikä kesti, Bansku kysyi. Huokaisin ja tiputin laukkuni penkille. - No kun olin taas äitin apurina puuhommissa, enkä sitte enää saanu autokyytii, vastasin kävellessämme tarhoille päin. Bansku nyökkäsi, ja pujahti pihattoon hakemaan Vania. Itse siirryin viereiseen tarhaan, ja pujahdin aidan lankkujen välistä tarhaan sisään. Kurkotin ottamaan riimunnarun aidan nokasta, ja kääntyessäni takaisinpäin huomasin Tiitin jo seisovan takanani. - Mitäs poju, ootsä noin innokas lähtee maastoon, kysyin onnellisena siitä, että Tiiti selvästi tiesi että tulin hakemaan juuri sitä, eikä jotain muuta hevosta. Oripoika laski tuttuun tapaansa päänsä oikealle korkeudelle, joten riimun laitto oli vaivatonta. napsautin vielä narun päitsiin ja avasin tarhan portin. Talutin Tiitin ulos tarhasta ja suljin portin takanani. - Missähän se Bansku viipyy, mennään jo laittaa sut kiinni tohon pihalle puomiin, mutisin. Talutin Tiitin tallin seinustalla olevalle puomille ja kiinnitin sen siihen vetosolmulla. Rapsutin Tiitiä sä'ästä, ja se sulki silmänsä nautinnollisesti. - Onks tää kivaa, vai? lepertelin. Kuulin kavioiden töminää takaani, ja käännyin katsomaan. Sieltähän se Bansku saapui Vania taluttaen ja kaurasankoa kädessään heilutellen. - Mikäs sulla kesti, kysäisin virnistellen. - No kun Vani ei oikein antanu kiinni, Bansku vastasi pikaiseen ja kertoi sitten koko tarinan siitä, kuinka hän olisi juuri saanut Vanin kiinni, mutta sitten se oli juossut pihaton toiselle puolelle, ja sitten hänen oli pitänyt hakea kauraa ja... - Joo tajusin, naurahdin keskeyttäen ystäväni puheen. - Mennään hakee harjat, jatkoin ja lähdin talliin. Nappasin harjapakin tiitin kaapista, ja palailin takaisin hoitopuomille. Harjasin Tiitin rutiininomaisesti; ensin kumisuka, sitten pöläri, pehmeäharja ja vielä kampa. Kun Tiitin mustat jouhet aaltoilivat pehmeästi, vaihdoin käteeni kaviokoukun, jolla raaputtelin kavoit puhtaiksi. - Mä meen hakeen jo varusteita, sanoin Banskulle, joka vasta kaivoi kaviokoukkua esiin. - Hei, ota vaan suitset, ja viititkö tuua Vaninkin... ystäväni huikkasi. Nyökkäsin ja astelin talliin. Käytävä oli aika autio, kun ei ollut tunteja, ja monet hoitajat olivat ratsastamassa hoitsuillaan. Löysin satulahuoneesta Tiitin suitset, ja pienen etsiskelyn hälkeen Vaninkin. Heilautin suitset olalleni ja lämmitin kuolaimia matkalla ulos. - Tässä nää, sanoin Banskulle ojentaessani suitsia ystävälleni. - Joo kiitti, tämä vastasi pudottaen kaviokoukun laatikkoon. Siirryin Tiitin pään viereen ja tarjosin sille kuolaimia. Ori otti kuolaimet halukkaasti suuhunsa ja sain suitset yhjtä helposti kuin riimunkin poitsun päähän. - Ootsä valmis, kysäisin ja käännähdin ystäväni puoleen. Tämä katseli touhujani virnistellen kädet lanteillaan. - Ai, sä olitkin jo valmis, mutisin ja irroitin Tiitin puomista. Kömmiin Tiitin selkään. En oikein vielä ollut tottunut sen korkeuteen. - Mennään, sanoin Banskulle, ja suoristauduin selässä. - Tässä tää sun laukkus, hän vastasi hymyillen. Olin tyytyväinen, etten punastunut helposti, kun otin laukun vastaan ystävältäni. Miten olinkaan voinut unohtaa!
Lähdimme kävelemään Ajotietä pitkin kahluupaikan suuntaan. Hevoset olivat virkeitä allamme ja tuntui, kuin ne olisi ollut sisällä vuosi kymmeniä. Kävellessämme meitä kiusasi kaiken maailman ötökät. Itikat ja paarmat minua ja Pampulaa, kärpäset hevosia. Kaikeksi järkytykseksi huomasin Vanin etuharjassa ison sarvijaakon! - Öö... Pampula! Auta! Tossa on sarvijaakko! huusin Pampulalle. - Hyi vitsi! Huijo se raipalla pois! Pampula kiljaisi. - No voin mä kokeilla, mutisin ja aloin tökkiä ötökkää raipalla. - Noin! Nyt se lähti! huokaisin helpottuneena. Vieressä oli myös tanssilava, jossa jotkut ihmiset harjoittelivat. - Hih! Katso miten huonosti noi tanssii, kuiskasin Pampulalle. - Hihi! No niimpä, kuului vastaus. Tanssijat katsoivat meitä vihaisina. Tulimme punaisiksi kuin ravut ja pakenimme vaivihkaa paikalta. Sinne jäivät huonot tanssijat harjoittelemaan illan tansseja varten. Harjoittelua kyllä heillä vielä riitti - ja paljon! Taivaalla oli hieman kauniita kumparepilviä, jotka leijailivat ohitsemme, kun ohitimme Artsin ravitallin. Katsoimme tallin pihamaalle. Siellä oli paljon vilinää ja vilskettä. Punaisen tallin pihalla laitettiin hevosia kuntoon harjoituksiin, juteltiin ja paljon muuta sälää. Jatkoimme matkaa ravitallin vieressä olevalle tielle, jossa oli ihana ratsastaa. Yhtäkkiä kuulimme takaamme pyörien kolinaa. Sieltä tuli vanha tuttumme Artsin ravitallista! Hän harjoitti hevosta - varmaankin seuraavia kisoja varten. Moikkasimme hänelle, mutta vastausta ei kuulunut. Hän oli kai liian kiireinen. Äkkiä huomasin, että se sama sarvijaakko oli vieläkin Vanin harjassa. Se keinahteli harjassa ja Vani huomasi sen. Vani sai hirveän hepulin ja lähti pukkilaukkaa läheiselle pellolle. Tietenkin Tiiti alkoi matkia. - Piä kiinni! huusin Pampulalle. - Joo mä yritän! vastasi Pampula ja horjui samalla selässä, kuin mikäkin haavanoksa. TÖMPS! Pampula oli maassa ja Tiiti oli vierellä katuvaisen näköisenä. Pampula näytti hämmentyneeltä. Hän ei ollut varmaankaan tajunnut, mitä oli tapahtunut. Pampula könysi vaivalloisest takaisin Tiitin selkään ja minä huitaisin ötökän pois harjasta. Ravasimme takaisin tielle, joka johti kahluu paikalle. - Vielä joku kilometri! huikkasin Pampulalle, joka tuli takanani. - Okei, kuului vastaus. Laukkasimme jokusen tienpätkän kunnes järvi jo pilkisti puiden takaa.
Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään, ja lähdimme käynnillä kohti kahluupaikkaa. Ratsastelimme Ajotietä pitkin Liekkijärven suuntaan. Paarmat ja itikat pörräsivät ympärillämme, ja hevosetkin saivat osansa kärpästen hyökkäyksestä. Tuota pikaa hiki alkoi helmeillä otsallani, ja Liekkikallion juurella puhkesin valittamaan: - Karseen kuuma! Ja sairaasti ötököitä... Läpsäisin yhden itikan käsivarreltani, ja heti perään sain huitaista paarman pois korvani juuresta. - Ajattele, että kohta päästään uimaan, Bansku tokaisi. - Ajattele positiivisesti. - En kyllä ikinä uskois että SÄ sanot mulle noin, kun oot ikuinen pessimisti, älähdin. Jatkoimme matkaa, ja tie kiemurteli poi metsän suojista- pellolle armottoman auringon alle. Hevoset olivat virkeitä, ja Tiitikin viskeli päätään ötököille ärsyyntyneenä. - Poju hei, rauhotu, mutisin kun Tiiti hypähti hieman tien sivuun. Kiristin hiukan ohjia, ja sain Tiitin kulkemaan hieman rauhallisemmin, vaikka se purikin kuolainta niin että vaahtosi. - Iik! Sarvijaakko! Bansku kiljahti yhtäkkiä. - Hyi, huido se pois! kiljahdin. Bansku teki taidokkaan liikkeen ja sarvijaakko lensi kaaressa tien pintaan. - Noin, nyt se lähti, Bansku huokaisi helpottuneena. Olimme jo kulkeneet pellon toiseen laitaan, jossa nökötti kyläkauppa tanssilavan kera. Ihmiset ostivat kylmää juotavaa kaupasta, ja istuivat penkeillä rupattelemassa. Pienet lapset roikkuivat äitiensä hihoissa kiljuen: -JÄÄTSKII!! Muutamia aikuisia harjoitteli lavalla illan tansseja varten. He soittivat musiikkia radiosta. - Kato, miten huonosti noi tanssii, Bansku kuiskasi. Päästin jonkin myöntävän äännähdyksen. - Tosin en mä osais paremmin tanssia, mutisin vilkuillen epärytmissä tanssivia ihmisiä. He taisivat huomata kuiskailumme, koska mulkoilivat meitä vihaisesti. - Tuu, mennään pois, kuiskasin Banskulle. Käännyimme pois päin rannasta, ja nostimme ravin. - Ei olis pitänyt tulla pellolle, karseen kuuma, valitin jälleen. Ravasimme metsän rajaa pitkin, ja seuraavassa risteyksessä hidastimme raviin. - Kato, tuolla on Artsin ravitalli, kerroin Banskulle ja osoitin punaista tallia sormellani. Tallinpihalla kävi vilske; ihmiset taluttivathevosia radalle ja pois, laittoivat varusteita, veivät hevosia tarhaan... - Hei, Tiiti! kiljahdin. Ori oli huomannut tilaisuutensa tulleen, kun katselimme tallinpihan vilinää. Se kiskaisi ohjat käsistäni, ja kipitti tien viereen mutustamaan heinää. - Vedä sen pää ylös! Bansku neuvoi. Otin ohjat käsiini, ja pienen tappelun jälkeen sain Tiitin takaisin tielle. Jatkoimme matkaa tallin ohi käynnissä. Käännyin katsomaan taakseni, kun kuulin kavioiden kopsetta ja kärryjen kolinaa. Sieltähän tuli joku lämminveriravuria ajaen. - Ai moi, Bansku tervehti, kun hevonen saapui kohdallemme. Huomasin, että ajaja näytti jotenkin tutulta, mutten muistanut kuka hän oli... - Moi! Sooja polle, ajaja vastasi. Hän ravasi hetken rinnallamme, mutta totesimme ettei kärryjen kolinalta kuullut mitään, oli vaikea jutella, joten ajaja kannusti hevostaan, ja ohitti meidät. Tiiti ja Vani olivat hieman hermostuneet tulijaa, ja saimme pidätellä niitä aika rajusti. yhtäkkiä, en tiennyt miksi, Vani hyppäsi pois tielyä, pellolle, ja alkoi laukata täyttä vauhtia. Tiiti otti tämän haasteena, ja lähti perään. - Pidä kiinni! Bansku opasti, kun Tiiti loikkasi pellolle. Kauaa en ehtinyt selässä pysyä, sillä jo parin laukka-askeleen jälkeen Tiiti alkoi katua ryntäystään, ja pysähtyi äkisti. Siihen en ehtinyt varautua, vaan lensin kaaressa sen pään yli maahan. Paljoa se ei sattunut, sillä tulin jalat eellä maahan, ja lyyhistyin siitä pehvalleni. Pidin tiukasti ohjista kiinni, ja nousin ylös. - Hyvä Tiiti, sanoin orille kiitokseksi, sillä se odotti rauhassa, että sain itseni takaisin selkään. Bansku sai Vanin takaisin hallintaansa, ja palasimme tielle. nostimme laukan kun saavuimme metsään, oli ihanaa kun tuuli pyyhki kasvojani. Vettä alkoi pilkottaa puiden takaa, ja pian olimmekin jo puron rannassa, Laukkasimme vielä puron vartta hetken, kunnes saavuimme rantaan. - Perillä! iloitsin kun olin pysäyttänyt Tiitin.
Kahlasimme rannan tuntumassa hetken, kunnes syöksyimme syvälle veteen. Liu´uimme alas selästä ja aloimme uida heppojen vierellä. Vani oli niin iloinen, että pärskytteli vettä joka puolelle ja kasteli kaiken. - Vesihirmu pääsi taas vauhtiin! naureskelin, kun Vani roiskutteli vettä innoissaan. - Niimpä! Pampula vastasi. Nousin takaisin Vani selkään ja olimme sen verran rannassa, että ei tarvinnut nousta pois. Vani puhalteli kuplia veteen sieraimillaan ja pärskähtelikin välillä. Nauroimme Vanin touhuille. Veimme hevoset rantaan ja kiinnitimme ne riimuista puuhun. Ne söivät ruohoa innoissaan. Nyt oli meidän vuoromme polskutella. Juoksimme viileään veteen ja sukelsimme salaman nopeasti. Uimme noin 20 metriä, kunnes huusin: - Vesikasveja! HYII!! - Yäk! Pampula huusi ja alkoi kauhoa kohti rantaa. Vesi pärskyi, kun uimme rantaa kohden. Menimme rantaan istuskelemaan ja syömään eväitämme. - Nami! nauroimme ja söimme eväitä. - Katso! Sorsia! huudahdin Pampulalle ja näytin luokse tulevia sorsia. - Voi kun ne on ihania! Pampula tuumasi haltioissaan. Sorsat tulivat ihan viereemme ja alkoivat pyydellä leipää. Heitin niille hieman vaaleaa leipää veteen ja sorsa röykkiö rynnisti niitä hakemaan. - Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi poikasta! laskeskelin. Jotkut poikaset tekivät sukellus harjoituksia. Annin Vanille omenan ja hyppäsin sen selkään. Nyt oli takaisin lähdön aika.
Riisuimme vaatteet uikkareiden päältä ja nousimme toisiamme avustaen takaisin hevosten selkiin. - Mennään vaan! Bansku huikkasi, ja ohjasi Vanin veteen. Annoin Tiitille pohkeita, ja sain sen vesirajaan. Siinä se pysähtyi tutkimaan epäluuloiisesti vettä. - Mennään vaan, kannustin ja painoin pohkeeni Tiitin kylkiin. Tiiti asteli veteen, ja kahlailimme siinä hetken. Sitten käänsin sen syvemmälle veteen, jossa Bansku jo uiskenteli Vanin vierellä. - Hei, venatkaa vähän! huudahdin ja annoin lisää pohkeita. Tiiti epäröi hetken, mutta asteli sitten urheasti veteen. - No niin, eihän se ollut kamalaa, vai mitä? jutustelin, kun vesi ylsi jo Tiitin vatsaan. Suomenhevonen heilautti päätään ja hirnahti hieman. Säikähdin hiukan, kun Tiiti siirtyi uimaan. - Vitsi tää on kivaa! hihkuin Banskulle, ja liu'uin Tiitin viereen. Uimme niin kauan, että käsiä särki. Hengästyneenä kipusin takaisin rannalle ja käännyin katsomaan banskua, joka sai käyttää kaiken tahdon voimansa saadakseen Vanin pois vedestä. Lopulta sekin onnistui, ja kiinnitimme hevoset puihin. - Senkin ahmatti, naureskelin Tiitille, joka upotti päänsä heti heiniin. - Vika vedessä on- Bansku aloitti, mutta ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun rynnistin jo hänen ohitseen. Polskuttelin veteen ja sukelsin samantien, tulipahan nyt kerralla tehtyä. Bansku tuli heti perässäni, ja kun hänkin oli noussut pintaan, lähdimme uimaan hieman syvemmälle. Käsivarsia alkoi pian särkeä - kiitos aiemman pulikoinnin hevosten kanssa. Olin juuri kääntymässä lepäämään selälleen, kun Bansku kiljaisi: - HYI! VESIKASVEJA!! Kiljahdin ja lähdin kauhomaan nopeasti rantaan päin. Nousin rannalle ja hain laukkuni puun juurelta, ja Bansku tuli perässäni hakemaan reppunsa. Kaivoin pyyhkeeni esille ja kietouduin siihen, ja etsimme nopsaan eväät repusta. Asetuimme kivelle syömään, ja mutustellessani sämpylääni huomasin sorsaparven kipuavan rantaan kaislikosta. - Kato! Bansku huudahti. - Oi kuin sööttejä, ihastelin. Päätimme ruokkia sinisorsia vähän, ja heittelin sämpylän lopun linnuille. Kun aloimme pakata tavaroita, poikaset alkoivat sukellella. Jätimme sorsat sukeltelemaan, ja kipusimme hevosten selkiin, kun olimme laittaneet taas vaatteet päälle.
Kävelimme rannan vartta pilvettömän taivaan kannen alla. Kahlailimme välillä rannan tuntumassa ja ihailimme taivaalla lentäviä lokkeja. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuuli teki aaloista vaahtopäitä. Oikaisimme metsän poikki, jossa oli hiostavan kuumaa. - Haetaanko kyläkaupasta jätskit, ennen ku mennään tallille? Pampula kysyi läkähtyneenä. - Joo! Tosi hyvä idis, hihkaisin innoissani. Siirsimme raviin ja menimme tielle, jossa nostimme laukan. Laukkasimme parikymmentä metriä, kunnes olimmekin jo kaupan luona. Vilkaisimme tanssi lavalle. Nyt siellä ei ollut ketään tanssimassa, mutta jotkut miehet ripustivat kylttiä, jossa luki: "Kesä tanssit" Hyppäsimme alas selästä ja mietimme kuumeisesti, minne jättäisimme hevoset. Katselimme ympärillemme ja näimme kaverimme Marin! - Hei Mari! Voisitko pitää meiän heppoja sen aikaa, kun me haetaan jätskit? Pampula hihkaisi. - Ai moikka! Joo voinhan mä! Mari vastasi iloisena. Huomasin Marilla koiran. Se oli valkoinen länsiylämaan terrieri ja aivan syötävän suloinen. - Mikäs ton pikku palleron nimi on? kysäisin Marilta. - Se on mun pikku Tino. Eiks ookki sulonen? Kuului vastaus. - On! hihkaisin ja menin Pampulan perässä kauppaan. Kyläkauppa oli muuttunut, sitten viime käynnin. Se oli jotenkin, no erilainen. Suunistimme koko kaupan lävitse, mutta emme löytäneet jäätelo allasta. Kun katsoimme hieman tarkemmin, näimme altaan ihan neniemme edessä. Olimmepa me olleet tyhmiä! Valitsimme jäätelöitä innokkaina. - Mä taian ottaa ton suklaa jäätelön, Pampula tuumasi. - Okei, no mä taian ottaa Jaffa-mehujään, totesin. Otimme jäätelöt käteemme ja veimme ne kassalle. - Se tekisi 3.40, kassan hoitaja sanoi. - Hmm... Tuossa rahat! sanoin ja annoin rahat myyjälle. Kävelimme ulos kaupasta ja heitimme jäätelö paperit roskiin. Kiitimme Maria hevosten pitämisestä ja hyppäsimme selkään. Maiskautimme hevoset liikkeelle. Käppäilimme kaikessa rauhassa. Maiskuttelimme jäätelöitä ja katselimme taivaanrantaan. Söimme jäätelöt loppuun ja otimme vielä loppu spurtin. Hetken kuluttua saavuimme väsyneinä tallille. - Huhhuh! Olipa reissu! tuumasimme molmmat väsyneinä. Kiinnitimme hevoset puiseen hoitopuomiin ja aloimme ottaa hikisiä suitsia pois. Veimme suitset olallamme takaisin varustehuoneeseen. Palasimme takaisin heppojen luo ja veimme Tiitin laitumelle ja Vanin pihattoon. Sanoimme heipat ja lähdimme kotia kohti.
Lähdimme käynnissä rantaa myötäilevää tietä pitkin. Välillä poikkesimme tieltä rantaan kahlailemaan, mutta syvälle emme menneet. Ehdotin Banskulle jäätelön ostamista, ja hän suostui mieli hyvin. Kimalaiset pörisivät mustikan varpujen seassa, ja hevoset huiskivat hännällään kärpäsiä pois. Nyt ne olivat laiskan näköisiä, kun olivat saaneet purkaa energiaa vedessä. Saavuimme pellon reunaan, jossa nostimme ravin ja ravasimme kyläkaupalle asti. Perillä hiljensimme käyntiin, ja liu'uimme alas selästä. Kyläkaupalla oli onneksi nyt hiljaista, kaikki varmaan löhöilivät jossain, eikä tanssijoitakaan näkynyt. - Hei, neidit, mitä saisi olla? kysyi hieman pyylevä, kiharahiuksinen nainen. Tilasin itselleni suklaajäätelön, ja Bansku otti mehujään. Maksoimme ostokset, ja lähdimme jäätelöitä nuollen tallille päin. Menimme koko loppumatkan käyntiä, että hevoset saivat jäähtyä. Jäätelö tuntui ihanalle suussa, ja olin jo hotkaissut sen suihini. kun käännyimme viimeisestä risteyksestä tallille. Liu'uin alas selästä, ja sidoin Tiitin tallin pihalle puomiin. Otin suitset pois, ja harjasin Tiitin kevyesti pölärillä. Talutin orin tarhaan, ja ennen kuin päästin sen irti, sanoin sille: - Kiitos, Tiiti, ensi kertaan!
Bansku♥Vani
24hm
|| Todella hauska idea kirjoittaa tarina kahdelleen! Luin tässä sinun osuutesi, ja kommentoin sen myös. Tarinasi oli sujuvaa ja vuoropuheluiden sekä kuvailun määrät olivat sopivasti tasoissa. Sinulla oli tarinassasi muutamia peruskirjoitusvirheitä; erisnimet eli esim. paikkojen tai ihmisten nimet alkavat isolla alkukirjaimella (kuten Liekkijärvi tai tavaramerkin nimi Vaasan Taikaruis) ja myös yhdyssanat meinasivat välillä tuottaa hieman vaikeuksia. Kerronkin sinulle hyvän niksin erottaa yhdyssanat ja "normaalit sanat": lisää niiden sanojen väliin, joita epäilet yhdyssanoiksi, jokin adjektiivi (millainen), kuten "kaunis". Tästä esimerkkinä suklaa ja patukka. Onko se suklaa kaunis patukka vai kaunis suklaapatukka? Jälkimmäinen kuulostaa järkevämmältä, joten suklaapatukka on yhdyssana. Jos siis epäilet jotakin sanaa yhdyssanaksi, lisää mielessäsi kahden sanan väliin jokin adjektiivi, niin saat selville asian laidan. Hauska tarina, josta ei kommelluksiakaan puuttunut! =) - Britta
|
|
Irene
Uusi tuttavuus
Posts: 11
|
Post by Irene on Jul 1, 2013 16:59:07 GMT 2
Se piristi kummasti mun työpäivää, kun sain viestin. Ne Ruolammen omistajat hyväksy mut hoitamaan Vanamoo, puoltoista metristä suomenhevosta! Kävin tarkistamassa, että kaikilla on turvakaaret kiinni, ja käynnistin laitteen. Kahden minuutin kuluttua pysäytin sen, päästin uudet sisään, ja sama jatkui viisi tuntia. Vihdoin kun sain kuuden tunnin työpäiväni päätökseen, kävin heittämäs hikiset työvaatteet meneen, ja vedin päälleni siniset minishortsit ja vaaleankeltaisen topin. Lähdin avaimia heilutellen autolleni, ruskealle Mini Cooperille. Poikkesin kotiin, päästin koira irti, vedin ateriankorvikkeet nassuun ja lähdin Ruolampeen. - Öö, moi, mä oon Irene, sanoin sille tyypille, joka oli pitämässä ratsastustuntia silloin kun kävin Ruolammessa ratsastavan kaverini kanssa täällä. - Sinna. Vani on vielä tarhassa, sitä ei oo viety laitumelle vielä. Mä vien Kikan, niin jos sä haluat, voit tuoda Vanamon. Se on vähän varautunut uusia ihmisiä kohtaan, Sinna sanoi. - Okei, vastasin. Sinnan näytti, missä Vanamo on, ja hain sen sieltä. - Hei tyttö, sanoin tammalle. Se tutkiskeli minua hieman, mutta siirsi turpansa alas ja söi viimeisiä tarhan ruohoja. Nostin Vanin pään, ja laitoin sille riimun ja narun. - No niin, mennään, mä sanoin tammalle. Talutin Vanamoa hiekkatietä pitkin Sinnan ja Kikan vierellä. Laitumella oli jo parisenkymmentä hevosta, ja tallilla vielä pari. - Päästetään kolmosella irti, Sinna sanoi. – Yy, kaa, koo! Päästin Vanin irti, ja se otti korkeassa heinikossa pari raviaskelta ja ryhtyi syömään. Kävelin Sinnan kanssa tallille. - Voit käydä taluttamassa Vania vaikka kentällä joskus jos käyt. Nehän tulee laitumelta jo kahen viikon päästä, Sinna sanoi. - Okei, joo, vastasin, heippasin Sinnaa ja lähdin. Irene-Vanamo ensimmäinen hoitomerkintä || Helpostilähestyttävää tekstiä, joka päästää lukijan tapahtumiin "tuttavallisesti" sisään. Kivaa, päiväkirjamaista tekstiä, joissa ei ollut virheitä, koska koko tarina oli kirjoitettu puhekielellä. Mukava, tiivis ensimmäinen tarina! - Britta
|
|
Irene
Uusi tuttavuus
Posts: 11
|
Post by Irene on Jul 7, 2013 10:58:18 GMT 2
Istuskelin laitumen vieres, Suvin, sen pikkusiskon Pampulan, ja Banskun, Vanin entisen hoitajan kans. - Mitä sä oot aatellu tehä Vanamon kans loman jälkee? Suvi kysyi. - En mä oikeestaan tiiä... Noh, tarkotuksena ainakin käydä maastossa Banskun ja Crimen kans, vastasin vetäen shelttipentuani lähemmäs 9 viikkoinen pikku-ipana seikkaili ympärilläni, ja nostin sen syliini. - Vanamo on kiva ajaessaki, Bansku sanoi. - Onko sillä ajettu? kysyin silmät suurina. Bansku nyökkäsi, niin kuin se olisi vain pieni, arkipäivänen sivuseikka. - Oikeesti? Wau! Mahtavaa! hihkuin. Siitä olikin aikaa, kun olin ollut ajamassa. Sedälläni oli 3 ravuria, joista 1 oli suomenhevosruuna, jolla olin saanut ajaa monesti. Sitä aikaa kaipasikin yllättävän paljon. - Noh, mä taidan mennä, Eve tuli, Bansku sanoi. Moikkasimme häntä ja lähdimme laitumelle. Pääsin Vanin luokse jätettyäni Danan autoon. - Moikka Vansku, sanoin tammalle, ja rapsutin sen päätä. - Nautin nyt lomastas, kun sitä on viikko jäljellä, sanoin. - Hei! Tuutteko te mukaan, me käydään nimittäin taluttaas näitä vähän, Suvi kysyi kauempaa. - Ööö joo... Tai no.. Mulla ei oo kyl naruu messis, vastasin. - Äh, menkää te vaan, huiskautin kädelläni paarmoja kimpustani. - Okei! Pampula sanoi. Vanamo ummisti silmänsä. - Mennään ajaan sitte ku teidän loma loppuu, sanoin. Taputtelin tammaa hetken. Kävin nopeasti autollani hakemassa kärpäshupun. Vanamon silmiin tunkeutui ötököitä, joten kiinnitin sille hupun. - No mut heippa, mä lähen nyt häirittemästä sua, sanoin tammalle. Rapsutin sitä vielä hetken, ja lähdin autolleni, jossa pentu odotti jo. Irene-Vanamo toinen hoitomerkintä || Ihanan arkipäiväinen tarina! Puhekieli toimii tarinoissasi hyvin. Alusta sinulta oli jäänyt piste pois matkasta (shelttipentuani lähemmäs.), muuten virheetöntä ja sujuvaa tekstiä. Saat paljon tapahtumaan tiiviisti, ja se onkin jännää! - Britta
|
|