Post by wendy on Jul 19, 2013 17:47:32 GMT 2
Terveisiä Italiasta, Brea!
Astuin tallipihaan auton kyydistä. Päivä oli sateinen, mutta minulla oli silti yllä T-paita. Eikä mikä tahansa T-paita, vaan merkkipaita! Olin tänään aamulla saapunut Italiasta kuukauden kestäneeltä lomalta, ja minulla oli mukanani kassillinen tuliaisia Brealle.
Kiipesin aidan yli Brean tarhaan. Siellä poni köllöttikin jo heinää syömässä. Minut nähdessään se alkoi lampsia kohti. Hymyilin sille, ja halasin tiukasti. Puin riimun ylle, ja lähdimme käppäilemään tallia kohti.
Sidoin ponin vetosolmulla kiinni puomiin. Otin muovikassista esiin Italian lipun värisen loimen.
"Ostin tämän hevostarvikeliikkeestä ihan sinua varten", sanoin ponille samalla, kun sovitin takkia sille. Se sopi sille täydellisesti. Aloin kaivamaan kassia uudestaan, ja löysin sieltä pintelit, jotka olin herralle ostanut.
"Nämä tummansiniset pintelit ovat täydelliset!" minä nauroin. Sitten löysin kassista punaisen satulahuovan, ja sanoin:
"Tässä lukee vihreällä sinun nimikirjaimesi, B"
"Ja toinhan minä sinulle tietysti myös sokeroituja omenaviipaleita palkinnoiksi", minä supitin ponin korvaan. Sen ilme muuttui heti iloiseksi, kun se kuuli tuon. Avasin kahden litran makupalarasian, ja annoin ponille yhden herkun. Se maiskutti sitä suu irvessä, ja syötyään namun se nuoli käsiäni kiitokseksi. Kaivoin kassia vielä lisää, kunnes löysin sieltä nahkaisen poniriimun. Sovitin sitä ponille, ja se istui täydellisesti.
"Se on nyt sinun omasi", minä hymyilin. Riimu kiilsi mustana ja hopeiset metalliosat kimaltelivat uutuuttaan. Kaivoin kassia vielä, kunnes löysin etsimäni.
"Sininen riimunnaru ja musta korvahuppu. That's it", sanoin ponille samalla kun vaihdoin vanhan narun uuteen, ja sovitin huppua. Taidettiin molemmat, sekä minä että poni olla tyytyväisiä.
Seuraavaksi otin kamppeet pois, ja laskin ne puomille. Talutin ponin nopeasti tarhaan, ja vein kamat satulahuoneeseen. Minulla oli Italiassa ollut kamala ikävä Breaa, ja Brean luona minulla oli ikävä Italiaa. Kunpa voisin Brean kanssa muuttaa kahdestaan Italiaan!
Astuin tallipihaan auton kyydistä. Päivä oli sateinen, mutta minulla oli silti yllä T-paita. Eikä mikä tahansa T-paita, vaan merkkipaita! Olin tänään aamulla saapunut Italiasta kuukauden kestäneeltä lomalta, ja minulla oli mukanani kassillinen tuliaisia Brealle.
Kiipesin aidan yli Brean tarhaan. Siellä poni köllöttikin jo heinää syömässä. Minut nähdessään se alkoi lampsia kohti. Hymyilin sille, ja halasin tiukasti. Puin riimun ylle, ja lähdimme käppäilemään tallia kohti.
Sidoin ponin vetosolmulla kiinni puomiin. Otin muovikassista esiin Italian lipun värisen loimen.
"Ostin tämän hevostarvikeliikkeestä ihan sinua varten", sanoin ponille samalla, kun sovitin takkia sille. Se sopi sille täydellisesti. Aloin kaivamaan kassia uudestaan, ja löysin sieltä pintelit, jotka olin herralle ostanut.
"Nämä tummansiniset pintelit ovat täydelliset!" minä nauroin. Sitten löysin kassista punaisen satulahuovan, ja sanoin:
"Tässä lukee vihreällä sinun nimikirjaimesi, B"
"Ja toinhan minä sinulle tietysti myös sokeroituja omenaviipaleita palkinnoiksi", minä supitin ponin korvaan. Sen ilme muuttui heti iloiseksi, kun se kuuli tuon. Avasin kahden litran makupalarasian, ja annoin ponille yhden herkun. Se maiskutti sitä suu irvessä, ja syötyään namun se nuoli käsiäni kiitokseksi. Kaivoin kassia vielä lisää, kunnes löysin sieltä nahkaisen poniriimun. Sovitin sitä ponille, ja se istui täydellisesti.
"Se on nyt sinun omasi", minä hymyilin. Riimu kiilsi mustana ja hopeiset metalliosat kimaltelivat uutuuttaan. Kaivoin kassia vielä, kunnes löysin etsimäni.
"Sininen riimunnaru ja musta korvahuppu. That's it", sanoin ponille samalla kun vaihdoin vanhan narun uuteen, ja sovitin huppua. Taidettiin molemmat, sekä minä että poni olla tyytyväisiä.
Seuraavaksi otin kamppeet pois, ja laskin ne puomille. Talutin ponin nopeasti tarhaan, ja vein kamat satulahuoneeseen. Minulla oli Italiassa ollut kamala ikävä Breaa, ja Brean luona minulla oli ikävä Italiaa. Kunpa voisin Brean kanssa muuttaa kahdestaan Italiaan!
